Raskausviikko 26 (25+0-25+6) + 3D/4D-ultra kokemus

25.05.2021

Tänään sopivasti taas vaihtui viikot ja sen kunniaksi meillä oli myös 3D/4D-ultra varattuna. Kuten kerroinkin aiemmin, niin tässä raskaudessa oltiin varmoja, että halutaan käydä kurkkaamassa vauvaa myös kolmiulotteisena, koska kerran siihen oli mahdollisuus. Varasin ultran Perhe-Artesta ja sieltä suositeltiin, että tässä ultrassa käydään viikolla 24-28, koska silloin vauvan kasvot pitäisi näkyä parhaiten, kun on vielä hyvin kohdussa tilaa. Otettiin sopivasti aika tästä suosituksen puolivälistä 26+0.  Olisi hyvin voinut olla, että kasvoja ei näy, jos vauva olisi haudannut ne täysin jonnekin piiloon, mutta onneksi meidän vauva nyt oli sillä tuulella, että hän halusi esitellä kasvojaan meille. Ihanaa!

Ultrassa oli ihana, rauhallinen meininki ja saatiin ihastella meidän vauvaa kaikessa rauhassa monesta eri kulmasta. Ensin hän painoi kasvojaan kiinni istukkaan, mutta sitten hän käänsi päätä ja alkoi lähettää meille lentosuukkoja! Niin ihana pieni rakas. Tämä oli ihan mieletön kokemus! Jotenkin niin havainnollistava.

Nyt ekaa kertaa ihan todella jotenkin käsitin edes vähän sitä, että millaista se meininki siellä kohdun sisällä on. Ainahan sitä esim puhutaan siitä, että vauvat rakastaa kuunnella kohinaääniä raskauden jälkeen yms ja tuntevat turvalliseksi sen, kun joku vaikka silittää kasvoja, mutta nyt sain nähdä sen omin silmin. Meidän vauva painoi korvaa vasten istukkaa ja kuunteli sen kohinaa onnellisena, ja hänellä oli napanuora naamalla puolet ajasta. Ei siis mikään ihme, jos kohinaäänet tuntuvat rauhoittavalta myös mahan ulkopuolella. Se oli niin suloista! Ja ihan varmasti tullaan hyödyntämään white noicea rauhoittamisessa sitten kun hän on syntynyt. Vaikka oli ihan mieletöntä nähdä hänen kasvot, niin koin melkein yhtä arvokkaana tämän, kun sai oikeasti kurkistaa sinne kohdun sisään ja katsella hänen puuhiaan kolmiulotteisena. Se oli ihan hurjan arvokasta!

Vauva oli kasvanut älyttömästi sitten rakenneultran ja painoarvio oli jo 864 grammaa (rakenneultrassa 360g). Hän kasvaa hienosti keskikäyrällä, mutta se reisiluu, jonka mitta on joka ultrassa ollut hieman suurempi, oli edelleen melkein kaksi viikkoa suurempi kuin näillä viikoilla keskimäärin. Hänestä siis todella on tulossa ilmeisesti pitkäjalkainen tyyppi. Muut mitat ovat vaihdellen olleet keskikäyrällä tai hieman sen alapuolella, mutta reisiluu aina pidempi. Hauskaa!

Tämä oli nyt meidän kuudes ultrakäynti tässä raskaudessa (tai seitsemäs jos neuvolalääkärin pikainen ultraus lasketaan mukaan myös). Tuntuu, että ollaan saatu vieläkin syvempi yhteys meidän vauvaan, kun ollaan saatu nähdä hänet niin monesti. Toki yksi noista ultrista oli sellainen, jota en olisi halunnut joutua edes käymään (se ultra, jossa selvitettiin mistä hurja verenvuoto johtui alkuraskaudessa ja pelkäsin, että ultrassa ei näkyisi enää sykettä). Mutta kuitenkin. On ollut ihanaa nähdä hänet ja seurata tarkasti hänen vointia ja kasvua. Tämä on ollut tosi arvokasta ja tuntuu, että vauva on meille jotenkin ihanan tuttu jo. Voihan se olla, että hänen persoonansa onkin sitten ihan erilainen, kuin nämä raskausaikana luodut mielikuvat, mutta silti tämä on auttanut jotenkin siinä suhteen luomisessa jo nyt.

Vauva liikkui ultrassa kovasti ja paukutti menemään nyrkeillä ja jaloilla joka suuntaan. Hän oli niin ihana! En mä kestä. Olisin voinut tuijotella vauvaa vaikka loppuraskauden ajan vaan siinä. Mutta ei ole enää kauaa, niin päästään ihan oikeasti tapaamaan, muutama kuukausi enää.

Nyt on tosiaan 26. raskausviikko takana ja vointi on edelleen hyvä. Harjoitussupistukset ovat ehkä aavistuksen lisääntyneet, mutta niitä tulee edelleen todella maltillisesti, ehkä 5-10 on tullut koko viikon aikana. Raudanpuutosoireita ei ole tullut ja levottomat jalat ovat helpottaneet kokonaan, eli selkeästi se lisärauta tepsii, kun olen ihan pirteä edelleen. Raudasta ei ole myöskään tullut mitään sivuvaikutuksia onneksi. Mulla aina alkuraskaudessa näppylät lisääntyy kasvoilla ja yläkropassa, mutta nyt tuntuu, että kasvoilla on oikeasti sellainen kunnon raskaus-glow. Loppuraskaudessa mun iho voi yleensä tosi hyvin ja niin tälläkin kertaa. Tosi ihana fiilis sekä tästä raskaudesta että vauvasta. Ihanaa, että saan vielä kesän ajan kantaa vauvaa ja tuntea hänet kasvamassa mun mahassa. Ja ihanaa, että on enää vain tämä kesä, ja pian me jo tavataan hänet!

Checklist raskausviikko 26:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (ja edelleen)

Cravings: Ananas! Teki ihan älyttömästi mieli ananasta viime viikolla ja tehtiinkin ananas-mangosalsaa ja fish tacoja! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, ainoastaan välillä jotain perus pissahätää, liitoskipua, pari supistusta tai vauva painanut hankalasti virtsarakkoa tms. Päiviä, jolloin ei tunnu mitään näistä ja päiviä, jolloin kaikki nämä vaivaavat vuorotellen. Pääosin siis erittäin hyvä fiilis. 


Pikkuvauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistäminen

24.05.2021

Sain mielenkiintoisen postaustoiveen pikkuvauva-ajan ja yrittäjyyden yhdistämisestä, sekä kysymyksiä siihen liittyen eräältä ihanalta vakkariseuraajalta, johon halusin tarttua. Kipinä tähän syntyi varmasti siitä, kun tässä toukokuun alkupuolella juteltiin perhevapaista ja siitä, kuinka meillä Otto pitää niistä suurimman osan. Meillä on tosiaan jo yhden lapsen kokemus siitä, kuinka yrittäjyyttä ja vauva-arkea yhdistetään ja se rohkaisi tekemään saman valinnan tälläkin kertaa. Tällä kertaa kuitenkin moni asia on myös toisin, paremmin.

Viimeksi kun meidän perheeseen syntyi vauva, olin ollut yrittäjänä vasta puolen vuoden ajan (!). Kokemusta siitä ei siis mitenkään ihan hirveästi ollut ehtinyt karttua. En osannut vielä lainkaan arvioida esimerkiksi mun tuloja juuri seuraavaa kuukautta pidemmälle, enkä ollut tehnyt vielä yhtään täyttä tilikautta.

Kaikki oli hurjan epävarmaa, vaikka onneksi töitä riitti ja yritys lähti heti pyörimään oikein hyvin. Mutta koska oli vaikea ennakoida, oli vaikeaa myös vaikuttaa siihen työn määrään. Tein melko paljon töitä, koska jatkuvasti oli pieni pelko siitä, että riittääkö töitä, kun pidempää kokemusta ei vielä ollut. Alkuun pidin oman pakollisen äitiysrahakauden minimiäitiysrahalla, ennen kuin Otto pystyi jäämään kotiin, kuten tälläkin kertaa mun täytyy tehdä.

Onneksi meidän vauva oli tyytyväinen ja rauhallinen, vaikka halusikin nukkua lähinnä rinnalla. Jos hän sai olla rinnalla tai kantorepussa, hän nukkui monta tuntia putkeen. Työtä tuli siis tehtyä melko epäergonomisissa asennoissa, mutta kirjoittaminen kuitenkin onnistui helposti, vaikka olin päivät yksin. Monesti tein töitä seisten tietokoneen ääressä ja vauva nukkui kantorepussa pitkiä päikkäreitä. Välillä hytkyttelin samalla kun naputtelin. Ja vauvan hereillä ollessa taas keskityin 100% häneen. Välillä yöunet jäivät lyhyiksi ja oma aika oli minimissä, mutta hienosti selvittiin kuitenkin, enkä kokenut itseäni liian kuormittuneeksi.

Nyt kun yrittäjyyttä tulee elokuussa täyteen jo viisi vuotta, on ollut helpompaa myös tehdä jo etukäteen sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat työtaakkaa ensimmäisinä kuukausina, kun olen yksin. Olen esimerkiksi säästellyt pidempiä vuosidiilejä laskutettavaksi syksylle, vaikka olen tehnyt työtä niiden eteen jo koko kevään. Näin ollen pystyn laskuttamaan ja nostamaan itselleni palkkiota, vaikka vauvan ekoina kuukausina en ehtisi keskittyä myyntiin tai tekemään kovinkaan monia kaupallisia yhteistöitä. Lisäksi olen pystynyt kerryttämään hyvin säästöjä, kun olen nyt keväällä tehnyt hieman tavallista enemmän töitä. Olen kiitollinen siitä, että olen fyysisesti voinut hyvin ja jaksanut tehdä paljon, jotta sitten syksyllä päästään helpommalla.

Tämän olen ennakoinut lähinnä siksi, että ei vielä tiedä millainen tyyppi vauva on. Onko hän tyytyväinen vai itkuinen, nukutaanko me hyvin vai semihyvin vai ei ollenkaan. Jos vauva on perustyytyväinen ja nukkuu hyvin, en näe mitään estettä sille, että tekisin enemmänkin töitä. Ihan vauvan ja oman jaksamisen mukaan kuitenkin mennään. Liian ahtaalle en aio itseäni ajaa.

Sen aikaa kun Otto on vielä töissä ekat kuukaudet ja minä yksin vauvan kanssa, on tarkoituksena tehdä koneella/puhelimella töitä vain silloin kun se helposti onnistuu, eli lähinnä vauvan nukkuessa. Puhelinpalaverit hoituvat helposti myös vaunulenkillä tai vauva kantorepussa nukkuen. Ainakin meidän ala on onneksi sen verran perhemyönteinen, että kukaan ei myöskään hätkähdä jos videopalaverissa samalla syöttää vauvaa. Ja toki jos syksyllä toivottavasti saa jo elää vapaammin, vauva kulkee mukana myös lounastreffeillä ja pr-tilaisuuksissa vallan mainiosti, jos tekee mieli nähdä ihmisiä muutenkin kuin tietokoneen näytöltä.

Vaikka kirjoitukset, kuvat ja videot ovat se osa mun työstä, joka näkyy, iso osa on myös kaikenlaista muuta, kuten ruuanlaittoa, valokuvaamista, tapaamisia tai stailaamista (itseni, kattauksen, ruuan tai esim kodin). Eli kaikkea muuta kuin tietokoneen tai puhelimen ruudun ääressä olemista. Esimerkiksi ruokaa voin tarvittaessa aivan hyvin laittaa myös joskus kun vauva on hereillä, kyllähän ihmiset muutenkin laittavat ruokaa lasten ollessa hereillä.

Sitten, kun Otto jää kotiin, hänkin voi lähteä vauvan kanssa vaunulenkille päivällä tai leikkiä vauvan kanssa hänen ollessa hereillä. Silloin saan tehtyä varmasti jo helpommin koneen äärellä töitä ja palattua pikkuhiljaa normaalimpaan työtahtiin. Mutta suurimman osan töistä aion tehdä Oton vapaallakin nimenomaan silloin kun vauva nukkuu, jotta voidaan nauttia ainutlaatuisesta ajasta yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että omaa aikaa on vähemmän, mutta priorisoin itse mieluummin sitä koko perheen yhteistä aikaa. Vauvavuosi on niin ainutlaatuinen ajanjakso, että en halua missata siitä mitään, kerran meillä on tällainen mahdollisuus. Omaa aikaa ehtii sitten viettää taas hyvin, kun vauva on kasvanut isommaksi, ja toki sitä voi tarvittaessa viettää vauvavuodenkin aikana välillä.

Sain muutaman hyvän kysymyksen tähän vauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistämiseen liittyen ja vastaan niihin vielä tässä:

Mitä se käytännössä tarkoittaa, että ei voi jäädä äitiyslomalle?

No mulle se meinaa sitä, että en voi laittaa mun kaikkia somekanavia kiinni vaikka kolmeksi (saati sitten yhdeksäksi) kuukaudeksi ja olettaa, että sen jälkeen vielä ihmisiä kiinnostaa mun jutut ja mulla on  yritys, jolla tehdä työtä. Onhan se toki mahdollista, että kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen voisin jatkaa samaan malliin, mutta on myös mahdollista, että siinä putoaa aika pahasti kelkasta. Riskiä en uskalla ainakaan itse ottaa. Kukaan toinen ei myöskään voi elää mun elämää ja tuottaa mun sisältöjä mun kanaviin. Jonkun toisen vierailu voi olla hauska juttu päivän tai vaikka viikon ajan, mutta ei kolmea kuukautta.

Mun työ on sellaista, että se koostuu sekä työstä, josta mulle maksetaan että työstä jota teen ilmaiseksi, jotta voisin tehdä myös sitä maksullista työtä. Kukaan ei maksa mulle siitä, että höpöttelen raskauskuulumisia storyyn tai askartelen lapsille naamiaisasuja ja esittelen niitä. Mutta toisaalta, jos en koskaan höpöttelisi ei-kaupallisia juttuja storyyn, ei kukaan jaksaisi katsoa mun storyja, eikä silloin kukaan haluaisi ostaa sieltä myöskään tilaa kaupalliselle yhteistyölle.

En voi siis valita vain jompaa kumpaa, vaan molemmat tukevat toisiaan ja tarvitsevat toisiaan. Jos en tekisi kaupallista sisältöä, en voisi myöskään tehdä niin paljoa ei-kaupallista sisältöä, koska sitten mulla olisi jokin muu päivätyö, joka veisi leijonaosan mun ajasta. Normaalista päivätyöstä taas toki voisin jäädä äitiyslomalle normaalisti, mutta se ei koskaan ole ollut mulle mikään must-juttu. Mulle tärkeämpää on se, että arki kokonaisuutena toimii, sekä vauvavuonna että myös sen jälkeen. Yrittäjyys sopii mun luonteelle ja elämänarvoille parhaiten ja olen kokenut sen olevan helppo yhdistettävä perhe-elämään.

Tässä meidän ”tosi rauhallinen” kolmas mini seisomassa puolen vuoden iässä, juuri pari päivää aiemmin opittuaan nousemaan itse seisomaan tukea vasten. Ja vieressä hieman vauvan meininkiä jännittävä Otto vanhempainvapaalla.

Miten arvioin mitä jaksan/voin tehdä?

Tämä onkin tosi hyvä kysymys! Etukäteen kun ei tosiaan voi tietää millaista vauva-arki on juuri tällä kertaa, kuten ei voinut viimeksikään. Pyrin katsomaan siis tilanteen mukaan. Toistaiseksi olen sopinut vain muutamia työjuttuja ekojen kuukausien ajalle, ja pyrkinyt pitämään toimeentulosta huolta muuten jo etukäteen. Mutta vasta aika näyttää kuinka paljon pystyn tekemään. 10 vuoden kokemus alasta ja kolmesta lapsesta on onneksi jonkun verran jo opettanut arvioimaan sitä omaa jaksamista. Tiedän, että jaksaisin tehdä ainakin kerran viikkoon kaupallisen yhteistyön, vaikka nukkuisin tunnin pätkissä joka yö. Muuta sisältöä tuotan muutenkin oman elämän tahdissa ja matalalla kynnyksellä, joten se onnistuu varmasti, oli se arki sitten millaista tahansa. Ja siinäkin voi käyttää harkintaa ja joustaa tilanteen mukaan.

Äitiysvapaan aikana töitä saisi tehdä sunnuntaisin ilman, että se vaikuttaa äitiyspäivärahan määrään. Itse en halua kuitenkaan sitoa itseäni mihinkään tiettyihin viikonpäiviin, vaan teen töitä silloin kun se helpoiten onnistuu. Siksi teen tälläkin kertaa niin, että otan pakolliselta äitiysvapaalta ainoastaan minimiäitiysrahan, enkä YEL-työtuloon perustuvaa äitiysrahaa, ja teen töitä rajoituksettomasti juuri silloin kun siltä tuntuu. Se on meille taloudellisesti kaikkein helpointa, eikä mun silloin tarvitse ilmoitella mun työpäiviä kenellekään, tai miettiä yhtään enempää.

Muuttavatko työt luonnettaan vauva-arjen myötä?

En usko, että töiden luonne muuttuu. Jatkan samalla hyväksi havaitulla linjalla omien arvojeni mukaisesti. Mutta korona saattaa muuttaa töiden luonnetta. Yli vuoden 100% kotoa työskentelyn jälkeen voi olla ihan kivaakin jos syksyllä olisi jo enemmän tapahtumia ja livetapaamisia, jotka piristäisivät sitä kotiarkea.

Toivoisinko, että voisin joskus ottaa lomaa? Tekisinkö silloin mieluummin sisältöjä ennakkoon vai palkkaisinko harjoittelijan?

Yrityksen perustamisen jälkeen 1,5 viikkoa on pisin loma, jonka olen pitänyt. Sitä pidempää täyslomaa (eli kokonaan ilman mitään somea ja sähköpostia) en usko voivani pitää, mutta se ei myöskään haittaa mua. Olen ihmisenä sellainen, että kaipaan sitä tekemistä ja ideointia, enkä oikein viihdy kokonaan lomalla pitkiä aikoja. Kirjoitin blogia ja tein somesisältöjä myös esikoisen ja toisen lapsen vauvavuosina säännöllisesti, silloin en vaan vielä tienannut siitä rahaa niin paljoa, että olisin voinut kutsua sitä mun työksi. Mua ei kiinnosta se, että saisin olla tekemättä töitä täysin, vaan mulle vapautta ja luksusta on se, että saan tehdä mua kiinnostavaa työtä mun omilla ehdoilla ja aikatauluilla. Työn ja vauva-, sekä perhearjen yhdistäminen menee tosi rutiinilla näin monen vuoden jälkeen ja se on mun elämäntapa, jossa tunnen olevani vapaa ja onnellinen.

Kokeilin välissä myös sitä, että kävin palkkatyössä muualla ja tein blogia/somea vain sivutyönä ja kyllä tämä nykyinen tapa sopii mulle itselleni ja meidän perheelle paljon paremmin. Mun lyhyiden lomapyrähdysten ajaksi en ole ottanut itselleni sijaista. Joskus olen tehnyt sisältöjä ennakkoon, toisinaan taas antanut vain olla. Se on työn kannalta kannattavampaa, että tekee ennakkoon sisältöjä, joita julkaisee myös lomalla (eli ei ole kuitenkaan ihan täyslomalla), mutta välillä kaipaa ihan 100% irtautumistakin toki. Molempia tilanteen mukaan.

Itse odotan tulevaa arkea innolla ja avoimin mielin. Yksi kokemus takana tuo varmuutta, eikä mua oikeastaan hirveästi jännitä. Voin kertoa sitten kokemuksia kun nähdään millainen tämä meidän hulivilivauva on mahan ulkopuolella, hah! Ymmärrän, kuinka ainutlaatuista ja harvinaista on se, että me pystytään järjestämään vauva-arki näin ja viettämään suurin osa vauvavuodesta koko perhe yhdessä. Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, etenkin kun takana on myös kaksi aivan erilaista vauvavuotta, joista etenkin toisen aikana olin lähes täysin yksin lasten kanssa Oton tehdessä pahimmillaan aina monta 7-päiväistä työviikkoa päivystyksineen putkeen, kun me säästettiin häitä varten. Olen siis nähnyt myös sen toisen puolen ja juuri siksi arvostan tätä meidän nykyistä arkea vielä miljoona kertaa enemmän.

Kirjoitettiin postauksia tähän aiheeseen liittyen myös meidän kolmannen lapsen vauvavuonna Oton kanssa, ne löytyvät tästä:

Kun Otto vanhempainvapaalle jäi

AKKAVALTA: Otto vanhempainvapaalla

AKKAVALTA: Vanhempainvapaan loppumetreillä

Vuosi yrittäjänä (vauvan ollessa n. 7kk)


Raskausviikko 25 (24+0-24+6)

18.05.2021

Viikko kului kuin siivillä, kun kesä saapui vihdoinkin Helsinkiin kunnolla. Taas on tiistai ja viikot vaihtuvat. Mun on ollut viime aikoina jotenkin tosi vaikea samaistua mun kahteen edelliseen raskauteen, kun fiilis on niin eri! Tämä neljäs raskaus muistuttaa tosi paljon enemmän mun ensimmäistä raskautta, jossa en kärsinyt supistuksista ennen 34. raskausviikkoa lainkaan. Toisaalta, se ensimmäinen raskaus kuitenkin loppui aiemmin kuin kaksi muuta, joten jännä nähdä miten tämä nyt etenee. Mun veikkaus on se, että dramaattisesta alusta huolimatta tämä voisi olla se mun kaikkein ”normaalein” raskaus ja kenties edetä vaikka laskettuun aikaan asti ilman mitään sen kummempaa. Katsotaan olenko oikeassa.

Viime viikolla nukuin ehkä vähän huonommin kuin aiemmin, heräsin melkein joka yö käymään vessassa. Mutta viime yönä nukuin taas super hyvin, menin nukkumaan jo 23.30 ja heräsin 7.30 ihan pirteänä, enkä herännyt yöllä kertaakaan. Että ota näistäkin nyt selvää! Pidän sormet ristissä, että saisin ainakin joitakin kokonaisia öitä vielä nukuttua ennen kuin loppuraskauden pissalla ramppaaminen alkaa.

Vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Välillä hän on ihan tosi alhaalla ja välillä taas kiipeää ylöspäin. Eilen hän oli ihan ylhäällä mun vasemmassa kyljessä ja venytteli hulluna. Se on aina niin outo tunne kun vauva on pitkään hengannut jossain yhdessä kohtaa ja sitten ihan yhtäkkiä siirtyy johonkin aivan eri paikkaan. Menee aina hetkeksi sisäelimet ihan solmuun tai jotain. Mutta yhtä kaikki, ihanaa kun liikkuu. Nyt ei ole ollut hirveästi onneksi sellaisia kivuliaita liikkeitä, enemmän vaan juuri kovaa paineen tunnetta ja sitten sellaisia peruspotkuja ja nyrkkeilyitä.

Maha on kyllä kasvanut ja pyöristynyt, mutta ei se tunnu vielä mitenkään ihan valtavalta, eikä ole vielä pahasti tiellä. Ihan hyvin yltää halimaan vielä Ottoa ja ruokaakin pystyy laittamaan ilman, että maha on tiellä. Mahan muoto muuttuu edelleen jatkuvasti, välillä se on enemmän vaan edessä päin ja välillä sitten leviää kohti sivujakin, jos vauva on poikittain. Pääosin vauva viihtyy alhaalla, joten maha ei paina onneksi ylhäältä vielä keuhkoja tai muutenkaan. Mutta hetkellisesti jos vauva tulee ylemmäs, niin sitten voi olla tukala olo.

Kävely onnistuu hyvin ja jopa melko rivakkaan tahtiin. En tiedä miten on mahdollista, mutta kävelytyylini muistutti enemmän ankkaa viikolla 14 kuin viikolla 25. Siis varmaan jotenkin kun kohtu oli alkuun vielä alempana ja vauva myös, niin silloin se painoi enemmän alas ja kävely tuntui inhottavammalta. Nyt kun molemmat ovat kasvaneet ja nousseet ylemmäs, niin kävelykin tuntuu helpommalta. Mulla oli alussa paljon enemmän sellaisia loppuraskauden oireita kuin nyt keskivaiheilla, hah. Tätä seesteistä keskiraskautta eli toista kolmannesta on vielä muutama viikko jäljellä, ennen kuin alkaa viimeinen kolmannes.

Ensi viikolla me päästään kurkkaamaan vauvaa 3D/4D-ultraan ja tämä on meidän ensimmäinen kerta kun käydään sellaisessa! Kuten aiemmin kirjoittelinkin, että kun tässä taas nyt ehkä mahdollisesti ollaan viimeistä kertaa raskaana (heh, ei sitä tiedä) niin halutaan ottaa kaikki mahdollinen tästä irti. Aiemmin meille ei ole ollut mahdollista taloudellisesti käydä yksityisellä näissä ultrissa, paitsi ehkä kolmannella kerralla olisi, mutta ei vaan jostain syystä menty siltikään. Nyt halutaan ehdottomasti käydä, koska sitten päästään tutustumaan meidän tulevaan pikkuiseen vieläkin paremmin jo nyt raskausaikana. Mua jännittää jo etukäteen ihan hulluna, koska niin hassua päästä näkemään hänen kasvot jo etukäteen, eikä vasta sitten synnytyksessä.

Ehkä me sitten saadaan viimeinkin päätettyä myös hänen koko nimi valmiiksi, kun edelleen meillä on vain se kutsumanimi, mutta ei muita päätettynä. Nimilistoja mulla on ainakin viisi ja selaan nimisivustoja harva se päivä, kyllä se vielä joku päivä tuottaa tulosta, ei hän nimettömäksi jää!

Checklist raskausviikko 25:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (edelleen)

Cravings: Uudet perunat!

Oireet: Vähän hankalat yöt, olen heräillyt öisin jonkin verran. 


Kesäsuunnitelmat 2021 & kesän bucket list

17.05.2021

Viime vuonna tein ”Poikkeuskesän bucket list” -nimisen postauksen, itse asiassa melkein tasan vuosi sitten, 14.5.2020. En oikeasti silloin voinut kuvitellakaan, että tänä kesänä ollaan edelleen rajoitusten alla ainakin alkukesä. Voihan se olla, että loppukesästä tilanne on jo paljon parempi ja päästäisiin kenties juhlimaan vaikka mun ja Oton yhteiset kolmekymppiset meidän pihalla, kun Otolta jäi viime kesänä pitämättä ja musta olisi mahtavaa ehkä pitää omat vielä ennen kuin vauva syntyy. Mutta katsotaan miten tämä tästä etenee.

Meillä on niin monet muutkin juhlat pitämättä, kuten 10v vuosipäivä-bileet, tuparit, gender revealit ja kaikki lasten synttärit, että jos mitenkään mahdollista niin yhdet kesäjuhlat ainakin järkätään jos vaikkapa heinäkuussa kokoontumisrajoitukset ovat jo lievemmät ja juhlien järjestäminen sallittua. Mutta katsotaan, vielä ei lyödä mitään lukkoon vaan seurataan ohjeita. Olisi vaan niiiiin ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa porukalla, pitää grilli kuumana koko illan, nauttia lämpimästä kesästä ja musiikista ja vaihtaa kuulumisia kunnolla kaikkien kanssa, ketä ei olla nähty ihan liian pitkään aikaan, koska korona.

Toki mekin ollaan aina välillä nähty ystäviä ja perhettä, mutta kerralla aina vain yhtä tai paria tyyppiä ja muutenkin paljon normaalia harvemmin. Enkä edes muista milloin olisin viimeksi halannut jotain läheistä! Siksi on niin valtava ikävä kaikkia ja vieläkin on monta läheistä, jotka eivät ole edes käyneet meidän ”uudessa kodissa”, jossa ollaan kuitenkin asuttu jo yli vuosi. Mutta kuten sanottua, katsotaan miten tämä tästä etenee ja mitään riskejä ei oteta vaan seurataan edelleen ohjeistuksia tarkasti.

Onneksi viime kesänä jo sai huomata, että kyllä sitä pystyy kuitenkin tekemään paljon kaikkea, vaikka rajoituksia olisikin voimassa. Pidettiin grilli-iltoja muutaman läheisen kanssa, käytiin paljon rannalla, käytiin syömässä ja istumassa iltaa terassilla ja kasvatettiin vihanneksia pihalla. Ja toki matkattiin myös kotimaassa. Käytiin kahdesti Oulussa ja kerran Turussa, ne reissut tuntuivat melkein kuin olisi ulkomaille päässyt. Tänä kesänä koronan lisäksi mun raskaus saattaa rajoittaa, koska vielä ei tiedä miten mun vointi etenee. Sormet ristissä, että nämä super hyvät fiilikset jatkuisivat ja päästäisiin käymään pikkureissu jossain kotimaassa kesän aikana. Kaikkein eniten toivon, että saisin nähdä mun äidin, mun tädin ja kummipojan, mun papan ja mun serkut perheineen, Oton serkun ja hänen puolison ja kaikki muut rakkaat edes jotenkin! Mutta joo, katsotaan, katsotaan. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa ja mitä näitä nyt oli.

Viime kesän bucket list oli aika toimiva ja käytin sitä pohjana myös tämänvuotiselle listalle, mutta tähän on lisätty joitakin juttuja, jotka viime kesänä eivät olleet edes vielä mahdollisia (kuten raskauskuvaukset Alppiruusupuistossa). Lisäksi olen poistanut muutamia juttuja, kuten ”pomppia mahdollisimman paljon trampoliinilla”, ”juosta pitkän lenkin kaatosateessa”, joka ei tässä vaiheessa raskautta enää houkuttele ajatuksena, heh. Tässä ei nyt lue mitään reissuja, koska viime vuoden tapaan mulle tärkeintä on se, että listan jokainen kohta on mahdollinen, oli tilanne mikä hyvänsä. Ennen listaa vielä lainaus viime vuoden postauksesta, eli se, mitä bucket list itselleni tarkoittaa:

”Bucketlist, ämpärilista, on siis lista asioista, joita haluaisin tehdä ennen kuin kesä on ohi. Sitä ei tarvitse noudattaa orjallisesti, enkä ole pettynyt, vaikka ei kaikki asiat toteutuisikaan. Sen ainoa tarkoitus on muistuttaa kaikista ihanista jutuista, joita kesässä rakastan ja joita VOI tehdä, jos haluaa. Olen tehnyt näitä bucketlisteja ennenkin ja ne ovat aina onnistuneet siinä omassa tehtävässään: inspiroimaan tekemään kivoja pieniä juttuja, joiden avulla kesästä saa vielä enemmän irti.”

Kesän bucket list 2021, tänä kesänä voisin:

Syödä ainakin 30 jäätelöä. 

Pulikoida omalla pihalla porealtaassa.

Pitää raskauskuvaukset Alppiruusupuistossa.

Grillata paljon ja usein.

Syödä hulluna uusia perunoita ja kevätsipulia.

Kuvata auringonkukkapellolla ilta-auringossa.

Käydä piknikillä.

Uida meressä tai järvessä.

Maistella itse omalla pihalla kasvatettuja vihanneksia ja marjoja.

Pitää leffamaratonin Oton kanssa.

Pitää pyjamabileet ja leffamaratonin lasten kanssa.

Leikkiä vesisotaa.

Syödä kirsikoita ja omenoita oman pihan puista. Tämä tosin varauksella, viime kesänä ei saatu yhden yhtä kirsikkaa, omppuja senkin edestä. 

Tehdä itse smoothiejätskejä.

Syödä ihan hulluna mansikoita.

Tehdä kukkaseppeleet juhannuksena koko perheelle.

Lukea kirjaa aurinkotuolissa.

Pitää lapset päättää -päivän.

Maalata ulkona auringossa.

Juhlia etukäteen mun ja jälkikäteen Oton 30v-synttäreitä, pienesti tai isosti. 

Pitää ainakin viikon lomaa, jolloin en tee töitä ja laitan sähköpostiin automaattisen lomaviestin. 

Tuli niin kesäfiilis tätä kirjoittaessa! Ihan hurjaa, että enää kolme viikkoa siihen, että lapsilla alkaa kesäloma. Siitä alkaa kunnolla meidän kesä. Otto lomailee juhannuksesta eteenpäin kolme viikkoa, joten ajoitan varmaan sille ajalle itselleni sen yhden lomaviikon, jollekin niistä viikoista.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!


Kaurainen raparperipiirakka & Floran päivän kukkien kylvö

13.05.2021

Kaupallinen yhteistyö Flora.

Tiesittekö, että tänään helatorstaina vietetään myös Floran nimipäivää? Siksi tänään onkin ihana päivä (ja ihana sää!) kylvää päivän nimen mukaisesti kauniita kukkia, ja näin sopivasti myös minulle leipoa ihanaa ja täyteläistä kauraista raparperipiirakkaa vuosiyhteistyökumppanini Floran tuotteilla. Minulla oli kunnia ilahduttaa myös muutamaa kollegaa kukilla, Flora-tuotteilla, kukan siemenillä ja raparperipiirakan reseptillä jo etukäteen, ja sain ainakin muutaman palautteen, että piirakka oli oikein herkullista! Toivottavasti siis maistuu teillekin, sillä meille tämä on ihan lemppari niin maun kuin helppoutensakin vuoksi.

Piirakan pohjassa ja crumblessa on hyödynnetty Flora Culinessea, joka on ihanan monikäyttöinen ja hyvä tuote kaikenlaiseen leivontaan ja ruuanlaittoon. On niin helppoa, kun ei tarvitse erikseen sulattaa voita. Piirakkaa tarjoilen mieluiten Flora Vanillan kanssa, joka on mun lemppari vaniljakastike, etenkin vaahdotettuna. Vaahdotettuna siitä yhdestä purkista tulee muuten ihan valtava määrä, riittää helposti isollekin porukalle. Flora Vanilla maistuu mun lapsuudelta, sillä meillä oli aina sitä vaniljakastikkeena lämpimien piirakoiden, lettujen ja muiden herkkujen kanssa kun minä olin pieni. Siinä on mulle se ”the” vaniljakastikkeen maku, jota rakastan. Kun laitan silmät kiinni olen melkein mummolassa, paljain jaloin pihalla syömässä mummun raparperipiirakkaa.

Tämän piirakkareseptin makeus tulee pääosin tummemmasta ruokosokerista, joka on mun lemppari leivontasokeri herkullisen paahteisen makunsa vuoksi. Piirakassa on paljon kauraa, sekä pohjassa että päälle tulevassa crumblessa, koska kaura sopii mun mielestä niin ihanasti raparperin ja happamampien hedelmien, kuten omenan, kanssa. Mieletöntä, että raparperisesonki on käynnissä, sillä se on niin herkullinen ja monipuolinen raaka-aine.

Iinan Kaura-raparperipiirakka & Flora Vanilla

Piirakkapohja:

2 munaa

1,5 dl sokeria

2 dl pikakaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoa

1tl leivinjauhetta

0,5 dl Flora Culinessea

1dl maustamatonta jogurttia

Raparperitäyte:

4-5dl pilkottua raparperia

1dl ruokosokeria

1-2tl kanelia

Päälle tuleva crumble:

0,75dl Flora Culinessea tai Flora & Voita sulatettuna

0.75 dl ruokosokeria

2 dl kaurahiutaleita

2rkl vehnäjauhoa

2 tl kanelia

+ Flora Vanillaa tarjoiluun.

Valmistusohje:
  1. Kuori ja pilko raparperit ohuiksi pieniksi paloiksi. Sekoita ruokosokeri ja kaneli palojen sekaan ja anna maustua sen aikaa kun teet piirakkapohjan ja crumblen.
  2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauho, kaurahiutaleet ja leivinjauhe. Lisää Flora Culinesse ja jogurtti ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. 
  3. Sekoita keskenään kaurahiutaleet, vehnäjauho, ruokosokeri, Flora Culinesse ja kaneli. 
  4. Levitä raparperit pohjan päälle. Ripottele päälle crumble. 
  5. Paista uunissa 200 asteessa 30-35 minuuttia. 
  6. Tarjoile piirakka lämpimänä, vaahdotetun Flora Vanillan kanssa.

Ihan mieletöntä, kun saatiin näin upea sääkin tämän helatorstain pikkuloman kunniaksi. Ollaan siivottu terassia ja istutettu kauniita kukkia Floran antamista siemenistä, kuten ruiskaunokkia, pioni-unikkoa ja  kehäkukkaa yhdessä lasten kanssa. Toivottavasti saadaan nauttia omalla pihalla upeasta kukkaloistosta ja sadosta tänä kesänä! Kukat tuo niin paljon ihanaa kesäfiilistä ja iloa. Lasten kanssa on mahtavaa seurata sitä, kun ensin maasta puskevat pienet sirkkalehdet ja sitten myöhemmin upeat kauniit kukat ja värit. Kiitos hurjasti Floralle ihanista kukan siemenistä, sekä tästä ideasta, että Floran päivänä on hyvä päivä kylvää kukan siemenet ulos ja herkutella. Tässä on taas yksi sellainen perinne, jonka voisin erittäin mielellään ottaa meille käyttöön!

Ihanaa ja kesäisen nautinnollista alkavaa viikonloppua kaikille!