Syyskuun rehelliset kuulumiset

29.09.2020

Muistan kun muutama vuosi sitten levisi sellainen rehellisten kuulumisten haaste, johon itsekin osallistuin. Se oli hyvä haaste, jota oli hauska tehdä ja hauska lukea, mutta silti vähän nauratti se “rehelliset kuulumiset”, koska kyllä mä nyt itse ainakin lähtökohtaisesti pyrin aina kertomaan kuulumisia rehellisesti silloin kun niitä kerron. Rehellinen ei ole yhtä kuin negatiivinen, mutta rehellinen on paljon enemmän kuin “meille kuuluu ihan hyvää”. Rehellinen ei kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin se, että kertoisi kaiken. On tilanteita, joissa kaikkea ei vaan voi kertoa. Voi vaan pyrkiä olemaan niin rehellinen kuin kulloinkin mahdollista. 

Aina ekana, kun joku kysyy kuulumisia, niin tulee mieleen vastata se perus ihan hyvää, paljon töitä. Koska sitähän se suurimmaksi osaksi on se arki, hyvää, tavallista arkea ja aika paljon töitä. Mutta onhan se arki oikeasti paljon enemmän, kuin tuo yhteen lauseeseen typistetty tylsä harmaus. Varsinkin lasten kanssa. 

Viime aikoina varsinkin arki lasten kanssa on ollut täynnä huikeita keskusteluita, monesta eri aiheesta. Lähes päivittäisiä pysähdyksen hetkiä, kun on tajunnut, miten käsittämättömän paljon lapset jo tietävät ja ymmärtävät asioita. Ylpeyttä siitä, miten hienosti lapset ottavat vastuuta ja miten kauniisti kohtelevat ystäviä ja toisiaan. Ja kauhistelua siitä, että multa lainataan jo vaatteita (oversize huppareiksi mutta kuitenkin) ja yhden koon päästä mun kengätkin on jo sopivia! Mutta on sitä arkeen mahtunut napinaa pyykkikoriin kulkeutumattomista pyykeistä, kinastelua siitä kuka saa olla voimistelurenkailla ja muuta perus arjen häsellystäkin. 

Ollaan tehty ihania retkiä, kiivetty ison mäen huipulle jyrkkää rinnettä kaikki viisi ja ollaan makoiltu sohvalla ja oltu tekemättä mitään. Oton kanssa ollaan oltu kahdestaan yötä hotellissa ja nautittu laatuajasta ja ollaan myös välillä todettu illalla klo 23.30, että päivä on ollut pelkkää opiskelua, töitä ja lapsia ja menty suoraan nukkumaan. Upeiden retkien ja sohvalla raatona makaamisen lisäksi on ollut tosi paljon sitä aivan tavallista, että tullaan koulusta/töistä/dagiksesta, laitetaan ruokaa, pelataan tai leikitään vähän jotain, käydään ulkoilemassa, katsotaan hetki telkkaria, syödään iltapala, lapset menee nukkumaan ja sitten katsotaan Oton kanssa sarjoja tai saunotaan. Ne päivät on ihan best. 

Tätä syksyä on myös varjostanut huoli läheisestä (ei kukaan meistä viidestä). Se on vaikuttanut välillä paljonkin fiilikseen, mutta en siitä tietenkään voi enkä halua kirjoittaa sen enempää. Halusin vaan kertoa, että täällä taustalla on joskus myös tällaista. On vaikeaa kun joskus on isojakin asioita, joista ei voi puhua, mutta jotka silti vaikuttavat elämään ja mielialaan. Ei halua peitellä mitään, mutta samalla ei haluaisi myöskään sanoa sanomatta mitään, niinkun juuri tein tuossa. Tämä on näitä juttuja, joiden kanssa on tullut painiskeltua jo vuosia, että miten pitäisi toimia.  

Ikinä ei voi tietää mitä joku toinen käy sillä hetkellä läpi. Sen yritän aina itse muistaa somessa. Siksi ei voi kuin yrittää parhaansa olla ystävällinen ja kannustava toisille.

Tuota yllämainittua lukuunottamatta meille kuuluu oikeasti ihan tosi hyvää! Otto on jo alkanut tekemään opinnäytetyötä ja tällä hetkellä näyttää erittäin todennäköiseltä, että hän valmistuu vielä tämän vuoden puolella. Opintopisteitä on kasassa jo ihan älytön määrä! Ei voi kuin hattua nostaa Otolle, joka todennäköisesti siis vetää ammattikorkeakoulututkinnon itselleen kahdessa ja puolessa vuodessa ja vielä hyvillä arvosanoilla. Ja toki hatun noston lisäksi voi inspiroitua ja olenkin inspiroinut. 

Otto on näyttänyt minulle hienosti esimerkkiä miten hommat hoidetaan ja olen kyllä tämän reilun kahden vuoden kokemuksella melko varma, että kyllä minäkin voisin jopa pärjätä siellä koulun penkillä, jos teen yhtä kovasti töitä koulun eteen kuin Otto. En ehkä yhtä nopeasti kuin Otto, koska minun päivätyöstä ei niin vaan opintovapaalle jäädä. Mutta kuitenkin. Olen kyllä ihan valtavan ylpeä hänestä.

Saa nähdä mihin tämä syksy tästä vielä kehittyykään. Ollaan oltu onnekkaita siinä, että lapset ovat voineet käydä koulua ja dagista ihan tavallisesti jo näin pitkään. Nyt täytyy vain toivoa, että tämä koronatilanne pysyisi edes vähän aisoissa vielä, sillä kukaan tuskin haluaa kevään kaltaisia rajoituksia takaisin. Me vältetään isoja kokoontumisia, käytetään maskia kaikissa julkisissa sisätiloissa (kuten ollaan tehty jo koko syksy) ja huolehditaan hygieniasta. Kyllähän se tulevaisuus edelleen huolettaa, mutta ei auta kuin jokaisen tehdä oma osansa ja toivoa parasta. 

Sellaista meille kuuluu! Mitä teille kuuluu? Miten syksy on lähtenyt käyntiin?


Random-asioita, jotka kiinnostaa mua juuri nyt

31.07.2020

Koska rakastan random-listojen tekemistä, halusin kirjoittaa listan random-asioista, jotka kiinnostaa mua juuri nyt. Listalla on pienempiä ja suurempia asioita, jotka ovat viime aikoina olleet mielessä erityisen paljon. Mitä sun listalta löytyy juuri nyt?

Asioita, jotka kiinnostaa mua tällä hetkellä:

– Voimaantuminen naisena. Moni ystävä ja tuttu on viime aikoina käynyt erilaisia (verkko)kursseja, joiden jälkeen he ovat löytäneet itsensä ihan uudella tavalla ja uskaltaneet olla kunnon bosseja. Sitä on ollut mahtavaa seurata! Vaikka koen uskaltavani toteuttaa itseäni suhteellisen rohkeasti, en todellakaan ole mitenkään räjähtävän itsevarma ja mun päässä on vieläkin joskus liikaa itseäni epäileviä ajatuksia. Mitä kaikkea voisinkaan saada aikaan ilman niitä? Ootteko käyneet itse jotain tällaisten aiheiden ympärillä pyörivää kurssia ja mitä ootte tykänneet? 

– Asuntosijoittaminen. Emme ole vielä alkaneet kiikaroimaan asuntoja uudelleen etuovesta oman asunnon oston jälkeen, mutta pyrimme sitä kohti, että ensi vuonna voisimme alkaa ainakin vilkuilemaan kiinnostavia sijoitusasuntoja. Sillä tavalla stressittömästi. 1,5 vuoden kiihkeä asunnon etsintä-prosessi on edelleen erittäin tuoreessa muistissa, joten sijoitusasunnon suhteen mennään varmasti sellaisella rennolla asenteella, eikä ainakaan etsitä kuumeisesti. Sitten jos ja kun se oikea tulee joskus vastaan, edetään sen mukaan. Sitä ennen kiinnostukseni kohdistuu pelkästään käsirahan säästämiseen, sekä kaiken mahdollisen tiedon imemiseen aiheeseen liittyen. Jos sinulla on vinkata hyviä kirjoja tai sivustoja aiheesta, otan vinkit kiitollisena vastaan. Onneksi lähipiirissä on myös innokkaita asuntosijoittajia, joilta saa paljon hyviä vinkkejä! Mutta tykkään lukea aiheesta ja opit jää itselläni parhaiten päähän lukemalla, niin siksi erityisesti kirjallisuus kiinnostaa. 

– Kirjat ja lukeminen. Voisin vaan lukea ja lukea ja lukea, kuten jo edellinenkin kohta paljasti. Se on niin parasta. Rakastan lukea erilaisten ihmisten tarinoita ja rakastan uppoutua hömppään. Rakastan oppia uutta ja inspiroitua. Kirjat tarjoaa niin paljon ja parhaimmillaan niillä voi olla valtava vaikutus omaankin elämään. Erityisesti tykkään myös meidän lukupiiristä, joka on tarjonnut ihan uudenlaisia lukukokemuksia. Löysin muuten kirppikseltä Nuorten äitien kirjan vuodelta 1947, huimaan kahden euron hintaan ja mun oli pakko ostaa se! Olen lukenut sitä suurella mielenkiinnolla ja ajattelin ehkäpä tehdä postauksen siitä, mitä eroavaisuuksia oli neuvoissa vuoden 1947 nuorille äidille nykyäiteihin verrattuna. Erot ovat aika huimia. 

– Väreillä sisustaminen. Olen huomannut, miten hyvä fiilis mulle tulee väreistä meidän kotona. Miten paljon rakastan kaikkia  värillisiä yksityiskohtia. Seuraan Instassa varmaan kymmentä eri värikästä sisustustiliä ja aina ihailen niitä upeita ja runsaita väriyhdistelmiä. Ehkä joskus olen vielä itsekin niin rohkea sisustaja, että meille tulee joku pinkki lavuaari ja viidakkoseinä vessaan. Toistaiseksi ollaan menty hieman hillitymmillä sävyillä alakerrassa, mutta kyllä pienikin väri, kuten se vaaleanpunainen sohva, jo piristää. 

– DIY -projektit. Lasten mentyä iltaisin nukkumaan olen viettänyt ihan liikaa aikaa Pinterestissä erilaisia DIY-ohjeita googlaillen. DIY-jutuissa kiinnostaa eniten se, miten vanhasta saa jotain uutta. Miten voi hyödyntää jo olemassa olevia juttuja ihan erilaisten uusien asioiden tekemiseen. 

– Kirjoittaminen. Sekä blogin että oman kirjan kirjoittaminen. En ole varmaan koskaan kirjoittanut niin paljon kuin viimeisen viikon aikana. Se on tosi puhdistavaa ja terapeuttista. Vaikka prosessi on vasta ihan alussa, se tuntuu jo niin tärkeältä. 

– Syksy. Vaikka kesä ja kesäsää on jotain niin parasta, niin jouluhullu sisälläni kuiskailee jo välillä, että kohta on taas joulu, meidän eka joulu täällä! Alle puoli vuotta enää. Syksyssä on aina toivoa ja uuden alkua. Rakastan kliseisiä syysjuttuja: uusia harrastuksia, peiton alle käpertymistä, kynttilöitä, juureksia ja kurpitsa-ruokia. Ja hei, syksy on ihana myös koska synttärit – syyskuussa juhlitaan taas minun ja esikoisen, sekä mun äidin synttäreitä. Mutta kyllä mä toivoisin, että saataisiin vielä muutamat kunnon uinti-säät tälle kesälle ensin, ennen kun alan fiilistelemään syksyä. Jos ensi viikolle aurinkoa ja muutama hellepäivä?

– Lasten kirjat. Ja erityisesti HYVÄT lastenkirjat. Sellaiset, jotka tarjoavat itselle ja lapsille ajattelemisen aihetta ja aivan uusia näkökulmia. Viime aikojen lemppareita ovat olleet esimerkiksi Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa, sekä kaikki Päiväkoti Heippakamu -sarjan kirjat. Ollaan käyty lasten kanssa myös kirjastossa nyt kesällä säännöllisesti, kun keväällä kirjastossa käynti ei ollut koronan vuoksi mahdollista. On aina ihana fiilis kun on kassi täynnä uutta luettavaa! 

– Maalaaminen. Kuten muutama viikko sitten kirjoitin, olen todellakin löytänyt takaisin vanhan harrastukseni pariin. Nykyään tulee maalailtua ainakin kerran-pari viikossa, eikä pelkästään lasten pyytämiä piirroshahmoja tai eläimiä, vaan kaikkea, mistä mulle itselleni tulee hyvä mieli. Kasveja, kukkia, abstrakteja muotoja, kasvoja, ihmisiä. Maalaaminen on ihanan rentouttavaa.

Millaiset asiat sua kiinnostaa juuri nyt? Mitä uutta haluaisit oppia seuraavaksi? 

Ihanaa viikonloppua kaikille!