Tämä vapauden kesä

10.08.2019

Tämä kesä on itse asiassa meidän kolmas kesä, joka ollaan saatu viettää yhdessä perheen kesken ja lapset ovat olleet lomalla täydet 10 viikkoa. Viime vuonna ajattelin, että se oli meidän viimeinen sellainen kesä. Tänä vuonna ajattelen, että en halua koskaan enää viettää minkään muunlaista kesää. Tämä kesä on ollut ihana ja tämä vapaus on ollut ihanaa. Vaikka Otto on opiskellut koko kesän ja mä olen tehnyt töitä enemmän tai vähemmän koko kesän kahta juhannuksen kokonaista vapaapäivää lukuunottamatta, me ollaan oltu vapaita.

Me ollaankin puhuttu yhdessä, että olisi upeaa, jos meillä olisi mahdollisuus viettää tällaisia kesiä myös jatkossa, sitten kun Otto on valmistunut. Nykyisin kun kuitenkin monissa Oton tulevan alan työpaikoissa etätyömahdollisuus on olemassa ja alalla on myös mahdollisuus työskennellä projektiluontoisesti tai vaikka perustaa oma yritys ja sanella itse omat ehdot sen kautta.

Toki jos Otolle tulee vastaan joskus mahtava työpaikka, joka kuitenkin tarjoaa ne ihan normaalit loma- ja työajat toimistolla 8-16, mutta on muuten kaikkea mitä hän on aina halunnut, niin kyllähän siihen kannattaa tietenkin tarttua. Ja sitten me sopeudutaan. Ehkä ensi kesänä Otolla on vain kaksi viikkoa lomaa, mistä sitä tietää. Mutta sitten hänellä on varmaan maailman siistein duuni myös, josta hän nauttii ja saa irti niin paljon, että se on todellakin sen arvoista.

Ennen mun yrittäjyyttä en edes tiennyt, että tällainen elämä on mahdollista. Mun lapsuudessa kouluikäisenä mä vietin parhaimmillaan 6 viikkoa mummulassa ilman äitiä, koska äidin piti olla töissä. Ja ne neljä äidin lomaviikkoa oli tietenkin koko kesän kohokohta. Päiväkoti-ikäisenä olin päiväkodissa ison osan kesästä, pari viikkoa yksin mummulassa ja ne neljä viikkoa äidin kanssa.

Meidän perheen ensimmäinen yhteinen kesä oli se, kun Otto oli vanhempainvapaalla kuopuksen vauvavuonna. Viime vuonna Otolla oli vielä isyyslomaviikkoja tavallisen 4 viikon kesäloman kaveriksi, ja hän teki vain pari viikkoa heinäkuussa töitä, joista suurimman osan hän teki etänä kotoa. Tänä vuonna taas hän on ollut opintovapaalla ja opinnot voi suorittaa kotoa käsin omassa tahdissa.

Tämä kesä on ollut mieletön. Se on ollut meidän näköinen, stressitön, hauska, spontaani, välillä kylmä mutta onneksi myös lämmin, iloinen ja rakkauden täyteinen. Töitä ja koulua on ollut sopivasti, niin, että ollaan voitu luoda lapsille (ja itsellemme) illuusio kesälomasta, mutta puuhaa on riittänyt kuitenkin tarpeeksi että opinnot etenevät ja yritystoiminta on kannattavaa. Ollaan välillä nähty paljon ihmisiä ja ollaan välillä oltu rauhassa oman perheen kesken.

Ollaan vietetty päiviä tekemättä juuri mitään spesiaalia ja ollaan vietetty päiviä eläinpuistossa, Särkänniemessä ja Tallinnassa. Ollaan uitu sydämemme kyllyydestä ja tehty pitkiä lenkkejä luontopolulla. Ollaan tehty hiekasta merenneidon pyrstöjä ja ollaan rakennettu vesiputous. Ollaan luettu paljon, esikoinen sai tällä viikolla luettua tämän kesän 19. yli 100-sivuisen kirjan. Hän päihittää mut mennen tullen ja palatessa, kun mä olen lukenut vain  seitsemän. Se seitsemän on kuitenkin mulle iso määrä verrattuna kaikkiin muihin äitivuosieni kesiin. Olen priorisoinut ja se on saanut aikaan hyvän fiiliksen.

Me ollaan naurettu tänä kesänä älyttömän paljon.  Ollaan tehty juuri niitä asioita, jotka tuottavat meille iloa eikä olla stressattu niistä, jotka ei ole niin tärkeitä. Välillä ollaan annettu pyykkikasojen vaa kasvaa ja päätetty, että kyllä niitä ehtii pestä sitten myöhemminkin. Vaikka se on sitten sinä lopulta koittaneena pyykkipäivänä vähän kiristellyt hermoja, ei olla kaduttu sitä, miten vapaita, onnellisia ja huolettomia päiviä meillä on yhdessä ollut.

Tästä on hyvä lähteä takaisin arkeen. Toivon, että tämä syksy pitää sisällään ainakin yhtä paljon naurua kuin kulunut kesä.  Vaikka arki tuo mukanaan aikataulut ja rutiinien täyteiset päivät, haluan pitää kiinni siitä rennosta meiningistä, joka meillä on ollut kesälläkin. Tehdään spontaanisti asioita, nautitaan ja ennen kaikkea ollaan yhdessä. Myös niinä kiireisimpinä päivinä, jolloin Otolla on läsnäolopakko koululla, mulla on tapaamisia koko päivä ja lapsilla on kaksi eri harrastusta kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Niinäkin päivinä, tehdään jotain yhdessä, edes jotain pientä. Koska se, mistä lapset meitä eniten kiittävät, oli arki tai kesä, on yhteinen aika. Joskus voi koittaa se hetki kun lapset on niin isoja, että heitä ei kiinnosta äidin ja isän seura enää. Niin kauan kuin kiinnostaa ja niin kauan kun he siitä nauttivat, nautitaan mekin.

Ehkä hassua näin kolmen lapsen vanhempina, kolmen lapsen kanssa koko kesän viettäneinä puhua vapauden kesästä, kun yleensä vapaus rinnastetaan siihen, että saa rellestää ja rillutella nuorena ilman vastuuta. Mutta vapauden kesä tämä on meille ollut. Me ollaan vietetty koko kesä just niinkuin ollaan haluttu viettää ja mikä voisi olla sitä vapaampaa?

Kiitos tästä kesästä jokaiselle ihanalle jonka kanssa ollaan sitä vietetty. Tämä kesä on ollut kultaa <3 Tervetuloa arki!


Terkut Oulusta, tultiin tänne lomanlopetuslomalle

06.08.2019

LLL – eli loman-lopetus-loma. Tehtiin se viime vuonna ja tehdään se tänäkin vuonna. Tultiin vielä kesän lopuksi muutamaksi päiväksi Ouluun mun tädin luokse hengailemaan ja rentoutumaan. Tekee hyvää ottaa kunnon rentoutusviikko vielä ennen kuin ensi viikolla palataan heti kunnolla arkeen. Heti eka viikolla Otolla on jokapäiväistä läsnäoloa vaativa intensiivikurssi koululla ja lapsilla alkaa koulu, eskari ja dagis sekä kaksi harrastusta + yhden harrastuksen tutustumistunnit. Ja mulla on vielä se viisaudenhampaan poisto. Kuulostaako siltä, että tarvitaan yksi viikko rentoilua ja hellää huolenpitoa sukulaisten huomassa? Musta ainakin.

Huomenna lapset menevät yökylään mun äidin luo ja me mennään syömään kahdestaan Oton kanssa. Oikea syy yökyläilylle oli se, että torstaina tehdään Oton kanssa kunnon työ- ja koulupäivä. Ai että tekee hyvää saada yksi kokonainen 8h työpäivä, kun ollaan koko kesä vedetty taas sillä perinteisellä ”silloin kun ehtii eli nipistetään yöunista tai omasta ajasta” -meiningillä.

Ensi viikolla toki arki alkaa ja sen mukana normaalit työajat ma-ke, mutta mun on pakko saada tehtyä töitä ensi viikolle varastoon, kun en pysty yhtään ennustamaan miten selviän siitä viisaudenhampaan poistosta ja pystynkö sen jälkeen pariin päivään tekemään mitään. Sormet ristissä, että se ei ole niin paha kuin mun ekalla kerralla oli.

Tuon yhden kokonaisen työpäivän lisäksi tarkoituksena on täällä nähdä kavereita ja sukulaisia, kuten mun pappaa, äitiä ja tädin perhettä ja serkkuja. Lisäksi aiotaan saunoa, katsella sarjoja iltaisin ja nauttia vaan Oulun rennosta meiningistä muutaman päivän ajan. Viikonloppuna ajellaan takaisin, kun Otolla alkaa koulu heti maanantaina.

Tänään kun lähdettiin ajamaan, me ajettiin Indieplacen toimiston kautta. Meidän piti käydä podcast-studiossa nauhoittamassa yksi lause (Oikeasti yksi lause!). Me haluttiin lisätä yksi tietty juttu jaksojen alkuun, mikä piti saada tallennettua ennen ensi viikkoa. Oli aika hauskaa kun nopeasti vaan ajeltiin hissillä ylös toimistoon, istahdin kuulokkeet päässä podistudioon, sanoin yhden lauseen pari kertaa eri tavalla ja se oli siinä. Sitten lähdettiin kiireen vilkkaa takaisin alas, että päästiin aloittamaan matkan teko. Kertakaikkisen hupaisa aloitus matkalle, mutta nyt sekin on tehty, eikä edes mennyt kauan.

Tämä loma tulee siinäkin mielessä hyvään saumaan, että sekä tokaluokan aloittava esikoinen että eskarin aloittava keskimmäinen alkavat olla jo hieman tulisilla hiilillä. He odottavat ihan älyttömän paljon sitä, että pääsevät kouluun ja eskariin. Nyt ei ehdi jännitys kasvaa liian suureksi kun on täällä vielä niin paljon kaikkea hauskaa tekemistä, ettei sitä koulun alkua varmasti muista edes ajatella.

Mä ajattelin leipaista mustikkapiirakkaa täällä joku päivä sekä tehdä sille kaveriksi vaniljakastikkeen. Äiti viime viikolla marmatti mulle puhelimessa, että hänkin haluaa saada mustikkapiirakkaa, joten ehkä mun pitää sitten viedä sitä tuliaisiksi. Tein viime viikonloppuna ekaa kertaa itse vaniljakastiketta ja siitä tuli aivan taivaallisen hyvää tosi pienellä vaivalla. Täytyy ehdottomasti tehdä jatkossakin vaniljakastikkeet itse. Tästä tuli nyt tällainen perinteinen sillisalaattihöpönlöpöpostaus, mutta tätä meille just nyt kuuluu.

Ihanaa iltaa kaikille ja kivaa koulupäivää kaikille jotka aloittavat huomenna tai ylihuomenna koulun! <3