Treenivaatteita syksyyn & juoksuinnon löytyminen uudelleen

30.09.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Syksy on kunnolla käynnissä ja käynnistyneet ovat myös syksyn harrastukset. Meidän isommilla treenikertoja on viikossa jo useampia. Otto käy kiipeilemässä ja mä olen löytänyt uuden innon juoksulenkkeilyyn, kiitos Oton siskon, joka kannusti mut alkuun. Juoksu tuntuu pienen tauon ja reippaiden kävelyiden jälkeen taas niin hyvältä ja virkistävältä. Toinen iso apu juoksussa on muuten myös podcastit, joita kuuntelen.

Osansa mun juoksutauosta aiheutti myös se, että sain pari vuotta sitten useamman kerran migreenin kun kuuntelin musiikkia kuulokkeilla (sekä juostessa että vaikka bussimatkalla). Olin jo ihan luovuttanut ja ajatellut, että en voi enää kuunnella mitään kun lenkkeilen. Ja ilman musiikkia en osannut juosta, vaan kävin sitten kävelyillä ja soitin kavereille tai otin kaverin mukaan. Podcastit eivät kuitenkaan aiheuta tietenkään migreeniä samalla tavalla kuin bassot korvakäytävässä ja nykyään juoksu onkin ihan parasta niiden parissa. Olen niin iloinen siitä, että löysin vanhan lempiharrastukseni uudelleen. Toivottavasti en enää kadota intoa juoksuun.

Me käytiin lasten kanssa valitsemassa meille uusia treenivaatteita Prisman urheiluvaateosastolta, mistä niitä on tullut ennenkin ostettua. Prismassa on mun mielestä hyvä valikoima sporttivaatteita koko perheelle ja musta on kiva, kun niitä voi tarvittaessa käydä ostamassa ihan kauppareissun yhteydessä, eikä tarvitse lähteä erikseen mihinkään pyörimään.

Meidän molemmat isot tytöt ottivat hurjan kasvupyrähdyksen kesällä ja nyt alkusyksystä ja molemmilla oli tarvetta uusille treenitrikoille. Löydettiinkin Prisman lastenosastolta Danskinin ihania viininpunaisia treenitrikoita, joissa on kauniit nyöri-yksityiskohdat. Meidän keskimmäiselle ei ollut niistä kokoa, niin hän päätyi ottamaan ihan tavalliset Housen mustat trikoot. Esikoinen kuitenkin valitsi itselleen Danskinin trikoot. Molemmat ihastuivat myös Puman lyhyisiin huppareihin, jotka toimivat niin treeneissä ja treenien välissä kuin koulu- ja eskarivaatteenakin.

Löysin Prisman naisten urheiluvaateosastolta itselleni samanlaiset Danskinin treenitrikoot kuin meidän esikoinen oli valinnut ja pakkohan ne oli valita, että voidaan samistella! Mä käytän treenitrikoita lenkkeilyhousujen lisäksi paljon ihan vaan kotihousuina kun ne on niin mukavia ja siksi ne kuluvatkin esim. polvista, kun konttaan ja leikin taaperon kanssa lattialla. Oli siis tarvetta trikoille, joissa on ehjät (molemmat) polvet.

Lapset löysivät myös mulle samanlaisen Puman mustan hupparin, jonka olivat itse valinneet. Mä kuitenkin ihastuin itse enemmän Ellessen harmaaseen huppariin, joka tuntui monikäyttöiseltä. Se menee niin lenkkeillessä kuin sitten vaikka farkkujen kanssa tai kotivaatteena. En ollut edes huomannut, että Prismassa myydään Ellesseä mutta niin siellä vaan oli sitäkin, kuten myös esim. Filaa ja jo aiemmin mainittua Pumaa.

Prismassa on muuten kattava ja edullinen valikoima myös urheiluvälineitä ja varusteita. Meillä on sieltä esimerkiksi jumppamatto ja kaksi eripainoista kahvakuulaa, joita välillä käytän kun teen lihaskuntotreeniä kotona. Mä olen treenaajana itse sellainen helpoimman kautta menijä. Toisin sanoen haluan treenata silloin kun mulle sopii, oman kodin rauhassa tai pukemalla kengät vaan jalkaan ja lähtemällä juoksemaan. Nautin kyllä esim. ryhmäliikunnasta, mutta en silti jaksa käydä siellä säännöllisesti. On vaan niin paljon helpompaa, kun voi itse päättää aikatauluista eikä tarvitse lähteä mihinkään. Siksi on kiva, kun kotonakin on varusteita niin saa treenattua vähän monipuolisemmin.

Nyt meillä on taas treenikamppeet hetken kunnossa, ennen kuin seuraavat polvet kuluvat puhki ja lapset kasvavat taas hurjaa vauhtia, mikä voi tapahtua nopeammin kuin uskonkaan. Freeseillä kamppeilla on kiva treenata!

Millaisista treenivaatteista te tykkäätte? Oletteko ostaneet urheiluvaatteita Prismasta?


Sunnuntai kansallismuseossa lasten kanssa

29.09.2019

Vietettiin lasten kanssa tätä sunnuntaita kansallismuseossa. Aamupäivällä meillä ei ollut vielä mitään suunnitelmia, paitsi Otto teki pari tuntia yhtä ryhmätyötä ja mä yritin vuorotellen leikkiä lasten kanssa ja selvittää yläkertaa edelleen hallitsevaa lomareissun jälkeistä pyykkisumaa. Kouluhommien jälkeen Otto tuli yläkertaan ja ehdotti, että lähdettäisiinkö käymään Suomen kansallismuseossa. Mä innostuin heti! Olin itse miettinyt tälle päivälle metsäretkeä, mutta en kyllä koskaan kieltäydy museokäynnistä. Lapsetkin innostuivat siitä ja lounaan jälkeen me lähdettiin kohti keskustaa. Kansallismuseon sisäänpääsy oli alle 18-vuotiailta ilmainen ja aikuisilta maksoi 12 euroa/hlö.

Kuopus nukahti matkalla ja jatkoi unia vielä rattaissa, joten saatiin käydä esihistoriallinen aikakausi ja keskiaika läpi ihan isojen kesken. Oli niin mahtavaa nähdä miten hienosti kansallismuseo oli uudistunut, sillä mun edellisestä käynnistä siellä (jos ei barbie-näyttelyä lasketa) oli vierähtänyt jo varmasti 15 vuotta. Se oli vähintään yhtä vaikuttava nyt kuin silloin lapsena. Oli niin mielenkiintoista lukea ja nähdä kaikkea ja erityisen iloinen olin siitä, miten kiinnostuneita lapset olivat historiasta.

Kierrettiin myös valtakunta-näyttely, joka kertoo suomalaisten vaiheista kirkon ja Ruotsin maallisen vallan hallinnassa sekä Venäjän keisarikunnan osana. Siellä lapset kokeilivat VR-laseja, joilla pääsivät Aleksanteri II rinnalle valtaistuinsaliin ja nähtiin upeat muhkeat laahukset. Käytiin myös ihmettelemässä savupirttiä, joka oli aika täydellinen vastakohta aateliston asuinoloille. Savupirteissä asui suuri osa suomalaisista vielä muutama sata vuotta sitten.

Käytiin läpi kaikki Suomen presidentit ja lapset kävivät ottamassa itsestään ”tulevaisuuden presidentti” -potretit valokuvauskopissa. Oman kuvan sai sitten nähdä seinällä muiden presidenttien vieressä. Ihan mieletön idea!

Lapsia kiinnosti kovasti myös viime vuosisata ja oli itsellekin tosi mielenkiintoista nähdä 1900-luvun historiaa. Äitiyspakkauksessa olleita vaatteita, vanha neuvolakortti, kerrostalon kokoisia Vuokkosten yösiteitä äitiyspakkauksesta ja tietysti videota lama-ajan Suomesta. Siinä taisi pyöriä joku vanha haastattelu, jossa oli haastateltu miestä, jonka tittelinä oli ”mainos-mies”. Käytiin istumassa saunan lauteilla ja katsomassa videota saunovista suomalaisista. Siellä oli kyllä tosi Suomi-meininki.

Käytiin myös ”hevi-käytävässä” kuuntelemassa suomalaista metallimusiikkia. Koko perhe tykkäsi, kuten kuvista näkyy!

Kansallismuseon ylimmässä kerroksessa oli lapsille tarkoitettu Vintti, missä lapset pääsivät kokeilemaan ja koskettamaan kaikkea. Siellä sai nousta ratsaille ison hevosen selkään, leikkiä kauppaa vanhan ajan kaupassa tai jauhaa kahvia kahvimyllyllä. Saipa siellä tehdä mattoa kangaspuilla ja käydä istumassa vähän valtaistuimellakin. Meidän lapsista hauskinta vaikutti kuitenkin olevan äänestäminen. Siellä sai äänestää omasta mielestään Suomen kuuluisinta ihmistä. Museon työntekijä antoi ihan äänestyslipukkeen, lapset kävivät yksitellen äänestyskopissa äänestämässä, sitten lipuke leimattiin ja tiputettiin laatikkoon itse. Ihan niinkuin oikeissakin vaaleissa. Olisipa hauska kuulla kuka on Suomen lasten mielestä Suomen tunnetuin ihminen, toivottavasti äänestyksen tulokset julkaistaan joskus jossain.

Meillä vierähti museossa yli kolme tuntia! Oltiin suunniteltu lähtevämme kävelylle vielä Töölönlahden rantaan museoreissun jälkeen, mutta kun päästiin ulos museosta, meillä kaikilla oli jo kiljuva nälkä ja ajeltiin kotiin laittamaan ruokaa. Oli ihana museo-sunnuntai. Mä rakastan kun saan näyttää lapsille historiaa ja kulttuuria.

Se oli sellainen sunnuntai se. Ensi viikolla tiedossa on paljon kaikkea hauskaa ja viikko huipentuu vihdoin 8-vuotiaan synttärijuhliin (sukulaissynttärit), tällä viikolla juhlittiinkin jo yhteiskaverisynttäreitä isolla porukalla Hoplopissa seitsemän synttärisankarin voimin. Oli aivan ihanan stressitön ja helppo vaihtoehto, näin sai niputettua seitsemät juhlat syyskuulta yhteen iltaan. Paikalle oli kutsuttu koko luokka ja halukkaat saivat tuoda mukanaan yhden lahjan, jotka sitten arvottiin sankareiden kesken tasan. Toivottavasti tämä sama käytäntö toteutuu ensi vuonnakin.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3  


Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag 1v käytössä kokemuksia

28.09.2019

Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag, jonka sain viime vuonna Otolta synttärilahjaksi täytti viime viikolla jo yksi vuotta. Mä rakastan sitä edelleen vähintään yhtä paljon, kuin vuosi sitten. Se on ollut mulla vuoden jatkuvassa käytössä, ihan joka päivä. Raukkeli ei ole paljoa lepoa nähnyt tämän vuoden aikana. Ei oikeastaan yhtään. Tällä hetkellä on 30käyttöä -haasteen lisäksi meneillään 300käyttöä-haaste, jonka ideana on se, että mitään ei kannata ostaa ellei tiedä, että sille tulee ainakin 300 käyttökertaa. No tälle laukulle on tullut ja kirkkaasti jo ylittynyt. Vuodessa sillä on 365 käyttökertaa, ainakin. 

Se ei ole pelkästään hyvä juttu, sen olen huomannut. Päivittäinen jatkuva käyttö ei ole se optimaalisin, vaan laukun kannalta parasta olisi, jos se saisi levätä aina käyttöjen välissä. Näin se pysyisi vielä paremmassa kunnossa pidemmän aikaa. Mikään laukku ei ole kuitenkaan tuntunut niin hyvältä tuon saamisen jälkeen, että olisin halunnut käyttää, jos vaihtoehtona on ollut tuo laukku. Ja siinähän se on ollut joka päivä saatavilla.

Laukun nahkaan on tullut pientä kulumaa alakulmiin, just niihin, jotka eniten ottavat osumaa kun laukku roikkuu olalla ja sitten kävellessä esim. osuu johonkin. Se on kuitenkin pitänyt muotonsa hyvin, eikä ole alkanut pahasti roikkumaan pohjasta, vaikka mä kannan siellä yleensä aika paljon tavaraa (niin paljon kuin sinne vaan mahtuu). Juuri tästä pohjan pussittamisesta mua varoiteltiin eniten viime vuonna, että se on hyvin todennäköistä, että niin käy. Ja se on ihan totta, että ei tämä enää uudesta menisi pohjan pussittamisen puolesta, kyllähän se on alkanut hieman pussittaa jos vertaa vuosi sitten otettuihin kuviin. Mutta pahempaakin olen nähnyt.

Mun laukku on yleensä aivan täynnä kampetta, niin paljon kuin pieneen laukkuun nyt mahtuu. Mulle suositeltiin välipohjan hankkimista laukkuun ja olin ehdottomasti sen kannalla, että sellaisen hankin. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että se on unohtunut kokonaan. Ei ole käynyt mielessäkään, ennen kuin aloin tekemään tätä postausta ja katsausta siihen, miten laukku on kestänyt käytössä. Pientä pussittamista en ole edes huomannut ennen kuin nyt aloin ihan syynäämään, että miltäs se laukku vuoden jälkeen näyttää ja vertasin vuosi sitten otettuihin unboxing-kuviin. 

Olen ajatellut viedä laukun suutarille huollettavaksi, jotta pienet kulumat alakulmissa saisi paikkailtua ennen kuin ne menevät pahemmaksi. Edelleen laukun yleisilme on musta kuitenkin tosi siisti ja hyvä, eikä se näytä mitenkään erityisen kuluneelta tai käytetyltä. Paremmin se on käyttöä kestänyt kuin mikään muu laukku tähän mennessä, joten pisteet siitä todellakin. Mä haluan, että tämä laukku säilyy käyttökelpoisena vielä meidän lapsille asti (jos he sitä ikinä haluavat käyttää), joten haluan pitää siitä hyvää huolta ja hoitaa sen pintaa säännöllisesti, niin se pysyy kauniina pidempään. Ehkä samalla kun käytän laukun suutarilla, voisi sinne laittaa sopivan välipohjan sisään, jos vaan muistan.

Olen miettinyt jo hetken aikaa, että mun kannattaisi mahdollisesti investoida toiseen yhtä mieluisaan laukkuun, jotta voisin vaihdella näiden kahden laukun välillä ja molemmat saisivat siten levähtää käyttöjen välissä. En kuitenkaan ole keksinyt vielä minkä toisen laukun voisin haluta (koska tykkään vaan niin paljon juuri tästä, joka mulla on jo), joten laukku-hankinta saa rauhassa odotella. Sitten kun olen ihan satavarma ja vilkuillut jotain laukkua yhtä monta kertaa kuin tätä GG Marmontia aikanaan, niin voin sijoittaa siihen. Nyt on ehkä helpompaa tehdä se päätös, kun on jo vahva kokemus yhdestä laukusta. Tiedän jo etukäteen, että ison rahasumman laittaminen laukkuun ei harmita mua jälkikäteen vaan päin vastoin. Toki täytyy perehtyä tarkasti siihen, millaisia kokemuksia muut ovat saaneet ks. laukkumallista, mulla kun on kokemusta vain tästä yhdestä.

Onneksi netistä löytää niin helposti nykyään muiden kokemuksia kaikesta ja voi selvitellä ja tehdä kunnolla taustatyötä ennen isompia hankintoja. En mä nykyään osta varmaan mitään 15€ kalliimpaa ilman, että googlaan siitä kokemuksia etukäteen. Oli kyseessä sitten meikki, vaate, matkakohde tai laukku, tulee paljon varmempi olo siitä hankinnasta, kun ensin lukee mitä muut ovat olleet siitä mieltä. Yleensä yritän lukea kokemuksia vielä useammasta eri lähteestä, jotta varmasti saisin todenmukaisen kuvan.

Voin ehdottomasti todeta näin vuoden jälkeen, että olen tyytyväinen tähän laukkuun. Olen oikeastaan yllättänyt itsenikin sillä, miten kovasti olen laukkua käyttänyt. Se on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin ja kestänyt paremmin kuin osasin toivoa. Toivottavasti seuraavakin vuosi sujuu yhtä hyvin! Olen myös todennut, että juuri tämä koko on mulle se käyttökelpoisin. Tänne mahtuu kaikki mun mukaan otettavat tavarat ja tämä on juuri sopiva koko mun tarpeisiin. Laukun lisäksi mulla on usein mukana kangaskassi, jossa on sitten lisää tarpeellisia kamppeita. Kangaskassin voi jättää tapahtumissa narikkaan ja näin säästää olkapäitä, kun ei tarvitse koko ajan kanniskella isoa kassia. Pikkulaukun ja kangaskassin yhdistelmä on mulle kaikkein käyttökelpoisin.

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä suosituksia Helsingin parhaasta suutarista, jonne kannattaisi viedä laukku huollettavaksi! Lisäksi olisi mahtavaa kuulla suosituksia saman koko- ja hintaluokan laukuista kuin tämä. Mikä voisi olla mun seuraava laukkuhankinta? Mikä laukku teillä on kestänyt jatkuvaa käyttöä hyvänä?


Mallorcan reissuvideo osa 1

26.09.2019

Käytiin aktiivista keskustelua teidän kanssa Insta Storiesin puolella siitä, miten Mallorcan videosisällöt olisi parasta toteuttaa. Selkeällä enemmistö-äänestyksellä päädyin tekemään meidän reissusta kaksi n. 15 minuuttia pitkää videota, joiden eka osa ilmestyy tänään ja toinen osa ensi viikolla. Ensimmäinen vartin pätkä on nyt valmiina ja julkaistuna YouTubessa ja sillä videolla kurkataan meidän reissuun valmistautumiseen, lentomatkaan ja kolmeen ekaan päivään Mallorcan Can Picafortissa.

Videomateriaalia reissulta ja siihen valmistautumisesta kertyi mahtava määrä ja oli hauskaa koota kaikki yhteen valmiiksi.  Meidän lapsetkin on kyselleet koko viikon, että milloin video on valmis ja he pääsevät katsomaan sen. Katsottiin se koko perhe yhdessä ennakkoon ennen julkaisua ja lapset olivat tyytyväisiä lopputulokseen, mutta eivät siihen, että 2. osaa joutuu vielä hetken odottamaan. Heistä oli muuten iso apu tekstittäessä, kun he itse tulkitsevat niin paljon paremmin omia sanomisiaan kuin mitä itse saan kuunneltua. Videosta löytyy siis myös tekstitykset (joissa myös ruotsinkieliset kohdat suomennettu), jotka saa päälle erikseen nappia painamalla siitä videon alapalkista (alhaalla oikealla olevista kuvakkeista kaikkein vasemmanpuolimmaisin kuvake).

Videolla näkyy meidän pakkailua ja reissuun valmistautumista, lentokenttää ja lentokoneessa olemista, talolle saapuminen Mallorcalla, sekä kolme ensimmäistä matkapäivää touhuineen. Se on matkapäiväkirjan muodossa, eli edetään päivä kerrallaan eteenpäin. Tokalle videolle jäivät vielä mun ja esikoisen synttärit sekä Palman reissu ja paluumatka. En malta odottaa, että saan senkin valmiiksi ja pääsen fiilistelemään koko reissua.

Tämän viikon (ja videon) jälkeen on kyllä kova ikävä tuonne reissukuplaan. Ollaan päästy kunnolla arkeen kiinni kun enterovirus- ja vatsatautilappuset hoitopaikkojen ovissa ovat varoitelleet koko viikon, töiden puolesta hommaa on riittänyt ja taapero on vieläpä jostain syystä heräillyt joka yö, mitä ei ole tehnyt ennen tätä yli 1,5 vuoteen enää ollenkaan. Ollaan vähän väsyneitä täällä Oton kanssa, mutta tänään aikaisin nukkumaan ja onneksi huomenna alkaa jo viikonloppu. Toivotaan, että vältytään noilta ikäviltä taudeilta joita joka puolella tuntuu olevan ja saataisiin viettää terve ja rauhallinen viikonloppu, jolloin saataisiin ainakin yhdet hyvät yöunet. Ne tekisivät niin terää juuri nyt!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


Minä, 28-vuotias

25.09.2019

Täytin viime viikolla 28 vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. 28. Se oli sellainen luku, mitä joskus nuorempana kuuli vaikka telkkarista, kun uutisissa kerrottiin ensisynnyttäjien keski-iän nousseen kahteenkymmeneenkahdeksaan. Nythän se on mennyt jo reippaasti yli. Tai kun luki jostain lehdestä, kuinka Britney Spears täytti 28 vuotta. Se tuntui niin kamalan vanhalta ja aikuiselta iältä. Ja nyt se ikä on mun ikä. Tiedätte varmasti sen fiiliksen, kuinka lapset vaan kasvaa vuosi vuodelta ja omakin ikä muuttuu paperilla, mutta pää ei vaan pysy mukana.

En nyt sanoisi, että tämä on ihan sitä, mutta en ihan oikeasti kyllä tunne itseäni yhtään 28-vuotiaaksi. Enkä tiedä, miltä 28-vuotiaana pitäisi edes tuntua.  Tiedän, että en ole enää 20 ja koen olevani ainakin jossain määrin aikuinen, mutta 28? Niin outoa! Toisaalta, 28 ei tunnu enää yhtään niin vanhalta kuin joskus nuorempana. Eikä muuten tunnu 30 tai 40 vuottakaan. Päin vastoin. Kai se johtuu siitä, kun itsekin lähestyy uusia kymmeniä jo kovaa vauhtia. Ensi vuonna me juhlitaan jo Oton kolmekymppisiä.

Vuosi sitten mä toivoin, että saataisiin viettää onnellinen vuosi ilman suuria menetyksiä ja se me ollaan kyllä saatu. Mulla on tänä päivänä paljon rauhallisempi fiilis kuin vielä silloin, kun isovanhemman menetys oli vielä niin paljon tuoreempi asia. Varsinkin viime syksynä olin tosi herkillä. Olin varpaillaan, pelkäsin jatkuvasti seuraavaa menetystä, vaikka yritin mennä eteenpäin. Tuntui liian uskomattomalta, että kaikki voisi mennä hyvin. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että ollaan saatu huokaista helpotuksesta ja viettää aikaa läheisten kanssa taas yksi vuosi lisää. Ja nyt toivon sormet ristissä, että näitä vuosia on luvassa myös jatkossa.

Kun elämä on ollut tasaista, on ollut energiaa edetä ja toteuttaa myös omia haaveita. Viime syksynä olin vielä siinä vaiheessa, että haaveita ja unelmia oli tonneittain, mutta aikaa niiden toteuttamiseen ei niinkään. Se oli joskus turhauttavaa. Tänä vuonna olen päässyt toteuttamaan mun haaveet podcastista, koulutuksesta ja siitä, että pääsen kertomaan erilaisten perheiden tarinoita.  Seuraavan vuoden aikana aion viedä mun haaveita vielä enemmän eteenpäin ja toteuttaa myös uusia haaveita.

Tämä vuosi on ollut mulle sellainen henkisen kasvun vuosi, olen haastanut itseäni monella saralla ajattelemaan ihan uusilla tavoilla. Olen pyrkinyt tunnistamaan itsessäni sellaisia ajatusmalleja, joita en halua ylläpitää. Olen opetellut puhumaan itselleni kauniimmin ja näkemään enemmän hyvää. Olen myös ehkä oppinut näkemään vahvuutena kaiken, mitä olen matkan varrella kokenut. Aiemmin koin negatiivisena vaikka sen, että me oltiin joskus tosi pienituloisia kouluttamattomia nuoria vanhempia (eikä heti korkeakoulutettu ok-tuloinen keskivertoperhe niinkuin kaikki joihin itseäni vertasin). Halusin olla ylpeä siitä, mistä olin lähtenyt, mutta en aidosti osannut olla. Vertasin itseäni toisiin ja koin jossain määrin, etten koskaan yltänyt muiden tasolle vaikka mitä tein.

Nyt koen, että olen aidosti päässyt niiden ajatusten ohi. Eniten mua on auttanut siinä puhuminen läheisten kanssa ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, varsinkin meidän podcastin nauhoittaminen. Siellä ollaan puhuttu Oton kanssa julkisesti monista sellaisista asioista, joista en aiemmin ole sanonut mitään. Osa niistä mulle merkittävimmistä jaksoista on vasta tulossa. Siinä puhuessani olen käsitellyt kaikkea kokemaani ja nähnyt asioita uudessa valossa.

Olen aiemmin sättinyt itseäni asioista, joihin en toisissa edes kiinnitä huomiota. Se on tosi tavallista ja se käy ihan huomaamatta, ainakin mulla. Kun olen tajunnut tämän, on ollut helpompaa haastaa itseäni ajattelemaan toisin. Miksi pitäisin itseäni huonona sellaisten asioiden vuoksi, joiden vuoksi en koskaan pidä ketään muutakaan huonona? Se on hyvä kysymys, johon en keksinyt vastausta. Siksi päätin lakata tekemästä niin ja olla rohkeasti juuri sellainen kuin olen.

Tärkeintä on tehdä itsensä ja oman perheensä näköisiä ratkaisuja ja rakastaa, niin itseään kuin muitakin. Jokaisella meillä on oma tarina takana, eikä kenenkään tarina ole toista parempi tai huonompi, vaan omanlainen. Se mitä olen joskus tehnyt tai ollut ei myöskään määrittele sitä kuka olen tai mitä musta voi tulla.

Kiitos ihan mielettömän paljon teille siitä, että olette ottaneet mun jutut ilolla, rakkaudella ja kannustuksella vastaan tänäkin vuonna. On paljon helpompaa olla rohkeasti juuri sitä mitä olen, kun te tuette ja myötäelätte. Kiitos <3 

Mä toivon, että tänä elämäni 29. ikävuotena saan olla terve ja rakastaa ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa yhtä paljon kuin kuluneena vuonna. Kiitos vielä kaikille onnitteluista <3