Haluammeko lisää lapsia

30.09.2020

Multa kysyttiin tätä tänään Instagramissa kun laitoin pitkästä aikaa storyjen puolelle kysymysboxin. Kysymys oli ihana ja tietenkin vastasin siihen. Mun vastaus kuului näin:

Sain sen jälkeen toiveen, että voisinko tehdä tästä aiheesta postauksen ja kertoa tarkemmin, mikä lapsen saamisessa mietityttää ja pelottaa. Ja hetken asiaa harkittuani vastaukseni oli, että tietenkin voin, koska ihana ja ajatuksia herättävä aihe! Silti on kyllä hieman kuumottavaa kirjoittaa tästä, onhan tämä myös todella henkilökohtainen aihe. Mutta uskon, että tämä aihe on mietityttänyt joskus muitakin useamman lapsen äitejä ja olisi ihan kuulla teidän ajatuksia ja vertaistukea.

Jos meille tulisi vielä yksi lapsi, hän olisi meidän neljäs. Neljäs lapsi, neljäs raskaus, neljäs synnytys. Neljästä lapsesta haaveilin silloin kun odotettiin esikoista (ja jo kauan ennen sitä). Jos ei tarvitsisi miettiä ollenkaan järjellä tai pelätä mitään, vaan voisi mennä pelkällä tunteella, kiljuisin samantien JOOOOOOOO ja olisin jo ostamassa vauvanvaatteita. Mutta en ole enää yhtä rohkea kuin 19-vuotiaana. Ja olen kokenut vähän enemmän, osaan myös pelätä enemmän.

Mikä siinä sitten pelottaa?

Terveys, sekä oma että lapsen. Olisimmeko niin onnekkaita, että jopa neljännen kerran voisimme saada terveen ja hyvinvoivan lapsen syliin asti? Entä jos meille kävisi juuri tässä raskaudessa niin huono tuuri, että saisinkin kohtukuoleman tai vauva vammautuisi synnytyksessä tai syntyisi aivan liian aikaisin, eikä selviäisi? Miten selviäisimme siitä ja miten uskaltaisimme ottaa sen riskin? Miksi emme vain nauttisi siitä, kun nyt on kaikki kolmen lapsen kanssa hyvin, eikä tarvitse pelätä. Miten voisimme tehdä sen jo olemassa oleville lapsillemme, että ottaisimme sen riskin? Se tuntuu ajatuksena hirveältä. 

Tämä on ollut suurin pelkoni joka raskaudessa, että jotain menee pieleen. Ja se riski on aina olemassa, vaikka etenkin Suomessa pieni onkin. Mulle se henkinen kuorma on ollut aina ihan valtava raskausaikana. 

Kun omassa lapsuudessa on taustalla vanhemman vakava sairaus, peilaan kaikkea aina siihen. Tunnen lähes aina itseni liian onnekkaaksi ja pelkään, että jokin tulee ja ottaa sen onnen pois. Vaikka olen tehnyt paljon ajatustyötä asioiden eteen, pelkään silti edelleen paljon. Vaikka sama pelko on ollut joka kerta kun olen ollut raskaana, se on kasvanut kerta kerralta. Miksi me olisimme niin onnekkaita, että saisimme neljännenkin terveen lapsen turvallisesti ilman komplikaatioita syliin, kun jotkut eivät saa edes yhtä? Mutta toisaalta, joillakin on kymmenenkin tervettä lasta ja hyvin sujunutta raskautta ja synnytystä. Miksi me emme saisi neljää? 

Myös ikä pelottaa. Meidän molempien äidit sairastuivat 46-vuotiaana ja mä täytän ensi vuonna 30. Mun pelkona on, että omakin deadlineni on 46-vuotiaana. Jos siis odotamme tämän vauva-asian kanssa kovin pitkään, en enää uskalla ollenkaan. Koska pelkään, että kuolen tai sairastun 46-vuotiaana. Joka kerta kun olen ollut raskaana, olen laskenut minkä ikäinen tuleva lapsi on sitten kun olen 46-vuotias. Meidän kolme lasta ehtivät kaikki kasvaa täysi-ikäisiksi ja jopa aikuisiksi ennen sitä. Mahdollinen uusi tulokas ei enää ehtisi. Tiedän tavallaan, että pelko on täysin irrationaalinen. Ei historia toista itseään tällä tavalla. Mutta pelkään silti. Mulla on koko aikuisiän ollut vahvana se tunne, että kovin paljoa yli 30-vuotiaana en enää lapsia halua. 

Viimeksi kun olin raskaana, palautuminen oli sen jälkeen hitaampaa kuin kahdesta aiemmasta raskaudesta. Synnytyksestä palauduin nopeasti, en saanut mitään kipeitä repeämiä tai edes yhtään tikkiä, mutta hormonaalisesti palautuminen oli rankkaa ja kesti pitkään. Mulla oli pitkään alavatsa- ja selkäkipuja, kuukautiskierron käynnistyttyä 6kk synnytyksen jälkeen myös paljon vuotohäiriöitä, migreeniä, turvotusta ja muuta, jotka hankaloittivat arkea. Vannoin silloin, että en hitto vie ikinä enää vie itseäni tähän kärsimykseen, vaikka vauvoja rakastankin. Mutta tietysti jokainen raskaus, synnytys ja imetysaika on erilainen. Voisinhan palautua nopeamminkin, kun takana kuitenkin kaksi ihan normaalivauhtia sujunutta palautumista. 

Sitten on tietty vielä se, että mitä muut ihmiset sanoisivat jos meille tulisi neljäs lapsi? Neljä lasta on jo suurperhe siinä missä kolme lasta on vielä melko normimäärä monelle. Tälle annan kaikkein vähiten painoarvoa, päätöshän on kuitenkin meidän oma ja jos se tekisi meidät itse onnelliseksi, niin miksi ei! Sillä ei ole mitään väliä, mitä joku muu olisi siitä mieltä. Mutta kyllä se silti satuttaisi, jos meidänkin kohdalla kävisi se, mistä monet isojen perheiden äidit ovat kertoneet: että neljännestä ei enää onnitella samalla tavalla tai kauhistellaan lapsilukua. 

Käytännön asiat kyllä järjestyvät aina. Meidän ei itse asiassa tarvitsisi edes muuttaa mitään jos meille juuri nyt tulisi vauva. Meidän kotiin mahtuisi ihan hyvin vielä yksi tulokas ja autokin on jo valmiiksi seitsemänpaikkainen. Käytännön asiat olisivat ne kaikkein helpoimmat tässä hetkessä. Ja kokemus tosiaankin on opettanut, että vanhemmaksi voi kasvaa lähes missä elämäntilanteessa tahansa jos haluaa, siksi ne käytännön jutut eivät koskaan ole mua pelottaneet.

Mutta kuten tuossa vastauksessani kirjoitinkin, kaikki kulminoituu siihen, että olisimmeko edes niin onnekkaita, että raskaus edes onnistuisi enää? En pidä sitä lainkaan itsestäänselvyytenä. Meidän edellistä raskautta yritettiin lähes vuosi, vaikka aiemmat taas onnistuivat saman tien. On siis ihan mahdollista, että neljättä raskautta saisi yrittää niin kauan, että emme enää jaksaisi ja hautaisimme koko ajatuksen, enkä enää koskaan kirjoittaisi tästä mitään.

Vastaus kysymykseen haluammeko lisää lapsia on siis erittäin vahva ehkä. Tavallaan mikään ei ole muuttunut, edelleen ajattelemme, että eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uskon, että jos kaipuu lasta kohtaan sopivassa hetkessä ylittää ne pelot, en näe mitään syytä miksi meille ei voisi tulla neljättä, jos hyvä tuuri käy.

Olisi ihana kuulla teidän kokemuksia tästä aiheesta? Muita, joilla on samanlaisia pelkoja? Ikuisia vauvakuumeilijoita?


Syyskuun rehelliset kuulumiset

29.09.2020

Muistan kun muutama vuosi sitten levisi sellainen rehellisten kuulumisten haaste, johon itsekin osallistuin. Se oli hyvä haaste, jota oli hauska tehdä ja hauska lukea, mutta silti vähän nauratti se “rehelliset kuulumiset”, koska kyllä mä nyt itse ainakin lähtökohtaisesti pyrin aina kertomaan kuulumisia rehellisesti silloin kun niitä kerron. Rehellinen ei ole yhtä kuin negatiivinen, mutta rehellinen on paljon enemmän kuin “meille kuuluu ihan hyvää”. Rehellinen ei kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin se, että kertoisi kaiken. On tilanteita, joissa kaikkea ei vaan voi kertoa. Voi vaan pyrkiä olemaan niin rehellinen kuin kulloinkin mahdollista. 

Aina ekana, kun joku kysyy kuulumisia, niin tulee mieleen vastata se perus ihan hyvää, paljon töitä. Koska sitähän se suurimmaksi osaksi on se arki, hyvää, tavallista arkea ja aika paljon töitä. Mutta onhan se arki oikeasti paljon enemmän, kuin tuo yhteen lauseeseen typistetty tylsä harmaus. Varsinkin lasten kanssa. 

Viime aikoina varsinkin arki lasten kanssa on ollut täynnä huikeita keskusteluita, monesta eri aiheesta. Lähes päivittäisiä pysähdyksen hetkiä, kun on tajunnut, miten käsittämättömän paljon lapset jo tietävät ja ymmärtävät asioita. Ylpeyttä siitä, miten hienosti lapset ottavat vastuuta ja miten kauniisti kohtelevat ystäviä ja toisiaan. Ja kauhistelua siitä, että multa lainataan jo vaatteita (oversize huppareiksi mutta kuitenkin) ja yhden koon päästä mun kengätkin on jo sopivia! Mutta on sitä arkeen mahtunut napinaa pyykkikoriin kulkeutumattomista pyykeistä, kinastelua siitä kuka saa olla voimistelurenkailla ja muuta perus arjen häsellystäkin. 

Ollaan tehty ihania retkiä, kiivetty ison mäen huipulle jyrkkää rinnettä kaikki viisi ja ollaan makoiltu sohvalla ja oltu tekemättä mitään. Oton kanssa ollaan oltu kahdestaan yötä hotellissa ja nautittu laatuajasta ja ollaan myös välillä todettu illalla klo 23.30, että päivä on ollut pelkkää opiskelua, töitä ja lapsia ja menty suoraan nukkumaan. Upeiden retkien ja sohvalla raatona makaamisen lisäksi on ollut tosi paljon sitä aivan tavallista, että tullaan koulusta/töistä/dagiksesta, laitetaan ruokaa, pelataan tai leikitään vähän jotain, käydään ulkoilemassa, katsotaan hetki telkkaria, syödään iltapala, lapset menee nukkumaan ja sitten katsotaan Oton kanssa sarjoja tai saunotaan. Ne päivät on ihan best. 

Tätä syksyä on myös varjostanut huoli läheisestä (ei kukaan meistä viidestä). Se on vaikuttanut välillä paljonkin fiilikseen, mutta en siitä tietenkään voi enkä halua kirjoittaa sen enempää. Halusin vaan kertoa, että täällä taustalla on joskus myös tällaista. On vaikeaa kun joskus on isojakin asioita, joista ei voi puhua, mutta jotka silti vaikuttavat elämään ja mielialaan. Ei halua peitellä mitään, mutta samalla ei haluaisi myöskään sanoa sanomatta mitään, niinkun juuri tein tuossa. Tämä on näitä juttuja, joiden kanssa on tullut painiskeltua jo vuosia, että miten pitäisi toimia.  

Ikinä ei voi tietää mitä joku toinen käy sillä hetkellä läpi. Sen yritän aina itse muistaa somessa. Siksi ei voi kuin yrittää parhaansa olla ystävällinen ja kannustava toisille.

Tuota yllämainittua lukuunottamatta meille kuuluu oikeasti ihan tosi hyvää! Otto on jo alkanut tekemään opinnäytetyötä ja tällä hetkellä näyttää erittäin todennäköiseltä, että hän valmistuu vielä tämän vuoden puolella. Opintopisteitä on kasassa jo ihan älytön määrä! Ei voi kuin hattua nostaa Otolle, joka todennäköisesti siis vetää ammattikorkeakoulututkinnon itselleen kahdessa ja puolessa vuodessa ja vielä hyvillä arvosanoilla. Ja toki hatun noston lisäksi voi inspiroitua ja olenkin inspiroinut. 

Otto on näyttänyt minulle hienosti esimerkkiä miten hommat hoidetaan ja olen kyllä tämän reilun kahden vuoden kokemuksella melko varma, että kyllä minäkin voisin jopa pärjätä siellä koulun penkillä, jos teen yhtä kovasti töitä koulun eteen kuin Otto. En ehkä yhtä nopeasti kuin Otto, koska minun päivätyöstä ei niin vaan opintovapaalle jäädä. Mutta kuitenkin. Olen kyllä ihan valtavan ylpeä hänestä.

Saa nähdä mihin tämä syksy tästä vielä kehittyykään. Ollaan oltu onnekkaita siinä, että lapset ovat voineet käydä koulua ja dagista ihan tavallisesti jo näin pitkään. Nyt täytyy vain toivoa, että tämä koronatilanne pysyisi edes vähän aisoissa vielä, sillä kukaan tuskin haluaa kevään kaltaisia rajoituksia takaisin. Me vältetään isoja kokoontumisia, käytetään maskia kaikissa julkisissa sisätiloissa (kuten ollaan tehty jo koko syksy) ja huolehditaan hygieniasta. Kyllähän se tulevaisuus edelleen huolettaa, mutta ei auta kuin jokaisen tehdä oma osansa ja toivoa parasta. 

Sellaista meille kuuluu! Mitä teille kuuluu? Miten syksy on lähtenyt käyntiin?


Virtuaaliset NOSH vaatekutsut onnistuivat yli odotusten

27.09.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä NOSH vaatekutsujen ja  Indieplacen kanssa.

Tällä viikolla päästiin viimeinkin pitämään virtuaaliset NOSH vaatekutsut, jotka ihan alunperin piti pitää livenä jo viime huhtikuussa, melkein puoli vuotta sitten. Jouduimme lykkäämään kutsuja hamaan tulevaisuuteen koronarajoitusten myötä ja uusi päivä sovittiin sitten elokuun loppuun. Lopulta nekin livekutsut jouduttiin vaihtamaan virtuaalisiksi, sillä koronatilanne alkoi kesän jälkeen taas pahentua. Saatiin kutsut lähetettyä ja mahtava porukka ilmoittautuneita mukaan kutsuille, mutta sitten meidän koko perhe tuli kipeäksi ja jouduimme vielä kerran siirtämään kutsujen ajankohtaa. 

Paljon on ollut kutsujen suhteen huonoa tuuria matkassa, mutta kun me lopulta pidimme ne tämän viikon maanantaina, meillä oli niiiiiiin mahtavaa ja hauskaa! Otetaanko ihan hetki sille, että nykyisin lähes kaiken voi tehdä etänä? Onneksi! Siis virtuaaliset NOSH vaatekutsut toimivat aivan kuin oikeat kutsut, mutta jokainen voi osallistua mukavasti omalta kotisohvalta. Ja nyt kun ne on koettu, niin olihan se tosi hauskaa myös virtuaalisesti. Parasta oli se, että seuraajat eri puolilta Suomea pääsivät kaikki yhtä helposti mukaan. Livekutsuilta moni osallistuneista olisi jäänyt pois, koska matka olisi ollut liian pitkä. 

Me järjestettiin virtuaalikutsut Teamsin avulla niin, että minä ja NOSH edustaja Marika oltiin yhdessä Indieplacen toimistolla ja esiteltiin siellä vaatteita. Minä toimin mallina ja Marika toimi esittelijänä. Kutsuilla oli tosi rento tunnelma ja Marika oli aivan mahtava tyyppi. Ei oltu koskaan ennen kutsuja tavattu tai edes juteltu, mutta tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Marika oli aivan älyttömän luonteva, hauska ja lämmin persoona.

Mua hieman jännitti etukäteen kutsujen pitäminen virtuaalisena, mutta Marikan kanssa kaikki jännitys katosi ja tuntui kuin siinä olisi vaan kaksi kaverusta pitämässä kavereille vaatekutsuja. Oli ihanaa nähdä osallistujien kasvoja ja kuulla mistä päin he olivat mukana! Meillä oli niin kiva porukka. 

Pakko muuten kertoa, että nämä olivat ihan ekat vaatekutsut, joita koskaan järjestin! Olen kyllä ollut mukana vieraana useammillakin kutsuilla, mutta en ole koskaan ennen järjestänyt sellaisia itse. Vaatekutsuissa on paljon hyviä puolia perinteiseen verkko-ostamiseen verrattuna. Vaatekutsuilla edustaja voi auttaa henkilökohtaisesti valitsemaan oikeita malleja ja kokoja ja itsekin saa ihan erilaisen tuntuman vaatteisiin, kun ne pääsee näkemään liikkeessä, päällä ja läheltä. 

NOSH vaatekutsuja voi tällä hetkellä järjestää sekä virtuaalisena että pieninä livekutsuina tutulla porukalla turvavälit huomioiden. Ympäri Suomen on yli 100 NOSH edustajaa, jotka auttavat valitsemaan sopivimman tavan pitää kutsut. NOSH vaatteita voi tilata edustajien kautta myös ilman, että järjestää varsinaisia kutsuja. Edustajat auttavat mielellään valitsemaan sopivan koon tai löytämään vaikka mieleisen asukokonaisuuden. Edustajien kautta tilattuna saa aina myös vaihtuvat NOSH klubiedut käyttöön ja samalla tukee kotimaista paikallista yrittäjää.

Kutsuilla esiteltiin viimeisimpiä naisten uutuuksia, mutta käytiin läpi myös ihania NOSH lastenvaatteita sekä miesten uutuuksia. NOSH miesten mallisto on laajentunut ja sinne oli tullut mm. ihania pehmeitä collegehousuja ja kauniita ja laadukkaita t-paitoja. Lasten mallistossa viehättivät suloiset uudet kuosit, kauniit syksyiset värit ja monikäyttöisyys. Meillä on esimerkiksi ollut 3-vuotiaalla jo yli vuoden käytössä samat NOSH collegehousut, joissa on lahkeissa pitkät resorit. Ja ne menevät varmasti vielä ainakin ensi kevääseen, kun sen verran on kasvunvaraa. 

Naisten mallistosta löysin vaikka mitä uusia suosikkeja. Marika osasi pointata sieltä juuri ne vaatteet mulle, jotka näyttivät imartelevalta ja miellyttivät omaa silmää. Mun lemppareita uutuuksista olivat erityisesti Power-jakku ja ihana Pilkku-mekko. Ja tietenkin kaunis Meeri t-paita, joka on malliltaan sellainen vähän laatikkomainen, eli juuri hyvä. Testasin myös NOSHin ja Sastan mielettömiä takkeja ja erityisesti musta Suunta-parkatakki jäi houkuttelemaan. Se olisi ihan täydellinen syysulkoiluun lasten kanssa ja menee säällä kuin säällä, mutta on silti todella siisti. 

Olen niin hurjan iloinen, että saatiin viimeinkin puoli vuotta odotetut kutsut pidettyä ja jäi kyllä ehdottomasti sellainen fiilis, että heti kun mahdollista, haluan järjestää isot kutsut turvallisesti myös livenä! Mulla oli niin kivaa ja Marikan mahtava energia tarttui kyllä itseenkin. Kaikki NOSHin tyypit ovat niin mukavia ja sydämellisiä, että olen vaan valtavan kiitollinen, että olen saanut tehdä töitä niin huipun porukan kanssa. NOSH tekee vaatteita ja järjestää kutsuja täydellä sydämellä ja se huokuu kaikesta. 

Ja hei muuten! NOSHilla on nyt uusien edustajien rekrytointi keväälle 2021 käynnissä! Voin kertoa, että jos mulla vain suinkin olisi aikaa päivätyön puolesta, voisin mielelläni alkaa itsekin NOSH edustajaksi. Marika esimerkiksi on tehnyt jo monta vuotta yrittäjänä töitä NOSH edustajana ja se on hänen päätyönsä. Jos kiinnostaa alkaa itsekin laadukkaan, ekologisen ja eettisen vaatemerkin edustajaksi niin kannattaa käydä lukemassa NOSHin rekrysivuilta lisää.

Kiitos vielä NOSH kun sain pitää vaatekutsut ja kiitos Marika huikeasta seurasta ja inspiraatiosta <3


Syyskuun parhaat listattuna

26.09.2020

Syyskuun loppu lähestyy jo kovaa vauhtia ja nyt onkin aika jakaa syyskuun parhaita juttuja! Tässä tulee siis parasta just nyt x10 syyskuun versio. Olisi ihana kuulla teidän tämänhetkisiä lemppareita, mitä sarjoja katsotte just nyt tai mikä on tämän hetken suosikki arkiruoka?

Paras biisi: Joel Corry x MNEK – Head & Heart. Se on vaan niin söpö hyvän mielen biisi! Voisin kuunnella koko ajan! Ja myös Kygon ja Donna Summerin Hot Stuff on älyttömän kova. Menee aina kylmät väreet kun se soi.

 

Paras sarja: Le Bureau Yle areenasta. Moni ystävä suositteli tätä ja alettiin katsomaan, sarja on siis ranskalainen sarja, joka kertoo vakoojaverkostosta. Sitä on tehty jo vuodesta 2015 asti, joten katsottavaa riittää, JES! Ja niin ihanaa kuunnella ranskan kieltä. Opiskelin ranskaa lukiossa ja olen aina halunnut osata puhua sitä hyvin. Yllättävän monia ilmaisuja vielä ymmärtää, vaikka opiskelin niin vähän ja kuulen ranskaa hyvin harvoin. Yritettiin katsoa myös Lovecraft Countrya HBO:lta, mutta se ei vaan napannut, vaikka eka jakso oli hyvä ja mielenkiintoinen. Neljännen kohdalla jätettiin kesken, kun hommat meni liian yliluonnolliseksi.

Paras arkiruoka: Kaikki nopeasti valmistuvat pastat. Ollaan tehty viimeaikoina eniten kanttarellicarbonaraa, uunissa paahdetuista tomaateista tehtyä pastakastiketta (jonka resepti allaolevalla ig-tilillä), tortelliinivuokaa ja sitruunapastaa. 

Paras uusi instatili, jota olen alkanut seurata: @bella.table joka on ruoka-aiheinen tili, jota pitävät Petra Korpi ja Kia Arpia. Aivan mielettömiä ruokaideoita, jotka on helppo tehdä ja ihan täynnä makua. Tutustuin Petraan meidän lukupiirissä ja sitä kautta löysin tämän. Olen ihan koukussa kaikkiin käteviin ruuanlaittovinkkeihin ja kannattaa ehdottomasti testata Bella Tablen katkarapucurry!

Paras puuha lasten kanssa: Voimistelurenkailla temppuilu. Ostettiin meidän 7- ja 9-vuotiaille yhteis-synttärilahjaksi voimistelurenkaat, jotka ovat kiinni leuanvetotangossa oviaukossa. Mä otan kyllä nyt ehdottomasti tavoitteeksi, että vuoden loppuun mennessä multa irtoaisi yksi leuanveto ensimmäistä kertaa elämässä! Lapsilla onnistuu ties mitkä temput neulansilmästä keinumiseen pää alaspäin, mutta mulla on vielä aika paljon harjoiteltavaa. Mutta mikäs siinä, kun harjoittelu on tosi hauskaa yhdessä. 

Paras juttu, joka on vasta tulossa: Nyt on kyllä montakin kivaa juttua tulossa! Lokakuulle on jo sovittu ainakin päiväreissu sukulaisten mökille sienestämään, brunssi ystävän kanssa ja silloin on tietty myös syysloma, lukupiirin tapaaminen sekä Halloween!

Paras syksyinen juttu: Yksi meidän lapsista kysyi multa, että voidaanko mennä joku päivä kahdestaan kaupungille ja ostaa Pumpkin Spice Lattet. Hän muisti, kun olin ostanut sellaisen ja hän oli saanut maistaa ja se oli kuulemma niin hyvää, että hän haluaisi ihan oman sellaisen. Meillä on nyt syksyiset PSL-treffit sovittuna ja mä en malta odottaa! Pakko myös mitä pikimmiten suunnata kurpitsatilalle hakemaan halloween-kurpitsaa, ettei tänäkin vuonna myöhästytä. 

Paras kirja, jonka olen syyskuussa lukenut: Tällä hetkellä luen taas sekaisin kahta eri kirjaa, iltaisin sängyssä BookBeatista e-kirjana Farida Khalafin ja Andrea C. Hoffmanin Olin Isisin vankia, sekä aamuisin kahvin kanssa printtikirjana Nigerialaisen Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaajaa. Molemmat ovat ihan mielettömän koukuttavia – ja aivan erilaisia! 

 

Paras quote, jonka olen viime aikoina lukenut: Pupulandian Jenni jakoi yhtenä päivänä viikon ajatuksena näin: Learn to be ok with people not knowing your side of the story. You don’t have to prove anything to anyone. Se oli todella viisaasti sanottu. Edelleen opettelen.

Paras arkea helpottava juttu syyskuussa: Ollaan herätty vuoroaamuina Oton kanssa, niin toinen on saanut aina nukkua vähän pidempään arkenakin. Tämä on ollut ihanaa, sillä välillä nukahtaminen on viime aikoina venähtänyt turhan myöhään, kun illallakin on ollut vielä paljon töitä lasten mentyä nukkumaan. Mulla ainakin jatkuu edelleen se, että työt jakaantuvat (koronan aiheuttamien) nopeiden aikataulujen vuoksi todella epätasaisesti. Välillä mulla on sellaisia työviikkoja, että voin pitää vaikka yhden ylimääräisen vapaapäivän. Ja välillä vedän viisi 12h työpäivää putkeen, eikä sekään riitä. Toivottavasti tämä tasaantuisi jossain välissä jälleen siihen, mitä se oli ennen. Olen kuitenkin valtavan kiitollinen siitä, että töitä edelleen riittää, vaikka aikatauluihin ei juurikaan tällä hetkellä pysty vaikuttamaan. 

Kertokaa teidän syyskuisia lemppareita ihan mistä asiasta vaan! 


Ihanat kengät syksyyn koko perheelle

25.09.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kookengän & Indieplacen kanssa.

Tiesittekö, että minä olen ollut todella nuoresta asti ihan hulluna kenkiin? Perin tämän kenkärakkauden äidiltäni, joka nuorempana keräsi makeita korkkareita ja saappaita ja joka vieläkin harmittelee, kun luopui aikuisena 70-luvulla ostamistaan reiteen asti ulottuneista farkkukankaisista platform-saappaista. Uskokaa pois, minäkin harmittelen, että hän luopui niistä. Tosin eivät ne olisi minulle mahtuneet, sillä äitini kengänkoko oli nuorena 35.

Kun olin teini, otin tavoitteeksi kerätä 100 kenkäparia ennen kuin täytän 18 vuotta. Silloin ei paljoa ollut puhetta siitä, että tarvitseeko kukaan niin monia kenkiä, tai onko ekologisesti kestävää haalia sata paria kenkiä. Minä kuitenkin koin kenkien keräämisen eräänlaisena harrastuksena – joku kerää barbeja, toinen postimerkkejä, kolmas astioita ja minä kenkiä. Keräsin upeita kenkiä kirppiksiltä, käytettynä kavereilta, sekä uutena kaupoista. Eräälläkin Lontoon reissulla ostin kuudet kengät. Sittemmin kulutustottumukseni ovat myös kenkien suhteen muuttuneet ja nykyisin mietin hyvin tarkkaan mitä kenkiä ostan ja kuinka paljon. 

Isosta osasta tuota 100 kenkäparin kokoelmaa olen luopunut vuosien saatossa. Olen lahjoittanut niitä eteenpäin ja antanut ystäville. Suurin osa oli korkokenkiä, joille minulla nykyisin tulee harvoin käyttöä. Nykyisin panostan kengissä ennen kaikkea laatuun ja käytettävyyteen. Haluan kaappiini vain sellaisia kenkiä, joille tulee paljon käyttökertoja, jotka ovat mukavia jalassa ja sopivat moneen eri asuun. Olen valinnut kengiksi paljon klassikoita, mutta tykkään ostaa välillä myös näyttävämpiä tai erikoisempia kenkiä, jotka voivat toimia asun “juttuna”, jos on vaikka muuten ihan perusvaatteet päällä.

Yksi klassikko, josta olen haaveillut jo vuosikaudet, ovat Dr. Martensin 1460 Pascal maiharit. Olen käynyt sovittelemassa niitä varmaan vuosien ajan ja pohtinut, että olisivatko ne hyvät minulle. Kuten olen lukenut käyttökokemuksista, myös minulla ne tuntuivat sovittaessa hiukan epämukavalta, mikä sai epäröimään ostopäätöstä. Nyt kuitenkin päätin tämän kamppiksen myötä, että annan niille vihdoin mahdollisuuden vuosien jahkailun jälkeen. Niin moni oli sanonut, että ne muuttuvat käytössä nopeasti mukaviksi, kun muotoutuvat jalan mukaan. 

Ja niinhän siinä kävi, että parin käyttökerran jälkeen maiharit tuntuivat kuin sukilta jaloissa. Niin mukavat ne ovat. Olen käyttänyt niitä lähes joka ikinen kerta kun olen mennyt ulos siitä asti kun ne sain, eikä niitä edes huomaa jalassa, vaikka kävelisi koko päivän. Niistä on tullut lyhyessä ajassa minun lempikengät ja rakastan yhdistellä niitä niin mekkoihin kuin farkkuihinkin. Ne olivat oiva lisä omaan kenkävalikoimaani ja aion pitää niistä hyvää huolta. Suosittuja Dr. Martens -maihareita tulee Kookengän myymälöihin ja verkkokauppaan syksyn aikana lisää, niiden mallikohtainen saatavuus vaihtelee myymälöittäin.

Kookengän valikoimista löytyi maihareita myös koululaisille sekä Otolle. Meidän koululaiset valitsivat itselleen syyskengiksi upeat nahkaiset Andiamo Chiara -maiharit lämpimällä tekstiilivuorilla, joissa on kauniit oranssit tikkaukset ja vetoketjut sivussa, mikä tekee niistä nopeat pukea jalkaan. Otto valitsi mustat nahkaiset Andiamo Bruno-maiharit, joissa on myös vetoketjut sivussa, sekä lämmin tekstiilivuori. Brunot maiharit on valmistettu Portugalissa. Sen jälkeen kun Otto sai maiharit käyttöön, hän ei ole muita kenkiä juuri käyttänyt. Hän yhdistelee maihareita rohkeasti farkkujen, siistimpien housujen ja jopa kapealahkeisten collareiden kanssa.

Andiamo on Kookengän oma kenkämerkki, jonka alta löytyy laadukkaita kenkiä monipuolisesti niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Andiamo -kenkiä myydään vain Kookenkä-myymälöissä ja Kookengän verkkokaupassa. 

Nahkaiset kengät on hyvä suojata suojasuihkeella ennen käyttöä, jotta ne kestävät paremmin. Lisäksi kenkiä kannattaa puhdistaa ja kiillottaa nahkavahalla aina tasaisin väliajoin, niin ne säilyvät parempina. Mustissa nahkakengissä parasta on se, että niitä on helppo huoltaa niin helposti ja siksi ne kestävät käyttöä vuodesta toiseen. Ja jos joskus vähän laistaa huoltamisesta, niin kuluneemmankin pinnan saa vielä pelastettua värillisellä nahkavahalla. 

Lapsilla jalka kasvaa hurjaa vauhtia, eivätkä kengät välttämättä ole vuosia käytössä samalla lapsella. Mutta varsinkin esikoiselta kengät menevät vielä ainakin kahdelle käyttäjälle perheen sisällä eteenpäin, niin on tärkeää, että ne kestävät kovaa käyttöä ja niistä pidetään hyvää huolta.

Sain valita itselleni myös toiset kengät maihareiden lisäksi ja päädyin valitsemaan Andiamon makeat Jade-tennarit, joissa on paksu pohja. Olen haaveillut tällaisista paksupohjaisista kengistä jo jonkin aikaa. Lapsena mulla oli niitä useammat ja onhan ne nyt ihan älyttömän cooleja edelleen. Ihastuin tässä Jade-mallissa kauniiseen konjakinruskeaan väriin ja siihen, että sivussa on vetoketju, niin näiden pukeminen on tosi helppoa ja nopeaa. 

Meidän 3-vuotiaalle valitsin Sprox Sanne -merkkiset konjakinruskeat nilkkurit lämpimällä karvavuorilla ja vetoketjulla. Kengät on helppo pukea itsekin jalkaan ja ne menevät hyvin syksyn viilenevissä säissä “kaupunkikenkinä”. 

Mä tykkään siitä, että Kookengässä on asiantunteva ja mukava henkilökunta, joka auttaa mielellään valitsemaan sopivan koon ja mallin. Etenkin lasten kenkien ostossa saa aina olla tarkkana, että varmasti on riittävästi kasvunvaraa nopeasti kasvaville jaloille. Lasten kengissä kysyn aina neuvoa henkilökunnalta. 

Tiesittekö muuten, että Kookenkä on ollut olemassa jo 1970-luvulta asti? Kookenkä on Suomen suurin ja luotetuin kenkäkauppaketju (yhteensä 31 myymälää 24 paikkakunnalla + verkkokauppa), jossa tunnetaan kengät ja ihmisten tarpeet jo kymmenien vuosien ajalta.

Mitkä on teidän luottokengät syksyyn? Tykkäättekö samistella kengillä perheen kanssa?