Olen niin iloinen, että tänään on marraskuun viimeinen päivä. Tämä on ollut stressaavin kuukausi varmaan moneen vuoteen ja olen itkenyt vuorotellen stressistä ja vuorotellen helpotuksesta. Olen yrittänyt keskittää kaiken mahdollisen energiani lasten kanssa jouluun valmistautumiseen, koska se tuo minulle iloa ja rentouttaa. Mutta moni työpäivä ja ilta lasten mentyä nukkumaan on kulunut murehtiessa. Koronaa, töiden epävarmuutta näinä aikoina ja huolta läheisistä.

Mun äiti on edelleen sairaalassa (tänään tulee kolme viikkoa siitä, kun hän sinne meni), enkä tiedä milloin hän pääsee sieltä pois.

Me ollaan tällä viikolla matkustamassa Ouluun pariksi päiväksi. Mulla on siellä monta kuukautta sitten sovittu työjuttu ja lisäksi mennään hoitamaan äidin asioita, että hän voi sitten kotiutua turvallisesti kun sen aika joskus on. Ei kuitenkaan saada tietenkään mennä katsomaan äitiä, koska Oulukin on nyt leviämisvaiheessa ja sairaalassa on täysi vierailukielto, mikä on toki hyvä asia turvallisuuden kannalta. Ihan hirveä ikävä ja huoli on ollut päällä. Ikävintä on se, että en tiedä koska voidaan nähdä äitiä taas turvallisesti. Meidän piti viettää joulua yhdessä Levillä (reissu varattu jo kesällä), mutta on erittäin todennäköistä, että ei voida sitä yhdessä viettää, koska tuskin tämä tilanne tästä muuttuu enää muutamassa viikossa. Tärkeintä on tietysti äidin turvallisuus ja se edellä mennään ihan kaikessa.

On vaan niin hirveää ajatella, että äiti on siellä sairaalassa yksin ja vielä hirveämpää on ajatella, että hän viettäisi tämän joulun kokonaan yksin kotona. Mulle on aina ollut kunnia-asia se, että mitä tahansa me jouluna tehdäänkin, mun äiti on mukana meidän puuhissa. Oltiin me sitten kotona tai reissussa, oman perheen kesken tai isolla porukalla, me ollaan aina oltu pakettidiili. Meidän perhe ja mun äiti ja Armas. En ikinä haluaisi, että äiti olisi jouluna yksin, ei kenenkään pitäisi joutua olemaan jouluna yksin! Mutta tänä jouluna on luultavasti pakko. Se särkee mun sydämen.

Olen yrittänyt olla positiivinen koko vuoden ja edelleen yritän. En aio antaa harmille ja huolelle valtaa, vaan otan ilon irti kaikesta mistä voin. Mutta kyllä tämä silti surettaa kovasti ja saa surettaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan paskaa. On ihan paskaa, että läheiset, joista kaikkein eniten välittää, joutuvat olemaan yksin. Olen niin kyllästynyt videopuheluihin ja siihen, ettei saa halata ketään! Mutta vielä on jaksettava. On jaksettava vielä pitää kiinni turvallisuudesta, käyttää maskia ja käsidesiä, olla halimatta ja koskettamatta. Ja joskus tämä kaikki on ohi, siihen on pakko uskoa.

Toivon, että jokainen tekee tässä tilanteessa ratkaisuja oman parhaan tietonsa ja THL:n suositusten mukaan ja huolehtii turvallisuudesta niin hyvin kuin mahdollista. Niin mekin toimitaan. Koko tämä reissua edeltävä viikko vältetään ihan kaikkia tapaamisia Helsingissä ja meillä on kuopus ollut myös dagiksesta kotona jo yli viikon ja on tämänkin viikon. Isommat ovat tietysti normaalisti koulussa päivät, mutta muuten ollaan koko perhe oltu ainoastaan kotona tai ulkoiltu tai hoidettu pakollisia kauppa-asioita maskeista, hygieniasta ja turvaväleistä huolehtien, ettei omalta osaltamme viedä enempää riskiä Ouluun kuin siellä jo on. Ja toki seurataan jatkuvasti THL & Valtioneuvoston ohjeistuksia, mikäli jotain muutoksia tai kotimaan matkustukseen liittyviä rajoituksia tulisi, niin sitten toimittaisiin niiden mukaan.

Sellaista. Mutta on tässä päivässä montakin positiivista asiaa ja niihin haluan päättää tämän postauksen! Ensinnäkin, tänään satoi lunta, enemmän kuin olen nähnyt pariin vuoteen. Ja se jos mikä piristi. Ja toinen positiivinen asia on se, että huomenna alkaa joulukuu ja blogijoulukalenteri! Huomisesta alkaen joka aamu klo 05.00 blogissa ilmestyy uusi blogijoulukalenterin luukku. Luvassa on tuttuun tapaan DIY-juttuja, jouluisia reseptejä, pohdintaa, joulun tunnelmaa, joulukoristeita ja vaikka mitä muuta! Joulukalenterin tekeminen on ollut yksi niistä asioista, joiden parissa olen voinut rentoutua marraskuunkin aikana. Onneksi on joulu, tänä vuonna tarvitsen joulua enemmän kuin koskaan ennen.

Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille!

Viikonloppu alkoi sillä, että pyöräytettiin kuopuksen huone ja meidän aikuisten makuuhuone toisinpäin.  Joskus alkuviikosta  aloin miettimään meidän huonejärjestystä aivan yhtäkkiä. Kävelin mittanauha kourassa yläkertaan ja mittailin ja ihmettelin. Kutsuin Otonkin sinne ihmettelemään ja ehdotin, että vaihdetaanko meidän huone ja 3-vuotiaan huone/leikkihuone toisin päin. Ajattelin, että saataisiin sillä muutoksella sekä lisää tilaa meille tehdä työtila makuuhuoneen yhteyteen että kuopuksen huoneeseen enemmän avointa tilaa, koska huoneen muoto oli erilainen ja fiksumpi hänen kalusteilleen kuin meidän.

Otto oli samaa mieltä, että se voisi vaikka jopa toimia ja kysyttiin vielä meidän 3-vuotiaalta, että sopisiko huoneiden vaihto hänelle. Hän aivan innostui ja olisi halunnut vaihtaa huoneita jo heti keskellä viikkoa.  Ihan silloin ei kuitenkaan ollut projektille aikaa, mutta me käytiin tuumasta toimeen vihdoin perjantaina iltapäivällä.

Ensimmäisenä käytiin kaikki lasten lelut läpi ja kerättiin kaikki taaperolelut vihdoin pois. Niillä ei tässä kodissa ole leikkinyt enää kukaan, joten ne voi nyt laittaa jemmaan. Sitten siivottiin kaikki kaapit ja purettiin sängyt pienempiin osiin, että ne mahtuivat ovesta ulos. Vaihdettiin ensimmäisenä sänkyjen paikkaa ja huomattiin heti, miten paljon enemmän tilaa molempiin huoneisiin tuli! Ihan uskomatonta, että sänkyjen paikoilla oli niin iso merkitys. Piti vaihtaa vielä kaikkien kaappienkin sisällöt toisinpäin ja roudailla tavaroita huoneesta toiseen.

Koko perjantai vierähti huoneiden vaihdossa ja lauantaina päivällä vielä vähän jatkettiin. Sitten lähdettiin ulkoilemaan äkkiä ennen kun tuli pimeää – ja huoneiden kuvaaminen unohtui. Mun piti kuvata ne tänään, mutta tänään onkin sitten ollut aivan säkkipimeää koko päivän. Joten nyt näytän vain pari nopeaa puhelinräpsyä, jotka eilen nappasin ja näytän sitten paremmat kuvat huoneista, kunhan ne molemmat ovat ihan valmiita. Nyt on vielä melko keskeneräistä, koska ei tehty muita hankintoja kuin ostettiin yksi valtava lelulaatikko kuopuksen duploille.

Meidän työpisteeseen tulee vielä jonkinlainen hyllykkö, sekä mulle seisomatyöpöytä ja lisäksi aiotaan maalata meidän uuden makuuhuoneen seinät. Kuopuksen huoneen seinä saa jäädä sen väriseksi kuin me se keväällä maalattiinkin (eli Tikkurilan sunnuntai). Se sopii hyvin yhteen hänen kalusteidensa kanssa ja hän itse piti väristä myös. Parasta oli, että ollaan kaikki tosi tyytyväisiä muutokseen! Tämä oli niin hyvä juttu ja pelkällä huoneiden vaihdolla saatiin myös lisää tilaa olohuoneeseen, kun Oton työpiste siirtyi sieltä pois.

Nyt Oton työpisteen tilalla portaiden alla on meidän piano, joka on ihana olkkarissa. Sitten kun joulukuusi lähtee, niin sen paikalle tulee kenties vielä nojatuoli, sillä löydettiin tänään Kierrätyskeskuksesta viidellä eurolla aivan ihana nojatuoli! Nojatuoli on kirkkaan punainen rottinkituoli ja väri on vähän kulunut, joten me varmaan maalataan se mustaksi tai harmaaksi ensin, mutta ollaan aivan ihastuneita siihen! Kerrankin ihan loistava kirppislöytö kotiin ja vielä näin edullisesti! Sen aikaa kun joulukuusi on täällä, niin tuoli saa olla vaikka kuopuksen huoneessa, sillä sinne todellakin mahtuu. Kuopuksen huoneesta vaihtuu vielä verhot, kun vähän tuunataan meidän vanhoja eläinkuvioisia lastenhuoneen verhoja lyhyemmiksi. Ja voi olla, että sinne täytyy hommata suurempi matto, kun nyt kaksi pientä mattoa isossa avoimessa tilassa näyttää vähän hassulta. Mutta ei se ole niin justiinsa.

Tämä sunnuntaipäivä on kulunut kirppiskierroksella ja sen jälkeen piparien leivonnassa. Aloitettiin leipomaan iltapäivällä kahden aikaan ja kahdeksalta illalla otettiin viimeiset piparkakkutalon osat uunista. Kaavat piparkakkutalon osiin piirsin aamupäivällä, siinä meni pari tuntia. En malta odottaa, että saadaan kaikki valmiiksi! Mutta tämä on varmasti useamman päivän projekti. Tästä tulee niin hieno, jos se vaan onnistuu!

Sellaista olen miettinyt tässä viikonlopun aikana, että en ymmärrä miten ehtisin tehdä kaikki mulle tärkeät joulujutut, jos alkaisin joulun odottamiseen vasta joulukuussa! Kun nytkin uhkaa jo tulla kiire. En vieläkään ole ehtinyt tehdä meidän vuotuista perhejoulukalenteria valmiiksi, vaikka tarvikkeet on ollut jo viikkoja olemassa ja joulukuu alkaa ylihuomenna! Mutta alan nyt tekemään sitä heti kun saan tämän postauksen julkaistua.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille! 

Tänäkin vuonna halusin toteuttaa Anna lapsesi pukea sinut -päivän laajemmin, eli viikon muodossa (kuten myös viime vuonna). Meillä on kuitenkin kolme lasta, niin yksi päivä olisi ihan tylsä. Lapset saivat jokainen valita minulle viikon aikana kaksi asua, joten asuja tuli yhteensä kuusi. Näitä on aina niin hauskaa tehdä, koska on niin inspiroivaa nähdä mikä omassa vaatekaapissa kiinnittää lasten huomion. Sekin on hauskaa, että kun näitä on monta vuotta tehnyt, on samalla saanut nähdä miten lasten maku ja värimieltymykset muuttuvat iän myötä. Mutta sen pidemmittä puheitta, aloitetaan ekasta asusta!

1. Asu: Leveät vaaleat farkut ja vaaleanvioletti neule

Yksi mun lempparineuleista ja yhdet mun lempparifarkuista, sekä kengät! Siis asu on ihan todellakin omaan makuuni, mutta tämä oli eka asu joka mulle valittiin, niin olin ihan, että ”höh, eikö enää mitään tosi jännittäviä yhdistelmiä, onko meillä ihan samat lempparit???”. Mutta tykkäsin siis kovasti asusta, tämä oli ihan 6/5. Olisin voinut itse valita saman asun kaapista päälle.

2. Asu: Ruudullinen mustavalkoinen paita, mustat mom jeansit ja ohut vyö

Näitä farkkuja ei ole tullutkaan hetkeen käytettyä jostain syystä. Ovat ehkä jääneet vaan kaapin perälle. Joten hauskaa, että tyttäreni valitsi ne mulle päälle. Sopivat kyllä kivasti yhteen ruudullisen puhvihihapaidan ja suosikkivyön kanssa. Tämäkin asu on kyllä sellainen, että voisin itse valita kaapista päälle ja olen varmaan joskus tämän pukenutkin päälle.

3. Asu: Keltainen röyhelöpaita ja sporttileggingssit, sekä maiharit

No nyt päästiin vähän jännittävämpiin valintoihin! Tämä paita oli mulla tosi kovasti käytössä pari vuotta, mutta tänä vuonna on ollut jotenkin tosi vähän päällä mitään kovin jännää ja se on vähän unohtunut. Varmasti korona on vaikuttanut. Kotona harvemmin tulee pukeuduttua röyhelöihin, vaikka aina tulee ihana fiilis, kun laittaa jotain röyhelöä päälle! Sporttileggareihin en itse ehkä lähtisi paitaa yhdistämään (vaikka mukavat ovatkin jalassa), mutta mustien pillifarkkujen ja maihareiden kanssa tämä asu olisi ihan super. Olen kiitollinen, että lapseni auttoi minua löytämään tämän unohdetun paidan sieltä liian pienestä henkarikaapista, josta ei meinaa löytää oikein mitään.

4. Asu: Ruudulliset housut ja vohvelikankainen paita

Super rento asu, jossa on mukava hengailla. Sopii mielestäni hyvin kotiasuksi, mutta jos lähtisin muualle niin valitsisin ehkä jonkin hieman skarpimman paidan. Nämäkin housut on päässeet vähän unohtumaan, kun kotona tulee hengattua niin paljon jumppahousuissa tai sitten farkuissa. Pitäisi useamminkin valita ne jalkaan!

5. Asu: Sininen kukkamekko, musta toppi ja mustat sukkahousut

Ai että, tämä mekko on niiiiiin herkku! Ja sekin oli ihan vaan unohtunut. Tuntuu, että tänä vuonna henkarikaappia on kesän jälkeen tullut avattua ehkä kaksi kertaa ja siksi kaikki ihanat on unohtunut. Mutta kai se on vaan sitä, että kun ei oikein ole mitään menoja, mihin pukeutua, niin harvemmin jaksaa edes miettiä sen enempää mitä laittaa päälle. Ja silti pukeutuminen on yksi suurimpia arjen iloja mulle, tai ei nyt kyllä suurimpia arjen iloja, mutta asia joka tuottaa mulle paljon iloa. Mun oma juttu. Olen aina rakastanut pukeutumista. Ja heti on paljon freesimpi fiilis kun on lempiasu päällä. Nyt kyllä otan tavoitteeksi sen, että ainakin pari kertaa viikossa oikeasti ajatuksella mietin jonkun ihanan asun, joka tekee mut iloiseksi.

6. Asu Too much black, eli mustat farkut, musta vyö ja musta college sekä mustat korkkarit

Tyttäreni halusi tehdä asun, jonka nimi oli hänen itse keksimä ”too much black” eli kaiken piti olla mustaa. Tämä tulee jostain lasten videoista, he siis tekevät usein myös esim. Sims-hahmoille ”too much pink” ja ”too much blue” jne. asuja. Mutta kokomusta  toimii aina! Kenzon collegepaita on niin ihana! Ja toinenkin lapseni valitsi nämä samat mustat farkut ja vyön asuun, jotka olivat jo toisessa asussa. Nämä ovat kyllä sellaiset hyvät ja mukavat arkihousut. Nämä korkkarit sen sijaan harvoin eksyvät enää jalkaan, sillä ne ovat tosi naftia kokoa ja jäivät minulle kuopuksen syntymän jälkeen puoli kokoa pieneksi. Vaikka muuten käytän edelleen kokoa 36, nämä kyseiset korkkarit puristavat ihan sikana! Muuten tykkään kyllä tästä asusta hurjasti. Ihanaa kun minulle valittiin oikein hiuspanta ja kaulakorukin asusteiksi. Niitäkin pitäisi käyttää useammin. Kummasti piristää lookia, kun lisää edes pari pientä asustetta.

Kokonaisuudessaan tämä viikko oli jälleen aivan ihana kokemus. Oli ihanaa nähdä mitä lapset valitsivat ja oli ihanaa, että he edelleen halusivat lähteä mukaan tähän! Toivottavasti taas ensi vuonna saan toteuttaa tällaisen viikon lasten kanssa. Tuli hyvä mieli kun sai pukea päälle monta vanhaa suosikkia ja oli mahtavaa, kun lapset kaivoivat esiin unohtuneita helmiä. Nyt haastan oikeasti itseni loppuvuodeksi pukeutumaan edes kerran viikossa johonkin, jota olen miettinyt kauemmin kuin kaksi minuuttia. Johonkin ihanaan, joka hymyilyttää kun katsoo peiliin!

Löysin ihanasta Iidan matkassa -blogista tämän ”Milloin viimeksi?” -kyselyn ja ajattelin, että tämä olisi aika mielenkiintoista tehdä juuri nyt. Oli hauska pohtia milloin on viimeksi tullut tehtyä sellaisia ihan tavallisen kuuloisia juttuja, kuten lakattua kynsiä, syötyä hampurilaista tai käytyä leffassa. Sen pidemmittä puheitta: tässä tulee mun vastaukset!

Milloin olen viimeksi..

Käynyt juoksulenkillä? Se oli viime viikolla. Kirjoitinkin vähän aikaa sitten mun fiiliksiä juoksemisesta tällä hetkellä. Juoksu on kyllä yksi ihanimpia harrastuksia mitä on ja jos mulla ei olisi mitään ”rajoitteita”, juoksisin varmaan joka päivä. Uskon, että joskus vielä tulee se päivä, kun näin pystyn tekemään.

Värjännyt hiukset? Värjännyt olen viimeksi vuonna 2018 violetiksi. Raidoilla olen vaalentanut hiuksia viimeksi syyskuussa. Välillä kyllä houkutteisi taas testata jotain ihan uutta, kun olen niin pitkään ollut nyt näillä vaaleilla puolipitkillä hiuksilla. Täytyy katsoa mitä keksin ensi kerralla kun käyn kampaajalla.

Käynyt kasvohoidossa? Tämä oli viime vuonna. Rakastaisin käydä kasvohoidossa, mutta täysin hajusteettomia kasvohoitoja/hoitoloita on ainakin oman kokemukseni mukaan melko vähäisesti tarjolla. Ongelmana on myös se, että hajusteeton ei välttämättä ole tuoksuton ja näistä ei aina osata kertoa kaikkea sitä informaatiota, mitä hajusteherkkä tarvitsee. Esimerkiksi hajusteeton luonnonkosmetiikkahoito voi aiheuttaa minulle hirveän migreenin – mikäli hoidossa käytetyt ainesosat ovat luonnostaan tuoksuvia. Migreeniin liittyvän hajusteherkkyyden yhteydessä ei ole mitään väliä onko tuoksu synteettinen vai luonnontuoksu, sillä voimakkaat hajut voivat aiheuttaa migreeniä alkuperästä riippumatta. Ja vaikka minulle tehtävä hoito olisikin hajusteeton ja tuoksuton, saattaa olla, että a)hoitoa tekevällä kosmetologilla on voimakkaasti hajustettuja tuotteita itsellä käytössä, b) tilassa on muita asiakkaita, joille tehdään tuoksuva hoito, c) tilassa on käytetty esimerkiksi huonetuoksua, diffuuseria tms. joka aiheuttaa migreenin. Se on yksi niistä syistä, miksi harvoin uskallan kokeilla uutta.

Tehnyt itse puristettua mehua? Ihan itse kotona puristettiin kannullinen mehua joskus pari vuotta sitten, mutta aina välillä tulee kauppareissun yhteydessä tehtyä niillä kaupan mehupuristimilla mehua.

Käynyt teatterissa? Syksyllä 2018 kävin äidin kanssa ja se oli ihanaa. Naurettiin vedet silmissä!

Käynyt kuntosalilla? Viime keväänä ennen koronaa. Korona-aikana olen käynyt vain Helsingin kaupungin ulkoliikuntapaikoilla, mutta en sisätiloissa kuntosalilla.

Matkustanut junalla? Tämä oli paha! Mutta tulin siihen lopputulokseen, että se oli 2018 syyskuussa. Mulla on tosi harvoin tarvetta matkustaa junalla, koska liikun yleensä muualla kuin junaradan varrella.

Luistellut? Viime keväänä käytiin viimeksi silloin kun oli ulkojäät vielä. Luisteleminen on ihanaa ja odotan jo innolla, että päästään taas lasten kanssa luistelemaan!

Ollut yksin yön omassa kodissa? Aivan häkellyin tästä kysymyksestä, koska en ihan oikeasti ole varma. Ehkä joskus silloin vuonna 2011 ennen kun muutettiin Oton kanssa yhteen? Olen kyllä ollut monesti yksin lasten kanssa yötä kotona ja pari kertaa Oton kanssa ilman lapsia yötä kotona, mutta ypöyksin en ole ollut yötä pian kymmeneen vuoteen. Enkä kyllä haluaisikaan olla.

Yöpynyt hotellissa? Mun synttäreillä syyskuussa yövyttiin Clarion Hotelissa Jätkäsaaressa, oli kyllä ihanaa.

Lentänyt? Helmikuussa lennettiin New Yorkiin ja takaisin. Koko reissu tuntuu edelleen niin utopialta, yksi elämäni hienoimpia kokemuksia, josta olen ihan valtavan kiitollinen.

Pukeutunut uimapukuun/bikineihin? Elokuussa silloin kun oli viimeiset lämpimät ilmat.

Kätellyt? Maaliskuun alussa yhdessä työpalaverissa pari viikkoa ennen kuin korona iski kunnolla Suomeen ja kättely kiellettiin.

Nukahtanut jonkun viereen? Eilen illalla. Maailman parasta kun saa nukahtaa Oton viereen.

Suudellut? Tänään aamulla! Aamupusu on tärkeä!

Käynyt leffassa? Käytiin lokakuussa lukupiirin kanssa katsomassa Tove-elokuva. 300 katsojan salissa oli ehkä yhteensä 20 ihmistä. Oli ihanaa käydä leffassa.

Käynyt ryhmäliikuntatunnilla? Viime vuonna kävin kerran joogassa työn vuoksi. Se oli kyllä kivaa, mutta en vaan löydä itsestäni säännöllistä ryhmäliikkujaa. On niin paljon helpompaa liikkua yksin kotona.

Käyttänyt kynsilakkaa? Mun synttäreillä syyskuussa. Tosi harvoin jaksan lakata kynsiä, kun se haju on niin voimakas, että joudun aina pitämään sellaista raksamaskia päässä kun lakkaan kynnet.

Käynyt viihteellä? Kesällä käytiin Oton, mun tädin ja tädin miehen kanssa Oulussa patiolla yhtenä kauniina iltana. Se oli hauskaa. Mutta tosi harvoin tulee nykyisin käytyä ”viihteellä”. Yleensä jos jonnekin lähtee aikuisten kesken, niin syömään pitkän kaavan mukaan.

Puhaltanut synttärikakun kynttilät? Syyskuussa puhalsin kun Otto ja lapset leipoivat mulle ihanan kakun!

Syönyt hampurilaisen? Viime viikolla, kun yhtenä iltana haettiin Mäkkäristä iltaruuat. Hamppari on aina välillä erittäin pätevä ruoka.

Woltannut? Olisikohan se ollut lokakuussa, kun viimeksi tilasin ruokaa Woltin tai Foodoran kautta. Me monesti napataan ruokaa kauppareissun yhteydessä jostain ostoskeskusten ravintolasta mukaan, joten keskustassa asuviin verrattuna tulee varmaan woltattua melko harvoin.

Tätä oli kyllä hauska tehdä. Tykkäsin täytellä kyselyitä jo muinaisessa IRC-galleriassa sinne ”galtsupäiväkirjaan”, eikä kyllä ole mieltymykset yhtään muuttuneet. Edelleen nautin näistä vähän liiankin paljon, heh!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hetki-tuotteiden kanssa.

Kuvasin eilisen maanantain ajan omaa päivääni aamusta iltaan. Hetki haastoi mut samalla näyttämään, miten Hetki-tuotteet kulkevat mukana mun päivässä. Ja nehän kulkevat hyvin! Jokainen tietää, että päivässä pitäisi syödä puoli kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja. En koskaan unohda sitä mainosta, joka oli omassa lapsuudessani telkkarissa. Siinä laulettiin ”puoli kiloa päivässä” ja sitten tuli kaksi ”haukkaus-ääntä”. Lauloin aina lapsena, että ”puoli kiloa päivässä, ham ham!”. Se oli kyllä toimiva mainos ja jäi hyvin mieleen, että päivässä pitäisi oikeasti syödä se puoli kiloa värikkäitä kasviksia ja hedelmiä ja marjoja.

Meni kuitenkin pitkään, ennen kuin oikeasti aloin elää ohjeen mukaisesti. Se tapahtui varmaankin joskus silloin, kun meidän esikoinen oli taapero ja tajusin, että haluan oikeasti näyttää hyvää ja terveellistä esimerkkiä omalla ruokavaliollani meidän lapsille. Mutta helppoa se ei missään nimessä ollut opetella, että yhtäkkiä pitäisi pelkän jugurtin ja murojen lisäksi syödä myös se hedelmä tai kourallinen marjoja. En osannut. Se tuntui tosi irralliselta. Sama leipien kanssa. Tuntui hirveän vaivalloiselta alkaa pilkkomaan muuta kuin juustohöyläkurkkuja leivän päälle juuston ja kinkun seuraksi. Ruuan kanssa tein yleensä lisukesalaatin, mutta meni pitkään ennen kuin opin, että kasvikset voivat hyvin olla osa sitä ateriaa kokonaisuudessaan, eivätkä vaan joku tylsä lisukesalaatti.

Vuosien varrella mielestäni olen kuitenkin oppinut aika hyväksi tässä. Kasvikset eivät tunnu irralliselta, vaan luontevalta osalta aterioita. Suurimman osan ajasta luulisin kyllä syöväni riittävästi vihanneksia ja hedelmiä, marjoja ehkä hieman liian vähän. Nykyisin se on pääosin melko helppoakin jopa, mutta joskus niin kaikkein kiireisimpinä arjen päivinä ei aina kasvissuositukset toteudu. Onneksi niitä on harvoin. Hetki-tuotteet on pakattu sopivan kokoisiin pakkauksiin ja ne ovat täynnä kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Niiden avulla voi pitää helposti kiireenkin keskellä huolen, että tulee syötyä riittävän monipuolisesti. Katsokaa vaikka, miten kätevästi ne ovat osa mun päivää:

07.30

Söin aamiaiseksi Hetki omena-kanelituorepuuroa, joka oli niiiiin hyvää! Samalla luin hetken aikaa Elena Ferranten uusinta, joka on meidän tämän kuukauden lukupiirikirja. Otto heräsi aamulla lasten kanssa ja antoi mun nukkua pidempään. Lapset olivat siis jo syöneet kun heräsin.

08.15

Otto lähti viemään lapsia ja mä jäin laittamaan pyykkejä koneeseen. Pesin vaaleita sisävaatteita, niitä olikin iso läjä. Kävin jokaisen vaatteen erikseen läpi ja suihkutin tahranpoistoainetta niihin, jotka sitä vaativat.

08.30

Aloin meikkaamaan, koska tiesin, että tulisin ottamaan kuvia.

09.00

Olin meikannut valmiiksi ja tein pari tuntia töitä koneella. Vastasin sähköposteihin, editoin kuvia ja kirjoitin postausta valmiiksi.

11.00

Päätettiin tehdä lounasta siitä, mitä meillä jo oli jääkaapissa valmiina ja päädyttiin siihen, että tehdään porkkana-fetasalaatti. Otto laittoi porkkanat uuniin paahtumaan, ihana! Hän pilkkoi viisi isoa porkkanaa neljään osaan ja maustoi ne oliiviöljyllä, hunajalla, suolalla, pippurilla, inkiväärillä ja kanelilla. Paahdettiin niitä puoli tuntia 200 asteessa.

11.30

Porkkanat olivat valmiita ja tehtiin viidessä minuutissa lounaaksi salaatti: Hetki Talvisalaattia (salaattisekoitusta, kuivattuja karpaloita ja vinaigrettea), hunajapaahdettuja porkkanoita, pinjansiemeniä ja fetajuustoa murennettuna. Se oli todella hyvää ja ja ihanan raikasta. Talvi- ja Voimasalaatti ovat Hetki-tuotteiden tämän syksyn uutuuksia. Ne ovat valmiiksi pestyjä salaattisekoituksia, joiden avulla on helppo lisätä salaattia aterioille. Pakkauksista löytyy myös tuunausvinkki salaatille, joka toisessa pussissa on aina eri vinkki.

12.00

Lounaan jälkeen muistin pyykit ja kävin ottamassa ne pois koneesta. Osa laitettiin kuivuriin ja suurimman osan Otto ripusti kuivumaan pyykkinarulle.

12.10

Jatkoin työntekoa koneella. Nappasin jossain vaiheessa iltapäivällä kyytipojaksi vielä Hetki Marjakimara Smoothien. Hetki Smoothiet ovat maidottomia, vegaanisia, lisäaineettomia, säilöntäaineettomia eivätkä sisällä lisättyä sokeria.

14.00

Koulun jälkeen lapsilla oli kiljuva välipalanälkä ja he söivätkin välipalaksi Hetki Mustikka-tuorepuuroa ja naposteluhedelmiä, jotka ovat, saanen sanoa, aivan nerokas keksintö juuri sopivan kokoisessa pakkauksessa. Tiedän, että joidenkin mielestä valmiiksi pilkotut hedelmät ovat turhakkeita. Omasta mielestäni ne ovat loistava keino lisätä omaa hedelmien syöntiä! Joo, on totta, että ei ole iso homma pilkkoa omenaa ja muutamaa viinirypälettä. Mutta kun joskus se tuntuu silti siltä. Ja haluaisin, että silloinkin joskus kuitenkin syödään riittävästi hedelmiä.

14.30

Tein töitä vielä reilun tunnin koneella. Sillä aikaa isommat lapset tekivät läksyjä ja kuopus leikki Oton kanssa yläkerrassa legoilla.

15.45

Lapset rakensivat ”liukumäen” sohvalta lattialle meidän lattiatyynystä ja viltistä ja heillä oli aivan hillittömät nauruhepulit sen kanssa. Se oli heidän mielestä niin hauska leikki, jonka parissa he viihtyivät vaikka kuinka kauan.

16.30

Alettiin Oton kanssa laittamaan ruokaa. Päätettiin tehdä ruuaksi Hetki Teriyaki-Kasviswokia, joka on seitsemässä minuutissa valmistuva tuoreista aineksista tehty kokonainen ateria. Yhdessä pakkauksessa on 2-4 annosta, joten me valmistettiin varmuuden vuoksi kaksi pakkausta meidän perheelle. Teriyaki-kasviswok on täysin vegaaninen ja maistuu todella hyvältä. Siinä on myös riittävästi proteiinia.

17.oo

Otettiin pieni ruokalepo. Kuopus katseli Pikku Kakkosta ja isommat pelasivat hetken kuka mitäkin. Otto siivosi keittiötä.

17.30

Maalattiin kuopuksen kanssa vesiväreillä.

19.00

Mentiin saunaan koko perhe. On aina ihanaa käydä maanantaina saunassa ja rentoutua oikein kunnolla. Saunominen on arjen paras rentoutumiskeino minulle.

20.00

Saunan jälkeen lapset söivät iltapalaksi Hetki tuorepuuroja, Hetki Aurinkohedelmä Smoothieta ja Hetki naposteluhedelmiä.

20.45

Iltapalan, hammaspesun ja iltasadun jälkeen lapset menivät nukkumaan.

21.00

Istahdin vielä hetkeksi koneelle tekemään töitä. Vuoden viimeiset viikot ovat ne kiireisimmät ja silloin saattaa helposti käydä niin, että töitä on tehtävä vielä illallakin, vaikka takana on jo työpäivä.

22.30

Lopetin työnteon siltä päivältä ja tehtiin Oton kanssa iltapalaa. Nappasin helpoksi iltapalaksi Hetki Mozzarella-rieskan ja sen kaveriksi testasin uutta Hetki Metsäsienisalaattia, joka oli muuten ihan älyttömän herkullista. Yleensä teen metsäsienisalaatin itse, mutta tämä oli niin autenttisen makuista, että tykkäsin tosi kovasti. Ihana herkkuiltapala. Katsottiin iltapalan kanssa vielä hetki Atypicalia Netflixistä ennen kuin mentiin nukkumaan.

Touhukas maanantai. Sain kuitenkin paljon töitä tehtyä, mikä oli tosi hyvä. Aina kiva aloittaa uusi viikko aikaansaavalla päivällä. Sitten on paljon helpompi lähestyä loppuviikkoa, kun heti alkuun saa hyvän startin.

Oli hauskaa, että Hetki-tuotteet kulkivat koko päivän menossa mukana. Hetki-tuotevalikoimasta löytyy helppoja ja nopeita ratkaisuja päivän jokaiselle aterialle ja niitä kaikkia yhdistää se, että maku on hyvä, ainekset ovat tuoreita ja kaikki on valmistettu Suomessa. Ostamalla Hetki-tuotteita tulee samalla tuettua myös suomalaista työtä, mikä on varsinkin näinä aikoina ihan hurjan tärkeää. Pssst! Käykää osallistumassa mun IG-tilin puolella @iinalaura Hetki-tuotepaketin arvontaan!