Heippa marraskuu, ei tule ikävä

30.11.2020

Olen niin iloinen, että tänään on marraskuun viimeinen päivä. Tämä on ollut stressaavin kuukausi varmaan moneen vuoteen ja olen itkenyt vuorotellen stressistä ja vuorotellen helpotuksesta. Olen yrittänyt keskittää kaiken mahdollisen energiani lasten kanssa jouluun valmistautumiseen, koska se tuo minulle iloa ja rentouttaa. Mutta moni työpäivä ja ilta lasten mentyä nukkumaan on kulunut murehtiessa. Koronaa, töiden epävarmuutta näinä aikoina ja huolta läheisistä.

Mun äiti on edelleen sairaalassa (tänään tulee kolme viikkoa siitä, kun hän sinne meni), enkä tiedä milloin hän pääsee sieltä pois.

Me ollaan tällä viikolla matkustamassa Ouluun pariksi päiväksi. Mulla on siellä monta kuukautta sitten sovittu työjuttu ja lisäksi mennään hoitamaan äidin asioita, että hän voi sitten kotiutua turvallisesti kun sen aika joskus on. Ei kuitenkaan saada tietenkään mennä katsomaan äitiä, koska Oulukin on nyt leviämisvaiheessa ja sairaalassa on täysi vierailukielto, mikä on toki hyvä asia turvallisuuden kannalta. Ihan hirveä ikävä ja huoli on ollut päällä. Ikävintä on se, että en tiedä koska voidaan nähdä äitiä taas turvallisesti. Meidän piti viettää joulua yhdessä Levillä (reissu varattu jo kesällä), mutta on erittäin todennäköistä, että ei voida sitä yhdessä viettää, koska tuskin tämä tilanne tästä muuttuu enää muutamassa viikossa. Tärkeintä on tietysti äidin turvallisuus ja se edellä mennään ihan kaikessa.

On vaan niin hirveää ajatella, että äiti on siellä sairaalassa yksin ja vielä hirveämpää on ajatella, että hän viettäisi tämän joulun kokonaan yksin kotona. Mulle on aina ollut kunnia-asia se, että mitä tahansa me jouluna tehdäänkin, mun äiti on mukana meidän puuhissa. Oltiin me sitten kotona tai reissussa, oman perheen kesken tai isolla porukalla, me ollaan aina oltu pakettidiili. Meidän perhe ja mun äiti ja Armas. En ikinä haluaisi, että äiti olisi jouluna yksin, ei kenenkään pitäisi joutua olemaan jouluna yksin! Mutta tänä jouluna on luultavasti pakko. Se särkee mun sydämen.

Olen yrittänyt olla positiivinen koko vuoden ja edelleen yritän. En aio antaa harmille ja huolelle valtaa, vaan otan ilon irti kaikesta mistä voin. Mutta kyllä tämä silti surettaa kovasti ja saa surettaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan paskaa. On ihan paskaa, että läheiset, joista kaikkein eniten välittää, joutuvat olemaan yksin. Olen niin kyllästynyt videopuheluihin ja siihen, ettei saa halata ketään! Mutta vielä on jaksettava. On jaksettava vielä pitää kiinni turvallisuudesta, käyttää maskia ja käsidesiä, olla halimatta ja koskettamatta. Ja joskus tämä kaikki on ohi, siihen on pakko uskoa.

Toivon, että jokainen tekee tässä tilanteessa ratkaisuja oman parhaan tietonsa ja THL:n suositusten mukaan ja huolehtii turvallisuudesta niin hyvin kuin mahdollista. Niin mekin toimitaan. Koko tämä reissua edeltävä viikko vältetään ihan kaikkia tapaamisia Helsingissä ja meillä on kuopus ollut myös dagiksesta kotona jo yli viikon ja on tämänkin viikon. Isommat ovat tietysti normaalisti koulussa päivät, mutta muuten ollaan koko perhe oltu ainoastaan kotona tai ulkoiltu tai hoidettu pakollisia kauppa-asioita maskeista, hygieniasta ja turvaväleistä huolehtien, ettei omalta osaltamme viedä enempää riskiä Ouluun kuin siellä jo on. Ja toki seurataan jatkuvasti THL & Valtioneuvoston ohjeistuksia, mikäli jotain muutoksia tai kotimaan matkustukseen liittyviä rajoituksia tulisi, niin sitten toimittaisiin niiden mukaan.

Sellaista. Mutta on tässä päivässä montakin positiivista asiaa ja niihin haluan päättää tämän postauksen! Ensinnäkin, tänään satoi lunta, enemmän kuin olen nähnyt pariin vuoteen. Ja se jos mikä piristi. Ja toinen positiivinen asia on se, että huomenna alkaa joulukuu ja blogijoulukalenteri! Huomisesta alkaen joka aamu klo 05.00 blogissa ilmestyy uusi blogijoulukalenterin luukku. Luvassa on tuttuun tapaan DIY-juttuja, jouluisia reseptejä, pohdintaa, joulun tunnelmaa, joulukoristeita ja vaikka mitä muuta! Joulukalenterin tekeminen on ollut yksi niistä asioista, joiden parissa olen voinut rentoutua marraskuunkin aikana. Onneksi on joulu, tänä vuonna tarvitsen joulua enemmän kuin koskaan ennen.

Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille!


Marraskuun viimeinen viikonloppu & huoneiden vaihto

29.11.2020

Viikonloppu alkoi sillä, että pyöräytettiin kuopuksen huone ja meidän aikuisten makuuhuone toisinpäin.  Joskus alkuviikosta  aloin miettimään meidän huonejärjestystä aivan yhtäkkiä. Kävelin mittanauha kourassa yläkertaan ja mittailin ja ihmettelin. Kutsuin Otonkin sinne ihmettelemään ja ehdotin, että vaihdetaanko meidän huone ja 3-vuotiaan huone/leikkihuone toisin päin. Ajattelin, että saataisiin sillä muutoksella sekä lisää tilaa meille tehdä työtila makuuhuoneen yhteyteen että kuopuksen huoneeseen enemmän avointa tilaa, koska huoneen muoto oli erilainen ja fiksumpi hänen kalusteilleen kuin meidän.

Otto oli samaa mieltä, että se voisi vaikka jopa toimia ja kysyttiin vielä meidän 3-vuotiaalta, että sopisiko huoneiden vaihto hänelle. Hän aivan innostui ja olisi halunnut vaihtaa huoneita jo heti keskellä viikkoa.  Ihan silloin ei kuitenkaan ollut projektille aikaa, mutta me käytiin tuumasta toimeen vihdoin perjantaina iltapäivällä.

Ensimmäisenä käytiin kaikki lasten lelut läpi ja kerättiin kaikki taaperolelut vihdoin pois. Niillä ei tässä kodissa ole leikkinyt enää kukaan, joten ne voi nyt laittaa jemmaan. Sitten siivottiin kaikki kaapit ja purettiin sängyt pienempiin osiin, että ne mahtuivat ovesta ulos. Vaihdettiin ensimmäisenä sänkyjen paikkaa ja huomattiin heti, miten paljon enemmän tilaa molempiin huoneisiin tuli! Ihan uskomatonta, että sänkyjen paikoilla oli niin iso merkitys. Piti vaihtaa vielä kaikkien kaappienkin sisällöt toisinpäin ja roudailla tavaroita huoneesta toiseen.

Lastenhuoneen tilava sisustus

Koko perjantai vierähti huoneiden vaihdossa ja lauantaina päivällä vielä vähän jatkettiin. Sitten lähdettiin ulkoilemaan äkkiä ennen kun tuli pimeää – ja huoneiden kuvaaminen unohtui. Mun piti kuvata ne tänään, mutta tänään onkin sitten ollut aivan säkkipimeää koko päivän. Joten nyt näytän vain pari nopeaa puhelinräpsyä, jotka eilen nappasin ja näytän sitten paremmat kuvat huoneista, kunhan ne molemmat ovat ihan valmiita. Nyt on vielä melko keskeneräistä, koska ei tehty muita hankintoja kuin ostettiin yksi valtava lelulaatikko kuopuksen duploille.

Meidän työpisteeseen tulee vielä jonkinlainen hyllykkö, sekä mulle seisomatyöpöytä ja lisäksi aiotaan maalata meidän uuden makuuhuoneen seinät. Kuopuksen huoneen seinä saa jäädä sen väriseksi kuin me se keväällä maalattiinkin (eli Tikkurilan sunnuntai). Se sopii hyvin yhteen hänen kalusteidensa kanssa ja hän itse piti väristä myös. Parasta oli, että ollaan kaikki tosi tyytyväisiä muutokseen! Tämä oli niin hyvä juttu ja pelkällä huoneiden vaihdolla saatiin myös lisää tilaa olohuoneeseen, kun Oton työpiste siirtyi sieltä pois.

Lastenhuoneen-sisustus

Nyt Oton työpisteen tilalla portaiden alla on meidän piano, joka on ihana olkkarissa. Sitten kun joulukuusi lähtee, niin sen paikalle tulee kenties vielä nojatuoli, sillä löydettiin tänään Kierrätyskeskuksesta viidellä eurolla aivan ihana nojatuoli! Nojatuoli on kirkkaan punainen rottinkituoli ja väri on vähän kulunut, joten me varmaan maalataan se mustaksi tai harmaaksi ensin, mutta ollaan aivan ihastuneita siihen! Kerrankin ihan loistava kirppislöytö kotiin ja vielä näin edullisesti! Sen aikaa kun joulukuusi on täällä, niin tuoli saa olla vaikka kuopuksen huoneessa, sillä sinne todellakin mahtuu. Kuopuksen huoneesta vaihtuu vielä verhot, kun vähän tuunataan meidän vanhoja eläinkuvioisia lastenhuoneen verhoja lyhyemmiksi. Ja voi olla, että sinne täytyy hommata suurempi matto, kun nyt kaksi pientä mattoa isossa avoimessa tilassa näyttää vähän hassulta. Mutta ei se ole niin justiinsa.

Lastenhuone

Tämä sunnuntaipäivä on kulunut kirppiskierroksella ja sen jälkeen piparien leivonnassa. Aloitettiin leipomaan iltapäivällä kahden aikaan ja kahdeksalta illalla otettiin viimeiset piparkakkutalon osat uunista. Kaavat piparkakkutalon osiin piirsin aamupäivällä, siinä meni pari tuntia. En malta odottaa, että saadaan kaikki valmiiksi! Mutta tämä on varmasti useamman päivän projekti. Tästä tulee niin hieno, jos se vaan onnistuu!

Sellaista olen miettinyt tässä viikonlopun aikana, että en ymmärrä miten ehtisin tehdä kaikki mulle tärkeät joulujutut, jos alkaisin joulun odottamiseen vasta joulukuussa! Kun nytkin uhkaa jo tulla kiire. En vieläkään ole ehtinyt tehdä meidän vuotuista perhejoulukalenteria valmiiksi, vaikka tarvikkeet on ollut jo viikkoja olemassa ja joulukuu alkaa ylihuomenna! Mutta alan nyt tekemään sitä heti kun saan tämän postauksen julkaistua.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille!