Arjen nopeat kasvisruoat

31.01.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

En oikeasti olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että joskus me syödään arjessa niin kasvispainotteisesti kuin nykyään. Yksi viikottainen kasvisruokapäivä vaihtui ensin kahteen, sitten muutamaan ja nyt syödään kotona keskimäärin ehkä 5/7 aterialla viikossa kasvisruokaa. Muutos on tapahtunut niin pikkuhiljaa ja niin luontevasti, että oikein hämmästyin nyt kun aloin pohtimaan tätä. Meidän viikon ruokaostosten kauppakuitti vahvistaa tämän. Siellä on päivän pääaterioiden osalta lähinnä kasviproteiineja ja kalaa. Toki tämä vaihtelee eikä edelleenkään olla ehdottomia. Joinakin viikkoina tulee syötyä myös parinakin päivänä liharuokaa, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna muutos on iso ja merkittävä.

Kasviproteiinit ovat ottaneet pysyvän paikan meidän jääkaapista (ja kuivakaapista) useastakin eri syystä. Ne ovat helppoja ja nopeita valmistaa, säilyvät  pitkään ja maistuvat hyvältä. Lisäksi ne ovat terveellisiä ja ilmastolle parempia vaihtoehtoja. Mun mielipidettä ei enää tarvitse muuttaa kasvisruoan suhteen: mä olen ihan myyty ja niin on meidän koko perhe. Monelle kasvisruoka tuntuu silti edelleen hankalammalta tai vähemmän maukkaalta vaihtoehdolta ja se on ihan ymmärrettävää. Niin itsekin ajattelin vielä muutama vuosi sitten. Vasta kymmenien ja taas kymmenien eri reseptien kokeilu ja todella monen eri kasviproteiinin testaaminen niissä on saanut mut muuttamaan mieltä kasvisruoasta. Se ei tosiaan tapahtunut yhdessä yössä, eikä minkään artikkelin lukeminen tai dokkarin katselu saanut mua silloin ”heräämään”.

Vaikka valinnanmahdollisuudet vegehyllyssä ovat jo lisääntyneet huimasti viime vuosina, uusille herkullisille vaihtoehdoille on todellakin tilaa. Toivon, että joskus kaupassa ei ole enää vegehyllyä tai vegenurkkausta vaan vegekäytävä, kuten on lihakäytäväkin. Siksi iloitsen joka kerta, kun vegehyllyyn saadaan uusia vaihtoehtoja. K-kaupat ovat tuoneet länsinaapuristamme Ruotsista täysin uuden VegMe-tuotesarjan kauppojen hyllyille, joka sisältää paljon uusia vegevaihtoehtoja.

VegMe-tuotteet on suunnitellut ruotsalainen kokkiperhe, joka on halunnut kehittää tuotteiden makua innovatiivisesti. ”Tuotekehityksen taustalla on ajatus muuttaa ihmisten mielipiteitä kasvisruoasta ja tarjota herkullisia ja maukkaita vegaanisia proteiinivaihtoehtoja ruokapöytään.” Kuulostaa siis erittäin hyvältä ja juuri meille passelilta.  VegMe-tuotteet valmistetaan soijaproteiinista menetelmällä, jossa soijaproteiini maustetaan savustetulla vedellä ja savustetulla luomurypsiöljyllä. Tässä prosessissa tuotteet saavat lihaisan ja mehukkaan rakenteen sekä umamisen maun.

VegMe-tuotteiden soija on valmistettu valvotuilla tiloilla Euroopassa vastuullisesti ja VegMe-tuotteiden koko toimitusketju tunnetaan kauppojen hyllyiltä viljelmille asti. Sarjaan kuuluu erilaisten kasviproteiinien lisäksi myös valmisruokia sekä kastikkeita. Erityisesti kasviproteiinien osalta olen kaivannutkin uusia vaihtoehtoja erilaisilla koostumuksilla.

VegMe-kasviproteiineihin kuuluu kolme erilaista vaihtoehtoa. Me testattiin ensimmäisenä VegMe Vegan Bites -rustiikkipalat, joissa on purutuntumaa ja jota voi käyttää kana- tai lihasuikaleiden tavoin joko kylmänä tai lämpimänä. VegMe Färs Original jauhisrouhe sopii käytettäväksi jauhelihan tapaan missä tahansa jauhisruuassa makaronilaatikosta bologneseen. VegMe Vegobullar pikkupullat eli vegepullat sopii hyvin vaikka perunamuusin, kermakastikkeen ja puolukkahillon kanssa periruotsalaiseen tapaan.

Me ollaan testattu nyt jo useampaa erilaista VegMe -tuotetta. Lounaalla testattiin yhtenä päivänä Oton kanssa niin valmis VegMe ThaiGryta kuin myös VegMe vegobullar med mos. Molemmat veivät kielen mennessään, 5/5! Yhtenä iltana herkultetiin VegMe vegaanisella aiolilla, joka oli juuri niin ihanan valkosipulista kuin toivoinkin. Testattiin myös yhtenä iltana K-Ruoan helppoa vegaanisten tacojen ohjetta, jossa on käytetty VegMe Vegan Bites -rustiikkipaloja. Taivaallisia tacoja! Toinen meidän testaama resepti oli VegMe Vegaaninen thaipata, jonka ohjeen jaan teillekin:

Vegaaninen Thaipata

Ainekset 4 annosta
400 g VegMe Vegan bites
1 keltasipuli
1 sitruunaruoho
1 dl tuoretta korianteria
1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl sambal oelek-tahnaa
1 rkl rapsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
½ rkl currya
2 tl tomaattipyreetä
5 dl kasvislientä
1 tlk kookosmaitoa
1 iso punainen paprika
200 g tuoreita sieniä
300 g parsakaalia
2 suikaloitua kevätsipulia
1 pakkaus kirsikkatomaatteja
1 lime
1 dl Sweet Chili -kastiketta

Tee näin:
Pilko keltasipuli ja sitruunaruoho, kuori ja raasta inkivääri. Kuullota sipuli hienonnetun sitruunaruohon, sienten ja sambal oelekin kanssa isossa kattilassa. Pilko paprika, sienet, kevätsipuli ja parsakaali sopivankokoisiksi paloiksi. Lisää vihannekset , sekä tuore korianteri muiden ainesten joukkoon. Purista valkosipulinkynnet joukkoon ja lisää inkivääriraaste, curry ja tomaattipyree. Lisää liemi, kookosmaito, VegMe bites sekä Sweet Chili -kastike. Kiehauta hämmentäen ja hauduta n. 10 minuuttia kannen alla. Lisää lopuksi tomaatit ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa yhdessä limelohkojen ja riisin tai nuudelin kanssa.

Jos kaipaat lisää inspiraatiota nopeisiin arkiruokiin, K-Ruoan sivuilta löytyy liuta nopeita ja helppoja arkireseptejä kokeiltavaksi, sieltä mä etsin inspiraatiota aina kun iskee kaipaus maistaa jotain uutta.

Mikä on teidän lemppari kasvisruoka arjessa? Jaetaan toisillemme inspiraatiota! Ja suosittelen lämpimästi testaamaan VegMe-tuotteita niin arjen kuin juhlankin ruuanlaitossa, etenkin jos et aiemmin ole vielä löytänyt itsellesi mieleistä kasviproteiinia niin tässä voisi olla vahva ehdokas.


9x minä tammikuussa

29.01.2020

Olen aina fiiliksissä kun alan tekemään näitä asukoostepostauksia vuosien varrelta. On niin hauskaa selata omaa blogia taaksepäin ja unohtua samalla lukemaan kaikkia vanhoja ihania muistoja. Tälläkin kertaa törmäsin esimerkiksi mun ja esikoisen kahdenkeskiseen shoppailu- ja sushireissuun 2016 tammikuulta, jolloin hän oli 4-vuotias. Me muistellaan tuota ihanaa reissua edelleen ja hänestä oli hauskaa lukea, mitä olin kirjoittanut siitä silloin tuoreeltaan. Samalla oli hauskaa muistella meidän vanhoja koteja ja törmäsinpä mä myös ensimmäiseen ikinä musta otettuun mahakuvaan, joka on otettu kai joskus maaliskuussa 2011, mutta jaoin sen siis seuraavan vuoden tammikuussa. En edes tiennyt, että sellainen kuva on olemassa, kun olen aina luullut että eka mahakuva musta on otettu blogia varten vasta toukokuussa. Ihana muisto! Mutta sen pidemmittä höpinöittä, mennäänpä niihin asuihin.

Tammikuu 2012

 

Tää kuva yllätti mut ihan täysin, siis todella! Mullahan on varsin kivat vaatteet ja meikit ja hiukset ja kaikki. Voisin pukea asun sellaisenaan päälle vaikka tänään. Vuoden 2012 asuksi siis todella kiva, silloin mulla oli vähän hurjempiakin tyylejä välillä, heh. Asukuvassa näkyy ihanasti myös meidän sen ajan keittiö ja keittiön sotkut. Kuinka rentoa. Ja jääkaappi täynnä magneetteja ja lippulappusia, ihan kuten nykyäänkin. Siis en kyllä luovu blondista tukasta, mutta tuollainen pitkä ja tuuhea tumman suklaan värinen tukka on kyllä aika herkku. Tuo oli sitä aikaa, kun Otto kiinnitti mun teippipidennykset, en kestä!

Tammikuu 2013

2013 Tammikuussa odotin meidän keskimmäistä ja nämä kuvat on otettu vähän ennen kun jouduin parin kuukauden vuodelepoon. Tuo musta sifonkitunika oli mun suosikkivaate ja mulla on se edelleen tallella. Se on käynyt raskausvaatteena myös Emilian kaapissa ja käytin sitä raskausvaatteena myös meidän kuopusta odottaessani. Se on ihan normi vaatepuolelta ostettu tuolloin 2013 vuonna, muistaakseni se oli alelöytö Cubuksesta ja maksoi alle kympin. Kiva asu, jonka voisin pukea päälle jos olisin raskaana, mutta ilman raskausmahaa en osaa tuota käyttää, kun se on lokeroitunut niin raskausvaatteeksi itselleni, vaikka ei ole edes siihen tarkoitettu.

Tammikuu 2014

Nämä kuvat on napattu Kööpenhaminassa, ja tuon alemman ulkona otetun kuvan on ottanut joko Irene tai Erika Naakka, jotka olivat reissulla mukana. Me tutustuttiin silloin ja meillä oli kyllä niin hauska reissu! Tuo on juuri se nahkahame, josta edellisessä asukoostepostauksessa puhuin. Se ihana A-linjainen hame, johon en varmasti ikinä enää mahdu. Tykkään tuosta asusta, se on klassinen ja nätti. Nahkahametta lukuunottamatta mulla ei kuitenkaan ole mitään noita vaatteita tallella. Nuo kengät olivat myös aivan ihanat, käytin niitä monta vuotta ennen kuin niiden pohjiin kului isot reiät! Michael Korsin laukku on edelleen tallella ja meidän lapset käyttää sitä pikkulaukkuna esim. diskossa.

Tammikuu 2015

 

Tykkään tästä asusta tosi paljon! Kengät ja laukku mulla on edelleen tallessa ja myöskin käytössä. Takkikin saattaa olla ehkä meidän varastossa, siitä on sisävuori niin pahasti revennyt, että en ole viitsinyt käyttää. Nyt kun meillä on ompelukone, niin senhän voisi tietysti korjata, olipa hyvä että törmäsin tähän tätä postausta tehdessäni. Tuo takki on nimittäin musta tosi ihana! Huivia mulla ei ole enää, olen varmasti joskus laittanut sen eteenpäin kirppikselle. Mutta voisin pukea tämänkin asun ihan tällaisenaan päälle vaikka heti tänään, sopivan klassinen ja ajaton.

Tammikuu 2016

Mulla oli tämä asu päällä, kun oltiin esikoisen kanssa siellä shoppailemassa. Molemmilla oli päällä ruutupaidat ja bomber-takit ja hiuksissa puolinuttura. Muistan, että esikoisesta oli 4-vuotiaana tosi hauskaa samistella äidin kanssa. Tästä asusta mulla on tallessa edelleen nahkainen tikattu bomber sekä punainen ruutupaita. Kengät annoin mun serkulle pari vuotta sitten, kun hän ihastui niihin. Tekonahkaleggingseihin tuli iso reikä, eikä ne enää mulle mahtuisikaan. Laitoin ne muistaakseni silloin eteenpäin johonkin tekstiilijätteeseen. Muistelen kyllä niin lämmöllä tuota päivää vieläkin!

Tammikuu 2017

Olin viimeisilläni raskaana, nämä kuvat on otettu vain muutamia päiviä ennen meidän kuopuksen syntymää. Muistan, että olo oli aika lyllertävä jo, mutta näköjään vielä nauratti. Tästä asusta mulla on tallella edelleen takki, kengät ja Diorin aurinkolasit. Ja Makian huivikin on tallessa, mutta se on nykyään Otolla käytössä. En muista enää mikä oli tuon ihanan pitkän eläväpintaisen neuletakin kohtalo, mutta jotain sille muistaakseni tapahtui. Mulle tuli bomber-ähky vuosien 2015,2016 ja 2017 jälkeen ja just nyt en ehkä käyttäisi tuota bomberia. Mutta olen säästänyt sen, koska se on kivan värinen ja hyväkuntoinen ja uskon, että bomber-ähky menee joskus vielä ohi ja silloin olen iloinen siitä, että säästin sen.

Tammikuu 2018

Pidin tätä asua kun kävimme perhe- ja 1v-kuvauksissa. Edelleen kaikki asun osat tallella ja käytössä. Farkut on edelleen kaapissa, tosin olin aivan unohtanut ne! Pitääkin kokeilla niitä pitkästä aikaa. Makuupussitakki on yksi mun vaatekaapin kulmakivistä, jo vuodesta 2017 alkaen. Se oli aikanaan huippu ostos! Tuli kauhea kaipuu tummempaan huulipunaan, näyttää jotenkin tosi kivalta mun mielestä näissä! En ole varmaan yli vuoteen käyttänyt kovin tummia huulipunia, kun en ole hajusteettomana löytänyt mieluisaa tummaa sävyä. Toivottavasti tulevalla NYCin matkalla vaikka löytyisi.

Tammikuu 2019

Tässä asussa näkyy rentous ja kaikki vaatekappaleet ja asusteet on mulla edelleen aktiivisessa käytössä. Valitettavasti tästä kyllä paistaa myös itselleni se, miten sinut en ollut itseni kanssa. Halusin piilottaa itseni löysien vaatteiden alle ja nämä ovat tammikuun 2019 ainoat asukuvat. Ihana talvinen maisema, vitsit viime vuonna näytti erilaiselta tammikuussa kuin tänä vuonna. Rakastan mun karvatakkia ja mun Timberlandin kenkiä, sekä tuota R-collectionin hupparia, joka on mulla käytössä joka viikko.

Tammikuu 2020

Nämä tuoreimmat kuvat on tietenkin lempparit, koska näissä näytän eniten juuri siltä, miltä juuri nyt haluankin näyttää. Tämä on mun sellainen perusasu tällä hetkellä, joka tulee vedettyä kaapista päälle vähintään kerran viikossa (tai kaksi tai kolme). Viihdyn hyvin kaikissa näissä vaatekappaleissa ja uskon, että ne tulevat näkymään mun päällä vielä monena vuonna, kuten ilahduttavan monet näistä tämänkin asukoosteen vaatteista ovat näkyneet.

Mikä oli sun lempparityyli näistä? Hauskaa muuten, että vuodenajasta riippuen mulla näkyy esim. niin erilaisia hiustyylejä! Esimerkiksi tätä katsoessa voisi kuvitella, että mulla ei koskaan ole ollut esim. pastelliviolettia tukkaa, vaikka onkin. Mulla ei vain koskaan ole ollut sitä tammikuussa, heh.