Luukku 16: Oton vaalea glögisiirappi

16.12.2019

Tässä luukussa äänessä on Otto:

Iina kettuili mulle jo syksyllä, kun hetken mielijohteesta inspiroituneena googlettelin glögireseptejä. Veljeni toi meille toissa jouluna tuliaisiksi itsetehtyä glögiä, ja loogisesti tajusin sitten tänä jouluna että hei, tätähän voi tehdä itse. Ja silti, vaikka aloitin projektin jo syksyllä, sain jotain konkreettista aikaiseksi vasta tänään. Mutta hyvää siitä tuli, vaikka en varsinaisesti glögiä tehnytkään.

Pullo jonka veljeni toi meinaan tuhottiin noin viidessä minuutissa. Siksi halusin selvittää onko olemassa jotain pitkäriittoisempaa vaihtoehtoa, ilman että tarvitsisi litkua tehdä ilmaisen ämpärin kokoisen satsin verran. Silloin löysin glögisiirappien ihmeellisen maailman, mistä päästäänkin maailman kliseisimmän aasinsillan kautta itse asiaan: 

Vaalea glögisiirappi inkiväärillä

4 dl vettä

6 dl sokeria

n. 4-6cm pätkä tuoretta inkivääriä kuorittuna

1 halkaistu vaniljatanko

1 kanelitanko

20 kardemumman siementä

20 neilikkaa

2 laakerinlehteä

Valmistus: Kaikki ainekset kattilaan, kattila liedelle ja keitellään hiljalleen kunnes koko touhu on mennyt ihan siirapiksi. Helahoito siivilän läpi että saadaan sattuma pois, ja simsalabim, glögitiivistettä! Sitä sitten kauhotaan pari ruokalusikallista noin kahvikupin kokoiseen annokseen, ja päälle vaan lämmitettyä omenamehua, omenasiideriä, tai jos ihan villiksi heittäydytään niin valkoviiniä. Maistuu taatusti, noh, vaalealta glögiltä, inkiväärillä. Inkiväärin määrää on helppo muuttaa oman maun mukaan. Itse pidän inkivääristä, joten laittamani 6cm pötkö tuntui jopa liian vähältä. Koko homma on aika yksinkertainen prosessi.

Glögisiirapin taika piilee siinä, että kun seoksen heittää esimerkiksi (keitettyyn) lasipurkkiin, se säilyy joitakin viikkoja. Siksi se on vaikka kiva lahjaidea esimerkiksi viinipullon kaverina (omenamehua kun ei ihan voi joululahjaksi kutsua vahingossakaan). Itse en toki viitsi tätä enää lahjaksi kenelläkään antaa, kun tätä “Otto googlaa glögejä syyskuussa” -vitsiä on viljelty meidän lähipiirissä jo useampaan otteeseen. Joudun siis varmaan kiskomaan koko satsin kahdestaan Iinan kanssa. Voi hitsi.

Iina: Ihana Otto, kiitos Otolle ottomaisen rennosta reseptiikasta! Lisään tähän loppuun vielä, että glögisiirappia siis laitetaan 1-2 ruokalusikallista n. 2,5dl mukilliseen lämmitettyä omenamehua tai omenasiideriä, tai ehkä n. 1rkl valkkarilasilliseen (tätä ei olla tosin kokeiltu vielä, eli ei uskalleta luvata oikeaa määrää). Meillä glögisiirappia tuli n. 0,5l lasipurkillinen, eli siitä riittää kyllä nyt varmaan koko joulun ajaksi, vaikka tykätäänkin juoda omppumehuglögiä yhdessä koko perhe ja meille tulee jouluna vielä iso porukka joulun viettoon. Kätevä ratkaisu tällainen glögisiirappi, kun monesti käy esim. niin, että lemppariglögi on kaupasta loppu. Omppumehua onneksi saa aina!


Luukku 15: Meidän piparkakkutalo 2019

15.12.2019

Voihan piparkakkutalo! Mä naputtelen tätä palaneilla sormilla. Täytyy sanoa, että tänä vuonna piparkakkutalon rakennus meni meillä aivan pipariksi. Tai siis minulla, minulla meni. Lopputulos on kyllä omaa silmää miellyttävä ja sitä on ihana katsella illalla valot päällä, mutta prosessi oli kyllä kertakaikkisen ei-mennyt-yhtään-niinkuin-strömsössä-tyyppiä.

Aloitin piirtämällä kaavat tuollaiseen townhouse -tyyliseen asetelmaan. Se oli varmaan se helpoin osuus. Suunnittelin kolme erilaista kerrostaloa, jotka olivat kiinni toisissaan. Samalla otin piparkakkutaikinat sulamaan pakkasesta.

Ekaksi tietysti kaulin pohjan ja paistoin sen. Siitä tuli tosi hieno ja iso. Alettiin siirtämään sitä Oton kanssa uuninpelliltä pöydälle, niin leivinpaperi repesi ja koko pohja putosi lattialle ja meni aivan tuhannen päreiksi. Siinä pääsi pari ärräpäätä kyllä. No, ei siinä mitään, jatkoin tekemällä talon seiniä. Ekat seinät laitoin jo uuniin ja vasta ottaessani niitä pois uunista tajusin, että hitto, unohdin laittaa ne murskatut karkit ikkunan reikien kohdalle sulamaan. No, laitoin sitten karkit jo paistettujen seinien ikkunareikien kohdalle ja laitoin ne uudelleen uuniin hetkeksi. Ikkunoista tuli super hienot, mutta seinät vähän paloivat.

Seuraavat seinät sujuivat aivan ilman kommelluksia, olin jopa ihan yllättynyt että wow, enkö tosiaan mokannut mitään. No en mokannut, niistä tuli oikein hyvät. Samalla sain juuri tehtyä viimeiset (ja kaikkein eniten ikkunoita) sisältävät seinät valmiiksi. Laitoin ne uuniin ja aloin julkaisemaan kaupallista yhteistyökampanjaa instassa samaan aikaan . Kyllä mä ehdin hyvin, ei tässä mene kuin pari minuuttia, ajattelin. Unohdin samalla ne uunissa olevat seinät. Voin kertoa, että kymmenen minuutin jälkeen kun aloin ihmetellä hajua ja muistin ne uunissa olevat seinät, niistä ei ollut enää jäljellä muuta kuin mustaa ja savua.

Aloin siis tekemään uudelleen seiniä, just niitä, joissa oli eniten leikattavia ikkunoita. Tajusin samalla, että piparitaikina loppuu kesken, koska pohjakin piti vielä tehdä uudelleen. Otto lähti siis kauppaan hakemaan vielä yhtä piparitaikinaa. Onneksi siihen loppuivat sen illan kommellukset. Viimeiset seinät ja pohja saatiin kuin saatiinkin hyvin valmiiksi, sekä muutamat yksityiskohdat vielä.

Seuraavana pävänä oli vuorossa koristelu ja se sujui oikein nätisti. Sain myös jopa kaikki piparkakkutalon palat liitettyä yhteen sulatetulla sokerilla varsin tehokkaasti. Yksi kattopala meni rikki kolmesta kohtaa, mutta sain senkin liimattua sokerilla entistä ehommaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin sain talon lopulta valmiiksi, vaikka oli vieläpä perjantai 13. päivä, enkä suinkaan ole yhtään taikauskoinen.

 

Lapset itse pyysivät, että he saisivat tänä vuonna sellaiset valmiit piparkakkutalot kaupasta, jotka kootaan ja koristellaan itse. Me siis ostettiin sellaiset ja lapset koristelivat palat tosi hienosti ja kauniisti oman mielensä mukaan. Mun sormet paloivat siinä vaiheessa, kun liitin näitä valmistalojen paloja yhteen. Jotenkin huvittavaa, että onnistuin kasaamaan monimutkaisen townhouse-kompleksin täysin ongelmitta, mutta sitten sormet palaa maailman yksinkertaisinta piparitaloa kasatessa.

No, onneksi ei käynyt pahemmin ja palovammatkin olivat vain muutama vesikello sormissa. Kyllä ne tästä nopeasti paranevat. Nyt meillä on ihanat piparkakkutalot, jotka tuovat entisestään joulutunnelmaa. Vaikka rakentaminen olikin tällä kertaa tällainen kaukana kiiltokuvasta oleva projekti, niin lopputulos kyllä palkitsi. Nuo ovat aivan ihanat ja niitä kelpaa kyllä ihastella jouluun asti. Lapset kuulemma odottavat eniten sitä, kun isi hakkaa talot vasaralla palasiksi ja ne saa syödä joulun jälkeen, se on kuulemma parasta!

Onko teille sattunut kommelluksia piparkakkutaloja rakentaessa?