Vauvan tultua jo komeaan kahden viikon ikään me uskallettiin viimein aloittaa varovaisesti ulkoilut ja suunnattiinkin tänään jo aamulla yhdeksän jälkeen läheiseen puistoon koko perhe! Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa ja Tiara oli onnensa kukkuloilla kun pääsi liukumäkeen, keinuun ja karuselliin. Tuo meidän lähipuisto on Tiaran makuun kun siellä ei ole hiekkaa tai pikkukiviä, meidän neiti hienohelma kun karttaa parhaansa mukaan kaikkia tuollaisia luonnonmateriaaleja ja esimerkiksi lumisella/loskaisella kotipihalla hän kevään aikana vain seisoskeli tai käveleskeli tumput suorina tai halusi keinua.

Tiara on hassu hömppä, vaikka kaverimuksut remuavat innoissaan rapakoissa, loskassa ja hiekkalaatikolla niin Tiara ei mene mukaan vaikka sisäleikeissä kavereiden kanssa yhdessä puuhaileekin innoissaan. Mutta ehkäpä se remuamisvaihe tulee meillekin vielä jossain vaiheessa, siihen asti nautitaan uudenveroisina säilyvistä välikausivaatteista ja -kengistä! Puistosta suunnattiin merenrantakahvilaan juomaan aamukahvit ja nappasin vapun kunniaksi ihanan munkkirinkilänkin! Tuli niin kesäinen fiilis kun istuttiin terassilla kahvilla ja aurinko paistoi, pian kesä on vihdoinkin täällä (ainakin toivottavasti!).

Mitäs muuta me ollaan viime aikoina puuhailtu? No ainakin Tiaran kanssa testattiin neidin lahjaksi saamia vesivärejä joista Tiara innostui ihan hurjasti! Tiara haluaisi kokoajan vain maalata ja ihmeen kauan hän jaksoi keskittyäkin siihen maalailuun. Mä vielä avustin siveltimen kastelemisessa mutta Tiara ymmärsi heti että miten sitä väriä saa sutiin ja tosi ihanasti maalasi kaksi kuvaa. Mä räpeltelin eläimiä Tiaran pyynnöstä paperille ja yhden porkkanan, hävettää edes  näyttää mun surkeita tuherruksia kun en ole vesiväreillä tainnut maalata pahemmin ala-asteen jälkeen! Kuvisluokalla me maalattiin enemmän akryyli- ja öljyväreillä ja niitä on paljon helpompi käsitellä.

Lisäksi ollaan shoppailtu, vauvalle collegehaalari Polarn O. Pyretistä, Tiaralle pari T-paitaa jotka ovat nyt pesussa niin en saanut kuvattua, äidille täydelliset neonkeltaiset farkut BikBokista ja isille PS Vita -pelikonsoli. Lisäksi ostettiin pinkki leivänpaahdin meidän hajonneen ikivanhan paahtimen tilalle, mutta siitäkään en näköjään muistanut ottaa kuvaa! Pitää kuvata se myöhemmin, se on tosi söpö.

En tiedä huomasitteko noista farkkukuvista (joissa mun tukka on imetysmaratoni -makoilun jäljiltä supertakkupesäke) ollenkaan, mutta mä myös viimeinkin värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa elokuun jälkeen! Vaalensin näitä pari astetta ja oon kyllä tosi tosi tyytyväinen, vaikkakaan kuvista se ei taida välittyä miten paljon nää oikeesti vaaleni! Mutta on paljon raikkaampi olo nyt kun tukka on kuosissa eikä ole 9kk juurikasvua, vaikkei se niin erottuva ollutkaan mutta kuitenkin.

Niin ja sitten meillä on vielä se vauva jonka kuvia varmaan suurin osa teistä odottaa eniten? Vauva on alkanut olemaan paljon enemmän hereillä päivisin, tänäänkin kun Oton pikkuserkku oli sulhasensa kanssa meillä moikkaamassa vauvaa niin hän oli jopa ensimmäiset kymmenen minuuttia hereillä! Melkeinpä ensimmäistä kertaa vauveli hengasi edes hetken silmät auki kun oli vieraita. Vauvalla on myös ihan parhaita ilmeitä, ne on niin huvittavan teatraalisia ja söpöjä! Meidän pikkutyyppi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän siskoaan sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, mutta on silti aivan ihana ja ainutlaatuinen neiti jolla on myös ihan omat juttunsa<3

Mulla ois vaikka mitä asiaa ja hirmuisesti kuviakin laitettavana ja ties mitä, mutta aikaa ei ole nyt ollut blogille niin paljoa kuin yleensä! Mä pahoittelen kovasti blogin hiljaiseloa, ja lupaan koittaa palata normaaliin postaustahtiin mahdollisimman pian. Blogilla alkaa muuten 2v-synttäriviikko (HURJAA!!) heti pian Vapun jälkeen ja silloin ajattelin keksiä jotain kivaa, tekin saatte tähän postaukseen toivoa jotain synttäripostausideoita tai muita sellaisia synttäriviikon kunniaksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja koitan tulla huomenna vielä kertoilemaan vappukuulumisia ja esittelemään paremmin tätä uutta tukkaa!

Moikka! Mä oon viettänyt blogin osalta hiljaiseloa viimepäivät koska alkuraskaudesta erittäin tuttu vaiva nimeltä migreeni on imetyshormonien ansiosta palannut taas osaksi mun elämää. Viimeiset kaksi päivää on menneet lähinnä sängynpohjalla vauviksen kanssa makoillen, onneksi vauva ei äidin pahaa oloa huomaa vaan on varmaan vaan tyytyväinen saamastaan läheisyydestä, mutta Tiara-raukalle musta ei oo ollut seuraa. Tänään onneksi vaikuttaisi olevan taas vähän parempi päivä (*kop kop*) joten nyt täytyy ottaa kaikki irti ja leikkiä Tiaran kanssa!

Migreenistä huolimatta meillä on muuten ollut tosi kiva viikko, vieraita on käynyt paljon ihastelemassa neitiä ja eilen kävi neuvolatätikin kotikäynnillä morjenstamassa pikkuipanaa ensimmäistä kertaa. Kovasti sai pikkuinen kehuja osakseen mm. hienosti nousseesta painosta, virkeydestään, tarkkaavaisuudestaan, imuotteestaan ja rauhallisuudestaan. Vauva oli hereillä koko neuvolatädin käynnin ajan ja tyytyväisenä ähisi ja tuijotteli kaikista mittauksista sun muista huolimatta. Paino oli noussut jo reippaasti yli syntymäpainon kun pikkuinen painoi 3440g! Tuntuu ihan uskomattoman hienolta että mä itse oon tällä kertaa kyennyt ruokkimaan omalla maidollani meidän neitiä ja niin se vain kasvaa hienosti! Mä ajattelin tästä imetyksestä kirjoittaa ihan oman postauksenkin myöhemmin, että miten se lähti sujumaan alussa ja millaisia tunteita se on herättänyt.

Pikkuisen hienon kasvun ansiosta me uskallettiin käydä neuvolatädin luvalla pikkuisen kanssa lähikaupassa eilen illalla kun mun päänsärky hetkeksi helpotti ja hyvin näytti neiti viihtyvän vaunuissakin, tyytyväisesti nukkuen koko reissun ajan. Kauppareissulla noudettiin postista myös erittäin odotettu paketti Ipanaiselta, nimittäin Sculls -kuosinen Tula -kantoreppu ja siihen vielä vauvatuki! Kunhan vauva lihoo vielä pari päivää niin taitaakin mennä jo 3,5kg:n raja ylitse ja voidaan testailla reppua. Kuosi on ainakin niin herkullinen etten malta odottaa repun käyttöä! Ja kovasti odottelen myös sitä maagista kahden viikon ikää ja sitä että ulkoilut saa varovaisesti jo aloittaa. Kevään tehdessä tuloaan en millään malttaisi kökkiä sisällä, mutta onneksi ei tarvitsekaan enää montaa päivää kun sunnuntaina saadaan jo tehdä yhdessä pieni vaunulenkki.

Tiara osoittaa kokoajan enemmän ja enemmän kiinnostusta vauvaa kohtaan, onneksi positiivista sellaista. Tiara on mm. sanonut monta kertaa tällä viikolla että ”vauva sikko on paras!” ja haluaa joka välissä antaa pusuja ja haleja vauvalle. Neiti on myös yrittänyt lahjoittaa omaa lemppari pupupehmoleluaan vauvalle ja halunnut kölliä vauvan vieressä. Ihan parasta oli kun Otto antoi Tiaran ”pitää vauvaa sylissä” eli toisinsanoen piti itse vauvelia Tiaran jalkojen päällä. Tiara ei olisi halunnut luopua vauvasta ollenkaan! En kyllä malta odottaa miten ihania kavereita tytöistä tulee toisilleen.

Vauva on leppoisa typy, nukkuu hurjasti ja syö vielä hurjemmin. Tällä viikolla tytsy on alkanut olemaan hereilläkin välillä enemmän, aamupäivisin ehkä tunteroisen ja iltaisin pari tuntiakin putkeen. Vauva tykkää katsella ja hengailla ihan rauhassa. Vauva syö päivisin n. kolmen tunnin välein, ja sitten juuri ennen yöunia vauva yleensä tankkaa kunnolla ja viihtyy rinnalla hieman pidempään kuin päivällä ja nukkuukin sitten 5-6 tuntia putkeen. Eli yöt mennään pääasiassa yhdellä syötöllä joka on aamuisin siinä viiden aikoihin ja sitten nukutaan vielä muutama tunti sen jälkeen. Neuvolatäti antoi myös siunauksensa pidemmälle syöttövälille yöllä koska vauva on kuitenkin kasvanut niin hyvin, eli ei tarvitse onneksi herätellä syömään kun toinen niin tyytyväisenä nukkuu.

Meidän pieni rimppakinttu sai tänään eka kertaa mekon päälleen, sukkahousut on vielä hiukkasen isot koosta 50 huolimatta, mutta maailman suloisin pieni tuhisija  silti! Sain kuin sainkin napattua meidän alati hymyilevästä neidistä hymykuvan, vaikkakin onnistuin hienosti tarkentamaan kameralla neidin peittoon. Innolla odotellaan sitä ensimmäistä tarkoituksellista hymyä jo kun vauveli vaikuttaa ainakin unissaan olevan kunnon hymytyttö!

Mä pyhitän tänään neitien yhteisen päikkäriajan blogihommille eli käyn nyt kommentteja niin paljon läpi kun vain ehdin ennenkuin jompikumpi heräilee! Pieni orastava päänsärky mulla on tälläkin hetkellä mutta toivotaan ettei se tästä taas pahene. Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Me saatiin sopivasti juuri pari päivää ennen vauvan syntymää testaukseen Vauvapopista Kiddyn Evolution Pro -uutuus turvakaukalo upeassa seeprakuosissa. Kaukaloa nyt reippaan viikon (ja muutaman autokyydin verran) vauvalle testailleena mä voin kyllä täysin allekirjoittaa kaikki ylistyssanat mitä olen kaukalosta lukenut! Kuvattiin vauviksen, Oton ja Tiaran kanssa lauantaina pienimuotoinen esittelyvideo kaukalon ominaisuuksista. Video ei valitettavasti ole autossa kuvattu koska meillä ei omaa autoa ole ja taksissa en kehdannut alkaa kuvaamaan, ymmärrätte varmaan, mutta toivottavasti saatte edes pienen käsityksen siitä miten mahtava vekotin se on (ja pääsette samalla kurkkimaan meidän ähisevää vauvaa)!

Ihan ensimmäiseksi mun täytyy korjata megavirhe jonka tein vahingossa paremman tiedon vielä puuttuessa videolla! Kiddyn turvakaukalot siis käyvät Kiddyn omien rattaiden lisäksi suurimpaan osaan niistä rattaista joihin myös Maxi cosin  kaukalot menevät koska niissä on samanlainen kiinnityssysteemi! Eli tämähän laajentaa kaukaloon yhdistettäviä ratasvaihtoehtoja vielä huomattavasti vaikka Kiddyn omatkin rattaat vaikuttavat tosi kivoilta ja käyttökelpoisilta! Niitä saa samoissa mahtavissa värivaihtoehdoissa kuin kaukaloitakin ja eri malleissa.

Kiddy Evolution pro on siis yhdistettävissä vain muutamia merkkejä mainitakseni esimerkiksi Emmaljungiin, Phil & Ted’seihin ja kuten tässä postausta kirjoittaessani oivalsin; ilmeisesti myös meidän omiin Mountain Buggyn Dueteihin! Kannattaa tietysti testata varmasti ensin että miten on juuri omien rattaiden laita, koska adaptereita ja ratasmallejakin on erilaisia, mutta ainakin teoriassa Kiddyn kaukalon pitäisi mennä useimpiin malleihin joihin Maxi cosin kaukalotkin menevät adapterilla.

Turvakaukalo on painoltaan 4,9 kiloa eli aika jykevä. Mun mielestä se on hyvä asia että painoa löytyy koska musta henkilökohtaisesti tuntuu paljon turvallisemmalta laittaa vauva tukevan tuntuiseen istuimeen kun sellaiseen superkevyeen joka vaikuttaa siltä että ei suojaisi ollenkaan (vaikkei niin välttämättä olekaan oikeasti). Turvallisuuden tuntua ainakin mun mielessäni lisää myös kaukalon hupaisan munamainen muoto joka luo mielleyhtymän turvallisesti munan suojissa kasvavasta tipusesta. Munamaisesta muodosta kaukalo siis kahvaa kääntämällä menee makuuasentoon kätevästi vauvaa häiritsemättä ja on näinollen mukava ja ergonominen vauvan selälle juurikin rattaisiin yhdistettäessä tai keinusitterinä käytettäessä.

Mulle tuli itseasiassa ihan yllätyksenä tieto siitä, miten paljon vauvan hengittäminen vaikeutuu pitkiä aikoja normaalissa turvakaukalossa ollessa. Varsinkin alle 3kk ikäisillä vauvoilla hengittäminen vaikeutuu, koska kykyä kannatella päätä itse ei vielä juurikaan ole. Lyhyillä automatkoilla tämä ei haittaa, mutta ongelmia alkaa tulla silloin kun vauva hengailee kaukalossa auton ulkopuolellakin usein ja pitkiä aikoja. Siksi juuri Kiddy Evolution Pro on niin mahtava, koska sen saa siihen makuuasentoon rattaisiin kiinnitettäessä ja sitterinä käytettäessä eli ei tarvitse pelätä vauvan hengittämisen vaikeutuvan tai asennon olevan epäergonominen vauvan selkärangalle vaikka sitten lähtisikin vähän pidemmällekin vaunuttelureissulle pelkällä turvakaukalovarustuksella.

Autossa matkustettaessa vauvan tulee kuitenkin ehdottomasti olla istuvassa asennossa  turvallisuuden vuoksi, mutta onneksi Evolution Prossa on fail-safe kiinnitysmekanismi eli istuinta ei voi asentaa väärin. Kaukalo on mahdollista kiinnittääa autoon sekä isofix-telakalla että turvavöillä. Kuten videollakin koetin kertoa, kaukalon istuma-asentoa on myös loivennettu vastasyntyneelle tarkoitetulla irroitettavalla pehmusteella jossa on vielä pehmustettu tuki vauvan päälle. Vastasyntyneiden tuen lisäksi Kiddy Evolution Pro:n on erikseen ostettavissa myös Premature inlay -tuki joka on keskosvauvoille ja alle 50cm -pituisille vauvoille tarkoitettu ja joka toimii samalla tavalla kuin vastasyntyneiden tuki mutta tukee pikkuruisia vauvoja vielä sitäkin paremmin kokonsa puolesta. Sellaista me oltaisiin aikoinaan kaivattu 46-senttiselle Tiaralle joka oli niin pieni ressukka että hukkui totaalisesti tavalliseen kaukaloon!

Kuten kuvasta näkyy on värivaihtoehtoja saatavilla useita, kirkkaasta oranssista ja turkoosista hillittyyn ruskeaan ja sitten tietysti tuo meidän iki-ihana seeprakuosinen istuimemme. Ei varmaan olisi ollut vaikea arvata minkä valitsen noista vaihtoehdoista? Kuvat lainattu Kiddyltä.

Kiddy Evolution Pro on laajasti esillä osastolla 6m189 Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa 26.-28.4. eli perjantaista sunnuntaihin. Lapsimessuilla voit myös sunnuntaina bongata minut tuolta samaiselta osastolta, mutta siitä lisää myöhemmin! Kiddy Evolution Pro tulee  myyntiin VauvaPOPin verkkokauppaan ja Vantaan Petikon ja Ideaparkin VauvaPOP -myymälöihin, Babystyle -myymälöihin kautta maan sekä Babystylen verkkokauppaan ja lastentarvike.net -verkkokauppaan toukokuun aikana. Kiddy Suomen facebook -sivuilta löytyy lisätietoa Evolution Prosta ja mm. Kiddyn oma video kaukalon ominaisuuksista.

Mä palailen myöhemmin uusien vauvelikuvien kanssa ja tämän postauksen myötä palaan takaisin blogiarkeen eli yritän parhaani mukaan taas vastailla kommentteihin! Aion tänään käydä läpi myös nuo viime viikon postaukset ja vastaan myös niihin tulleisiin kysymyksiin. Super ihanista onnitteluista kiitän yhä edelleen kaikkia yhteisesti <3

Tämä on varmaan vuoden tähän asti toivotuin postaus, näin ainakin päättelisin kymmenistä kommenteista joita olen kevään aikana vastaanottanut koskien palautumista! Mä ymmärrän kyllä hyvin kiinnostuksen aihetta kohtaan, valehtelisin jos väittäisin etten ollenkaan raskausaikana pohtinut että miltäs se kroppa tulee raskauden jälkeen näyttämään. Huvittuneena muistelin Tiaran syntymän jälkeisten ensimmäisten päivien pullamössömasua ja toivoin hartaasti että se mössö häviäisi tälläkin kertaa yhtä nopeasti.

Se mikä mua inhottaa siinä kun keskustellaan palautumisesta raskauden jälkeen tai raskauden tuomista muutoksista kroppaaan, on kateus ja naisten toisilleen kasaamat paineet. Mullekin tulleista kommenteista monessa jopa ilmaistiin toive tyylillä ”Jännä nähdä mitä toinen raskaus tekee sun kropalle, mullakin se oli vasta toinen raskaus joka pilasi vartalon, sullekin käy varmaan niin”. Mä oon ennenkin kirjoittanut blogissani siitä että yleensä naiset itse ovat toistensa ulkonäön (tai no oikeastaan kaiken) arvostelijoita ja mua kuvottaa se ilmiö edelleen.

Raskaanaollessa tämä ilmiö taas kerran oikein korostui kun aina näistä ulkonäkömuutoksista kirjoittaessani vastaanotin todella paljon negatiivissävytteistä spekulaatiota siitä miten nämä muutokset tulisivat toteutumaan mun kropassani. Peittyisikö vatsani raskausarpiin viimeisillä raskausviikoilla vai räjähtäisikö arpitilanne käsiin vasta synnytyksessä (kerroin saaneeni kaksi raskausarpea vanhan umpisuolen leikkausarpeni läheisyyteen josta iho oli valmiiksi kireällä ja toivoin ettei arpia tulisi enempää). Jäisikö vatsanahka löysälle pitkäksi aikaa kun nahka jo näytti niin venyneeltä ja siltä että poksahtaisi (aina kun laitoin masukuvia) yms.

Mä annan sellaisen neuvon nyt jokaiselle joka tätä kirjoitusta lukee, että älä yritä lannistaa raskaanaolevaa ystävääsi/tuttuasi/kumminkaimanvytteljentärtäsi/ketään raskaana olevaa, huolimatta siitä miten raskaus on vaikuttanut sinun kroppaasi aikoinaan tai mitä kauhutarinoita raskaudenjälkeisestä vartalosta olet kuullut. Kukaan ei hyödy sinun seinille maalaamistasi piruista mitenkään, ne eivät hävitä sinun raskausarpiasi eikä kaverisi löysä mahanahka muutu kiinteäksi vaikka kuinka toivoisit levinnyttä persettä raskaanaolevalle inhokkibloggaajallesi.

Jos aiot jonkun raskaanaolevan ulkonäköä tai muuttuvaa vartaloa jotenkin kommentoida, niin tee se kannustaen ja positiivisella sävyllä. Jos ystäväsi tuskailee ensimmäisen raskausarven kanssa, vinkkaa voiteesta joka saattaisi auttaa sen sijaan että ennustat niitä arpia tulevan vielä rutkasti lisää. Jos hän murehtii muuttuvaa kroppaa ja pelkää ettei saa vanhaa vaatekokoaan enää koskaan takaisin, kerro tietäväsi monta jotka ovat olleet entisellään pian synnytyksen jälkeen tai mainitse vaikkapa imetyksen kuluttavan rutkasti kaloreita päivittäin.

Jokainen raskaanaoleva aivan varmasti tiedostaa mitä kaikkea ikävää kropalle saattaa raskauden myötä käydä, ihan ilman että heitä vielä pelotellaan lisää. Miksi ei siis voisi pelottelun sijaan kannustaa ja olla positiivinen, valaa tulevaan äitiin uskoa itseensä. Ja kun asia kuitenkin on niin että jokainen nainen on erilainen eikä kukaan voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Toisille ei todellakaan jää mitään jälkiä raskaudesta tai useistakaan raskauksista, toisille taas jää elinikäiset arvet, mutta miksi pelotella sellaisella mihin ei kukaan voi vaikuttaa etukäteen, mitä voi vain arvailla ja lopulta hyväksyä?

Pahoittelut paasauksesta, mutta halusin nyt sanoa tämän mitä en raskausaikana viitsinyt kenellekään myöntää: Kyllä, ne kommentit satuttavat ja pelottavat hormonihuurujen kourissa kamppailevaa äitiä. Aiheena kuitenkin oli mun palautumiseni, joten nyt keskityn siihen! Mun paino tässä raskaudessa oli nelisen kiloa vähemmän synnytyspäivänä kuin viimeksi vaikka raskaus jatkuikin viikon pidemmälle, joten siinä mielessä lähtökohdat palautumiselle olivat ihan mukavat. Vaa’alla en edelleenkään synnytyksen jälkeen ole käynyt, joten en tiedä paljonko kiloja on lähtenyt mutta siihen mä ainakin olen ihan tyytyväinen jo mitä peilistä tällä hetkellä näkyy! Onhan masussa edelleen mistä ottaa kiinni ja istuessa varsinkin löllön huomaa, mutta viikko synnytyksen jälkeen tämä on mulle ihan mahtava tilanne. Mä nappasin kuvia palautumisesta kolme päivää synnytyksen jälkeen sekä viikko synnytyksen jälkeen ihan vertailun vuoksi:

Vyötärö on vielä ihan hukassa, mutta on toi pötsi huomattavasti pienentynyt jo tuosta tiistain kuvasta tähän päivään mennessä ja eiköhän seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana toivottavasti lähde viimeisetkin lölleröt. Arpia mulle tosiaan tuli ne kaksi kappaletta jotka esittelin täällä jokunen viikko takaperin, ne onneksi vaalenivat jo ennen synnytystä kun ostin Bio Oilia, eikä arpia kerennyt muualle ilmestymään niin raskauden kuin synnytyksenkään aikana. Synnytyksen jälkeen ja mahan vapauduttua järkyttävästä pinkeydestä ovat arvetkin hävinneet lähes jäljettömiin mun suureksi ilokseni!

Vertailun vuoksi mä laitoin myös vierekkäin kuvat palautumisesta Tiaran odotuksen jälkeen ja pikkutyypin odotuksen jälkeen. En mä tiedä onko noissa niin suurta eroa, mutta ainakin Tiaran odotuksen jälkeen olin palautumiseen tyytyväinen ja niin olen nytkin! Se on myös jännää sitten pidemmän päälle huomata vaikuttaako imetys palautumiseen ja jos niin millä tavalla. Viimeksihän imetys ei ottanut onnistuakseen Tiaran ennenaikaisuuden ja mun epävarmuuden vuoksi, mutta tällä kertaa imetys on ainakin toistaiseksi sujunut hyvin.

Mulle menevät jo kaikki omat farkut jalkaan ja napinkin saa kiinni mutta farkut ovat vielä sen verran tiukat että tuntuvat aika epämukavilta. Mulle kävi tällä kertaa sama juttu kuin viimeksi, että lantio leveni synnytyksessä ihan hurjasti ja kestää taas hetken aikaa että luut palautuvat normaalipaikoilleen. Ainoat ”vaivat” joita mulla synnytyksen jälkeen on nyt ollut ovatkin lantion alueen luiden kivut aamuisin kun herään, ne ovat oikeastaan samanlaisia kuin liitoskivutkin. Aina kun hetken olen liikkunut aamulla ja heräillyt, kivut menevät ohi, mutta heti herätessä tuntuu ikävältä. Mutta eivätköhän ne kohta tästä mene ohi, muistelisin nimittäin kärsineeni samasta vaivasta viimeksikin!

Muuta kerrottavaa mulla ei tähän asti vielä palautumisesta oikeastaan ole, mutta voin tehdä vaikka uuden ”tilannekatsauksen” kuukauden tai parin kuluttua. Kesäkuntoon on vielä matkaa mutta mistäs sitä tietää jos mä vaikka elokuun viimeisillä helteillä olisin uhkarohkea ja uskaltaisin lähi rannalle jopa bikinit päällä?

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3 Mä suuntaan nyt (taas kerran) nuuhkimaan tuhisevaa vauvaa ja sitten ajattelin ummistaa itsekin silmät yöunille!

Heippa! Terveisiä täältä vauvantuoksun ja ällöonnellisen rakkauspilven keskeltä! Pikkuipana on kyllä totaalisesti sulattanut meidän kaikkien sydämen ja kestovirne naamalla täällä vaihdellaan vaippaa, tuijotellaan tuhisevaa palleroista ja leikitään Tipan kanssa. Ihanaa olla kotona yhdessä koko perhe, Ottokin on isyyslomalla vielä seuraavat pari viikkoa joten saadaan rauhassa tutustua kaikki yhdessä meidän uuteen perheenjäseneen. Ainakin tähänastisen perusteella hän on rauhallinen, tyytyväinen ja kova syömään ja nukkumaan. Yöt ovat sujuneet hyvin, vauva on heräillyt tasaisin väliajoin syömään ja jatkanut sitten uniaan, viime yönä neiti nukkui jopa kuuden tunnin pätkän putkeen.

Ylläolevat kuvat on otettu tiistaina ja keskiviikkona kun oltiin ihan ekoja hetkiä kotona, nyt tuntuu että vauvahan on ollut meillä aina vaikka eipä siitä synnytyksestä edelleenkään ole kuin viisi päivää. Mulla on tosi hyvä olo (niin henkisesti kuin fyysisestikin), jotenkin tuntuu siltä niinkuin meille olisi vain yhtäkkiä muuttanut pieni suloisuus asumaan ja koko synnytys olisi ollut unta. Kai se johtuu siitä että kaikki kävi niin helposti ja nopeasti etten oikein ole ehtinyt edes tajuamaan!

Eilen käytiin siellä kontrollissa hoitajan luona ja vauvan paino oli lähtenyt jo nousuun mukavasti, varmaan huomenna tai ehkä jo tänään ollaan saavutettu syntymäpaino uudelleen. Kaikki oli muutenkin tosi hienosti ja ei tarvitse enää käydä kontrolleissa vaan normaali neuvolaseuranta riittää. Vauva on alkanut jo hymyilemään vahingossa vienoa hymyä ja ei voi kyllä olla mitään söpömpää kuin ne tahattomat pikku ilon häivähdykset neidin kasvoilla! Parina iltana vauva on jaksanut jopa valvoa yli tunnin putkeen ja tuijotellut vaan tyytyväisen hämmentyneenä äidin tai isin sormea puristellen. Ihana rakas<3

Kuvissa vilahtelee myös meidän VauvaPopista vauvikselle saatu Kiddy Evolution Pro -turvakaukalo jota tomera isosisko niin tarkasti vartioi! Mä teen tuosta meidän seeprakuosisesta ihanuudesta postauksen mahdollisimman pian, siihen asti Kiddyihin voi käydä halutessaan tutustumassa täällä! Tiara on ottanut vauvan oikein hyvin vastaan, oikeastaan aika rauhallisesti mun mielestä.

Alkuinnostuksen jälkeen vauva ei nautiskele enää kokoaikaisesti Tiaran ylenpalttisesta kiinnostuksesta, mutta Tiara ei myöskään ole ollut kertaakaan negatiivinen vauvaa kohtaan. Illalla käydään antamassa vauvalle pusu ennen nukkumaanmenoa, muuten ei voi ollenkaan mennä nukkumaan ja päivisin saatetaan kommentoida vauvan tekemisiä (”vauva, pieeeeni, syö” ”vauva nukkuu”) tai käydä silittämässä varovasti jalasta, mutta muuten Tiara on jatkanut puuhiaan niinkuin ennenkin eikä kiinnitä vauvaan sen suurempaa huomiota.

Päivät ovat sujuneet mukavasti, oikeastaan aika normaalisti. Tuntuu siltä niinkuin aina olisi ollut näin. Pikkutytsy nukkuu ainakin vielä toistaiseksi niin paljon että aikaa jää kyllä Tiaran huomioimiseen erittäin riittävästi. Ja Oton ollessa kotona on Tiara saanut leikkiseuraa paljon normaaliarkea enemmän, kun me ollaan yhdessä rakennettu majaa ja neiti on saanut käydä kaupassa ja isin töissä pyörähtämässä Oton kanssa. Imetyshetkinäkin Tiara on leikkinyt ihan sievästi eikä ole vaatinut mitään erityishuomiota tai ollut mustasukkainen vauvan saamasta läheisyydestä.

Kuten jo alussakin sanoin niin tällä hetkellä tuntuu että meillä on meneillään kunnon honeymoon jonka ei toivoisi päättyvän ikinä! Tietenkin arki alkaa sitten kun Otto menee taas takaisin töihin mutta siihen asti me kyllä nautitaan tästä ihanasta vapaudesta olla tekemättä mitään jos ei huvita ja tietysti meidän ihanien tyttöjen seurasta ja yhteisestä ajasta.

Vauveli alkaa heräilemään pikkuhiljaa niin mun pitää rientää avaamaan maitobaari, mutta täytyy vielä tähän loppuun lisätä miljoonat kiitokset teille kaikille ihanille onnitteluista ja kauniista sanoistanne<3 Mä oon lukenut jokaikisen kommentin, tirautellut kyyneliäkin ja hymyillyt pöntön onnellista hymyä! Koetan paneutua kommentteihin mahdollisimman pian enemmän, mutta hetken aikaa nautiskelen vielä vauvantuoksusta ja rauhasta ennen kuin palaan normaaliin blogiarkeen! Ihanaa viikonloppua mun maailman parhaille lukijoille<3