Kesä loppuu ja vieläkin odotan

02.08.2020

Ihan hullua, että nyt on jo elokuu. Kesä on vaan kulunut hurjaa vauhtia. Vaikka olen kovasti hetkessä elämisen kannalla ja olen kesällä nauttinut myös niistä pienistä asioista ja hetkistä, koko kesän on kuitenkin ollut jollain tapaa odottava fiilis. 

En tiedä onko se tämä maailmantilanne, oliko se mahdollisten reissujen odottaminen – kun ei tiennyt näkeekö läheisiä vai ei, oliko se kunnon helleputken odottaminen, vai oliko se keittiörempan valmistumisen odottaminen. Koko kesän on kuitenkin ollut sellainen olo, että odottaa jotain. Ja nyt kun ei enää pitäisi odottaa mitään: remppa on valmis, helteitä ei tullut, Ouluun päästiin ja koronavirus jyllää edelleen, kesä onkin yhtäkkiä melkein ohi. Jotenkin on sellainen olo, että kesä on melkein ohi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Tämä kesä (ja toki koko 2020) jää kyllä muistoihin oudoimpana vuotena koskaan. 

En missään nimessä tarkoita etteikö meillä olisi ollut tänä kesänä ihanaa, päin vastoin. Ollaan ulkoiltu ehkä enemmän kuin minään kesänä koskaan, ailahtelevista säistä huolimatta. Ollaan vietetty koko kesä yhdessä perheenä, mikä on mun kaikista lempparein tapa viettää kesää ja elämää ylipäätään. Ollaan otettu ilo irti jokaisesta hellepäivästä, joita ripotellen pitkin kesää saatiin muutama. Ollaan levätty ja ollaan touhuttu ja päästy näkemään läheisiä. On ollut ihania hetkiä, joissa ollaan oltu täysillä läsnä. Ollaan pysähdytty monta kertaa yhdessä juttelemaan siitä, miten hyvä on ollut olla juuri jossain tietyssä hetkessä. Tästä kesästä jää iso kasa tärkeitä muistoja. 

Se odottava fiilis on kuitenkin läsnä edelleen. Mitä mä oikein odotan? Ehkä sitä, että kaikki palaisi normaaliksi. Vaikka omassa jokapäiväisessä arjessa kaikki on ollut jossain määrin normaalia jo kesän ajan, isossa kuvassa ei vielä sinne päinkään. Taustalla läsnä on vielä pelko toisesta aallosta ja siitä, mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Ei vain Suomessa, vaan koko maailmassa. 

Saavatko koululaiset kokonaisen, tavallisen kouluvuoden? Pääseekö mun äiti matkustamaan syksyllä ensimmäistä kertaa meidän uuteen kotiin ja voidaanko juhlia normaalisti synttäreitä tai tupareita läheisten kanssa syksyllä ja talvella? Pysytäänkö kaikki terveenä, etenkin mun äiti? Riittääkö töitä, vaikka pandemia iskisi pahemmin Suomessakin? Saako Otto opinnäytetyön valmiiksi ja valmistuuko suunnitellusti, jos kaikki lapset jäävät jossain vaiheessa syksyä taas kotiin? Paljon on kysymyksiä ilmassa, eikä kenelläkään ole niihin vielä vastauksia. 

On helppoa sanoa, että pitää vaan päästää irti niistä kysymyksistä, joihin ei ole vastauksia ja elää hetkessä. Mutta itse en ainakaan vielä osaa niin hienosti hallita mun ajatuksia, ainakaan koko ajan. Vaikka ajattelen pääosin positiivisesti ja uskon, että syksy voi mennä hyvin ja edessä voi vihdoin olla se ihan normaali ja tavallinen arki, aina joskus ne ajatukset tulevat mieleen. Ei auta kuin odottaa ja katsoa mitä syksy tuo tullessaan. Toivoa parasta ja yrittää olla pelkäämättä pahinta. 

Onneksi ennen syksyä on vielä kaksi viikkoa lasten lomaa jäljellä. Ennen lasten loman loppua pidän itsekin vielä toisen kesälomapätkän ja meillä on vielä paljon kivaa tekemistä ja pari reissuakin tulossa. Aion näiden kahden viikon ajan yrittää oikein kovasti painaa ajatukset ja kysymykset syksystä jonnekin takaraivon viimeiseen nurkkaan ja heittäytyä täysillä imemään itseeni kesän viimeisiä päiviä. 

Tuntuuko kenestäkään muusta samalta? Millä fiiliksillä olette syksystä? 


Kesälomaviikon tunnelmat & terkut Oulusta

19.07.2020

Moikka! Onpa hassua taas istahtaa tähän kirjoittamaan, siis hyvällä tavalla hassua. Loma vei mennessään ja rentouduin ihan huolella. Ensimmäisinä iltoina tuntui tosi oudolta, että heti lasten mentyä nukkumaan en hyökännytkään tietokoneelle näpyttämään postausta liveksi vaan sain ihan vaan vaikka pötköttää sohvalla lukemassa kirjaa. Se oli virkistävää, ihanaa ja rentouttavaa.

Silti olen todennut, että klo 21 on hyvä aika julkaista, enkä halua sitä vaihtaa jatkossakaan. Kenties voisin vaan harrastaa vähän enemmän etukäteen ajastamista, se olisi tehokasta ja järkevää ja kun rutiiniin pääsisi, myös paljon fiksumpaa ajankäytön kannalta. Pitänee opetella se mitä pikimmiten. Mutta se siitä työ-löpinästä, nyt piti kertoa lomakuulumisia.

Me aloitettiin mun kesälomapätkä Oton kanssa kunnon kahdenkeskisillä treffeillä. Lapsilla oli tyttöjen ilta Oton siskon kanssa ja meillä oli treffi-ilta. Treffipäiväksi sattui viikon sateisimmaksi ja kylmimmäksi luvattu päivä, mutta me päätettiin uhmata sitä ja tehtiin ravintolakierros pyörillä. Illan (ja yön aikana) pyöräiltyjä kilometrejä kertyi kolmekymmentä ja meillä oli aivan tajuttoman hauskaa.

Seikkailtiin ympäri Helsinkiä, naurettiin ja puhua pälpätettiin. Pyörän selässä yksikään sadepisara ei yllättänyt (terassilla kerran) ja käytiin mm. Taqueria El Reyssä Annankadulla syömässä. Oli todella hyvää ruokaa, suosittelen erityisesti kala-tacoja sekä alkupalarapuja. Oli siistiä nähdä Helsinkiä pyörän selästä, sillä olen pyöräillyt kunnolla Helsingissä viimeksi pikkutyttönä. Teki niin hyvää päästä ihan rauhassa treffeille ja vaan jutella kaikesta, kuten siitä, miten kovasti me rakastetaan meidän (hyvällä tavalla) tylsää elämää ja sitä, että saadaan niin isot kiksit jostain, mikä voi tuntua jollekulle muulle aivan perusnormilta, eli pyöräilystä Helsingissä. 

Sunnuntaina tavattiin perheystäviä ja esikoinen leipoi käsittämättömän hyvää vadelmajuustokakkua koko porukalle. Lapset olivat innoissaan, kun näkivät kavereita, joita ei oltu nähty koko koronakeväänä. Maanantai oli sateisempi päivä ja sitä me vietettiin lähinnä kotioloissa vaatekaappeja siivoillen ja pyykkiä pesten. Katsottiin myös The Baby Sitters Clubia, joka oli kyllä tosi kiva ja hyvin tehty sarja.

Tiistaina me oltiin koko päivä Linnanmäellä ja se vasta oli hauskaa. Ostettiin kaikille lapsille rannekkeet ja Otolle myös, mä menin itse yhdellä laitelipulla, kun en migreenin takia voi mennä juuri mihinkään laitteisiin (jos valot vilkkuu, on tärinää, äkkinäisiä liikkeitä tai heilahtelua). Mutta oli niin hauskaa seurata lasten ja Oton intoa ja kävin mä muutamassa kesyimmässä ilmaislaitteessa, sekä Rinkelissä sillä mun lipulla. Lintsillä oli hoidettu hyvin kaikki turvallisuusasiat korona huomioiden ja turvaväleistä pidettiin kiinni kaikissa laitteissa. Käsidesiäkin oli joka puolella saatavilla ja laitteita desinfioitiin jatkuvasti. Meillä oli turvallinen olo siellä. 

Lintsipäivän jälkeen me pidettiin vielä tyttöjen spa-ilta, kun Otto oli kaverin kanssa kiipeilemässä ja istumassa iltaa. Me tehtiin itse sokerikuorinta jaloille ja saunottiin oikein pitkän kaavan mukaan  ja sitten katsottiin esikoisen ja keskimmäisen kanssa vielä leffaa sen jälkeen, kun kuopus oli mennyt unten maille.

Loppuviikosta lähdettiin Ouluun ja samalla meidän keittiön asennus alkoi olla loppusuoralla. Keittiön asennuksen viimeiset viimeistelyhommat jatkuu vielä alkuviikosta sillä aikaa kun me ollaan täällä Oulussa, mikä on oikein kätevää. Ajattelin kainosti kysyä, jos meidän maailman mukavin keittiöasentaja voisi vielä kastella meidän muutamat viherkasvit olkkarista samalla, niin jospa ne selviävät siihen asti, että ollaan kotona. Ja meidän ihanat naapurit ovat kastelleet reissun ajan meidän pihan kasveja. Saapa nähdä ovatko porkkanat jo kypsiä kun päästään kotiin! Ensimmäinen kesäkurpitsa me saatiinkin jo omalta kasvimaalta ja voi että se oli herkullista. 

Lomailin vielä pari päivää täällä Oulussa ja eilen vedin Instagram- ja myyntiaiheisen koulutuksen aivan huipulle porukalle, jonka kanssa oli niin mahtavaa ja rentoa! Kolmen tunnin koulutus vierähti ihan hetkessä ja sen jälkeen syötiin hyvin Kauppuri5 hampurilaisia ja höpöteltiin kaikkea. Saatiin aikaiseksi todella hyvää keskustelua ja vaikka olin itse kouluttamassa, sain myös paljon uutta ajateltavaa muiden kysymyksistä ja kokemuksista. Olipa ihana tutustua Pohjoisen kollegoihin paremmin. Rempseää ja mukavaa porukkaa! Käykää kurkkaamassa mun instatililtä lisää tunnelmia koulutuksesta, jos kiinnostaa.

Siihen oli erittäin hyvä päättää tämä ensimmäinen lomapätkä, joka humpsahti ohi kyllä ihan hillitöntä vauhtia. Nyt me ollaan täällä Oulussa hetki. Teen töitä täällä ihan normaalisti, mutta toki heinäkuu on hieman kevyempi kuukausi muutenkin, niin jää hieman enemmän vapaa-aikaa kuin tavallisesti ja ehdin puoliksi lomaillakin täällä. Katsotaan lähdetäänkö ensi viikolla jonkinlaiselle pikku roadtripille myös lasten kanssa.

Niin ihanaa olla takaisin, vaikka loma tekikin hyvää. Olen vain niin tottunut kirjoittamaan päivittäin, että mulla jo tyyliin tokana lomapäivänä pulpahteli postausideoita päähän ja merkkasin niitä ylös muistiinpanoihin itselleni tulevaa varten. Mutta sehän on vain hyvä, eikö! 

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3