En kestä, tänään on rv 35+0! Ihan hurjaa, ensi lauantaina on tasan ne viikot jolloin Tiara syntyi, tuntuu niin hullulta ajatella. Kävin keskiviikkona neuvolassa ja neuvolatäti arvioi vauvan painavan jo ainakin reippaat 2,5kg, ellei enemmänkin. Eli sama painoarvio kuin Tiarasta samoilla viikoilla, Muutenkin kaikki tuntuu etenevän aika samalla kaavalla, kiloja on tullut mullekin sama määrä ja ylikipeät, säännölliset supistukset ovat vaivanneet mua nytkin jo muutaman päivän kuten viimeksikin samaan aikaan. Vauviskin hengailee oikealla puolella, aivan kuten Tiarakin aikoinaan, mutta onneksi pää alaspäin edelleen.

Viimeksi mulla oli tähän aikaan lähinnä epätoivoinen fiilis, osa teistä ehkä muistaakin mun epäsynnytyskertomuksen jonka kirjoitin muutamaa päivää ennen Tiaran syntymää. Nyt olen saanut supistella kotona rauhassa, ihanien murujen ympäröimänä joten ei tää ole ollut läheskään niin kauheaa vaikka panadolit ja kaurapussi ovatkin olleet kovassa käytössä. Supistukset ovat säännöllisiä, muutaman minuutin välein tulevia ja välillä niin kipeitä että tulee kyynel silmään, on pakko huohottaa ja koittaa vain rentoutua ja mennä supistuksen mukana. Mutta tälläisiä ne olivat viimeksikin, ja sen tiedän että synnytyssupistuksia nämä eivät kivuliaisuudestaan huolimatta ole vielä. Jännä nähdä kauanko tyyppi vielä viihtyy masussa, mutta nauran kyllä jos tyyppi syntyy 35+6 kuten Tiara! En mitenkään usko että niin voisi käydä mutta olisihan se aika hassu sattuma.

Tänään meillä on ollut ihanan rento kotipäivä. Otto pääsi heti herättyään Tiaran teekutsuille nauttimaan herkullisista muovileivoksista, Tiara innoissaan kaateli ”teetä” kuppeihin ja tarjoili. Mä olen itse viettänyt tänään koko päivän sisällä niistä supistuksista johtuen mutta huomenna toivoisin pääseväni edes hetkeksi ulos merenrantaan nauttimaan kevätauringosta Oton ja Tipan kanssa, saa nähdä miten käy. Jos kovasti supistelee niin en tietenkään ehdoin tahdoin lähde ulos niitä supistuksia lisäämään.

Me tehtiin tänään superherkullista kana-pähkinäsalaattia, jonka resepti on hyvin yksinkertainen: Paista 450g broilerinfileesuikaleita (marinoi itse haluamallasi tavalla tai osta valmismarinoituja), paista myös halloumia ja pilko sopiviksi palasiksi. Lisää salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, hunajamelonia, kevät- tai salottisipulia (me laitettiin molempia) isoon kulhoon ja siihen broilerisuikaleet ja halloumit. Lopuksi laita pannulle 1dl oliiviöljyä, ripaus sormisuolaa, 3 valkosipulin kynttä murskattuna ja ruokalusikallinen tai pari hunajaa. Lisää kourallinen cashew-pähkinöitä ja sekoittele muutama minuutti jonka jälkeen kaada pähkinäsoosi koko komeuden päälle ja avot! Maailman herkullisin salaatti on valmis!

Sain tänään vielä kuvattua viimeinkin ne videovastaukset! Mä vähän sekoilin noiden kanssa ja höpöttelin vaikka mitä, mutta toivottavasti niistä saa jotain selvää! Tässä on linkit niihin:

Videovastaukset1 ja Videovastaukset2

Kiitos vielä kaikille jotka lähetitte kysymyksiä! Oli hauskaa vastailla teidän kysymyksiin. Nyt mä alan nauttimaan Oton seurasta ja käyn hakemassa jääkaapista iltapalaksi ison lautasellisen tuota kanasalaattia. Leffa meillä jäi eilenkin katsomatta kun nukahdin heti alussa, mutta jospa vaikka tänään uusi yritys tuottaisi tulosta? Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

MiniMintin 100:n euron lahjakortin arvontaan osallistui yhteensä 527 arpaa, ihan huikea osallistujamäärä! Voitto osui arvalle numero 488, eli Sonjalle jonka kommentti kuului näin:

27.3.2013 klo 19.28 Sonja sanoi: Mukana! 🙂

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, toivottavasti saan jatkossakin järjestää teille yhtä mukavia arvontoja. Tulee itsellekin niin hyvä mieli kun saa arpoa kivoja palkintoja! Sonjalle olen jo lähettänyt s-postia voitosta! Mä alan nyt vastailemaan kommentteihin vihdoinkin, ja sen jälkeen on vuorossa pääsiäisherkuttelua ja leffailta Ottomurun kanssa. Ihanaa viikonloppua kaikille<3 Huomenna masukuulumisia ja viikonlopun tunnelmia!

En voi tarpeeksi ylistää sitä miten tervetullut tämä neljän päivän pääsiäisloma rankan kevään jälkeen on! Vaikka eilen kulutin itseni aivan loppuun viettämällä kaksi tuntia Itiksessä hoitamassa viimeisiä pakollisia ostoksia (josta melkein puolet ravintolassa ”syömässä”, toisinsanoen ähisin kipeiden supistusteni kanssa ja koitin samalla ahtaa muutaman haarukallisen napaan) tänään herätessä tuntui siltä että mulla on energiaa vaikka muille jakaa ja aurinkokin paistoi ihanasti. Tiara nukkui tunnin normaalia pidempään, vissiin oli neitikin vaihtanut lomavaihteelle, tai sitten Tipaakin väsytti eilinen shoppailu.

Mä pyöräytin aamusta koko perheelle smoothieta tuoreesta ananaksesta, banaanista, limestä ja appelsiinimehusta ja voi hitsit se oli hyvää! Kaikki vain sekaisin keskenään ja juhlan kunniaksi lorautin omaan annokseeni vielä pikkuisen hunajaa makeuttamaan. Tiaran kanssa leikittiin sen uusilla Lumikki-legoilla ja nautin ”kahvia” ja ”leivoksia” Tiaran uusista leluastioista kun Tipa päätti pitää äidille leivoskutsut isin vielä nukkuessa. Sitten mentiin yhdessä herättämään Ottoa ja köllöteltiin sängyssä ja Tiara selitti meille ummet ja lammet, oli ihana vaan olla ja öllötellä ihan rauhassa, rauhalliset ja hitaat aamut ovat ehdottomasti niitä parhaita.

Eilen saatiin viimein ostettua Tiaralle melkein kaikki loputkin välikausivarusteet, jotka tässäkin postauksessa parissa kuvassa pilkistävät, mutta joista kerron lisää myöhemmin tänään omassa postauksessaan. Niiden lisäksi mukaan tarttui Tiaralle myös ihana muffinssipaita Polarn O. Pyretistä, keltaiset farkkuleggingsit Kappahlista, pimentävä rullaverho (viimeinkin, jos vaikka sen asennuksen jälkeen aamut alkaisivat taas normaaliin aikaan) ja uudet pussilakanat. Tiara oli innoissaan uusista vaatteistaan ja halusi laittaa ne päälle jo heti tänään.

Pikkutyypille käytiin hakemassa Pentikistä oma lammaspehmo, mulla kun meinasi yhtenä iltana jo tulla hätä kun supisteli kovasti ja tihrustin Otolle hormoneissani itkua että ”jos vauva syntyy nyt niin sillä ei ole edes omaa pehmolelua, oon maailman surkein äiti!”. Jälkeenpäin dramaattisuuteni tuntuu hieman huvittavalta, mutta onpahan nyt pienemmällekin neidille oma supersuloinen lammas. Mun ei pitänyt vauvalle ostaa lampaan lisäksi mitään muuta, mutta Kappahlissa en voinut vastustaa kiusausta ja nappasin maailman söpöimmät mintunvihreät ”farkkuleggingsit” (=unelmanpehmeää trikoota) vielä Tiaran keltaisten housujen seuraksi.

Meillä pääsiäisenvietto ei taida kotona näkyä tänä vuonna muuten kuin parina kinder-munana ja tipukuvioisina servetteinä. Mä rakastan askartelua ja rakastan koristella kotia sesonkien mukaan, mutta pajunkissojen etsiminen metsästä tai pääsiäiskoristeiden onkiminen varastosta viikon takia ja niiden roudaaminen sinne takaisinkin ei tässä tilassa vaan tuntunut tarpeeksi tärkeältä. Ensi vuonna me askarrellaan maailman hienoimmat virpomisvitsat tyttöjen kanssa, koristellaan koti täyteen rairuohoa, tipuja ja koristemunia, järjestetään pääsiäismunan etsinnät ja kokkaan pääsiäislammasta, mutta tänä vuonna kuljen sieltä mistä aita on matalin. Onneksi Tiara ei ymmärrä vielä ja sille luksusta on sekin että ollaan yhdessä kotona koko perhe, leikitään, höpsötellään ja syödään hyvää mutta helppoa ruokaa.

MiniMint-arvontaan voi osallistua vielä tämän päivän ajan, eli klo 23.59 asti! Huomenna arvon 100 euron lahjakortin onnekkaan voittajan!

Ihanaa, aurinkoista ja iloista pääsiäistä kaikille<3

Mainitsinkin eilisessä kysymyspostauksessa, että aion koostaa ihan oman postauksensa näistä tyylijutuista, koska aihe on pyörinyt viime viikkoina mun päässäni todella paljon. Kuvitukseksi valitsin tähän postaukseen asukuvia vuodesta 2008 tähän päivään saakka, niin saatte ehkä käsitystä siitä millainen tyyli mulla on ollut vuosien varrella ja miten se on muuttunut. Ja kyllä, nuorempana harrastin keuhkojeni saastuttamista syöpäkääryleillä ja kuvittelin että harrastustani on coolia esitellä kuvissa. Tiedän, auttamattoman noloa!

Mä luulin että mun oma tyylini on ihan hukassa, ja tavallaan se onkin. Tässä vaiheessa raskautta kun en koe enää kykeneväni omaa tyyliäni toteuttamaan pukeutumisessa ainakaan kovin hyvin. Mulla ei ole ollut halua investoida uusiin mammavaatteisiin enää viimeisen kuukauden-parin aikana koska käyttöikä olisi jäänyt niin lyhyeksi eli olen kulkenut vanhoissa tutuissa jo pitkän aikaa. Mä oikein odotan sitä että saan oman kroppani (tai ainakin melkein) takaisin ja pääsen ostamaan ja käyttämään normaaleja vaatteita, normaalien kauppojen normaaleista valikoimista!

Viime aikoina mä oon pohtinut paljon näitä tyylijuttuja, sitä millaisia vaatekappaleita pidän tyylikkäinä ja mitä haluan ilmentää omalla tyylilläni. Puekutuminen ja trendit ovat aina kiinnostaneet mua – mun ensimmäinen haaveammattinikin oli vaatesuunnittelija – mutta tuntuu että viime vuodet olen ollut ulkonäköni kanssa aika hukassa. Varmasti suurin syy tyylin hukkaamiselle on se että minusta on tullut äiti, ja olen vasta etsinyt omaa identiteettiäni äitiyden maailmassa. Äitiys muuttaa ihmistä, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja en ole oikein tiennyt mitä haluan ulkonäölläni viestittää.

Varsinkin Tiaran syntymän jälkeisiä asukuvia katsoessani huomaan, että mulla oli kova tarve todistaa olevani muutakin kuin vain äiti. Mä halusin häivyttää kaiken äitimäisyyden ulkonäöstäni mahdollisimman kauas, ja olla ulkoisesti se sama Iina kuin ennenkin. En tietenkään tiedä miten nyt käy, mutta voisin kuvitella että mulla ei ole enää mitään tarvetta todistella mitään kenellekään, ei myöskään itselleni. Mä tiedän että olen myös Iina tämän ison rantapallon alla ja että kyllä muutkin sen huomaavat vaikken pukeutuisikaan pinkkiin minihameeseen ja korkokenkiin sunnuntaisella vaunulenkillä.

En todellakaan usko että muutun edelleenkään stereotyyppiseksi puistomammaksi ulkoilupukuineen ja mukavine goretex-kenkineen tai että unohdan huolehtia ulkonäöstäni. Enemmänkin aion opetella pukeutumaan tilanteeseen sopivasti ja panostaa laadukkaisiin ja kestäviin materiaaleihin halvan H&M-trikoon sijaan. Ja ehkä mä jonkinnäköisen ulkoiluun sopivan takin voisin hankkia ensi syksyksi sitten, aion nimittäin tulevina vuosina ottaa kaiken irti ulkoilusta lasten kanssa kun olen jäänyt siitä niin paljon paitsi tämän talven aikana.

Mutta ulkoiluun sopiva takki ei kyllä mulle tarkoita samaa kuin tuulipuku Citymarketista, vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole, ne eivät vain ole mua. Ehkä hankin tyylikkään parkan (niiden kahden aiemman seuraksi) tai kirkkaankeltaisen sadetakin, jonka alle unelmanpehmeän ja lämpimän villaneuleen ettei varmasti tule kylmä ulkoillessa.

Tänään julkaistussa huhtikuun Kaksplussassa oli kiinnostava artikkeli nimeltä ”Korkkariäidit vs. Verkkariäidit”. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä jos ilmoitan että koen olevani enemmän korkkariäiti kuin verkkariäiti? Ja mäkin olen kohdannut ihmettelyä siitä miksi ihmeessä mun täytyy käyttää joka päivä aikaa meikkaamiseen vaikka menisin vain Tiaran kanssa kauppaan tai neuvolaan. Mun kohdallani se johtuu yksinkertaisesti siitä että rakastan meikkaamista, laittautumista ja asun valitsemista.

Ulkonäkö on mulle tärkeää ja laittautuminen on tärkeä henkireikä arjen kiireiden tai supertylsän vuodelevon keskellä. Mä en tunne oloani hyväksi kulahtaneissa vaatteissa ilman meikkiä, ja esimerkiksi parin päivän flunssan jälkeen mun sormet oikein syyhyävät päästä sutimaan meikkejä väsyneeseen nassuun. Arkena riittää perussiisti meikki, mutta juhliin ja muihin tilaisuuksiin on luksusta saada laittautua oikein urakalla aina joskus.

Haluaisin että mun tyylini on omaperäinen, mutta kuitenkin klassisen tyylikäs ja ajanmukainen. Multa on aina ehkä puuttunut taito ajatella vaatehuoneen sisältöä kokonaisuutena, enkä ole miettinyt koskaan shoppaillessani vaatteiden yhteensopivuutta ja sen onkin sitten aina huomannut aamuisin vaatekriiseillessä. Vaatehuone pursuaa tavaraa hylly- ja henkarikaupalla, mutta koskaan ei muka ole mitään päällepantavaa.

Nuorempana vaatteita shoppaillessani tausta-ajatuksena on ollut ainoastaan määrän kartuttaminen (kyllähän silloin on pakko löytyä päällepantavaa kun vain on paljon vaatteita!) Mutta totuus on se että ne kivatkin vaatteet ovat hukkuneet kulahtaneiden trikoorytkyjen sekaan ja olo on ollut välillä tosi epätoivoinen!  Nyt olen vihdoinkin päättänyt toimia toisin, siivonnut vaatekaapista 3/4:aa vaatteista varastoon ja jättänyt sinne vain ne lemppareista lemppareimmat jotka tiedän haluavani pukea päälle heti kun niihin mahdun. Oikeasti se on tasan niin että laatu korvaa määrän vaatteissa, enkä voi käsittää miksi mulla kesti näin kauan sen tajuamiseen!

Mä odotan innolla että saan heittää kaikki äitiysvaatteet sinne varastoon muiden turhuuksien seuraksi ja pääsen täyttämään vaatevalikoimaa uusilla jutuilla. Olen koostanut tarkan listan siitä mitä vaatteita haluan ja aion noudattaa sitä prikulleen kohta kohdalta ennen kuin teen yhtäkään heräteostosta. Kaikkea en aio ostaa tietenkään kerralla, vaan etsin pikkuhiljaa niitä tismalleen juuri oikeita vaatekappaleita ja asusteita.

Ensimmäiset jutut listalta ovatkin jo matkalla mun vaatehuoneeseen kun eilen klikkasin Asokselta ostoskoriini uuden biker-nahkatakin, kellohelmaisen mustan hameen ja ihanan mustan olkalaukun. Listallani ovat myös esimerkiksi täydelliset farkut, mukavat tennarit ja klassikkopikkumusta, mutta ainakin farkut ja muut tyköistuvat vaatteet tulen hankkimaan vasta sitten kun mun kroppani on palautunut lopulliseen muotoonsa. Kunhan saan listan jäsenneltyä vielä sopivaksi ja Asoksen paketin kotiin voin esitellä sen sisältöä tarkemmin, jos siis haluatte lukea aiheesta lisää.

Millaisesta tyylistä te pidätte? Onko teillä tyyli-ikonia? Onko äitiys muuttanut tyyliänne tai uskotteko tyylinne muuttuvan jos joskus tulette äidiksi?

PS: Edelleen muistuttelen teitä ihanuuksia MiniMint -arvonnasta, osallistumisaikaa enää kaksi päivää! 😉

EDIT: Unohdin ensin linkata vielä tämän videon, jonka päivällä jo linkkasin blogin facebook-sivuille! *TÄSSÄ* videossa Tiara laskee ihanasti numeroita, 1-10 ei ihan onnistunut kun Tipanen jännitti kameraa aluksi niin paljon ettei häntä saanut edes kuvata samalla kun hän puhui mutta saatiin me muutama numero tallennettua kameraan!

Mulla on vähän venähtänyt tämä vastailu, mutta nyt sain vihdoinkin kolmannen osan kysymyksistä vastailtua kun löytyi sopivasti aikaa! Tässä osassa käsittelen mun tyyliä sekä kavereita ja vapaa-aikaa. Viimeisen osan toteutan videolle ja sen aiheena on ”minä & mun luonne”. Mä teen videon mahdollisimman pian, tämän viikon aikana joka tapauksessa.

Tyyli

Käytkö koskaan kirpputoreilla? Käyn joskus ainakin lastenvaatekirppiksillä, mutta itselleni tunnun harvemmin löytävän kirpparilta mitään vaikka haluaisinkin.

Suositko mielummin kaikkeee minirodinii , ja polarn o pyretiii vaiko hm,lindex ja seppälä vaatteita? Mulla on tosi sekalainen vaatemaku lastenvaatteissa, mä en oo kovinkaan merkkiuskollinen vaan valitsen enemmänkin hyväksi havaittua ja omasta mielestäni hyvännäköistä, oli merkki tai liike mikä hyvänsä.

Mistä ostat itelles vaatteet? Siinäpä vasta loistava kysymys johon mulla ei tällä hetkellä ole vastausta! Mä oon niin  pihalla oman tyylini kanssa taas vaihteeksi 9kk mammavaatteita käytettyäni, että mun pitää tätä asiaa pohtia ihan ajan kanssa ja ajattelinkin tehdä postauksen oman tyylini etsinnästä tässä lähiaikoina kunhan pukeutumisjutut taas ajankohtaistuvat.

Mistä asiasta tykkäät eniten sun ulkonäössä ja mistä vähiten? Eniten tykkään mun pitkistä ja hoikista jaloista (tai siis hoikista ennen tätä raskautta) ja vähiten varmaankin mun epätasaisesta ihonsävystä kasvoissa ja tummista silmänalusista.

Jos saisit käyttää vain yhtä meikkiä, minkä valitsisit? Mineraalimeikkipuuterin, koska mulla on ripsienpidennykset niin silmät tulee jo muutenkin esille!

Ripsipidennykset vs. Rakennekynnet? Miksi? Ripsipidennykset koska ne on paljon käytännöllisemmät pikkulapsiarjessa koska sen sijaan että ne vaikeuttaisivat esim. vaipanvaihtoa tai vauvan pukemista niin ne säästävät aikaa meikatessa. Mutta on mulla kyllä rakennekynsiäkin kova ikävä ja laitan ne varmaan takaisin jossain vaiheessa, eivät ne niin hankalat kuitenkaan ole.

Onko sulla jotain suosikkikynsilakkamerkkiä? Eipä oikeastaan, oon ihan surkean huono muistamaan lakata kynsiä! Saa suositella!

Jos saisit valita viisi vaatetta joilla sun pitäisi pärjätä kuukausi, mitkä valitsisit? Olettaen että en olisi raskaana niin varmaankin musta perus bleiseri, lempparifarkut, hienompi pusero esim. jokin vaalea silkkipaita, valkoinen perustoppi ja tyylikäs kynähame. Viisi vaatetta kuukaudeksi on hurjan vähän, kymmenen vaatetta ois parempi :D!

Kengänkoko? 36-37 riippuen merkistä ja mallista

Pituus? 167cm

Kui usei ostat itelles uusii vaatteita? Normaaliolosuhteissa ehkä kerran-pari kuussa, tai aina jos löydän jotain kivaa, mutta näin raskaanaollessa tosi harvoin. Alussa ostin enemmän ja nyt lopussa oon luovuttanut ja odotan vain sitä että saan oman kropan takaisin!

Mistä tyylisi koostuu? Sen kuin tietäisi! Tulevaisuudessa toivon mukaan laadukkaista perusvaatteista joihin yhdistelen sitten asusteita ja yksityiskohtia sesongin mukaan. Mutta tästäkin voisin enemmän kirjoittaa siinä tyylipostauksessa, kysymys on nimittäin todella mielenkiintoinen ja haluan pohtia asiaa!

miten sinä pysyt niin laihana? Mä en tiedä, en voi vedota liikunnallisuuteen tai siihen että söisin vähän koska oikeasti syön kuin hevonen. Kai se on ihan aineenvaihdunnasta ja geeneistä kiinni. Ruokavaliokaan ei ole vaikuttanut, sama kroppa mulla on ollut niin opiskeluaikojen hamppari/limu/valmisruoka/biletys -elämäntavoilla kuin terveellisellä ja säännölliselläkin ruokavaliolla. Mutta raskauden jälkeen ajattelin pikkuhiljaa alkaa liikkumaan enemmän koska haluan kohottaa mun kuntoa ja yritän muistaa ylläpitää tätä terveellistä ruokavaliota raskauden jälkeenkin sen sijaan että unohtaisin kiireessä syödä lämpimän ruuan tms.

Mikä on sun lempiväri? Keltainen, musta, valkoinen, mintunvihreä, beige, harmaa, pinkki, oranssi 😀 Niitä on aika paljon!

Kuinka usein sheivaat sun sääret/jalat/kädet? 🙂 Tarpeeksi usein, riippuu vähän siitä onko kesä vai talvi ja onko mulla rantapallon kokoinen maha ja 0% kiinnostusta jalkojen karvaisuusasteeseen. Kainalot sensijaan sheivaan joka kerta suihkussa käydessäni, olin raskaana tai en.

Paljon sun paino oli alkuraskaudessa tai ennen sitä ja nyt? Mulle on tullut raskauskiloja tähän mennessä varmaankin n. 15kg (meen huomenna neuvolaan niin toi on vain arvio) mutta sen tarkemmin en painoa enää kirjoita postauksiin koska en koe tarpeelliseksi kuunnella muiden ihmisten arvioita siitä olenko/olenko ollut anorektinen/normaalipainoinen/lihava. Se on tärkeintä että on itse tyytyväinen ja mähän olen.

Etkö sä lihonu tiaran synnytyksen jälkeen ? Samanlaiselta sun kroppa on näyttänyt kokoajan, maha vaa kasvaa, ainaki näin mun mielestä 😀 Tiarasta mulla tuli raskauden aikana kiloja 18 kappaletta ja ne kaikki lähtivät pois ja sen jälkeen vielä muutama lisääkin, saa nähdä miten tällä kertaa käy palautumisen kanssa. Mua peloteltiin viimeksikin ikuisesta mahalöllöstä ja jämähtävistä kiloista mutta niin ne vain lähtivät kaikki pois ja sain oman litteän masun takaisin, toivottavasti niin käy nytkin.

Kaverit, oma aika ja sosiaaliset suhteet

Ootko enää ollenkaan yhteyksissä ystäviesi kanssa, joita sinulla oli ennen Tiaraa? Oon mä kaikkien tärkeimpien kanssa, monet heistä ovat Tiaran kummejakin ja osa tulee olemaan pikkutyypin kummeja.

Millaisten ihmisten kanssa et tule toimeen? Mä tuun yleensä kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta ihmisiä joiden kanssa mä en halua olla tekemisissä ovat ilkeät, kaksinaamaiset ja vain omaan napaansa tuijottelevat tyypit. En halua mun ympärilleni sellaisia ihmisiä jotka manipuloivat toisia, puhuvat pahaa selän takana tai eivät ymmärrä vauva-/pikkulapsiarjen asettamia rajoitteita. Mutta sellaistenkin ihmisten kanssa kykenen kyllä tulemaan toimeen jos on jonkin tilanteen vuoksi pakko.

Paras ystäväsi? Ei mulla ole vain yhtä parasta ystävää vaan monta<3

oletko enään deryan kanssa väleissä ? En ole.

onko sulla paljon niitä kavereita kenen kanssa nuorena olit? On mulla, kyllä ne rakkaimmat ovat pysyneet matkassa elämänmuutoksista huolimatta.

Onko sulla paljon ystäviä? On! Ja se on ihanaa! En olisi selvinnyt kyllä tästä raskausajasta ikinä jos ei mulla olisi niin ihania ihmisiä ympärillä.

mistä löytää parhaiten itselleen ”mammaseuraa”? Mä oon löytänyt parhaiten ehkä tämän blogin avulla, mutta myös esim. leikkipuistossa oon tutustunut aivan ihanaan äitiin joka on nykyisin mun hyvä kaveri.

ootteko enää tekemisissä saran ja eliaksen kanssa? Ollaan me, mutta sekä mun että hankala Saran raskausaika ovat asettaneet omat haasteensa meidän yhteisille lemppariaktiviteeteille kuten pitkille vaunulenkeille yms. Luulen että kunhan mäkin saan vaavelin synnytettyä niin nähdään taas useammin (ainakin toivottavasti :D)!

Miten reagoit sellaisiin itsellesi tuntemattomiin ihmisiin, jotka tulevat sanomaan sinulle haluavansa tutustua sinuun ja olla kavereita kanssasi? Jännä kysymys! Vaikka olisinkin tuollaisessa tilanteessa hurjan otettu, on mun valitettavasti pakko ehkä sanoa että varsinkin nyt kun blogi on tullut suhteellisen tunnetuksi niin aika varauksella, koska ikinä ei voi tietää kuka on luotettava ja kenet voi päästää lähelle omaa perhettä. Jos mun kanssa haluaa kaveerata niin kannattaa ennemmin jutella ihan normaalisti ja tutustua muutenvain sensijaan että heti ilmoittaa haluavansa ryhtyä kavereiksi.

Miksi et enää ole Deryan kaveri? Tää asia on puitu jo ihan tarpeeksi moneen kertaan näissä kysymyspostauksissa, ja mun näkemys asiasta on sama edelleen.

Ystävystytkö ihmisten kanssa helposti? Entä tuomitsetko helposti? Ystävystyn tosi helposti mun mielestä, koskaan ei ole ollut kyllä vaikeuksia löytää seuraa. Ja mä en ole yhtään tuomitseva tyyppi, en valitse mun ystäviä ulkonäön tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella tai minkään muun turhan asian perusteella, mulle riittää se että on mukava ja luotettava.

Ja vähän tähän liittyen; ootko mielestäs uusien tuttavuuksien seurassa ujohko vai ihan rohkea ja sosiaalinen alusta asti? Hyvä kysymys! Tää riippuu niistä uusista tuttavuuksista ja tilanteesta todella paljon, mä koen olevani supersosiaalinen ihminen ja sellainen että tuun kaikkien kanssa toimeen mutta joskus mua ujostuttaa ja saatan ensin olla vähän hiljainen.

Mitkä ovat hyviä baareja Helsingissä? Mä oon niin väärä tyyppi vastaamaan tähän kysymykseen! Viimeisin baari missä oon käynyt oli Venue selvinpäin mun synttäreillä ja se oli ainakin ihan järkyttävää kuraa. Mä tykkään sellaisista paikoista missä on hyvää musiikkia, mukavaa porukkaa ja iso tanssilattia. Suosituksia anyone?

Kuinka hemmottelet itseäsi? Shoppailemalla ja hyvällä ruualla.

Paras tapa viettää ”omaa aikaa” ja rentoutua? Suklaata, muotilehtiä ja pehmeät villasukat jalkaan on aika täydellinen yhdistelmä.

onko tiara ollut koskaan hoidossa? Tiara on ollut mun äidin hellässä huomassa muutamaan otteeseen täällä meillä kotona ja yhden kerran Tiara on ollut yöhoidossa Oton synttäreiden aikaan viime kesänä meidän ystävien luona.

kaipaatteko ikinä enempää omaa aikaa? No ei oikeastaan, sitä yhteistä kahdenkeskistä aikaa ehkä joskus enemmän, mutta toisaalta sitäkin jää tosi paljon kun Tiara menee 20.00 nukkumaan joka ilta. Mä oon varsinkin tosi kotihiiri enkä hirveän usein osaa/halua ottaa sellaista omaa aikaa että lähtisin yksin johonkin (varsinkaan nyt raskausaikana), mutta Oton kanssa on kiva käydä joskus syömässä tai leffassa tai vaikka juhlimassa. Ja Ottokin tuntuu viihtyvän aika hyvin kotona, ikinä mulla ei tule sellaista oloa jos Otto haluaa mennä jonnekin itsekseen että ”vastahan sä olit, taasko oot menossa”.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille<3

PS: MiniMintin 100 euron lahjakortin arvontaan on osallistumisaikaa vielä kolme päivää, kipinkapin osallistumaan jos et ole vielä sitä tehnyt! 😉