Tammikuu jo loppuu ja ensi viikolla alkaa meidän vuoden ensimmäinen ”juhlakuukausi”, kun päästään juhlimaan ensin kuopuksen 4v-synttäreitä, sitten meidän seitsemättä hääpäivää ja sitten vielä kymmenettä vuosipäivää. Syyskuu on sitten se toinen ”juhlakuukausi”, kun silloin on mun, meidän esikoisen ja mun äidin synttärit peräkanaa. Oton ja keskimmäisen synttärit sijoittuvat tasaisemmin ympäri vuotta, mutta hauskaa miten joillekin kuukausille näitä juhlia vaan kasaantuu.

Aiotaan juhlia kuopuksen synttäreitä ihan vain Oton perheen kanssa nyt pienesti. Pidetään sitten joskus isommat juhlat kuopukselle, jonne kutsutaan kummit ja ystäväperheetkin mukaan, sekä tietty mun äiti myös. Hääpäivää ja vuosipäivää juhlitaan nyt vain kotona, mutta myöhemmin helmikuussa karataan kahdestaan Oton kanssa yhdeksi yöksi hotellilomalle. Siitä onkin jo pitkä aika kun ollaan viimeksi oltu yötä kahdestaan, se oli mun synttäreillä syyskuussa.

Tammikuu on alkanut vähän väsyneesti ja tahmeasti, mutta tämä viimeinen viikko on ollut oikeastaan aika hyvä. Tässä on ollut toivoa. Mulla on vahvistunut tällä viikolla kolme kivaa työjuttua, mikä lievittää stressiä ainakin hieman sen suhteen, että riittääkö töitä vai ei. Koronatilanne sahaa ja eihän sitä tiedä mihin tämä kevät vielä vie, mutta nyt alkaa olla sellainen toiveikas fiilis kuitenkin, että töitä riittää edes jonkin verran. Olen siitä valtavan kiitollinen ja toivon, että niitä tulee paljon lisää!

Ollaan katsottu lasten kanssa tällä viikolla meidän vanhoja reissuvideoita YouTubesta, kun on tullut välillä niin kova reissuikävä. Mutta ei ne videot ole sitä kyllä oikein helpottaneet, päin vastoin. Olisi niiiiin ihana lähteä jonnekin, edes risteilylle! Vitsi miten ikävä on niinkin perus juttuja kuin Max Hamburgaren halloumiburgeria, Tukholman vanhaa kaupunkia tai jotain Silja Serenaden buffaa! Lähtisin kyllä niin fiiliksissä kauemmaskin, mutta pelkkä päivä Tukholmassa -risteily voi tuntua aikamoiselta elämykseltä sitten joskus, kun tämä kaikki on vihdoin ohi. Jos meillä vielä on Ruotsin laivat silloin. Se ”joskus” tuntuu karkaavan koko ajan kauemmas, mutta vielä on jaksettava.

Tilasin tällä viikolla netistä kotiin isot ruokaostokset pitkästä aikaa. Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset siitä, kun tavallaan siihen menee ainakin mulla paljon kauemmin aikaa kun teen ostokset netissä, mutta sitten taas toisaalta onhan se ihanaa saada ne ostokset kotiin. Toki siinä on se, että mitä useammin niitä tekisi netissä, sitä paremmin palvelu oppisi tuntemaan ne meidän perusostokset (nytkin se osasi ehdottaa kyllä hyvin meidän suosikkeja) ja tekisi ostosten teosta entistä nopeampaa. Mutta joo, luulen, että tullaan aina välillä hyödyntämään tätä nettitilausta, mutta ei varmasti joka viikko. Mutta ihanaa, kun se vaihtoehto on olemassa ja nykyään niitä toimitusaikojakin on jo niin hyvin saatavilla.

Tänä viikonloppuna meillä ei ole hirveästi mitään sen suurempia suunnitelmia. Ajateltiin varmaankin ulkoilla, katsoa leffoja ja lukea kirjoja, sekä syödä hyvää ruokaa. Kiireetöntä yhdessäoloa ja paljon haleja! Ja ehkä voitaisi katsoa vielä New Yorkin reissuvideo, kun siitä reissusta tulee maanantaina kuluneeksi vuosi. Ihan hurjaa. Perjantaita ollaan vietetty yökkäreissä sen jälkeen, kun lapset pääsivät koulusta. Pyjamaperjantait best!

Toivotan kaikille ihanaa viikonloppua! 

Bongasin Hilla Stenlundin blogista ihanan postausidean, jossa Hilla jatkoi lauseen alkuja kotiin liittyen. Päätin tarttua tähän samaan ideaan itsekin, sillä oli niin kiva lukea Hillan vastauksia. Toivottavasti teistäkin on kiva lukea myös minun vastaukset!

Minulle koti merkitsee…

Paikkaa, jossa on kaikkein turvallisinta ja rennointa olla. Koti on se paikka, jossa voi olla 100% rauhassa ja missä rakkaat ovat ympärillä. Kotona pitää tuntua kotoisalta ja omalta.

Ominta sisustustyylissäni…

on varmaan vaaleanpunainen. Uskon, että sitä tulee aina löytymään mun kodista hamaan tulevaisuuteen asti. Rakastan vaaleanpunaisen kaikkia eri sävyjä ja vivahteita, rakastan sitä kaikessa mahdollisessa. Vaaleanpunaisen lisäksi myös kulta tuntuu edelleen tosi omalta. Mutta en tiedä kelpaavatko vastaukseksi vain yksittäiset värit? Ehkä sanoisin, että ominta sisustustyylissäni on värit ja rentous. En todellakaan ole mikään taitava sisustaja, mutta yritän löytää sellaiset ratkaisut, jotka miellyttävät omaa silmää ja ovat mukavia.

Kotini tavarat…

Ovat löytäneet tiensä meille useiden vuosien aikana. Meillä on täällä sekä täysin uutta muuton yhteydessä ostettua, vanhoihin koteihin ostettua että sukulaisilta saatua, kuten Oton isoisän vanha keinutuoli. Meidän mielestä tällainen sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa on paras juuri meille.

Arvostan…

Meidän kodissa eniten sitä, että se palvelee kaikkia meidän tarpeita niin hyvin. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että onnistuttiin niin pitkän etsinnän jälkeen löytämään juuri se koti, jossa meidän on hyvä olla. Rakastan meidän korkeita ikkunoita ja huonekorkeutta, rakastan lasten isoja huoneita ja rakastan niitä hitsin tuplasuihkuja, joista haaveilin. Toki täälläkin on asioita, jotka itse olisin sijoitellut toisin tai jotka muuttaisin jos voisin, mutta kyllä tämä suurimmaksi osaksi vastaa meidän unelmia ihan täysin. Ollaan niin onnellisia täällä.

Kotini kertoo minusta…

Tämä onkin paha! Mitähän tämä koti kertoo minusta? Varmaankin, että viihdyn paljon kotona, tykkään avoimesta tilasta ja tällä hetkellä ainakin, että oikeasti ollaan tosi paljon kotona. Sen näkee siitä, että koko ajan jonnekin kertyy jotain pientä sotkua. Aina kun saa yhden siivottua, on jo jotain uutta jossain.

Innostun…

Tällä hetkellä sisustuksessa pastellivärien yhdistelemisestä, kuvioista, maalauksista, valtavista mustavalkovalokuvista, eläinkuoseista ja viherkasveista. Ja kaikesta pehmeästä ja mukavasta.

Rakkaimpia aarteitani ovat…

Häälahjaksi saadut astiat, pyyhkeet, lakanat ja löylykiulu kauhoineen, sekä muut kodin tavarat joita saatiin silloin. Kaikki ovat olleet ihan päivittäisessä käytössä sieltä vuodesta 2014 asti. Niistä oli valtava apu nuorelle perheelle, joka halusi lähteä rakentamaan kotia laadukkaista ja aikaa kestävistä esineistä, mutta omia resursseja ei ollut silloin vielä niin valtavasti. Kaikki mitä silloin toivottiin ja saatiin lahjaksi, on ollut sellaista, mitä aidosti rakastan ja käytän edelleen. Muita rakkaita aarteita kotona ovat valokuvat omasta, Oton ja meidän lasten lapsuudesta.

Erityisen onnistunut ratkaisu…

On kyllä varmaan meidän keittiö kokonaisuudessaan. Se on vaan niin toimiva juuri meille. En muuttaisi, lisäisi tai poistaisi sieltä mitään. Rakastan sekä kokkailla siellä, että makoilla sohvalla ja katsella sitä.

Kotimme on tehty…

Varmaan oikeasti perheelle, jossa on yksi tai kaksi lasta. Mutta meilläpä on enemmän, ja me mahdutaan silti hyvin. Olen ikuisesti kiitollinen talon piirtäneelle arkkitehdille siitä, että hän teki makuuhuoneista todella hyvän kokoiset, jolloin ei ole mitään ongelmaa mahtua tänne. Se on myös huippua, että alakerrassa on niin paljon yhteistä tilaa, koska se on kuitenkin se kaikkein tärkein juttu meille.

Hienoimmat hetket täällä…

Ovat olleet ne harvat hetket, kun ollaan saatu rakkaita ihmisiä kylään istumaan iltaa. Niitä ei ihan hirveästi ole vielä ehtinyt kertyä, koska korona, mutta uskon, että me tullaan viettämään täällä vielä monia monia ihania illanistujaisia ja grillijuhlia ja perhejuhlia ja kaikkea. Kaikkein hienoin hetki oli kuitenkin varmaan se, kun me oltiin juuri muutettu ja ekana iltana syötiin täällä pakastepizzaa ja käytiin saunassa. Se tuntui niin hyvältä!

Tämä oli kyllä niin hauska kysely tehdä, oli ihana miettiä näitä juttuja!

Halusin listata mun haaveita, jotka ovat osa ihan realistisia ja osa ei-ollenkaan-realistisia. Usein tulee listattua tavoitteita ja samalla asetettua itselle myös painetta niiden saavuttamiseen. Mutta jos ihan vaan puhtaasta haaveilemisen ilosta listaa omia haaveita, niin ei ole myöskään mitään paineita, ei aikatauluja, ei mitään. Joskus on inspiroivampaa listata haaveita ilman, että alkaa heti miettiä miten niitä voisi saavuttaa, tai voiko edes. Silloin uskaltaa ehkä ajatella laajemmin ja avarammin kuin silloin, jos on koko ajan läsnä mielessä se, että ”no miten saavutan tämän tavoitteen?”.

 

Juuri nyt haaveilen:

– Paljusta meidän pihalle. Tämä on ollut haaveena jo pitkään, mutta ei olla sitä vielä ostettu. Ensin pitäisi suunnitella, että mitä me meidän pihalle oikein tehdään ja myös selvittää paljon muita asioita paljuun liittyen. Mutta joskus sen sinne haluaisin. Ollaan mietitty myös ulkoporeallasta, mutta palju vaikuttaa kustannustehokkaammalta ratkaisulta.

– Joulun odotuksesta New Yorkissa. Tämä on varmaan mun utopistisin haave, mutta hei, miksipä ei? Ollaan puhuttu tästä yhdessä lasten kanssa myös, että vielä joskus me matkustetaan New Yorkiin koko perhe juuri ennen joulua ja fiilistellään joulun aikaa siellä. Käydään katsomassa kaikki upeat joulukuuset ja jouluikkunat, tehdään jouluostoksia, koetaan se taianomainen New Yorkin joulunaika, joka aina välittyy kaikista leffoistakin. Ja tähän pakko lisätä, että oikeasti uskon, että se taika voi olla totta. Koska New York OLI juuri niinkuin leffoissa ja paljon enemmän. Kerrankin asia, jossa leffat eivät lupaile liikoja. Saa nähdä milloin maailma on taas avoin ja matkustaminen turvallista, mutta vielä joskus me toteutetaan tämä.

– Siitä, että vielä joku päivä tiedän 100% varmasti mitä haluan tehdä isona. Minulla on niin paljon erilaisia kiinnostuksen kohteita, haaveita ja ideoita uraan liittyen, että on vaikea tietää mikä se lopullinen haaveammatti edes on. Mutta joskus sen vielä selvitän. Olen onnekkaassa asemassa, kun jo nyt saan tehdä työkseni sellaista, mistä nautin.

– Kirjan kirjoittamisesta, edelleen. Kirjan, jonka aloitin viime kesänä ja jota olen kirjoittanut jo kymmeniä sivuja. Mutta joka on silti vielä aivan alkutekijöissään. Haaveilen siitä, että saan sen kirjoitettua loppuun ja haaveilen toisenkin kirjan kirjoittamisesta. Toiseenkin kirjaan mulla on selkeä idea ja uskon, että se olisi tätä ensimmäistä jopa paljon helpompi toteuttaa. Mutta silti tuntuisi tavallaan väärältä aloittaa se toinen, kun ensimmäinenkin on vielä kesken. Hassuja rajoitteita, joita itselleni asetan. Ei järjestyksellä pitäisi olla mitään väliä.

– Uudesta matosta olohuoneeseen. Haluaisin panostaa laadukkaaseen ja aikaa kestävään mattoon, jossa olisi myös mun lempivärejä ja iloa ja ilmettä meidän muuten niin vaaleaan olohuoneeseen. Tällä hetkellä kiinnostavat kuviot ja kauniit pastellivärit kuten laventeli ja vaaleanpunainen. Meidän keittiö ja ruokailutila on ihan valmiit, mutta olohuone sen sijaan aivan kesken ja olisi ihanaa saada se vastaamaan unelmia.

– Kesästä. Vuosikelloni on varmasti vähän sekaisin, mutta ottaisin juuri nyt niin hitsin mielelläni kesäiset lämpimät illat, valon, auringon, lintujen laulun, kaiken sen ihanan väriloiston ja rauhan, jonka kesä tuo mukanaan. Myöhäiset uintireissut, extempore-retket ja pihalla hengailun. Rakastan joulun aikaa ja nautin siitä, kun saatiin upea lumipeite Helsinkiin, mutta nyt alkaa jo riittää. Mutta vielä pitää jaksaa talvea pari kuukautta, ennen kuin ollaan edes keväässä. Onneksi kevättalvella ja keväälläkin tapahtuu paljon kaikkea ihanaa, kuten meidän hääpäivä, kuopuksen ja keskimmäisen synttärit, pääsiäinen, vappu ja muut kivat jutut.  Kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Sellaisia haaveita tähän hetkeen. Huomaan edelleen, että kun on kotona arjessa niin paljon, se vaikuttaa siihen, että tekee mieli jatkuvasti tehdä jotain pieniä muutoksia täällä. Käydä tavaraa läpi tai sisustaa tai remontoida. Tehdä DIY-projekteja tai maalata. Jotain edes! Mutta hiljaa hyvä tulee. En halua tehdä liian hätiköityjä muutoksia, pikkuhiljaa yksi pieni unelma kerrallaan tehdään tästä enemmän ja enemmän meidän koti. Olipa ihana uppoutua hetkeksi haaveiden maailmaan. Siitä tuli hyvä mieli. Sitten takaisin arkeen ja arjen puhteisiin, kohta tulee ensimmäinen lapsi koulusta ja vielä pitäisi tehdä pari kirjanpitohommaa ennen sitä! Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3 

Saimme ihan mielettömän ihania joululahjoja läheisiltä, mutta yksi oli kyllä ylitse muiden! Meitä pyydettiin nimittäin Emilian ja Topiaksen vauvan kummiksi Oton kanssa. Se oli kyllä niin ihana juttu ja miten paljon lahjaan oli vieläpä panostettu! Saimme kustomoidussa puulaatikossa (meidän kuvilla varustettuna) viinipullon, tekstillä ”Tulisitteko kummeiksi?”. Se oli niin huippu lahja ja tuli ihan kyyneleet silmiin! Ja vaikka me kyllä osattiin toiveikkaasti tätä kutsua odottaakin, niin tuli silti ihan yllärinä, miten paljon siihen oli panostettu. Siitä tuli tosi tärkeä ja hyvä olo. Ja tottakai me nyt suostuttiin kummeiksi!

Mulla on vasta yksi kummilapsi entuudestaan (sekä Plan-kummilapsi Zimbabwessa), ja Otolla ei ole vielä kummilapsia ollenkaan, joten tämä on meille iso juttu ja tietenkin hieno ja tärkeä tehtävä, oli kummilapsia yksi tai tusina. On suuri kunnia tulla pyydetyksi kummiksi. Mulle itselleni kummina tärkeintä on läsnäolo, vaikka toki näin etä-kummina sitä ei voi antaa aina ihan niin paljon kuin haluaisi. Mutta tärkeintä on se, että nähdään, ja että silloin kun nähdään, ollaan aidosti läsnä ja mukana kummilapsen jutuissa. Ihan niinkuin Emilia ja Topiaskin ovat meidän kuopuksen kummeina mukana!

Minusta tuli ensimmäisen kerran kummi 18-vuotiaana kummipojalleni ja olinkin silloin ahkerasti hänelle lapsenvahtina ja kävin usein moikkaamassa ja leikkimässä. Se oli niin ihanaa! Ja uskon, että hänen kanssa saadun kokemuksen ansiosta mun oli niin helppo hypätä äidin rooliin itse vain puolitoista vuotta myöhemmin. Mun kummipoika oli niin tyytyväinen, hyvin nukkuva ja iloinen vauva, että mua ei ikinä jännittänyt hoitaa häntä. Sitten kun muutin pois Oulusta, tuli tapaamisesta hieman hankalampaa, mutta onneksi ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä mun tädillä eli kummipojan luona, ja silloin olen yrittänyt aina keksiä kivaa yhteistä tekemistä.

Ollaan käyty puistoissa ja huvipuistoissa, pelattu, menty uimaan ja käyty meidän isovanhemmilla kylässä. Nyt mun kummipoika on jo iso 11-vuotias, jonka kasvua on mahtavaa seurata edelleen. Toivon, että voin olla sellainen läheinen ja rento aikuinen hamaan tulevaisuuteen asti, jolle kummilapsi voi aina soittaa tai laittaa viestiä, tai tulla vaikka meille Helsinkiin lomalle. Ja yritän itsekin kysellä säännöllisesti kuulumisia.

Meidän lapsilla on jokaisella useita kummeja, mutta heistä ehkä n. puolet on aktiivisesti tai melko aktiivisesti mukana meidän elämässä. Nuorena kummeja valitessamme teimme parhaamme, mutta tietty on vaikeaa vielä silloin tietää, ketkä ovat niitä loppuelämän ihmisiä ja ketkä taas eivät. Tai en tiedä onko se kaikille vaikeaa, mutta meille oli. Juuri siksi me pyydettiin lapsille paljon kummeja, jotta jäljelle jäisi myös niitä läsnäolevia tyyppejä, vaikka osan kanssa tiet erkanisivatkin syystä tai toisesta. Ja onneksi jäljelle on jäänyt ihan mahtavia kummeja, jotka käyvät kylässä, pyytävät leikkimään, lähettävät kirjeitä, laittavat lapsille Whatsappissa viestiä ja tulevat synttäreille silloin kun sellaisia pystyy järjestämään. Osa meidän kummeista asuu kauempana, ja he ovat osallistuneet etänä hienosti aina niin hyvin kun ovat pystyneet.

Me aiotaan olla kummeina sellaisia turvallisia aikuisia, jotka kysyy kuulumisia ja välittää, ilahduttaa joskus postilla tai paketilla, käy kylässä ja touhuaa lapsen kanssa yhdessä. Juuri sellaisia, joita meidänkin lasten kummit ovat heille. Ei maltettaisi kyllä millään odottaa, että päästään tapaamaan meidän eka yhteinen kummilapsi! Niin jännittävää! Mutta vielä pitäisi kesään asti jaksaa odotella. Ihanaa päästä juhlimaan myös kastejuhlaa kesällä ja päästä arvailemaan pikkuisen nimeä. Mun sydämessä on tilaa kyllä vaikka kuinka monelle pikkumurulle ja toivottavasti päästään tulevaisuudessa olemaan kummeja vielä useammillekin ihanille pikkuisille!

Muistin tällaisen hauskan postausidean vuodelta 2016 (apua, melkein viiden vuoden takaa!) ja päätin, että nyt olisi oikein hyvä hetki tehdä tällainen katsaus uudelleen. Eli meidän perheen inhokki- ja lempparijuttuja listattuna. Koko perhe halusi osallistua tähän, koska kaikista oli niin hauskaa lukea noita melkein viiden vuoden takaisia vastauksia siitä, mitkä ovat olleet lemppari- ja inhokkiohjelmia, -ruokia ja muita juuri silloin. Tällä kertaa mukaan liittyi myös meidän kuopus, joka on nyt jo vanhempi kuin meidän keskimmäinen oli silloin edellistä kyselyä tehdessä, jolloin kuopusta ei vielä ollut.

Kuten jo silloin 2016 kirjoitin, meillä ei kotona puhuta inhokeista tai inhoamisesta yleensä missään asiassa, valitsin sanan vain tuohon otsikkoon, koska se oli edellisenkin version otsikossa. Oikeampi termi on ehkä se ei-niin-lempparit, tai ”ei aivan minun makuuni”, joita meillä yleisemmin käytetään kuvaamaan jotain asiaa, joka ei ainakaan ole se lemppari. Lasten vastaukset on kirjoitettu sanasta sanaan niinkuin he itse ne sanoivat, kuten viimeksikin:

Meidän perheen lempparit & ei-niin-lempparit:

Lemppariruoka / Ei-niin-lemppariruoka:

Iina: Kaikki mausteiset ruuat on tällä hetkellä lemppareita. Fried rice eri mausteilla, erilaiset curryt. / iki-ei-niin-lempparit on kyllä kaikki kirkasliemiset perus kuoluruokakeitot, kuten siskonmakkarakeitto, nakkikeitto, lihakeitto, kalakeitto (mut kermainen lohikeitto kyllä menee).

Otto: Hampurilainen ihan ehdoton ykkönen. Kun yhden ja saman safkan voi tehdä miljoonalla eri tavalla, ei siihen voi kyllästyä. Ymmärrän, ettei kaikki pysty loputtomiin vetämään (sori Iina), mutta väitän ettei kukaan voi vakavalla naamalla sanoa ettei pidä hampurilaisista. / Vaikka olenkin valtava weebi, ja rakastan kaikkea japanilaista, en ole koskaan oppinut syömään sushia. Konsepti on mahtava, ei siinä. Japanissa vain arvostetaan kulttuurillisesti enemmän ulkonäköä kuin makua, ja sen huomaa.

Esikoinen: Tortillat, koska siinä on niin paljon eri makuja, tortilloista voi tehdä vaikka makeita. / Koulun broilerikeitto, koska se broileri on sitkeää ja suurin osa sopasta on pelkkää löllöä porkkanaa.

Keskimmäinen: Nuudeliwokki, koska nuudelit maistuu niin hyvältä. / Parsapiirakka. Muuten mä tykkäisin siitä, mut siinä on parsaa.

Kuopus: Muro, öö koska tykkään kauramaidosta ja jugurtista. / No chilistä en tykkää enkä sienestä, enkä paprikasta.

Lempparihedelmä / E-n-l-hedelmä:

Iina: Viinirypäleet, persimon, sitruuna, lime. Kaikki raikkaat hedelmät, joille en ole allerginen. / Tähän täytyy sanoa, että satsuma tai hunajapomelo, ne on sellaisia hedelmiä, joilta odotin paljon, mutta ei ollutkaan sitten makua eikä rakennetta.

Otto: Sitrushedelmät, tarkemmin ehkä greippi tai lime. Syön vähän liian vähän hedelmiä sellaisenaan, mutta sitrushedelmiä tulee toistuvasti käytettyä ruoanlaitossa tuomaan hapokkuutta. / Omena. Täysin yliarvostettu sellaisenaan, vaikka toimiikin erinomaisesti esim. piirakoissa. Raaka omena on vaan niin perhanan tylsä juttu, vaikkei omenoille allerginen Iina tätä kykenekään sisäistämään.

Esikoinen: Klementiini, vesimeloni tai ananas, koska ne on mehukkaita, mutta niissä on hyvä rakenne, että ne ei oo pelkkää muussia. / Karambola. Se on ihan ok mut se ei silleen oo mun lemppari.

Keskimmäinen: Banaani ja omena, koska banaani on pehmeetä ja omppu on mehukasta. / Ananas, en tiedä miksi.

Kuopus: Vesimeloni ja ananas, koska niissä on mehua. / Mä tykkään kaikista hedelmistä!

Lempparivihannes/ E-n-l-vihannes:

Iina: Tomaatti, paprika, kurkku, kesäkurpitsa, kukkakaali, porkkana. / Selleri, siis se vihreä pitkä pötkylä, jossa on pistävä maku, joka tulee kaikesta läpi.

Otto: Mä nyt vähän juksutan, ja sanon että inkivääri, vaikkei se teoriassa olekaan vihannes. Eikä varsinaisesti edes juures. Hence the juksutus. Ei ole kovin monta paikkaa, mihin inkivääriä ei saisi jollain tavalla toimimaan. / Lanttu. Joulun lanttulaatikko on ihan syötävä setti, mutta silloinkin vain jos on pakko. Muuten lantulla voi heittää vesilintua.

Esikoinen: Paprika, se on mehukas ja sitä on monta eri makua, kun eri värit maistuu erilaiselta. / Kaikki muut vihannekset on hyviä, paitsi keitetty porkkana.

Keskimmäinen: Kurkku, koska se on sellanen fresh niin mä tykkään siitä. / Parsasta, en tykkää sen koostumuksesta.

Kuopus: Salaatti, koska salaatti on vihreetä ja mä tykkään vihreestä. Ja koska se on terveellistä. / No chilistä.

Lempparijuoma / E-n-l-juoma:

Iina: Maustamaton kivennäisvesi, tai sitruunalla maustettu vesi. / ”Sitruunan makuinen” kivennäisvesi, maistuu aina ihan tiskiaineelta valmistajasta riippumatta.

Otto: Lempijuoma vähän riippuu tilanteesta. Parhaalta maistuu kylmä pienpanimo-IPA koska oon oluthipsteri, varsinkin sen burgerin kanssa, ai että. Sellaista vaan harvemmin kehtaa joka tilanteessa juoda. Hyvänä kakkosena inkivääri-kombucha, tai ihan vaan og zero-cola. / Kaakao. Suklaa on omasta mielestä hädin tuskin hyvää, vielä vähemmän kiinnostaa vetää sitä nestemäisessä muodossa. Pahinta on kun siinä on paakkuja.

Esikoinen: Vesi tai appelsiinimehu, varsinkin sellainen jossa ei ole hedelmälihaa. / Ässämix-limu, koska se maistuu vähän salmiakilta.

Keskimmäinen: Omppumehu, koska se vaan on niin hyvää. / Appelsiinimehu, kun siinä on sitä ihmeen hedelmä-sitä-juttua, hedelmälihaa olikse?

Kuopus: Appelsiinimehu, eikun mandariinimehu. Koska siinä on mehua. / Inkivääri-kurkumajuomasta.

Lemppari lastenohjelma / E-n-l-lastenohjelma:

Iina: Saagan seikkailut, Tete & Mama, molemmat on söpöjä ohjelmia, joissa käsitellään lasten elämässä ajankohtaisia aiheita. / Alien TV, tätä lapset katsoo Netflixistä, jotenkin niin turha kun siinä ei edes puhuta mitään. En ole saanut kiinni tästä.

Otto: Aika 50/60 että lasketaanko lastenohjelmaksi, mutta koska HBO Nordic ainakin on sitä mieltä että on, niin sanon että Adventure Time. Lapset tosin eivät ole meillä tätä edes katsoneet, ihan itse katsoin kerran alusta loppuun. / Katti Matikainen. En edes tiedä pyöriikö tää enää, mut en voi sietää. Koko hahmo ja ohjelma yhtä psykoosia. Ei tietenkään millään henkilökohtaisella pahalla näyttelijää kohtaan.

Esikoinen: Mulla ei hirveesti oo, mut joskus katson My Little Ponya tai Ryhmä Hauta jos joku muu katsoo niitä telkkarista. / Mulla ei oo mitään mistä en tykkäisi, mutta yleensä en katso lastenohjelmia.

Keskimmäinen: Ryhmä Hau pikkusiskon kaa. / Transformers, koska en jaksa puhua mistään Transformersista.

Kuopus: Ryhmä Hau, koska siinä on pinkkiä ja koiria! / Mä tykkään kaikista.

Lemppari koko perheen ohjelma / E-n-l-koko perheen ohjelma:

Iina: Sing on, Julie and the Phantoms, Putous, Suurmestari, Supernanny Suomi. Kaksi ekaa Netflixistä, kaksi vikaa telkkarista. Kaikki on sellaisia viihdyttäviä, joita koko perhe jaksaa katsella. /

Otto: Putous. Siinä on vähän sellaista jokaiselle jotakin meininkiä. Jotkut jutut naurattaa perheen (kohta) neljävuotiasta, osa taas meitä aikuisia. Taika-Pasi on ehkä yksi lempisketsihahmoista kautta aikojen, ja mä oon sentää kattonut Kummelia koko elämäni. / Putous. Välillä tulee kyllä korvista, varsinkin loppukaudesta. Lempinäyttelijät lopettivat joka kausi viimeistään viime kaudella. Koko sarja ihmeellistä kuolleen lehmän lypsämistä, enkä ymmärrä miksi niitä Trump-vitsejä jatkettiin niin pitkä. Nauroiko joku niille?

Esikoinen: Julie and the Phantoms, on varmaan yksi parhaita ohjelmia. / En oo hirveesti nähnyt sellaisia koko perheen ohjelmia, joista en olisi tykännyt.

Keskimmäinen: Putous, koska on kivaa olla perheen kanssa ja kattoo sitä. / En tykänny hirveesti Putous All Starista.

Kuopus: Viiden tähden tähteet, koska siinä on molempia mistä mä tykkään. / Kaikista tykkään.

Lemppari viikonpäivä / E-n-l viikonpäivä:

Iina: Kyllä se on perjantai. Kuopuksen vapaapäivä ja lapsilla lyhyt koulupäivä, koko viikonloppu edessä ja saunaa ja herkkuja. / Maanantai ei ole lemppari tällä hetkellä, vaikka joskus sekin on ollut viikon paras päivä.

Otto: Perjantai, hands down. Paras hetki nimenomaan se kun pistää työkoneen kannen kiinni iltapäivällä, ja unohtaa kaiken maanantaiaamuun asti. Koko viikonloppu edessä, täynnä mahdollisuuksia ja muuta ihanaa liibalaabaa. / Maanantai. Olen aina väsynyt. Älkää ymmärtäkö väärin, arki on oikeesti ihan jees, ei maanantai sen takia ole hanurista. Olen vain niin paha yökyöpeli että sössin unirytmin jokaikinen viikonloppu, ja maanantai menee vähän toipuessa.

Esikoinen: Keskiviikko ja perjantai, tai koko viikonloppu. / Ehkä maanantait, koska pääsen niin myöhään koulusta ja ei oo hirveän jännittäviä oppitunteja.

Keskimmäinen: Perjantai, koska silloin on karkkipäivä! / Tiistai, koska silloin mulla on niin pitkä päivä.

Kuopus: Öööö karkkipäivä, siis perjantai, koska sillon saa syödä karkkia ja mulla on vapaata. / No kaikista mä tykkään.

Lempparitekeminen / E-n-l-tekeminen:

Iina: Perheen kanssa yhdessä ulkoilu, pelaaminen, leffojen katselu, piirtäminen, kokkaaminen. Yksin The Crownin katselu tai maalaaminen. Oton kanssa sarjat ja höpöttely. / Siivoaminen, pyykinpesu, järjestely, en nauti.

Otto: Koko perheen voimin boulderoimaan lähteminen toimii aina, vaikka korona pistänytkin aika tehokkaan stopin sille. Nippanappa tulee itsekään käytyä enää tätänykyä, vaikka mieli tekisi. Jokaperjantainen koko perheen sauna on kanssa yksi viikon kohokohtia. / Siivoaminen. Ainoastaan kettiön siivoan mielelläni, ja senkin mieluiten yksin. Porukalla kun yrittää mitään siivota niin tuntuu usein että kestää kauemmin, kuin jos yksi sykkisi.

Esikoinen: Pelaaminen koko perheen kesken, pianon soitto, kaikki akrotemput, laulaminen ja tanssiminen ja ruuanlaitto. / Kotileikki tai joku nukkeleikki. Kyl niitä välillä on ihan kiva leikkiä, mutta ei aina jaksa.

Keskimmäinen: Trampalla pomppiminen, kavereiden kanssa leikkiminen, piirtäminen. / Siivoaminen, siks koska siinä kestää niin kauan ja se on tylsää.

Kuopus: Leikkii mun robottikoiralla, leikkii barbeilla, pelata Unoa, koska siinä pystyy skipata toisen. / No en jaksa siivoo.

Mistä pidän kaikkein eniten / Mistä pidän kaikkein vähiten?

Iina: Perheen yhteisestä ajasta ja tekemisestä. Ja matkustamisesta yhdessä, sitä on niin hitsin ikävä. / Stressaamisesta, huolista, murheista. No, kukapa niistä tykkäisi. Yritän olla mahdollisimman paljon stressaamatta, mutta ei sitä voi aina estää.

Otto: Pelaaminen edelleen lähellä sydäntä, vaikka se onkin jäänyt vähän taka-alalle tässä vuosien saatossa. Onneksi siitä on tullut vähän sellainen koko perheen juttu, ja Nintendo onkin ollut viime vuosina enemmän lasten käytössä kuin omassa. / Vihaan kiirettä. Se menee mulla tunteisiin, ja vaikuttaa yöuniin. Elämä on paljon kivempaa kun ei ole hoppu joka suuntaan. Laiskat sunnuntait ja lasten kanssa yhdessä, rauhassa kokkailu on best.

Keskimmäinen: Perheestä, koska muuten mä en eläis jos mulla ei ois perhettä ja perhe on tärkeä. / Ilmastonmuutoksesta, koska se ei oo hyvä juttu.

Kuopus: Äidistä ja isistä ja siskoista, perheestä. / Piikeistä, koska ne sattuu.