APUA! Tänään tulee kuluneeksi tasan 13 vuotta siitä, kun naputtelin bloggeriin ensimmäisen postauksen nimeltä Äitienpäivä.

”Päätin sit alkaa kirjottaa blogii vihdoinki, kun alkanu oleen tota ylimäärästä aikaa ja tuli kauniit ilmatki nii tekee mieli taas ottaa kuvii. Tää ulkoasu nyt on mitä on tälleen aluksi, kehitän tätä paremmaks sit ku saan hyvän idean et millasen ulkoasun oikeesti haluun tehdä. Mulla ei oo mitää selkeetä linjaa missä haluisin pysyä eli ajattelin höpötellä tänne vähän kaikesta. Mulle saa myös toki esittää toiveita et mitä haluis et kirjottaisin tänne. Lähinnä kuitenki varmaa keskityn ihan mun normaaliin arkeen ja kaikkiin mua kiinnostaviin juttuihin eli vaatteisiin ja ruokaan ja varmasti tääl tulee olemaan vauvajuttuiki.”

En ehkä kestä tätä kirjoitustyyliä. Naurattaa myös, että silloinkin näytti kiinnostavan samat hommat kuin nykyään: ihan normaali arki, vaatteet, ruoka ja vauvajutut – tosin nykyisin suurperhejutut. Mutta sitäpä en silloin vielä voinut tietää. Siihen en pysty samaistumaan enää ollenkaan, että olisi ”tota ylimäärästä aikaa”, se juna meni jo pari lasta ja yksi hoivattava vanhempi sitten.

13 vuodessa on tapahtunut niin älyttömän paljon, että sitä on vaikea sisäistää. Se kaikki, mikä alkoi tuosta yhdestä kirjoituksesta, tuntuu utopistiselta haaveunelta. Elämä juuri nyt on niin satumaista, että en 19-vuotiaana olisi osannut tällaista edes kuvitella.

Elin silloin niin hetkessä. Meidän ihanassa kerrostalokaksiossa Vuosaaressa, jossa oli mustapunainen sisustus ja kaksi rakkaudesta hullaantunutta teiniä odottamassa vauvaa. Elämä oli hyvää silloinkin, enkä kaivannut mitään enempää. Mutta jos jostain osasin haaveillakin, niin kaikki ne haaveet ovat toteutuneet ja ylittyneet moninkertaisesti. Aina ei ole ollut helppoa, 13 vuoteen mahtuu paljon muutakin kuin iloa ja onnea. Mutta mulla on juuri sellainen puoliso ja perhe, jota aina toivoin kasvaessani yksin. Saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan ja meillä on turvallinen ja rakas oma koti.

Blogi on ollut tauolla koko kevään. Ensin ajattelin, että pidän taukoa vain tammikuun, kunnes saan äidin muuton Oulusta Helsinkiin hoidettua ja äänikirjan lopullisen luonnoksen palautettua. Sitten opinkin käytännössä, että eihän ne hommat siihen muuttoon loppuneet, vaan oikeastaan vasta alkoivat siitä. Olen tehnyt lähes koko kevään reilusti vähemmän töitä, koska jostain on ollut pakko nipistää ylimääräinen aika hoivalle, eikä sitä voi nipistää omilta lapsilta. 13 vuotta sitten perustettu blogi on mahdollistanut senkin, että voin itse päättää tekeväni vähän vähemmän ja auttavani äitiä enemmän. En ymmärrä miten olisin voinut järjestää arjen tänä keväänä, mikäli olisin normaalissa päivätyössä. Kaikki kunnia heille, jotka tekevät sitovaa päivätyötä ja siitä huolimatta hoitavat omaa vanhempaa tai läheistä.

En ollut suunnitellut neljän kuukauden taukoa, mutta kynnys kirjoittaa kasvoi päivä päivältä. Kun viime viikolla kävelin pinkissä mekossani Tubecon Awardsien lavalle noutamaan Vuoden blogivaikuttajan palkintoa jalat täristen, en tiennyt mitä sanoa. Ahdisti ja sydäntä puristi, vaikka olinkin onnellinen ja ylpeä. Huijarisyndrooma oli vahvasti läsnä. Sinne kuitenkin kävelin ja muistan sanoneenikin jotain. En ole uskaltanut katsoa videoita extempore pitämästäni puheesta, mutta taisin sanoa jotain ainakin siitä, että blogit ovat edelleen arvokkaita ja blogitekstejä luetaan edelleen paljon.

Vaikka olin neljä kuukautta kirjoittamatta, on blogia luettu tänä aikana silti joka kuukausi kymmeniä tuhansia kertoja. Eniten täältä haetaan kokemuksia ja vertaistukea tiettyihin elämänvaiheisiin tai asioihin, kuten alkuraskauteen, hematoomaan raskausaikana, synnytykseen tai imetyksen lopetukseen. Lisäksi täältä haetaan runsaasti ruokainspiraatiota sekä kokemuksia erilaisista tuotteista ja palveluista. Olen ihan valtavan kiitollinen kaikista niistä keskusteluista, joita teidän kanssa on herännyt ja tärkeistä kokemuksista, joita ollaan yhdessä jaettu. Olen saanut valtavan paljon olemalla itse avoin. Se on ollut mulle todella merkityksellistä ja ilahdun siitä, että edelleen saan lähes päivittäin viestejä ihmisiltä, jotka ovat löytäneet blogista jonkin tekstin, josta haluavat kiittää tai jakaa oman kokemuksen siihen liittyen.

Vaikka muut kanavat ovat ottaneet viime vuosina suurempaa roolia sisältöjen osalta, en usko blogini katoavan mihinkään. Blogi on ainoa kanava, joka on täysin minun omani, eikä kenenkään muun hallinnassa. Sitä ei voi koskaan tietää mitä Metan ja Bytedancen kokoiset suuryritykset keksivät, tai kielletäänkö jokin somekanava joskus. Mutta blogeja ei ole kukaan kieltämässä ja siksi aion pitää sen mukana hamaan tulevaisuuteen asti. Ja ehkä nyt kun sain vihdoin katkaistua tämän tauon, tulee kirjoitettua ajatuksia jälleen hieman useammin. Rakkaus kirjoittamista kohtaan on säilynyt tauosta huolimatta, olen vaan kirjoittanut vähän toisenlaisia tekstejä, kuten äänikirjaani True love: Tilastopoikkeama, joka ilmestyy 28.5. Äänitimme sen yhdessä Oton kanssa ja sen julkaisu jännittää ihan hirveästi. Sitä on kirjoitettu ja äänitetty rakkaudella.

Kanavarepertuaari vaihtelee, mutta sen voin luvata, että pidän kiinni mun sisällön ytimestä nyt ja tulevaisuudessa. Halusin ja haluan jakaa sellaista lapsiperhe-elämää johon itse pystyn samaistumaan. Perhe-elämää kaikkine puolineen, ja erityisesti niitä pieniä ja ihania erityisiä hetkiä, joita arki on pullollaan.

Niin se kuulkaa on, että ei pidä aliarvioida hetken mielijohteesta kirjoitettujen puhekielisten ja pilkkuvirheisten virkkeiden voimaa. Ne voivat kantaa yllättävän pitkälle. Minut ne ovat johdattaneet tähän hetkeen.

Kiitos ihan mielettömän paljon jokaiselle, joka äänesti mua Tubeconissa, jossa olin ehdolla vuoden perhevaikuttajaksi ja vuoden blogivaikuttajaksi. Kiitos myös jokaiselle teistä, jotka seuraatte ja myötäelätte meidän elämän käänteissä. Niin moni teistä tuntuu niin läheiseltä, kun ollaan jo vuosia vaihdettu ajatuksia ja kuulumisia. Osan kanssa koko 13 vuotta. KIITOS <3 Oon maailman onnekkain, kun saan tehdä tätä edelleen ja vieläpä yhdessä Oton kanssa täysipäiväisesti.

Instagramin puolella tuli puhetta vanhoista kunnon kuulumispostauksissa tuossa tovi sitten, ja ehdotin silloin, että voisin tehdä aina silloin tällöin blogin puolelle niitä. Nykyisin kuulumisia tulee useammin kerrottua Instagramissa, mutta siellä ne tulee kerrottua aina lyhyemmin ja kenties pinnallisemmin. Moni kertoi kaipaavansa hitaampia postauksia, ajatuksia ja pohdiskelua ja ihan random höpöttelyä. Joten täältä pesee viime aikojen arkikuulumisia blogipostauksena!

Vietettiin toissa viikonloppuna esikoisen 11-vuotissynttäreitä auttamattomasti myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mun äiti oli meillä käymässä Oulusta siksi. Äiti oli ollut meillä viimeksi kesälomalla, joten olihan tässä jo hetki ehtinyt vierähtää näkemisestä. Onneksi äiti on tulossa meille myös jouluksi, niin tällä kertaa tapaamisten väli ei ehdi karata niin pitkäksi. Ollaan soiteltu kuitenkin videopuheluita harva se päivä myös tässä välissä, joten esimerkiksi taaperolle mummu on yhtä tuttu kuin kaikki muutkin perheenjäsenet. Heti kun mummu ja armas tulivat tänne, hän oli menossa mummun syliin. Mun äiti yöpyi meillä vajaan viikon ja oli kyllä kivaa, kun hän oli täällä.

Päästiin myös Oton kanssa käymään treffeillä kolmatta kertaa sitten taaperon syntymän, kun äiti oli lasten kanssa. Meillä ei ole ihan hirveästi lähipiirissä ihmisiä, jotka uskaltaisivat hoitaa pientä vauvaa tai taaperoakaan, joten ollaan näin pienen kanssa lähinnä sen varassa milloin mun äiti on täällä. Isompia lapsia saadaan kyllä helposti hoitoon ja ollaan kiitollisia siitäkin. Onneksi tiedetään, että taaperokin kasvaa nopeasti ja pian me päästään taas treffeille vaikka kerran kuussa, jos halutaan. Ollaan nautittu hurjasti siitä, että ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä vauvan ja taaperon kanssa ja onneksi yhteistä aikaa on iltaisin hänen mentyä nukkumaan myös. Mutta kyllä näin vuoden ja pian neljän kuukauden jälkeen teki todella hyvää päästä taas hetkeksi olemaan ihan vain Iina ja Otto, eikä äiti ja pappa.

Tuli muuten pappasta mieleen, että taapero on ensimmäinen meidän lapsista, joka sanoo heti alusta asti Ottoa nimellä pappa. Muut sanoivat tai sanovat edelleen ensisijaisesti isi. Mutta taapero on nyt napannut pappan käyttöön. Luulen, että siihen vaikuttaa myös se, että koskaan aiemmin Otto ei ole voinut olla kotona hoitovapaalla lapsen kanssa silloin, kun on ollut se kriittinen vaihe puheenkehityksessä, kun kaikki nämä tärkeät ensisanat opitaan. Nyt kun Otto on taaperon kanssa kotona, hänkin ymmärtää jo paljon enemmän ruotsia ja sanoja tulee myös ruotsiksi.

Taapero on viime aikoina oppinut taas paljon uusia sanoja ja veikkaan, että sanoja tulee ehkä parikymmentä. Tällä viikolla on opittu mm. ”kakku”, ”kotkot” ja se aiemmin mainittu ”pappa”. Perhesanoista: siskojen nimistä hän osaa edelleen vain yhden (jota käyttää kaikista) ja sitten on ne vanhat tutut ”äiti” ja ”mummu”, jotka hän on osannut tosi pitkään. Muuten tulee esimerkiksi ”Titta” (katso), ”Kiitti”, ”Kukka”, ”Kakka”, ”Nakki”, ”Nam”, ”Apa” (napa), ”Nenä”, ”Pupu”, ”mijaa” (kissa), ”haa-haa” (koira), ”Pyy” (lehmä), ”Tissi/Tissiä”, ”Jajja” eli vauva, ”Joo”, ”Ei”, ”Tää on?” ja ”Tätä!” (haluan tätä), ”brrrr” eli auto ja ”Räyh” eli kaikki murisevat eläimet. Hän vastaa tosi ahkerasti kaikkiin kysymyksiin joko joo tai ei ja tuntuu ymmärtävän tosi paljon puhetta. Hän toimii yleensä ohjeiden mukaan, esim. vie roskan roskikseen pyydettäessä, tai vaatteen pyykkikoneeseen, tai tuo pyydetyn lelun tai hakee mukin kaapista. Hän rakastaa tanssia ja musiikkia ja on ihan hurmaava tyyppi.

Nukkumishommat on tosin olleet vähän haastavia taas viime aikoina, vaikka pari kuukautta oli mennyt jo super hyvin ja saatu nukuttua kokonaisia öitä taaperon kanssa. Väsy alkoi vähän painaa, kun nyt oli ollut tosi katkonaista noin viikon ajan. Muutama viime yö on onneksi ollut jo paljon helpompi, joten toivotaan kovasti, että on kyse ohimenevästä vaiheesta vain. Ehkä hampaita, ehkä jotain muuta? No, onneksi meitä on tässä kaksi jakamassa univelkaa, niin ei kummallakaan ehdi mennä niin kohtuuttoman suureksi. Aina toinen herää ja toinen saa levätä. Viime yönäkin taapero tuli lopulta viereen nukkumaan, mutta nukkui siinä heräämättä loppuyön ja noustiin vasta kuuden jälkeen ylös.

Ollaan ihmetelty lasten kanssa Helsinkiin satanutta upeaa lumipeitettä ja ulkoiltu. Käytiin Fallkullassa katsomassa eläimiä, kun meidän 5-vuotiaalla oli ylimääräinen vapaapäivä dagiksesta. Siellä ei ollut melkein ketään ja päästiin ihan lähelle lehmiä, poneja, pupuja ja vuohia. Lapset olivat haltioissaan ja ihmeteltiin hassua vuohea, joka ei millään halunnut pysyä omassa karsinassaan vaan hyppäsi samaan aitaukseen pupun kanssa. Se nauratti meitä kaikkia kovasti. Taapero on ollut aivan ihmeissään ja  innoissaan lumesta ja lumileikeistä.

Tuntuu ihan hullulta, että tällä viikolla on jo joulukuu! Vastahan tämä syksy alkoi ja kohta on jouluaatto. Mutta en voi sanoa ettenkö odottaisi super innolla joululomaa. Etenkin meidän isommilla lapsilla on jo niin valtavan paljon kaikkia omia juttuja ja kavereita (mikä on tietysti aivan ihanaa), että heitä on oikeasti välillä ihan ikävä! Tottakai joka päivä jutellaan päivästä ja halataan ja syödään yhdessä iltaruoka ja viikonloppuisin ja iltaisin hengataan yhdessä usein silloin kun he eivät ole kavereilla tai harrastuksissa. Mutta on todellakin ikävä sellaista rauhallista joululomaa, että löhötään yhdessä yökkäreissä, katsotaan sarjoja tai leffoja, syödään herkkuja ja pelataan lautapelejä monta päivää vailla mitään menoja minnekään. Siitä tulee niin ihanaa!

Vastauksena otsikon kysymykseen: Meille kuuluu juuri nyt tosi hyvää. Eletään innostavaa aikaa, kun samalla suunnitellaan ensi vuotta ja paketoidaan tätä vanhaa kasaan. Nautitaan joulun odotuksesta ja toisistamme, nautitaan siitä, että Otto saa olla kotona taaperon kanssa. Vähän väsyttää välillä, mutta se on ihan ok. Tuetaan toisiamme ja rentoudutaan iltaisin, koska iltaisin taapero onneksi nukahtaa salamannopeasti oman unilauluja laulavan saukko-unilelunsa kanssa.

Ihanaa viikon alkua kaikille ja laittakaa ihmeessä IG:ssä palautetta, että oliko kiva lukea välillä kuulumisia tällaisessa pidemmässä tekstiformaatissa, eikä nopeina ja katoavina storyina.

Kaupallinen yhteistyö: Bambo Nature 

Pitkästä aikaa on vuorossa kunnon My day -blogipostaus, niin saan samalla muistoihin talteen millaisia meidän normipäivät olivat kahdeksan kuukauden ikäisen vauvelin kanssa. Tässä postauksessa yhteistyökumppanina mukana on mun vuosikumppani Bambo Nature ja samalla pääsette kurkkaamaan vähän meidän vaippa- ja ihonhoitomeininkejä. 

Herätys klo 07.30

Rauhallinen hetki, oma aamupala, aamukahvi ja vähän TikTokia ennen kuin vauva herää. Aamupalan ja kahvin jälkeen starttailen työpäivää käymällä meilit läpi. 

 

Vauva herää + aamuimetys klo 08.30

Ekana heräämisen jälkeen vauva tulee yleensä tissille ja ruokailee siinä rauhassa ja heräilee vielä. Ihana pötkötellä ja halia yhdessä. 

Vaipan & vaatteiden vaihto klo 08.45

Ihan ekaksi Otto vaihtaa vauvalle kuivan vaipan. Ja vauva ei halua ollenkaan pysyä paikoillaan.  Meidän vauvalla on päivisin käytössä Bambo Nature 4-koon housuvaippa, joka on helppo pukea päälle liikkuvaiselle vauvalle, joka ei halua makoilla paikallaan. Päivän leikeissä on tärkeää, että on istuva vaippa josta ei tule ohivuotoja, mutta joka mahdollistaa lapselle vapaan liikkumisen. Siksi Bambo Nature housuvaippa sopii hyvin, koska se istuu napakasti ja vaipan tehokas ydin imee kosteuden tehokkaasti pois iholta ja ehkäisee näin vaippaihottumaa. 

Aamupalahetki 09.00

Vauva syö aamiaiseksi Oton kanssa valmiin puuropussin, hänen lemppari on puolukka-ruispuuro. 

Leikkiä isin kanssa 09.15

Aamupalan jälkeen vauva leikkii ja touhuilee kaikkea mahdollista Oton kanssa. Vauva purkaa puisia leluruokia laatikosta, nousee pöytää ja tuolia ja ja pianoa vasten seisomaan, yritää saada kaukosäädintä ja peliohjainta ja kaikkea muutakin. Ihana touhutyyppi. Otto lukee hänelle myös kirjoja ruotsiksi. Sillä aikaa mä teen töitä: ensin pikalaittaudun ja sitten kuvaan ja editoin kamppiskuvat. 

Lounas 11.15 

Lounaaksi vauva saa lihapötköä, vihanneksia ja makaronia. Ruoka maistui hyvin ja ei jäänyt kuin murusia jäljelle. Vauvan sormiruokailua on kyllä niin hauska seurata ja hän on kehittynyt siitä varsin taitavaksi tämän kevään aikana. Otto ja minä syödään samalla lounasta. Ruokailusta aiheutuneet sotkut on helppo puhdistaa syönnin jälkeen esimerkiksi Bambo Nature -kosteuspyyhkeillä, joita meillä on aina valmiina kotona. Joutsenmerkitty kosteuspyyhe on valmistettu viskoosista, joten se on pehmeä vauvan ihoa vasten, eikä sisällä hajusteita tai väriaineita. Näin voi olla varma, että kosteuspyyhkeellä on minimaalinen ihoärsytyksen riski. Lisäksi kosteuspyyhkeet ovat biohajoavia, eivätkä sisällä muovia.

Vaipanvaihto  11.45

Ruuan jälkeen on taas aika vaihtaa vaippa. Unien ajaksi laitetaan Bambo Nature teippivaippa koossa 4, joka suojaa sivuilta ja selästä nukkuessa housuvaippaa enemmän, koska se istuu vieläkin napakammin. 

Kaikilla Bambo Nature vaipoilla on Joutsenmerkki, joka takaa sen että vaippa on käynyt läpi tiukan testauksen ja voi luottaa siihen, että vaipat ovat turvallisia ja ympäristöystävällisiä. 

Imetys 11.50

Ennen päikkäreitä vielä vauvalle tissiä, niin jaksaa sitten nukkua hyvin ensimmäiset unet. Ihana yhteinen hetki. 

Ekat päiväunet 12.00

Lähdetään ulos lenkille niin vauva nukahtaa kätevästi vaunuihin. Tehdään yleensä n. 30-45min lenkki jonka jälkeen vauva jatkaa unia vaunuissa meidän kuistilla. Monesti Otto käy yksinkin vauvan kanssa lenkillä ja mä teen myös sen aikaa töitä, mutta tänään halusin lähteä mukaan ja saada itsekin vähän raitista ilmaa. 

Töitä 12.30 

Lenkin jälkeen vauva nukkui vielä terassilla ja mä kerkesin hyvin tehdä töitä ja Otto viettää hetken omaa aikaa. 

Vauva herää 14.00

Vauva tulee tissille rauhassa heräilemään halimaan ja mäkin otan tauon töistä. Lapset tulee koulusta kotiin ja moikkaa vauvaa. 

Välipalaa 14.15

Otto antaa vauvalle välipalaksi hedelmäsmoothien ja mä teen vielä hetken aikaa töitä. 

Leikkiä 14.30

Vauva leikkii yhdessä isosiskojen ja Oton kanssa ja mä teen edelleen töitä. 

Vaipanvaihto 15.00

Teippivaippa vaihtuu taas housuvaippaan, jonka saa nopeammin laitettua päälle. Putsaus onnistuu kätevästi lennossa Bambo Nature kosteuspyyhkeillä vaikka olkkarissa, niin ei tarvitse yrittää saada vauvaa pysyttelemään hoitotasolla. Kaikista Bambo Nature -vaipoista löytyy muuten kätevä kosteusindikaattori, joka voi helpottaa esimerkiksi sopivan vaihtorytmin löytämistä, kun sen avulla tietää milloin vaippa täytyy vaihtaa, eikä tarvitse arvailla. 

5-vuotiaan haku dagiksesta 15.15

Otto käy vauvan kanssa hakemassa 5-vuotiaan, joka rakastaa sitä kun vauva tulee mukaan hakemaan häntä. Mä teen vielä sillä aikaa töitä. 

Kaverin luokse 16.00 

Otto käy 5-vuotiaan kanssa heittämässä mut ja vauvan mun ystävän luokse kylään illaksi. Kotoa lähtiessä laukkuun on kätevää pakata parin varavaipan lisäksi pieni 10kpl kosteuspyyhepaketti, josta voi napata avun, kun vauva mutustelee maissinaksua ja muhju jää joka paikkaan kiinni. Kosteuspyyhkeellä sotkut saa pyyhittyä näppärästi.

Hoito- tai käsilaukkuun voi näppärästi pakata myös pienemmän 100ml tuubin Bambo Nature vartalovoidetta, jota on helppo sipaista iholle reissunkin päällä tarvittaessa. Voide kosteuttaa tehokkaasti ja imeytyy nopeasti, joten ihon kuivat kohdat on helppo hoitaa missä vaan. 

Me syötiin vauvan kanssa illallista kaverin luona ja siellä oli vauvalla myös toinen vauvakaveri, ihana ilta yhdessä MUN vanhojen päiväkotikavereiden kanssa, joiden kanssa ollaan tunnettu jo yli 25 vuotta. Vauva myös nukkui pienet päikkärit automatkalla. 

Takaisin kotona 19.00

Otto kävi hakemassa meidät samalla kun haki yhden lapsista karate-treeneistä. Sitten hengailua kotona. Vauva leikkii siskojen kanssa je me aikuiset hoidetaan kotitöitä. 

Vauvan kylpy klo 19.30

Käydään vauvan kanssa aina illalla suihkussa tai kylvyssä. Nyt kun vauva osaa jo itse istua, hän rakastaa hengailla kylvyssä leikkimässä. Laitan monesti kylpyveteen muutaman tipan Bambo Nature kylpyöljyä, joka on kätevä ja helppo tapa antaa lisäkosteutusta vauvan iholle. 

Kylppäristä löytyy iso pumppupullo hius- ja vartalonpesuainetta, jolla vauvan iho ja hiukset saadaan pestyä hellävaraisesti ja ilman kyyneliä silloin kun on tarve. Hius- ja vartalonpesuaine ei sisällä kuivattavia sulfaatteja. Bambo Nature tuotteissa ei käytetä mitään turhia tai ylimääräisiä aineita, jonka takia myös sulfaatit on jätetty pois. Sulfaattien poisjättäminen poistaa myös kirvelyn, joten lasten hiustenpesu on huomattavasti mieluisampaa kaikille. Tuote sopii erityisesti vauvan herkälle iholle, mutta sitä voi käyttää koko muullekin perheelle.  

Puhdas vaippa ja ihon rasvaaminen (tarvittaessa) 20.00

Kylvyn jälkeen rasvataan iho vartalovoiteella, josta on myös pumppupullo saatavilla ja se onkin näppärä sijoittaa hoitotasolle. Siitä on helppo annostella muutama pumppaus voidetta ja levitellä se vauvan iholle. Monesti kylvyn jälkeen vauva saa myös ihanan vauvahieronnan, jolloin Bambo Naturen iho- ja kylpyöljyä voi käyttää myös hierontaöljynä. Yöksi laitetaan taas Bambo Nature -teippivaippa. Vaipat ovat ihanan pehmeitä ja mukavia ja niissä on hyvä nukkua.  Lopuksi laitetaan puhdas yökkäri. 

Iltapala 20.30

Vauva saa iltapalaksi banaanilettuja, jotka on hänen lemppareita. 

Iltasatu ja hyvät yöt 20.45 

Iltasatu ja hyvät yöt ja halimista. Luetaan aina illalla iltasatu yhdessä, se on ihana iltarutiini, josta vauva ja myös me vanhemmat nautitaan kovasti. Yleensä toinen meistä lukee iltasadun vauvalle ja toinen 5-vuotiaalle. Isommat koululaiset lukevat iltaisin kirjaa itsekseen, mutta toki välillä tulevat kuuntelemaan myös 5-vuotiaan iltasatua, jos kirja on heitäkin kiinnostava. Ja välillä 5-vuotias haluaa kuunnella vauvan iltasatua. 

Vauvan nukutusta 21.00

Kaikki lapset menevät samaan aikaan nukkumaan. 5-vuotias käy unille yhtäaikaa vauvan kanssa yhdeksältä ja isommat saavat lukea vielä sängyssä puoli tuntia. Me käydään vauvan kanssa meidän sänkyyn ja hän nukahtaa tissille. Yleensä nukutuksessa ja pinnasänkyyn siirtämisessä kestää n. 20 minuuttia – puoli tuntia. 

Hetki telkkaria + aikuisten iltapala 21.30

Omaa aikaa yhdessä Oton kanssa. Katsotaan Netflixistä Bridgertonia siihen asti, että mua alkaa nukuttaa. Syödään myös iltapalaa ja höpötellään. 

Nukkumaan 23.00

Yleensä viimeistään tähän aikaan mulla silmät lupsumaan ja on aika mennä nukkumaan. 

Sellainen oli meidän yksi tavallinen arkipäivä tällä viikolla! Bambo Naturen tuotteet kulkevat luonnollisesti osana meidän arkea ja ollaan oltu kyllä todella tyytyväisiä, kun elokuusta asti on niitä käytetty. Bambo Naturella kerrotaan avoimesti kaikki käytettävät raaka-aineet ja niiden tarkoitus tuotteissa. Lisäksi nettisivuilta löytyy vinkkejä ja ohjeita blogitekstien muodossa, sekä muiden vanhempien esittämiä kysymyksiä, jos kaipaa vertaistukea tai apua vauva-arkeen. 

Bambo Nature Verkkokaupasta saa kätevästi tilattua kaikki tuotteet vaikka suoraan kotiovelle, jolloin vaippapaketteja ei tarvitse raahata kaupasta. Vaippoja voi tilata pussi kerrallaan tai laatikoittain, jos sama vaippakoko on käytössä pidempään. Tilaaminen on helppoa ja nopeaa ja maksaminen onnistuu joustavasti Klarnalla. Ja mikä parasta: Bambo Nature -vaipoilla on uudet upeat kierrätettävät pakkaukset! Vaippojen pakkaukset on valmistettu FSC™ (Forest Stewardship Council) sertifioidusta paperista, jonka lisäksi sillä on toimialan vaatimat standardoinnit. Se tarkoittaa, että pakkaus voidaan kierrättää tavallisessa paperijätteessä, mikä on ihan mahtava juttu! Uusi, kierrätettävä paperipakkaus ulkopuolella ja ympäristöystävälliset vaipat sisällä.

Psst! Bambo Nature on mukana myös Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa ensi viikolla 22.-24.4.2022, osastolla 6n28! 

Meillä oli tosi tavallinen ja ihana, tavallisen ihana viikonloppu. Tässäpä hieman ajatusten virtaa viikonlopun hetkistä.

Perjantaina toinen koululaisista oli kaverin synttäreillä keilaamassa ja me muut katsottiin elokuvaa. Tehtiin iso herkkuplatter olkkarin pöydälle ja laitettiin Netflixistä pyörimään Over the Moon -elokuva, jossa oli hyvät musiikit. Pötköteltiin sohvalla, vauva mönki ja kiipeili ympäri olkkaria ja isosiskot eläytyivät elokuvaan. Lasten kasvaessa on yhä enemmän niin, että joku on jossain. Kaverilla, harrastuksessa, synttäreillä tai ulkona. Mutta yritetään pitää kiinni perjantain leffaillasta ja toteuttaa se aina jollakin kokoonpanolla.

Musta on ihanaa kun lapset kasvavat ja löytävät niitä omia tyyppejä, joiden kanssa keksivät tekemistä ja joita näkevät. Kulkevat itsekseen, ovat jatkuvasti yhteydessä kavereihin myös kotona ollessaan. Se muutos on jo niin selkeästi nähtävissä, muutos kohti sitä aikaa kun ne omat kaverit ovat ihan valtavassa roolissa elämässä. Sitä aikaa, jonka muistan hyvin elävästi edelleen myös omilta teinivuosilta. Sitä on ihanaa ja kutkuttavan jännittävää seurata vierestä. Ja olen niin onnellinen, että lapset ovat löytäneet niin ihania ja fiksuja ystäviä.

Lauantaina nähtiin Oton siskoa. Ei tehty hänen kanssa mitään ihmeellistä, oikeastaan ei tehty mitään muuta kuin höpötettiin ja hengattiin verkkareissa sohvalla. Miten kiitollinen olen siitä, että Oton myötä olen saanut itselleni pikkusiskon, josta aina haaveilin lapsena. Pikkusiskon, jonka kanssa voi olla just niin rennosti kuin pikkusiskon kanssa toivoo voivansa olla. Joka arvostaa kun lähetän hänelle etukameralla otettuja vahinkolaukauksia itsestäni, jonka kanssa voi keskustella vatsan toiminnasta tai tyhmistä unista, joka auttaa mua valitsemaan asuja ja ihastelee mun kanssa lasten touhuja ja ilmeitä vähintään yhtä innokkaasti kuin Otto tai mun äiti. Ja jolle saan itse olla isosisko, isosisko josta ehkä on joskus hyötyäkin. Tuki ja turva ja hyväksyvä ja kannustava vähän vanhempi tyyppi, jonka puoleen voi aina kääntyä missä tahansa asiassa.

Sunnuntaina lapset valmistelivat meille Encanto-elokuvasta inspiroituneen We don’t talk about Bruno -esityksen, jota harjoittelivat kolmestaan oikein antaumuksella. Esitys sisälsi koko We don’t talk about Bruno -laulun ja monta asunvaihtoa. He esittivät kaikki biisin roolit itse ja eläytyivät täysillä lauluun. Mukana oli niin peruukkeja, esirippu kuin lentäviä hameitakin. Vauva taputti melkein koko esityksen ajan, hän kun oli upeasti just oppinut taputtamaan ”oikein” eikä enää muumitaputusta.

Mietin siinä hetkessä, että tää on kyllä yks parhaita juttuja siinä kun on monta lasta. Seurata sitä omien lasten yhdessä tekemistä ja innostusta. Miten upeasti jokainen oli mukana esityksen valmistelussa ja miten hauskaa heillä oli yhdessä. He sulkeutuivat yläkertaan harjoittelemaan ja suunnittelemaan pitkäksi aikaa ja yritettiin täällä alhaalla kuunnella mitä he tekivät. Niin taitavia ihania tyyppejä! Ja esityksen jälkeen viisivuotias halusi vielä esittää sen uudelleen niin, että hän esitti yksin kaikki roolit. Mitä huikeaa heittäytymistä – saatiin nähdä kaksi mahtavaa versiota.

Kuten sanoin, ihanan tavallinen viikonloppu. Ei tehty mitään ihmeellistä, ei ostettu muuta kuin ruokaa ja seinäpakkelia, eikä käyty muualla kuin puistossa ja kaupassa. Viikonloppu oli täynnä rentoa yhdessäoloa, kotia ja ulkoilua. Viikonloppuun sisältyi myös yksi ihan sairaan hyvin vauvan kanssa nukuttu yö vain parilla nopealla herätyksellä, ja toinen ihan surkea yö täynnä heräilyä ja kitinää. Syötiin paljon hyvää ruokaa,  ja kuuluipa viikonloppuun myös siivousta ja pyykkiä, eteisen seinän paikkaamista (siihen on tullut kolo, kun ollaan oltu liian innokkaita liukuovien kanssa ja ne on joskus pamahtaneet siihen) ja haleja ja lasten kinastelua keskenään.

Ihana, rakkaudentäyteinen perhekeskeinen viikonloppu. Just sellainen viikonloppu jota mä rakastan.

Sinne meni maaliskuukin ja olen oikeastaan tosi helpottunut. Maaliskuussa tuli ulos meidän Rikkaat & Rahattomat -jakso, jota oltiin jännitetty jo 1,5 vuoden ajan. Oli jännittävää ja pelottavaakin odottaa näin pitkään, että millainen jakso sieltä tulee ulos ja millaisen vastaanoton se saa. Mutta sain huomata, että ihan turhaan jännitti. Jakso oli just sellainen kuin meidän kokemuskin, positiivinen ja mahtava kokemus ja hyvät fiilikset! Jakson myötä oon saanut roppakaupalla ihan mieletöntä palautetta teiltä ihanilta, ja se on tuntunut ihan älyttömän hyvältä. Miten ihania ihmisiä siellä ruutujen takana onkaan, ei voi kuin ihmetellä ja ihailla.

Alkukuusta tuntui vielä ihan talvelta ja nyt on ihan täysi kevätmeininki ja miljoona kertaa enemmän valoa. Se on ihanaa ja on niin paljon enemmän energiaa jaksaa arjessa, kun päivät ovat pidempiä valon ansiosta. Talvella aina tuntuu, että siinä vaiheessa kun iltaruoka on syöty niin se ilta on vähän niinkuin siinä ja sitten vaan odotellaan nukkumaanmenoa, ellei sitten ole harrastuksia tms. Keväällä kun on valoa, niin sitten se iltakin tuntuu paljon pidemmältä, vaikka samat tunnithan ne siinä onkin ja ihan yhtä paljon aikaa. Keväällä illalla on koko maailma avoinna ja ulkoilu ja kaikki on paljon mukavampaa myös iltaisin, kun on sitä valoa.

Ollaan pikkuhiljaa alettu miettimään meidän terassin ja pihan kevättä ja kesää. Viime vuonna laitettiin pihaa jo vähän, mutta aika tosi vähän. Oisko tää se vuosi, kun upgreidataan meidän 8 vuotta vanhat _parveke_kalusteet ja hankitaan joku meidän valtavalle terassille sopivampi oleskeluryhmä? En tiedä, katsotaan.  Pointtina ei siis ole se, että kalusteet on vanhat, koska ne on edelleen tosi hyvässä kunnossa ja ajattomat. Mutta se, että ne on alunperin hankittu parvekkeelle, joka on ehkä viidesosan meidän nykyisestä terassista, vaikuttaa siihen, että kalusteet ei ehkä ole ne sopivimmat meidän pihalle. Samoin meillä on neljän hengen ruokailuryhmä, joka on hankittu alunperin meidän rivarin terassille. Nykyiselle terassille mahtuisi vaikka 10 hlö ruokapöytä hyvin ja sellainen me oikeasti tarvittaisiinkin, että mahtuu edes muutama vieras meidän 6-henkisen perheen lisäksi.

Mutta tähän pientaloelämään taitaa kuulua vähän se, että aina on jotain huollettavaa tai laitettavaa ja päivitettävää, eikä ikinä tule ihan valmista. Pihahommien lisäksi päivitystä kaipaisivat vaatekaapit, alakerran vessan kaakelit (maalia) ja allaskaluste sekä lastenhuoneet, joita pitäisi muokata vähän toimivammiksi nykyisiin tarpeisiin. Kaikkea ei varmasti tulla tekemään tänä vuonna tai ei varmaan ensi vuonnakaan, mutta ainakin tiedostetaan mitä kaikkea on suunnitelmissa.

Tuntuu hullulta, että lapsilla on koulua enää huhti- ja toukokuu ja sitten edessä on kesä. Tää on oikeastaan ihan sitä parasta aikaa vuodesta, kun on koko mieletön ihana pitkä valoisa kesä vasta edessä! Voi jo maistaa kielellä kesän ihanat mansikat ja jäätelöt ja suolaisen tuulen merellä, se kakki ihana odottaa ihan kulman takana.

Vauvalla on menossa kunnon kasvuspurtti ja taitoja tulee kuin sieniä sateella. Kirjoittelen hänen kuulumisia taas kuukausipostauksessa kun uusi etappi tulee täyteen. Ensi viikolla on edessä jo 8kk-neuvolaa ja rokotuksia. Apua, miten aika menee!

Tällä hetkellä elämä tuntuu k-tilanteen suhteen normaalimmalta kuin kertaakaan kuluneen kahden vuoden aikana. Mutta muuten maailma on tietysti aivan sekaisin. Vaikka Ukrainan tilanne ahdistaa, uutisia tulee luettua paljon ja yritän auttaa tasaisin väliajoin hyväntekeväisyyden kautta, olen myös yrittänyt iloita siitä, että jonkinlaista normaaliutta on palannut meidän arkeen. Ehkä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2019 pääsen katsomaan lasten kevätjuhlia tai harrastusten kevätnäytöksiä tänä vuonna? En tiedä, viime vuonna jo iloitsin joulujuhlista, mutta viime hetkellä nekin jouduttiin perumaan sitten kun rajoitukset kiristyivät ja tilanne huononi. Katsotaan miten käy. Mutta suhtaudun varovaisen innostuneesti siihen, että pääsisin näkemään iloisia lapsia esiintymässä ja laulamassa Den blomster tiden kommer.

Siinäpä meidän sekalaisia kuulumisia juuri tällä hetkellä! Arki on just nyt jotenkin tosi kivaa. Paljon ihania kohtaamisia (niin kiitollinen siitä, että tapahtumat ja tilaisuudet ovat tehneet paluun pitkän tauon jälkeen), lapsilla on kaikilla jotenkin tosi hauska ja rento vaihe menossa ja muutenkin kaikki sujuu mukavasti. On myös kivoja suunnitelmia tälle keväälle ja koko vuodelle ja sellainen toiveikas olo. Yritän pitää siitä kiinni vaikka mikä olisi.