Kuinka usein?

09.10.2019

Bongasin Ainon tarinoita treenaamisesta -blogista (ja monesta muustakin) tämän hauskan Kuinka usein-haasteen ja päätin toteuttaa sen itsekin. 

Kuinka usein?

Vaihdat lakanat? Viikon tai kahden viikon välein yritän. Tyynyliinaa vaihdan useammin.

Vaihdat pyyhkeet? 2-3 kertaa viikossa.

Soitat isälle/äidille? Äidille soitan ihan joka päivä, jos en soita niin tulee kauhea syyllisyydentunne. Mulle on tärkeää pitää yhteyttä äitiin, vaikka asutaankin kaukana. Oltiin niin monta vuotta vaan kahdestaan ja nykyään äiti on yksin.

Näet vanhempiasi? Silloin kun ollaan Oulussa niin nähdään lähes joka päivä tai ainakin joka toinen päivä. Vuoden aikana Oulun reissuja tulee yleensä 3-4 ja äiti käy täällä meidän luona ainakin kolme kertaa, eli lasten synttäreillä.

Käyt leffassa? Ehkä parin kuukauden välein suunnilleen, eli olisko se sitten kuusi kertaa vuodessa.

Föönaat hiukset? Lähes joka kerta kun käyn suihkussa, paitsi jos käydään illalla saunassa, niin sitten en föönaa vaan annan kuivua itsekseen.

Putsaat lattiakaivot? En ikinä, ei oo mun homma!

Käyt metsässä? Haluaisin käydä joka viikko, mutta lähempänä todellisuutta on varmaan joka toinen tai joka kolmas viikko.

Käyt suihkussa? Joka toinen päivä, paitsi jos käyn lenkillä niin käyn aina suihkussa sen jälkeen. Eli vähän viikosta riippuen voi olla, että käyn joka päiväkin tai jopa kaksi kertaa samana päivänä, tai sitten vain joka toinen päivä. Hiukset pesen joka toinen päivä.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Joka päivä lapsille ja Otolle monta kertaa ja äidille ainakin kerran. Muille läheisille yritän sanoa niin usein kuin mahdollista.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Muutaman kuukauden välein. Yritän aina pitää taaimmaisena ne, mitkä säilyy pisimpään ja nostaa eteen ne, jotka on menossa ekana vanhaksi.

Luuttuat lattiat? Kerran kuussa. Pyyhin kyllä jos on tahroja niin vaikka joka päivä, mutta kunnolla luutuan kerran kuussa.

Peset vessan? Kerran viikossa tai tarvittaessa useammin, eli jos on näkyvää likaa.

Puhdistat liesituulettimen? Liian harvoin.

Syöt noutoruokaa? 1-3 kertaa viikossa. Joskus vieläkin useammin ja toisinaan voi mennä viikko, että ei haeta kertaakaan.

Valehtelet? Tarkoituksella en koskaan, joskus saatan muistaa jotain väärin tai sekoilla sanoissa. Mun on ihan turha valehdella tarkoituksella, koska olen siinä todella huono, eikä se auta mitään.

Riitelet suhteessa? Silloin kun on kiire ja väsy niin saatetaan kinastella pikkujutuista enemmän  ja silloin kun on  seesteisempää ja vähemmän hektistä, voi mennä viikkoja ettei kinastella yhtään.

Sheivaat? Kainalot joka toinen päivä, jalat sheivaan kesällä kerran viikossa ja talvella en ollenkaan, ellen sitten satu menemään lomalle tai hienoihin juhliin. Talvella kuljen uimahallissakin karvajalkana.

Vaihdat hammasharjan? 2-3 kuukauden välein vaihdan sähköhammasharjan harjaspään.

Käyt kirjastossa? Ainakin kerran kuussa, välillä useamminkin. Rakastan kirjoja ja rakastan hengailla lasten kanssa kirjastossa. Käyn myös kirjastossa aina kun mun pitää tulostaa jotain, koska tulostan niin harvoin, ettei olisi mitään järkeä hankkia omaa tulostinta.

Peset peitot ja tyynyt? Olen enemmän sellainen tuulettaja ja lisäksi meillä on kaikilla sellaiset suojapäälliset tyynyissä ja petauspatjoissa esim. mun itseruskettavan takia. En siis pese kovinkaan usein. Peitot pesen lapsilta tarvittaessa (jos tulee verta nenästä yöllä tai joku vatsatauti). Muuten ehkä silloin kun vaihdan kesäpeitoista talvipeittoihin ja toisinpäin.

Syöt herkkuja? Joskus viikon jokaisena päivänä ja joskus voi mennä kuukausikin, että en osta mitään herkkuja. Tällä hetkellä pyrin siihen, että en herkuttele turhan takia tai napsi päivän aikana herkkuja kaapeista. Syön herkkuja, jos joku muu tarjoaa niitä esim. jossain tapahtumassa, tai sitten jos pidetään lasten kanssa leffailtaa tms.

Soitat anopille? Mulla ei ole anoppia valitettavasti.

Peset rintsikat? Mulla on 3-4 rintsikat jatkuvasti käytössä, joiden välillä vaihtelen. Pesen ehkä 2-3 käyttökerran välein, paitsi urheilurintsikat pesen joka käytön jälkeen. Normi arkirintsikoihin harvoin tulee hikoiltua, joten en siksi koe tarpeelliseksi pestä joka käytön jälkeen.

Leivot? Silloin kun on synttärit lapsilla tai sitten jos saan muuten jonkun inspiksen/työn puolesta tarvitsee leipoa. Keskimäärin ehkä 1-2 kertaa kuussa. Meillä lapset leipovat kyllä useammin.

Siivoat jääkaapin? Ehkä kerran kuussa.

Käyt puntarilla? Silloin kun käyn Oulussa niin saatan käydä mun sukulaisten luona, meillä ei kotona ole puntaria. Eli ehkä 1-3 kertaa vuodessa.

Komennat miestäsi? En komenna, eikä hänkään minua.

Syöt irtokarkkeja? Ehkä keskimäärin kerran kuukaudessa.

Vierailet isovanhempiesi luona? Silloin kun ollaan Oulussa niin käydään mun ainoan elossa olevan isovanhemman luona joka päivä tai joka toinen päivä. Oulun reissuja tulee se 3-4 vuodessa. Soitan kyllä useammin.

Peset pyykkiä? Ehkä 3-4 koneellista viikossa.

Imuroit kotisi? 2-3 kertaa viikossa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Ei tällä hetkellä ikinä. Katsotaan miltä näyttää vastaus tähän esim. sitten, kun meillä on kolme teini-ikäistä täällä.

Käyt hammaslääkärissä? Viimeksi kävin elokuussa, mutta yleensä n. 2 vuoden välein.

Käyt kaupassa? Kerran viikossa isommin, 3-4 kertaa viikossa pienemmin, kun aina joku yksi juttu unohtuu. Tosin niitä unohtuneita hakee yleensä Otto. Mä itse siis käyn 1-2 kertaa viikossa.

Peset ikkunat? En pese, vaan tilaan siivoojan pesemään.

Vaihdat sukat? Joka päivä.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Aika moniulotteinen kysymys. Somea kun selaa niin olen joka päivä monenkin miehen kanssa eri mieltä, oman miehen kanssa harvemmin. Oton kanssa ollaan pikkuasioista eri mieltä ehkä viikottain, ainakin kuukausittain. Isoista asioista ei juuri koskaan.

Ostat uusia vaatteita? Vaihtelee. Itselleni ostan harvemmin kuin lapsille. Lokakuussa en ole ostanut itselleni mitään vaatteita, enkä usko että ostankaan. Pyrin ostamaan vain silloin, kun on tarvetta. Joskus tarvetta on samassa kuussa muutamallekin jutulle ja voi mennä pari kuukautta, että en osta mitään.

Siivoat? Joka päivä tulee vähintäänkin järjesteltyä, mutta nuo spesifimmät siivousaikataulut on lueteltu jo ylempänä.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? En tarpeeksi usein kyllä, mutta meillä on onneksi hälytysjärjestelmä, joka ilmoittaa jos palovaroitinten patterit ovat loppumassa lähiaikoina.

Peset autosi? Aiemmin käytiin ehkä kerran parissa kuussa, nyt ehkä kerran kuussa.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Kesällä, talvella ja keväällä eli kolme kertaa vuodessa, aina kun kausi vaihtuu.

Siivoat lääkekaapin? Ehkä kerran vuodessa tulee käytyä läpi.

Puhdistat hiukset harjasta? Joka viikko, useammin jos lähtee enemmän tukkaa.


Minä, 28-vuotias

25.09.2019

Täytin viime viikolla 28 vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. 28. Se oli sellainen luku, mitä joskus nuorempana kuuli vaikka telkkarista, kun uutisissa kerrottiin ensisynnyttäjien keski-iän nousseen kahteenkymmeneenkahdeksaan. Nythän se on mennyt jo reippaasti yli. Tai kun luki jostain lehdestä, kuinka Britney Spears täytti 28 vuotta. Se tuntui niin kamalan vanhalta ja aikuiselta iältä. Ja nyt se ikä on mun ikä. Tiedätte varmasti sen fiiliksen, kuinka lapset vaan kasvaa vuosi vuodelta ja omakin ikä muuttuu paperilla, mutta pää ei vaan pysy mukana.

En nyt sanoisi, että tämä on ihan sitä, mutta en ihan oikeasti kyllä tunne itseäni yhtään 28-vuotiaaksi. Enkä tiedä, miltä 28-vuotiaana pitäisi edes tuntua.  Tiedän, että en ole enää 20 ja koen olevani ainakin jossain määrin aikuinen, mutta 28? Niin outoa! Toisaalta, 28 ei tunnu enää yhtään niin vanhalta kuin joskus nuorempana. Eikä muuten tunnu 30 tai 40 vuottakaan. Päin vastoin. Kai se johtuu siitä, kun itsekin lähestyy uusia kymmeniä jo kovaa vauhtia. Ensi vuonna me juhlitaan jo Oton kolmekymppisiä.

Vuosi sitten mä toivoin, että saataisiin viettää onnellinen vuosi ilman suuria menetyksiä ja se me ollaan kyllä saatu. Mulla on tänä päivänä paljon rauhallisempi fiilis kuin vielä silloin, kun isovanhemman menetys oli vielä niin paljon tuoreempi asia. Varsinkin viime syksynä olin tosi herkillä. Olin varpaillaan, pelkäsin jatkuvasti seuraavaa menetystä, vaikka yritin mennä eteenpäin. Tuntui liian uskomattomalta, että kaikki voisi mennä hyvin. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että ollaan saatu huokaista helpotuksesta ja viettää aikaa läheisten kanssa taas yksi vuosi lisää. Ja nyt toivon sormet ristissä, että näitä vuosia on luvassa myös jatkossa.

Kun elämä on ollut tasaista, on ollut energiaa edetä ja toteuttaa myös omia haaveita. Viime syksynä olin vielä siinä vaiheessa, että haaveita ja unelmia oli tonneittain, mutta aikaa niiden toteuttamiseen ei niinkään. Se oli joskus turhauttavaa. Tänä vuonna olen päässyt toteuttamaan mun haaveet podcastista, koulutuksesta ja siitä, että pääsen kertomaan erilaisten perheiden tarinoita.  Seuraavan vuoden aikana aion viedä mun haaveita vielä enemmän eteenpäin ja toteuttaa myös uusia haaveita.

Tämä vuosi on ollut mulle sellainen henkisen kasvun vuosi, olen haastanut itseäni monella saralla ajattelemaan ihan uusilla tavoilla. Olen pyrkinyt tunnistamaan itsessäni sellaisia ajatusmalleja, joita en halua ylläpitää. Olen opetellut puhumaan itselleni kauniimmin ja näkemään enemmän hyvää. Olen myös ehkä oppinut näkemään vahvuutena kaiken, mitä olen matkan varrella kokenut. Aiemmin koin negatiivisena vaikka sen, että me oltiin joskus tosi pienituloisia kouluttamattomia nuoria vanhempia (eikä heti korkeakoulutettu ok-tuloinen keskivertoperhe niinkuin kaikki joihin itseäni vertasin). Halusin olla ylpeä siitä, mistä olin lähtenyt, mutta en aidosti osannut olla. Vertasin itseäni toisiin ja koin jossain määrin, etten koskaan yltänyt muiden tasolle vaikka mitä tein.

Nyt koen, että olen aidosti päässyt niiden ajatusten ohi. Eniten mua on auttanut siinä puhuminen läheisten kanssa ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, varsinkin meidän podcastin nauhoittaminen. Siellä ollaan puhuttu Oton kanssa julkisesti monista sellaisista asioista, joista en aiemmin ole sanonut mitään. Osa niistä mulle merkittävimmistä jaksoista on vasta tulossa. Siinä puhuessani olen käsitellyt kaikkea kokemaani ja nähnyt asioita uudessa valossa.

Olen aiemmin sättinyt itseäni asioista, joihin en toisissa edes kiinnitä huomiota. Se on tosi tavallista ja se käy ihan huomaamatta, ainakin mulla. Kun olen tajunnut tämän, on ollut helpompaa haastaa itseäni ajattelemaan toisin. Miksi pitäisin itseäni huonona sellaisten asioiden vuoksi, joiden vuoksi en koskaan pidä ketään muutakaan huonona? Se on hyvä kysymys, johon en keksinyt vastausta. Siksi päätin lakata tekemästä niin ja olla rohkeasti juuri sellainen kuin olen.

Tärkeintä on tehdä itsensä ja oman perheensä näköisiä ratkaisuja ja rakastaa, niin itseään kuin muitakin. Jokaisella meillä on oma tarina takana, eikä kenenkään tarina ole toista parempi tai huonompi, vaan omanlainen. Se mitä olen joskus tehnyt tai ollut ei myöskään määrittele sitä kuka olen tai mitä musta voi tulla.

Kiitos ihan mielettömän paljon teille siitä, että olette ottaneet mun jutut ilolla, rakkaudella ja kannustuksella vastaan tänäkin vuonna. On paljon helpompaa olla rohkeasti juuri sitä mitä olen, kun te tuette ja myötäelätte. Kiitos <3 

Mä toivon, että tänä elämäni 29. ikävuotena saan olla terve ja rakastaa ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa yhtä paljon kuin kuluneena vuonna. Kiitos vielä kaikille onnitteluista <3