Poikkeuskesän 2020 bucketlist

14.05.2020

Tänä kesänä kaikki ei välttämättä ole toisin, se jää nähtäväksi vielä, millaiseksi arki seuraavien kuukausien aikana muodostuu. Kuinka paljon rajoituksia höllätään ja joudutaanko niitä jossain vaiheessa kiristämään jälleen. Se ei kuitenkaan estä haaveilemasta kesästä ja on paljon asioita, joita voi tehdä vaikka olisi yhtä tiukat rajoitukset kuin nyt kevään ajan on ollut. Vaikka mua stressaa tämä maailman tilanne ja epävarmuus, haluan varmistaa, että muistetaan nauttia niistä pienistä kivoista jutuista kesällä siitä huolimatta.

Siksi halusin tehdä poikkeustilaystävällisen bucketlistin meidän kesään. Bucketlist, ämpärilista, on siis lista asioista, joita haluaisin tehdä ennen kuin kesä on ohi. Sitä ei tarvitse noudattaa orjallisesti, enkä ole pettynyt, vaikka ei kaikki asiat toteutuisikaan. Sen ainoa tarkoitus on muistuttaa kaikista ihanista jutuista, joita kesässä rakastan ja joita VOI tehdä, jos haluaa. Olen tehnyt näitä bucketlisteja ennenkin ja ne ovat aina onnistuneet siinä omassa tehtävässään: inspiroimaan tekemään kivoja pieniä juttuja, joiden avulla kesästä saa vielä enemmän irti.

Mulle kaikkein ihanin asia koko kesässä olisi, jos jossain vaiheessa olisi sallittua ja turvallista matkustaa Ouluun ja nähdä meidän rakkaita läheisiä. En toivo mitään muuta tältä kesältä niin paljon kuin sitä, että saisin nähdä mun äidin, mun tädin perheen, mun papan ja mun serkut perheineen ja kaikki muut rakkaat Oulussa. Mutta sitä ei vielä tiedä miten tämä kesä menee, joten tässä listassa jokainen asia on sellainen, mitä voi tehdä vaikka ei saisi nähdä ketään muuta kuin omaa perhettä. 

Kesän bucketlist 2020

Syödä ainakin 30 jäätelöä. 

Maistella itse omalla pihalla kasvatettuja vihanneksia ja marjoja (edes jotain niistä!).

Pulikoida omalla pihalla puhallettavassa uima-altaassa.

Grillata paljon ja usein.

Kuvata auringonkukkapellolla ilta-auringossa.

Käydä piknikillä.

Uida meressä tai järvessä, onneksi on auto niin voidaan ajaa jonnekin missä ei ole paljon ihmisiä.

Pitää leffamaratonin Oton kanssa.

Pitää pyjamabileet ja leffamaratonin lasten kanssa.

Valvoa auringonnousuun asti.

Juosta pitkän lenkin helteisenä kesäpäivänä.

Juosta pitkän lenkin lämpimässä kaatosateessa.

Leikkiä vesisotaa.

Syödä kirsikoita ja omenoita oman pihan puista.

Pomppia trampoliinilla mahdollisimman paljon.

Tehdä itse smoothiejätskejä.

Syödä ihan liikaa mansikoita.

Tehdä kukkaseppeleet juhannuksena koko perheelle.

Lukea kirjaa aurinkotuolissa.

Pitää lapset päättää -päivän.

Juhlia Oton 30-vuotissynttäreitä grillibileillä, vaikka ei voitaisi kutsua yhtään vierasta.

Olla ihan koko päivän ulkona aamusta iltaan.

Rakentaa valtavan hiekkalinnan ja/tai tehdä hiekasta merenneidon pyrstöt.

Käydä metsäretkellä jossain kauempana.

Pitää ainakin kaksi viikkoa lomaa, jolloin en tee töitä ja laitan sähköpostiin automaattisen lomaviestin. 

Sellainen bucketlist. Näyttää aika houkuttelevalta ainakin mun silmään. Mähän en malta odottaa kesää! Nämä kuvituksena käyttämäni kuvat aiemmilta kesiltä eivät myöskään ollenkaan helpottaneet tätä kesän kaipuuta. 

Vaikka ajoittain ikävä läheisiä kohtaan ja epävarmuus tulevasta saavat mut kyyneliin asti (etenkin kun oli PMS yhtä aikaa), niin kyllä se kesä sieltä tulee. Tämä ei kestä ikuisesti ja mä haluan uskoa, että edessä on hyvää ja tästä selvitään kyllä. 

Mitä teidän kesän bucketlistilla on? Mitä odotatte eniten kesältä 2020?


Tämä vapauden kesä

10.08.2019

Tämä kesä on itse asiassa meidän kolmas kesä, joka ollaan saatu viettää yhdessä perheen kesken ja lapset ovat olleet lomalla täydet 10 viikkoa. Viime vuonna ajattelin, että se oli meidän viimeinen sellainen kesä. Tänä vuonna ajattelen, että en halua koskaan enää viettää minkään muunlaista kesää. Tämä kesä on ollut ihana ja tämä vapaus on ollut ihanaa. Vaikka Otto on opiskellut koko kesän ja mä olen tehnyt töitä enemmän tai vähemmän koko kesän kahta juhannuksen kokonaista vapaapäivää lukuunottamatta, me ollaan oltu vapaita.

Me ollaankin puhuttu yhdessä, että olisi upeaa, jos meillä olisi mahdollisuus viettää tällaisia kesiä myös jatkossa, sitten kun Otto on valmistunut. Nykyisin kun kuitenkin monissa Oton tulevan alan työpaikoissa etätyömahdollisuus on olemassa ja alalla on myös mahdollisuus työskennellä projektiluontoisesti tai vaikka perustaa oma yritys ja sanella itse omat ehdot sen kautta.

Toki jos Otolle tulee vastaan joskus mahtava työpaikka, joka kuitenkin tarjoaa ne ihan normaalit loma- ja työajat toimistolla 8-16, mutta on muuten kaikkea mitä hän on aina halunnut, niin kyllähän siihen kannattaa tietenkin tarttua. Ja sitten me sopeudutaan. Ehkä ensi kesänä Otolla on vain kaksi viikkoa lomaa, mistä sitä tietää. Mutta sitten hänellä on varmaan maailman siistein duuni myös, josta hän nauttii ja saa irti niin paljon, että se on todellakin sen arvoista.

Ennen mun yrittäjyyttä en edes tiennyt, että tällainen elämä on mahdollista. Mun lapsuudessa kouluikäisenä mä vietin parhaimmillaan 6 viikkoa mummulassa ilman äitiä, koska äidin piti olla töissä. Ja ne neljä äidin lomaviikkoa oli tietenkin koko kesän kohokohta. Päiväkoti-ikäisenä olin päiväkodissa ison osan kesästä, pari viikkoa yksin mummulassa ja ne neljä viikkoa äidin kanssa.

Meidän perheen ensimmäinen yhteinen kesä oli se, kun Otto oli vanhempainvapaalla kuopuksen vauvavuonna. Viime vuonna Otolla oli vielä isyyslomaviikkoja tavallisen 4 viikon kesäloman kaveriksi, ja hän teki vain pari viikkoa heinäkuussa töitä, joista suurimman osan hän teki etänä kotoa. Tänä vuonna taas hän on ollut opintovapaalla ja opinnot voi suorittaa kotoa käsin omassa tahdissa.

Tämä kesä on ollut mieletön. Se on ollut meidän näköinen, stressitön, hauska, spontaani, välillä kylmä mutta onneksi myös lämmin, iloinen ja rakkauden täyteinen. Töitä ja koulua on ollut sopivasti, niin, että ollaan voitu luoda lapsille (ja itsellemme) illuusio kesälomasta, mutta puuhaa on riittänyt kuitenkin tarpeeksi että opinnot etenevät ja yritystoiminta on kannattavaa. Ollaan välillä nähty paljon ihmisiä ja ollaan välillä oltu rauhassa oman perheen kesken.

Ollaan vietetty päiviä tekemättä juuri mitään spesiaalia ja ollaan vietetty päiviä eläinpuistossa, Särkänniemessä ja Tallinnassa. Ollaan uitu sydämemme kyllyydestä ja tehty pitkiä lenkkejä luontopolulla. Ollaan tehty hiekasta merenneidon pyrstöjä ja ollaan rakennettu vesiputous. Ollaan luettu paljon, esikoinen sai tällä viikolla luettua tämän kesän 19. yli 100-sivuisen kirjan. Hän päihittää mut mennen tullen ja palatessa, kun mä olen lukenut vain  seitsemän. Se seitsemän on kuitenkin mulle iso määrä verrattuna kaikkiin muihin äitivuosieni kesiin. Olen priorisoinut ja se on saanut aikaan hyvän fiiliksen.

Me ollaan naurettu tänä kesänä älyttömän paljon.  Ollaan tehty juuri niitä asioita, jotka tuottavat meille iloa eikä olla stressattu niistä, jotka ei ole niin tärkeitä. Välillä ollaan annettu pyykkikasojen vaa kasvaa ja päätetty, että kyllä niitä ehtii pestä sitten myöhemminkin. Vaikka se on sitten sinä lopulta koittaneena pyykkipäivänä vähän kiristellyt hermoja, ei olla kaduttu sitä, miten vapaita, onnellisia ja huolettomia päiviä meillä on yhdessä ollut.

Tästä on hyvä lähteä takaisin arkeen. Toivon, että tämä syksy pitää sisällään ainakin yhtä paljon naurua kuin kulunut kesä.  Vaikka arki tuo mukanaan aikataulut ja rutiinien täyteiset päivät, haluan pitää kiinni siitä rennosta meiningistä, joka meillä on ollut kesälläkin. Tehdään spontaanisti asioita, nautitaan ja ennen kaikkea ollaan yhdessä. Myös niinä kiireisimpinä päivinä, jolloin Otolla on läsnäolopakko koululla, mulla on tapaamisia koko päivä ja lapsilla on kaksi eri harrastusta kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Niinäkin päivinä, tehdään jotain yhdessä, edes jotain pientä. Koska se, mistä lapset meitä eniten kiittävät, oli arki tai kesä, on yhteinen aika. Joskus voi koittaa se hetki kun lapset on niin isoja, että heitä ei kiinnosta äidin ja isän seura enää. Niin kauan kuin kiinnostaa ja niin kauan kun he siitä nauttivat, nautitaan mekin.

Ehkä hassua näin kolmen lapsen vanhempina, kolmen lapsen kanssa koko kesän viettäneinä puhua vapauden kesästä, kun yleensä vapaus rinnastetaan siihen, että saa rellestää ja rillutella nuorena ilman vastuuta. Mutta vapauden kesä tämä on meille ollut. Me ollaan vietetty koko kesä just niinkuin ollaan haluttu viettää ja mikä voisi olla sitä vapaampaa?

Kiitos tästä kesästä jokaiselle ihanalle jonka kanssa ollaan sitä vietetty. Tämä kesä on ollut kultaa <3 Tervetuloa arki!