Milloin viimeksi -haaste: 50 kysymystä & vastausta

12.05.2021

Karoliina Pentikäinen haastoi mut vastaamaan näihin 50 kysymykseen, ja tottahan toki otin hauskan haasteen vastaan! En ole pitkään aikaan tehnytkään yhtään blogihaastetta, joten tämä oli oikein kiva juttu tähän väliin.

1. Karjuit. Hyvä kysymys! En tiedä. Karjuminen on mulle tosi vierasta, tulee mieleen lähinnä tilanteita joissa olen karjunut leikilläni (esimerkiksi esittänyt leijonaa), tai sitten mun eka synnytys, jossa karjuin, mutta mulle sanottiin, että kannattaa olla hiljaa niin on paremmin voimaa ponnistaa. Sitten lakkasin karjumasta, enkä ole muissa synnytyksissä karjunut. 

2. Ajoit autoa. En ole vielä(kään) ajanut. Otolla on edelleen se opetuslupa, mutta tämä on just se asia, mitä ei olla vaan saatu aikaiseksi kaiken tämän muun keskellä, ja ollaan huomattu, että ollaan jälleen pärjätty ihan hyvin vain yhdellä kuskilla ja autolla. Mulla ei ole mitään valtavaa paloa tähän asiaan, eikä ole ilmeisesti vielä tullut niin suurta tarvetta, että oltaisiin saatu aikaiseksi hoitaa tarvittavat varusteet autoon ja aloittaa. 

3. Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta, onko se turvallista. Siitä on kyllä aikaa ihan liian kauan. 

4. Urheilit. Kävelyllä kävin viimeksi eilen. Kunnon hikiliikuntaa olen harrastanut viimeksi juuri ennen joulua, sen jälkeen vain joogaa ja kävelyä. 

5. Olit pelokas. Alkuvuodesta, kun oli epävarmaa, että selviääkö meidän vauva. Se epätietoisuus oli niin pelottavaa ja rankkaa monen viikon ajan. 

6. Itkit. Eilen kun katsottiin Handmaid’s talen 3. kauden vikaa jaksoa ja siinä oli niin koskettava ja valtavan suuri hetki.

7. Söit vaan herkkuja lounaaksi. Ei tule mieleen. Migreenin takia olen ihan naurettavan tarkka mun aterioista, mun on pakko syödä ne päivän ainakin neljä pääateriaa, että ei tule päänsärkyä tai migreeniä. Välipalaksi söin munkkia vappuna. 

8. Sheivasit. Viikonloppuna kainalot. 

9. Olit kateellinen jollekin toiselle. En muista milloin olisin ollut sellaisella katkeralla tavalla kateellinen. Mutta silloin kun keväällä itse pelkäsin koko ajan meidän vauvan puolesta, mietin kaihoisasti, että olisinpa itsekin jo yhtä turvallisilla viikoilla mun raskaudessa kuin mun ystävä. 

10. Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon. Maanantaina. Silloin tuli just sähköpostiin S-bonustiedote ja taas kilahti kuukauden bonukset suoraan rahastoon säästöön. Sinne on kertynyt mukava summa rahaa, joka on kasvanut erittäin hyvin korkoa. Seuraavan kerran sijoitan ensi viikolla, kun säännölliset kuukausisäästöt menevät tililtä. 

11. Olit yksin kotona yön? Silloin kun ei oltu vielä muutettu yhteen Oton kanssa. Siis tämän on ollut pakko olla helmikuussa 2011, eli yli kymmenen vuotta sitten, hah! Lasten kanssa olen kyllä ollut yksin kotona yötä ilman Ottoa, mutta en koskaan kokonaan yksin sen jälkeen kun tavattiin. 

12. Sait olla yksin. Viimeksi tänään, kun Otto oli hakemassa lapsia koulusta. 

13. Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun. Viikonloppuna meillä oli kunnon nauruhepulit Oton kanssa illalla lasten mentyä nukkumaan, kun tehtiin iltapalaa. 

14. Valvonut aamulla kello neljään? Olisikohan se ollut mun ystävän polttareissa vuonna 2019, tai sitten meidän hääpäiväbileissä, myös 2019. Tosin silloin saatoin valvoa vain kolmeen asti. Tai sitten silloin kun tultiin New Yorkista kotiin viime vuonna, silloin oli rytmi ihan sekaisin etenkin kotimatkalla. 

15. Olet bailannut aamuun saakka. Nuo samaiset kaksi kertaa ovat ne hetket, kun olen viimeksi ”bailannut aamuun saakka”. Mutta siis jos mietitään, että olisi valvonut koko yön ja bailannut oikeasti aamuun aamuun saakka, niin en kyllä tiedä millloin viimeksi. Ehkä ennen kuin sain ensimmäisen lapsen. 

16. Teit jotain, mitä et ikinä uskonut tekeväsi. Musta tuntuu, että koko mun elämä on asioiden tekemistä, joita en ikinä (ennen) uskonut tekeväni. En koskaan nuorena uskonut, että voisin oikeasti ostaa mun unelmien kodin tai päästä käymään New Yorkissa. Nykyään en enää ajattele, että olisi asioita, joihin en pysty. 

17. Rukoilit. Wau, mikä kysymys. Tosi harvoin tulee otettua kantaa mihinkään uskontoon liittyvään omassa blogissa, ehkä siksi, kun en itsekään ole ihan varma mikä oma suhtautumiseni mihinkin asiaan on. En osaa vastata tähän. 

18. Kävit Alkossa. Se oli joulukuussa, kun ostin muutamaa päivää ennen joulua valkoviiniä joulupöytään, jota en sitten koskaan edes maistanut. 

19. Kävit ulkomailla. New Yorkissa helmikuussa 2020. 

20. Kävit järvessä uimassa. Ei kyllä mitään hajua, milloin olen uinut viimeksi järvessä. Meressä on tullut uitua monen monta kertaa viime kesänäkin, mutta järvessä ehkä joskus 2018. 

21. Söit ulkona ravintolassa. Viime vuoden puolella, olisiko ollut joko meidän illallinen Nudessa mun synttäreinä, tai sitten joku lounas ehkä lokakuussa. Sen jälkeen ollaan haettu vain noutoruokaa. Olisipa ihana käydä taas ravintolassa!

22. Maistoit itsellesi uutta ruokaa. Tällä viikolla. Me tilataan Ruokaboksia ja siellä tulee jatkuvasti uusia reseptejä testiin. 

23. Kiroilit. Tällä viikolla tai viime viikolla. Ennen kiroilin päivittäin, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän ne omat sanat särähtää myös omaan korvaan jostain syystä. Kiroilen nykyään lähinnä silloin, jos tiputan jotain tai satutan vahingossa itseni. 

24. Olit humalassa/kännissä. Yksissä juhlissa keväällä 2015. Se tuntui pitkän tauon jälkeen niin ahdistavalta, että päätin silloin, etten koskaan enää halua kokea sitä uudelleen. Humalasta ei tullut vapautunut olo kuten teininä, vaan se tuntui vaan tosi ahdistavalta. Sen jälkeen en ole juonut missään isoissakaan juhlissa muutamaa (2-3) lasillista enempää, enkä usko, että koskaan enää tulen juomaan. 

25. Leikkasit kynnet. Ehkä kuukausi sitten. Raskausaikana kynnet kasvaa mulla niin upeasti, nautin pitkistä kynsistä.

26. Turhauduit. Viime viikon maanantaina, kun mulla oli niin valtavan paljon hommaa. Onneksi sain kaiken tehtyä. Mutta kyllä siinä sai olla kieli keskellä suuta, että ehdin hoitaa kaiken. 

27. Juoksit cooperin testin. Lukiossa varmaankin. 

28. Luit Raamattua. Rippikoulussa varmaan. Pitäisi kyllä ihan mielenkiinnosta lukea sitä joskus. 

29. Nukuit yön yli. Viime yönä. Onneksi ainakin toistaiseksi olen saanut alkuraskauden katkonaisten unien jälkeen nukuttua tosi hyvin vielä. 

30. Mietit omia arvojasi. Eilen, kun mua haastateltiin yhteen lehtijuttuun, joka ilmestyy myöhemmin tässä kuussa. Puhuin siinä nimenomaan mun arvoista ja elämän asenteesta. Arvot on mulle tosi tärkeitä ja ne auttaa pitämään keskiössä ne asiat, jotka oikeasti merkitsevät mulle.

31. Teit hutiostoksen. Kuukausi sitten ostin lapselle bikinit hänen lempivärissä. Kotiin päästyä Otto leikkasi niistä laput irti ja vasta kun lapsi sovitti niitä, huomattiin, että olin epähuomiossa ottanut kaksi kokoa liian suuret. Ne oli aivan kertakaikkisen liian isot vielä. Vitsit että harmitti, että en ollut huomannut kaupassa, ja että kun laput oli jo irrotettu, niin niitä bikineitä ei voinut enää vaihtaa. Mutta me laitettiin ne säästöön, otetaan käyttöön sitten parin vuoden päästä kun ovat sopivat. Ja ehkä Otto oppi nyt tästä kerrasta, että lappuja ei ikinä leikata ennen kuin on sovitettu, hah! 

32. Puhuit englantia. Pari viikkoa sitten kun törmäsin kauppareissulla englanninkieliseen ystävään sattumalta. 

33. Olit rohkea. Pientä rohkeutta tarvitaan mun työssä koko ajan. Monesti saa ylittää itsensä kun avautuu asioista. Toisaalta, tarvitsen myös rohkeutta siihen, että uskallan rohkeasti puhua itseni ja työni puolesta ja myydä ideani potentiaaliselle asiakkaalle. Isosti rohkea olen viimeksi ollut ehkä silloin, kun vihdoin päätettiin Oton kanssa, että vauva saa tulla. Tai silloin, kun ostettiin tämä koti. Se tuntui niin hullulta ja pelottavalta, mutta me tehtiin se! 

34. Sanoit “minä rakastan sinua”. Aamulla kaikille lapsille kun lähtivät kouluun ja dagikseen, ja Otolle joka heidät vei. 

35. Maksoit laskun. Tänään maksoin juuri muutaman e-laskun, joita oli tullut. 

36. Lahjoitit hyväntekeväisyyteen. Tänään maksoin tililtä myös Planin kk-maksun, kun olen kummi. 

37. Koit olevasi hyvä äiti. Eilen illalla, kun lapsi sanoi, että olen maailman paras ja ihanin ja rakkain äiti. Tai ehkä tänään aamulla, kun puhdistettiin yhdessä toisen lapsen kenkiä ennen kouluun lähtöä ja hän sanoi, että on ihana viettää yhdessä äiti-tytär -aikaa, vaikka me vaa puhdistettiin kenkiä. Ei siinä, mullakin oli oikein mukavaa kyllä ja höpöteltiin samalla kaikenlaista. Mulle tulee niin hyvä ja voimaannuttava fiilis siitä, kun näen, että meidän lapset osaavat arvostaa pieniä asioita ja ovat kiitollisia jokaisesta päivästä. 

38. Ajattelit onnistuneesi. Kun viime viikolla laskin budjettia seuraavan kolmen kuukauden ajalle. Teki mieli kiljua ilosta, että vaikka korona viime vuonna sotki monet asiat ja tuntui kuin olisin hypännyt tyhjän päälle tuntemattomaan, olen saanut tilanteen käännettyä voitoksi ja pärjään loistavasti. 

39. Ostit itsellesi jotain ihanaa. En kyllä nyt saa mieleen. Olen viime aikoina ostanut kaikkea ihanaa lähinnä meidän vauvalle. Itselleni ostokset ovat olleet ennemmin käytännöllisiä, kuten alushousut jotka eivät purista, tai kengät joissa ei ole nauhoja. 

40. Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään. Tää on jännä kysymys myös. Tulee mieleen lähinnä jotkut teininä tapahtuneet asiat? 

41. Oli sun menkat. No ennen tätä raskautta, eli marraskuun lopussa. 

42. On tullut verta nenästä. Ihan valumalla verta on tullut viimeksi kun olin kesätöissä 2009 ja asuin sen kesän ajan Otaniemessä Espoossa. Olin just lähdössä töihin ja myöhästyin sen takia, kun mun nenästä vaan alkoi valumaan aivan hulluna verta, niin että rappukäytävän lattiakin meni ihan vereen ja jouduin siivoamaan sen ja vaihtamaan vaatteet. Se ei millään meinannut loppua. Taisi johtua siitepölyallergiasta ja allergialääkkeistä se. 

43. Myönsit olleesi väärässä. Aina tarvittaessa myönnän kyllä mielellään, mutta nyt just ei tule mieleen. 

44. Harrastit seksiä. Eilen. 

45. Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta. Maanantaina laitoin positiivista palautetta Instagramissa erään yrityksen tilille, kun ollaan oltu niin tyytyväisiä asiakkaita. 

46. Pyysit apua ystävältä. Viime viikolla kysyin ystävältä, että osaisiko hän auttaa mua ompelemaan yhden vaatteen meidän vauvalle, kun en tunnu löytävän mistään yhtä juuri sellaista, jonka haluaisin. 

47. Pyysit anteeksi. Olisikohan se ollut maanantaina, kun Otto siivosi ja olin jättänyt astiat lojumaan, enkä vienyt koneeseen. Mun niin pitäisi skarpata siinä!  

48. Suutuit puolisollesi. Tästä on nyt pari kuukautta jo, mutta silloin kirjoitin blogiinkin, että hormonit sai mut itkemään, vaikka en halunnut, eikä mua edes itkettänyt omasta mielestä, mutta silti se itku vaan tuli. Eniten ehkä suutuin kuitenkin niille hormoneille, jotka eivät toimineet tilanteessa kuten halusin. Halusin olla rauhallinen, mutta sitten muutuin itkumonsteriksi, hah. Nyt onneksi voi nauraa tuolle ja olotkin on olleet paljon seesteisemmät viime viikkoina. 

49. Nolasit itsesi. Ei tule nyt mieleen. On niin vähän sosiaalisia kontakteja kuluneen vuoden ajalta, että hyvin harvoin jos ollenkaan on ollut mitään tilanteita, joissa olisin nolostunut. 

50. Tunsit pakahtuvasti onnesta. Viimeksi tänään päivällä, kun join päiväkahvia omalla pihalla ja lämpömittari näytti 23 astetta. Kaikki oli vaan niin ihanaa just siinä hetkessä. 

Vitsit tää oli hauska haaste tehdä, olipa kiva miettiä näin paljon erilaisia vastauksia! Toivottavasti tekin tykkäsitte! 🙂 


9-vuotias blogi

08.05.2020

9 vuotta sitten naputtelin ensimmäisen blogipostaukseni ikinä. Mua vähän jännitti millaisen vastaanoton se saa, kiinnostuuko kukaan, tuleeko tästä mitään. Linkkasin postauksen Facebookiin ja Irc-galleriaan, jota satunnaisesti silloin edelleen käytin. Ei mulla ollut mitään odotuksia siitä, millaista bloggaaminen on, olin valmistautunut siihen, että voisin lopettaa vaikka heti, jos se ei tunnukaan omalta jutulta. Mutta tässä sitä ollaan yhdeksän vuotta myöhemmin edelleen. Yllätyksekseni touhu vei mut täysin mukanaan ja täysin puhekielisistä, lyhyistä höpötyksistä ja automaattiasetuksilla otetuista kuvista ollaan edetty tähän missä nyt ollaan.

Tuntuuko näin yhdeksän vuoden jälkeen siltä, että kaikki on jo sanottu? Ei todellakaan. Blogi on muuttanut muotoaan, kehittynyt ja kasvanut mun mukana aina ja ehkä siksi sanottava ei ole loppunut kesken.  Ja se tulee varmasti muuttumaan ja kehittymään jatkossakin sitä mukaa kun mun elämäkin muuttuu, kasvaa ja kehittyy. En ole koskaan rakentanut blogiani vain yhden teeman ympärille, vaan se on aina ollut jatkuvaa erilaisten aiheiden iloista sekamelskaa.

Tänä keväänä suurempaan rooliin ovat nousseet piha-, remontointi- ja sisustushommat meidän muuton mukana ja nekin olette ottaneet ilahduttavan hyvin vastaan. Toisinaan tämä on ollut raskaus- tai vauvapainotteinen blogi. Joskus suuremmassa roolissa ovat olleet vaatteet ja kosmetiikka tai mielipiteet ja ajankohtaiset aiheet ja joskus taas arki tai parisuhde. Blogi muuttuu jatkuvasti, mutta jatkuvassa murroksessa olen pitänyt tärkeänä sitä, että säilytän oman äänen ja tyylin, kaikessa mistä kirjoitan.

Se tuntuu valtavan hienolta, että vaikka blogin aiheet ja painotus ovat aina muuttuneet, niin moni lukijoista on pysynyt mukana sieltä alusta asti. Edelleen saan lähes päivittäin viestiä joltakin lukijalta, joka on seurannut jo ihan ekasta postauksesta lähtien. Moni teistä on kasvanut teinistä aikuiseksi tämän blogin parissa, kuten myös minä itse. Viimeksi eilen sain viestin myös uudelta seuraajalta, joka oli alkanut kahlaamaan blogia alusta asti nyt. Uusia mahtavia tyyppejä tulee mukaan päivittäin ja olen teistä ihan jokaisesta todella kiitollinen.

Viime vuonna 8v-synttäripostauksessa kirjoitin näin: ”Tänään me otettiin nämä kuvat kaikessa rauhassa työpäivän aikana, sillä aikaa kun taapero oli hoidossa keskimmäisen kanssa ja esikoinen koulussa. Nämä meidän rauhalliset kahdenkeskiset työ-ja koulupäivät ovat yksi hienoimpia asioita, joita tämä blogi on meidän perheelle mahdollistanut.”

Tänä vuonna taas olen erityisen kiitollinen siitä toisesta ääripäästä: että olen tänä poikkeusaikana pystynyt työskentelemään normaalisti, vaikka kaikki kolme lasta ovat olleet jo kahden kuukauden ajan kotona. Rauhalliset kahdenkeskiset työ- ja koulupäivät ovat muisto vain, mutta toisaalta, tämäkin on saatu toimimaan. Pian poikkeusajan perään edessä on lasten 10 viikon kesäloma, jolloin he ovat myös kaikki kotona ja minä teen töitä ja Otto ammattikorkean kesäkursseja. Meidän pitkien kesälomien perinne on ollut tänä aikana suureksi avuksi.

Olemme jo konkareita siinä, miten normaalia työarkea pyöritetään samalla kun lapset ovat kotona ja heille pystytään tarjoamaan tekemistä ja seuraa sekä tarvittavat viisi ateriaa päivässä. Toki esikoisen etäkoulu on tuonut oman mausteensa tähän aikaan, mutta suurimmaksi osaksi tämä on ollut meille ihan tavallista arkea, josta on jo vuosien kokemus ja toimivat rutiinit. Olemme tottuneita viettämään paljon aikaa toistemme kanssa ja nautimme siitä kaikki, joten se ei tunnu raskaalta tai ärsyttävältä. Se on ollut valtavan iso etu tänä aikana.

Hienoimpia asioita, joita olen saanut kokea tehdessäni tätä blogia, ovat olleet Ihanat erilaiset perheet -haastattelut. Ne ovat olleet ihan sanoinkuvailemattoman herkistäviä kokemuksia ihan jokainen. On ollut niin hienoa tavata täysin erilaisia perheitä ja kertoa niin monen perheen tarina. Haastattelut ovat olleet tauolla viimeiset kaksi kuukautta tämän poikkeustilan vuoksi, mutta nyt kun rajoituksia aletaan purkaa, uskallan ehkä jossain vaiheessa jatkaa haastatteluita, jos se perheille sopii. Mutta toki vain ulkona ja vähintään kahden metrin turvavälin päästä. Onneksi mulla on 75mm objektiivi, jonka kanssa pitää kuvata super kaukaa, jotta saa kauniita potrettikuvia. Sen kanssa uusi haastattelu ja kuvaukset sujuisivat turvallisesti, vaikka tulee kyllä olemaan kauheaa, kun ei voi kätellä tai halata!

Vaikka blogi muuttuu ja aiheet vaihtuvat, haluan jatkossakin säilyttää sen yhden teeman, joka blogissa on alusta asti kulkenut mukana. Positiivisen perhe-elämän. Oli kyseessä sitten meidän perhe tai toisen perheen tarina, haluan jatkossakin tuoda esiin perhe-elämää positiivisessa valossa, kuten olen tehnyt jo yhdeksän vuoden ajan kaiken muun rinnalla. Viimeisen vuoden aikana mediassakin on alettu pikkuhiljaa puhumaan perhe-elämästä joskus myös positiiviseen sävyyn, jaettu niitäkin uutisia, joissa kerrotaan perheiden onnellisuudesta ja hyvistä asioista. Toivon, että se on nouseva trendi. Että nyt ja tulevaisuudessa ihan kaikenlaiset perheet saisivat äänensä kuuluviin, että kaiken ikävän ja raskaan rinnalla olisi myös iloa, onnea ja rakkautta. Mitä enemmän perhe-elämän kaikista puolista mediassa puhutaan, sitä realistisempaa kuvaa siitä voidaan välittää.

Ensi vuonna vietetään blogini 10-vuotisjuhlavuotta ja aion ideoida sinne jotain huikeaa, jotain, mitä me voidaan kokea yhdessä. Jotain isompaa kuin koskaan aiemmin. Mulla ei ole aikomustakaan pysähtyä, lopettaa tai luovuttaa vaan pyrin eteenpäin vähintään yhtä kovasti kuin aina ennenkin. Vaikka tässä samalla on tullut 9 vuotta ikää lisää, yritän välttää sitä, että muuttuisin dinosaurukseksi historiasta. Haluan pysyä mukana, haluan ottaa haltuun uusia asioita ja uusia tapoja kommunikoida ja tehdä mun työtä.

Valtavan suuri kiitos teille jokaiselle, jotka olette siellä. Olit sitten uusi tai vanha lukija, instaseuraaja, satunnainen selailija tai Facebook-sivun superfani. Kiitos, että olet  ja toivottavasti olet jatkossakin <3 Tähän synttäripostaukseen on perinteisesti saanut kommentoida ja kertoa itsestään. Rakastan lukea keitä te olette, mistä tulette ja mikä teidän tarina on. Joten jos haluat kertoa itsestäsi, sana on vapaa <3 Kiitos jos kommentoit!

Jos blogin historia kiinnostaa, tsekkaa nämä:

Miten tämä blogi sai alkunsa

Mun blogi numeroina

Miltä näyttää mun yksi kokonainen työviikko

Mun elämäntarina


Mun blogi numeroina

03.03.2020

Multa toivottiin kovasti postausta blogista numeroina, eli niistä tärkeistä avainluvuista mun blogiin liittyen. Idea oli mun mielestä ihan super hauska, enkä ole koskaan ennen tällaista tehnyt. Mä tutkin muutenkin aina tasaisesti blogin analytiikkaa ja se on mun mielestä hirveän mielenkiintoista. Analytiikka kertoo paljon siitä, missä on onnistunut, mikä ei ole mennyt ihan niin nappiin ja usein onnistuu myös yllättämään. Joskus joku postaus, joka ei julkaisuhetkellä ole ollut niin suosittu, nousee vuosien saatossa yhdeksi luetuimmista. Esimerkiksi parin vuoden takainen Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen on tähän vuodenaikaan taatusti top kympissä, vaikka julkaisisin mitä kiinnostavaa uutta. Julkaisuhetkellä se oli aivan keskitasoa, ei mikään megahitti.

Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä muutamia avainlukuja mun blogista (luvut otettu kirjoitushetkellä ma-aamuna):

2 610 111 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

79 032 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani oli helmikuun aikana.

22 163 271 – Näin monta lukukertaa blogillani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

2942 – Näin monta postausta olen kirjoittanut blogihistorian aikana

2809 – Näin monta postausta olen julkaissut blogihistorian aikana

316 – Näin monta postausta julkaisin vuonna 2019

48 182  – Blogini luetuimman postauksen lukukerrat (Ja postaushan oli 15 nopeaa ja helppoa arkiruokaa). Tähän välihuomautuksena se, että blogitilastoissani luetuimmat sivut ovat etusivu, toinen sivu, kolmas sivu, neljäs sivu ja viides sivu. Yksittäisen postauksen lukukerrat eivät siis huomioi niitä kertoja, kun joku on lukenut postauksen suoraan etusivulta, vaan ainoastaan ne kerrat, kun on luettu sitä kyseistä yksittäistä postausta se auki klikaten.

105 842 – Blogiin tulleiden kommenttien määrä alusta asti

6 – Blogini voittamat palkinnot (mukana palkinnoissa kolmen voiton lisäksi kaksi palkittua 3. sijaa ja yksi palkittu 2. sija)

8 – Blogini saamat ehdokkuudet eri palkintogaaloissa

03:11 – keskimääräinen lukuaika postaukselle viime kuussa

21. käytetyin hakusana jolla blogiini saavutaan on tortillatäyte 

8 vuotta, 9 kuukautta ja 24 päivää on kulunut siitä, kun julkaisin ekan postauksen

40-50h – keskimääräinen tuntimäärä viikossa, jonka käytän työhöni blogissa ja somekanavissa (joinakin viikkoina saatan tehdä vain 30h, toisina saatan tehdä 70h)

99 – DM-viestien määrä, joka mulla tälläkin hetkellä on jonossa odottamassa vastausta Instagramissa

99 – DM-viestien määrä, joihin yritän päivittäin saada vastattua

6 – Reissut, jotka olen tehnyt ulkomaille blogin kautta (Kööpenhamina, Frankfurt, Tukholma, Tukholma, Tukholma & Tallinna)

Sellaisia numerofaktoja. Postaukseen toivottiin myös, että kirjoitan ”kuinka monta euroa olen tienannut blogilla”. Olen jo jakanut mun vuositulot viime keväänä, mutta sen määrittely on ainakin itselleni haastavaa, että kuinka moni mun euroista on tienattu blogilla. Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos tuotan sisältöä muille yrityksille? Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos pidän koulutuksen muille bloggaajille? Kumpaakaan näistä en tekisi ilman mun blogia, mutta toisaalta niissä mun tekemä työ ei näy missään mun kanavassa kenellekään. Onko se siis silloin blogilla tienaamista vai ei? Jos oikein vetää mutkia suoriksi, niin esimerkiksi palkkatuloni startupista vuosina 2015 ja 2016 oli blogin avulla tienattu, koska en olisi saanut työpaikkaa tai edes tiennyt siitä paikasta ilman blogiani. Mä ajattelen itse, että kaikki mun tulot linkittyy jollain tavalla mun blogiin, vaikka kaikki ei suoraan siellä näykään.

Bloggaajana numerot ovat mulle tärkeä työkalu. En tuijota niitä yksittäisten tekstien osalta juurikaan, mutta kokonaisuutta seuraan aktiivisesti. Toki seuraan myös, mitkä aiheet kiinnostavat ja miksi. Indieplacen proikkaritiimi analysoi myös mun numeroita asiakkaille, eli siksi mun ei itse niitä tarvitse niin tarkasti käydä läpi, koska joku muu hoitaa aina tarvittavan raportoinnin yhteistöiden osalta. Olen siitä kiitollinen, koska silloin voin itse keskittyä siihen mitä eniten rakastan: tuottamaan sisältöä. Numeroiden seuraaminen auttaa sisällön suunnittelussa ja hakukoneoptimoinnissa. Hyvin tehty hakukoneoptimointi on suurin syy siihen, että myös vanhat tekstit keikkuvat suosituimmissa edelleen. Ne vastaavat johonkin ihmisten usein esittämään kysymykseen riittävän hyvin. Hakukoneoptimointi on äärimmäisen tärkeää jos blogia haluaa tehdä ammattimaisesti.

Sitä  on hauskaa seurata, miten jotkut postaukset nousevat aina tiettyyn aikaan vuodesta suosituiksi ja miten toiset pysyvät luetuimmissa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mulle on myös tärkeää seurata blogin lukijamääriä. Vaikka yleisesti blogien lukijamäärät ovat laskeneet huippuvuosista, mun blogia luetaan edelleen saman verran kuin esimerkiksi v. 2016. Se oli yksi niistä blogien ”huippuvuosista”, joiden jälkeen yleisesti osa seuraajista on valunut blogeista Instagramiin tai YouTubeen. Vaikka osa munkin seuraajista on siirtynyt seuraamaan vain Instan kautta, mukaan on tullut paljon uusia ihania tyyppejä! Ja mua ilahduttaa aivan valtavasti se, miten moni edelleen laittaa viestiä tai kommenttia, että on seurannut ihan alusta asti. Se tuntuu niin hyvältä.

Kyllä näitä miettiessä menee pää pyörälle. On hyvä tiedostaa aina se, että siellä ruutujen takana on suuri joukko ihmisiä, mutta on myös hyvä jättää se mielessä taka-alalle. Tärkein syy kirjoittaa blogia on mulle edelleen se sama kuin alussa: haluan inspiroida, herättää keskustelua, tuoda itselleni tärkeitä asioita esiin ja näyttää tavallista lapsiperheen arkea positiivisella otteella.

Kiitos kun luette ja tuette <3


Miltä näyttää mun yksi kokonainen työviikko

08.10.2019

Raha-aiheisen postauksen kirjoitettuani vastaanotin jälleen yllättävän monta kommenttia ja viestiä, joissa kysyttiin, että mitä mä oikein teen työkseni. Muutama kommenttien/viestien lähettäjistä oli omien sanojensa mukaan blogin/somekanavien pitkäaikaisia seuraajia, mutta silti oli jäänyt epäselväksi, että mikä se mun työ on mistä saan rahaa. Tämä oli tosi yllättävää mulle, koska itse koen, että olen tuonut esiin tosi avoimesti mun töitä täällä. Mutta toisaalta, ei koskaan voi olettaa, että pitkäaikaisetkaan seuraajat olisivat lukeneet tai katselleet tai kuunnelleet kaikkea sitä sisältöä, mitä olen tuottanut. Näiden vuosien aikana olen julkaissut esimerkiksi 2673 blogipostausta, joten on ihan oletettavaa, että niistä jotkut vaan menevät ohi.

Mun työtähän on siis sisällön tuottaminen. Tuotan sisältöä blogiin, Instagramiin, Facebookiin, YouTubeen sekä teen Oton kanssa podcastia nimeltä Yhdessä. Lisäksi tuotan satunnaisesti (silloin kun ehdin) sisältöjä suoraan yrityksille, pidän koulutuksia ja konsultoin sekä järjestän tapahtumia. Kaikki nämä ovat osa mun työtä. Mun tulot koostuu sekä mun tuottamasta kaupallisesta sisällöstä että ei-kaupallisesta sisällöstä. Eri kanavissa mun tuottama sisältö tavoittaa kuukausittain yhteensä n. 100 000 eri ihmistä, joista valtaosan blogissa mutta paljon myös muissa kanavissa.

Musta itsestäni on tosi mielenkiintoista tehdä aina välillä katsauksia siihen, miltä mun työviikko näyttää ja siksi halusin toteuttaa pitkästä aikaa tällaisen viikkokatsauksen. Olen tehnyt näitä toki aiemminkin, ainakin vuosina 2016 (jolloin keväällä blogi oli vielä mun sivutyö ja tein toista työtä päivätyönä) sekä 2017 ollessani 4kk ikäisen vauvan äiti. Nyt reilun kahden vuoden tauon jälkeen on musta ihan hyvä hetki tehdä katsausta siihen, mikä on meininki juuri nyt. Sen pidemmittä puheitta, viime viikon kaikki työpäivät:

MUN TYÖVIIKKO 30.9.-6.10.2019

Maanantai

07.30-07.45 Herätys, vastaan seuraajien viesteihin sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI JA DAGIKSEEN/KOULUUN

9.00- 13.00 Kirjoitin kolmen postauksen tekstit alustavasti valmiiksi

13.00 Postasin insta storyyn videon, jolla annoin seuraajille mahdollisuuden kysyä rahaan liittyviä kysymyksiä IG Storyssa

13.15 Instassa vastailua seuraajien lähettämiin viesteihin

13.30 Sähköpostin läpikäyntiä ja vastailua sähköposteihin

14.00- Viikon aikataulun koostaminen, to do -lista

14.15-14.30 Illalla julkaistavan postauksen hakukoneoptimointi

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET KOTIIN JA LASTEN KANSSA HENGAILUA

20.00 kaupallisen kamppiksen julkaisu: Prisma Sport jossa instakuva ja insta storyt, kirjoitettu & kuvattu aiemmin. 

20.30 Instassa saatujen rahakysymysten läpikäynti ja kokoaminen

21.30 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 24

Lähetetyt sähköpostit: 3 

Vastaanotetut instagram -viestit: 45

Lähetetyt instagram -viestit: 38

Päivän työtunnit: 7h 15min 

Tiistai

07.00-07.15 Herätys: käyn läpi yön aikana tulleita viestejä sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI KOULUUN JA DAGIKSEEN

08.15 Yön aikana tulleiden rahakysymysten läpikäyntiä 

08.30 Kirjoitan raha-aiheista postausta

10.00 Raha-aiheisia instastoryja, kiitän seuraajia ja käyn läpi sitä, mistä aiemmista jutuista voi löytyä vastauksia joihinkin kysyttyihin kysymyksiin

10.30 Jaan storyssa muutamia seuraajien jakamia storyja, joissa mun tili tägätty

10.40 Jatkan raha-aiheisen postauksen kirjoittamista

15.00 Kerron storyssa, että meidät on nimetty Babyshop Awardseihin, joissa käynnistyi myöhemmin äänestys (tällä viikolla vasta)

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN HAKEMISTA JA HARRASTUKSIA JA HENGAILUA YHDESSÄ + ILTATOIMET

20.30 Raha-aiheisen postauksen läpikäyntiä, viimeiset viilailut, hakukoneoptimointi ja linkkaukset loppuun 

21.00 Raha-aiheisen postauksen julkaisu ja jakaminen eri kanavissa

21.30 Työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 24

Lähetetyt sähköpostit: 4

Vastaanotetut instagram -viestit: 10

Lähetetyt instagram -viestit: 9

Päivän työtunnit: 8h 

Keskiviikko

7.20-7.30 Herätys: vastaan seuraajien viesteihin sängyssä

TAUKO TÖISTÄ, LAPSET VALMIIKSI JA DAGIKSEEN/KOULUUN

9.00-9.30 työmatka Indieplacen toimistolle

9.30  Indieplacen toimistolla, mennään nauhoittamaan podcastin ekan kauden vikaa jaksoa, ensin lyhyt tapaaminen ennen sitä 

10.00- 10.45 jakson nauhoitusta yhdessä kavereiden kanssa 

11.00-12.30 ideointi- ja lounaspalaveri Oton kanssa podin tulevista aiheista

13.00 Takaisin kotona – insta storyssa kerron omia ajatuksiani syntyvyyden laskusta ja kysyn seuraajilta, kuinka syntyvyyden lasku on koskettanut heidän elämää

13.30 postauksen tekemistä syntyvyyden laskusta 

16.30 viesteihin vastaamista insta storyssa

17.00 postauksen koostamista saaduista kymmenistä vastauksista

18.30-18.45 Koko perheen kuvaaminen ulkona

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN KANSSA HENGAILUA (Otto oli hakenut lapset, laittanut meille ruuan ja söin samalla kun tein töitä aiemmin)

20.00 Postauksen viimeistelyä, vastailua viesteihin instassa

20.30 kuvien editointia

21.00 Syntyvyyden laskuun Suomessa liittyvän postauksen julkaisu ja nosto fbssä ja instassa

21.15 viesteihin vastailua instassa ja storyssa seuraajien kokemusten jakamista

22.30 kommentteihin vastailua 

23.00 työpäivä ohi 

Vastaanotetut sähköpostit: 21

Lähetetyt sähköpostit: 4

Vastaanotetut instagram -viestit: 40

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 12h 55min 

Torstai

8.45 Työpäivä alkaa instaviestien ja sähköpostien lukemisella ja vastailulla

9.00 sähköpostin läpikäymistä, inboxiin tullut aamun aikana jo 20 uutta viestiä

9.00-9.30 vastaan tärkeimmät sähköpostit pois alta

9.30-14.00 Mallorca-videon editointia

14.00-14.15 illan postauksen tsekkaus ja hakukoneoptimointi

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN HAKU JA HARRASTUKSET JA YHDESSÄ HENGAILUA + MUN ÄIDIN HAKU MEILLE JUNALTA

20.00 lapset nukkumaan

20.00 Viesteihin vastailua instagramissa, koneen ongelmien selvittelyä ja googlailua

21.00 Meidän uudesta autosta kertovan postauksen julkaisu, tilastojen tsekkaus, kommenttien julkaisu, postauksen jako eri kanaviin

21.45 kommentteihin vastailua

22.15 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut sähköpostit: 20

Lähetetyt sähköpostit: 0

Vastaanotetut instagram -viestit: 48

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 7h 15min 

Perjantai: 

10.00 Työpäivä alkaa: seuraajien viesteihin vastailua instassa & sähköpostin läpikäyntiä

10.30 Matka palaveriin Oton kanssa, seuraajien viesteihin vastailua instassa

11.00 Palaveri klo 11-12.30 yhteistyökumppanin ja myyntitiimin kanssa REDIssä tulevista yhteistyökuvioista

12.30-13.30 Podcast-jakson esikuuntelu Oton kanssa

TAUKO TÖISTÄ, LASTEN KANSSA HENGAILUA, MUTTA IG Storyja pitkin päivää, seuraajien viesteihin vastaamista instagramissa

18.00 IG-kuvan julkaisu, kommentteihin vastailua (työpäivä päättyy suunnilleen)

(Treffeillä Oton kanssa muutaman IG Storyn kuvaaminen)

Vastaanotetut sähköpostit: 25

Lähetetyt sähköpostit: 2

Vastaanotetut instagram -viestit: 25

Lähetetyt instagram -viestit: 20

Päivän työtunnit: n. 4h 

Lauantai: 

11.00-11.15 Podcast-jakson otsikon ja kuvauksen kirjoittaminen ja toimittaminen eteenpäin

TAUKO TÖISTÄ MUTTA: IG Storyja pitkin päivää, seuraajien viesteihin vastaamista pitkin päivää

17.30-18.30 kuvausreissu ulos Oton kanssa kahteen eri lokaatioon

18.30 Mallorca-videon editointia loppuun, musiikit ja äänitasojen säätö

21.00 videon tekstitykset kohdilleen YouTubessa

22.30 Mallorca-aiheisen videon julkaisu ja jakaminen blogissa ja eri somekanavissa

23.00 Seuraajien viesteihin vastailua

23.30 työpäivä päättyy 

Vastaanotetut  sähköpostit: 4

Lähetetyt sähköpostit: 0

Vastaanotetut instagram -viestit: 28

Lähetetyt instagram -viestit: 10

Päivän työtunnit: 6h 15min (+ satunnaiset storyt)

Sunnuntai:

8.30 Kirjanpitoa: Palkkioiden laskutusta ja yhden laskun maksu

9.00 Kommenttien julkaisua ja vastaus kolmeen sähköpostiin

9.20-9.40 Seuraajien kommentteihin ja viesteihin vastailua instassa 

TAUKO TÖISTÄ, MUTTA: päivän aikana kuvaamista synttäreillä

18.30 Kuvien editointi

19.30 Postauksen kirjoittaminen

21.00 Postauksen julkaisu ja jakaminen eri kanavissa

21.15 Podcastin instatilillä kuvan jakaminen ja uudesta jaksosta teasaaminen sekä omalla että podin instatilillä

21.45 seuraajien viesteihin vastaamista instagramissa

22.30 Työpäivä päättyy

Vastaanotetut  sähköpostit: 5

Lähetetyt sähköpostit: 3

Vastaanotetut instagram -viestit: 30

Lähetetyt instagram -viestit: 30

Päivän työtunnit: 5h 10min 

Koko viikon työtunnit yhteensä: 50h 50min

Koko viikon julkaistut blogipostaukset: 6

Koko viikon julkaistut IG-Storyt: 95 

Koko viikon julkaistut IG-kuvat: 7

Koko viikon julkaistut YouTube-videot: 1

Koko viikon julkaistut podcast-jaksot: 1

Täytyy sanoa, että yllätyin tuosta tuntimäärästä nyt kyllä vähän. Tai siis, no mulla on tälläkin hetkellä suunnilleen samanlainen työviikko menossa kuin viime viikko oli, mutta en jotenkin ole osannut ajatella, että tunteja kuluu viikossa työntekoon näin paljon. Kuitenkin tuotakin listausta kun kävin läpi, niin keskiviikkoa lukuunottamatta mulla oli tosi hyvin aikaa olla esimerkiksi lasten kanssa joka päivä ja se on mulle sitä rentouttavaa aikaa myös. Mulle henkilökohtaisesti tärkeintä on se, että mulla on aikaa olla mun lasten kanssa ja sitä järjestän joka viikko niin paljon kuin vain pystyn.

Lapsilla ei ollut yhtään pitkiä hoitopäiviä ja vaikka kuopuksella on vapaapäivä perjantaisin, onnistui mun tällä viikolla hoitaa pakollisia työjuttuja silloinkin, koska mun äiti tuli meille kyläilemään ekaa kertaa sitten viime huhtikuun. Joka päivä ehdittiin viettää edes pieni hetki kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa sekä kunnon treffit perjantaina ja kävin mä viime viikolla myös kaksi kertaa lenkilläkin ja järkättiin vieläpä esikoisen synttärit. Näin kun katsoo viime viikkoa taaksepäin niin jopa vähän hengästyttää, mutta sitten taas viime viikolla tunnelma oli melko rento ja kiireetön keskiviikkoa lukuunottamatta.

Viime viikko oli ihan tavallinen työviikko. Oli pari palaveria, nauhoitukset, sekä paljon kirjoitustyötä ja kommunikointia seuraajien kanssa. Viime viikolla käytettiin kuvaukseen aika vähän aikaa, enkä ehtinyt osallistua yhteenkään tapahtumaan, vaikka kutsuja tuli monta. Tämä viikko näyttää taas erilaiselta ja tämäkin on ihan tavallinen.

Sen mä tästä näen itsekin, että se näkyy myös työtuntien määrässä, että läsnäolon vaatimukset eri kanavissa ovat kasvaneet. Muutama vuosi sitten riitti vielä se, että vastasi kommentteihin blogissa ja instassa sekä sähköposteihin. Nykyisin Instagram storiesin kautta lisääntynyt kommunikointi ottaa ison osan työviikosta.

Mä rakastan olla vuorovaikutuksessa seuraajien kanssa ja se on parasta tässä ammatissa, mutta samalla myös on vaikea tasapainoilla sisällön tuottamisen ja kommunikaation ristitulessa. Vaikka tekee niin paljon kuin ikinä jaksaa, ehtii ja pystyy, se ei koskaan ole tarpeeksi. Aina joku osa-alue kärsii, koska yhden ihmisen mediatoimisto ei pysty vaan kaikkeen. Kun katson tätä listaa, mä näen, että tein parhaani ja yritin, mutta silti tiedän, että viime viikollakin jäi monta viestiä ja kommenttia vastaamatta. Niille kommentoijille se fiilis on, että mä en tehnyt parastani, mulla ei ollut aikaa heille. Se tuntuu pahalta ja se on mulle se kaikkein vaikein pala purtavaksi tässä ammatissa.

Mutta kokonaisuutena olen viikkoon tyytyväinen. Sellainen viikko se!


Miten tämä blogi sai alkunsa?

11.07.2019

Multa on viime kuukausina kysytty useampaan kertaan, että miten tämä blogi sai alkunsa ja ennen kaikkea mistä tämä blogin eriskummallinen ja huvittava nimi tulee. Ehkä se johtuu siitä onnekkaasta sattumasta, että tänne on eksynyt paljon uutta porukkaa. Olen tajunnut, että en ole koskaan tainnut näiden yli kahdeksan vuoden aikana tehdä kokonaista postausta kertoen tätä tarinaa. Olen kyllä vastannut muutaman kerran kysymyksiin koskien sitä jossain kysymyspostauksissa, olen kertonut tästä lyhyesti elämäntarina -postauksessani ja  olen kyllä pohtinut blogin nimen vaihtamista joskus kokonaisen postauksen verran. Mutta en ole koskaan kirjoittanut kokonaista postausta siitä, mistä blogi ja sen nimi saivat alkunsa. Joten tässä se tulee, tämän blogin syntytarina.

Juuret tätä blogia varten istutettiin jo vuonna 2007 kun Suomen ensimmäiset blogit tekivät tuloaan. Luin silloin No Fashion Victimsiä, Saara Sarvasta ja Motherfuckin Fashionia (olikohan se silloin jo sillä nimellä) sekä tietysti Blondinbellaa ja Kissietä. Kotona kuvasin mun omia vaatteita mun puhelimen jäätävän surkealla kameralla mun limenvihreäksi maalatussa vaatehuoneessa ja suunnittelin mun omaa muotiblogia. Koskaan en kuitenkaan aloittanut sitä. Suunnittelin vain. Koin silloin hankalaksi saavuttaa unelman siitä, että mun blogista tulisi suosittu. Ajattelin, että blogeja oli jo niin paljon, ettei yhden tavallisen Oulussa asuvan teinitytön vaateräpöstyksille ollut blogitaivaalla enää tilaa. Vähänpä tiesin.

Tässä mä vuonna 2007, jolloin aloin seuraamaan blogeja ja haaveilin bloggaamisesta. 

Ja tässä näette esimerkkejä mun ensimmäisistä ”blogikuvista” joita otin mun puhelimella v. 2007. Totesin onneksi silloin itsekin, että ehkä mun taidot ei vielä riitä. 

Jatkoin muotiblogien seuraamista edelleen seuraavat pari vuotta ja mukaan astuivat White Trash Disease, Are you feeling fashionable?, Magicpoks, Strictly Style ja monet muut upeat konkarit Suomesta ja Kenza Ruotsista. Blogeista tuli yhä suositumpia ja ne kehittyivät koko ajan. Peilin kautta otetut asukuvat vaihtuivat blogeissa hienompiin otoksiin ja unelma omasta blogista alkoi tuntua musta entistäkin saavuttamattomammalta.

Samaan aikaan kuitenkin nautin ihan älyttömästi kuvien ottamisesta ja kuvien kohteena olemisesta. Raapustin IRC-gallerian ihmeellisessä maailmassa omaa ”blogiani”, eli galtsupäiväkirjaa. Monet ovat sittemmin kertoneet lukeneensa jo sitä. Panostin välillä ihan älyttömän paljon joidenkin IRC-galleriakuvien ottamiseen. Pidettiin kuvauksia kavereiden kanssa, stailattiin toisiamme ja keksittiin mitä hullumpia kuvausideoita. Jälkeenpäin ajatellen panostus näkyy, mutta kuvauskalustossa ja taidoissa olisi ollut paljon parannettavaa. Jostain oli kuitenkin aloitettava. Ja tärkeintä on se, että meillä oli ihan älyttömän hauskaa.

Kommunikaatio mun ja seuraajien välillä sai alunsa ennen muinoin Formspring -nimisellä sivustolla. Se oli ask.fm-kysymyssivuston edeltäjä, jonne pystyi tekemään oman profiilin ja jossa sai kysyä anonyyminä tai omalla nimellä kysymyksiä toisilta. Mulle tuli siellä yllättävän paljonkin kysymyksiä, joihin vastaamisesta mä nautin. Toki siellä joskus tuli paljon törkyäkin, anonymiteetti kun on monelle kuvitteellinen taikaviitta, jonka suojissa voi sanoa tai kysyä aivan mitä tahansa. Halusin pitää profiilia siellä ja nautin siitä, kun joskus boksissa odotti sata random kysymystä, joihin sain vastailla.

Yksi niistä kysymyksistä, jotka toistuivat usein, oli ”Voisitko perustaa oman blogin?”. Vastasin usein itsekseni hihitellen, että ehkä joskus. Keksin silloin jopa nimen mun blogille. Silloin englanninkieliset, pitkätkin nimet, olivat blogeissa vielä yleisiä. Mäkin halusin blogilleni mieleenpainuvan ja arvoituksellisen englanninkielisen nimen. Kun mä kuuntelin yhtä LMFAO:n biisiä ja sen sanoja, sieltä tuli laini ”But I’m a human not a sandwich”. Se kuulosti niin hauskalta, että päätin siltä istumalta, että JOS mä joskus perustan blogin, siitä tulee sen nimi. 18-vuotiaana se tuntui hyvältä idealta.

Ajattelin kuitenkin, että JOS mä perustaisin blogin, ei sitä kukaan lukisi, miksi edes vaivautuisin yrittämään. En uhrannut sille ajatukselle sitten sen enempää tilaa enkä aikaa, ennen kuin uudenvuodenaattona 2010 olin tavannut Oton, alkanut seurustelemaan ja alkanut odottaa meidän esikoista.

Siellä Oton pienessä soluhuoneessa Kannelmäessä mä aloin etsimään blogeja äitiydestä ja etenkin nuorten äitien blogeja. Janosin samassa tilanteessa olleiden äitien vertaistukea ja kokemuksia ja aina, kun löysin jonkun uuden äitiysblogin, olin ihan mahdottoman innoissani. Saatoin lukea yhdeltä istumalta kaikki postaukset. Vuonna 2011 se oli vielä mahdollista, nykyisin harvemmin, kun monissa blogeissa on jo tuhansia postauksia.

Silloin äitiysblogeja, etenkin nuorten äitien blogeja, oli vain kourallinen. Pikkuhiljaa siinä raskauden edetessä, kaikki äitiblogit läpikahlanneena ja edelleen Formspringissä blogi-kysymyksiä vastaanottavana musta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että blogimaailmassa saattaisi sittenkin olla yksi Iinan mentävä aukko. Koin aina, etten ollut tarpeeksi hieno muotibloggaajaksi. Mutta äitiyteen painottuva lifestyleblogi, se voisi olla mun juttu. Ja nimikin oli jo valmiina, en uhrannut sekuntiakaan enempää sille ajatuksia, koska olinhan jo päättänyt aivan mahtavan nimen silloin 18-vuotiaana. Halusin vain äkkiä saada sen pirun blogin perustettua ennen kuin jänistäisin, ja käytin sitä nimeä, minkä olin jo keksinyt. 19-vuotiaana se nimi tuntui edelleen yhtä hyvältä idealta kuin aiemminkin.

Toukokuussa 2011 mä sitten tein sen. Kuvasin mun ystävän ja Oton kanssa ensimmäiset kuvat ja raapustin ensimmäiset lauseet bloggeriin. Olin silloin raskausviikolla 17, 19-vuotias, seurustellut Oton kanssa kolme kuukautta ja muuttanut juuri hänen kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Ensimmäisenä iltana jaoin mun blogipostauksen Facebookissa ja tietty siellä Formspringissä. ”TÄSSÄ SE NYT ON, MUN BLOGI!”. Katsoin kasvavia kävijälukuja bloggerin alkeellisista statistiikkamittareista ja näin sivupalkissa kasvavan rekisteröityneiden lukijoiden numeron. 16. ”Ainakin 16 ihmistä haluaa lukea mun blogia myös jatkossa” ajattelin. Pian luku kasvoi sataan, sitten tuhanteen, sitten lakkasin tuijottamasta, kun tajusin, että ei mulla ole niin montaa kaveria edes. Niin oli syntynyt mun blogi ja tässä se nyt edelleen on, 8 vuotta myöhemmin.

Tajuan ja tiedän kyllä, miksi moni alunperin alkoi lukemaan mun blogia ja miksi se nousi nopeasti suosituksi. Meidän elämäntilanteessa oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa ja suurinta hupia olisi ollut nähdä meidän epäonnistuvan. Olen tosi iloinen siitä, että moni on kertonut näistä ajatuksista rehellisesti kommenttiboksissa vuosien aikana. Mulle suurinta hupia oli näyttää, että me ei aiota epäonnistua, vaan me mennään eteenpäin ja kehitytään ja luodaan just meidän näköinen elämä, yhdessä.

Mä muistan aina mistä mä olen tähän lähtenyt, enkä häpeä sitä millainen olin tai mitä kirjoitin. Tämä blogi on mun kasvutarina bloggaajana, äitinä ja ihmisenä ja se saa olla sitä ihan rauhassa hamaan tulevaisuuteen asti.

Mä haastan kaikki muut bloggaajat kertomaan, mistä teidän blogi on saanut alkunsa! Mua kiinnostaa ihan valtavasti blogien syntytarinat! Missä fiiliksissä blogi on perustettu, mistä sen nimi tuli ja mikä johti sen perustamiseen alunperin? Jakaisin mielellään teidän tarinoita esimerkiksi mun omassa IG Storyssa (@iinalaura), joten jos haluatte osallistua niin jakakaa omat tunnisteella #tarinablogintakana somessa, tai laittakaa mulle linkkiä täällä tai jossain muussa kanavassa!