Luukku 15: Meidän piparkakkutalo 2019

15.12.2019

Voihan piparkakkutalo! Mä naputtelen tätä palaneilla sormilla. Täytyy sanoa, että tänä vuonna piparkakkutalon rakennus meni meillä aivan pipariksi. Tai siis minulla, minulla meni. Lopputulos on kyllä omaa silmää miellyttävä ja sitä on ihana katsella illalla valot päällä, mutta prosessi oli kyllä kertakaikkisen ei-mennyt-yhtään-niinkuin-strömsössä-tyyppiä.

Aloitin piirtämällä kaavat tuollaiseen townhouse -tyyliseen asetelmaan. Se oli varmaan se helpoin osuus. Suunnittelin kolme erilaista kerrostaloa, jotka olivat kiinni toisissaan. Samalla otin piparkakkutaikinat sulamaan pakkasesta.

Ekaksi tietysti kaulin pohjan ja paistoin sen. Siitä tuli tosi hieno ja iso. Alettiin siirtämään sitä Oton kanssa uuninpelliltä pöydälle, niin leivinpaperi repesi ja koko pohja putosi lattialle ja meni aivan tuhannen päreiksi. Siinä pääsi pari ärräpäätä kyllä. No, ei siinä mitään, jatkoin tekemällä talon seiniä. Ekat seinät laitoin jo uuniin ja vasta ottaessani niitä pois uunista tajusin, että hitto, unohdin laittaa ne murskatut karkit ikkunan reikien kohdalle sulamaan. No, laitoin sitten karkit jo paistettujen seinien ikkunareikien kohdalle ja laitoin ne uudelleen uuniin hetkeksi. Ikkunoista tuli super hienot, mutta seinät vähän paloivat.

Seuraavat seinät sujuivat aivan ilman kommelluksia, olin jopa ihan yllättynyt että wow, enkö tosiaan mokannut mitään. No en mokannut, niistä tuli oikein hyvät. Samalla sain juuri tehtyä viimeiset (ja kaikkein eniten ikkunoita) sisältävät seinät valmiiksi. Laitoin ne uuniin ja aloin julkaisemaan kaupallista yhteistyökampanjaa instassa samaan aikaan . Kyllä mä ehdin hyvin, ei tässä mene kuin pari minuuttia, ajattelin. Unohdin samalla ne uunissa olevat seinät. Voin kertoa, että kymmenen minuutin jälkeen kun aloin ihmetellä hajua ja muistin ne uunissa olevat seinät, niistä ei ollut enää jäljellä muuta kuin mustaa ja savua.

Aloin siis tekemään uudelleen seiniä, just niitä, joissa oli eniten leikattavia ikkunoita. Tajusin samalla, että piparitaikina loppuu kesken, koska pohjakin piti vielä tehdä uudelleen. Otto lähti siis kauppaan hakemaan vielä yhtä piparitaikinaa. Onneksi siihen loppuivat sen illan kommellukset. Viimeiset seinät ja pohja saatiin kuin saatiinkin hyvin valmiiksi, sekä muutamat yksityiskohdat vielä.

Seuraavana pävänä oli vuorossa koristelu ja se sujui oikein nätisti. Sain myös jopa kaikki piparkakkutalon palat liitettyä yhteen sulatetulla sokerilla varsin tehokkaasti. Yksi kattopala meni rikki kolmesta kohtaa, mutta sain senkin liimattua sokerilla entistä ehommaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin sain talon lopulta valmiiksi, vaikka oli vieläpä perjantai 13. päivä, enkä suinkaan ole yhtään taikauskoinen.

 

Lapset itse pyysivät, että he saisivat tänä vuonna sellaiset valmiit piparkakkutalot kaupasta, jotka kootaan ja koristellaan itse. Me siis ostettiin sellaiset ja lapset koristelivat palat tosi hienosti ja kauniisti oman mielensä mukaan. Mun sormet paloivat siinä vaiheessa, kun liitin näitä valmistalojen paloja yhteen. Jotenkin huvittavaa, että onnistuin kasaamaan monimutkaisen townhouse-kompleksin täysin ongelmitta, mutta sitten sormet palaa maailman yksinkertaisinta piparitaloa kasatessa.

No, onneksi ei käynyt pahemmin ja palovammatkin olivat vain muutama vesikello sormissa. Kyllä ne tästä nopeasti paranevat. Nyt meillä on ihanat piparkakkutalot, jotka tuovat entisestään joulutunnelmaa. Vaikka rakentaminen olikin tällä kertaa tällainen kaukana kiiltokuvasta oleva projekti, niin lopputulos kyllä palkitsi. Nuo ovat aivan ihanat ja niitä kelpaa kyllä ihastella jouluun asti. Lapset kuulemma odottavat eniten sitä, kun isi hakkaa talot vasaralla palasiksi ja ne saa syödä joulun jälkeen, se on kuulemma parasta!

Onko teille sattunut kommelluksia piparkakkutaloja rakentaessa? 


Luukku 14: Meidän joulun aakkoset

14.12.2019

14. luukku pitää sisällään meidän joulun aakkoset. Näistä (ainakin näistä) kaikista ihanista asioista koostuu meidän joulu ja joulumieli. Tämä hauska postausidea oli hitti jokus muutama vuosi sitten, mutta mä jostain syystä tein tämän vasta nyt. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

A – Aattoilta. Se hetki kun pukki on käynyt ja ensimmäinen jouluateria on syöty. Voi vaan olla yhdessä, jutella ja fiilistellä musiikkia, pelata vähän lautapelejä ja vaihtaa mukavat vaatteet.

B – Buble eli Michael Bublé. Joululaulujen kiistaton kuningas. Tulee aina niin hyvä joulumieli kun kuuntelee hänen musiikkia. Paras oli kyllä silti yksi video, jonka Otto näytti mulle ja siinä joku mies yleisöstä sai laulaa Michael Bublen keikalla ja sillä miehellä olikin ihan käsittämättömän hyvä ääni, Michael Bublekin oli vaikuttunut suorituksesta.

C – Christmas magic. Joulun taikaa. Mä haluan säilyttää joulussa sellaisen taianomaisen fiiliksen sittenkin kun lapset kasvavat isommiksi. Mun mielestä se joulun taika tulee ihan muista asioista kuin pelkästä pukista.

D – DIY. Joulun alla mä intoudun aina askartelemaan kaikenlaista.

E – Elokuvat. Jouluelokuvat on erityisen lähellä mun sydäntä ja musta on ihanaa kun niitä tulee joka vuosi lisää!

F – Flanellilakanat. Me nukutaan aina jouluna unelmanpehmeissä ja lämpimissä flanellisissa ruutupussilakanoissa, jotka sopivat jouluun. Niihin on ihana kääriytyä.

G – Gwen Stefanin You Make it feel like Christmas. Yksi ihanimpia joululauluja, joita tiedän. Niin kaunis ja jouluinen.

H – Haudalla käyminen. Ehdoton ohjelmanumero joka joulu. Vaikka mun suvun haudat ovatkin Oulussa, pidän tärkeänä viedä kynttilän muualla haudattujen muistomerkille samalla kun käydään Oton puolen suvun haudoilla.

I – Ilo. Jouluilo, joka kuplii lasten kasvoilla ja tuntuu syvällä sisimmässä. Lasten ilo joulusta on ihanaa katsottavaa ja tarttuu nopeasti myös itselle.

J – Juustotarjotin. Sellainen laitetaan tarjolle illalla sitten kun on pelattu ainakin yksi erä jotain lautapeliä ja mahat ei enää ole täynnä jouluruokaa. Kaveriksi itsetehtyä glögiä, hilloja, viikunoita, persimoneja, keksejä, oliiveja ja erilaisia tahnoja.

K – Keittiö. Rakastan kokata yhdessä Oton kanssa jouluruokia ja jouluna meillä kuluu aina paljon aikaa keittiössä.

L – Lumiukko. Pakko katsoa joka joulu! Toivottavasti myös rakentaa tänä jouluna, kuten viime vuonna.

M – Muistot. Jouluihin liittyy ihania ja rakkaita muistoja ja musta on niin ihanaa muistella menneitä jouluja yhdessä lasten kanssa.

N – Novels eli romaanit. Jouluna tykkään syventyä kirjan pariin glögimuki kädessä ja käpertyä sohvan nurkkaan yökkäreissä.

O – Onni. Jouluna se onnellisuus on käsinkosketeltavaa. Vaikka tunnen onnea arjessa joka päivä kaikesta mitä meillä on, halusin silti listata sen tähän. Joulun aikaan mun on erityisen helppoa olla onnellinen.

P – Piparit ja piparkakkutalon rakentaminen. Se on jokavuotinen perinne, kuten niin moni muukin juttu. P voisi olla myös perinne, niistä olenkin täällä jo kirjoittanut.

Q – Quote eli ihanat jouluquotet, joita voi lukea vaikka Pinterestistä. Esim. ”Kindness is like snow. It beautifies everything it covers.” Ihanan imelää ja niin totta!

R – Rauha. Hiljentyminen oman perheen pariin ja rauhoittuminen ihan vaan kotona. Rakastan sitä, kuinka jouluisin me ollaan niin paljon omassa kodissa.

S – Sauna eli joulusauna. Meillä joulusauna on aina aamulla tai aamupäivällä. Ihan parasta kun voi sitten syödä saunanraikkaana joulupuuroa lounaaksi ja etsiä mantelia.

T – Tuomaan markkinat. Pakko käydä Tuomaan markkinoilla joka vuosi! Siellä on niin ihana meininki ja se karuselli on niin upea.

U – Ulkoilu. Se on ihan parasta, jos joulun aikaan sataa lunta ja sitten voi vaan joulupäivänä laittaa yökkäreiden päälle ulkovaatteet ja lähteä pulkkamäkeen tai tehdä lumiukon pihalle. Best!

V – Valkoinen maa. Toivottavasti meillä on tänä jouluna valkoinen maa eli lunta.

W – Wham. Last Christmas on kaikista klassikoin joulubiisi ja tänään minun tyttäreni laulaa sen esiintyessään joulukonsertissa yksin. En malta odottaa!

X – X-mas, hah. Meidän joulunodotukseen ja juhlaan liittyy joitain jenkkityylisiäkin perinteitä ja ainakin joulukuusi edustaa just sellaista jenkkityylistä runsautta. Mutta rakastan silti eniten niitä suomalaisia jouluperinteitä.

Y – Yhdessäolo. Parasta joulussa, se kun on koko suuri perhe koolla ja ollaan rauhassa yhdessä ja syödään ja jutellaan.

Z – Z-kirjaimella alkaa tyttäreni nimi ja hän, kuten kaikki muutkin meidän perheessä, on todellinen joulutyyppi. Ihanaa kun voi fiilistellä yhdessä!

Å – Åbo eli Turku ja joulurauhan julistus. Se ei koskaan kuulunut mun jouluperinteisiin ennen Ottoa, mutta Oton perheellä taas kuului. Kai sitä voisi sanoa, että näin kahdeksan yhteisen joulun jälkeen joulurauhan julistus kuuluu jo munkin jouluperinteisiin.

Ä – Äiti. Mun äiti on aina meillä jouluna. Hän kuuluu kalustoon ja pitää ehdottomasti saada joulun viettoon meille aina.

Ö – Öllöttely. Öllöttely yökkäreissä. Ehkä tämän viimeisen kirjaimen myötä viimeistään tuli selväksi, että jouluna parasta on se rentoilu ja öllöttely.

Löytyykö teiltä samoja joulun aakkosia?