Kotiuduimme sunnuntaina Oton ja lasten kanssa Euroopan roadtripiltä, jonka aikana kävimme seitsemässä eri maassa ja yövyimme 13 eri kaupungissa. Kun suunnittelimme roadtripin reittiä, sanoin heti, että jos ajamme Baltian kautta, haluan ehdottomasti ajaa myös Puolaan ja käydä Auschwitzissa. 

Vierailu Auschwitz-Birkenaussa oli minulle henkilökohtaisesti tärkein kokemus koko meidän reissulla. Olen ihan alakouluikäisestä asti ollut todella kiinnostunut toisen maailmansodan tapahtumista ja lukenut ja katsonut kaiken aiheeseen liittyvän, mitä on vain ollut saatavilla. Anne Frankin päiväkirjan luin 13-vuotiaana, ja meidän 11- ja 12-vuotiaat ovat molemmat lukeneet sen 11-vuotiaana. Kaikille meille kolmelle se on ollut tosi vaikuttava lukukokemus, joka on jäänyt ikuisesti mieleen. 

Esikoisen kanssa vierailimme viime syksynä myös Amsterdamissa Anne Frankin talossa, eli piilopaikassa, jossa hän piileskeli perheineen ennen kuin heidät löydettiin ja vietiin keskitysleireille. Silloin juttelimme, että sen kokemuksen jälkeen tuli vielä enemmän olo, että haluamme vierailla joskus myös Auschwitzissa. Mietimme pitkään millä kokoonpanolla teemme vierailun, mutta päädyimme lopulta pitkän pohdinnan jälkeen siihen, että minä menen meidän kahden vanhimman kanssa, ja Otto tekee sillä aikaa jotain muuta kahden nuoremman kanssa.

Meidän reitti Puolassa eteenpäin lähti Varsovasta, ja sieltä olikin reissun kaikkein pisin ajomatka Oświęcimiin, jossa Auschwitz-Birkenau sijaitsee. Lähdimme hyvissä ajoin, mutta muutaman reitille osuneen tietyömaan vuoksi matkanteko sujui aika paljon hitaammin kuin odotimme, ja lopulta ehdimme varattuun aikaslottiin juuri ja juuri: olimme perillä kolme minuuttia ennen kuin oli meidän vuoro astella sisään porteista. Onneksi ehdimme. Kyllä jännitti, sillä jos olisimme missanneet oman slotin, ei sinne olisi ollut enää asiaa meidän reissun aikana, koska liput piti varata niin hyvissä ajoin, eikä niitä ollut saatavilla enää koko reissun ajalle, ja muutenkin meillä odottivat jo seuraavat kohteet, joista majoitukset oli varattu etukäteen.

Sydän hakkasi kun kävelimme parkkipaikalta vierailukeskukseen hirveää vauhtia, että ehdimme. Annoimme liput, menimme turvatarkastuksen läpi ja sitten saimme vapaasti lähteä kohti aluetta. Tässä vaiheessa taustatiedoksi sen verran, että omatoimisesti Auschwitz-Birkenaussa vieraileminen on täysin ilmaista, kun taas opastetut kierrokset ovat maksullisia. Vielä joskus haluan ehdottomasti käydä Oton kanssa (ehkä lastenkin) opastetulla kierroksella, mutta niiden pituus on 3,5-6,5 tuntia, ja se tuntui tässä kohtaa vielä kuitenkin verrattain pienten lasten kanssa liian rankalta, ja siksi valitsimme tällä kertaa omatoimivierailun. 

Omatoimivierailu Auschwitz-Birkenaun keskityisleirimuseossa

Minulla ei ollut etukäteen kauheasti tietoa millainen alue käytännössä on vierailijalle ilman opastusta, mutta nyt vierailun jälkeen voin kertoa, että aivan ehdottomasti sieltä saa todella paljon irti myös ilman sitä. Ei varmastikaan yhtä paljon kuin opastetulla kierroksella saisi, mutta silti aivan valtavasti, ja enemmän kuin riittävästi. Mutta nyt jatketaan itse kokemuksesta, laitan tuonne loppuun vielä tiivistetysti hyödyllistä tietoa mahdollisia Auschwitzin tulevia vierailijoita varten.

Vierailukeskuksen toisen portin jälkeen matka kohti Auschwitz 1 -leiriä alkaa. Se kulkee pitkän betonikäytävän läpi, ja kävelymatkalla kaiuttimista kuuluu kun rauhallinen miehen ääni sanoo ääneen kaikkien leirillä olleiden nimiä. Pelkästään jo se kävelymatka asetti oikeaan mielentilaan, ja ajatukset tyhjenivät kaikesta muusta. Kävelimme hiljaa tyttöjen kanssa käytävän päähän, ja sitten olimme perillä. 

Ensin näkyi vain pylväitä, joissa oli kuvia ja tarinoita, sekä rakennuksia, joihin ei päässyt sisään. Sitten saavuimme kaikkien tunteman Arbeit Macht Frei -portin ja junaradan sekä piikkilanka-aitojen kohdalle, ja oli kyllä todella hurjaa astella portista sisään. Kaikkialla näkyi punatiilisiä parakkeja, ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. 

Jo pelkkä alueella käveleminen tuntui minusta epätodelliselta ja pysäyttävältä. Ulkona alueella ei  kuitenkaan näy mitään sellaista, mitä vaikka pienikin lapsi ei voisi nähdä. Siellä ei ole mitään pelottavaa, jos ei tunne alueen historiaa ja tiedä mitä siellä on tapahtunut – on vain tietä, puita ja taloja. Mutta parakkien sisällä on se kaikki, mitä en suosittele menemään katsomaan sen ikäisten lasten kanssa, jotka eivät vielä tiedä mikä Auschwitz on, tai mitä siellä kirjaimellisesti on tapahtunut. Ja vaikka tietäisivätkin, niin kovin herkkää lasta en näyttelyihin parakkien sisälle veisi.

Keskitysleirimuseon näyttelyt parakeissa

Eri parakkeihin on rakennettu erilaisia näyttelyitä, jotka keskittyvät eri asioihin, näyttelyitä ovat esimerkiksi Life of prisoners, Living Conditions, Death Block sekä Evidence of crime. Lisäksi eri kansoille ja eri tyyppisille vangeille on omia näyttelyitään omissa parakeissaan, esimerkiksi Alankomaiden vankien historialle on oma parakki ja unkarilaisten vankien historialle oma. 

Kävimme katsomassa kaikki näyttelyt parakeissa ja ne olivat kaikki todella järkyttäviä ja pysäyttäviä. Eniten mieleen jäi itselleni näyttely, jossa kerrottiin äitien ja pienten lasten kohtaloista. Kuvat ja tarinat olivat niin kertakaikkisen kammottavia ja sydäntä raastavia, että en koskaan tule unohtamaan miltä tuntui lukea ja nähdä se kaikki. Oli myös todella pysäyttävää nähdä ne valtavat kasat silmälaseja ja kenkiä, joita Auschwitzin vangeilta oli kerätty. Parakkien sisällä näki myös käytännössä millaisissa tiloissa ihmiset asuivat, nukkuivat ja peseytyivät. Siellä kerrottiin, kuinka kolmikerroksisissa kapeissa sängyissä nukkui aina vähintään kaksi ihmistä per sänky, ja kuinka sängyt piti pedata sotilaallisella tarkkuudella. 

Siihen kannattaa varata eniten aikaa, kun kiertää näyttelyitä ja lukee ihmisten kokemuksista ja kohtaloista, sillä ne olivat tärkeintä, mitä keskitysleirimuseossa voi nähdä. 

Parakkien lisäksi alueella on ulkona myös Death Wall, eli seinä, jonka edessä SS-miehet tappoivat tuhansia ihmisiä. Ulkona kerrotaan myös esimerkiksi jokapäiväisestä tuntikausia kestäneestä laskennasta, jonka aikana jokaisen vangin piti seisoa ulkona suorassa omalla paikallaan, vaikka olisi ollut kuinka huonossa kunnossa, tai vaikka ulkona olisi ollut millainen sää tahansa. Nämä vankilaskennat olivat yksi kidutusmuodoista, joita siellä oli käytössä. 

Näyttelyssä on mahdollisuus myös kävellä krematorion ja ensimmäisen kaasukammion läpi. Ne on säilytetty lähes täysin alkuperäisessä asussaan ja myös se oli todella hurja kokemus, kun käveli niiden läpi, ja kuvitteli mielessään kaikki ne ihmiset, jotka siellä ovat olleet.

Omatoimivierailulla kannattaa varata vähintään 1-1,5 tuntia per leiri, eli n. 2,5-3h kummankin leirin vierailuun, Auschwitz I ja Auschwitz-Birkenau II. Se kuulostaa pitkältä, mutta menee aivan siivillä, enkä yhtään ihmettele, miksi opastetut kierrokset ovat niin pitkiä. Siinä on kuitenkin lasten kanssa vieraillessa ero, että saako liikkua vapaasti omassa tahdissa omalla porukalla, vai pitääkö jaksaa ryhmän ja oppaan mukana, muiden määräämässä tahdissa. Jokainen tuntee oman perheensä ja jaksamisensa itse parhaiten, että sopiiko omatoimivierailu vai opastettu kierros paremmin.

Auschwitz ikäsuositus 

Sain Auschwitzistä paljon kysymyksiä, että minkä ikäisen kanssa sinne voi mennä tai voiko mennä esimerkiksi vauvan kanssa, niin sanoisin, että tuollaiselle omatoimivierailulle, jolla mekin kävimme, voi mennä vaikka vauvan kanssa, joka ei vielä ymmärrä näyttelyitä, mutta muuten sanoisin, että ei ainakaan alle 10-vuotiaan kanssa. Ja vauvan kanssa jos menisi, niin kannattaisi ehdottomasti mennä sellaiseen aikaan, että siellä ei juuri muita vierailijoita ole, eli esimerkiksi kesällä illalla. 

Alueella on ikäsuositus, että ei alle 13-vuotiaille, mutta näkyi siellä silti meidän lapsia nuorempiakin vierailijoita. Ikäsuositus sekä vierailusäännöt on tehty sitä varten, että alue on niin monelle niin tärkeä kohde ihan henkilökohtaisesti ja siellä pitää osata käyttäytyä sen vaatimalla kunnioituksella. Itse sanoin lapsille ennen kuin menimme alueelle, että näyttelyssä käyttäydytään niinkuin olisimme hautajaisissa, koska paikalla voi olla ihmisiä, jotka ovat menettäneet omia läheisiään siellä. Ei juosta, hypitä tai kiljuta, ei naureta tai kikateta tai yhtään mitään muutakaan. Kävellään rauhassa ja jutellaan rauhallisella äänellä, eikä häiritä muita vierailijoita. Arvelin, että kyllä lapset tämän ymmärtävät muutenkin, mutta pieni muistutus ei varmasti haitannut ketään.

Kesällä viimeinen omatoiminen vierailuaika on alkaen klo 18.45 ja se oli ainoa, joka oli vapaana sinä päivänä kun me olimme sinne menossa. Otimme siis sen, ja uskon, että se oli paras mahdollinen aika meille. Silloin muita vierailjoita oli todella vähän, eikä opastettuja kierroksia ollut samaan aikaan lainkaan. Siellä oli siis todella hiljaista ja rauhallista ja välillä saimme olla aivan yksin omassa rauhassamme jossain näyttelyssä. Oikeasti se oli myös todella aavemaista ja lisäsi ehkä omalla kohdallani ahdistusta, jota tunsin. Hiljaisuuden ja rauhallisuuden myötä upposin niin syvälle kaikkeen siihen mitä näimme. 

Juttelimme lasten kanssa koko kierroksen ajan ja varmistelin, että pärjäävätkö he ja miltä se tuntuu mitä näemme. Muistutin, että jos joku tuntuu liian kauhealta tai pelottavalta, niin voidaan lähteä pois koska tahansa, tai multa voi kysyä mitä tahansa. Kumpikin pärjäsi kuitenkin tosi hyvin, ja he vakuuttivat, että ei ole mitään hätää ja vaikka ihmisten tarinat ja kohtalot koskettivat heitäkin syvältä, niin ei kuitenkaan tuntunut siltä, että näyttely jäisi vaivaamaan mieltä tai tulisi esimerkiksi painajaisia tms. 

Luulen, että lasten mieli on kuitenkin sellainen, että vaikka he näkivät saman kuin minä, se ei tuntunut heille ihan yhtä todelliselta kuin minulle. Kerroin heille avoimesti, miltä itsestäni tuntui siellä, että rinnasta puristi ja ahdisti ja itketti ja tein tilaa sille, että kaikki tunteet ovat ok. He olivat kuitenkin näyttelyn jälkeen molemmat ihan normaaleja omia itsejään, siinä missä itse sulattelin kaikkea loppuillan ja varmasti muutaman päivän sen jälkeenkin. Aina kun näin jossain punatiilisen talon, tuli heti mieleen Auschwitz. Ja pari päivää myöhemmin Berliinissä juutalaisten betonisella muistomerkillä tuli vahvasti vierailu mieleen. Lapset olivat kiitollisia, että saivat kokea sen yhdessä mun kanssa ja sanoivat, että se oli tärkein paikka, missä olivat vierailleet. 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen maailman ihmisen tulisi joskus vierailla Auschwitzissa ja nähdä se kaikki, jotta me emme koskaan unohda mitä on tapahtunut, ja mitä voi edelleen tapahtua, jos me suljetaan silmät ja hiljaa hyväksytään niitä pieniä muutoksia, joilla asetetaan ihmisiä eriarvoiseen asemaan, ja jotka pikkuhiljaa kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi muutoksiksi. 

Loppuun vielä kuvituksesta sen verran, että alueella kuvaaminen on sallittua, mutta salamaa ei saa käyttää. On myös joitakin osia näyttelyistä, joissa kuvaaminen ei ole lainkaan sallittua. Otin muutaman kuvan alueelta ulkoa muistoksi siitä, että todella olimme siellä, mutta muuten kuvaaminen ei tuntunut vaan itsestä oikealta ja puhelin pysyi suurimmaksi osaksi laukussa. Näyttelyitä parakeissa katsellessa en edes muistanut koko puhelimen olemassaoloa, koska keskityin vaan aivan täysin lukemaan ihmisten tarinoita. Osa vierailijoista kyllä näkyi alueella ottavan selfieitäkin ja poseeraavan eri paikoissa, ja jokainen tekee tietysti sääntöjen sallimissa rajoissa kuten itselle sopii, mutta itsestä se ei tuntunut hyvältä ajatukselta.

Vierailu Auschwitzissa:

Yöpyminen: Puola on iso maa, ja Auschwitz on kaukana pääkaupungista Varsovasta. Krakovasta päiväretki Auschwitziin onnistuu kuitenkin hyvin. Me yövyimme Katovicessa n. 40km päässä Oświęcimista, koska se oli kätevästi matkan varrella kohti meidän seuraavaa kohdetta Wroclawia. 

Lue lisää omatoimivierailusta ja opastetuista kierroksista TÄÄLTÄ. 

Auschwitzin keskitysleirimuseon aukioloajat:

Alue on auki kaikkina muina päivinä paitsi 25.12. 1.1. ja pääsiäissunnuntaina. Se avautuu joka aamu klo 7.30 mutta sulkemisaika vaihtuu vuodenajan mukaan. Pisimmät aukioloajat on näin kesällä. Vaikka sivuilla lukee, että alue sulkeutuu klo 19, se tarkoittaa viimeistä sisäänpääsyaikaa. Sisäänpääsyn sulkeutumisen jälkeen alueella saa olla vielä 90 minuuttia, eli silloin viimeisellä vierailuslotillakin 18.45 ehtii kyllä tutustua hyvin. 

Tietoa vierailemisesta: Auschwitzin sivuilla on kattavasti tietoa vierailusta, vierailusäännöistä ja vierailun tai opastetun kierroksen varaamisesta.

Matkustettiin isolla porukalla viikoksi Páfosille Kyproksen länsipuolelle syyskuun lopussa. Reissua oli suunniteltu jo pitkän aikaa ja siirretty koronan vuoksi, mutta nyt viimein pääsimme Oton isän ja sisarusten puolisoineen kanssa matkaan. Lensimme Larnakan kentälle, mistä oli n. 100 kilometriä Páfosin kaupunkiin, jossa meillä oli iso airbnbn kautta vuokrattu talo. En ollut koskaan aiemmin käynyt Kyproksella, joten en tiennyt entuudestaan millaista siellä on. Eniten yllätti alkuun se, miten hurjan lämmintä siellä oli vielä syyskuun lopussa/lokakuun alussa. Meidän siellä ollessa lämpötilat olivat päivisin 30-33 astetta ja öisinkin 22-25 astetta, eli kylmää ei todellakaan tullut. Täydellinen kohde loppusyksyyn, jos kaipaa kunnon lämpöä.

Páfos on kaupunki  Páfoksen alueella Kyproksen tasavallassa Kyproksen saaren lounaisrannikolla. Koko Páfosin alueen väkiluku on n. 64 000 eli mistään suurkaupungista ei ole kyse, mutta jos vertaa moneen muuhun saman kokoiseen kaupunkiin, niin Páfos on harvinaisen täynnä historiallisia kohteita, nähtävyyksiä ja kaupunkikulttuuria. Kuten varmasti kaikista Etelä-Euroopan suosituista turistikohteista, myös Páfosilta löytyy sitä todellista turistimeininkiä, etenkin jos katselee vinkit pelkästään Trip Advisorista.

Pääkatu on täynnä brittipubeja, krääsäkauppoja ja perus turistirafloja ja satamasta ja rantabulevardilta löytyy jonkin verran ylihintaisia rafloja, joilla on elämän pituiset ruokalistat tarjolla (eli mitään kovin tuoretta ei voi odottaa). Mutta onneksi Páfosilta löytyy paljon myös paikallista ruokakulttuuria ja ihan mielettömän kaunis vanha kaupunki, missä sijaitsevat kaikki paikallisten suosimat ravintolat ja kohteet, kaunista arkkitehtuuria ja upeat näköalat alas kaupunkiin ja merelle. Laitan tähän postaukseen mukaan myös meidän lempiravintolat. 

Páfosin etu on upean vanhan kaupungin lisäksi se, että siellä on ihan huikea Kings Avenue Mall joka on ihan valtava ilmastoitu ostoskeskus täynnä ravintoloita ja kauppoja. Yhtenä päivänä kun oli yli 33 astetta lämmintä, me suunnattiin sinne syömään ja hengailemaan päiväksi. Meidän talo oli loistavalla paikalla, sieltä oli lyhyt matka Kings Avenue Malliin (n. 500m), valtavaan Alpha Mega ruokakauppaan ja n. kilometri vanhaan kaupunkiin.

Uimarannalle matkaa oli hieman enemmän, eikä me oikeastaan edes löydetty siitä osasta Páfosta sellaista kivaa uimarantaa missä meidän talo sijaitsi. Siellä kyllä pääsi uimaan ja hotelleilla oli omia rantoja, mutta se yleinen ranta oli täynnä kiveä ja kalliota, eikä ollut (pikku)lapsiystävällinen. Sen sijaan me käytiin rannalla bussilla Coral Bayssa ja Kissonergassa, joihin oli n. 10km ja n. 8km matkaa. Bussimaksu oli 1,50€ aikuiselta ja 0,70€ yli 6-vuotiaalta lapselta ja bussit olivat todella siistejä ja ilmastoituja ja niihin pääsi helposti rattailla. Kissonergan rannalla oli paljon pieniä ja isompia sileitä kiviä ja upea, tyylikäs Sea You Beach bar. Coral Bayn ranta taas oli täysin sileää hiekkaa täynnä ja todella mukava ranta lasten kanssa, jossa oli pääsy siistiin ilmaiseen sisävessaan, ulkosuihkuihin ja pieneen supermarketiin sekä joku todella oranssi turistimeininki-rantaravintola. 

Meitä ei haitannut, että rannalle oli matkaa, koska meillä oli hotellikokoinen valtava uima-allas siellä oman talon pihalla ja uitiin suurimmaksi osaksi siellä. Oli kuitenkin kiva käydä rannallakin parina päivänä, koska onhan siinä aina oma tunnelmansa verrattuna pelkkään altaaseen. Páfosilla on tosi helppo liikkua busseilla eri suuntiin ja niitä kulkee etenkin päiväsaikaan tihein väliajoin, joten ei tarvitse odotella kauaa. Kävellen on myös helppo liikkua, mutta rattaiden kanssa saa välillä vähän soveltaa, sillä kivetykset ovat todella korkeita, isoja puita kasvaa keskellä kävelyteitä ja kävelytiet ovat paikoin todella kapeita. Kaikki ostoskeskukset, ruokakaupat yms. ovat kuitenkin esteettömiä ja niissä on helppo liikkua rattailla myös. Liikenne on muuten vasemmanpuoleinen liikenne, eli siinä toinen juttu mihin saa kiinnittää Kyproksella erityishuomiota.  

Ravintoloissa on tosi ystävällistä (ja lapsiystävällistä) henkilökuntaa ja kaikkialta löytyi esim. syöttötuolit. Kaikissa pääkadun turistipaikoissa oli samat perus lastenlistat eli löytyi yleensä nugettia/kalapuikkoa/bolognesea/pizzaa yms. Niissäkin käytiin muutaman kerran (esim. Dias Zeus Tavern ja Martelli olivat ihan kivoja). Muissa ravintoloissa ei välttämättä ollut erikseen lasten listaa, mutta lapsille voi tilata puolikkaan annoksen normi listalta. Syöminen oli meidän mielestä melko edullista. Suurimmassa osassa pääruuat olivat 12-16 euroa ja lasten annokset 6-8 euroa. Toki jos tilasi jotain kalliimpaa merenelävää tms. niin sitten hinta pyöri 20-30€ välillä.

Taaperolle löytyi kaupoista hyvin esim. lisäaineettomia Ella’s Kitchen smoothieita ja aamupaloja ja jonkun verran meillä oli omia puuroja ja smoothieita mukana. Kyproksella oli kaupoissa taivaallisia tuhteja kreikkalaisia juguja, todella maukkaita ja tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, hapanjuurileipää ja yllättäen paljon Valion ja Arlan juustoja! Jonkin verran tehtiin lounaita myös talolla. Meidän taapero on niin kaikkiruokainen, että rennosti ja helposti sujui hänen syömiset niin ravintoloissa kuin muutenkin. Ei tilattu hänelle omia annoksia, vaan hän sai aina meidän muiden lasten ruuista yhdisteltynä, mikä oli hänelle enemmän kuin riittävästi.

Taapero on todella liikkuvaisessa iässä. Se helpotti ruokailuja, kun ravintoloissa ruokailtiin poikkeuksetta ulkona ja yleensä terassilta oli helppo pääsy kävelemään tai juoksentelemaan lähiympäristöön taaperon kanssa, joka ei jaksanut istua välttämättä paikallaan joka ilta silloin kun odoteltiin ruokaa. Tästä hänen liikkuvaisuudesta johtuen mulla on hyvin minimaalisesti kuvia rafloista ja ruuista, aivan muutaman muistin napata, vaikka käytiin varmaan yli 15 eri ravintolassa.

Páfos – parhaat ravintolat

Fettas Tavern, Páfosin vanha kaupunki

Meze-ravintola, jossa ei ole menua ollenkaan, vaan siellä tilataan 26€/24€ hlö maksava meze-menu, jonka saa myös vegeversiona. Se sisältää aivan käsittämättömän määrän todella herkullista ruokaa (tyyliin 8 ruokalajia). Ruokalajit vaihtelee ilmeisesti päivittäin. Lapsille sieltä sai esimerkiksi kana-gyrosta, jota henkilökunta itse tarjosi(meillä kolmelle lapselle valmistettu annos maksoi yhteensä 13€). Todella mukava henkilökunta ja ravintola on upealla paikalla vanhassa kaupungissa. Tämä taisi olla koko meidän porukan lemppari ravintola reissulla.

Sea You Beach Bar, Kissonerga

Tyylikäs rantabaari, josta saa paljon erilaisia juomia ja ruokia. Lapset pääsivät helposti juoksemaan ja leikkimään uimarannan puolelle, joten todella kiva paikka mennä lasten kanssa. Bussimatka Páfosilta kesti tänne n. 10-15 minuuttia. Ruokalistalla oli vähän kaikkea mahdollista sushista seafoodiin ja lapsille löytyi paljon vaihtoehtoja myös. 

Christos Grill and Seafood, Páfosin vanha kaupunki

To-del-la upeat näköalat alas kaupunkiin ja merelle, tämä on täydellinen paikka katsella auringonlaskua. Aivan valtavan kokoiset annokset. Herkullisia mereneläviä, pastaa ja grilliruokaa. Ravintola on ollut samalla paikalla jo 80-luvulta asti, eikä mikään ihme. Sydämellinen henkilökunta.

Hondros Tavern, Páfosin sataman lähellä

Kyproksen vanhin taverna on perustettu jo vuonna 1953 ja siellä sai todella autenttisia makuja. Aivan taivaallisia perinteisiä kyproslaisia ja kreikkalaisia makuja. Sijaitsi lähellä rantabulevardia ja satamaa. Todella viihtyisä ravintola ja kertakaikkisen herkullista ruokaa.

Muse, Páfosin vanha kaupunki

Kaupungin paras näköala ja todella kattava drinkkilista, paljon myös upeita mocktaileja. Vähän tyylikkäämpi ravintola, joissa osalla oli päällä parempaa seppälää ja tulivat paikalle hienoilla autoilla. Mutta ei kuitenkaan mikään fine dining -ravintola. Me istuttiin ihan hyvin joukkoon lasten kanssa rennoissa asuissamme, eli porukkaa oli laidasta laitaan.

Tavernaki, Kings Avenue Mall

Ostarilla on Tavernaki-ketjun ravintola, jossa on sekä hienompi Ala Carte-puoli, jossa oma lista ja alue, että fast food -puoli. Me testattiin sitä pikaruokaa, eli esim. Gyros-pitoja. Lasten ateria maksoi 4,30€ ja aikuisille sai loistavan Gyros-aterian 6,50. Jos kaipaa helppoa, edullista ja ennenkaikkea herkullista pikaruokaa vaikka lounaalle niin suosittelen todella lämpimästi Tavernakia.

Meille jäi kyllä niin hyvät fiilikset koko reissusta! Meillä oli aivan mahtavaa ja tämä oli ihanaa vastapainoa meidän kahdelle aiemmalle reissulle, joiden aikana yritettiin tehdä mahdollisimman paljon. Tällä reissulla me vaan oltiin ja rentouduttiin, eikä  touhuttu niin himputisti. Keskityttiin lähinnä uimiseen, syömiseen ja maisemien ihailuun. Páfos olisi tarjonnut myös tosiaan upeita historiallisia ja arkeologisia kohteita, sekä esimerkiksi upeat vesiputoukset ja Blue Lagoon -laguunin, mutta tällä kertaa me haluttiin vaan rentoutua ja päästä helpolla lasten kanssa. Mutta halusin vaan kertoa, että sieltä löytyy aktiivilomailijallekin vaikka mitä tekemistä! Oton sisarukset kävivät mm. testaamassa parasailingia ja siellä vesiputouksilla, mihin ei rattaiden kanssa olisi päässyt. 

Loppukaneettina, että Páfos on ihan täydellinen kohde tällaiselle usean sukupolven reissulle, koska se tarjoaa jokaiselle jotain. Siellä on helppo olla lasten kanssa, paljon hauskaa tekemistä seikkailunhaluiselle, upeita maisemia ja kaikki palvelut ja ravintolat helposti lähietäisyydellä. Sellainen kohde, jonne voi helposti matkustaa vauvasta vaariin ja kaikki viihtyy. Suosittelen lämpimästi, etenkin näin syksyllä, en voi edes kuvitella miten kuuma siellä on ollut kesällä kun lokakuun alussakin mittari näytti vielä +33 eikä iltaisinkaan tarvinnut pitkähihaista. 

Terveisiä roadtripiltä, nyt ollaan vihdoin kotiuduttu! Mutta olipahan uskomattoman upea (reilu) viikko lasten kanssa Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Saatiin nähdä niin paljon niin lyhyessä ajassa ja meille jäi tästä upeita muistoja. Alunperin meillä oli tarkoitus lähteä Euroopan roadtripille lasten kanssa kesällä 2020, yhtä jäsentä pienempänä perheenä. Mutta sattuneesta syystä tämä maata pitkin -matka siirtyi parilla vuodella eteenpäin ja sai vielä yhden vauvan messiin.

Hieman jännitti lähteä pitkälle reissulle vauvan kanssa, mutta ajateltiin, että mennään vauvan ehdoilla niin hyvin kaikki sujuu. Oikeassa olimme! Kaikki sujui hienosti ja meillä oli niin hauskaa. Tässä postauksessa kerron reissun käytännön asiat, reitin ja kustannukset kullekin etapille sekä reissun kokonaisbudjetin. Tällaisen reissun voi toteuttaa myös halvemmalla tai reilusti kalliimmalla omista valinnoista riippuen, eli tämä meidän esimerkkibudjetti pätee vain jos tekee kaiken juuri kuten me. Tästä tulee nyt melko tiivis paketti, mutta yritän kirjoittaa sellaisen postauksen, jota olisin itse kaivannut reissua suunnitellessa.

Matkan reitti ja aikataulu

 

Päivä 1.

Heräsimme aamulla aikaisin, jotta ehdimme ajaa ajoissa Turkuun ja klo 8.45 lähtevälle laivalle. Satamassa piti olla viimeistään klo 8 autolla, joten lähdimme jo kuudelta. Vietimme päivän Viking Glory-laivalla, jossa kävimme syömässä runsaan buffet aamiaisen ja a’la carte -päivällisen. Otimme meidän porukalle päivän ajaksi vain yhden kaikkein edullisimman hytin ja matka maksoi koko perheeltä auto mukaan lukien 93€ (ei sis. ruokia). Päivän aikana oli paljon hauskaa tekemistä, käytiin Ville Vikingin diskossa ja bingossa ja pyörimme laivalla. Illalla saavuimme Tukholmaan ja ajoimme ruokakaupan kautta airbnb-majoituspaikkaamme, joka sijaitsi hieman Tukholman ulkopuolella Södertäljessä. Kyseessä oli edullinen mutta mukava vierasmökki järven rannalla, joka maksoi 80€/yö.

Helsinki-Turku autolla n. 170km / 1h45min

Turku-Tukholma laivalla klo 8.45-18.45

Tukholma-Södertälje n. 30km/30min

Päivä 2.

Seuraava päivä oli meidän ”ajopäivä” ja lapset tiesivät sen etukäteen, että silloin ei hirveästi ehdi muuta tehdä kuin ajella Ruotsin läpi. Matka oli suunnilleen sama kuin mitä ajamme yleensä Helsingistä Ouluun, joten se meni helposti. Pysähdyimme matkalla Max Hamburgaressa, Dollar Storessa, leikkipuistossa ja ruokakaupassa ja matka kesti noin kahdeksan tuntia meidän kolmella pysähdyksellä. Ajoitimme ajot niin, että vauva nukkui hyvin päikkäreitä niiden aikana. Toisen yön majapaikka sijaitsi maalaistalon vierastalossa Vellingessä, aivan Malmön kupeessa. Majoitus maksoi 119€/yö.

Södertälje-Vellinge autolla n. 600km / 8h pysähdyksineen

Päivä 3.

Tätä päivää olimme koko perhe odottaneet! Kolme maata yhden päivän aikana. Ensimmäiseksi aamulla ylitimme Juutinrauman sillan, joka ei ollutkaan ihan halpaa lystiä. Sillan ylitys henkilöautolla maksoi 65 euroa. Näköalat sillalta olivat aivan huikeat! Vietimme päivän Kööpenhaminassa. Kävimme katsomassa Pientä merenneitoa ja Nyhavnin kauniita värikkäitä taloja. Kävelimme ja nautimme upeasta säästä ja jäätelöstä. Köpis oli aivan täynnä ihmisiä ja polttariporukoita helteisenä lauantaina, siellä oli jopa hieman ahdistavan paljon porukkaa, kun ei meinannut mahtua kunnolla kävelemään Strogetilla ja Nyhavnissa. Mutta kaunista oli kyllä.

Köpis-päivän jälkeen ajoimme etelämmäs Rödbyhyn, josta pääsi lautalla suoraan Saksaan alle tunnissa. 45 minuutin matka lautalla ilman hyttiä auto mukaan lukien maksoi 98 euroa, eli oli kalliimpi kuin 12h matka Turusta Tukholmaan hytin kanssa. Matka oli kuitenkin ihan mukava ja lautalla oli perus kahvila, josta sai currywurstia ja muuta perus syötävää. Laivalla oli myös onboard-myymälä, jossa ei kuitenkaan ollut erityisen edullista, en suosittele tekemään siellä ostoksia. Lauttaa operoi Scandlines-varustamo. 

Kun saavuimme Puttgardenin satamaan Fehmarnissa Saksassa, kello oli puoli seitsemän. Ajoimme siitä suoraan Travemundeen rannalle uimaan, sillä päivä oli todella lämmin. Travemundesta oli vain 20 minuutin ajomatka meidän yöpaikkaan Lyypekkiin. Olimme varanneet sieltä kahdeksi yöksi upean Airbnb-talon, jossa oli kolme kerrosta ja oma piha. Tämä oli kallein yöpymisemme siivousmaksut mukaanlukien ja kaksi yötä maksoi yhteensä n. 500 euroa.

Vellinge-Kööpenhamina autolla n. 46km / 40min

Kööpenhamina-Rödby autolla n. 159km / 1h 45min

Rödby-Fehmarn lautalla n. 45min 

Fehmarn-Travemunde autolla n. 84km/1h15min

Travemunde-Lyypekki autolla n. 20km/15min 

Päivä 4.

Olimme suunnitelleet viettävämme koko päivän Lyypekissä, mutta havahduimme siihen, että siellä ei ollut yksikään ruokakauppa auki, koska oli sunnuntai. Oli siis pakko ajaa Hampurin juna-asemalle erittäin pieneen ja ruuhkaiseen ruokakauppaan. Kävimme kävelyllä ulkona ja yritimme bongailla maamerkkejä, mutta satoi vettä ja olimme ihan poikki koko porukka, joten käytyämme syömässä juna-asemalla ravintolassa suuntasimme takaisin Lyypekkiin ja vietimme illan siellä ihanalla airbnb-asunnolla. Ei kertakaikkiaan jaksettu lähteä sateessa yhtään mihinkään tutustumaan sen enempää. Se oli meille tarpeellinen ja ihana lepopäivä ja se talo oli upea, siellä oli ihana hengata. Vähän kyllä nauratti, että olisi kiva lepopaikka varmaan löytynyt lähempääkin kuin Saksasta asti, mutta tällä kertaa näin. On myös tosi tärkeää tunnista omat rajat ja levätä silloin kun siltä tuntuu.

Lyypekki-Hampuri-Lyypekki autolla n.59km/suunta / 40-60min ruuhkasta riippuen

Päivä 5.

Seuraavana päivänä oli niin paljon levänneempi olo ja suuntasimmekin heti aamulla jo Hampuriin päiväksi. Harmiksemme myös maanantai oli tosi sateinen ja siksi vietimme päivää Billstedt-center -ostoskeskuksessa. Siellä oli kivoja kauppoja ja mukavia ruokapaikkoja. Teimme myös edullisia ostoksia saksalaisessa ruokakaupassa. Siellä esimerkiksi 12pack vesipulloja maksoi 3 euroa. Ostarilta ajoimme Fehmarniin takaisin Scandlinesin satamaan ja lautalle. Ennen lauttaa tosin tankkasimme tankin täyteen saksalaista edullista bensaa, hinta oli vain 1,92€/litra, mikä tuntui utopistisen halvalta verrattuna Suomen bensan hintoihin. Lauttamatkan jälkeen porskutimme autolla nopeasti Tanskan läpi Juutinrauman sillalle ja sieltä takaisin Vellingeen siihen majapaikkaan, jossa olimme jo aiemmin majoittuneet yhden yön hintaan 119€. Se oli tosi kiva ja rauhallinen paikka.

Lyypekki-Hampuri autolla 59km/40-60min

Hampuri-Fehmarn autolla 145km/1h50min

Fehmarn-Rödby lautalla n. 45min

Rödby-Vellinge autolla  190km/n. 2h

Päivä 6.

Kuudes päivä oli jälleen ajopäivä, kun ajoimme puoli Ruotsia läpi Vellingestä Södertäljeen. Matkalla pysähdyimme kolmessa eri leikkipuistossa ja kävimme syömässä Jureskogs-ravintolassa. Suosittelen, ruoka oli herkullista! Lisäksi kävimme puolimatkassa tutustumassa Brahehusin raunihoihin, mistä oli aivan mielettömät näköalat! Siellä pääsi tutustumaan myös vanhaan vankityrmään ja muutenkin kohde oli ilmainen ja tosi kiva.  Vietimme Brahehusilla n. tunnin kivan pysähdyksen upeissa maisemissa seikkaillen. Menimme yöksi siihen samaan vierastaloon Södertäljeen, jossa yövyimme ensimmäisenä yönä. Hinta oli jälleen 80€/yö, joten todella edullinen. Otimme sen kahdeksi yöksi.

Vellinge-Södertälje autolla n. 600km/8h pysähdyksineen

Päivä 7.

Reissun kohokohta oli kyllä varmasti tämä Kolmården-päivä. Södertäljestä oli sinne aavistuksen lyhyempi matka kuin Tukholmasta ja pitkien ajopäivien jälkeen tunti ei tuntunut missään, hyvä kun ehti juuri ja juuri istahtaa autoon kun oli jo perillä. Kolmården on kyllä ehdottomasti kaikista pohjoismaisista kohteista mun lemppari lapsiperhekohde. Vaikka lipuille tulee hintaa, koen, että siellä sille rahalle ihan todella saa vastinetta. Eläinpuisto, kotieläintila, safari-gondoliajelu, vuoristoradat ja huikea Bamse World sekä tietenkin Kulmården-leikkipuisto. Valtavasti tekemistä vaikka kahdelle päivälle. Lisäksi Kolmårdenissa ruokailu on tosi edullista ja siellä on valtavasti tarjontaa. Aikuisen ja kolmen lapsen ateriat saa alle viidelläkympillä.

Aloitimme reissun aamupäivällä lasten maatilalta, kuljimme villieläinten läpi safari-gondoliajelulle ja jatkoimme kohti vuoristoratoja. Sitten suuntasimme Tiikeri-maailmaan, Bamse Worldiin ja syömään. Loppupäivästä vietimme aikaa vielä mahtavassa Kulmårdenissa leikkien ja lapset saivat sieltä uusia ystäviä. Kolmården menee kiinni klo 18, eli sinne kannattaa mennä jo heti aamulla, jotta ehtii varmasti nähdä kaiken.

Södertälje-Kolmården autolla n. 115km / 1h15min

Kolmården-Södertälje autolla n. 115km / 1h15min

Päivä 8.

Reissun viimeinen kokonainen päivä ja me vietimme sen Tukholmassa. Ensimmäisenä kävimme katsomassa Oton vanhaa lapsuudenkotia Älvsjössä. Hän asui siellä lapsuudessaan kolme vuotta. Kävimme katsomassa myös Oton vanhaa förskolania ja muutenkin lähiympäristöä. Päivällä pyörimme Tukholman keskustassa ja iltapäivällä suuntasimme Mall of Scandinaviaan. Sieltä menimme viimeiseen majapaikkaan, joka oli alle 10min ajomatkan päässä Viikkarin satamasta. Siellä pakkasimme viimeisiä tavaroita paremmin ja vietimme illan kivassa leikkipuistossa lähistöllä. Viimeinen majapaikka maksoi 120€/yö. Se ei ollut mitenkään kovin ihmeellinen, mutta ihan siisti ja sijainti oli mahtava laivamatkaa ajatellen.

Södertälje-Tukholma autolla n. 30km/30min

Päivä 9.

Aamulla heräsimme 5.30 ja satamassa meidän piti olla tasan seitsemältä. Päivän vietimme Viking Grace laivalla ja ruokailimme siellä buffetissa. Lapset osallistuivat mm. limbokilpailuun ja meidän 5-vuotias jopa voitti sen! Hän oli innoissaan kultamitalista ja jäätelölipukkeesta. Kiva päivä laivalla yhdessä. Illalla ajoimme sitten vielä kotiin ja olimme kotona kymmenen maissa.

Tukholma-Turku lautalla 7.45-19.45

Turku-Helsinki autolla n. 170km/1h45min

Roadtripin kustannukset

Laivamatkat Turku-Tukholma-Turku Viking Linella: Meno 93€ sis. henkilöauto + 1kpl edullisin hytti, Paluu 89€ sis. henkilöauto + 1kpl edullisin hytti. Yhteensä: 182€ 

Lauttamatkat Rödby-Fehmarn-Rödby: 98€/suunta sis. henkilöauto ja 6 matkustajaa (matkustajien määrä ei vaikuta hintaan). Yhteensä: 196€

Sillan ylitykset Juutinrauman sillalta Malmö-Kööpenhamina-Malmö: 65€/suunta yhteensä 130€ (hinta henkilöautolle).

Airbnb-yöpymiset kahdeksan yötä: 80€+119€+500€+119€+160€+120€= yhteensä n. 1100€

Ruokailut: ruokabudjetti n. 150€/päivä sisältäen kaksi lämmintä ateriaa, aamu- ja iltapalan ja välipalan kuudelle hengelle, yhteensä: 1350€ (joinakin päivinä meni vähemmän, toisina enemmän, tämä keskiarvo).

Bensiini: Tankkasimme neljä kertaa, joista kerran Suomessa, kerran Ruotsissa ja kahdesti Saksassa. Bensaan meni koko reissulla yhteensä n. 400€, josta Saksassa tankkaaminen tasapainotti kustannuksia mukavasti, kun siellä bensiini oli 1,92€/litra. Reissun aikaan Ruotsissa bensa oli 2,3€/litra ja Suomessa 2,69€/litra.

Nähtävyydet: Suosimme muuten ilmaisia nähtävyyksiä, mutta Kolmårdenista maksoimme yhteensä n. 235€ lipuista meidän perheeltä. Kolmårdenin lippuhinnat vaihtelevat sen mukaan onko kyseessä suosittu päivä vai ei. Vaaleanvihreät päivät ovat edullisimpia ja punaiset kalleimpia, tummanvihreät siitä välistä. Me mentiin tummanvihreänä päivänä.

Kustannukset yhteensä kuudelta hengeltä: 182€+196€+130€+1100€+1350€+400€+235€=3593€

Tähän budjettiin sisältyy vain ruokaostokset, eli mitään hupiostoksia tai muita shoppailuja ei ole tässä luettu mukaan. Mielestäni erittäin kohtuullinen summa kolmesta maasta ja yhdeksästä päivästä kuudelle hengeille. Suunnitelmallisuudella olisi voinut säästää, samoin itse kokkaamalla. Me syötiin pääosin ravintolassa kaikki lounaat ja päivälliset. Ei myöskään suunniteltu reissua ollenkaan ja varattiin kaikki majoitukset ja liput parin päivän varoitusajalla. Majoituksia olisi voinut löytää enemmän ja paremmin varaamalla etukäteen, mutta toisaalta me oltiin tosi tyytyväisiä meidän majoituksiin näinkin. Mentiin ihan päivä kerrallaan vaan ja se oli tässä reissussa parasta. Tällainen reissu nähtävästi on mahdollista toteuttaa neljän lapsen kanssa spontaanisti ja suunnittelematta, sitähän me tässä testattiin. Voisin tehdä tällaisen reissun toisenkin kerran mielihyvin, mutta silloin suunnittelisin ainakin sen verran, että en menisi Saksaan sunnuntaina, jolloin kaikki on kiinni.

Kilometrejä reissulla tuli yhteensä vajaat 3000 eli todella paljon! Mutta onneksi meillä oli vain kaksi pidempää ajopätkää ja muuten ajot tulivat lyhyissä ja helposti jaksettavissa pätkissä, joiden välissä tehtiin aina kaikkea muuta. Ajamisen vastapainoksi oli myös paljon muuta tekemistä ja se olikin tärkeää, jotta lapset viihtyivät.

Me ollaan yleensä matkustettu Tukholmaan Silja Linen laivoilla Helsingistä, mutta se olisi tullut jopa neljä kertaa kalliimmaksi tällä porukalla ja autolla, koska nukkumapaikat olisi pitänyt olla koko perheelle. Päivälaivoilla Viikkarilla sai toisen hytin poistettua, koska ei tarvittu nukkumapaikkoja kaikille ja se toi mukavasti säästöä matkaan.

Laitan vielä Instagram Storyjen puolelle kysymysboksin, jossa voi kysyä reissusta mitä tahansa! Lisäksi laitan sinne pikavinkit pitkiin automatkoihin vauvan kanssa, koska niistä tuli jo reissun aikana kysymyksiä.

Kaupallinen yhteistyö: Visit Oulu, Oulun kaupunki, Visit Liminka & Visit Raahe.

Meidän perheen tämän kesän odotetuin reissu on nyt tehty, kun kotiuduttiin viime viikolla Pohjolan Rengastieltä. Ja mä en kestä, miten mahtava ja ikimuistoinen reissu meillä oli! Kaikki meni reissulla todella hyvin, vaikka jännitystäkään ei elämästä puuttunut, kun Oulussa ollessamme sinne iski aivan älytön myrsky, josta lehdissäkin uutisoitiin. Mutta onneksi me selvittiin ehjin nahoin ja päästiin jatkamaan reissua. Tässä postauksessa kerron meidän vinkit Pohjolan rengastien kohteisiin. Nämä sopivat kaikki loistavasti lapsiperheelle, mutta ehdottomasti myös ilman lapsia. Tästä postauksesta löydät ravintolasuositukset, käyntikohteet ja ihanimmat yöpymispaikat Raahesta, Oulusta ja Limingasta. Hyppää mukaan meidän reissuun!

Ensimmäinen kohde: Raahe

Saavuttiin Raaheen myöhään perjantaina illalla ja suunnattiin heti ensimmäisenä ravintola Raahen Hoviin syömään. Saatiin ihan mielettömän ystävällistä palvelua, vaikka oltiin perillä vasta iltakahdeksan jälkeen lasten kanssa, ja vasta silloin mentiin syömään. Raahen Hovissa oli herkulliset ruuat ja miellyttävä sisustus. Lapsetkin söivät kaikki lautasensa tyhjäksi. Lasten listalta löytyi mm. siikaa, broileria ja lehtipihviä, sekä vauvoille oma sormiruoka-annos, mikä täytyykin pitää mielessä meidän tulevan beibin kanssa.

Majoituttiin Vanhassa Raahessa aivan rannan tuntumassa upeassa Willa Katariinssa, Katariinan Kamarissa, joka on yli 200-vuotias talo. Katariinan kamarin pihapiirissä asustelee kanoja ja siellä on henkeäsalpaavan kaunista. Vaikka talo oli vanha, sieltä löytyi kaikki modernit mukavuudet meidän lapsiperheelle ja siellä oli oikein hyvä yöpyä. Lapset rakastivat tutkia talon vanhoja aarteita ja siellä oli lisäksi paljon kirjoja, leluja ja muuta kivaa tekemistä. Lapset saivat nukkua ihanissa muumilakanoissa. Aamiainen tarjoiltiin pihapiirin aitassa ja sekin oli oikein monipuolinen ja hyvä, saatiin jopa lettuja ja hilloa, mikä oli tietenkin lasten mieleen.

Raahessa oli myös paljon hauskaa tekemistä! Ensimmäisenä aamulla suunnattiin suppailemaan XL-suplaudalla Botnia Outdoorin kanssa. En ollut koskaan ennen nähnytkään XL-suplautaa, ja yllätyin, että sen kyytiin mahtui jopa kahdeksan henkeä. Meillä oli aivan huippu ohjaaja, joka lähti mukaan ja mahduttiin siis laudalle koko perhe. Se oli niin rentouttavaa ja ihanaa! Suppailupaikka oli niin ihanan suojaisa, vesi oli aivan tyyntä ja kyyti tasaista. Mua etukäteen hieman jännitti, miten onnistuu näillä raskausviikoilla, mutta siis mulla oli oikein leppoisaa siinä laudan kyydissä ja Otto, ohjaaja ja meidän esikoinen meloivat. Tehtiin ihana lenkki kauniissa auringonpaisteessa. Sen jälkeen Otto testasi vielä tavallista sup-lautaa ja lapset leikkivät sen aikaa kauniilla uimarannalla, josta löytyi myös hauska karuselli.

Lounasta me syötiin Raahen uudessa Piknik-puistossa, josta tosin siirryttiin nopeasti parin sadan metrin päähän toisen puiston penkeille syömään, kun lapset halusivat mennä ihanaan leikkipuistoon leikkimään. Meidän piknik-eväät valmisti Puolu Catering, jolla on oma Puolu Street -ruokakoju Raahen Museon rannassa. Saatiin ihan mieletön piknik-satsi, mm. herkullisia minipizzoja, croissantteja, dippivihanneksia ja hedelmiä, valkosuklaacookieita, vaahtokarkkeja, smoothieita ja inkivääri-puolukkakuplajuomaa. Puolun kautta voi tilata myös Juhannukseksi juhannuskasseja ja vaikka tarjoilut omiin juhliin.

Piknik-lounaan jälkeen oli vuorossa vierailu Pakkahuoneen museossa siinä museorannassa aivan kävelymatkan päässä, ja siellä oli ihan valtavasti mielenkiintoista nähtävää. Lapsia kiinnosti hurjasti kaikki historialliset asut ja esineet ja olipa museossa myös vanha merimieskirkko ja harvinaisia luita, esineitä, koralleja ja muuta, mitä merimiehet olivat tuoneet matkoilta mukanaan.

Museokäynnin jälkeen piipahdettiin seuraajien suosituksesta kahvilla Langin kauppahuoneella ja kuljailtiin Vanhassa Raahessa upeiden puutalojen keskellä. Raahesta jäi kyllä hyvä fiilis, kaikki oli helposti kävelymatkan päässä lasten kanssa ja Vanha Raahe on todella tunnelmallinen.

Raahen kohteet:

Majoitus:

Katariinan kamari

Ruokailu:

Raahen Hovi

Puolu Catering/ Puolu Street

Käyntikohteet:

Raahen Piknikpuisto

Botnia Outdoor sup-lautailu

Pakkahuoneen museo

Toinen kohde: Törmälän tila & Siikajoki

Toiseksi yöksi me suunnattiin Törmälän tilalle Siikajoelle. En ole oikein koskaan itse tainnut harrastaa maatilamatkailua, mutta tämä oli ainakin ihan super ihana kohde! Yövyttiin kaksikerroksisessa ranta-aitassa, johon meidän perhe mahtui hyvin. Tilalla oli rannassa suloisia kesälampaita, joita sai käydä rapsuttelemassa. Saunottiin valtavassa saunarakennuksessa oikein kunnon puusaunassa ja paljukin oli lämmitetty meitä varten. Törmälän tilalla oli todella herkullinen aamupala ja ihanaa ja ystävällistä henkilökuntaa. Siellä voi kokeilla majoitusta myös puusta roikkuen Tentsilessä! Ilman tätä mun valtavaa mahaa olisin varmasti halunnut kokeilla sitäkin. Lämmin suositus Törmälän tilalle. Lapset viihtyivät pihalla keinuen ja jättishakkia pelaten ja välillä lampaita rapsutellen.

Kolmas kohde: Liminka

Hyvin nukutun yön jälkeen ajettiin muutaman kymmentä kilometriä kohti Liminkaa ja Kukka- ja Eläinpuisto Escurialia. Niin hassua, että en ollut koskaan aiemmin kuullut siitä, vaikka kuitenkin Limingan ohi on tullut mentyä moneen kertaan. Escurial vei aivan meidän sydämen, niin ihana eläinpuisto! Siellä eläimillä oli paljon tilaa olla ja niitä pääsi katsomaan läheltäkin. Joka puolella oli myös upeita kukkaistutuksia. Escurialista löytyy mm. laamoja ja alpakoita, aaseja, emuja, paljon erilaisia lintuja, kilpikonnia, kaneja, vuohia ja ankkoja. Siellä oli tosi paljon nähtävää lasten kanssa ja me oltaisiin varmasti viihdytty siellä vaikka kokonainen päivä. Henkilökunta oli myös ihanan rempseää ja kertoi mielellään eläimistä. Ihan mainio retkikohde koko perheelle!

Limingassa on paljon kiinnostavia eläimiä, sillä Kukka- ja eläinpuiston jälkeen ajettiin Limingan luontokeskukselle, joka oli tosi mahtava! Liminganlahden luontokeskuksella voi lainata kiikarit ja lähteä lintubongailemaan 600 metrin päähän lintutornille. Lisäksi luontokeskuksessa on näyttelyitä, joissa pääsee tutustumaan lintuihin monella eri tavalla. Siellä oli paljon nimenomaan toiminnallista tekemistä lapsille, eli ei ollut vain sellainen ”katsele ja kävele” -museo. Monia asioita pääsi itse kokeilemaan ja tarjolla oli esimerkiksi hauskoja virtuaalisia pelejä, joita sai kokeilla, sekä upea satunurkkaus ylhäällä. Liminganlahden luontokeskuksella voi myös ruokailla, siellä on kahvila, jossa on tarjolla lounasta ja kahvilatuotteita ja esimerkiksi jäätelöä. Tosi huikea ja maksuton kohde!

Käyntikohteet:

Kukka- ja Eläinpuisto Escurial

Liminganlahden luontokeskus

Neljäs kohde: Oulu

Limingasta ajettiin lasten kanssa Ouluun ja siellä viihdyttiinkin reissun viimeiset päivät. Koska sunnuntai oli hieman pilvinen ja sateinen, me suunnattiin Oulun tiedekeskus Tietomaahan, jossa olin käynyt viimeksi yläkouluiässä! Tietomaassa oli monta kerrosta täynnä tehtävää ja kokeiltavaa lasten kanssa. Tietomaassa pääsimme kokeilemaan mm. kelkka- ja vuoristoratasimulaattoreita, tutustumaan sattumaan ja todennäköisyyksiin, ajamaan hurjalla vaijeripyörällä ja matkustamaan aikakoneella. Tietomaa on kyllä yksi Oulun kivoimpia kohteita lasten kanssa, siellä on niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja opittavaa.

Majoituttiin Oulussa kaksi yötä Nallikarin upeassa Poiju Villassa, jotka ovat siis vuokrattavia moderneja huviloita aivan hiekkarannan tuntumassa. Meidän villa tuntui varsin hulppealta ilmastointeineen ja omine saunoineen. Sieltä löytyi kaikki modernin kodin mukavuudet ja enemmänkin. Villassa mahtui hyvin kahdessa makuuhuoneessa nukkumaan tällainen viisihenkinen perhe, ja olohuoneen levitettävälle vuodesohvalle olisi mahtunut vielä kaksi tyyppiä. Nallikari on mahtava paikka kesämatkailijoille, siellä on erilaisia majoitusmahdollisuuksia leirintäalueesta isoihin villoihin ja kaikkeen siltä väliltä. Leirintäalueella palvelee myös Nallikari Bistro ja Bakery, josta me saatiin aamupalat pienestä aamupalabuffetista. Bistro ja Bakery tarjoaa myös lounasta ja bistro menun, kahvilatuotteita ja jäätelöä ja paljon muuta. Oiva kohde, jos käy Nallikarissa ihan muuten vain!

Illallisella ruokailtiin tunnelmallisessa Sokeri-Jussin Kievarissa Oulun Pikisaaressa, joka on yksi mun lempipaikkoja Oulussa. Pikisaari on Oulun keskustan tuntumassa oleva idyllinen saari ja Sokeri-Jussin Kievari taitaa olla Pikisaaren tunnetuin kohde. Siellä tarjoillaan mm. Oulun perinneruokaa Rössypottua, mutta Rössypotun lisäksi sieltä saa myös muita mielettömiä herkkuja. Sokeri-Jussin Kievarissa löytyi lapsillekin oma lista, ja lasten listalla oli perus nakkien ja ranskalaisten lisäksi myös esimerkiksi paistettua kuhaa ja broileria. Herkuttelin itsekin (aikuisten :D) paistetulla kuhalla ja Otto söi härkää.

Aloitettiin meidän maanantaiaamu vierailulla meille tuttuun Vauhtipuistoon. Vauhtipuisto löytyy aivan Nallikarin läheltä ja se on mainio huvipuistokohde pienten ja vähän isompienkin lasten kanssa. Olen ennenkin Vauhtipuistosta kirjoittanut, mutta se on Suomesta ylivoimaisesti mun lempi huvipuisto pienten 1-5v lasten kanssa, sillä siellä lähes kaikki on sellaista, mitä ihan pienetkin voivat jo kokeilla. Isommillekin Vauhtipuistosta löytyy kyllä tekemistä, kuten autoja, pomppulinnoja, liukumäkiä ja huvipuistolaitteita. Vauhtipuistoon oli tullut sitten viime käynnin myös uusia laitteita, kuten mahtava Hyrskyn Tyrsky -laiva ja Hupi Pallot kuumailmapallokaruselli.

Vauhtipuisto on sopivan pienellä alueella, niin siellä ei mene kukaan hukkaan ja kaikki löytävät toisensa kätevästi, vaikka isommat menisivätkin laitteisiin keskenään pienempien käydessä jossain toisessa laitteessa. Vauhtipuistoon pääsee helposti joko omalla autolla tai Kaupunkijuna Kompiaisella, jonka kyyti kuuluu rannekkeen hintaan. Kompiainen kulkee sekä Nallikarista että keskustasta Vauhtipuistoon ja takaisin.

Vauhtipuiston jälkeen suunnattiin piknikille Nallikarin uimarannalle ja haettiin herkulliset piknik-eväät Nallikari Bistro & Bakerysta. Ehdittiin onneksi syödä meidän eväät ja nauttia upeasta hellepäivästä Nallikarin rannalla, ennen kuin myrsky tuli yhtäkkiä päälle ja kaikki ihmiset lähtivät juoksemaan! Tämä oli täysin poikkeuksellista, en ole ikinä kokenut mitään vastaavaa, vaikka Nallikarissa olen käynyt kymmeniä kertoja. Mutta onneksi meidän Poiju Villa oli niin lähellä, niin päästiin nopeasti sinne suojaan ja kuivattelemaan, kun kastuttiin kaatosateessa. Ja onni, että oltiin juuri saatu eväät syödyksi.

Meidän kohteena olisi maanantaina ollut vielä Linnasaaressa sijaitseva Vesipuisto Lappis, joka olisi varmasti ollut ihan mieletön! Myrskyn vuoksi ei kuitenkaan tällä kertaa päästy sinne, vaan se jäi nyt sitten seuraavalle reissulle odottamaan.

Illallista nautittiin Nallikarin uimarannalla sijaitsevassa ravintola Nallikarissa, jossa myös löytyi kattava lasten lista sekä monipuolinen, tuore ja laadukas lista aikuisille. Otto valitsi tällä kertaa burgeria ja itse herkuttelin nokkoslasagnella, jollaista en ennen ollut maistanutkaan. Nokkoslasagne oli täynnä makua.

Oulun kohteet:

Majoitus:

Poiju Villas Nallikari

Ruokailut:

Nallikari Bistro & Bakery

Sokeri-Jussin Kievari

Ravintola Nallikari

Käyntikohteet:

Tiedekeskus Tietomaa

Vauhtipuisto

Nallikarin uimaranta

Vesipuisto Lappis

Pohjolan rengastie on ihan uusi kokemusrikas reitistö ja mun mielestä ihan huippu konsepti! Pohjolan rengastiellä pääsee kokemaan monipuolisesti avomerta, jokisuistoa, metsää ja luontoa ja siellä on runsaasti mielenkiintoisia kohteita niin lapsiperheille kuin kaikille muillekin. Rengastietä pitkin kuljettaessa voi kokea Suomen luonnon ääripäät ja yhdistää sen kaiken vielä kaupunkielämään ja elämyksiin. Ja juuri näin me mun mielestä tehtiin!

Saatiin nähdä mieletöntä jokisuistoa Siikajoella, paljon eläimiä ja lintuja Limingassa, maatilaelämää Törmälän tilalla, ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa ja historian havinaa Raahessa ja Oulussa paljon kaupunkiaktiviteetteja ja herkullisia ravintoloita. Saatiin tavata ihania ja sydämellisiä yrittäjiä, jotka palvelivat meitä turisteja täydellä sydämellä. Pohjolan rengastien varrelta löytyy kymmeniä ihania majoituspaikkoja, ruokapaikkoja ja elämyskohteita, niin autoilijoille kuin julkisilla kulkevillekin. 

Jos suunnittelet kotimaan matkaa  lähiaikoina, niin Oulun tyttönä minä suosittelen erittäin lämpimästi kyllä näitä Pohjolan rengastien kohteita. Reitti toimii ympäri vuoden ja jokainen vuodenaika tuo kohteisiin omat upeat erityispiirteensä. Meillekin jäi vielä ihan valtavasti nähtävää ja koettavaa myös tuleville reissuille. Kiitos Visit Liminka, Visit Raahe ja Visit Oulu tästä ikimuistoisesta reissusta! Me saatiin ihania ja lämpimiä muistoja, uusia kokemuksia ja mahtava aloitus kesälle!

Tilasin tässä tällä (vai viime?) viikolla meille uusia sisustusjulisteita valokuvista, joita otettiin helmikuussa New Yorkissa. Samalla jotenkin pysähdyin selaamaan reissukuvia pitkäksi aikaa ja halusin jakaa teille vielä muutaman kuvan New Yorkista, joita en aiemmin ole jakanut missään. Me kuvattiin reissulla ihan älytön määrä kuvia ja vieläkin on muistikortilla paljon kuvia, joita en ole vielä ehtinyt käydä läpi. Säästelen niitä kuvia ja muistoja, koska niihin on niin ihana palata.

Vitsi miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että meillä kävi niin hyvä tuuri, että ehdittiin toteuttaa reissu ennen tätä kaikkea. Se oli vain kuukaudesta kiinni, maaliskuussa reissu ei olisi enää ollut turvallinen. Seurasin kyllä jo silloin tammi-helmikuussa uutisointia koronavirukseen liittyen melko aktiivisesti ja kyllä se mietitytti juuri pitkillä lennoilla ja lentokentällä etenkin, kun monilla oli maskit päällä jo silloin. Onneksi silloin ei vielä kuitenkaan ollut vaaraa. 

Me ihan muuten vaan päädyttiin varaamaan reissu helmikuun alkuun, silloin oli melko hyvin tilaa hotelleissa ja edulliset hinnat lennoille (+ meidän hääpäivä, mikä ei kuitenkaan ollut ratkaiseva tekijä). Oltaisiin ihan hyvin saatettu varata se ihan mihin tahansa muuhunkin ajankohtaan. Kävi vaan aivan valtava munkki.

Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta se, että me oikeasti oltiin siellä. Varsinkin nyt, kun lehdissä näkyy päivittäin kuvia New Yorkin autioituneista kaduista ja Times Squarelta, jonka valtavassa ihmisvilinässä mekin ihan vasta oltiin. Miten paljon kaikki on muuttunut vain kahdessa kuukaudessa. 

Oikeasti tähän väliin on pakko kertoa tosi random juttu! Kun istuin kirjoittamassa tätä sohvalla ja nousin höyläämään juustoa meidän lapselle, niin samalla löysin mun pyllyn alta Yhdysvaltain yhden sentin kolikon. Siis miten? Millä todennäköisyydellä yhtäkkiä löytyy sellainen pyllyn alta kun kirjoittaa juuri tähän reissuun liittyen, enkä ole nähnyt mitään kolikoita missään varmaan kertaakaan reissun jälkeen. No ei siinä, kyllä sitä on tottunut löytämään kaikenlaista kaikenlaisista paikoista näin lapsiperhearjessa. Mutta tämä oli vaan niin hauska ja outo sattuma. Jatketaan.

Se reissu oli kyllä sellainen unelmien täyttymys ja niin suuri kokemus, että sitä tulee edelleen ajateltua ainakin joka viikko. Ehkä siksi tuntui ihanalta ajatukselta tilata valokuvia reissulta myös osaksi meidän kotia. Niitä kuvia katsellessa tulee aina hyvä ja kiitollinen fiilis siitä, että saatiin kokea se kaikki. Niitä katsellessa on myös hyvä haaveilla siitä, että joskus me vielä lähdetään sinne koko perhe. Siihen menee varmasti vuosia, mutta me tehdään se. 

Meillä oli suunnitelmissa tälle kesälle Euroopan roadtrip koko perheen kesken. Roadtrip on ollut meidän haaveena jo pitkään ja ollaan odotettu, että kuopus on tarpeeksi vanha sellaiselle reissulle. Tänä kesänä niin olisi ollut. Suunnitelmissa oli kiertää lasten kanssa Legoland ja Saksan isot huvipuistot. Se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi vielä pitkäksi aikaa, sillä ei voi tietää onnistuuko sellainen reissu vielä ensi vuodenkaan kesällä. Vain aika näyttää. Mutta kyllä sitä ehtii myöhemminkin sitten, nyt voi keskittyä oikean matkailun sijaan nojatuolimatkailemaan. Voi muistella vanhoja reissuja, lukea vanhoja reissupostauksia tai katsella vanhoja videoita Kreikan aalloista tai Mallorcan lämmöstä. Niistä tulee hyvä ja lämmin fiilis. 

Heti kun tilaamat julisteet ovat tulleet perille ja olen saanut ne kehystettyä, niin pitää kyllä näyttää millainen lopputulos tuli! Viikonloppuna meillä on suunnitelmissa vanhan asunnon varaston läpikäymistä, ulkoilua (jes, lumet suli pois!) ja hyllyjen kiinnittelyä seinille. Ihanaa viikonloppua kaikille <3