Jotain uutta, jotain vanhaa

12.10.2019

Kuten aiemmin kirjoitinkin, mulla oli tälle talvelle ostoslistalla uusi villakangastakki, tarkemmin sanoen camel coat. Mulla ei ole ollut kunnollista villakangastakkia sitten teinivuosien, jolloin ostin viimeksi sellaisen villakangastakin, joka kesti monta vuotta. Lopulta luovuin siitä ehkä viitisen vuotta sitten. Silloin vaatteiden eteenpäin laittaminen oli mulle pikkujuttu, enkä miettinyt sen tarkemmin, että voisiko vaatetta sen sijaan vielä huoltaa tai jatkojalostaa. Takki oli ihan kelpo takki silloinkin ja olisin voinut sitä käyttää edelleen, jos en olisi luopunut siitä.

Sen villakangastakin jälkeen mulla olleet ”villakangastakin näköiset” takit ovat olleet niin huonolaatuisia, että hävettää edes myöntää. Sellaisia 100% polyesterisia lirpakkeita, jotka eivät ole lämmittäneet, mutta ovat hiostaneet ja ovat hajonneet jo ekan talven aikana. Pari niistä sain ja yhden taisin myös vuonna 2015 ostaa. Sanomattakin on varmaan selvää, että ne eivät kestäneet. Vuorikankaat repesivät ylhäältä alas, puolet napeista tippui hukkaan, vetoketjut lakkasivat toimimasta tai pinta nyppyyntyi pahasti. En ole ostanut tai saanut sellaisia tai minkään muunkaanlaisia villakangastakkeja vuoden 2015 jälkeen ja takkikaapissa on ollut aukko tyylikkäälle ja ajattomalle takille, jota voisi pitää siistimmissä tilaisuuksissa.

Rakastan mun makuupussitakkia, jolla pyörähtää nyt kolmas talvi käyntiin, mutta se ei varsinaisesti ole se itsenäisyyspäivän juhlien go-to, eikä liioin se valinta, joka puetaan päälle pieneen fine dining -ravintolaan, josta mun takki yksin veisi 1/10 pinta-alasta. Se on täydellinen kaikkeen ulkona liikkumiseen ja puistossa seisoskeluun myös, mutta ei mihinkään hienompiin tilaisuuksiin. Se on myös tosi painava, eli kaupungilla liikkumisessa se on tuskastuttavan kuuma ja ahdistava. Se päällä ei kertakaikkiaan voi olla. Kaipasin kevyttä, siistiä takkia joka olisi designiltaan ajaton.

Olen kiertänyt syksyn aikana second hand -myymälöitä ja kirppiksiä juuri sellainen kamelin värinen pelkistetty takki mielessäni ja selannut myös nettikirppiksiä. En ole löytänyt ollenkaan sitä väriä tai mallia mitä olen toivonut, ja nekin jotka ovat olleet edes etäisesti toivomaani mallia muistuttavia, ovat olleet täysin liian isoja, huonoa materiaalia ja/tai liian huonokuntoisia. Yhden juuri täydellisen takin bongasin FB-kirppiksellä, mutta sekin oli ehtinyt jo mennä ja perässä oli sen lisäksi jo seitsemän ”jono” -kommenttia. En siis ainakaan aio syytellä itseäni yrityksen puutteesta. Yritin löytää takin käytettynä ensin ja aloitin hyvissä ajoin. En jättänyt viime tippaan ja sitten heti luovuttanut kun ei löydy.

Olin niin kovasti päättänyt löytää takin käytettynä, että mua harmitti kyllä kun ei löytynyt. Harkitsin paria ”ihan kivaa” käytettyä takkia, jotka eivät kuitenkaan olleet ihan sitä mitä halusin. Tai joihin ihastuin täysillä, mutta jotka edustivat enemmän yhden tai kahden talven trendiä kuin pitkäikäistä valintaa. Totesin, että haluan ennemmin ostaa juuri sen takin, jollaista olen jo pitkään miettinyt, koska sille mulla on varmasti käyttöä, enkä kyllästy siihen kun muoti vaihtuu, koska se on tyyliltään sellainen, joka näyttää hyvältä joka vuosi.

Yksi päivä kiertelin äidin kanssa kauppoja ja löysin sellaisen takin, joka oli materiaaliltaan italialaista villasekoitetta (75% villaa), väriltään ihana vaalea kameli ja malliltaan täydellinen. Jätin takin silloin vielä kauppaan, koska halusin vielä harkita ostosta rauhassa. Eilen oltiin Oton kanssa kaupoilla katsomassa hänelle villakangastakkia ja samalla näin uudelleen sen saman takin, johon olin jo kerran tykästynyt. Sovitin sitä ja rakastuin. Se oli kevyt ja juuri sellainen, jonka halusin. Ostin sen.

Takki löytyi Zarasta. Sen kangas on italialaisen Mantecon valmistama ja googlasin tämän Mantecon ja heidän vastuullisuusraporttinsa vielä ennen ostopäätöksen tekemistä. Tulin siihen tulokseen, että ostan takin. Kankaan valmistusprosessi on jäljitettävissä aina lammasfarmille asti ja se on valmistettu turvallisesti ilman haitallisia kemikaaleja. Manteco myös velvoittaa asiakasyrityksiään noudattamaan omia vastuullisuusvaatimuksiaan valmistusprosessin kaikissa vaiheissa. Takki ei todellakaan ole täydellinen ostos enkä minä tee ihmisenä pelkästään täydellisiä vaate- tai muitakaan ostoksia. Mutta se on harkittu ostos, jonka tarkoituksena on kestää aikaa ja käyttöä. Uskon, että mulle olisi tullut parempi fiilis takista, jos olisin löytänyt sen käytettynä. Mutta koska en löytänyt, aion nyt nauttia tästä takista, jonka lopulta ostin.

Takki ZARA | Neule ZARA | Housut Bubbleroom | Kengät H&M | Laukku Gucci 

Takki on malliltaan melko suora ja se sopii hyvin niin mekkojen kanssa kuin housupuvun päällekin. Tänä syksynä näitä perusmallisia villakangastakkeja on näkynyt älyttömän paljon yhdistettynä rennosti ihan vaan huppariin ja farkkuihin ja sitäkin ajattelin kokeilla. Tykkään siitä, miten tällainen ajaton malli uudistuu joka vuosi, kun sen voi yhdistellä milloin mihinkin.

Takille kaivoin varastosta kaveriksi vanhat kengät, jotka olen ostanut jo vuonna 2013 H&M:ltä. Mustat platform-nilkkurit, joiden korkea korko ei tunnu niin korkealta platformin ansiosta. Tämän tyylisiä kenkiä on näkynyt taas paljon kaupoissa ja olenkin iloinen, että olen säästänyt nämä kaikkien näiden vuosien ajan, vaikka en nyt muutamaan talveen ole käyttänytkään. Nyt ne ovat taas ajankohtaiset. Kengät ovat olleet aikanaan hyvinkin ahkerassa käytössä ja kestäneet sitä mielestäni hyvin.

Mulla on joitakin sellaisia kenkiä ja vaatekappaleita, joita säästän pitkiäkin aikoja vaikka en käyttäisikään. Olen tehnyt niitä oman postauksenkin nimeltä Vaatekaapin aarteet ja edelleen olen sitä mieltä, että joitakin juttuja kannattaa säilöä.

Tykkäättekö te villakangastakeista? 


Mitä me ostetaan ruokakaupasta ja miksi

10.10.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.

Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.

Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.

K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.

Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.

Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.

K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.

Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa. 

Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.

Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.

Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.

Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita.  Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee  myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.

Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.

Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa. 

Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?

PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.