Meidän vappu 2021 & toukokuun alun kuulumiset

02.05.2021

Vitsit mikä vappuviikonloppu! Tämä viikonloppu on tuntunut jotenkin tavallista pidemmältä, kun on ollut spesiaaliohjelmaa vapun vuoksi. Toki me ollaan juhlittu vappua ihan vaan kotioloissa, mutta kuitenkin pienet juhlavalmistelut kotonakin tuovat jo sitä juhlatunnelmaa. Ollaan paistettu munkkeja, nautittu perinteisistä vappuruuista ja vappubrunssista ja perjantaina pukeuduttiin itse askarreltuihin naamiaisasuihin. Ne pienet jutut tekevät juhlasta ikimuistoisen, vaikka olisikin vain kotona.

Halusin askarrella meille hauskat vappuasut erityisesti siksi, koska halusin keksiä hauskan raskausasun! Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin jo vuosia sitten, että raskaana ollessa voisi hyvin pukeutua avokadoksi, koska pyöreä pallomaha on kuin avokadon siemen. Ja niin maalasin pahvista itselleni avokadoasun, ja lainasin Oton ruskeaa t-paitaa, niin mahasta tuli täydellinen avokadon siemen. Otto pukeutui pahvista askarrelluksi paahtoleiväksi, koska hei kukapa ei rakastaisi avokadotoastia?!

Lapset saivat ideoida itse asunsa sen pohjalta, mitä koulusta oli ehdotettu pukeutumisteemaksi. Toisen luokka pukeutui keltaiseen, joten hänestä tuli sitten tietysti ananas. Ja toisella sai pukeutua miten halusi, mutta erityisesti panostettiin päähineisiin. Me keksittiin yhdessä, että hattara olisi aika hauska ja helposti toteutettava asu. Kaikki asut askarreltiin kotoa jo löytyneistä jutuista, kuten vanhoista vaatteista, kartongista, kuumaliimasta, vanusta ja maalista. Yllättävän näyttäviä asuja sai ja oikeasti aika pienellä vaivalla, mulla kesti yhteensä ehkä kaksi tuntia näiden neljän asun tekemisessä. Meidän 4v:n sushiasu on jo parin vuoden takaa, mutta edelleen suosikki. Ruokateema oli mielestämme mainio ja meitä kaikkia kyllä nauratti hauskat asut! Näistä jäi mahtavat kuvat muistoksi.

Kokkailtiin perjantai-iltana jo Bella Tablen vihreää perunasalaattia ja munkkejakin leivottiin, ja niitä oli tarjolla sitten myös lauantain brunssilla. Meidän vapun brunssimenu koostui koko perheen vappulemppareista:

Vihreä perunasalaatti parsalla ja fenkolilla

Nakit

Munakokkeli

Mangoa

Viinirypäleitä

Kurkkua ja tomaattia

Croissantteja tuorejuustotäytteellä

Croissantteja suklaatäytteellä

Munkit

Sima

Appelsiinimehu

Eilen syötiin iltaruuaksi herkullista porkkanasosekeittoa, jossa maistuu kookosmaito, chili, inkivääri ja juustokumina. Se on yksi meidän perheen lemppariruokia tällä hetkellä. Kestää hetki kun sen valmistaa, mutta sitä voi tehdä valtavan satsin kerralla ja syödä sitten pari päivää ruuaksi, tänäänkin saatiin siitä vielä lounas. Ihan super herkullista! Tänään meillä oli iltaruuaksi pizzaa pitkästä aikaa. Mulle ei oikein ole maistunut pizza nyt raskausaikana, mutta muulla perheellä teki mieli pizzaa/kebua ja mäkin päätin sitten kokeilla josko se maistuisi. Ja tänään pizza maistui jopa ihan hyvältä.

Vappuna availtiin myös lastentarvikkeiden paketteja, joita vilautinkin nopeasti jo Instassa. Näytän myöhemmin täällä blogissakin meidän juttuja, kunhan kaikki ei vain loju ympäri asuntoa, vaan saadaan jotain valmiiksikin. Vielä monet jutut puuttuu, mutta pikkuhiljaa alkaa olla monta juttua myös hankittuna. Isommat hankinnat on aikalailla selvillä vesillä, mutta vaatteet on vielä ihan vaiheessa. Kolmea ekaa kokoa on kaikkia vähän, mutta riittävästi ei vielä mitään.

Tänään ollaan luettu esikoisen kanssa kokeisiin, piirrelty ja leikitty. Otettiin koko vappu tosi rennosti ja nautittiin vaan kiireettömyydestä. Mulla on ollut aika paljon töitä viime aikoina, mikä on tietysti aivan ihanaa, mutta välillä tekee hyvää myös ottaa iisimmin. Tarkoituksena on tässä ennen vauvan syntymää tehdä mahdollisimman paljon töitä, jotta vauvan kanssa voi sitten ekat viikot ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja ilman paineita. Toistaiseksi olen jaksanut tosi hyvin ja ihan normitahtiin tehdä töitä ja jatkan samaan tapaan niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Kesällä kuitenkin on aina muutenkin hieman hiljaisempaa ja tarkoituksena on pitää silloinkin ainakin viikon kesäloma.

Ihan kreisiä, että nyt on toukokuu ja enää kuukausi lasten kesäloman alkuun. Meidän pitäisi laittaa pihaa kuntoon, istuttaa taimet ja suorakylvää osa lavakaulusten kasveista ja vaikka mitä muuta, mutta ehtiihän sitä tässä. Mutta aika siistiä, että lapsillakin on enää viisi viikkoa koulua ja sitten on edessä 10 viikon kesäloma, jonka jälkeen meille syntyy vauveli! Laskettu aika on elokuun lopussa, mutta jos tämä pikkukaveri seuraa isosisarustensa jalanjäljissä, niin hän saattaa syntyä vaikka juuri sillä viikolla, kun koulut alkavat (sinä päivänä kun ruotsinkieliset koulut Helsingissä alkavat mulla on 38+0).  Eli voisi ajatella, että enää yksi kuukausi, kesäloma ja sitten VAUVA! Apua en mä kestä!

Meille kuuluu hyvää, tavallista perhearkea ja raskausarkea. Jotenkin on vähän sellainen hassu fiilis siitä, että ei yhtään tiedä miltä kesä näyttää. Ei vielä tiedä kuinka paljon saa tavata läheisiä, uskaltaako esim. äiti matkustaa Oulusta tänne yms. Meillä ei ole vielä mitään kesäsuunnitelmia, paitsi Oton kesäloman aikataulu on lyöty lukkoon. Muuten on vielä ihan auki, että mitä tapahtuu, mutta me pysytellään varmasti aika pitkälti kotioloissa, vaikka kotimaassa saakin varmasti matkailla. Ehkä tehdään pikkureissu/reissuja johonkin max. 2h ajomatkan sisälle, mutta viimeisillään raskaana en uskalla enkä jaksa istua sitä pidempään enää autossa, eli Oulu jää varmasti tältä kesältä väliin. Toivottavasti saadaan sen sijaan Oulusta rakkaita tänne meidän luo, jos koronatilanne sallii!

Tästä tuli tällainen perinteinen sillisalaattipostaus vappukuvilla höystettynä. Ja nyt ei kun uutta viikkoa kohti hyvällä fiiliksellä! Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3 


Miten aika riittää kaikille lapsille neljän kanssa?

11.04.2021

Kun taannoin kysyin postaustoiveita, tämä oli yksi toivotuimpia aiheita. Useat kysymykset käsittelivät sitä, että pelkäänkö, ettei aika riitä?

En itse jännitä sitä lainkaan miten aika riittää kaikille lapsille, vaikka tiedänkin, että pikkuvauvan kanssa arki voi alkuun olla todella intensiivistä. Meillä isommat lapset ovat jo sen verran isoja, että he eivät tarvitse itse koko ajan aikuista rinnalle jokaiseen arjen toimintoon ja he ovat myös arkisin koulussa/dagiksessa. Heillä on perheen yhteisten juttujen lisäksi omat elämänsä ja omat juttunsa, sekä toisensa. Kukaan heistä ei odota, että äiti ja isi olisivat jatkuvasti viihdytyspalveluna, ja monet perusjutut onnistuvat omatoimisesti.

Me ollaan jo kerran koettu tämä vauva-aika myös hieman isommalla ikäerolla (toki nyt ikää on tullut siitäkin jo paljon lisää). Se eroaa mielestäni varsin perustavanlaatuisesti siitä ajasta, kun meillä oli kaksi lasta 1,5v ikäerolla ja molemmat kotona kaikki päivät.

Silloin kun isosisarukset ovat isompia, on aikaa pesiä rauhassa päivisin vauvan kanssa ja pitää imetysmaratoneja. Ja iltapäivällä/illalla/viikonloppuisin/lomalla kun kaikki lapset ovat kotona, jaksaa hyvin huomioida sitten isompia lapsia ja antaa heille kunnolla läsnäoloa. En sano etteikö kaikkien lasten huomioiminen voisi onnistua silloinkin kun on neljä pientä kotihoidossa. Aivan varmasti voi ja hyvin varmasti monella onnistuukin. Mutta meidän perheelle sopii paremmin tämä isojen ikäerojen tapa, varsinkin näin neljännen kohdalla.

Olen sillä kannalla, että vauva sopeutuu kyllä siihen perheeseen, johon hän syntyy, eikä niin päin, että koko perhe muuttuu vauvan vuoksi. Vauva tulee varmasti oppimaan siihen (jos korona-aika helpottaa), että me touhutaan ja mennään ja tehdään ja matkustetaan. Isommat lapset arvostavat sitä, että elämä rullaa eteenpäin kuten ennenkin, eikä koko perheen elämä muutu kokonaan vauvan vuoksi, vaikka vauva tuokin oman lisänsä kaikkeen.

Liputan vahvasti kantovälineiden puolesta ja esim. meidän kolmosen kanssa vauva-arki olisi ollut n. miljoona kertaa hankalampaa ilman kantoreppua. Kantorepussa vauva sai olla koko ajan lähellä ja minä sain tehtyä työt, arjen askareet ruuanlaitosta siivoukseen ja touhuttua isompien lasten kanssa. Mikäli tämäkin vauva on sitä tyyppiä, joka haluaa olla ensimmäiset kuukaudet lähellä ja sylissä, eikä juurikaan viihdy lattialla tms, hän tulee varmasti kulkemaan mukana kantorepussa tai liinassa, jotta arjen saa rullaamaan.

Sitten kun vauva kasvaa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi, uusi arki neljän kanssa on jo varmasti löytänyt omat uomansa ja silloinkin aikaa järjestyy kyllä jokaiselle. Pidän itse kiinni siitä, että pyrin huomioimaan jokaista lasta erikseen ainakin sen suositellun 15 minuuttia päivässä täydellä läsnäololla. Toki me vietetään yhdessä yleensä paljon enemmänkin aikaa lasten kanssa kuin se vartti, mutta vartti on se aika, jonka pyrin jokaiselle antamaan erikseen täyden huomioni päivittäin. Yksi vartti lisää kolmen päälle ei kuulosta kovin haastavalta. Me vietetään paljon aikaa yhdessä koko perhe ja sen uskon säilyvän samana myös vauvan synnyttyä. Priorisoidaan perheaikaa muun ohi, koska nautitaan siitä koko perhe.

Neljä ei varmasti heti mene siinä missä kolmekin. Varsinkaan, kun kolme vanhempaa elävät jo aivan erilaista elämänvaihetta kuin vastasyntynyt, joka hetkeksi muuttaa arkea ja tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja läsnäoloa aivan eri tavalla kuin isosisarukset. Mutta sitten kun vauva kasvaa, uskon neljän menevän siinä missä kolmenkin. Isommatkin lapset kasvavat koko ajan ja arki ja elämä heidän kanssa kehittyy ja muuttaa muotoaan vuosi vuodelta. Miksei se neljäskin tyyppi menisi siinä jonon jatkeena aivan yhtä hyvin ja kehittäisi arkea omaan suuntaansa kasvaessaan. Myös me vanhemmat opitaan, kasvetaan ja kehitytään vuosi vuodelta.

Meillä riittää rakkautta ja syliä vaikka koko maailman lapsille, vaikka en tämän neljännen kerran jälkeen enää haluaisikaan olla raskaana itse välttämättä. Neljästä en siis ole huolissaan, että tulisi riittämättömyyden tunteita ainakaan jatkuvalla syötöllä. Varsinkaan, kun meitä vanhempia on tässä kaksi tasa-arvoista jakamassa rakkautta ja vastuuta.

Uskon, että jokainen vanhempi kokee joskus itsensä riittämättömäksi. Joskus on niitä päiviä, kun on niin paljon hoidettavaa tai on niin monta pientä vastoinkäymistä, että ei ehdi tai jaksa olla täysillä läsnä, eikä löydy edes sitä varttia. Se on ihan normaalia ja inhimillistä. Lapsetkin ymmärtävät kyllä sen, kun sen sanoo ääneen avoimesti. Toisena päivänä sitten taas paremmin.

Mun mielestä toimivan arjen pahimmat viholliset (oli lapsia yksi tai kymmenen) ovat vanhempien syyllistäminen ja syyllistyminen, riittämättömyydessä vellominen ja puhumattomuus. Riittävän hyvä riittää. Kenenkään ei tarvitse olla mikään supervanhempi, joka selviytyy aina kaikesta kultamitalisuorituksin. Kun ottaa asiat vastaan yksi kerrallaan sellaisena kuin ne vastaan tulevat, muistaa puhua avoimesti, tekee niin kuin tuntuu omalle perheelle parhaalta ja rakastaa täysillä, se riittää ihan valtavan pitkälle. Ja jokaisessa perhekoossa on omat hyvät ja ei-niin-hyvät puolensa.

Ajateltiin siis, että aika riittää kaikille lapsille neljän kanssa ihan samalla tavalla kuin on riittänyt kolmenkin kanssa. On perheitä, joissa on tupla- tai triplamäärä lapsia kuin meillä ja heilläkin riittää aikaa kaikille lapsille. Kyse on siitä, mitä priorisoi omassa arjessa, mitkä ovat oman perheen voimavarat ja miten kykenee sen oman arjen järjestämään. On tärkeää kuunnella itseään ja omia voimavarojaan, eikä vaatia itseltään tai perheeltään liikaa. Voi olla, että jonkun arkeen kaksikin lasta on liikaa ja se on ihan fine. Toiselle taas 12 on juuri sopivasti. Perheet, vanhemmat ja lapset on kaikki omia erilaisia yksilöitään ja se kannattaa aina muistaa kaikessa.