Milloin viimeksi -haaste: 50 kysymystä & vastausta

12.05.2021

Karoliina Pentikäinen haastoi mut vastaamaan näihin 50 kysymykseen, ja tottahan toki otin hauskan haasteen vastaan! En ole pitkään aikaan tehnytkään yhtään blogihaastetta, joten tämä oli oikein kiva juttu tähän väliin.

1. Karjuit. Hyvä kysymys! En tiedä. Karjuminen on mulle tosi vierasta, tulee mieleen lähinnä tilanteita joissa olen karjunut leikilläni (esimerkiksi esittänyt leijonaa), tai sitten mun eka synnytys, jossa karjuin, mutta mulle sanottiin, että kannattaa olla hiljaa niin on paremmin voimaa ponnistaa. Sitten lakkasin karjumasta, enkä ole muissa synnytyksissä karjunut. 

2. Ajoit autoa. En ole vielä(kään) ajanut. Otolla on edelleen se opetuslupa, mutta tämä on just se asia, mitä ei olla vaan saatu aikaiseksi kaiken tämän muun keskellä, ja ollaan huomattu, että ollaan jälleen pärjätty ihan hyvin vain yhdellä kuskilla ja autolla. Mulla ei ole mitään valtavaa paloa tähän asiaan, eikä ole ilmeisesti vielä tullut niin suurta tarvetta, että oltaisiin saatu aikaiseksi hoitaa tarvittavat varusteet autoon ja aloittaa. 

3. Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta, onko se turvallista. Siitä on kyllä aikaa ihan liian kauan. 

4. Urheilit. Kävelyllä kävin viimeksi eilen. Kunnon hikiliikuntaa olen harrastanut viimeksi juuri ennen joulua, sen jälkeen vain joogaa ja kävelyä. 

5. Olit pelokas. Alkuvuodesta, kun oli epävarmaa, että selviääkö meidän vauva. Se epätietoisuus oli niin pelottavaa ja rankkaa monen viikon ajan. 

6. Itkit. Eilen kun katsottiin Handmaid’s talen 3. kauden vikaa jaksoa ja siinä oli niin koskettava ja valtavan suuri hetki.

7. Söit vaan herkkuja lounaaksi. Ei tule mieleen. Migreenin takia olen ihan naurettavan tarkka mun aterioista, mun on pakko syödä ne päivän ainakin neljä pääateriaa, että ei tule päänsärkyä tai migreeniä. Välipalaksi söin munkkia vappuna. 

8. Sheivasit. Viikonloppuna kainalot. 

9. Olit kateellinen jollekin toiselle. En muista milloin olisin ollut sellaisella katkeralla tavalla kateellinen. Mutta silloin kun keväällä itse pelkäsin koko ajan meidän vauvan puolesta, mietin kaihoisasti, että olisinpa itsekin jo yhtä turvallisilla viikoilla mun raskaudessa kuin mun ystävä. 

10. Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon. Maanantaina. Silloin tuli just sähköpostiin S-bonustiedote ja taas kilahti kuukauden bonukset suoraan rahastoon säästöön. Sinne on kertynyt mukava summa rahaa, joka on kasvanut erittäin hyvin korkoa. Seuraavan kerran sijoitan ensi viikolla, kun säännölliset kuukausisäästöt menevät tililtä. 

11. Olit yksin kotona yön? Silloin kun ei oltu vielä muutettu yhteen Oton kanssa. Siis tämän on ollut pakko olla helmikuussa 2011, eli yli kymmenen vuotta sitten, hah! Lasten kanssa olen kyllä ollut yksin kotona yötä ilman Ottoa, mutta en koskaan kokonaan yksin sen jälkeen kun tavattiin. 

12. Sait olla yksin. Viimeksi tänään, kun Otto oli hakemassa lapsia koulusta. 

13. Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun. Viikonloppuna meillä oli kunnon nauruhepulit Oton kanssa illalla lasten mentyä nukkumaan, kun tehtiin iltapalaa. 

14. Valvonut aamulla kello neljään? Olisikohan se ollut mun ystävän polttareissa vuonna 2019, tai sitten meidän hääpäiväbileissä, myös 2019. Tosin silloin saatoin valvoa vain kolmeen asti. Tai sitten silloin kun tultiin New Yorkista kotiin viime vuonna, silloin oli rytmi ihan sekaisin etenkin kotimatkalla. 

15. Olet bailannut aamuun saakka. Nuo samaiset kaksi kertaa ovat ne hetket, kun olen viimeksi ”bailannut aamuun saakka”. Mutta siis jos mietitään, että olisi valvonut koko yön ja bailannut oikeasti aamuun aamuun saakka, niin en kyllä tiedä millloin viimeksi. Ehkä ennen kuin sain ensimmäisen lapsen. 

16. Teit jotain, mitä et ikinä uskonut tekeväsi. Musta tuntuu, että koko mun elämä on asioiden tekemistä, joita en ikinä (ennen) uskonut tekeväni. En koskaan nuorena uskonut, että voisin oikeasti ostaa mun unelmien kodin tai päästä käymään New Yorkissa. Nykyään en enää ajattele, että olisi asioita, joihin en pysty. 

17. Rukoilit. Wau, mikä kysymys. Tosi harvoin tulee otettua kantaa mihinkään uskontoon liittyvään omassa blogissa, ehkä siksi, kun en itsekään ole ihan varma mikä oma suhtautumiseni mihinkin asiaan on. En osaa vastata tähän. 

18. Kävit Alkossa. Se oli joulukuussa, kun ostin muutamaa päivää ennen joulua valkoviiniä joulupöytään, jota en sitten koskaan edes maistanut. 

19. Kävit ulkomailla. New Yorkissa helmikuussa 2020. 

20. Kävit järvessä uimassa. Ei kyllä mitään hajua, milloin olen uinut viimeksi järvessä. Meressä on tullut uitua monen monta kertaa viime kesänäkin, mutta järvessä ehkä joskus 2018. 

21. Söit ulkona ravintolassa. Viime vuoden puolella, olisiko ollut joko meidän illallinen Nudessa mun synttäreinä, tai sitten joku lounas ehkä lokakuussa. Sen jälkeen ollaan haettu vain noutoruokaa. Olisipa ihana käydä taas ravintolassa!

22. Maistoit itsellesi uutta ruokaa. Tällä viikolla. Me tilataan Ruokaboksia ja siellä tulee jatkuvasti uusia reseptejä testiin. 

23. Kiroilit. Tällä viikolla tai viime viikolla. Ennen kiroilin päivittäin, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän ne omat sanat särähtää myös omaan korvaan jostain syystä. Kiroilen nykyään lähinnä silloin, jos tiputan jotain tai satutan vahingossa itseni. 

24. Olit humalassa/kännissä. Yksissä juhlissa keväällä 2015. Se tuntui pitkän tauon jälkeen niin ahdistavalta, että päätin silloin, etten koskaan enää halua kokea sitä uudelleen. Humalasta ei tullut vapautunut olo kuten teininä, vaan se tuntui vaan tosi ahdistavalta. Sen jälkeen en ole juonut missään isoissakaan juhlissa muutamaa (2-3) lasillista enempää, enkä usko, että koskaan enää tulen juomaan. 

25. Leikkasit kynnet. Ehkä kuukausi sitten. Raskausaikana kynnet kasvaa mulla niin upeasti, nautin pitkistä kynsistä.

26. Turhauduit. Viime viikon maanantaina, kun mulla oli niin valtavan paljon hommaa. Onneksi sain kaiken tehtyä. Mutta kyllä siinä sai olla kieli keskellä suuta, että ehdin hoitaa kaiken. 

27. Juoksit cooperin testin. Lukiossa varmaankin. 

28. Luit Raamattua. Rippikoulussa varmaan. Pitäisi kyllä ihan mielenkiinnosta lukea sitä joskus. 

29. Nukuit yön yli. Viime yönä. Onneksi ainakin toistaiseksi olen saanut alkuraskauden katkonaisten unien jälkeen nukuttua tosi hyvin vielä. 

30. Mietit omia arvojasi. Eilen, kun mua haastateltiin yhteen lehtijuttuun, joka ilmestyy myöhemmin tässä kuussa. Puhuin siinä nimenomaan mun arvoista ja elämän asenteesta. Arvot on mulle tosi tärkeitä ja ne auttaa pitämään keskiössä ne asiat, jotka oikeasti merkitsevät mulle.

31. Teit hutiostoksen. Kuukausi sitten ostin lapselle bikinit hänen lempivärissä. Kotiin päästyä Otto leikkasi niistä laput irti ja vasta kun lapsi sovitti niitä, huomattiin, että olin epähuomiossa ottanut kaksi kokoa liian suuret. Ne oli aivan kertakaikkisen liian isot vielä. Vitsit että harmitti, että en ollut huomannut kaupassa, ja että kun laput oli jo irrotettu, niin niitä bikineitä ei voinut enää vaihtaa. Mutta me laitettiin ne säästöön, otetaan käyttöön sitten parin vuoden päästä kun ovat sopivat. Ja ehkä Otto oppi nyt tästä kerrasta, että lappuja ei ikinä leikata ennen kuin on sovitettu, hah! 

32. Puhuit englantia. Pari viikkoa sitten kun törmäsin kauppareissulla englanninkieliseen ystävään sattumalta. 

33. Olit rohkea. Pientä rohkeutta tarvitaan mun työssä koko ajan. Monesti saa ylittää itsensä kun avautuu asioista. Toisaalta, tarvitsen myös rohkeutta siihen, että uskallan rohkeasti puhua itseni ja työni puolesta ja myydä ideani potentiaaliselle asiakkaalle. Isosti rohkea olen viimeksi ollut ehkä silloin, kun vihdoin päätettiin Oton kanssa, että vauva saa tulla. Tai silloin, kun ostettiin tämä koti. Se tuntui niin hullulta ja pelottavalta, mutta me tehtiin se! 

34. Sanoit “minä rakastan sinua”. Aamulla kaikille lapsille kun lähtivät kouluun ja dagikseen, ja Otolle joka heidät vei. 

35. Maksoit laskun. Tänään maksoin juuri muutaman e-laskun, joita oli tullut. 

36. Lahjoitit hyväntekeväisyyteen. Tänään maksoin tililtä myös Planin kk-maksun, kun olen kummi. 

37. Koit olevasi hyvä äiti. Eilen illalla, kun lapsi sanoi, että olen maailman paras ja ihanin ja rakkain äiti. Tai ehkä tänään aamulla, kun puhdistettiin yhdessä toisen lapsen kenkiä ennen kouluun lähtöä ja hän sanoi, että on ihana viettää yhdessä äiti-tytär -aikaa, vaikka me vaa puhdistettiin kenkiä. Ei siinä, mullakin oli oikein mukavaa kyllä ja höpöteltiin samalla kaikenlaista. Mulle tulee niin hyvä ja voimaannuttava fiilis siitä, kun näen, että meidän lapset osaavat arvostaa pieniä asioita ja ovat kiitollisia jokaisesta päivästä. 

38. Ajattelit onnistuneesi. Kun viime viikolla laskin budjettia seuraavan kolmen kuukauden ajalle. Teki mieli kiljua ilosta, että vaikka korona viime vuonna sotki monet asiat ja tuntui kuin olisin hypännyt tyhjän päälle tuntemattomaan, olen saanut tilanteen käännettyä voitoksi ja pärjään loistavasti. 

39. Ostit itsellesi jotain ihanaa. En kyllä nyt saa mieleen. Olen viime aikoina ostanut kaikkea ihanaa lähinnä meidän vauvalle. Itselleni ostokset ovat olleet ennemmin käytännöllisiä, kuten alushousut jotka eivät purista, tai kengät joissa ei ole nauhoja. 

40. Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään. Tää on jännä kysymys myös. Tulee mieleen lähinnä jotkut teininä tapahtuneet asiat? 

41. Oli sun menkat. No ennen tätä raskautta, eli marraskuun lopussa. 

42. On tullut verta nenästä. Ihan valumalla verta on tullut viimeksi kun olin kesätöissä 2009 ja asuin sen kesän ajan Otaniemessä Espoossa. Olin just lähdössä töihin ja myöhästyin sen takia, kun mun nenästä vaan alkoi valumaan aivan hulluna verta, niin että rappukäytävän lattiakin meni ihan vereen ja jouduin siivoamaan sen ja vaihtamaan vaatteet. Se ei millään meinannut loppua. Taisi johtua siitepölyallergiasta ja allergialääkkeistä se. 

43. Myönsit olleesi väärässä. Aina tarvittaessa myönnän kyllä mielellään, mutta nyt just ei tule mieleen. 

44. Harrastit seksiä. Eilen. 

45. Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta. Maanantaina laitoin positiivista palautetta Instagramissa erään yrityksen tilille, kun ollaan oltu niin tyytyväisiä asiakkaita. 

46. Pyysit apua ystävältä. Viime viikolla kysyin ystävältä, että osaisiko hän auttaa mua ompelemaan yhden vaatteen meidän vauvalle, kun en tunnu löytävän mistään yhtä juuri sellaista, jonka haluaisin. 

47. Pyysit anteeksi. Olisikohan se ollut maanantaina, kun Otto siivosi ja olin jättänyt astiat lojumaan, enkä vienyt koneeseen. Mun niin pitäisi skarpata siinä!  

48. Suutuit puolisollesi. Tästä on nyt pari kuukautta jo, mutta silloin kirjoitin blogiinkin, että hormonit sai mut itkemään, vaikka en halunnut, eikä mua edes itkettänyt omasta mielestä, mutta silti se itku vaan tuli. Eniten ehkä suutuin kuitenkin niille hormoneille, jotka eivät toimineet tilanteessa kuten halusin. Halusin olla rauhallinen, mutta sitten muutuin itkumonsteriksi, hah. Nyt onneksi voi nauraa tuolle ja olotkin on olleet paljon seesteisemmät viime viikkoina. 

49. Nolasit itsesi. Ei tule nyt mieleen. On niin vähän sosiaalisia kontakteja kuluneen vuoden ajalta, että hyvin harvoin jos ollenkaan on ollut mitään tilanteita, joissa olisin nolostunut. 

50. Tunsit pakahtuvasti onnesta. Viimeksi tänään päivällä, kun join päiväkahvia omalla pihalla ja lämpömittari näytti 23 astetta. Kaikki oli vaan niin ihanaa just siinä hetkessä. 

Vitsit tää oli hauska haaste tehdä, olipa kiva miettiä näin paljon erilaisia vastauksia! Toivottavasti tekin tykkäsitte! :) 


9-vuotias blogi

08.05.2020

9 vuotta sitten naputtelin ensimmäisen blogipostaukseni ikinä. Mua vähän jännitti millaisen vastaanoton se saa, kiinnostuuko kukaan, tuleeko tästä mitään. Linkkasin postauksen Facebookiin ja Irc-galleriaan, jota satunnaisesti silloin edelleen käytin. Ei mulla ollut mitään odotuksia siitä, millaista bloggaaminen on, olin valmistautunut siihen, että voisin lopettaa vaikka heti, jos se ei tunnukaan omalta jutulta. Mutta tässä sitä ollaan yhdeksän vuotta myöhemmin edelleen. Yllätyksekseni touhu vei mut täysin mukanaan ja täysin puhekielisistä, lyhyistä höpötyksistä ja automaattiasetuksilla otetuista kuvista ollaan edetty tähän missä nyt ollaan.

Tuntuuko näin yhdeksän vuoden jälkeen siltä, että kaikki on jo sanottu? Ei todellakaan. Blogi on muuttanut muotoaan, kehittynyt ja kasvanut mun mukana aina ja ehkä siksi sanottava ei ole loppunut kesken.  Ja se tulee varmasti muuttumaan ja kehittymään jatkossakin sitä mukaa kun mun elämäkin muuttuu, kasvaa ja kehittyy. En ole koskaan rakentanut blogiani vain yhden teeman ympärille, vaan se on aina ollut jatkuvaa erilaisten aiheiden iloista sekamelskaa.

Tänä keväänä suurempaan rooliin ovat nousseet piha-, remontointi- ja sisustushommat meidän muuton mukana ja nekin olette ottaneet ilahduttavan hyvin vastaan. Toisinaan tämä on ollut raskaus- tai vauvapainotteinen blogi. Joskus suuremmassa roolissa ovat olleet vaatteet ja kosmetiikka tai mielipiteet ja ajankohtaiset aiheet ja joskus taas arki tai parisuhde. Blogi muuttuu jatkuvasti, mutta jatkuvassa murroksessa olen pitänyt tärkeänä sitä, että säilytän oman äänen ja tyylin, kaikessa mistä kirjoitan.

Se tuntuu valtavan hienolta, että vaikka blogin aiheet ja painotus ovat aina muuttuneet, niin moni lukijoista on pysynyt mukana sieltä alusta asti. Edelleen saan lähes päivittäin viestiä joltakin lukijalta, joka on seurannut jo ihan ekasta postauksesta lähtien. Moni teistä on kasvanut teinistä aikuiseksi tämän blogin parissa, kuten myös minä itse. Viimeksi eilen sain viestin myös uudelta seuraajalta, joka oli alkanut kahlaamaan blogia alusta asti nyt. Uusia mahtavia tyyppejä tulee mukaan päivittäin ja olen teistä ihan jokaisesta todella kiitollinen.

Viime vuonna 8v-synttäripostauksessa kirjoitin näin: ”Tänään me otettiin nämä kuvat kaikessa rauhassa työpäivän aikana, sillä aikaa kun taapero oli hoidossa keskimmäisen kanssa ja esikoinen koulussa. Nämä meidän rauhalliset kahdenkeskiset työ-ja koulupäivät ovat yksi hienoimpia asioita, joita tämä blogi on meidän perheelle mahdollistanut.”

Tänä vuonna taas olen erityisen kiitollinen siitä toisesta ääripäästä: että olen tänä poikkeusaikana pystynyt työskentelemään normaalisti, vaikka kaikki kolme lasta ovat olleet jo kahden kuukauden ajan kotona. Rauhalliset kahdenkeskiset työ- ja koulupäivät ovat muisto vain, mutta toisaalta, tämäkin on saatu toimimaan. Pian poikkeusajan perään edessä on lasten 10 viikon kesäloma, jolloin he ovat myös kaikki kotona ja minä teen töitä ja Otto ammattikorkean kesäkursseja. Meidän pitkien kesälomien perinne on ollut tänä aikana suureksi avuksi.

Olemme jo konkareita siinä, miten normaalia työarkea pyöritetään samalla kun lapset ovat kotona ja heille pystytään tarjoamaan tekemistä ja seuraa sekä tarvittavat viisi ateriaa päivässä. Toki esikoisen etäkoulu on tuonut oman mausteensa tähän aikaan, mutta suurimmaksi osaksi tämä on ollut meille ihan tavallista arkea, josta on jo vuosien kokemus ja toimivat rutiinit. Olemme tottuneita viettämään paljon aikaa toistemme kanssa ja nautimme siitä kaikki, joten se ei tunnu raskaalta tai ärsyttävältä. Se on ollut valtavan iso etu tänä aikana.

Hienoimpia asioita, joita olen saanut kokea tehdessäni tätä blogia, ovat olleet Ihanat erilaiset perheet -haastattelut. Ne ovat olleet ihan sanoinkuvailemattoman herkistäviä kokemuksia ihan jokainen. On ollut niin hienoa tavata täysin erilaisia perheitä ja kertoa niin monen perheen tarina. Haastattelut ovat olleet tauolla viimeiset kaksi kuukautta tämän poikkeustilan vuoksi, mutta nyt kun rajoituksia aletaan purkaa, uskallan ehkä jossain vaiheessa jatkaa haastatteluita, jos se perheille sopii. Mutta toki vain ulkona ja vähintään kahden metrin turvavälin päästä. Onneksi mulla on 75mm objektiivi, jonka kanssa pitää kuvata super kaukaa, jotta saa kauniita potrettikuvia. Sen kanssa uusi haastattelu ja kuvaukset sujuisivat turvallisesti, vaikka tulee kyllä olemaan kauheaa, kun ei voi kätellä tai halata!

Vaikka blogi muuttuu ja aiheet vaihtuvat, haluan jatkossakin säilyttää sen yhden teeman, joka blogissa on alusta asti kulkenut mukana. Positiivisen perhe-elämän. Oli kyseessä sitten meidän perhe tai toisen perheen tarina, haluan jatkossakin tuoda esiin perhe-elämää positiivisessa valossa, kuten olen tehnyt jo yhdeksän vuoden ajan kaiken muun rinnalla. Viimeisen vuoden aikana mediassakin on alettu pikkuhiljaa puhumaan perhe-elämästä joskus myös positiiviseen sävyyn, jaettu niitäkin uutisia, joissa kerrotaan perheiden onnellisuudesta ja hyvistä asioista. Toivon, että se on nouseva trendi. Että nyt ja tulevaisuudessa ihan kaikenlaiset perheet saisivat äänensä kuuluviin, että kaiken ikävän ja raskaan rinnalla olisi myös iloa, onnea ja rakkautta. Mitä enemmän perhe-elämän kaikista puolista mediassa puhutaan, sitä realistisempaa kuvaa siitä voidaan välittää.

Ensi vuonna vietetään blogini 10-vuotisjuhlavuotta ja aion ideoida sinne jotain huikeaa, jotain, mitä me voidaan kokea yhdessä. Jotain isompaa kuin koskaan aiemmin. Mulla ei ole aikomustakaan pysähtyä, lopettaa tai luovuttaa vaan pyrin eteenpäin vähintään yhtä kovasti kuin aina ennenkin. Vaikka tässä samalla on tullut 9 vuotta ikää lisää, yritän välttää sitä, että muuttuisin dinosaurukseksi historiasta. Haluan pysyä mukana, haluan ottaa haltuun uusia asioita ja uusia tapoja kommunikoida ja tehdä mun työtä.

Valtavan suuri kiitos teille jokaiselle, jotka olette siellä. Olit sitten uusi tai vanha lukija, instaseuraaja, satunnainen selailija tai Facebook-sivun superfani. Kiitos, että olet  ja toivottavasti olet jatkossakin <3 Tähän synttäripostaukseen on perinteisesti saanut kommentoida ja kertoa itsestään. Rakastan lukea keitä te olette, mistä tulette ja mikä teidän tarina on. Joten jos haluat kertoa itsestäsi, sana on vapaa <3 Kiitos jos kommentoit!

Jos blogin historia kiinnostaa, tsekkaa nämä:

Miten tämä blogi sai alkunsa

Mun blogi numeroina

Miltä näyttää mun yksi kokonainen työviikko

Mun elämäntarina