Raskausviikko 18 (17+0-17+6)

30.03.2021

Jälleen yksi raskausviikko takanapäin. Viime viikon isoin juttu oli ultra, tämän viikon rutiiniverikokeet eivät tuntuneet lainkaan niin jännittävältä, heh. Loppuviikosta mulla on tämän raskauden ensimmäinen neuvolalääkäri, jota odotan kyllä, mutta siellä tuskin tulee mitään sen suurempaa. Ihan kiva kuitenkin, jos kuunnellaan sydänäänet. Rakenneultraan on vielä reilut kolme viikkoa.

Vauvan liikkeet ovat alkaneet voimistumaan ja nyt Ottokin on tuntenut hyvin jo vatsan päältä jopa potkuja. Pari kertaa on tullut sellainen kunnon kova monotus, joka on näkynyt ulospäin niiden isompien kääntyilyjen lisäksi. Vauva vaikuttaa tällä hetkellä olevan tosi aktiivinen ja liikkeitä tuntuu monta kertaa päivässä. Se on aivan ihanaa. Voisin vaan pötkötellä sohvalla tunnustelemassa vauvan liikkeitä vaikka koko ajan. On ihana miettiä millainen tyyppi mahassa kasvaa. Onko hän vauhdikas vai rauhallinen? Onkohan hänellä ruskea vai vaalea tukka, vai ei tukkaa ollenkaan? Onkohan hänelläkin saman väriset silmät kuin meillä kaikilla muilla? Oppiikohan hän ensin puhumaan vai kävelemään? Mikähän on hänen ensimmäinen sanansa?

Ollaan makusteltu hänen mahdollista tulevaa etunimeään nyt jo pari viikkoa ja etenkin saatuamme aavistuksen mahdollisesta sukupuolesta, se nimi jonka keksimme on alkanut tuntua tosi hyvältä. Toinen ja kolmas nimi on vielä ihan auki, vaikka meillä tietyt toiveet onkin niistä kummastakin. Sopivan yhdistelmän päättäminen on aina hankalinta. Mutta tärkeintä on se, että se etunimi, jolla häntä kutsutaan, on alkanut tuntua tosi hyvältä. En nyt vielä sano, että ollaan lyöty se lukkoon, mutta aika pitkälle ollaan kuitenkin mietitty.

Ajatuksissani mietin häntä jo sillä nimellä. Meillä ei taas(kaan) ollut vauvalle työnimeä, taisi tämä mahdollinen tuleva etunimi nyt kaapata sen paikan. Mutta puheissa hän on silti edelleen pääosin ”vauva”. Se hetki kun jotain saa kutsua nimellä vauva on niin ohikiitävän lyhyt, että nautin vaan täysin rinnoin kun saan puhua meidän vauvasta. Sitten on koko loppuelämä aikaa puhua hänestä ja hänelle nimellä.

Edelleen nautin keskiraskaudesta ja toivon, että saan nauttia siitä mahdollisimman pitkään. Supistuksia ei onneksi tule liikaa, mutta tulee kuitenkin. Varsinkin pitkään seisoskelu supistelee, rauhallinen kävely tuntuu paljon mukavammalta. Ruokaa laittaessa supistaa helpommin kun rauhallisesti kävelyllä. Se on hassua, kun kävelyssä on kuitenkin enemmän liikettä. Mutta en valita, tykkään muutenkin ennemmin kävellä kuin seisoa ja onneksi meillä on baarijakkarat, niin ruokaa voi laittaa istuskellenkin tarvittaessa. Supistusten ja satunnaisten liitoskipujen lisäksi olen muuten onneksi edelleen oireeton. Voi kun tämä hyvä fiilis jatkuisi niin lähelle loppua kuin mahdollista!

Tuntuu hurjalta, että nyt on 45% raskaudesta takana. Toiset 45% ja ollaan aivan loppusuoralla. Mihin tämä aika vaan hujahti? Tiedän ihan varmuudella, että kesä tulee menemään ihan älytöntä vauhtia, koska kesäloma menee aina ihan hillittömän nopeasti. Joten kohtahan vauva on jo täällä. Viimeistään tuossa rakenneultran jälkeen aletaan tekemään enemmän hankintoja, koska kesällä sitten halutaan enemmän keskittyä lomailuun ja chillailuun. Toistaiseksi olen ollut edelleen tosi laiska niitä tekemään, vauvalle tehdyt ostokset mahtuvat yhden pienen paperikassin pohjalle, heh. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mieluummin kokoan harkitusti ja hitaasti vain ja ainoastaan ne tarpeelliset tavarat, kuin haalin kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Checklist raskausviikko 18:

Vauvan koko hedelmänä: Granaattiomena.

Cravings: Appelsiinit edelleen ja muutenkin kaikki kirpeän sitruksiset jutut. 

Oireet: Liitoskivut satunnaisesti, harjoitussupistukset. 


Raskaana 19v vs. 29v

29.03.2021

Multa on toivottu vertausta, että miten raskaana oleminen eroaa näin, kun raskauksien välissä on kymmenen vuotta, vai eroaako mitenkään? Tää on mun mielestä hauska aihe, mutta siitä en ole varma, että vaikuttaako eroihin/samankaltaisuuksiin enemmän ikä, elämänkokemus, 10 vuoden kokemus vanhemmuudesta, elämäntilanne vai mikä. Todennäköisesti kaikki yhdessä vaikuttavat siihen, että nämä raskaudet eroavat jonkin verran toisistaan. Toisaalta, paljon on myös samaa, vaikka on se 10 vuotta ja kaikki em. asiat välissä. Käydäänpä läpi.

Mielialan vaihtelut

Mulla oli jonkin verran mielialanvaihteluita ensimmäisessä raskaudessa. Itkuherkkyyttä, itkunauruhepuleita ja sen sellaista. Sitten välissä oli kaksi melko seesteistä raskautta, jolloin en kokenut raskauden vaikuttavan mielialaan juuri mitenkään. Mutta nyt tämä neljäs raskaus on sitten taas enemmän samaa sarjaa ensimmäisen kanssa. Lauantaina nauroin porealtaassa hauskalle jutulle ihan vedet silmissä, ja yhtäkkiä tuli ”itku pitkästä ilosta” eli alkoi vaan naurun sijaan itkettää niin, että en pystynyt pidättämään itkua. Vaikka en ollut yhtään surullinen tai harmistunut, olin vaan nauranut ihan täysillä ja sitten yhtäkkiä leuka alkoi väpättää, ääni väristä ja kyyneleet valua ihan kunnolla, enkä voinut estää sitä mitenkään. Siis voin kertoa, että siitä tulee ihan yhtä hölmistynyt olo 29-vuotiaana, kuin 19-vuotiaanakin.

Kehon muutokset ja niihin suhtautuminen

Keho on muuttunut mulla joka raskaudessa. Posket ovat pyöristyneet, painoa on tullut, rinnat ovat kasvaneet, joitakin raskausarpia on tullut ja koko ulkomuoto on muuttunut pehmeämmäksi. Olen suhtautunut siihen vaihtelevalla menestyksellä. Välillä positiivisemmin, välillä kriittisemmin. Rakastan mun kasvavaa vatsaa, eikä pehmeyskään haittaa, mutta kasvojen pyöristymiseen mun on aina ollut vaikea suhtautua.

Se on mulle sellainen herkkä paikka, jota on vieläpä kommentoitu ulkopuolelta paljon. En ole vieläkään oppinut rakastamaan pyöristyviä poskia ja leukaa, vaan ne ahdistavat ja yritän olla niitä miettimättä. Toisaalta, ekan raskauden aikaan pelkäsin etukäteen, että palautuuko mun kroppa ikinä ja miltä näytän raskauden jälkeen, koska ei ollut kokemusta. Kolme raskautta myöhemmin tiedän, että kyllä se palautuu ja valtaviakin muutoksia kokenut kroppa voi palautua raskauden jälkeen ja toimia ja olla terve ja hyvinvoiva. Ehkä siis osaa suhtautua luottavaisemmin tähän ja ymmärtää sen, että kaikki on väliaikaista. Voi keskittyä miettimään niitä ihania muutoksia niiden sijaan, jotka aiheuttavat epävarmuutta.

Parisuhde

Kun tein raskaustestin 19-vuotiaana, meidän parisuhde oli viikon vanha ja ihmissuhde kuusi viikkoa vanha. Sanomattakin on siis varmaan selvää, että näin 10 vuotta ja kolme lasta myöhemmin se parisuhde on hieman vakiintuneempi. En kuitenkaan silloin 19-vuotiaanakaan pelännyt aktiivisesti, että miten meidän käy, vaan suhtauduin luottavaisesti. Silloin muut epäilivät enemmän, nykyään tuskin kukaan enää miettii, että kestääkö meidän suhde tämän raskauden ja lapsen. Otto tuli jo ensimmäisen raskauden aikana mukaan neuvolaan ja ultriin ja oli mun tukena kaikessa, se on jatkunut ihan samalla tavalla jokaisessa raskaudessa.

Otto suhtautui jo ensimmäisen raskauden aikana muhun jotenkin tosi ihanan suojelevasti ja arvostavasti ja hyväksyvästi ja näin on edelleen. Hän muistaa kehua mua, helliä mua ja antaa mulle huomiota ja rakkautta. Silloin 19-vuotiaana tuoreena raskaana olevana ja tuoreena tyttöystävänä mikään ei tuntunut ihanammalta kuin se, kun toinen hellästi paijaa ja pussaa pientä mahaa. Ja kyllä se ihan yhtä ihanalta tuntuu edelleen.

Jaksaminen

19-vuotiaana jaksoin tosi hyvin koko raskauden, ihan sinne asti, että jouduin supistusten takia viimeisillä viikoilla vuodelepoon. Vaikka alussa oli silloinkin migreeniä ja pahoinvointia, sekä väsymystä, niin kuitenkin jaksoin omasta mielestä melko hyvin. Nyt 10 vuotta myöhemmin varsinkin alussa oli mehut aivan loppu. Olin todella väsynyt ensimmäisellä kolmanneksella ja toki se henkinen kuorma hematooman vuoksi väsytti myös. Oli tosi väsyttävää olla niin peloissaan koko ajan. Mutta nyt keskiraskaudessa olo on ihan yhtä hyvä kuin silloin 19-vuotiaanakin ja jaksan hyvin.

Ruokavalio

Ekassa raskaudessa mun suurin himo alkuraskaudessa olivat pääsiäisen ruohomunat, eli nuo pähkinäiset pienet suklaamunat. Ja söinkin niitä ihan surutta pienen pussin tyyliin joka ilta ensimmäisinä viikkoina. Muistan kuinka Otto niitä haki mulle kaupasta, välillä kaivettiin säästöpossusta viimeiset kolikot, että sain vielä ruohomunia. Nyt ei ole juurikaan ruohomunia tehnyt mieli, eikä juuri muutakaan epäterveellistä. Enemmän on tehnyt mieli kaikkea raikasta ja värikästä. Välillä jos meinaa iskeä joku jätskin himo, niin syön kyllä ihan mielellään sen yhden jäätelön, mutta en anna sen himon enää jäädä päälle. Joka päivä ei tarvitse herkkuja, eikä kaikkia cravingseja ole pakko toteuttaa. Voin kuvitella, että jos vetäisin nyt herkkuja samaan tahtiin kuin 19-vuotiaana, se näkyisi aika nopeasti mun hyvinvoinnissa. Silloin sillä ei ollut mainittavaa vaikutusta.

Vitamiinit

Ekassa raskaudessa en tiennyt mistään vitamiineista mitään ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä, jolloin mulle mainittiin folaatin tärkeydestä. Silloin sitä ostin heti ja aloin syömään. Nyt söin folaattia, d-vitamiinia, maitohappobakteereita ja muita tärkeitä vitamiineja jo yritysvaiheessa. Tuntui tärkeältä, että koska mun oma hedelmällisyys kuitenkin on alkanut pikkuhiljaa laskemaan 25-vuotiaasta lähtien, kuten jokaisella naisella, tarjoan itse mahdollisimman hyvät olosuhteet mahdolliselle raskaudelle saada alkunsa, jotta se onnistuisi mahdollisimman helposti. Tietenkin vitamiinit ovat vain yksi pieni tekijä siinä onnekkaassa sattumassa, että raskaus saa alkunsa ja jatkuu, mutta ei voi tietää oliko niillä vaikutusta. Ainakin tämä raskaus sai alkunsa nopeammin kuin meidän kolmas raskaus, vaikka olinkin viisi vuotta vanhempi.

Oireet

Raskausoireet olivat etenkin alussa samanlaisia sekä 19-vuotiaana että nyt 29-vuotiaana. Pahoinvointi, väsymys, migreeni. Tällä kertaa toki hematooma oli myös mukana kuvioissa, mutta sillä tuskin on iän kanssa mitään tekemistä. Harjoitussupistuksia mulla ei ekassa raskaudessa ollut lainkaan, vaan mentiin heti all in kipeillä supistuksilla viikolla 34. Tässä (ja kahdessa edellisessä) raskaudessa harjoitussupistukset ovat olleet mukana kuvioissa heti toisella kolmanneksella, ja aiemmin niitä ovat seuranneet sitten kipeät supistukset. Käyköhän niin tälläkin kertaa? Mulla on kaikissa raskauksissa ollut jossain vaiheessa mm. närästystä, suonenvetoja, niska- ja hartiajumeja ja alaselkäkipua ja veikkaan, että niitä tulee tässäkin, mutta vielä ei ole onneksi tullut.

Neuvola

Kuten tuossa aiemmin kerroinkin, meillä on ollut sama terveydenhoitaja neuvolassa nyt kymmenen vuoden ajan. Hän on suhtautunut meihin alusta asti ihan yhtä kunnioittavasti ja lempeästi ja olen siitä valtavan kiitollinen. Toki näin 10 vuoden jälkeen itsellä on ehkä neuvolaan mentäessä vähemmän kysyttävää ja muutenkin melko rento ja itsevarma olo, mutta en koe, että tässä olisi hirveästi eroa.

Sellainen ero neuvolassa kyllä, että nyt joudun ensimmäistä kertaa sokerirasitukseen. En ole siis koskaan ennen käynyt, koska alle 25v normaalipainoisena / ei lähisukurasitteita / ei ongelmia aiemmissa raskauksissa sokerin kanssa, ei tarvitse mennä ainakaan Helsingissä. Mutta nyt kun olen 29v, joudun menemään raskausviikolla 22-28 sokerirasitukseen, vaikka mitään muita tekijöitä ei ole kuin se ikä. Jännittää ja vähän ahdistaakin, että monenko päivän migreeni siitä rapsahtaa kaveriksi. Mutta pakko mikä pakko, hyvähän se on tutkia.

Muiden ihmisten suhtautuminen

Tämä on varmaan selkein eroavaisuus. Yhtäkään pahaa katsetta en ole tämän raskauden aikana saanut. Nuoren näköisenä 19-vuotiaana sen sijaan se oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että keräsin pahoja katseita kulkiessani ison vatsani kanssa julkisilla paikoilla. Toki onhan se niinkin, että näin korona-aikana ei juurikaan tule kuljettua missään muualla kuin neuvolassa ja hyvin satunnaisesti postissa tai kaupassa, mutta kuitenkin. Silloin 19-vuotiaana sitä hyväksyntää olisi kaivannut muilta huomattavasti paljon enemmän kuin nyt, mutta silloin sai enemmän paheksuntaa.

Mikä siinä onkin, että juuri niitä paheksutaan, jotka kaipaisivat eniten tukea, lempeää hymyä ja rohkaisua? Onneksi silloinkin ne tärkeimmät ihmiset, läheiset ja terveydenhoidon henkilökunta olivat meille pääosin rohkaisevia ja lempeitä, mutta silti tämä mietityttää mua. Miten paljon merkitystä sillä hyväksyvällä katseella ja kilteillä sanoilla voi olla! Tämän pidän kyllä mielessä itse, että jos ikinä kohtaan nuoria, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse silloin, niin kannustan, rohkaisen ja tuen sen sijaan että halveksuisin tai naureskelisin.

 Tämä aihe herätti paljon ajatuksia, tunteita ja muistoja. Jotenkin on hauskaa, kun nyt tämä raskaus etenee melkein samaa tahtia kuin ensimmäinen raskaus vuonna 2011. Silloin meidän laskettu aika oli 50 päivää myöhemmin kuin nyt, eli syysvauvaa odoteltiin silloinkin. Lopultahan meidän esikoinen syntyi silloin syyskuun puolivälin jälkeen, vaikka laskettu aika oli lokakuun puolivälin jälkeen. Jos tämä raskaus menisi yliajalle, niin meidän nelosen synttäripäivä voisi osua melko lähelle esikoisen synttäreitä. Mutta jää nähtäväksi milloin hän päättää syntyä! Jännittävää!


Pääsiäiskakku Vanilla-mignonmoussella

28.03.2021

Kaupallinen yhteistyö Flora kanssa.

Pääsiäistä vietetään jo ensi viikolla ja mä inspiroiduin sen kunniaksi testaamaan pääsiäiskakun reseptiä. Ja tästä tuli kuulkaa ihan liian herkullinen. Reseptissä on muutama n. 15min työvaihe, mutta lupaan, että maku palkitsee! Ja voin kertoa, että itse en todellakaan tee kakkuja usein, ehkä muutaman kerran vuodessa. Eli jos tämä onnistuu minulta, niin onnistuu varmasti sinultakin! Ja jos kotona on innokkaita apulaisia, niin heitä kannattaa rohkeasti ottaa mukaan. Meilläkin lapset auttoivat kakun leipomisessa ja etenkin koristelussa mielellään.

Kakussa hyödynsin muuten useampaakin Flora-tuotetta. Saan ilokseni tehdä tänä vuonna Floran kanssa vuosiyhteistyötä. Flora-tuotteet ovat mulle tuttuja suosikkeja jo omasta lapsuudestani, ja mä rakastan niiden monipuolisuutta ja käytännöllisyyttä, esimerkiksi sitä, kuinka Floran kermatuotteet kestävät hyvin pitkääkin kuumennusta ruuanlaitossa, eivätkä leikkaa happamienkaan ruoka-aineiden, kuten tomaatin tai sitruuunan kanssa. Tykkään myös siitä, miten sekä Floran kermoista että Vanillasta tulee helposti tosi kuohkea ja kestävä vaahto, enkä ainakaan itse ole koskaan saanut niitä vatkattua yli. Mun uusin Flora-tuotelemppari on Flora & Voi Merisuola -levite leivän päälle, joka on aivan taivaallisen hyvää.

Tähän pääsiäiskakkuun hain inspiraatiota tietenkin pääsiäisen päätähdistä: pääsiäiskarkeista sekä pastelliväreistä. Itse en ole lainkaan mämmi-ihmisiä, mutta suklaamunien ystävä olen sitäkin enemmän. Halusin siis tuoda kakkuun pääsiäisen tuttuja karkkimakuja ja ihania herkullisia pastellivärejä. Koska överimakea Kinderkakku on jo tullut tutuksi monena pääsiäisenä, tänä keväänä iskin katseeni kohti Mignon-munia. Noita pääsiäisen klassikoita, jotka olivat ainakin omassa lapsuudessani harvinaista herkkua. Moni syö muuten sitä mämmiäkin Flora Vanillan kanssa ainakin mun lähipiirissä, eli sitäkin kautta tuli pääsiäistunnelmaa tähän, vain se mämmi jäi pois, haha! Flora Vanilla on mulle tuttu jo omasta lapsuudesta, koska meillä oli aina sitä vaniljakastikkeena, jos vaniljakastiketta syötiin.

Pääsiäisen Vanilla-mignonkakku (aktiivinen valmistusaika 45min, pohja 1h uunissa + jäähdytys)

Pohja: Helppo, nopea ja maukas suklaakakkupohja

(Flora Culinessea vuoan voiteluun)

200 g Flora & Voita

200 g tummaa suklaata

1 dl sokeria

1 dl ruokokidesokeria

4 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1. Laita 20cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele vuoka esim. Flora Culinessella ja jauhota vehnäjauhoilla. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

2. Sulata voi kattilassa, sekoita pilkottu suklaa voisulan joukkoon. Kääntele kunnes seos on tasaista.

3. Sekoita vehnäjauho ja leivinjauho sekaisin toisessa kulhossa.

4. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi.

5. Lisää jauhoseos ja voi-suklaaseos vuorotellen varovasti käännellen sekaan.

6. Kaada seos irtopohjavuokaan ja paista noin 60 minuuttia. Jäähdytä pohja.

Flora Vanilla – Mignon mousse

2,5 dl Flora Vanillaa

2 rkl sokeria

4 kpl  Mignon-munia

100g tuorejuustoa

1. Vaahdota Flora Vanilla kuohkeaksi vaahdoksi.

2. Sulata mignon-munat mikrossa.

4. Vatkaa tuorejuusto ja sokeri.

5. Lisää sulatetut mignonit tuorejuuston ja sokerin sekaan.

6. Kääntele vaahdotettu Flora Vanilla sekaan.

Valkosuklaakreemi:

150 g valkosuklaata

175 g huoneenlämpöistä voita

1 tl vaniljasokeria

4-5 dl tomusokeria

100 g tuorejuustoa

pastaväriä (valinnainen)

1. Pilko valkosuklaa ja sulata mikrossa.

2. Vaahdota pehmeä voi ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

3. Lisää sulatettu ja hieman jäähtynyt valkosuklaa sekaan koko ajan vatkaten.

4. Lisää 3 dl tomusokeria desin erissä koko ajan vatkaten.

5. Lisää tuorejuusto edelleen vatkaten.

6. Lisää vielä 1-2 dl tomusokeria vatkaten.

7. Jatka vatkaamista, kunnes kreemi on kuohkeaa ja tasaista.

Lopuksi värjää kreemi pastavärillä, itse valitsin lemppariväri laventelin tämän kakun väriksi.

Kakun kasaus:

1. Leikkaa kakkupohja kolmeen kerrokseen.

2. Kostuta esim. vanilja-maidolla tai hedelmämehulla.

3. Täytä kaksi väliä Vanilla-mignon-moussella.

3. Koristele kreemillä (voit käyttää apuna esim. palettiveistä) ja pienillä pastellivärisillä suklaamunilla.

Rakastan kakun vaniljaista ja pähkinäistä makua ja se on kyllä todellinen pääsiäiskakku! Ja vaikka työvaiheita on muutama, kuten täytetyissä kakuissa usein on, ne ovat kaikki sillä tavalla helppoja ja nopeita, että onnistuu hieman kokemattomammaltakin leipurilta, kuten itseltäni.  Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä, jos vaniljaisen pähkinäinen pääsiäisen suklaakakku kiinnostaa! Tämä oli ainakin meillä ihan hittikakku koko perheelle.

Suosittelen muuten tämän oman reseptini lisäksi tutustumaan Floran sivuilla heidän omiin resepteihin tuotteiden lisäksi. Sieltä löytyy monta kivaa ohjetta leivontaan ja ruuanlaittoon!

Ihanaa palmusunnuntaita kaikille! 


Viime aikojen lemppareita: maaliskuu

26.03.2021

Viime aikoina on tullut tehtyä paljon raskausaiheista sisältöä, koska se ainakin omasta mielestäni melko ymmärrettävästi on se kaikkein suurin asia mielessä tällä hetkellä. Mutta ajattelin, että voisi olla hauska kertoa tämän hetken lemppareita ja kuulumisia siinä sivussa ihan muistakin jutuista, koska tokihan meille muutakin kuuluu kuin vain vauvan odotusta.

Kivoin juttu, mitä on tapahtunut tällä viikolla: No sen ilmiselvän ultran (että kaikki oli hyvin siellä ja saatiin nähdä meidän suloinen vilkuttava bebe) lisäksi varmaan se, että meidän terassi kuivui vihdoinkin sen verran, että saatiin laitettua siihen meidän uusi Lay-Z-Spa Helsinki -poreallas alustoineen, joka ostettiin viime viikolla, ja täytettyä se. Kylvettiin siellä jo toissapäivänä koko perhe ja oli ihanaa. Nyt (tätä kirjoittaessani aamupäivällä) allas on lämpiämässä jälleen viikonlopuksi ja odotan innolla, että illalla voidaan istuskella siellä.

Tällä hetkellä mittari näyttää jo 32 astetta, eli hyvin ehtii lämmetä illaksi. Ai että! Kirjoitan altaasta vielä käyttökokemuksia, kunhan niitä kertyy hieman pidemmältä ajanjaksolta kuin parilta päivältä. Altaasta on tullut tosi paljon kysymyksiä jo nyt ja vastaan niihin kaikkiin sitten siinä postauksessa vielä yhteisesti. (Esim. käyttöönotto, veden vaihto, puhtaanapito, ylläpito, ostopaikka, kustannukset, alusta, kylmän kestävyys, tyhjennys yms.).

Parhaat sarjat, joita ollaan katsottu viime aikoina: Saatiin juuri katsottua kaikki jaksot, mitä Snowpierceristä oli tullut Netflixiin tähän mennssä ja aloitettiin sen jälkeen norjalainen shokeeraava EXIT Yle Areenasta. Siis koko ajan kun katson sitä sarjaa, niin sanon vaan Otolle, että ”noi on ihan hirveitä, miten noi voi olla noin järkyttävän hirveitä”. Sarja kertoo neljästä norjalaisesta finanssialan yrittäjästä ja perustuu tositapahtumiin, mitä ei meinaa uskoa sitä katsoessa. Miten se voi perustua tositapahtumiin! Katsokaa itse ja järkyttykää!

Lemppari arkiruoka: Itse nimeämäni Parsonara eli Parsa Carbonara. Tästä kyllä pakko jakaa resepti teille jossain kanavassa. Olen niin fiiliksissä, että parsakausi on alkanut ja arjessa parsa valmistuu kaikkein nopeimmin meillä pastan kanssa. Parsaa, pecorinoa, kananmunaa, paljon mustapippuria ja sopivasti sormisuolaa, sekä hyvää tuoretta pastaa. Voiko olla mitään herkullisempaa (ja helpompaa)!

Kivoin työjuttu viime aikoina: Olen käynyt viime aikoina monta hyvää keskustelua kollegoiden kanssa ja saanut tosi paljon rohkeutta omaan tekemiseen erityisesti myynnin osalta, josta mulla ennen oli vähemmän kokemusta. Ja samalla olen saanut iloa siitä, että olen voinut itsekin rohkaista muita. Ollaan saatu super hyviä tuloksia aikaan! Toisten rohkaisevilla sanoilla ja kannustuksella on ihan mieletön voima.

Asia, jota odotan kovasti: Voi näitä voisi listata miljoona ja kallistuu taas vahvasti kaikkiin raskaus- ja vauva-aiheisiin, mutta jos nyt mietitään muutakin niin: lumien sulaminen, se, että saa lapsille trampoliinin pihalle ja saa kuulla heidän ilon ja innon siellä, taimien istutus ulos, kevään eka jäätelö ulkona, pääsiäisloma. Sekä tietysti se, että tämä korona-aika joskus loppuisi ja saisi takaisin kaiken sen ihanan, mikä joskus oli ihan normiarkea. Mutta ei mennä asioiden edelle, muuten en jaksa, päivä kerrallaan eteenpäin.

Viime aikojen käytetyin vaate: H&M edullisimmat 2-pack äitiyssukkahousut. Mun kohtu on supistusherkkä ja liian kireät sukkahousutkin aiheuttaa harjoitussupistuksia, joten nuo kaikkein edullisimmat ja löysimmät 40 denierin äitiyssukkahousut on mun pelastus. Olen käyttänyt niitä nyt lähes joka päivä jostain raskausviikolta 10 asti. Toisiin on tullut reikä varpaan kohdalle, mutta toiset on vielä ehjät, eli on kestäneet hyvin. Hinta oli 9,95/2 sukkahousut. Pitää varmaan kohta käydä ostamassa toinen paketti. Toiset on nämä kuvissakin näkyvät Lulu Lemonin Align -leggarit, jotka eivät ole mama-mallia, mutta muuten vaan maailman pehmeimmät ja venyvimmät.

Arjen helpottaja: Ruokaostosten tilaaminen kotiin (tai no me tilataan noudolla, mutta kuitenkin joku muu hoitaa keräilyn ja pakkaamisen). Nyt kun siihen on oppinut, en enää ikinä halua palata siihen, että käyn tekemässä jonkun hillittömän kahden tunnin kauppareissun kerran kahteen viikkoon. Mitä enemmän ostoksia tilaa, sitä paremmin tilausjärjestelmä on oppinut meidän toiveet ja tarpeet. Nykyään teen ne samat parin viikon ostokset jossain 10 minuutissa, kun suurin osa tuotteista on listalla jo valmiina ja vain pienet muutokset pitää tehdä itse. Ihan loistavaa!

Kaikista lemppareinta tällä hetkellä on kuitenkin se, että ihan kohta alkaa jo huhtikuu. Kesä on koko ajan lähempänä, valon määrä lisääntyy koko ajan ja odotan sitä ihan valtavan paljon. Lämpöä, aikatauluttomuutta, yhteisiä hetkiä <3 Enää pari kuukautta ja se on täällä! Nyt haluan toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua <3 


Raskausviikko 17 (16+0-16+6)

23.03.2021

Kiitos ihan valtavasti kaikista onnitteluista eiliseen gender reveal -videoon liittyen! Jotenkin niin siistiä, että nyt me tiedetään. Vaikka samalla myös haikeaa! En tiedä mikä mulle on iskenyt, mutta sen sijaan, että odottaisin malttamattomana raskauden etenemistä, nyt on tullut sellainen haikeus, että ”voi ei, en kestä, että tämäkin merkkipaalu meni jo”. Ehkä se on se, kun on tajunnut, että nyt saattaa ihan oikeasti olla niin, että koen näitä asioita viimeistä kertaa.

Nyt ollaan puhuttu siitä paljon ja olen itse vahvasti sen kannalla, että en halua käydä enää raskausaikaa läpi tämän raskauden jälkeen, vaikka vauvoja toivottaisinkin meille tervetulleeksi vaikka sata. Alkuraskauden vaikeudet olivat vaan henkisesti niin rankkoja mulle, että en usko, että haluan koskaan enää käydä niitä läpi. Mutta, edelleen pidätän oikeuden muuttaa mieltä, olenhan vasta 29-vuotias. Ei sitä koskaan tiedä.

Mutta nyt juuri tuntuu vahvasti siltä, että jos meille joskus vielä tämän mahassani kasvavan ihanuuden jälkeen tulisi vauva, niin hän olisi kyllä sitten sijaisvauva tai koiravauva. Tai sitten jos jotenkin hamassa tulevaisuudessa keksittäisiin miten Ottokin voisi olla raskaana, niin sehän olisi ihan lempparivaihtoehto! Mutta joo, mennäänkö raskausviikkoon 17, jonka juuri jätin taakseni?

Se oli hyvä raskausviikko. Ei ollut juuri mitään oloja, paitsi liitoskivut ovat pikkuhiljaa alkaneet. Niitä ei ole jatkuvasti, eikä joka päivä, mutta aina välillä ne tuntuvat ikäviltä lonkissa ja alavatsalla. Supistukset eivät ole vaivanneet liikaa, olen pystynyt olemaan melko aktiivinen ja se on ollut ihanaa. Fiilis on ollut mitä mainioin! Aion kyllä nauttia edelleen tästä hyvästä fiiliksestä.

Olen myös miettinyt, että on mahdollista, että kipeät supistukset eivät alkaisi tällä kertaa vaivaamaan niin aikaisin, koska mulla ei pitäisi nyt olla mitään sellaista rasittavaa tekijää, joka pahentaisi/aiheuttaisi niitä. Viimeksi oli puolivälin jälkeen muutto (vaikka en nostellut juuri mitään, se oli silti fyysisesti rankkaa, kun oli paljon pakkaamista, seisoskelua, kyykkimistä ja siivousta) ja sitä edellisellä kerralla 1-vuotiaan nosteleminen. Mutta nyt ei ole muuta kuin chillailua ja etätöitä, niin ainakaan sen puolesta ei pitäisi olla hätää. Sormet siis ristissä, että tässä raskaudessa saisin edetä pelkillä harjoitussupistuksilla lähelle laskettua aikaa. Se tuntuu utopistisen ihanalta ajatukselta. Katsotaan toteutuuko.

Vauvan liikkeet tuntuvat koko ajan selkeämmin ja selkeämmin ja käännökset ja muljahdukset näkyvät joka päivä ulospäin. Vauva vaikutti ultrassakin tosi liikkuvaiselta tyypiltä ja nyt kohtu on noussut jo lähelle napaa. Selkeästi vatsa siis kasvaa, kun nyt ultrassa katseltiin vauvaa jo paljon ylempää kuin kuukausi sitten.  Hän oli todellakin kasvanut hienosti, mitat vastasivat tismalleen viikkoja, paitsi reisiluun pituus oli jopa muutaman päivän edellä. Joko hän on siis tällä viikolla keskittynyt kasvattelemaan nimenomaan reisiluita, tai sitten hänestä on tulossa samanlainen pitkäjalka kuin äidistään. Saa nähdä.

Olen tuijotellut ultrasta saatua kämmenen kuvaa monta kertaa. Se on vaan niin suloinen, että ihan herkistyn. Aina niin ihanaa ja rauhoittavaa nähdä vauva ultrassa. Nyt sitten odotellaan seuraavaksi rakenneultraa, johon on vielä melkein kuukausi aikaa.

Raskausoireista sen verran, että tällä kuluneella raskausviikolla mulla oli todella tunteet pinnassa. Yhtenä iltana viime viikolla mua oikein suututti, kun kyyneleet vaan tulivat silmiin, vaikka en edes halunnut itkeä. Sanoin ääneenkin Otolle, että mua ei edes itketä ja en halua itkeä ja silti vaan itken ja se ärsytti mua niin paljon! Ja kyse oli jostain ihan pikkujutusta, tyyliin iltapalasta tai jostain. Jälkeenpäin vaan nauratti. Mutta selkeästi tämä ei siis ole jatkoa mun kahdelle edelliselle raskaudelle, joissa tunsin enemmänkin olevani sellainen rauhallinen ja seesteinen viilipytty. Olen mä nytkin pääosin todella hyväntuulinen, kuten yleensäkin, mutta sitten tunteet saattavat kuohahtaa hetkessä, mikä on mulle tosi epätyypillistä ja hämmentävää. Mutta onneksi nämä ovat ohimeneviä vaiheita vain ja Otolta löytyy tukea ja ymmärrystä mun kaikille tunteille. Ja onneksi pääosin ei itketä, haha.

Täällä siis kaikki hyvin ja hyvällä fiiliksellä kohti viikkoa 18!

Checklist raskausviikko 17:

Vauvan koko hedelmänä: Appelsiini.

Cravings: Appelsiini ja mansikat sekä kahvi. Olen juonut vain yhden kupin päivässä, mutta tekisi mieli nuuhkia tuoretta kahvia koko ajan! Se tuoksuu niin hyvältä!

Oireet: Liitoskivut satunnaisesti, tunteet pinnassa.