Melkein curtain bangsit & vaaleampi tukka

19.09.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Salon Pepe Åhmanin kanssa.

Kävin maanantaina Raisalla Lauttasaaren Salon Pepe Åhmanilla laittamassa hiuksia raikkaammiksi. Edellisen kerran istahdin Raisan tuoliin kesäkuussa, olihan siitä vierähtänyt jo kolme kuukautta. Olen itse huomannut, että tällä raidoitetulla vaalealla värillä n. kolme kuukautta on itselleni sopiva ylläpitoväli, jonka ajan hiukset pysyvät edes suunnilleen siistinä ja juurikasvukin maltillisena. 

Ennen kampaajalle menoa googlettelin erilaisia hiustyylejä, mulla oli nimittäin sellainen olo, että saattaisin kaivata jotain pientä vaihtelua edes. Olen ihastunut curtain bangseihin “verho-otsatukkaan”, jota on näkynyt monilla. Se tuntui sopivan pieneltä keinolta, joka kuitenkin muuttaa lookia. Raisa onneksi tuntee mut. Hän otti heti toiveeni tosissaan, mutta lähdettiin silti varmuuden vuoksi kokeilemaan tätä uutta tyyliä todella maltillisesti. Ja sitten kun sakset leikkasivat mun otsista pari senttiä, se tuntuikin ihan riittävältä. En kaivannut sittenkään yhtään enempää. 

En tiedä onko musta tullut vanha vai mitä, mutta jotenkin hiusten kanssa baby stepsitkin tuntuivat suurilta juuri nyt. Se parin sentin nipsaisu oli enemmän kuin riittävä muutos. Ja siis curtain bangsithan saa tehtyä kun vain föönaa otsis-osion eteenpäin pyöröharjan avulla ja kääntää hiukset hetkeksi vaikka isolla papiljotilla. Mutta ihanaa on se, että hiuksia saa pidettyä myös juuri kuten olen aina pitänyt, kun se tuntuu arjessa kaikkein omimmalta ja helpoimmalta. 

Raisa raidoitti mun hiuksia niin, että oma väri ja vaalea sekoittuvat kauniisti. Jätettiin takaosaan hieman enemmän omaa väriä tuomaan tuuheutta ja rakennetta ja sitten päälle taas enemmän vaaleaa raitaa. Hiukset sävytettiin hajusteettomalla Optima-sävytteellä, niin saatiin hieman helmiäistä ja kylmyyttä. 

Tuli kyllä taas niin paljon raikkaampi olo kun sai vähän freesimpää väriä tukkaan. Raisa kävi mun latvat myös läpi ja ne olivat pysyneet ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin, eivät olleet katkeilleet ja olivat kasvaneet tosi hyvin pituutta. En tiedä kasvatanko nyt tukkaa, mutta ainakin toistaiseksi pysyteltiin siinä kertyneessä pituudessa ja otettiin vain muutamat huonommat latvat pois. Latva on vahvistunut tosi paljon kuluneen vuoden aikana, kun en ole käyttänyt pidennyksiä ja hiuksia on vaalennettu vain miedolla hapetteella. Aion jatkaa samaan malliin, haluan super vahvat hiukset! Ja mun mielestä kaikkein parhaiten mulle sopii juuri tämä oma väri, mutta freesattuna vaaleilla raidoilla. 

Raisa vinkkasi muuten myös, että näin talven tullen mun kannattaa ostaa jotain mietoa luonnonöljyä, jossa ei ole tuoksua, niin voin laittaa sitä päänahkaan ja tehdä öljyhoidon vaikka kerran kuussa. Ajattelin käydä ostamassa pullon manteliöljyä ja helliä hiuksia talven ajan, jospa ne vielä alkaisivat kasvaa oikein hurjasti.

Salon Pepe Åhmanilla noudatetaan erittäin tarkkaa hygieniaa näin korona-aikana ja kaikki työntekijät käyttävät hengityssuojaimia asiakkaiden ollessa paikalla. Turvavälit toteutuvat tilavissa ja kauniissa kampaamotiloissa helposti ja käsidesiä sekä käsienpesumahdollisuus on tarjolla tottakai. Mulla oli täysin turvallinen olo nyt ja niin oli viimeksikin kesäkuussa käydessäni. Tällä kertaa käytin maskisuosituksen myötä itsekin maskia koko käynnin ajan, koska halusin omalla toiminnallani suojata myös kampaamon henkilökuntaa/muita asiakkaita, kun maskin käyttö kerran on itselleni mahdollista. 

Tämä muutaman tunnin hiusten hellimis-tuokio ja oma aika tulivat kyllä erittäin tarpeeseen, sillä syksy on alkanut intensiivisesti. Voisin kuvitella, että aika moni muukin olisi tällä hetkellä ihanan oman rentoutushetken tarpeessa ja senpä takia me päätettiin järjestää mun yhteistyökumppaneiden Salon Pepe Åhmanin sekä Four Reasons No Nothing -sarjan kanssa mieletön hemmottelutuokio-arvonta mun seuraajille! Nyt kannattaa suunnata instaan @iinalaura -tilille ja käydä osallistumassa arvontaan, jossa voi voittaa itselle sekä ystävälle väri- ja leikkauspaketin voittajan valitsemassa Salon Pepe Åhman -salongissa, itselle sopivat No Nothing -sarjan hoito- ja muotoilutuotteet sekä hemmottelu-goodiebagin! Käy kertomassa kuka sun kaveri tai läheinen ansaitsisi ihanan hemmottelutuokion juuri nyt ja miksi, niin voitte voittaa molemmat tämän ihanan palkinnon! 

Valtavan suuri kiitos taas Raisalle ja Salon Pepe Åhmanille, mulla on niin raikas olo näillä uusilla hiuksilla!


29 vuotta tänään

18.09.2020

Niin se pyörähti käyntiin viimeinen vuosi kaksikymppisenä. Tuntuu niin oudolta, että ensi vuonna olen 30. Nyt ymmärrän sen, kun monet keski-ikäiset sanoo, että tuntevat sisältä itsensä edelleen samaksi nuoreksi parikymppiseksi kuin ennenkin. Silmien ympärillä on ainakin kymmenen naururyppyä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, mutta mä rakastan niitä. Enkä muuten vieläkään muista käyttää silmänympärysvoidetta säännöllisesti, vaikka mulla sellainen on. Kai se pitäisi opetella. 

Mä rakastan mun naururyppyjä, ne kertoo siitä, että on ollut hauskaa. Sen sijaan kulmienkurtisteluryppyä mulla ei vielä ole otsassa, eli ei ole tullut liikaa murjotettua. Se on hyvä. Toivottavasti se ei kovin nopeasti ilmesty siihen, murheita en kaipaa, enkä halua suhtautua elämään liian ryppyotsaisesti, heh. Vitsieni laatu sen sijaan ei vuosien saatossa ole valitettavasti parantunut, mutta olen oppinut arvostamaan huonoja vitsejäni. Joskus ne ovat niin huonoja, että Otto nauraa ihan vain siksi. Ja nauru on hyvä. 

Muistatte varmaan, että mulla oli lista tavoitteista, jotka minusta olisi mahtavaa saavuttaa ennen kuin täytän 30. Olen tehnyt myös välikatsauksen listaan viime keväänä, kun aikaa oli jäljellä vuosi ja viisi kuukautta. Nyt kun aikaa on jäljellä vuosi, tavoitelista on edelleen siellä mielen perukoilla jossain, mutta ei tule suhtauduttua siihenkään turhan vakavasti. Tavoitteet eivät karkaa minnekään, vaikka niitä ei johonkin tiettyyn syntymäpäivään mennessä saavuttaisi. Ja kahdeksasta tavoitteesta moni on jo täyttynytkin, lopuista on turha stressata. Mutta ne ovat siellä mielessä ja ohjaavat eteenpäin oikeaan suuntaan ja saavat yrittämään kovemmin. Niitä on hyvä olla ja miettiä. 

En tiedä olenko oppinut mitään tosi merkittävää ja syvällistä tässä 28- ja 29-vuotissynttäreiden välissä, tai kasvanut ihmisenä. Olen vaan rullannut eteenpäin ja elänyt hetkessä, tarttunut tilaisuuksiin silloin kun niitä on ollut, tehnyt kovasti töitä ja nauttinut. Olen yrittänyt olla stressaamatta turhasta ja olla stressaamatta ylipäätään. Luottaa siihen, että kaikki järjestyy aina. No, ehkä olen oppinut sietämään epävarmuutta paremmin ja ottamaan sen voimavarana hankaluuden sijaan. Se on mulle voimavara, jos en tiedä, mitä parin kuukauden kuluttua tapahtuu. Koska silloinhan voi tapahtua jotain ihan mielettömän siistiä, mistä mulla ei juuri nyt ole mitään hajua. 

Ja ehkä olen oppinut senkin, että ei ole häpeällistä jos en tiedä tai osaa jotain. Ei ole häpeällistä jos muutan mieltäni tai tavoitteitani, vaikka tekisin niin usein. Spontaanius on iso osa mua. On rikkaus osata vaihtaa suuntaa silloin kun se on tarpeen ja on rikkaus myöntää, ettei osaa kaikkea. Silloinhan on paras paikka oppia uutta. Olisi tosi tylsää, jos tietäisi kaiken. 

On myös tärkeää tuntea omat voimavarat ja tietää milloin tarvitsee lepoa. Minä en osaa sitä aina, mutta onneksi läheiset muistuttavat. Eikä mun tarvitse tehdä vaikutusta keneenkään olemalla aina super ahkera super ihminen, minäkin saan olla joskus väsynyt. 

Siinäkään ei ole mitään hävettävää, etten ole täydellisen itsevarma kaikessa, enkä luultavasti koskaan tule olemaankaan. Jokaisella on oikeus olla myös herkkä, epävarma ja hämmentynyt. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Olen toisille usein paljon sallivampi kuin itselleni. Yritän opetella sitä armollisuutta edelleen myös itseäni kohtaan. Luulen, että vuosi vuodelta oman keskeneräisyytensä oppii ymmärtämään entistä paremmin. 

Tänään me juhlistetaan mun kaksikymppisyyden viimeisen vuoden alkua Oton kanssa pienellä staycationilla. Suunnataan hotelliin yöksi ja jonnekin syömään kahdestaan. Ihanaa mennä, kun ei olla oltu yötä kahdestaan sitten NYCin reissun. Otto ei ole paljastanut vielä mihin ravintolaan me mennään, mutta odotan kyllä innolla! Ihanaa, kun on vähän yllätystäkin, eikä tiedä kaikkea etukäteen. Lapset jäävät mummun kanssa kotiin ja viettävät mukavan illan. 

Tänään tuli muuten myös yhdeksän vuotta siitä, kun me mentiin kihloihin. (kun Otto kosi mua). Kihlajaispäivääkin on ihanaa juhlistaa treffeillä! Kiitos Otto kun katselet mua vuodesta toiseen sillä samalla lempeällä ja rakastavalla katseella, joka sun silmissä oli jo yhdeksän vuotta sitten <3