Arjen nopeat kasvisruoat

31.01.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

En oikeasti olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että joskus me syödään arjessa niin kasvispainotteisesti kuin nykyään. Yksi viikottainen kasvisruokapäivä vaihtui ensin kahteen, sitten muutamaan ja nyt syödään kotona keskimäärin ehkä 5/7 aterialla viikossa kasvisruokaa. Muutos on tapahtunut niin pikkuhiljaa ja niin luontevasti, että oikein hämmästyin nyt kun aloin pohtimaan tätä. Meidän viikon ruokaostosten kauppakuitti vahvistaa tämän. Siellä on päivän pääaterioiden osalta lähinnä kasviproteiineja ja kalaa. Toki tämä vaihtelee eikä edelleenkään olla ehdottomia. Joinakin viikkoina tulee syötyä myös parinakin päivänä liharuokaa, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna muutos on iso ja merkittävä.

Kasviproteiinit ovat ottaneet pysyvän paikan meidän jääkaapista (ja kuivakaapista) useastakin eri syystä. Ne ovat helppoja ja nopeita valmistaa, säilyvät  pitkään ja maistuvat hyvältä. Lisäksi ne ovat terveellisiä ja ilmastolle parempia vaihtoehtoja. Mun mielipidettä ei enää tarvitse muuttaa kasvisruoan suhteen: mä olen ihan myyty ja niin on meidän koko perhe. Monelle kasvisruoka tuntuu silti edelleen hankalammalta tai vähemmän maukkaalta vaihtoehdolta ja se on ihan ymmärrettävää. Niin itsekin ajattelin vielä muutama vuosi sitten. Vasta kymmenien ja taas kymmenien eri reseptien kokeilu ja todella monen eri kasviproteiinin testaaminen niissä on saanut mut muuttamaan mieltä kasvisruoasta. Se ei tosiaan tapahtunut yhdessä yössä, eikä minkään artikkelin lukeminen tai dokkarin katselu saanut mua silloin ”heräämään”.

Vaikka valinnanmahdollisuudet vegehyllyssä ovat jo lisääntyneet huimasti viime vuosina, uusille herkullisille vaihtoehdoille on todellakin tilaa. Toivon, että joskus kaupassa ei ole enää vegehyllyä tai vegenurkkausta vaan vegekäytävä, kuten on lihakäytäväkin. Siksi iloitsen joka kerta, kun vegehyllyyn saadaan uusia vaihtoehtoja. K-kaupat ovat tuoneet länsinaapuristamme Ruotsista täysin uuden VegMe-tuotesarjan kauppojen hyllyille, joka sisältää paljon uusia vegevaihtoehtoja.

VegMe-tuotteet on suunnitellut ruotsalainen kokkiperhe, joka on halunnut kehittää tuotteiden makua innovatiivisesti. ”Tuotekehityksen taustalla on ajatus muuttaa ihmisten mielipiteitä kasvisruoasta ja tarjota herkullisia ja maukkaita vegaanisia proteiinivaihtoehtoja ruokapöytään.” Kuulostaa siis erittäin hyvältä ja juuri meille passelilta.  VegMe-tuotteet valmistetaan soijaproteiinista menetelmällä, jossa soijaproteiini maustetaan savustetulla vedellä ja savustetulla luomurypsiöljyllä. Tässä prosessissa tuotteet saavat lihaisan ja mehukkaan rakenteen sekä umamisen maun.

VegMe-tuotteiden soija on valmistettu valvotuilla tiloilla Euroopassa vastuullisesti ja VegMe-tuotteiden koko toimitusketju tunnetaan kauppojen hyllyiltä viljelmille asti. Sarjaan kuuluu erilaisten kasviproteiinien lisäksi myös valmisruokia sekä kastikkeita. Erityisesti kasviproteiinien osalta olen kaivannutkin uusia vaihtoehtoja erilaisilla koostumuksilla.

VegMe-kasviproteiineihin kuuluu kolme erilaista vaihtoehtoa. Me testattiin ensimmäisenä VegMe Vegan Bites -rustiikkipalat, joissa on purutuntumaa ja jota voi käyttää kana- tai lihasuikaleiden tavoin joko kylmänä tai lämpimänä. VegMe Färs Original jauhisrouhe sopii käytettäväksi jauhelihan tapaan missä tahansa jauhisruuassa makaronilaatikosta bologneseen. VegMe Vegobullar pikkupullat eli vegepullat sopii hyvin vaikka perunamuusin, kermakastikkeen ja puolukkahillon kanssa periruotsalaiseen tapaan.

Me ollaan testattu nyt jo useampaa erilaista VegMe -tuotetta. Lounaalla testattiin yhtenä päivänä Oton kanssa niin valmis VegMe ThaiGryta kuin myös VegMe vegobullar med mos. Molemmat veivät kielen mennessään, 5/5! Yhtenä iltana herkultetiin VegMe vegaanisella aiolilla, joka oli juuri niin ihanan valkosipulista kuin toivoinkin. Testattiin myös yhtenä iltana K-Ruoan helppoa vegaanisten tacojen ohjetta, jossa on käytetty VegMe Vegan Bites -rustiikkipaloja. Taivaallisia tacoja! Toinen meidän testaama resepti oli VegMe Vegaaninen thaipata, jonka ohjeen jaan teillekin:

Vegaaninen Thaipata

Ainekset 4 annosta
400 g VegMe Vegan bites
1 keltasipuli
1 sitruunaruoho
1 dl tuoretta korianteria
1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl sambal oelek-tahnaa
1 rkl rapsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
½ rkl currya
2 tl tomaattipyreetä
5 dl kasvislientä
1 tlk kookosmaitoa
1 iso punainen paprika
200 g tuoreita sieniä
300 g parsakaalia
2 suikaloitua kevätsipulia
1 pakkaus kirsikkatomaatteja
1 lime
1 dl Sweet Chili -kastiketta

Tee näin:
Pilko keltasipuli ja sitruunaruoho, kuori ja raasta inkivääri. Kuullota sipuli hienonnetun sitruunaruohon, sienten ja sambal oelekin kanssa isossa kattilassa. Pilko paprika, sienet, kevätsipuli ja parsakaali sopivankokoisiksi paloiksi. Lisää vihannekset , sekä tuore korianteri muiden ainesten joukkoon. Purista valkosipulinkynnet joukkoon ja lisää inkivääriraaste, curry ja tomaattipyree. Lisää liemi, kookosmaito, VegMe bites sekä Sweet Chili -kastike. Kiehauta hämmentäen ja hauduta n. 10 minuuttia kannen alla. Lisää lopuksi tomaatit ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa yhdessä limelohkojen ja riisin tai nuudelin kanssa.

Jos kaipaat lisää inspiraatiota nopeisiin arkiruokiin, K-Ruoan sivuilta löytyy liuta nopeita ja helppoja arkireseptejä kokeiltavaksi, sieltä mä etsin inspiraatiota aina kun iskee kaipaus maistaa jotain uutta.

Mikä on teidän lemppari kasvisruoka arjessa? Jaetaan toisillemme inspiraatiota! Ja suosittelen lämpimästi testaamaan VegMe-tuotteita niin arjen kuin juhlankin ruuanlaitossa, etenkin jos et aiemmin ole vielä löytänyt itsellesi mieleistä kasviproteiinia niin tässä voisi olla vahva ehdokas.


9x minä tammikuussa

29.01.2020

Olen aina fiiliksissä kun alan tekemään näitä asukoostepostauksia vuosien varrelta. On niin hauskaa selata omaa blogia taaksepäin ja unohtua samalla lukemaan kaikkia vanhoja ihania muistoja. Tälläkin kertaa törmäsin esimerkiksi mun ja esikoisen kahdenkeskiseen shoppailu- ja sushireissuun 2016 tammikuulta, jolloin hän oli 4-vuotias. Me muistellaan tuota ihanaa reissua edelleen ja hänestä oli hauskaa lukea, mitä olin kirjoittanut siitä silloin tuoreeltaan. Samalla oli hauskaa muistella meidän vanhoja koteja ja törmäsinpä mä myös ensimmäiseen ikinä musta otettuun mahakuvaan, joka on otettu kai joskus maaliskuussa 2011, mutta jaoin sen siis seuraavan vuoden tammikuussa. En edes tiennyt, että sellainen kuva on olemassa, kun olen aina luullut että eka mahakuva musta on otettu blogia varten vasta toukokuussa. Ihana muisto! Mutta sen pidemmittä höpinöittä, mennäänpä niihin asuihin.

Tammikuu 2012

 

Tää kuva yllätti mut ihan täysin, siis todella! Mullahan on varsin kivat vaatteet ja meikit ja hiukset ja kaikki. Voisin pukea asun sellaisenaan päälle vaikka tänään. Vuoden 2012 asuksi siis todella kiva, silloin mulla oli vähän hurjempiakin tyylejä välillä, heh. Asukuvassa näkyy ihanasti myös meidän sen ajan keittiö ja keittiön sotkut. Kuinka rentoa. Ja jääkaappi täynnä magneetteja ja lippulappusia, ihan kuten nykyäänkin. Siis en kyllä luovu blondista tukasta, mutta tuollainen pitkä ja tuuhea tumman suklaan värinen tukka on kyllä aika herkku. Tuo oli sitä aikaa, kun Otto kiinnitti mun teippipidennykset, en kestä!

Tammikuu 2013

2013 Tammikuussa odotin meidän keskimmäistä ja nämä kuvat on otettu vähän ennen kun jouduin parin kuukauden vuodelepoon. Tuo musta sifonkitunika oli mun suosikkivaate ja mulla on se edelleen tallella. Se on käynyt raskausvaatteena myös Emilian kaapissa ja käytin sitä raskausvaatteena myös meidän kuopusta odottaessani. Se on ihan normi vaatepuolelta ostettu tuolloin 2013 vuonna, muistaakseni se oli alelöytö Cubuksesta ja maksoi alle kympin. Kiva asu, jonka voisin pukea päälle jos olisin raskaana, mutta ilman raskausmahaa en osaa tuota käyttää, kun se on lokeroitunut niin raskausvaatteeksi itselleni, vaikka ei ole edes siihen tarkoitettu.

Tammikuu 2014

Nämä kuvat on napattu Kööpenhaminassa, ja tuon alemman ulkona otetun kuvan on ottanut joko Irene tai Erika Naakka, jotka olivat reissulla mukana. Me tutustuttiin silloin ja meillä oli kyllä niin hauska reissu! Tuo on juuri se nahkahame, josta edellisessä asukoostepostauksessa puhuin. Se ihana A-linjainen hame, johon en varmasti ikinä enää mahdu. Tykkään tuosta asusta, se on klassinen ja nätti. Nahkahametta lukuunottamatta mulla ei kuitenkaan ole mitään noita vaatteita tallella. Nuo kengät olivat myös aivan ihanat, käytin niitä monta vuotta ennen kuin niiden pohjiin kului isot reiät! Michael Korsin laukku on edelleen tallella ja meidän lapset käyttää sitä pikkulaukkuna esim. diskossa.

Tammikuu 2015

 

Tykkään tästä asusta tosi paljon! Kengät ja laukku mulla on edelleen tallessa ja myöskin käytössä. Takkikin saattaa olla ehkä meidän varastossa, siitä on sisävuori niin pahasti revennyt, että en ole viitsinyt käyttää. Nyt kun meillä on ompelukone, niin senhän voisi tietysti korjata, olipa hyvä että törmäsin tähän tätä postausta tehdessäni. Tuo takki on nimittäin musta tosi ihana! Huivia mulla ei ole enää, olen varmasti joskus laittanut sen eteenpäin kirppikselle. Mutta voisin pukea tämänkin asun ihan tällaisenaan päälle vaikka heti tänään, sopivan klassinen ja ajaton.

Tammikuu 2016

Mulla oli tämä asu päällä, kun oltiin esikoisen kanssa siellä shoppailemassa. Molemmilla oli päällä ruutupaidat ja bomber-takit ja hiuksissa puolinuttura. Muistan, että esikoisesta oli 4-vuotiaana tosi hauskaa samistella äidin kanssa. Tästä asusta mulla on tallessa edelleen nahkainen tikattu bomber sekä punainen ruutupaita. Kengät annoin mun serkulle pari vuotta sitten, kun hän ihastui niihin. Tekonahkaleggingseihin tuli iso reikä, eikä ne enää mulle mahtuisikaan. Laitoin ne muistaakseni silloin eteenpäin johonkin tekstiilijätteeseen. Muistelen kyllä niin lämmöllä tuota päivää vieläkin!

Tammikuu 2017

Olin viimeisilläni raskaana, nämä kuvat on otettu vain muutamia päiviä ennen meidän kuopuksen syntymää. Muistan, että olo oli aika lyllertävä jo, mutta näköjään vielä nauratti. Tästä asusta mulla on tallella edelleen takki, kengät ja Diorin aurinkolasit. Ja Makian huivikin on tallessa, mutta se on nykyään Otolla käytössä. En muista enää mikä oli tuon ihanan pitkän eläväpintaisen neuletakin kohtalo, mutta jotain sille muistaakseni tapahtui. Mulle tuli bomber-ähky vuosien 2015,2016 ja 2017 jälkeen ja just nyt en ehkä käyttäisi tuota bomberia. Mutta olen säästänyt sen, koska se on kivan värinen ja hyväkuntoinen ja uskon, että bomber-ähky menee joskus vielä ohi ja silloin olen iloinen siitä, että säästin sen.

Tammikuu 2018

Pidin tätä asua kun kävimme perhe- ja 1v-kuvauksissa. Edelleen kaikki asun osat tallella ja käytössä. Farkut on edelleen kaapissa, tosin olin aivan unohtanut ne! Pitääkin kokeilla niitä pitkästä aikaa. Makuupussitakki on yksi mun vaatekaapin kulmakivistä, jo vuodesta 2017 alkaen. Se oli aikanaan huippu ostos! Tuli kauhea kaipuu tummempaan huulipunaan, näyttää jotenkin tosi kivalta mun mielestä näissä! En ole varmaan yli vuoteen käyttänyt kovin tummia huulipunia, kun en ole hajusteettomana löytänyt mieluisaa tummaa sävyä. Toivottavasti tulevalla NYCin matkalla vaikka löytyisi.

Tammikuu 2019

Tässä asussa näkyy rentous ja kaikki vaatekappaleet ja asusteet on mulla edelleen aktiivisessa käytössä. Valitettavasti tästä kyllä paistaa myös itselleni se, miten sinut en ollut itseni kanssa. Halusin piilottaa itseni löysien vaatteiden alle ja nämä ovat tammikuun 2019 ainoat asukuvat. Ihana talvinen maisema, vitsit viime vuonna näytti erilaiselta tammikuussa kuin tänä vuonna. Rakastan mun karvatakkia ja mun Timberlandin kenkiä, sekä tuota R-collectionin hupparia, joka on mulla käytössä joka viikko.

Tammikuu 2020

Nämä tuoreimmat kuvat on tietenkin lempparit, koska näissä näytän eniten juuri siltä, miltä juuri nyt haluankin näyttää. Tämä on mun sellainen perusasu tällä hetkellä, joka tulee vedettyä kaapista päälle vähintään kerran viikossa (tai kaksi tai kolme). Viihdyn hyvin kaikissa näissä vaatekappaleissa ja uskon, että ne tulevat näkymään mun päällä vielä monena vuonna, kuten ilahduttavan monet näistä tämänkin asukoosteen vaatteista ovat näkyneet.

Mikä oli sun lempparityyli näistä? Hauskaa muuten, että vuodenajasta riippuen mulla näkyy esim. niin erilaisia hiustyylejä! Esimerkiksi tätä katsoessa voisi kuvitella, että mulla ei koskaan ole ollut esim. pastelliviolettia tukkaa, vaikka onkin. Mulla ei vain koskaan ole ollut sitä tammikuussa, heh.


Ystävänpäiväkortteja heille, jotka niitä eniten kaipaavat

28.01.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin & Indieplacen kanssa.

Kun mut haluttiin mukaan Postin kaupalliseen yhteistyöhön, jossa ideana oli askarrella ja lähettää ystävänpäiväkortteja yksinäisille sekä kertoa tästä mahdollisuudesta teille, mulla meinasi tulla itku ilosta. Niin ihana ja kaunis idea, niin helppo tapa tehdä hyvää ja ilahduttaa. Mä lähdin suurella riemulla mukaan ja meidän lapset innostuivat heti ja lupasivat auttaa mua korttipajalla. Me rakastetaan askarrella yhdessä ja mikä olisikaan helpompi tapa auttaa kuin viettää yhteinen ihana askarteluhetki ja lähettää kortteja heille, jotka eivät sellaista välttämättä muuten saisi.

Postin ystävänpäiväkampanjassa kerätään postikortteja (kaupasta valmiina ostettuja tai itsetehtyjä) lähetettäväksi yksinäisille ihmisille ja tällä tavalla ilahdutetaan heitä ystävänpäivänä. Posti jakelee ihmisten lähettämät kortit paikkoihin, joissa on yksinäisyyttä ja jonne ystävänpäiväkortteja harvemmin vastaanotetaan. Kortteja toimitetaan kolmeen kohteeseen, jotka ovat Rinnekoti, Sos-lapsikylä sekä HelsinkiMissio.

Mä valitsin meidän korttien kohteeksi HelsinkiMission, koska vanhusten yksinäisyys raastaa mun sydäntä. Tiedän itsekin omakohtaisesta kokemuksesta, miten yksinäiseksi läheinen voi vanhana tuntea itsensä esimerkiksi puolison poismenon jälkeen. Jos vaan mitenkään voin ilahduttaa ja piristää näitä yksinäisiä vanhuksia, niin sen kyllä teen. Viime keväänä valittiin HelsinkiMissio meidän hääpäiväjuhlien hyväntekeväisyyskohteeksi ja vielä joku päivä mä aion alkaa myös vapaaehtoiseksi ystäväksi vanhukselle, se on mulle tärkeä asia.

Mä toivon, että kortin saajasta tuntuu ihanalta, että joku on ajatellut häntä ja halunnut ilahduttaa häntä kortilla. Kortteja askarrellessa mä mietin, millaisille ihanille ihmisille kortit matkaavat eteenpäin.

Lapset tekivät kortteja keskittyen ja suurella innolla mun kanssa ja pohtivat yhdessä, miten hauskaa olisi toimia postinkantajana ja käydä viemässä kortteja vanhainkotiin. Mä toivon että meidän tekemät kortit tuovat iloa saajiensa päiviin tai edes pienen hymyn kasvoille. Ne on askarreltu suurella rakkaudella ja kieli keskellä suuta. Me saatiin tehtyä lopulta 18 korttia, eikä mennyt edes kauan kun yhdessä puuhasteltiin. Askartelutarvikkeetkin löytyi valmiiksi jo kotoa aiempien askarteluiden pohjalta, joten tästä ei todellakaan ollut vaivaa, päin vastoin. Kiikutin kortit isossa kirjekuoressa tänään meidän lähimpään postiin ja sieltä ne lähtevät matkaan ilahduttamaan ihmisiä. Ystävänpäivä on jo ihan pian, vain parin viikon päästä!

Jos sinäkin haluat osallistua Postin ystävänpäiväkampanjaan, toimi näin: 

1. Askartele tai osta haluamasi määrä kortteja (yksikin on jo iso juttu!)

2.Kirjoita korttiin tervehdyksesi ja osoita se joko HelsinkiMission, SOS Lapsikylän tai Rinnekodin kautta korttia odottavalle.

3. Lähetä kortit viimeistään 29.1. (eli huomenna!) alla olevaan osoitteeseen, ja Posti jakelee ne eteenpäin. Voit lähettää yhdessä kirjekuoressa useamman kortin, ja sinun ei tarvitse lisätä postimerkkejä tai osoitetietoja kuoren sisällä oleviin kortteihin erikseen.

Osoite: 

Posti Oy
Ystävänpäivä
PL 7230
00002 HELSINKI

Mä toivon hurjasti, että mahdollisimman moni osallistuisi tähän ihanaan kampanjaan ja toivotan kaikille ihanaa päivää <3 


Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin

27.01.2020

Tämä oli se tulos, jonka tutkijat saivat laajasta FINterveys2017 -väestötutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan pikkulasten vanhemmat olivat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä sekä saavutuksiinsa elämässä kuin muut 18–50-vuotiaat aikuiset. Pikkulasten vanhempien ja muiden samanikäisten aikuisten tyytyväisyydessä omaan taloudelliseen tilanteeseen ei ollut eroa. Pikkulasten vanhempien elintavat olivat terveyden kannalta hieman suotuisammat kuin muiden samanikäisten. Pikkulasten vanhemmat joivat harvemmin yli kuusi alkoholiannosta kerralla ja istuivat vähemmän ruudun ääressä vapaa-ajalla kuin muut samanikäiset aikuiset. Toki he myös kokivat hieman muita samanikäisiä harvemmin nukkuvansa riittävästi ja kärsivät psyykkisistä oireista saman verran tai aavistuksen vähemmän kuin muut samanikäiset, mutta lopputulema oli se, että lapsiperheillä yleisesti ottaen on ihan kivaa ja asiat hyvin. Samaistuin. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)

Nämä tutkimustulokset olisivat saattaneet mennä mulla aivan ohi ilman mun ihanan aktiivista seuraajaa, joka YLE:n uutisen aiheesta linkkasi mulle Instagramissa. Hän halusi kertoa uutisesta minulle, koska minä olen alusta asti puhunut meidän onnesta lapsiperheenä ja siitä, miten ihanaa mun mielestä on elää lapsiperheessä. Kaikkien näiden vuosien ajan olen mielipiteeni kanssa kuulunut julkisessa keskustelussa selkeään vähemmistöön.

Uutinen olisi saattanut mennä mulla ohi, koska se ei mitenkään hurjan laajasti noussut yleiseen keskusteluun. Törmäsin siihen yhdessä IG-Storyssa sen jälkeen kun olin itse lukenut sen ja siihen se jäi. Siitä ei tullut kohua, eikä suurta blogipostausten vyöryä kuten esimerkiksi taannoin siitä, että lapsiperheiden vanhempien yövalvomiset eivät jakaudu tasaisesti tai siitä, että äidit uupuvat täydellisyyden tavoittelusta. Niihin keskusteluihin osallistuin itsekin heti blogipostauksilla, mutta tämän postauksen tekemistä epäröin monta päivää. Eihän lapsiperheiden onnellisuudesta mitään shokkiotsikoita saa revittyä, vaan tämä on just sellainen tylsä aihe, jonka moni jättää huomiotta. Kun jaoin uutisen mun storyssa, lähes kukaan ei reagoinut millään tavalla, vaikka yleensä reaktioita ja keskustelua syntyy reippaasti paljon vähäpätöisemmistäkin aiheista.

Ja tässä on ehkä myös se syy, miksi keskustelu perhe-elämästä on mediassa niin vääristynyttä. On paljon helpompaa (ja esimerkiksi medioille kannattavampaa) tarttua niihin aiheisiin, jotka synnyttävät kiihkeää keskustelua ja keräävät paljon klikkejä ja jakoja. Shokeeraaviin ja negatiivisiin paljastuksiin, jotka saavat äänekkäimmät kertomaan lisää shokeeraavia ja negatiivisia asioita, jotka keräävät lisää klikkejä ja jakoja. Myös tutkimuksen yhteenvedossa todetaan, että mediasta välittyy hyvin raskas kuva pikkulapsiperheiden arjesta, vaikka tutkimuksen perusteella valtaosa lapsiperheistä voi oikein hyvin.

Mun mielestä se on aivan älyttömän surullista, miten monta kertaa esimerkiksi meidän elämää on epäilty kulissiksi. Aivan kuin ei olisi mahdollista olla onnellinen ja elää tasapainoista elämää hyvinvoivassa parisuhteessa, jos on pienten lasten vanhempi. Tämä tutkimus osoittaa, että aika moni muukin elää tätä ihan samanlaista kulissia mukavaa lapsiperheen arkea ja nauttii siitä.

Muutama vuosi sitten pyysin ihmisiä kertomaan positiivisia ja ihania asioita perheistään median antaman negatiivisen kuvan vastapainoksi (en siis väittämään, että mitään negatiivista ei ole, vaan ainoastaan kertomaan vaihteeksi myös jotain kivaa). Mulle jopa suututtiin siitä. Että miksi ei saisi puhua siitä, miten rankkaa on ja eikö mun mielestä ole hyvä, että niistä huonoistakin asioista puhutaan. Siitä huolimatta, että olin tekstissä selkeästi kirjoittanut, että mielestäni on tosi hyvä, että negatiivisista asioista puhutaan ja ihmiset saavat sitä kautta vertaistukea ja tekevät vaikeudet näkyvämmiksi. Halusin vaan vastapainoksi kiinnittää välillä huomiota myös niihin hyviin asioihin. Kommenttiboksissa ne hyvät ja ihanat asiat jäivät täysin näiden vihaisten kommenttien varjoon. Mä hämmennyin siitä, koska en osannut olettaa, että niin kävisi.

Jotain julkisessa keskustelussa on muuttunut muutamassa vuodessa, tai sitten mä osaan nykyään ilmaista itseäni paremmin (epäilen), sillä pari viikkoa sitten kun pyysin ihmisiä kertomaan, miksi he rakastavat omaa perhettään, kukaan ei suuttunut. Sen sijaan keräsin valtavan määrän aivan ihania vastauksia ihmisiltä. Niistä vastauksista tuli hyvä mieli ja sellainen olo, että teidän perheissä on älyttömän paljon rakkautta ja ihania asioita. Mulle ei tullut niistä sellainen olo, että kukaan näistä ihmisistä ei olisi koskaan ollut ihan pirun väsynyt valvottuaan yön vauvan kanssa, tai kironnut joskus koko perheeseen iskenyttä oksennustautia tai riidellyt väsyneenä puolison kanssa. Mulle tuli vaan sellainen olo, että niistä ihan tavallisista lapsiperhearjen jutuista huolimatta (tai juuri niiden vuoksi) monet näkevät ihan hirveästi ihanaa ja hyvää ja rakastettavaa siinä omassa perheessä ja arjessa.

Musta tuntuu, että lähes aina kun puhutaan lapsiperheiden onnesta tai hyvinvoivasta pienten lasten vanhempien parisuhteesta, pitää laittaa hirveästi disclaimereita, että tiedostaa kyllä, että kaikilla ei ole asiat näin hyvin ja muistuttaa, että meilläkin on oksutauteja ja meilläkin joskus valvotaan tai kinastellaan tai syödään eineksiä. Muuten joku tulee samantien huomauttamaan. Sen sijaan jos joku lapseton kertoo omasta onnesta tai parisuhteesta, mitään disclaimereita ei tarvita (tai en ainakaan huomaa niitä samalla tavalla). Silloin kaikki tuntuvat ymmärtävän, että tollakin Riitta-Maijalla on varmasti joskus flunssa tai PMS, mutta se on niistä huolimatta onnellinen. Niiden vaikeuksien olemassaoloa ei tarvitse erikseen korostaa. Miksi lapsiperheiden kohdalla pitää muistaa muistuttaa, että meilläkin kärsitään joskus?

 

Tämä tutkimuksen yhteenveto oli ihanaa luettavaa ja mulle tuli siitä hyvä mieli. Pikkulasten vanhemmista valtaosa, eli n. 8/10, on tyytyväisiä saavutuksiinsa elämässä. Perhe-elämäänsä tyytyväisiä pikkulasten vanhemmista on lähes 9/10. Muilla samanikäisillä aikuisilla vastaavat osuudet ovat pienempiä. Voi kun näistä hyvistä asioista puhuttaisiin vieläkin enemmän. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)

Edelleen olen sitä mieltä, että on aivan mahtavaa, että raskaista tai negatiivisista asioista keskustellaan avoimesti. Niistä saa ja pitää puhua. Olisi silti hienoa, että niistä ihanistakin asioista puhuttaisiin mediassa yhtä innokkaasti. Olisi mahtavaa, että media ja julkinen keskustelu heijastelisi nykyistä paremmin tämän tutkimuksen tuloksia ja lapsiperheiden todellista tilaa, jotta kenellekään perhe-elämästä mahdollisesti haaveilevalle ei syntyisi vääristynyttä kuvaa. Kaikki erilaiset äänet pitäisi saada kuuluviin. Tällä hetkellä median antama kuva perhe-elämästä on 9/10 väsymystä ja masennusta, vaikka tutkimuksen mukaan vanhemmista 12% on masentuneita (aavistuksen vähemmän kuin samanikäiset lapsettomat aikuiset) ja 1/3 kokee saavansa liian vähän unta. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)

Samalla kun toivon muutosta mediassa ja asenteissa, toivon myös, että lapsiperheiden hyvinvointi lisääntyisi entisestään ja yhä harvempi joutuisi kärsimään mielenterveyden ongelmista tai jäisi väsymyksen kanssa yksin, oli lapsia tai ei. Avoimella keskustelulla on tässä varmasti oma tärkeä roolinsa.

Itse aion jatkaa samalla tiellä, jolla olen jatkanut jo pian yhdeksän vuotta. Kerron avoimesti niin meidän kuin muidenkin lapsiperheiden erilaisia tarinoita, iloineen ja suruineen, mutta positiivisen kautta. Jaan (entistäkin hanakammin) positiivisia ja ei-shokeeraavia artikkeleita silloin kun sellaisiin törmään. Puhun lapsiperheiden erilaisuuden huomioimisen puolesta ja peräänkuulutan sitä, että lapset saavat olla näkyvä ja arvokas osa yhteiskuntaa, ihan kuten kaikki muutkin.


3x Terveelliset & helpot aamupalat arkeen

26.01.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Green Choicen & Indieplacen kanssa.

Mä syön usein aamupalalla tosi perus juttuja, niinkun ihan vaan leipää ja hedelmän. Aamuisin olen laiska ja haluan lähinnä istua, juoda kahvia ja syödä nopeasti jotain helppoa. Kuitenkin haluaisin myös, että aamupalat joita syön, olisivat terveellisiä. Pelkkä leipä juustolla ja kahvi kun ei sitä oikein ole. Rakastan niitä päiviä, kun saan jonkun ihanan ja herkullisen ja värikkään aamiaisen jossain tapahtumassa, tai sovin aamupalatreffit kaverin kanssa kahvilaan. Joskus kun aamulla puputan sitä tylsää leipää, mietin, että olispa kiva syödä välillä jotain muutakin. En kuitenkaan jaksa aamuisin nähdä vaivaa ja usein kaikki muu tuntuu aamuisin juuri siltä: turhalta vaivannäöltä, joka vie aikaa jostain muusta tärkeästä. Mutta entäs, jos aamupalan tekisikin kymmenessä minuutissa valmiiksi jo illalla? Voisiko se toimia? No voisi!

 

Ihailen aina kaikkia upeita smoothie bowleja ja joskus viikonloppuisin jaksan tehdä niitä itsekin, mutta arjen vähän parempien aamupalavaihtoehtojen pitää mun kohdalla olla super iisejä ”heitä kaikki kasaan” -tyyppisiä juttuja. Siihen toimii aika hyvin sellaiset jutut, jotka tekee illalla nopeasti ja helposti valmiiksi ja nappaa aamulla vaan jääkaapista. Tai sitten sellaiset, jotka vaativat aamullakin vain sen pari minuuttia. Leivätkin kun voi tehdä niin monella eri tavalla.

Syy, miksi kaikissa näissä resepteissä on mukana maapähkinävoita on se, että tykkään siitä. Se on herkullista ja tosi erilaista kuin ne perinteiset suomalaiset aamupalat. Maapähkinävoi tuo oman lisänsä niin moneen eri tyyppiseen aamuipalaan: sitä voi laittaa puuroon, jugurttiin, smoothieen, leivälle, granolaan. Vain taivas on rajana. Tärkeintä maapähkinävoin valinnassa on se, että valitsee sellaisen vaihtoehdon, jossa on oikeasti vain maapähkinää (eikä esim. lisättyä sokeria, kovetettua rasvaa tai muita lisäaineita). Green Choicen luomu maapähkinävoit (Crunchy ja Creamy) ovat juuri sellaisia. Niistä 99,3% on paahdettua luomu maapähkinää ja lisäksi niissä on ripaus merisuolaa. Suolapitoisuus on kuitenkin maltillinen 0,72g/100g.

Perjantaina vietettiin muuten juuri Peanut butter dayta, jonka ansiosta mä tutustuin vähän maapähkinävoin historiaan. Se on patentoitu ensimmäisen kerran vuonna 1884! Aika vanha keksintö siis jo. Luin myös awarenessdays.com -sivustolta, että yli 90% amerikkalaisista perheistä käyttää sitä säännöllisesti. Mä aion todellakin testata perinteistä amerikkalaista aamiaista meidän NYCin reissulla ja tulen takuulla syömään sielläkin maapähkinävoita. Täytyy tosin olla sielläkin tarkkana, ettei tule syötyä jotain sokeripommia, vaan samanlaista aitoa tavaraa kuin nämä Green Choicen luomu maapähkinävoit, joita kotona käytämme.

Pssst! Green Choicelta löytyy myös neutraalin makuinen luomu kookosöljy, joka on hyvä kaveri ruuanlaitossa ja leivonnassa ja toimii neutraalin maun ansiosta myös mulle, vaikka en välitä kookoksesta yhtään!

3x terveelliset ja nopeat aamupalat

Banana Bread -smoothie maapähkinävoilla (1 annos)

2 banaania

3dl kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa tai maitoa)

2rkl Green Choice luomu maapähkinävoita (creamy)

1tl Green Choice luomu kookosöljyä

0,5tl kanelia

0,5tl inkivääriä

0,5tl kardemummaa

0,5tl vaniljauutetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella ja tarjoile lasista. Voit valmistaa jo illalla valmiiksi tai surauttaa kaikki nopeasti aamulla, tämä ei vie kuin pari minuuttia, koska pilkkomista ei juurikaan ole. Smoothieta voi varioida heittämällä sekaan esim. pakastemustikoita, mansikoita, pari porkkanaa tai mitä ikinä kaapista löytyykään.

Maapähkinävoi-tuorepuuro

3dl luomu kaurahiutaleita

3dl kauramaitoa

1 banaani

2rkl Green Choice luomu maapähkinävoita (Crunchy tai Creamy)

1tl vaniljauutetta

0,5tl kanelia

0,5tl kardemummaa jauhettuna

ripaus suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella, kaada sopivaan (kannelliseen) astiaan ja anna tekeytyä yön ajan tai vähintään 5h jääkaapissa. Jos haluaa mieluummin puuron lämpimänä, voi kaikki ainekset sekoittaa ja sen jälkeen tehdä puuron mikrossa samantien.

Marmeladi-maapähkinävoi ja banaani-maapähkinävoi -leivät

2 viipaletta täysjyväpaahtoleipää

2rkl Green Choice luomu maapähkinävoita (Crunchy tai Creamy, käytä omaa lempparia)

1/2 banaani

1rkl valitsemaasi marmeladia (me testattiin juuri meidän esikoisen valmistamaa veriappelsiinimarmeladia ja se sopi tähän loistavasti)

Paahda leivät leivänpaahtimessa. Voitele ruokalusikallisella maapähkinävoita per leipä. Lisää päälle marmeladia tai banaaniviipaleita. Huom! Ole tarkkana marmeladia tai hilloa valitessasi, valitse tai valmista itse mahdollisimman vähäsokerinen vaihtoehto.

KILPAILU: VOITA GREEN CHOICEN TUOTEPAKETTI!

Mihin terveelliseen aamupala-reseptiin sä käyttäisit Green Choicen luomu  maapähkinävoita? Kommentoi postauksen kommenttiboksiin ja voita Green Choice -tuotepaketti! Tuotepaketteja arvotaan yhteensä 3 kappaletta, eli kolme voittajaa. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, jotta sinulle voidaan ilmoittaa voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta-aikaa on 2.2. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!