Luukku 24. Joulutervehdys 2023

24.12.2023

Moikka ihanat! Tässä tulee joulukalenterin viimeinen luukku, perinteinen joulutervehdys videomuodossa yhdessä Oton kanssa. Perinteiseen tapaan kuvasimme sen putkeen ilman leikkaamista ja ilman minkäänlaista käsikirjoitusta, joten katso omalla vastuulla meidän random höpöttelyt!

Videomuotoisia joulutervehdyksiä ollaan tehty lähes blogijoulukalenterin alusta asti, paitsi ekana vuonna mulla taisi jäädä luukku nro. 24 tekemättä kokonaan. Ainakaan en sitä löytänyt, kun yritin joku päivä etsiä, että oliko siinä silloin jo videotervehdys. Mutta mitäs pienistä, ei haittaa jos yksi luukku sieltä puuttuu.

En rehellisesti sanottuna ole koskaan katsonut, että kuinka moni näitä joulutervehdysvideoita katsoo, vaikka muuten olen tietty joulukalenterin tilastoja joskus vilkuillut. En kuitenkaan tee tätä joulukalenteria, enkä joulutervehdystäkään lukuja pohtien, vaan 100% ensin omaksi ilokseni ja sen jälkeen heidän huvitukseksi, jotka ovat tätä jo monena vuonna seuranneet. Olen saanut teiltä aivan ihania viestejä ja palautetta läpi joulukuun ja siitä päätellyt, että joulukalenteri on ollut mieluisa ainakin heille, jotka sitä yleensä ovat muutenkin seuranneet!

Kiitos kun luette joulukalenteria, se merkitsee mulle paljon ja sen tekeminen on suuri ilo. Tämä päivittäisen luukun julkaiseminen on tehnyt blogin kirjoittamisesta taas jotenkin paljon helpompaa. Pitkän tauon jälkeen on aina vaikea kirjoittaa, mutta just nyt kirjoittaminen tuntuu tosi helpolta ja tekstiä syntyy kuin bloggaamisen kultavuosina. Mutta katsotaan miten kirjoittaminen innostaa sitten taas joululoman jälkeen. Ainakin perinteinen vuosikooste on tulossa ja sitä olen aloittanut jo valmistelemaankin, mutta palaan sen pariin sitten välipäivinä, kun ollaan ensin vietetty joulua rauhassa.

Aika uskomaton fiilis, että nyt on kaikki hommat tehtynä, saan painaa koneen kiinni ja rauhoittua täysillä joulun viettoon yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Loppuvuosi on ollut iso rutistus, mutta nyt ollaan just siellä mitä olen odottanut ja se kaikkein ihanin aika on käsillä.  Niin parasta!

Haluan toivottaa kaikille rauhallista, ihanaa, hauskaa, lämmintä ja rakkaudentäyteistä joulua! <3 Suuri kiitos vielä tästä vuodesta, niin blogissa, Instassa, TikTokissa kuin kaikissa muissakin kanavissa seuraaville, kaikille teille ihanille, jotka olette kommentoineet ja tykänneet ja laittaneet viestiä. <3


Luukku 22. Aattoaamun selviytymispakkaukset ja joulukirjeet

22.12.2023

Yksi jouluperinne, jota lapset odottavat joka vuosi, on meillä ”aattoaamun selviytymispakkaukset”. Eli pienet lahjat, jotka lapset saavat avata jo heti aamulla jouluaattona. Niissä on yleensä lapselle jotain luettavaa tai tekemistä, jotain puettavaa kuten oloasu, yökkäri tai juhla-asu, jokin herkku (kuten vaikka ainekset vaahtokarkkikaakaoon) sekä jokaiselle oma joulukirje, johon kirjoitan ihania asioita ja vahvuuksia lapsesta, yhteisiä muistoja ja lapsen hienoja onnistumisen hetkiä tältä vuodelta ja miksi rakastan lasta ja olen ylpeä hänestä. Rakastan tehdä aattoaamun selviytymispakkauksia ja tiedän, että ne merkitsevät myös lapsille paljon.

Viime vuonna lainasimme kirjat pakkauksiin luettavaksi kirjastosta ja se idea oli lasten mielestä ihan loistava! Olimme myös onnistuneet valitsemaan heille kiinnostavaa luettavaa. Tänä vuonna päätimme toimia samalla tavalla, eli lainasimme kirjastosta heille kirjat ja nyt on sormet ristissä, että kirjavalinnat menivät nappiin. Lapset saivat massiivisen kirjapaketin luettavaksi jo kuukautta ennen joulua mun työn puolesta, ja siellä oli kaikki ne uutuudet suomeksi, joita he odottivat. Joten nyt lainattiin sitten vain ruotsinkielisiä kirjoja (ja yksi englanninkielinen), että saavat myös toisella kielellä kiinnostavaa luettavaa.

Kirjastosta lainattujen kirjojen lisäksi paketteihin pakattiin tänä jouluna jälleen lapsille uudet yökkärit. Siis miten ihmeessä he voivatkin kasvaa niin paljon vuodessa? Toivottavasti he tykkäävät uusista yökkäreistään ja joulukirjeistään. Mua ainakin itketti kirjoittaessani niitä. Miten hienoja lapsia meillä on, miten upea vuosi heillä on takana, vaikka tämä vuosi on menetysten ja äitini sairaala-ajan ja sairastamisen vuoksi ollut heillekin varmasti rankka. Olen niin valtavan ylpeä heistä. 

Laitetaan vielä pehmeiden yökkäreiden ja kirjojen lisäksi mukaan perinteiset vaahtokarkkikaakaon ainekset heidän omissa kirjainmukeissa. Tämäkin on perinne jo varmaan kahdeksan vuoden ajalta, että jouluaattoaamuna keitellään vaahtokarkkikaakaot samalla kun katsellaan Joulupukin kuumalinjaa.

Huomenna ja jouluaattona ilmestyy vielä viimeiset joulukalenterin luukut <3 Ihanaa päivää kaikille! 


Luukku 21. Tuomaan markkinat

21.12.2023

Tänä vuonna emme ehtineet koko perhe yhdessä Tuomaan markkinoille, kuten aiempina vuosina. Kaikki joulukuun viikonloput olivat täynnä ohjelmaa: matkoja, lasten harrastusten joulunäytöksiä ja ystävien juhlia. Mutta kerkesimme kaksi päivää ennen markkinoiden loppumista mennä tsekkaamaan meiningit Oton ja jo joululomalla olevan taaperon kanssa.

Taapero pääsi karuselliin, johon ei arkipäivänä ollut onneksi pitkää jonoa. Hän oli niin innoissaan, kun pääsi hepan kyytiin ja karuselli veti monta kierrosta. 2-vuotias vilkutti iloisesti sieltä. Hittiriisipuuroa tarjoilevalle Kåska & N4ku -kojulle sen sijaan oli niin pitkä jono, että päädyimme skippaamaan sen, kun emme halunneet jonottaa taaperon kanssa puolta tuntia. Pitänee testata hittiriisipuuro vaikka joululomalla itsetehtynä Hesarissa jaetulla ohjeella, aattona me kuitenkin syömme riisipuuron kanelisokerin kanssa.

Yritin etsiä markkinoilta äidilleni villasukkia, mutta mistään ei löytynyt sellaisia sukkia, joissa ei olisi joko a) tiukkaa nilkkaosaa tai b) tiukkaa resoria nilkassa ja sukan yläreunassa. Jatkamme etsintää vielä, mutta jouluksi eivät ehtineet. Hitsi kun osaisin itse! Mutta ei, en koskaan ole neulonut sukkia edes koulussa, siellä tein kaulahuivin. Voisihan sitä opetella neulomaan sukkaa vaikka joululomalla, mutta luottamus ei ole kauhean korkealla omaan pitkäjänteisyyteeni tässä neulomisasiassa. Aloimme viime vuonna esikoisen kanssa neulomaan muhkupipoja, mutta ensimmäisen kolmen kerroksen jälkeen se homma vain jäi. Muut jutut veivät voiton ja siellä ne pipon kutimet ovat edelleen korissa makkarin nurkassa.

Tuomaan markkinoilla on  niin upea tunnelma ja siellä tuntee aina joulun. Ja rakastan sitä, että siellä on myös paljon turisteja! Tuomaan markkinat ovat yksi upeimpia joulun ajan juttuja Suomessa ja olen iloinen, että ihmiset kaikkialta maailmasta pääsevät kokemaan sen myös. Siellä on esillä upeita käsitöitä ja pieniä yrityksiä, herkullista ruokaa ja toteutus on muutenkin aina vuosi vuodelta hienompi!

Huomenna Tuomaan markkinat ovat auki viimeistä päivää, joten vielä ehtii piipahtamaan! Sinne kannattaa kyllä mennä kauempaakin, paljon ihanaa nähtävää ja koettavaa. Muista lämpimät vaatteet jos menet! Vaikka mittarissa olisi plusasteita, käy Senaatintorilla aina kylmä viima koska meri on niin lähellä.

Ja en mä kestä, enää kolme yötä jouluun! Tänä vuonna joulu tulee kuin varkain, kun lapsilla on kouluakin vielä huomenna. Ihan uskomatonta, että ylihuomenna on jo aatonaatto.

Ihanaa päivää kaikille <3


Luukku 19. Mitä haluan muistan muistaa tästä joulukuusta

19.12.2023

Teen aina vuoden lopuksi vuosikoosteen, jossa käyn läpi vuoden tärkeimmät käänteet kuukausi kuukaudelta. Sellainen on tulossa tänäkin vuonna ja voi mikä vuoristorata siitä tuleekaan. Mutta ajattelin, että haluan tallentaa tähän postaukseen juuri tämän hetken. Sellaisia pieniä ihania asioita meidän elämästä, jotka liian helposti pääsisivät muuten unohtumaan ihan täysin. Pieniä hetkiä ja sanoja, jotka tekivät mun päivistä parempia.

Tästä joulukuusta haluan muistaa:

Sen, kuinka kuopus kaksi vuotta ja neljä kuukautta, sanoi joka aamu ”Äiti mulla on tänään juhlat. Haluan mekon päälle.”

Sen, kuinka kivaa meillä oli, kun oltiin kylässä kakkosen kummisedän ja hänen perheensä luona. Syötiin ihan superhyvää peltipizzaa ja salaattia, jossa oli mm. pistaasia, parmesania ja rucolaa.

Sen, miten 6-vuotias sanoi tänään nukkumaan mennessä, että odottaa joululomasta eniten pulkkamäkeen ja uimaan menemistä yhdessä koko perhe. Ja sen, miten hän esitteli luomaansa uskomatonta taloa ja sen tornihuoneita ja pihaa Minecraftissa mulle. Hän rakentaa niin taitavasti ja luovasti.

Sen, kun paketoitiin naapurin Sallan kanssa meidän joulupaketteja. Salla tarjoutui itse tulemaan paketoimaan ja oli ihan valtava apu. Lisäksi meillä oli niin hauskaa yhdessä! Sovittiin, että tehdään tästä jouluperinne.

Sen, miten uskomattoman ihanasti meidän 10-vuotias esiintyi Lucia-esityksessä. Hän hymyili niin iloisesti ja oli aivan messissä ja lauloi todella kauniisti. Hänellä on loistava asenne ja meininki. Ja miten ihana kahdenkeskinen reissu me tehtiin hänen kanssa Tampereelle pari viikkoa sitten. Oli ihan parasta olla kahdestaan.

Sen, miten mahtavan uutislähetyksen 12-vuotias oli tehnyt koulussa ryhmätyönä luokkalaistensa kanssa. Sain nähdä sen videolta, ja se oli aivan kuin oikeat uutiset, haastatteluita ja ”Pekka Poudan koiraa” myöten. Siis miten käsittämättömän taitavia tämän päivän 12-vuotiaat ovat käsikirjoittamaan, kuvaamaan ja editoimaan. Ja tietysti esiintymään. Meidän 12-vuotias loisti uutislähetyksen lisäksi niin Lucia-esityksessä kuin joulukonsertin soololaulussakin.

Sen, miten tanssittiin DJ Jetron diskossa ystäväni Viivin valmistujaisissa lasten ja Viivin kanssa. Oli niin kova meno, hiton hyvää musiikkia, naurua ja ihania ihmisiä. Ja valtavan suuri onni ystävän puolesta.

Sen, miten Otto oli mun tukena kaikessa, ja tehtiin tiiminä töitä. Puhallettiin yhteen hiileen, vaikka tämä ensimmäinen joulusesonki yhteisen yrityksen kanssa on ollut ihan todella tiukkaa tykitystä. Kiitollisena siitä, että töitä on, mutta samalla kiitollisena siitä, että joululoma jo häämöttää. Töiden ja lastenhoidon lisäksi ei paljoa muuta olla ehdittykään yhdessä tehdä, kun olen istunut illatkin koneella naputtelemassa lasten mentyä nukkumaan. Mutta meidän yhteisistä iltapaloista ollaan pidetty kiinni.

Sen, miten yhtenä iltana koululaiset olivat tekemässä iltapalaa ja alkoivat yhtäkkiä ihan muuten vain laulaa joululaulua niin, että toinen lauloi stemmaa ja toinen melodiaa. Se kuulosti niin upealta. Ehdin tallentaa viimeiset yhdeksän sekuntia siitä videolle.

Sen, kuinka 2-vuotias sanoi joka päivä mummulle ”Mä rakastan sua mummu” puhelimessa. Ja kuinka mummun katse loisti, kun hän kuuli sen.

Sen, miten leivottiin yhdessä pipareita lasten kanssa. Kaikki auttoivat toisiaan, isommat pienempiä. Ja lopputuloksena oli maailman hienoimpia ja värikkäimpiä pipareita, iso liuta.

Kiitos elämä kaikista näistä hetkistä <3 Ja toivottavasti muistan lukea nämä sitten joskus, kun aikaa on kulunut ja olen jo ehtinyt unohtaa. 


Luukku 18. Piparikranssi

18.12.2023

Piparkakkutalot on niin mun juttu, tykkään ihan hirveästi suunnitella ja tehdä erilaisia piparitaloja ja ollaan tehty monta vuotta putkeen jo mitä erilaisempia piparkakkutaloja, välillä tosi isoja ja näyttäviäkin. Tänä vuonna kuitenkin tämä joulunalusaika on tuntunut kiitävän ohi sellaista vauhtia, että siinä missä joskus ennen piparitalo on jopa ehtinyt pölyttymään ennen joulua kun se on leivottu niin aikaisin, niin tänä vuonna ei jäänyt lopulta aikaa edes leipoa koko taloa. Se on vähän harmi, mutta onneksi on muitakin kivoja ja nopeampia juttuja, joita leipoa piparitaikinasta, kuten ihana piparikranssi, jollaista en ollut aiemmin tehnyt.

Piparikranssin tekeminen oli huomattavasti nopeampaa, kun ei tarvinnut suunnitella mallia, piirtää kaavoja ja kaulia ja leikellä ja paistaa miljoonaa eri taikinalevyä. Riitti kun teki pohjaksi ison ympyrän (käytin muottina isoa syvää lautasta ja kulhoa, leikkasin veitsellä) ja sitten pellillisen pieniä pipareita koristeeksi. Valmistin itse pikeeriä, jolla koristelin piparit ja kiinnitykseen käytin Flying Tigerin piparkakkuliimaa (syötävää), koska olemme todenneet sen aiemmin kestäväksi ja nopeasti kuivuvaksi.

Pikeerin tein Valion ohjeella, jolla siihen tuli tosi hyvä koostumus. Meillä oli loppu minigrip-pussit, niin käytin vähän ohuempia pakastepusseja, jotka eivät toimi ihan niin hyvin kuorrutukseen. En myöskään ikinä osaa leikata sopivan kokoista reikää pussiin, jolloin pikeeriä tulee vähän liikaa kerralla ulos. Mutta näistä tuli juuri tällaisia kotikutoisen hömppiä niinkuin mun pipareista aina. Ihan just passeleita meille, ei tarvitse olla yhtään hienompia. Ne on meidän näköisiä.

Unohdin myös tehdä reiän kranssiin, josta sen voisi ripustaa. Mutta sen nyt voi toki varovasti tehdä jälkeenpäinkin. Kotiin tuli niin ihana tuoksu pipareiden paistamisen myötä, ja nyt koko alakerta tuoksuu aivan piparilta. Kranssi tuo jo pelkällä tuoksulla mahtavan joulufiiliksen kotiin.

Noin! Valmista tuli!  Tää oli kyllä niin hauska tehdä ja ihanan helppo. Toivon kovasti, että ensi vuonna on taas aikaa ennen joulua tehdä rauhassa joku ihana iso piparkakkutalo tai vaikka kylä, mutta silti tykkäsin tästä piparikranssistakin. Se oli ihan täydellinen pikkuprojekti tähän joulukuuhun <3

Ihan absurdia, että nyt on jouluviikko ja sunnuntaina juhlitaan jo jouluaattoa! Mahtavaa jouluviikkoa kaikille <3