Luukku 23: Joulun Tuttu juttu show Oton kanssa

23.12.2021

Tällä tavalla neljän vuoden välein on hauska päivittää vastauksia tässä joulun klassikkokyselyssä ja samalla tsekata, että kuinka hyvin tunnetaan toisemme Oton kanssa. Eli homman nimi on siis se, että vastataan sekä itse että arvataan toisen vastauksia samoihin kysymyksiin Oton kanssa. Ollaan kummatkin vastattu näihin erikseen näkemättä toistemme vastauksia, omilla tietokoneilla. Voitte myös halutessanne lukea meidän vanhat vastaukset vuosilta 2017 ja 2015.

LEMPI JOULURUOKA:

Iinan arvaus Otosta: Savuporoterriini ja kinkku aina! Ja varmaan myös mäti. Viime vuonna Otto innostui syömään myös sienisalaattia ja olin aivan yllättynyt, koska hän ei ole koskaan ennen sitä maistanut.

Oton oikea vastaus: Kyllä se on edelleen se kinkku, savuporoterriini hyvänä kakkosena. Aivan parasta kun näitä kahta syö yhtäaikaa. Moni liha on tässä vuosien varrella vaihtunut johonkin kasvipohjaiseen vaihtoehtoon, kun ne on usein parempia, mutta joulukinkulle ei ole vielä moista löytynyt. Ehkä vielä joskus.

Oton arvaus Iinasta: Aijai tää on ehkä vähän paha. Ollaan niin paljon puhuttu nyt joulupöydän antimista että tässä on ehkä tullut vähän vauhtisokeaksi siinä mielessä. Ehkä vuohenjuusto-bataattilaatikko, tai kalapöytä näin yleisesti ottaen.

Iinan oikea vastaus: Mäti kavereineen, sienisalaatti, bataatti-vuohenjuustolaatikko ja hernetuutinki tai hernerokka miten sitä nyt haluaa kutsua. 

INHOKKI JOULURUOKA:

Iinan arvaus Otosta: Ennen olisin vastannut graavilohi, mutta nykyään kun Otto syö sushiakin niin eihän tässä tiedä enää mitä vastata. Nyt pitänee hakea vastausta jo oman pöydän ulkopuolelta, olisiko se vaikka lipeäkala?

Oton oikea vastaus: Mun on pakko tunnustaa etten ole itsekään enää ihan satavarma, varmaan se mitä Iina sanoi. Makupalettini on kehittynyt tässä vuosien mittaan, ja ennen inhoamani sienisalaattikin on löytänyt tiensä munkin lautaselle. Sanon ehkä kuitenkin lipeäkala ihan lapsuuden traumojen takia. Pitää varmaan sitäkin kokeilla uudestaan, kun en ole vuosiin syönyt.

Oton arvaus Iinasta: En mä tiedä kaipaako tää edes perusteluja, kun kyseessä on sellainen joko tykkää tai ei tykkää -ruoka, mutta maksalaatikko. Minä tykkään, Iina ei. 

Iinan oikea vastaus: Maksalaatikko, jota ennen Otto halusi aina joulupöytään ja hajukin ällötti. Tänä vuonna sitä ei ole ostettu ainakaan, eikä viime vuonnakaan taidettu ostaa. Ehkä me ollaan vihdoin luovuttu siitä? 

MITÄ ODOTTAA ENITEN JUURI TÄSSÄ JOULUSSA 2021:

Iinan arvaus Otosta: Sitä, että saadaan viettää joulua täällä kotona rakkaiden kanssa ja että saa nähdä lasten ilon joulusta. Ja vauvan ensimmäistä joulua. 

Oton oikea vastaus:

Sitä että se tuntuisi edes etäisesti normaalilta, ja että saa viettää sen rauhassa perheen kanssa. Me eletään niin mielenkiintoisia aikoja ettei voi oikein mitään pitää taattuna. Aatto perheen kanssa ja sellainen kolmen päivän ruokaähky ni voiko enempää pyytää.

Oton arvaus Iinasta: Veikkaan että Iinan menee aika samoilla linjoilla kuin minä, eli että saadaan viettää rauhallinen joulu meidän rakkaiden kanssa.

Iinan oikea vastaus: Kyllä se on lasten jouluilo ja etenkin se, että on meidän vauvan eka joulu. Hän ei varmaan ihan hirveästi vielä joulusta ymmärrä, mutta on kovasti touhottamassa mukana menossa. 

JOULULAHJATOIVE JOS SAISI TOIVOA IHAN MITÄ VAAN:

Iinan arvaus Otosta: Että tää hiton korona loppuisi! Mutta sen lisäksi varmaankin joku siisti japanilainen import-auto, ehkä Nissan Skyline.

Oton oikea vastaus: Ai että, maailmassa on miljoona härpäkettä jotka haluaisin. Jos Verkkokauppa toimisi kuin kirjasto niin voisin kuolla onnellisena.

Oton arvaus Iinasta: Mä oon ehkä vähän shook jos Iina on keksinyt tähän jotain materiaa, kyseessä on kuitenkin niin empaattinen ja hyväntahtoinen ihminen. Ehkä tää on kompa ja se on heittänyt villikortin. Se on joko Louis Vuittonin laukku tai maailmanrauha ja korona pois.

Iinan oikea vastaus: Mä ainakin itse toivon korona-ajan loppua, mutta sitä saa varmaan odottaa monta vuotta. Sen lisäksi toivoisin, että me ensi vuonna voitaisi siitä huolimatta lähteä reissuun ja nauttia Oton vanhempainvapaasta silläkin tavalla. Katsotaan miten onnistuu keväällä, tuleeko rauhallisempaa hetkeä jolloin uskaltaa lähteä. 

REALISTINEN JOULULAHJATOIVE:

Iinan arvaus Otosta: Peliohjain ja uusi lautapeli. 

Oton oikea vastaus: Jotain teknologiaa, ja että jengi pysyisi terveenä joulun yli.

Oton arvaus Iinasta: Same as above, mutta korvaa teknologia uusilla leggingseillä.

Iinan oikea vastaus: Lulu Lemon leggarit ja konvehdit! 

PARAS JOULU JONKA ON VIETTÄNYT:

Iinan arvaus Otosta: Viime joulu, josta jäi ainutlaatuisia muistoja, kun saatiin vauvauutisia! 

Oton oikea vastaus: Mahdotonta sanoa, en usko että on olemassa yksittäistä joulua yli muiden, kun kaikista omat lämpimät muistonsa. Vastaan etukäteen että tämä vuosi, kun meitä on taas yksi enemmän. Vaikkei tuo pienin tulekaan mitään tästä muistamaan.

Oton arvaus Iinasta: Vähän veikkaan että aika samoilla linjoilla mennään tässäkin asiassa Iinan kanssa.

Iinan oikea vastaus: No kyllä se oli viime joulu kun saatiin maailman paras joululahja, eli positiivinen raskaustesti. 

JOULUPERINNE JOTA RAKASTAA:

Iinan arvaus Otosta: Yhteinen jouluruokien kokkaaminen, se kun saa tutkia lasten kanssa pakettien sisältöä ja sinappi-kinkku-savuporoterriinileivät kaiken häsellyksen jälkeen rauhassa IPAn kanssa. 

Oton oikea vastaus: Hitto, nyt kun pitäisi sanoiksi pukea niin en kyllä tiedä mitään yksittäistä perinnettä joka olisi yli muiden. Joulu on mulle kokonaisuus joka alkaa jouluruokien valmistamisesta ja loppuu silloin kuin ruoatkin loppuu joitakin päiviä aaton jälkeen.

Oton arvaus Iinasta: Mä vähän luulen, että joko jouluruokien kokkaaminen tai sitten aattona telkkarista tuleva Lumiukko-piirretty.

Iinan oikea vastaus: Joulusauna, jouluruokien kokkaaminen, kunnon jouluateria ja se kun saa lasten kanssa tutkia heidän paketteja. 

JOULUPERINNE JOKA EI OIKEIN UPPOA:

Iinan arvaus Otosta: Luulen, että se on edelleen joulupukki, kun Otto ei perusta tuntemattomista ihmisistä naamioituneena meidän kotona, hah. 

Oton oikea vastaus: Joulupukki. Tärkeä osa joulua, tiedetään, tiedetään. Mutta kun mulla on sellainen pieni “maskottikammo”, paremman termin puutteessa, niin en oikein välitä että sellainen pamahtaa meidän ovesta sisään. Joulupukki on tosi kiva, kunnes mun tarvitsee puhua sille.

Oton arvaus Iinasta: Joulurauhan julistuksen katsominen. Iina ei saa siitä oikein mitään irti, ja se menee kai päällekkäin Lumiukon kanssa. Onneksi on iPadi.

Iinan oikea vastaus: Joulurauhan julistus edelleen. Mulle sillä ei ole mitään henkilökohtaista merkitystä, kun meillä on aina katsottu sen aikana Lumiukko-animaatiota. 

HUVITTAVIN JOULUMUISTO:

Iinan arvaus Otosta: Niin monta hauskaa juttua tulee mieleen! Se on klassikko, kun esikoinen näki ekaa kertaa joulupukin ja oli aivan silmät selällään. Toisaalta viime jouluna meidän 4v (silloin 3v) topakkana bingoemäntänä jouluaattona oli kyllä melko priceless. Se voi olla tuoreempana Oton muistissa. 

Oton oikea vastaus: Näitähän on miljoona. Jostain syystä tuli äkkisiltään mieleen lapsuuden joulu lapissa, kun pukilla oli jostain syystä, mökin talonmiehen maiharit, maastohousut ja puukko. Selvisi vuosia myöhemmin että talkkari pelasti, kun ns. oikea pukki jäi paikallisen hotellin aulabaariin. Tätä en usko että Iina arvasi.

Oton arvaus Iinasta: Mitäköhän se Iina nyt olisi lämmöllä muistellut. Ehkä sitä kun esikoisen ensimmäisenä jouluna se istahti pukin syliin ja otti jämptin otteen parrasta, eikä halunnut päästää irti. Ikää silloin siis sen muutaman kuukauden. Lapsella, ei pukilla.

Iinan oikea vastaus: Mulla on tässä samat joita arvaan Otolle. Esikoisen joulupukki-ilme ja 4v bingoemäntänä. 

PARAS JOULUINEN TEKEMINEN ENNEN JOULUAATTOA:

Iinan arvaus Otosta: Jouluruokien kokkaaminen yhdessä ja eka kinkkuleipä keskellä yötä kun kinkku on vihdon valmis. 

Oton oikea vastaus: Kyllä se on tuo Iinan tekemä perhejoulukalenteri. Vihaan termiä ruuhkavuodet, mut ainakin tänä jouluna se on ollut yllättävän kuvaava. Perhejoulukalenteri on auttanut monta kertaa päästämään irti siitä kiireestä. Sellainen pakkorentoutuminen.

Oton arvaus Iinasta: Iina rakastaa kaikkea joulussa. Koko perheen jouluelokuvat on meidän resident jouluasiantuntijan lempipuuhaa silloin kun aikataulut antaa periksi, mutta tänä vuonna se on ihan yhtä hyvin voinut vastata että piparien leipominen.

Iinan oikea vastaus: Mistä aloitetaan! Perhejoulukalenterin ansiosta meillä on ennen joulua joka päivä kivaa yhteistä joulutekemistä. Mun suosikkeja varmaan Tuomaan markkinat, piparkakkutalon leipominen, kuusen koristelu, joulukorttien lähettäminen ja tonttudisko! 

Huomenna on jouluaatto ja huomenna ilmestyy vielä viimeinen luukku joulukalenterista klo 05.00 aamulla! Itse jään samalla joululomalle, mutta päivittelen kuulumisia Instagramin puolella myös loman aikana silloin kun siltä tuntuu!


Tasa-arvoa vanhemmuuteen työelämässä ja kotona – Perhevapaiden jakaminen

03.05.2021

Yhteiskunnallinen kampanja: Väestöliitto

Sain viime viikolla kouraani raskaustodistuksen neuvolasta ja jälleen on aika suunnitella, miten me jaamme perhevapaat Oton kanssa vauva-aikana. Tämä on jo neljäs kerta kun niitä jaetaan ja sävelet ovat selvät. Yhtä selvää kuin Suomessa edelleen on suurimmalle osalle perheistä, että äiti pitää perhevapaat pääosin, on meille se, että Otto jää kotiin ensin isyysvapaalle ja heti mun pakollisen osuuden loputtua vanhempainvapaalle, jonka hän pitää kokonaisuudessaan.

Miksi näin? No, siihen on monta syytä. Tärkeimpänä syynä se, että tehtiin näin jo kerran ja se oli hienoin ajanjakso meidän elämässä tähän asti, yhtään liioittelematta. Hienoa siitä teki se, että me saimme molemmat vanhemmat olla kotona vauvan kanssa, kokea ne ensimmäiset hetket, elää kiireetöntä arkea ja saada paussin oravanpyörästä. Vaikka tein töitä jo pian synnytyksen jälkeen, läpi vauvavuoden, se vuosi tuntui pitkältä yhteiseltä lomalta, koska saatiin olla yhdessä. Tein töitä pääosin vauvan nukkuessa tai ulkoillessa Oton kanssa ja muu aika me vietettiin yhdessä koko perhe. 

Koko perheen yhteisen hyvinvoinnin lisäksi toinen ihan yhtä tärkeä syy on se, että Otolla on yhtäläinen oikeus jäädä perhevapaalle kuin mullakin ja muodostaa tasa-arvoisena vanhempana suhde omaan lapseensa alusta asti. 

Meille molemmille on ihan valtavan tärkeää se, että kumpikaan vanhemmista ei ole toisen apulainen tai satunnainen lastenhoitaja toisen kantaessa päävastuun. Halutaan olla molemmat yhtä paljon mukana ja olla kumpikin niitä, joita lapset huutelevat silloin kun tarvitsevat apua jossain tai haluavat kertoa jotain. 

Kun meidän esikoinen syntyi vajaat 10 vuotta sitten, Otto sai juuri samana päivänä vakituisen työpaikan. Itselläni taas ei ollut lainkaan työtä tai koulua, johon palata. Silloin emme edes miettineet muita vaihtoehtoja kuin sen, että minä jään kotiin vauvan kanssa, vaikka toki muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Olisin voinut esimerkiksi hakea kouluun ja opiskella samalla, mutta sitä en silloin tehnyt. Silloinkin Otto piti kuitenkin omat isyysvapaansa täysimääräisinä, ensin ne viikot yhtäaikaa mun kanssa ja myöhemmin vielä ne loput päivät mun vanhempainvapaan loputtua. 

Myös meidän toisen lapsen kanssa minä olin se meidän automaattinen valinta, eikä edes mietitty muita mahdollisuuksia. Olin jo valmiiksi 1,5-vuotiaan kanssa kotona ja jatkoin kotona oloa sitten hänen ja vauvan kanssa. Myös toisen lapsen isyysvapaista Otto piti kuitenkin koko oman osuutensa ennen kuin lapsi täytti kaksi vuotta. Näin jälkikäteen ajateltuna olen toki kiitollinen näistä omista vuosistani kotona, ilman niitä en olisi ehkä perustanut ja kehittänyt blogiani ja muita somekanaviani ja luonut niistä itselleni uraa, joka taas vuosia myöhemmin on mahdollistanut perhevapaiden tasa-arvoisen jakamisen.

Olemme alusta asti pyrkineet tasa-arvoiseen parisuhteeseen ja vanhemmuuteen, mutta on ollut paljon tiedostamattomia asioita, joihin on kiinnittänyt huomiota ja joita on osannut muuttaa vasta kun on saanut enemmän tietoa ja kokemusta. Oton vanhempainvapaalla oli isä-lapsisuhteen kehityksen lisäksi ihan valtavan suuri merkitys koko meidän arkeen myös tänä päivänä. 

Siinä missä monet metatyöt ennen olivat automaattisesti sen kummempia miettimättä mun vastuulla, vanhempainvapaan aikana Otto otti niistä reilusti koppia ja ottaa edelleen. Kumpikin meistä vanhemmista pysyy ihan yhtä hyvin kärryillä lasten koulujutuista, kerhoon ilmoittautumisista, kaverisynttäreistä lahjoineen (no toki ei nyt korona-aikana), hammaslääkäreistä, opettajien joululahjoista ja päiväkodin naamiaisista. 

Vanhempainvapaan aikana Otto innostui myös kokkaamisesta. Ennen hän teki ruokaa ehkä kerran viikossa tai parissa, nykyisin hän tekee ruokaa ehkä viitenä päivänä seitsemästä, koska nauttii siitä niin paljon. Ja niinä kahtena muunakin päivänä hän huvin vuoksi leipoo tai kokeilee tehdä kombuchaa.  Nämä ovat vain pieni murto-osa niitä positiivisista vaikutuksista, joita perhevapaiden tasa-arvoisella jakamisella on arkeen ollut. 

Me päädyttiin jakamaan perhevapaat näin, koska se tuntui meille järkevältä. Mun oli työn luonteen vuoksi mahdotonta olla täysin tekemättä töitä vauva-aikana, mutta erittäin mahdollista yhdistää työntekoa vauva-arkeen ja kotona oloon. Otolle taas oli mahdollista jäädä pitkälle perhevapaalle ja työpaikalla sille näytettiin alusta asti vihreää valoa, kuten tälläkin kertaa. Oton jälkeen hänen tiimistään muutama muukin isä jäi perhevapaalle ja Otto on kannustanut kaikkia ystäviä jäämään, koska kokemus oli hänelle niin mullistava ja hieno. 

Vaikka Otolla perhevapaalle jääminen sujui hienosti työpaikan puolesta, näin ei kuitenkaan kaikissa työpaikoissa vielä ole. Vaikka lainsäädäntö puoltaa molempien vanhempien oikeutta jäädä perhevapaalle, työelämässä on vielä paljon niitä asenteita, että kotiin jääminen on vain äidin tehtävä. Onneksi kulttuuri muuttuu jatkuvasti yksi isä ja yksi työpaikka kerrallaan. Toivon, että joskus tämä mun postaus tuntuu absurdilta tuulahdukselta jostain keskiajalta, “miten on voitu ajatella, että kotiin jääminen olisi vain toisen vanhemman tehtävä?!”. 

Toistaiseksi kuitenkin valloillaan on edelleen se ajatus, että kotiin jääminen vauvan kanssa kuuluu pääosin äidille ja suurin osa isistä käyttää vain itselleen korvamerkityt isyysrahapäivät, tai osan niistä. Moni toimii edelleen kuten me 10 vuotta sitten, eikä edes pysähdy ajattelemaan hetkeksi erilaisia vaihtoehtoja tai niiden vaikutuksia vauvavuotta pidemmälle. 

“Kelan lapsiperhe-etuustilaston mukaan vuonna 2019 kaikista vanhempainpäivärahojen saajista miesten osuus oli 42 prosenttia, mutta vanhempainpäivärahapäivistä miehet pitivät vain 11 prosenttia. Naiset käyttivät 98 prosenttia vanhempien kesken jaettavissa olevista vanhempainrahapäivistä. Vanhempainrahaa maksetaan äitiysvapaan jälkeen alkavalta vanhempainvapaan ajalta.” (lähde: THL)

Viidennes isistä ei käytä perhevapaita lainkaan. (lähde: THL)

Nämä ovat melko hurjia lukuja monella tapaa. Nämä ovat hurjia lukuja tasa-arvoisen työelämän ja tasa-arvoisen vanhemmuuden kannalta. Aitoa tasa-arvoa ei kauniista puheista huolimatta voi saavuttaa silloin kun perhevapaiden jakamisessa on näin valtava epätasapaino. Perhevapaauudistusta tarvitaan kipeästi. 

Yleisin vasta-argumentti sille, miksi mies ei voi jäädä kotiin on raha. Se mainitaan heti ensimmäisenä, automaattisena vastauksena usein ilman, että sen pohjalta on kuitenkaan tehty oman talouden vaikutusten osalta minkäänlaisia laskelmia. Väestöliitto teki yhteistyössä Oxford Researchin kanssa laajat laskelmat, joissa selvitettiin perhevapaiden erilaisten jakomallien vaikutuksia suomalaisten perheiden kokonaisvuosituloihin. Tutkimus on erittäin mielenkiintoista luettavaa. Lyhyesti tiivistettynä: 

“Ainoastaan tilanteissa, joissa vanhempien välinen tuloero on hyvin suuri, voi perheessä olla syytä tarkastella perhevapaiden jakamista taloudelliselta kannalta. Kun tuloerot ovat kohtalaisen pienet, on perheille taloudellisesti kannattavin vaihtoehto jakaa vapaat tasaisesti vanhempien välillä. Suurituloisemman vanhemman kokonaan käyttämättä jättämät perhevapaat laskevat perheen nettotulotasoa kaikissa tuloluokissa.” (Lähde: Väestöliiton & Oxford Researchin laskelma vuodelta 2018

Eli toistetaan nyt vielä yhdessä: Suurituloisemman vanhemman kokonaan käyttämättä jättämät perhevapaat laskevat perheen nettotulotasoa kaikissa tuloluokissa, myös silloin kun isä tienaa merkittävästi äitiä enemmän. 

Luin tuon koko laskelman läpi ja se oli havainnollistava ja alleviivasi hienosti sitä, että esimerkiksi matala- ja keskituloisissa perheissä on edullisinta, että vapaat jaetaan tasaisesti, eivätkä ne kasaudu vain toiselle vanhemmalle. Laskelmassa oli mukana myös esimerkkiperheitä, joissa tuloero oli vanhempien välillä suuri (esimerkiksi isä korkeimmassa tuloluokassa ja äiti matalimmassa). 

Laskelmassa koko perheen suurimmat nettovuositulot saavutettiin vaihtoehdoissa, joissa vapaat on jaettu mahdollisimman tasaisesti, esimerkiksi niin, että, äiti pitää 8,3kk ja isä 4,4kk,  äiti pitää 4,2kk ja isä 8,5kk, tai äiti pitää 6,4kk ja isä 6,3kk perhevapaista. Suosittelen tutustumaan tähän laskelmaan tai tekemään itse suoraan oman perheen tulojen pohjalta tarkat laskelmat erilaisista vaihtoehdoista, mikäli nimenomaan raha mietityttää. 

Rahan lisäksi toinen vasta-argumentti on usein imetyksen onnistuminen, miten imetys onnistuu, jos äidin sijaan isä jää kotiin? 

Ja tähän minä sanoisin, että miten se ei muka onnistuisi? Vaikka äiti haluaisi täysimettää ensimmäiset kuusi kuukautta ja olisi sen aikaa vauvan kanssa kotona, jäisi vielä monta kuukautta vanhempainvapaata toiselle vanhemmalle käytettäväksi. Esimerkiksi 7kk ikäinen vauva syö jo paljon muutakin kuin rintaa ja vaihtoehtoja on monia, miten imetyksen voi toteuttaa vaikka tekisikin töitä. Jos etätyö ei onnistu, maitoa voi pumpata pulloon, imettämässä voi käydä/toinen vanhempi voi tuoda vauvan imetettäväksi esimerkiksi lounasaikaan myös kesken päivän, tai sitten voi imettää tiheästi niinä aikoina kun ei ole töissä. 

Etenkin näin korona-aikana etätyömahdollisuuksien lisäännyttyä aivan valtavasti uskoisin, että on paljon työtehtäviä, joissa myös imetys keskellä työpäivää on täysin mahdollista. Toki on paljon myös ammatteja, joissa imetys kesken työpäivän ei ole vaihtoehto mitenkään päin. Mutta etätyön lisääntyminen on ehdottomasti yksi niistä tekijöistä, jotka tukevat isien jäämistä kotiin ja tasa-arvoisemman ja joustavamman työelämän mahdollistamista meille kaikille. 

Äidin imetystoive ei ole mikään automaattinen este perhevapaiden tasa-arvoiselle jakamiselle. Aina voi käyttää hieman mielikuvitusta ja miettiä asioita käytännössä. On paljon erilaisia tapoja jakaa vapaat, samalla mahdollistaen imetyksen jos se on toiveissa.

Miksi perhevapaiden tasa-arvoinen jakaminen on tärkeää

Moni varmasti miettii, että miksi ne vapaat pitäisi jakaa tasa-arvoisesti, jos itsestä tuntuu parhaalta se ratkaisu, että äiti on kotona ja isä on töissä. Ja pakkohan ei tietenkään ole tehdä mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Mutta jos me halutaan joskus saavuttaa aito tasa-arvo myös työ- ja perhe-elämässä, perhevapaiden tasaisempi jakautuminen on siinä tärkeä askel. Jos me halutaan, että vielä joskus naiset tienaisivat yhtä paljon kuin miehet, tämä on välttämätöntä. Jos me halutaan, että naisilla on vielä joskus yhtä suuret eläkkeet kuin miehillä, tämä on välttämätöntä. 

Ja jos me halutaan, että lapset saavat luotua yhtä syvän yhteyden molempiin vanhempiin jo vauvasta asti, tämä on siinä merkittävä keino. En sano etteikö olisi mahdollista muodostaa yhtä tiivistä suhdetta molempiin vanhempiin silloin, kun vain toinen vanhempi on kotona, mutta kyllä se tasa-arvoinen kotona olo helpottaa sitä todella paljon. 

Mä ainakin toivon, että vielä joskus isiltä lakataan kysymästä automaattisesti missä lapsen äiti on, silloin kun he ovat liikkeellä vauvan kanssa kaksin. Että isä aidosti nähtäisiin tasa-arvoisena vanhempana, eikä kakkosvanhempana tai lastenvahtina omille lapsilleen, eikä kukaan kotiin jäävä isä saisi siitä osakseen kuittailua, tai normaalin arjen pyörityksestä supersankarin viittaa. 

Perhevapaauudistus olisi pitänyt tehdä Suomessakin jo vuosikymmen sitten. Tälläkin kertaa se helpottaisi merkittävästi meidän perhevapaiden jakamista ja mahdollistaisi Otolle pidemmän kotona olon vauvan kanssa. Mutta sitä saamme vielä odotella, eikä se tähän meidän tulevaan vauvavuoteen ehdi valitettavasti vaikuttaa. Vanhoilla keinoilla mennään. Mutta pidän sormet ristissä, että perhevapaauudistus saadaan vietyä viimeinkin käytäntöön ja että se on merkittävä askel kohti tasa-arvoisempaa perhe-elämää ja työelämää Suomessa, kuten se on ollut niissä maissa, joissa se on tehty jo aiemmin. 

Haluan sisällöissäni huomioida perhe-elämän monimuotoisuuden, mutta tässä postauksessa päädyin puhumaan nimenomaan isistä ja äideistä, koska nimenomaan isien asemaan ja isien perhevapaisiin haluttiin kiinnittää tässä kampanjassa huomiota. Ja en tiedä, ainakin oma mututuntumani on se, että esimerkiksi tuntemissani sateenkaariperheissä näissä asioissa tasa-arvo on jo pidemmällä ja vapaitakin jaetaan tasaisemmin molempien vanhempien välillä. Faktatietoa tästä ei kuitenkaan mulla ole. Isien pitämistä (ja pitämättä jättämistä) vapaista sen sijaan on ja siksi rajaus oli nyt tällainen, vaikka ehdottomasti tiedostan ja tunnustan sen, että perheitä on monenlaisia ja äidin ja isän muodostamat perheet ovat vain yksi perhemuoto muiden joukossa. 

On valtavan suuri kunnia saada olla mukana tässä yhteiskunnallisessa kampanjassa puhumassa perhe- ja työelämän tasa-arvon puolesta ja näyttämässä esimerkkiä. Väestöliitto tekee uskomattoman tärkeää työtä. Kanssani tässä kampanjassa ovat mukana myös Tuija Pehkonen, sekä Ville Viholainen, eli Koti-iskä88. Ollaan kaikki kolme (+ Otto) oltu mukana tekemässä myös tämän aiheen tiimoilta Väestöliiton Podcastia ja meidän jaksot pääset kuuntelemaan TÄÄLTÄ

Pidetään Oton kanssa myös 6.5. Instalive tästä aiheesta ja sen aikana meiltä voi kysyä mitä vaan perhevapaiden jakamisesta, meidän kokemuksista perhevapaista tai tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Käy IG Storyissa jättämässä oma kysymyksesi ja vaikuttamassa siihen, mihin kellonaikaan live pidetään! 

Kuten sanottua, toivon, että joskus perhevapaiden tasainen jakaminen on niin tavallista, että siitä ei tarvitse enää puhua lainkaan. Toistaiseksi ollaan kuitenkin kaukana siitä. Mutta toivottavasti askel askeleelta mennään sitä kohti. Jokainen meistä voi edistää tasa-arvoisempaa perhe-elämää pohtimalla omia asenteita ja oletuksia ja aktiivisesti kehittämällä niitä.