Keittiön toimivuus & kurkistus laatikoiden/kaappien sisään

21.09.2020

Heinäkuussa saimme käyttöömme aivan uusiksi remontoidun harmaan unelmakeittiön. Nyt käyttökokemusta on karttunut jo muutaman kuukauden verran ja kaikki tavarat ovat löytäneet omat paikkansa. Keittiössä on kokattu isolla porukalla ja ollaanpa me järjestetty pienet (ja porrastetut) synttäritkin. Kaapit, laatikot, laitteet ja toiminnot ovat tulleet tutuksi. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on meidän unelmien keittiö, joka vastaa meidän kaikkia tarpeita. Siellä ei ole mitään mitä me ei tarvita (kuten vaikka kuivauskaappia) ja siellä on kaikki mitä me tarvitaan. 

Ihan ensimmäisenä voisin aloittaa kodinkoneista. Me ostimme kaikki uudet isot kodinkoneet, pienkoneet sen sijaan säilytimme samana, sillä ne menivät kaikki aamiaiskaappiin piiloon. Mutta astianpesukone, höyryuuni, jääkaappi, pakastin ja induktioliesi integroidulla aktiivihiili-liesituulettimella meille tuli uutena Siemensiltä remontin yhteydessä. Me ollaan oltu niihin erittäin tyytyväisiä. Näin parin kuukauden jälkeen ei edelleenkään olla testattu ihan kaikkia hihifstelyominaisuuksia, joita esimerkiksi uunissa ja liedessä on, mutta arkikäytössä kaikki perusjutut on kokeiltu. 

Parasta on se, että liedellä levyn saa kuumaksi alle minuutissa. Se nopeuttaa arkista ruuanlaittoa älyttömästi. Samoin se, että uuni lämpenee tosi nopeasti. Kiertoilmauuni paistaa tasaisesti ja nopeasti vaikka kolme pellillistä ruokaa kerralla. Tällä viikolla ajateltiin testata ensimmäisen kerran uunin pyrolyysipuhdistusta, sillä meillä kävi leipoessa niin, että yhdestä kakusta valui uunin pohjalle hulluna nestettä ja täytettä ja huomattiin se vasta paistoajan lopuksi. Täytyy raportoida siitäkin sitten, että miten toimi.

Jääkaappi ja pakastin toimivat mainiosti molemmat. Jääkaappi on aavistuksen pienempi kuin meidän vanha (koska se on integroitu) ja siihen on pitänyt hieman totutella, että on oppinut järjestämään sen uudella tavalla aina silloin kun on juuri tehnyt viikon ostokset. Mutta toisaalta, tässä jääkaapissa on paljon fiksummin jaettu tila ja hyllyjä on enemmän, ne ovat vain hieman matalampia. Aina ollaan saatu kuitenkin kaikki hyvin mahtumaan. Pakastimessa on vielä hyvin tilaa, eikä me muutenkaan mitään superpakastajia ollakaan, eli pakastin ei koskaan ole yhtä täynnä meillä kuin jääkaappi.

Sen jälkeen kun lisäsimme seinähyllyn keittiön päätyseinälle, on kaikelle ollut looginen oma paikka. Juomalasit ovat kätevästi heti vesihanan vieressä, missä niitä tarvitaankin. Samoin kastelukannu, vesikannu ja muutama maljakko kukille. Viini- ja skumppalasit meillä on sen sijaan yläkaapissa, kun niitä tarvitaan melko harvoin, lähinnä vain juhlaillallisilla tai äitienpäiväbrunssilla. Ne voi ihan hyvin ottaa sieltä ylhäältä silloin. Yläkaapeissa on myös vähemmän käytettyjä maljakoita, juhlakoristeita sekä juhla-astioita, kuten kakkukupuja, kakkuvateja ja muita. 

Uunivuoat, leikkuulaudat ja patakintaat olemme sijoittaneet kätevästi heti uunin alle, jotta nekin ovat käden ulottuvilla. Samoin ruoan säilytysastiat, kakkuvuoat ja leivontakulhot ovat kaapissa uunin yläpuolella. Ja folio, kelmu ja leivinpaperi löytyvät kätevästi myös uunin alta. 

Meillä on itse asiassa aika vähän keittoastioita (2 kattilaa, 1 iso pannu ja 1 lettupannu), koska meidän vanhat kattilat ja yksi vanha pannu eivät sopineet uuden lieden kanssa yhteen. Tänne muutettuamme ostimme yhden uuden keskikokoisen kattilan ja ollaan huomattu, että me tullaan näillä toimeen aivan riittävästi. Jouluna voi olla, että kaipaisi enemmänkin astioita, mutta onneksi tänä vuonna me vietetään jouluaattoa muualla kuin kotona, niin lisä-keittoastiat on sitten vasta 2021 joulun ostoksia aikaisintaan.

Keittoastioiden kanssa lieden alapuolella ovat myös mausteet. Tasolla lieden vieressä on ne eniten käytetyt, suola, pippuri, oliiviöljy ja valkoviinietikka. Ostimme mausteille kesällä oikein purkit Ikeasta, että ne saa nätisti esille. Mutta edelleen meillä on valmiiksi pestyt purkit tyhjillään ja mausteet pusseissa laatikossa. Otan tämän projektiksi sitten joskus, mutta yllättäen aina tulee mieleen miljoona muuta asiaa, jotka täytyy hoitaa ennen sitä. 

Melkein kaikki kuivaruuat meillä on aamiaiskaapissa tai aamiaiskaapin alla olevissa kahdessa suuressa vetolaatikossa. Vetolaatikoista ylälaatikon sisällöt on järjestelty pienten säilytyslaatikoiden avulla osioihin, mikä tekee siitä todella paljon siistimmän. Ylälaatikossa on esimerkiksi kahvi, tee, leivät (kuvassa olivat lopussa, mutta yksi laatikko normaalisti varattu niille), leivontatarvikkeet, lasten pastillit, puurohiutaleet ja granolat, sekä pieni herkkulaatikko, jossa nyt on pähkinöitä, poppareita ja keksejä, sekä rusinoita. Pitäisi samanlaiset laatikot hommata vielä alalaatikkoonkin, niin saisi kaikki pastat, riisit, nuudelit, pavut ja säilykkeet ojennukseen. Rakastan sitä, että koko laatikon sisällön näkee kerralla, eikä mitään jää piiloon. Olen huomannut, että tämä vähentää jo nyt ruokahävikin syntymistä, kun asiat eivät unohdu jonnekin kaapin ylähyllylle tai taakse. 

Aamiaisastiat eli kulhot, kahvikupit ja leipälautaset meillä on aamiaiskaapissa. Ruokailuvälineet sekä paistolastat ja kauhat meillä on vetolaatikossa heti lieden vieressä. Sen alapuolella olevassa laatikossa on vielä jotain kuivaruokia ja säilykkeitä. Meille kertyy joskus mun työn puolesta kerralla esimerkiksi isompi satsi samaa elintarviketta ja yleensä annetaan niitä myös ystäville tai läheisille ja olen lahjoittanutkin niitä välillä eteenpäin, mutta sellaiset, jotka säilyvät ikuisuuden ja tulevat varmasti vuosien saatossa käytettyä (kuten vaikka suola) me säästetään itselle. Ajattelin vaan mainita, jos joku ihmettelee mihin me tarvitaan esim. kuutta pakettia samaa suolaa.

Muut kuin  leipälautaset meillä on taas kivitason toisella puolella kahdessa laatikossa, niin sieltä on helppo ottaa lautasia ja kattaa pöytä, kun on pöydän lähellä. 

Lisäksi baaritason vieressä alalaatikossa on muoviastioita, kuten mukeja ja vesipulloja lapsille. Meillä nuorimmainen ei yllä vielä ottamaan lasia seinähyllyltä, mutta hän yltää onneksi muovimukeihin, jos haluaa ottaa itse vettä hanasta. Sen yläpuolisessa laatikossa on mun työjuttuja aivan sikin sokin, laatikko suorastaan pursuilee, siksi siitä ei ole kuvaa. Siellä on kaikki mun tärkeät paperit, monet laitteet ja laturit yms. Pitäisi siivota, niin voisi kuvata senkin. Teen töitä aina kivitasolla joko sen ääressä seisten tai baarijakkaralla istuskellen. Ihan sopiva työpiste mulle ja selkä pysyy suorana töitä tehdessä.

Jätteiden lajittelu hoituu meillä sekä pesualtaan alla olevissa neljässä astiassa että sitten kodinhoitohuoneessa olevissa kahdessa isossa astiassa, joihin kerätään pullot ja kartonki. Pesualtaan alla lajittelemme sekajätteen, muovipakkaukset, lasipurkit ja metallipakkaukset. Jätteiden lajittelua helpottamaan meillä on aikeissa ostaa pihalle oma biojätekompostori, mutta ei olla vielä tutustuttu aiheeseen riittävästi, että olisimme osanneet tehdä ostopäätöksen. Meillä on pihalla ainoastaan naapurin kanssa yhteinen sekajäteastia, eli muut jätteet kiikutamme rinki-ekopisteeseen ja biojätteelle ei tällä hetkellä ole paikkaa erikseen. Siksi kompostori on ehdottomasti tarpeellinen. Jos teillä on kokemuksia jostain hyväksi havaitusta biojätekompostorista, niin vinkatkaa ihmeessä! 

Ollaan oltu tosi tyytyväisiä myös hanaan ja pesualtaaseen, sekä tietty tuohon meidän seinävalaisimeen! Se toimii muuten loistavana ilmapallo-telineenä, siihen saa kaikki synttärikoristeet kiinnitettyä kätevästi. Ei tarvitse enää sählätä teippien kanssa tai kiipeillä kiinnittämään verhotankoon jotain. Super hyvä! Ja vielä yksi aika olennainen osa meidän keittiötä on käymättä läpi, nimittäin kivitaso. Se oli arvokas ja nosti keittiön hintaa melkoisesti niin asennuksen kuin materiaalinkin osalta, mutta kaiken sen väärti. Siihen ei jää jälkeäkään, kaikki lika lähtee helposti pyyhkimällä. Ja mä vaan rakastan sitä, se oli täydellinen viimeinen silaus tälle keittiölle. 

Sellaiset keittiöanalyysit! Kyllä mä vaan hykertelen tyytyväisyydestä aina kun saan häärätä täällä. Ja olen mm. innokkaasti imuroinut ja pyyhkinyt kaikki laatikot ja kaapit jo pari kertaa, kun se on niin ihanan helppoa. Ja nuo keittiökalusteiden mukana tulleet pohjamuovit laatikoihin on tosi hyvät, kun ne saa irroitettua ja pestyä tarvittaessa helposti. Helppo pitää keittiöstä hyvää huolta. Tykkään! Kaikki vastaa meidän tarpeita.


Olohuoneen järjestys & oman fiiliksen kuunteleminen

10.09.2020

Keväällä kysyin neuvoa sohvan sijoitteluun täällä blogissa, kun tuntui, että ei itse keksitty mikä olisi sille kaikkein paras paikka olohuoneessa. Ihan ekaksi se oli meillä olohuoneessa ikkunan edessä käsinojineen, mihin se mahtui tosi hyvin ja ei vienyt liikaa lattiatilaa. Silloin harmailla päällisillä sohva tuntui kuitenkin jotenkin mun mielestä imevän osan ikkunasta tulevasta valosta, ja mietin, että voisiko sille olla joku parempikin paikka.

Moni neuvoi ottamaan sohvan pois ikkunan edestä ja sijoittamaan sen mieluummin keskelle lattiaa, televisiota vastapäätä. Mulle jäi erityisesti mieleen jonkun sanat, että “nyt kun olet saanut sen korkean huonekorkeuden ja suuret ikkunat, niin miksi haluat piilottaa ne sohvan taakse”. Mietin, että niinpä, olisi kyllä ihanaa saada ne enemmän esiin.

Moni ehdotti maltillisempiakin muokkauksia, kuten käsinojien poistamista. Ja sitä kokeiltiinkin, se oli kieltämättä kiva ja freesi keino muokata sohvaa. Mulle tuli kuitenkin sellainen olo kommenttien määrästä päätellen, että hitsi, sohva olisi varmaan tosi paljon parempi tuossa keskilattialla, kun niin moni on sitä mieltä, että se kannattaa siirtää. Ja siihen me se käännettiin sitten, ilman käsinojia. Otto ei oikein lämmennyyt tälle ratkaisulle, mutta mä suostuttelin hänet kokeilemaan sitä ja pysymään siinä.

Otto sanoi varmaan sata kertaa, että laitetaan sohva takaisin ikkunan eteen, kun se oli siinä paljon parempi. Silloin ei ollut ylimääräisiä käytäviä täällä, eikä sohva vienyt kaikkea sitä avaruutta, johon myös tässä alakerrassa ihastuttiin. Mä olin vakuuttunut siitä, että kaikki ihmiset kuvien perusteella tiesivät paremmin mikä meidän kotiin sopii, kuin me käytännön kokemuksella, ja niin me pidettiinkin sohvaa tuossa ihan koko kesän ajan. Vaaleanpunaiset päälliset auttoivat, koska se harmaiden päällisten tummuus hävisi. Tilaa ne eivät kuitenkaan tuoneet lisää.

Vaaleanpunaisten päällisten myötä mä aloin kuitenkin itse miettimään, että voisiko sohva niiden kanssa olla ihan ok myös ikkunan edessä. Silloin se ei söisi kaikkea niistä tulevaa valoa, kuten harmaat päälliset hieman tekivät. Me tarvittiin tilaa olkkariin tanssia ja olla, mitä ei kertakaikkiaan vaan ollut sohvan ollessa siinä. Ja jokin aika sitten mä Oton iloksi sanoin, että kokeillaan nyt sitä sohvaa siinä ikkunan edessä vielä. Mun leuka melkein tippui lattiaan, kun alakerta avartui niin paljon. Olin ihan unohtanut miten paljon tilaa täällä oli silloin kun sohva ei ollut keskellä lattiaa. Otto oli ollut oikeassa koko ajan.

Mulle tuli jotenkin niin tyhmä olo, että purskahdin spontaanisti itkuun. Otto ihmetteli, että miten mulla meni sohvan siirtäminen niin tunteisiin. Mutta ei mulla mennyt se sohvan paikka tunteisiin vaan se, että mua ärsytti, että annoin muiden ihmisten mielipiteen vaikuttaa niin paljon omaani ja sen takia meillä oli täällä ihan turhaan ahdasta vaikka kuinka kauan. Tottakai me itse tiedettiin paremmin, kun me asutaan täällä ja nähdään tämä tila koko ajan. Silti uskoin, kun tarpeeksi moni sanoi kuvien perusteella saman asian. Ja olinhan tietysti itse kysynyt neuvoa – koska ajattelin, etten itse osaa niin hyvin.

Itku ei johtunut sohvasta, vaan siitä (että mulla oli silloin PMS), että samalla kyseenalaistin hetkeksi suunnilleen kaikki päätökset, joita olen viimeisten yhdeksän vuoden aikana tehnyt. Kaikki saamani neuvot, kaikki omat mielipiteeni. Hetken mietin, että ei hitto, kuinka moneen muuhun päätökseen jonkun tuntemattoman ihmisen mielipide on oikein vaikuttanut mun elämässä. Mutta asiaa perusteellisesti pohdittuani onneksi tajusin, että kyllä se taitaa jäädä tähän sohvan paikan tasolle ja se on onneksi aika pientä.

Olen kasvanut aikuiseksi niin, että kaikesta mitä teen tai en tee on aina jollain mielipide sekä puolesta että vastaan. Ihan sama mistä asiasta on kyse, se on jonkun mielestä aina väärin tai se pitäisi aina tehdä eri tavalla. Pääosin siihen on tottunut ja olen pyrkinyt aina kuuntelemaan sitä omaa ääntä ja omaa mielipidettä, sanoi muut mitä sanoi. Mutta toki silloin kun itse kysyy neuvoa, tuntuu jo valmiiksi siltä, että muut tietävät minua paremmin.

Silloin voi olla vaikeaa poimia sieltä ne neuvot, jotka oikeasti ovat kaikkein hyödyllisimpiä. Mielipiteiden lisäksi neuvojakin voi tulla aivan laidasta laitaan, kuten tulikin. Moni sanoi, että sohva on oikein hyvä siinä ikkunan edessä, jopa ”kuin siihen tehty”. Silti mulle jäi eniten mieleen se, että sohva on “kaikkien mielestä paljon parempi keskellä lattiaa.” 

Mutta hei, onneksi tässä oli kyse vain sohvasta. Mitään vahinkoa ei tapahtunut, nytpähän on ainakin erittäin perusteellisesti kokeiltu, että olisiko se sohva siinä hyvä. No ei ollut. Ja positiivisena puolena se, että olen tämän sohvan siirron myötä sekä tehnyt perusteellista itsetutkiskelua että ihastunut meidän kotiin, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Nyt tämän uuden järjestyksen kanssa myös meidän keittiö pääsee ihanasti esiin ja sen edessä on runsaasti tilaa. Ja me mahdutaan taas diskoilemaan lasten kanssa ja tekemään lankkuhaasteita Oton kanssa. Ihan parasta.

Tämä oli hyvä (ja onneksi aika pieni) muistutus itselleni, että pitää luottaa siihen omaan fiilikseen. Välillä on ihan hyvä kysyä neuvoakin, mutta lopulta se on se oma tunne, joka ratkaisee. Täällä on niin hyvä olla ja niin meidän näköistä juuri nyt, eikä enää ole yhtään sellainen fiilis, että tämä sohva ei sopisi tähän kotiin. Sehän on tosiaan kuin tehty juuri tuohon missä se on.

Minä olen sisustusfiiliksissäni ihan tuuliviiri. Voi olla, että jonkun ajan kuluttua innostun taas kääntämään sohvan, tai mulle tulee joku ihan toinen idea mieleen. Mutta se on sitten sen ajan juttuja, nyt olen tyytyväinen tähän. Ja tiedättekö, on ihan ok olla tuuliviiri ja muuttaa mielipiteitä kun oppii ja oivaltaa uutta. Maailma olisi todella tylsä ja armoton paikka, jos pitäisi aina pysyä siinä päätöksessä, jonka on kerran tehnyt.