Syksy on jo vähän täällä, vaikka tänään kauniissa aamuauringossa lapset olivatkin innoissaan takaisin tulleesta kesästä. Sukat ovat hiipineet takaisin jalkaan, baltsut vaihtuneet lenkkareihin ja nilkkureihin sadepäivinä, ja harrastukset ovat toisen mukulamme osalta jo alkaneet. Toinen odottelee vielä viikon ennen kuin hänen uusi sirkuskouluharrastuksensa alkaa ja siihen asti kannustaa aina pikkusiskoaan ennen jokaviikkoista balettituntia.

Kuopus valitsi baletin, hän ihasteli ja tarkkaili silmä kovana joka kerta tanssinäytöksissä ainoastaan perinteisiä samanlaisiin mekkoihin pukeutuneita ballerinoja, eikä kiinnittänyt mitään huomiota discoon, hiphopiin tai streetiin. Hänestäkin tulee kuulemma isona ballerina. Tyylistään hän ei tosin tingi balettitunneillakaan, vaan valitsi dramaattisen mustan balettipuvun itselleen klassisen vaaleanpunaisen sijaan, glitterillä höystettynä tietenkin. Hän harjoittelee liikkeitä kotonakin, eikä hymystä ole tuntien jälkeen tulla loppua. Hän suorastaan rakastaa klassista musiikkia, ja haluaa että laitan sitä spotifysta soimaan aina kun hän harjoittelee.

Esikoiselle ehdotin minä sirkuskoulua, hän kun on ollut kiinnostunut akrobatiasta jo pidemmän aikaa. Ensi viikolla alkavat tunnit pitävät sisällään akrobatian ja ilma-akrobatian alkeita, ja hän on aivan uskomattoman innoissaan tuntikuvauksesta ja omasta akrobatiapuvustaan. Toivottavasti hän tykkää sitten itse tunnistakin, ainakin näin mä voisin kuvitella kun siellä harjoitellaan kaikkia niitä asioita joita hän muuten harrastelee puistossa ja kotona ja päiväkodissa ihan yksin.

Mä olen iloinen että molemmat ovat löytäneet omia kiinnostuksenkohteita ja haluavat kokeilla uusia asioita. Pienenä on hyvin aikaa etsiä itseään ja kokeilla erilaisista harrastuksista, että mikä tuntuisi kaikkein omimmalta. Jos sitten haluaa alkaa jotain harrastaa tavoitteellisesti, on pohja kunnossa. Mun mielestä tärkeintä kuitenkin on että on joku ihan oma juttu josta tykkää ja josta voi olla ylpeä ja iloinen. Ei sillä väliä aikooko tosissaan harrastaa vai ei.

Kun tätä omaa vain yhden työn arkea on takana kuukausi, täytyy sanoa etten ole vuosiin ollut näin rentoutunut. Mäkin olen löytänyt uuden harrastuksen: olen aivan koukussa Master Chefiin jota en aiemmin ole katsonut. Se sopii hyvin iltaharrastukseksi kun on ollut päivän liikkeellä ja yrittää vältellä turhia harjoitussupistuksia. Oton kanssa sitä on hyvä katsoa ja suunnitella seuraavan viikon ruokalistaa. Ei me ihan mitään molekyyligastronomisia nestemäisiä gnoccheja täällä saada aikaiseksi, mutta inspiroidutaan kuitenkin kokeilemaan uudenlaisiakin juttuja kuten risottoa, jota meillä ei ennen ole usein ollut ruuaksi.

Juuri nyt on aika hyvä olla ja onnellinen mieli. Syksyksi on tiedossa paljon kivoja asioita mitä odottaa. Kaikkein eniten tässä odotellaan rakenneultraa tietenkin, joka on vasta kuukauden kuluttua. Mutta nopeasti sekin aika menee. Tästä on hyvä jatkaa iloisella mielellä syyskuuhun ja kohti mun ja esikoisen synttäreitä. Uskomatonta että takana on kohta neljäsosavuosisata elämää, ja äitiyttäkin puoli vuosikymmentä.

Mahtia alkavaa syyskuuta kaikille ja kiitos teille jokaiselle mielettömästä tsempistä ja palautteesta jota annatte <3

Luvassa on oikein kunnon raskauspläjäys, sillä kuvasin sekä tyttöjen kanssa että yksin teille raskausviikkovideota edellisestä täydestä raskausviikosta, joka oli numero 15. Tytöt tulivat hetkeksi videolle mukaan ja kertoivat omia ajatuksiaan vauvelista, ja mä sitten höpöttelin mm. neuvolakuulumisia ja muuta videolle. Tein myös tähän postaukseen nyt sopivasti vertailun mahoista kaikkien kolmen raskauden aikana, kun löysin viikkoihin sopivan vertailukuvan jo edellisraskauden ajalta. Mutta tsekatkaa ihmeessä ekaksi mun vidi, jossa tytöt on maailman söpöimpiä! Pahoittelut mun nuhasta, kun torstaina kuvattiin niin oli vielä nenäkin tukossa flunssan jäljiltä, mutta loppua kohden skarppasin.

Tässä vielä suora LINKKI VIDEOON jos ei upotus jostain syystä näy.

En kestä, on meillä kyllä kaksi aika ihanaa prinsessaa. Ei ole epäilystäkään etteikö heistä tulisi maailman parhaita isosiskoja. 

Tässä tosiaan on mahakuvaa ja vertailukuvaa edellisiin raskauksiin. Ainakin mun omasta mielestä maha on tällä kertaa alempana kuin koskaan ennen, minkä huomaa jo helposti esim hyvää istuma- tai makuuasentoa etsiessä. En ole voinut pariin viikkoon hengata jalat ristissä, kun ei vaan tunnu mukavalta koska tuntuu, että sitten puristaa mahaa ikävästi. Toki vatsa on muutenkin vielä alhaalla eikä kohtu ole noussut navan yläpuolelle muutenkaan, mutta tämä kaveri on hengannut tuolla ihan alhaalla niin, että hänet tunteekin aina aivan alavatsalta. Silti on jotain tavaraa kertynyt tuohon navan yläpuolellekin, liekö se sitten juustojalapenoja, härkistä johon olen aivan koukussa tai avokadoa.

Thank god tuosta ekasta kuvasta on jo viisi ja puoli vuotta. Sitä aina unohtaa, mistä sitä on lähdetty ja järkyttyy jälkeenpäin hahahaaa. Aika paljon on viidessä ja puolessa vuodessa tapahtunutkin, mutta sen te tiedätte jo. Suht samankokoisia mahoja kaikki kolme, mutta eri muotoisia vain. Mahaa en kuvannut videolle, koska noh se tuntui vähän hassulta jo viimeksi, ja kuvista muutenkin voi seurata paremmin sitä kasvua. Toivottavasti se on ihan okei.

Viime viikolla videota kuvatessani tilaajia oli reilu 800 ja nyt on jo mennyt 900 tilaajaa rikki. Jos haluatte liittyä kasvavaan joukkoon niin se onnistuu helposti vaikka TÄSTÄ! Kanavalle on tulossa esittelyvideota musta/meidän perheestä, videota meidän Turun reissusta sekä tietty seuraavaa Coffee Talk -videota The Realm Of Maria -kanavan Marian kanssa, silloin aiheena lasten käytöstavat. Myös tämä raskauspäiväkirja jatkuu niin blogin puolella kuin youtubekanavallakin. Muistutan myös että vanhoille Iina Hyttinen -nimellä oleville kanaville ei tule enää uusia videoita, eli niitä ei kannata enää tilata kuten moni on edelleen tehnyt. Ainoastaan tämä uusi Iinalaura-niminen kanavani päivittyy nyt ja tulevaisuudessa.

Huomenna mulla on neuvolalääkäri ja niitä kuulumisia luvassa sitten seuraavalle videolle. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille, me lähdetään lasten kanssa läheisen ruotsinkielisen koulun järjestämään lastentapahtumaan illaksi!

Mulla on ilo ilmoittaa että yli viiden vuoden blogin pitämisen jälkeen mä järjestän viimeinkin ensimmäisen oman lukijailtani! Ihan huikeaa päästä viimeinkin järkkäämään ja vielä huikeampaa on päästä tapaamaan teitä, mua jännittää jo nyt tosin aivan hulluna. Tästä on puhuttu ja haaveiltu jo useampi vuosi, ja pientä maistiaista sain jo kolme vuotta sitten kun me osallistuttiin bloggaajaporukalla kilpailuun ja päästiin vierailemaan BB-talossa omien lukijoidemme kanssa. Silloin sain teitä mukaan vain ihan muutaman vaikka kaikki olisin halunnut ottaa, mutta nyt saan kutsua mukaan 15 teistä huipputyypeistä. Silloin me tutustuttiin, juteltiin ja edelleen olen jokaisen teistä kanssa jossain tekemisissä. Tutustuin silloin myös muiden bloggaajien lukijoihin, ja osan kanssa heistäkin ollaan yhä edelleen yhteydessä, mm. Essi on mun luottokampaaja!

Teitä tulee usein tavattua metrossa, kauppakeskuksessa, tapahtumissa tai jossain missä on muuten vaan hirveä härdelli. Silloin ei kerkeä yleensä vaihtaa kuin nopeat kuulumiset ja kiitokset ja kehut, ja se jää aina harmittamaan vaikka tuleekin hyvä mieli siitä että tapaa ylipäätään. Olisi vaan niin kiva jutella enemmänkin, tutustua tuttuihin nimiin ja nimimerkkeihin kommenttien takana, ja nähdä teitä ihan kunnolla. Ja nyt siihen on vihdoin oikeasti mahdollisuus.

Teidän lisäksi mä pääsen tapaamaan teidän mukuloita jos niin itse haluatte, sillä lukijailtaan saa myös ottaa lapset mukaan! Paikalla on myös heille tekemistä bObles-leikkinurkkauksen & tumbling timen merkeissä. Viimeksi mua jäi sekin harmittamaan että monella ei ollut lapsille hoitajaa, ja siksi ei edes hakenut mukaan. Nyt tosiaan lapset saa ottaa mukaan jos itse haluaa, saa tulla yksinkin. Meillä on muutama tunti aikaa seurustella, tutustua, vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia ja nauttia tarjoiluista. Jokaiselle on myös luvassa lahjakassi mukaan ja siellä on vaikka ja mitä kivaa.

Lukijailta järjestetään yhdessä Lasten PR:n kanssa AT-Lastenturvan liikkeessä Vantaalla 6.9. klo 18.30 alkaen ja liike on silloin auki vain meille. Paikalle mahtuu 15 lukijaa, ja jokainen osallistuja saa mukaan goodiebagin joka sisältää 44€ arvoisen bObles-kanan ja muita ylläreitä. Virvoitusjuomat meille tarjoaa Raikastamo. Illan lopuksi osallistujien kesken arvotaan myös design-palkittu ja 145 euron arvoinen bObles-elefantti.

Kuva: AT-Lastenturva

Illan aikana on tarjolla pientä suolaista ja makeaa syötävää ja juotavaa sekä erityistarjouksia. Lapset ovat todellakin tervetulleita mukaan iltaan ja heille on paikalla siis oma bObles-leikkinurkkaus jossa järjestetään bObles tumbling time leikkituokio. Illan aikana on myös luvassa erikoistarjouksia, ja mäkin ajattelin katsella jos meidän maha-asukkaalle löytyisi jotain kivaa sieltä mukaan.

Paikalle AT-Lastenturvan liikkeeseen pääsee helposti esimerkiksi Rautatieasemalta bussilla numero 332 (reilun puolen kilsan kävely päälle) ja tietenkin myös autolla. Liike on tapahtuman ajan auki ainoastaan meille, joten siellä saa ihan rauhassa olla ja jutella. Mitään ei tarvitse ostaa, eikä tarkoituksena ole järjestääkään mitään myyntitapahtumaa tai esittelyitä, vaan ainoastaan tarjota mahdollisuus ostoksiin lukijaillan lomassa, jos niin itse haluaa. AT-Lastenturva on suuri lastentarvikkeiden erikoisliike, jonne on muuten mahdollista varata Personal Shopper-aika jopa aukioloaikojen ulkopuolella. Eli jos sitten joskus haluatte ostaa paikalta vaikka Stokken päheät vaunut tai muuta hauskaa, niin yksilöllistä ja henkilökohtaista palvelua on mahdollista saada ihan itselle sopivaan aikaan.

Liike sijaitsee osoitteessa Martinkyläntie 54, 01720 Vantaa.

Jos haluat mukaan tapahtumaan, laita sähköpostia osoitteeseen iina.hyttinen@indiedays.com jossa ilmoitat yhteystietosi sekä osallistuvien lasten määrän, ja ilmoittaudut sitovasti. Valitsen mukaan 15 ensimmäistä sähköpostia lähettänyttä. Lisätietoa tapahtumasta saat sähköpostitse minulta myös. 

IIK en malta odottaa että pääsen näkemään teitä!

EDIT MA 29.8. KLO 14.28 Tapahtuma on TÄYNNÄ. Jos haluat ilmoittautua siitä huolimatta varasijalle kun näin koulujen ja päiväkotien alettua varmasti jotain flunssia tulee, niin otan vielä varasijalle muutaman! 

Meidän päivä on kulunut ihan kotikulmilla rennosti ottaen. Ollaan siivottu ja pesty pyykkiä, ja katsottu uudelleen eilen vuokrattu Risto Räppääjä ja Yöhaukka heti aamulla. Käytiin ulkona leikkipuistossa ja mä katselin kauhistuneena miten Otto ja tytöt tekivät kaiken maailman temppuja kiipeilytelineellä. Aikamoisia akrobaatteja, mä en ikimaailmassa uskaltaisi. Ollaan myös leikitty mun vanhoilla pikkulegoilla ja siivottu lastenhuone. Alkuillasta käytiin katsomassa Helsingin Venetsialaisten meininkiä ja siellä oli hulluna porukkaa. Pomppulinnaan ei jaksettu jonotella, mutta lapset kävivät kiertämässä temppuradan ja ostettiin muutama metrilaku.

Nyt jännätään jaksaisko meidän tytöt valvoa vielä hetken verran ja käytäisiin eka kertaa katsomassa heidän kanssa oikein kunnon isot ilotulitukset jotka alkavat varttia vaille kymmeneltä ja ovat siis ihan tässä lähellä. Yleensä neidit ovat viimeistään ysiltä jo unten mailla mutta ainakin toistaiseksi leikit sujuvat vielä ihan hyvin ja molemmat ovat ilotulituksista tosi tosi innoissaan. Muistan kun itsestä oli aina hurjan jännää kun pääsi katsomaan ilotulituksia tai juhannuskokkoa ja sai valvoa myöhään. Mä taisin valvoa myöhään jo paljon pienempänä kuin meidän tytöt, kun oltiin usein sukulaisilla ja mun serkut oli vähän mua vanhempia.

Me mennään huomenna katsomaan tyttöjen uutta pikkupikkuserkkua joka on ehtinyt jo huimaan yhden viikon ikään, en jaksa odottaa että pääsee nuuskuttelemaan pientä ihanuutta joka vaikuttaa niin suloiselta ja rauhalliselta tyypiltä. Melkoinen vauvakuume on vaivannut mua jo pitkään mutta nyt hormoneissa se tuntuu pahenevan vielä tuhatkertaiseksi. Onneksi on lähipiirissä näitä ihanuuksia joita pääsee hoivaamaan aina välillä ennen kuin oma tyyppi on saapunut maailmaan.

Ihana ihana viikonloppu, nyt mä menen kutittamaan noita neitokaisia että ne jaksavat vielä hetken odottaa. Mahtavaa lauantai-iltaa kaikille <3

PS: Mä oon nyt käyttänyt tota instan uutta Stories-toimintoa, insta on muutenkin enemmän käytössä niin on tullut kuvattua sillä aika monta pätkää jo eilen ja tänään. Snappia käytän kyllä myös edelleen, en oikein osaa päättää kumpi olis parempi. Kumpi teistä tuntuu helpommalta?

Enhän minä oikeasti edes heti alkuun ymmärtänyt mistä oli kyse. Muistan vain kuinka vaimoni seisoi makuuhuoneemme ovella, hymyillen into pinkeänä kusinen tikku käsissään. Kello oli jotain sianpieremän ja aivan vitusti liian aikaisen välillä, varsinkin ottaen huomioon että olin juuri edellisenä iltana palannut työmatkalta. Vaikka ymmärtäähän sen, totta kai. Kaksi viivaa raskaustestissä on ehkä pienin suurin syy herättää toinen vaikka keskellä yötä. Unenpöpperöisenä viitoin vaimoni vierelleni pieneksi lusikaksi ja koitin kuitenkin jatkaa nukkumista. Mutta eihän se uni enää tullut, hymyilytti liikaa. Jo kolmatta kertaa samasta syystä.

Vaimoni pyysi minua hieman avaamaan fiiliksiäni asian suhteen, mutta jos totta puhutaan en oikein tiedä mistä aloittaa. Vaikka odotammekin kolmatta mukulaamme vähintään samalla innolla kuin kahta aikaisempaakin, on vaikea sanoa mitään kuulostamatta jossain määrin rikkinäiseltä levyltä. Totuttuun tapaan on pienikokoinen vaimoni kasvattanut tissit, me molemmat olemme kasvattaneet pömppikset ja jatkuvasta poraamisestani päätellen minä olen enemmän raskaana kuin Iina. Täysin normaali raskaus siis. Ainakin meidän perheessä.

Suurimmat muutokset viimeisestä ovat kuitenkin todennäköisesti oma auto jolla ajaa tutkaan matkalla synnärille, sekä normaalistikin ylikierroksilla pyörivän suojeluvaistoni uusi turboahdin. Iinan jouduttua vuodelepoon edellisen raskauden yhteydessä, olen minä valehtelematta tehnyt kaiken mahdollisen ettei tämä toistuisi. Siihen pisteeseen asti että olen yllättynyt vaimoni jaksavan minua kun hermostun tälle siitä että tämä tyhjentää astianpesukoneen tai edes harkitsee ottavansa juoksuaskeleen. Ja lapset, totta kai. Kuopuksemme Zelda on onnesta soikeana siitä että hänestäkin tulee nyt isosisko. Niin soikeana ettei meinaa päähän jäädä että vauva tulee vasta vuodenvaihteen jälkeen, ja että hän silti tulee edelleen olemaan pikkusiskokin.

Tahtoisin omasta puolestani kiittää teitä kaikkia onnitteluista ja voimantoivotuksista, joilla olette vaimoni blogia pommittaneet. Elämme jänniä aikoja, ja on mahtava nähdä kuinka tekin elätte täysillä mukana tilanteessamme. Melkein tulee jo ikävä omia blogiaikojakin. Melkein.

Rakkain terveisin, Otto

P.S. Mitä tulee sukupuolen suhteen niin tilanne on täysin sama kuin toisen mukulamme kohdalla, ei mitään valtakunnan väliä, kunhan lapsi on terve.