Pieni eskarilainen

31.05.2017

”Hejdåååå, dagis hejdå, adjöss och goodbye, hejdå!” lauloi meidän esikoinen tänään ystäviensä kanssa päiväkodin kevätjuhlassa. Tuon laulun olen kuullut jo aiemmissakin kevätjuhlissa ja miettinyt että kyllä mulla itkuhanat aukeaa kun meidän neiti laulaa samaa viimeisenä päiväkotikeväänään. Vaan tänään en yllättäen vuodattanut kyyneltäkään, vaikka hetki kovin tunteikas olikin. Mä vaan katsoin silkkaa iloa täynnä meidän esikoista joka lauloi tuota laulua kavereidensa kanssa niin onnellisen ja ylpeän näköisenä.

Ensi syksynä hän aloittaa eskarin, joka sijaitsee hänen tulevan koulunsa yhteydessä, eikä jatka enää samassa päiväkodissa. Mä en kestä, miten tähän on tultu! Siis miten, miten se pieni kolmevuotias joka aloitti päiväkodin on yhtäkkiä iso eskarilainen joka lauloi tänään heipat päiväkodille? Miten äidin pienestä esikoisvauvasta on voinut muka kasvaa jo pian kuusi vuotta täyttävä esikoululainen. Silti hän on vielä niin pieni, vaikka kieltäytyykin ehdottomasti tulemasta kutsutuksi ”äidin vauvaksi”.

Hänellä on ihan omat juttunsa, kaksi parasta kaveria jotka tulevat samaan eskariryhmään hänen kanssaan, ja vissi käsitys siitä mitä eskarissa tulee tapahtumaan ja mitä pitää osata kun sinne menee. Ollaan juteltu eskarista ummet ja lammet, ja hän odottaa eskarissa alkavia juttuja ihan hirveän paljon. Tutustumiskäynnin jälkeen ei hetkeen muusta puhuttukaan kuin eskarista, ryhmästä, opettajista ja siitä mitä kaikkea siistiä eskarissa tehdään. En epäile sekuntiakaan etteikö hänellä menisi hienosti siellä.

Olen ihan hurjan ylpeä meidän esikoisesta. Kuusi vuotta sitten ei kovin moni kaverikaan uskonut että me tässä onnistuttaisiin, tässä ”pikku” jutussa nimeltä vanhemmuus. Mutta niin vaan me ollaan kasvatettu tämä neiti esikoinen viittä vaille koulutielle – eskariin asti, ja kun mä katson tuota tyttöä niin tiedän että me ihan tasan ollaan vedetty aivan napakymppi suoritus. Hän on toiset huomioon ottava, empaattinen, hauska, rakastava ja niin fiksu että lyö meidät vanhemmat ällikällä joka päivä. Hän on tehnyt vanhemmuudesta helppoa ihan vain olemalla oma ihana itsensä. Tiaran syntymä kasvatti meitä vanhempia varmasti enemmän kuin me ollaan kasvatettu häntä vielä tähänkään päivään mennessä.

Meillä on vielä kokonainen yhteinen pitkä kesä edessä ennen kuin eskari edes alkaa, ja voi olla että ollaan tulisilla hiilillä muutama viikko ennen sitä, kun hän alkaa laskea öitä. Musta on ihanaa että hän odottaa sitä niin kovasti, enkä voi estää laskemastakaan kun hän osaa kuukaudet, päivämäärät ja viikonpäivät ihan omasta takaa. Sitä ennen kuitenkin nautitaan kesästä ihan täysillä, uidaan niin paljon kuin sielu sietää ja matkustetaan ja ammutaan vesipyssyillä ja syödään superisti jäätelöä.

Onnea meidän ihanalle esikoiselle päiväkotiuran loppuun saattamisesta <3

Ja ihanaa iltaa kaikille!


Huomenna kesälomalle

30.05.2017

Meidän tytöillä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä, huominen lyhyt päivä jolloin on myös kevätjuhla. Tänä keväänä päiväkotipäiviä ei ole kertynyt kovin paljoa kun tytöt ovat pitäneet kaksi pitkää usean viikon lomaa päiväkodista säännöllisten vapaapäivien lisäksi, mutta kuitenkin sen verran että he ovat saaneet viettää aikaa rakkaiden ja tuossa iässä jo supertärkeiden kavereidensa kanssa, ja ovat saaneet nauttia laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Laadukas varhaiskasvatus on termi, jota usein kuulen kritisoitavan mediassa, monet kun käsittävät päiväkodit vain ylitäysinä karsinoina, joissa lapsille ei ole aikaa. Mulla on kuitenkin siitä vain hyvää sanottavaa.

Meidän perheellä on kokemusta vain tuosta yhdestä mielettömän ihanasta ruotsinkielisestä kunnallisesta päiväkodista Helsingissä, jossa meidän tytöt ovat nyt kaksi vuotta olleet. Se on I-HA-NA. Siellä ei ole koskaan ollut liian täyttä ja lapsille on aina ollut aikaa ja voimavaroja. Mä olen ollut siellä mukana seuraamassa tavallista arkipäivää niin tutustumisjaksolla kuin esimerkiksi valokuvauspäivinä (jos ovat sattuneet lasten viikottaiselle vapaapäivälle), ja olen päässyt niin sanotusti kärpäseksi kattoon miltä se arki näyttää. Se on näyttänyt juuri siltä niin kuin toivoinkin: kotoisalta, positiiviselta, hyvin rytmitetyltä ja mielenkiintoiselta.

Joka päivälle on omat puuhansa, lapset työskentelevät paljon pienryhmissä ja pääsevät mahtaville retkille metsään viikottain, ja kuukausittain esimerkiksi museoon, urheilukentälle, teatteriin tai vaikkapa ruotsinkieliselle työväenopistolle Arbikseen kokkaamaan itse ruokaa. Päiväkodissa maalataan, askarrellaan ja leivotaan. Kielen oppimiseen kiinnitetään erityishuomiota, ja lapsille luetaan paljon sekä pidetään tunnekasvatustunteja, joilla he oppivat sanoittamaan tunteitaan ja käsittelemään niitä, ja esimerkiksi ennaltaehkäisemään erilaisia konfliktitilanteita itse.

En ole koskaan kuullut että tässä päiväkodissa olisi kiusattu ketään. Lapsilla on pelkkää positiivista sanottavaa ystävistä, opettajista ja hoitajista, eivätkä he koskaan ole puhuneet toisista tarhakavereista ikävään sävyyn. Myös opettajiin ja hoitajiin ollaan oltu mielettömän tyytyväisiä. He todella muistavat ihan pieniäkin ihania yksityiskohtia lasten päivistä, ja he kertovat juurta jaksain joka ikinen päivä kuinka lapsen päivä on sujunut. Vasu-keskustelussa he ovat muistaneet monia monia yksittäisiä tapahtumia ja hauskoja juttuja joita lapset ovat kertoneet, ja osaavat kertoa lapsen taidoista ja luonteesta todella tarkasti.

He vaikuttavat tykkäävän työstään ja lapsista joiden kanssa ovat, ja se todella näkyy työssä. Kaikki hoitajat tuntevat kaikkien ryhmien lapset nimeltä, ja koko tämän ajan lapsilla on ollut samat opettajat ja hoitajat joihin he ovat voineet luottaa ja turvautua.

Usein kuulee keskusteluissa että varhaiskasvatussuunnitelmat ovat vain sanahelinää, mutta mulla on ihan toisenlainen kokemus. Meidän päiväkodissa kaikkia suunnitelmia on noudatettu, ja me ollaan ihan äärettömän tyytyväisiä siihen millainen meininki päiväkodissa on ollut. Olen myös saanut itse luettavaksi varhaiskasvatussuunnitelman ja lukenut sen kokonaisuudessaan läpi, joten tiedän mitä se pitää sisällään.

Mun mielestä päiväkotien henkilökunta saa aivan liikaa lokaa niskaansa, ja usein vieläpä turhaan, koska päivähoidon ongelmat yleensä syntyvät jonkun muun tekemistä päätöksistä, eivät henkilökunnan tekemisistä. Siksi haluan käyttää vaikutusvaltaani ja tuoda esiin myös positiivisen kokemuksen varhaiskasvatuksesta. Välittäviä, upeita ja ihanan innokkaita opettajia ja hoitajia on todellakin olemassa, enkä missään nimessä usko että meidän päiväkoti on tässä vähemmistö. Usein niistä ongelmista pidetään vaan kovempaa meteliä kuin siitä mikä toimii hyvin. Ongelmista tietysti kuuluukin puhua jotta niihin voi kiinnittää huomiota ja yrittää korjata niitä, mutta kyllä positiivistakin palautetta pitää antaa!

Lisää ajatuksia päivähoidosta, ja mm. siitä miksi meidän tytöt ovat tänä keväänä jatkaneet päiväkodissa löytyy esim. TÄSTÄ postauksesta.

Kaikki tyttöjen vaatteet saatu Lilla Companysta. Ne ovat Mini Rodinin uutta Pre AW17-mallistoa, joka on Lillassa nyt myynnissä. Käykää ihmeessä tsekkaamassa ihanat puput, pantterit, tupsut ja ribbiraidat jotka sopivat ihanasti kesään. Tiaralla ribbimekko frillahihoilla, Zeldalla tasselihousut ja ohut trikoinen pupucollege, ja Novalla ribbipöksyt ja pupubody. Rakastan muuten noita Rodinin basic-pöksyjä, kun ne sopivat meidän pitkäjalkaiselle ja pyöreämasuiselle vauvalle täydellisesti eivätkä purista. 

Huomenna tosiaankin on viimeinen päivä ja kevätjuhla, jonka jälkeen vuodatan näppäimistölle kyyneleitä ja kirjoitan muutaman ylpeyden ja rakkauden sekaisen sanasen meidän tulevasta eskarilaisesta, NYYH! Ja ekaa kertaa saadaan ottaa meidän pikkuinen vauvelikin päiväkotiin katsomaan isosiskojen esityksiä, joulujuhlan aikaan kun hän oli vielä mun masussa. Apua miten nopeasti aika menee!

Ihanaa iltaa kaikille <3


Kesän raikkaimmat luomujäätelöt – JYMY

29.05.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä JYMYn kanssa.

Pidempään blogiani lukeneet tietävät varmasti, että meidän perheessä tykätään jäätelöstä. Jäätelö on luultavasti meillä eniten syöty herkku, ja näin kesän korvalla sen kulutus lisääntyy entisestään. Meillä herkuttelee jäätelöllä niin lapset kuin aikuisetkin, ja tämä jäätelörakkaus taitaa tulla meillä jo ihan geeniperintönä: lähestulkoon aina kun käydään Oton perheen luona kylässä, saadaan jälkkäriksi jäätelöä. Koska se on hyvää, helppoa, raikasta ja kaikki tykkäävät siitä. Jäätelöön ei voi kyllästyä, ja sitä löytyy aina pakkasesta.

JYMY jäätelöön tutustuin ensimmäistä kertaa juurikin Oton perheen luona, sillä yksi JYMYn perustajista on Oton perhetuttuja. Minulla onkin ollut kunnia tavata persoona tämän herkullisen jäätelöbrändin takana, ja kuulla ihan ilman välikäsiä huikeat tarinat uusien makujen synnystä, ja kommellukset siitä kuinka on metsästetty puhtaita luomusitruunoita Italiasta. Vaikka varmasti ilman tätä yhteyttäkin pitäisin JYMYn jäätelöistä, voitte varmaan arvata että nykyisin ostan kaupasta useimmin juuri JYMYä. Tuntuu hyvältä ostaa tuttua merkkiä jonka luomujäätelöiden tietää omakohtaisesti olevan valmistettu suurella sydämellä Suomessa, puhtaista ja kaikkein laadukkaimmista raaka-aineista.

JYMYn valikoimaan kuuluu sekä onnellisten lehmien maidosta valmistettuja kermajäätelöitä, että kaksi vegaanista uutuusmakua, JYMY Minttusuklaa ja JYMY Kaksi marjaa, jotka ovat kaurapohjaisia ja yhteistyössä vegaanien kanssa kehitettyjä. JYMYjäätelöiden maito tulee todellakin onnellisilta lehmiltä, he nimittäin saavat käyskennellä avaralla niityllä vapaasti tai valoisassa pihatossa, herkuttelevat itse tuotetulla luomuruualla ja käyvät lypsyllä silloin kun heistä siltä tuntuu. Jäätelöt valmistetaan Aurassa, vain muutaman kilometrin päässä luomutilalta, josta maito toimitetaan jäätelötehtaalle aina tuoreena ja vastalypsettynä. Jäätelö valmistetaan aina käsityönä.

Meillä kotona jäätelö sopii herkuksi tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta ekstrasuuren nautinnon siitä saa kun varastaa aikuisten kesken pienen oman herkkuhetken illalla lasten nukahdettua. Kaikessa hiljaisuudessa on ihana avata purkillinen jäätelöä, nostaa jalat ylös ja jutella hetki tai katsella vaikka Netflixiä samalla kun lusikoi herkkua suoraan purkista. Sellainen pieni aikuisten salainen jäätelöhetki.

Kaikki JYMY-jäätelöt ovat puhtaita single-makuja joita voi yhdistellä mielin määrin oman makunsa mukaan. Mun mielestä kiva yhdistelmä tulee esimerkiksi eri marjajäätelöistä – mansikasta, puolukasta ja mustikasta. Otto rakastaa Lakritsi-JYMYä, ja nyt tämän kamppiksen myötä hän ihastui myös sitruunaan. Lakritsista ja sitruunasta saa myös aika näyttävän kontrastin, ja herkullisen yhdistelmän vaikka kuumaan hellepäivään. Tai miltä kuulostaisi raikas raparperi-vanilja -yhdistelmä?

 Yksittäin mä tykkään herkutella erityisesti Suklaa- ja Cafe Latte -JYMYillä. Se fiilis kun istahtaa pitkän päivän jälkeen alas ja avaa purkillisen täyteläisen kermaista Cafe Latte -jäätelöä, ai että. Kaikki JYMYt maistuvat hyvin sekä yksin että yhdessä, vaikka mulla omat lempparini onkin. Rakastan sitä miten jokaiseen jäätelöön on aivan selvästi saatu vangittua juuri se maku mikä sen kuuluukin olla. Raparperi maistuu ihan oikealta aidolta raparperilta, ja vaniljajäätelöstä huokuu täyteläinen Madagaskarin luomuvanilja.

Ollaan maisteltu kaikki JYMY-maut läpi ja ei ollut kyllä yhtäkään josta ei oltaisi tykätty. Ja täytyy sanoa että myöskin nämä vegaaniset uutuusmaut menivät tällaiselle sekaanille ihan täydestä. Jos en tietäisi niin en ollenkaan arvaisi että kyseessä on kaurapohjainen vegaanijäätelö. Kiitos siis vegaaneille joiden kanssa yhdessä JYMY on jätskimaut kehittänyt: olette todellakin onnistuneet!

Suomalaisethan kuluttavat koko maailmassa eniten jäätelöä per asukas, ja sen kyllä huomaa myös jäätelön laadussa. Puhdas väri- ja lisäaineeton suomalainen JYMY luomujäätelö maistuu raikkaalta ja ihanalta, ja sitä kelpaa hyvin tarjota hienommillekin vieraille. Suosittelen muuten maistamaan JYMY Mänty -jäätelöä, se on Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi kehitetty uutuusmaku joka varmasti jakaa mielipiteitä. Mä tykkäsin kovasti, se on tosi erilainen ja jännittävä maku.

Muun mielestä on loistavaa että Suomesta löytyy tällainen kaikkia omia arvojani vastaava sympaattinen pieni jäätelötehdas, joka sen lisäksi että tekee kaiken eettisesti, tuottaa vieläpä maailman parasta jätskiä. GO JYMY!

LUKIJAKILPAILU: Millaisen jäätelöannoksen sä yhdistelisit JYMY-jäätelöistä? Vastanneiden kesken arvotaan 3 kpl 30 €:n arvoista lahjakorttia, joilla voi ostaa JYMY-jäätelöä. Jaa oma vastauksesi kommenttikenttikenttään ja muista jättää sähköpostiosoitteesi, sillä voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Arvonta päättyy 4.6.2017 klo 22.00. Onnea arvontaan kaikille! Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ

Yhteistyössä JYMY.

Tykkäättekö te herkutella jäätelöllä? Mikä JYMY-mauista kuulosti teistä parhaalta, tai onko teillä joku oma JYMY-suosikki?


Mitä tekemistä pihalle?

29.05.2017

Nyt kun piha on grillin ja aikuisten oleskelualueen osalta valmis, on aika kiinnittää huomio siihen mitä me keksitään lapsille sinne. Olen kysellyt lapsilta toiveita ja koittanut itsekin miettiä mikä on realistista mahduttaa meidän terassille, mikä ei häiritse naapureita ja mistä riittäisi iloa koko kesän ajan. Meidän terassilla ei tosiaan ole nurmialuetta ollenkaan, vaan koko terassi on sitä puista terassilautaa.

Vaikka tilaa on paljon, mitään tramppaa tuohon ei siis voi laittaa koska siitähän lähtisi ihan jäätävä meteli kun tramppa kolisisi terassilautoja vasten siinä pomppiessa. Vai lähtisikö? En ole testannut mutta siis mun järki sanoo että varmaan lähtisi? Jos jollakin on tramppa puisella terassilla niin saa kertoa kokemuksia, koska se olisi mun lemppariratkaisu mutta olen vaan automaattisesti siis ajatellut että se on sula mahdottomuus.

1. Intex pomppulinna – Lekmer 2. Smoby liukumäki – Lekmer 3. Woodlii verkkokeinu – Jollyroom 4. Intex lastenallas – Jollyroom 5. Intex perheallas – Toys’R’Us 6. Leikkipöytä – Lekmer

Se mitä trampan sijaan olen tuohon miettinyt, on minikokoinen pomppulinna. Ainakin lapset rakastavat pomppulinnoja, ja siitä ei varmaan tulisi niin kova meteli, että naapureita häiritsee? Siinähän ei ole mitään metalliosia joista mekkalaa kuuluu, toisin kuin trampassa. Mutta tietty pomppulinna ei ole yhtä monipuolinen kuin trampoliini, eikä siinä voi pomppia yhtä korkealle. Onko se tarpeellinen, viihtyisivätkö lapset siinä koko kesän vai olisiko se vain hetken hupi? En tiedä. Kertokaa te viisaammat, onko pomppulinna ollut hitti vai huti?

Puhallettava uima-allas on aivan ehdoton, ja me hankitaan luultavasti sellainen malli mihin aikuisetkin mahtuvat kuumana kesäpäivänä pulahtamaan, ainakin vuorotellen. Eli ”perheallas”. Lapsia varten se hankitaan, mutta toki olisi hauskaa siellä itsekin lillua. Mä katselin että sellaisen peitteen uima-altaaseen, ja puhdistussettejä saa edullisesti, joten isonkin altaan uskaltaa täyttää täyteen ja antaa olla peitteen kanssa niin että aina välillä puhdistelee. Ei nyt tietenkään koko kesää samoilla vesillä, mutta ei myöskään tarvitse tyhjentää ja täyttää joka kerta erikseen.

Uima-altaalle kaveriksi ajateltiin liukumäkeä, sillä useampana kesänä ollaan huomattu miten paljon iloa ihan pienikin liukumäki yhdistettynä tällaiseen puhallettavaan altaaseen tuo lapsille. Viimeksi pari viikkoa sitten kaverin lapsen synttäreillä lapset porukalla laskivat liukumäkeä pitkin veteen, kesän ekana lämpimänä päivänä.  Joten sellainen yhdistelmä varmaan tulee meillekin, koska tiedän sen olevan ehdoton hitti.

Näiden lisäksi olen miettinyt sitten varsinaisia leluja terassille. Telttoja meiltä löytyy kaksin kappalein, sekä paljon bObleseja, hiekkaleluja, pyörät ja potkulaudat, katuliituja, tarrapalloa yms. Mutta mites sitten sellainen hiekka/vesi-pöytä? Tiedättekö sellaisia mitä ainakin mun lapsuudessa 90-luvulla oli päiväkodeissa. Sellaisia jonka voi täyttää hiekalla tai vedellä ja sitten leikkiä muovileluilla siinä. Mä tykkäsin niistä tosi paljon silloin mutta tykkäisivätköhän lapset vieläkin? Lisäksi jonkinlainen keinu olisi varmaan hauska, mutta mikä olisi paras? Ihan perus keinu vai sellainen pyöreä iso keinu niinkuin tässä kuvassa? Vauvakeinu me laitetaan sitten kun Nova on tarpeeksi iso, eli joskus syksyllä vasta.

Nyt otetaan vastaan siis kaikki vinkit terassille lasten viihtyvyyden takaamiseksi. Millaisia ratkaisuja teillä on, mikä on toiminut, mikä ei?


Vauvan päivärytmi

28.05.2017

Olen löytänyt itseni tässä viime viikkoina myhäilemästä tyytyväisenä, kuinka Novalle on alkanut muodostua oma päivärytminsä. Mitään tarkkaa rytmiä meillä ei kellonaikojen osalta ole, mutta kuitenkin hänen nukahtamisensa, nälkänsä, ja vaipan täyttymiset alkavat olla jossain määrin ennustettavissa sen perusteella milloin aamulla heräillään. Alusta asti hänellä on onneksi ollut selkeä rytmi yön osalta, hän on aina nukahtanut suunnilleen siinä 21-22 aikaan ja herännyt 8-10 maissa aamulla (välissä ne 2-5 syöttöä aamuviiden jälkeen).

Päivät olivat vielä muutama viikko sitten vähän rytmittömiä, ja hänellä oli paljon pieniä unipätkiä yksien pidempien unien lisäksi, ja vastaavasti myös paljon lyhyitä hereilläolojaksoja ja rinnalla oloa useammin, mutta lyhyemmän aikaa. Nyt viime aikoina tähän on tullut muutos, ja päivällä hän nukkuu yleensä kolmet tai neljät päiväunet, ja muuten on hereillä. Tissillä hän käy yösyöntien lisäksi aamulla heti herättyä, ennen jokaisia päiväunia, ja tietenkin illalla ennen yöunille nukahtamista. Yleensä myös kerran-pari ihan muuten vain. Yhteensä n. 9-11 kertaa vuorokaudessa, eli varmaan aika keskivertomäärän kun suositus on 8-12 kertaa vuorokaudessa.

Me ollaan perheenä sellaisia aika spontaaneja, ja meidän arkeen kuuluu paljon touhua ja erilaisia päiviä. Joskus ollaan koko päivä kotona, toisinaan kuljetaan paikasta toiseen koko toimistoaika, ja välillä me lähdetään vaikka kavereille yökylään toiseen kaupunkiin. Siksi me ei koskaan olla noudatettu mitään ihan kellontarkkoja rytmejä, vaan enemmänkin sellaista tiettyä järjestystä missä asiat tapahtuvat. Joustava ja suurpiirteinen päivärytmi rutiineineen mahdollistaa kaiken hauskan tekemisen, kun ei tarvitse olla aina tiettyyn aikaan esimerkiksi kotona päiväunilla, vaan ne voi nukkua vaunuissa, kaverin luona tai kaukalossa.

Vastaavasti lapset ovat vauvasta asti tottuneet olemaan mukana joka paikassa, ja elämään juuri meidän perheelle sopivassa rytmissä. Silloin kun he ovat nukkuneet päiväunia, niitä on nukuttu sujuvasti niin kotona kuin kaupungillakin, ja myös yökyläily ja matkustus on onnistunut kun sitä on harrastettu pienestä asti. Ehkä meillä on tarpeeksi samanhenkisiä kavereita/sukulaisia, kun yökylässä ja matkoilla nukkuminen on aina onnistunut kivuttomasti ja melko samaan tyyliin kuin kotosallakin, siis heräämättä ja itsekseen nukahtaen (isommilla lapsilla). Toki näillä isommilla nyt yleensä nukahtamisvaiheessa kuuluu enemmän tai vähemmän kikattelua ja höpöttelyä kavereiden luona, mutta se heille suotakoon. Yökyläilyyn kuuluu pienet kikattelut ja höpöttelyt, sehän on yökylässä parasta kun voi vähän valvoa ja nauraa höpsöille jutuille.

Vauvan kanssa kyllä helpottaa kun nyt pystyy jo vähän arvioimaan että miten vaikkapa seuraavat pari tuntia sujuvat ja milloin vauvalla luultavasti on nälkä. Näin pystyy välttämään melko helposti yllärinälän joka iskee kesken kauppareissun, ja muut vastaavat tapahtumat, joita helposti saattaa pikkuvauvavaiheessa käydä kun joskus pikkuvauvat ovat niin ennalta-arvaamattomia. Sen lisäksi että kyse on varmasti myös vauvan kasvusta ja oman rytminsä löytämisestä, musta tuntuu että alan uudelleen löytää itsevarmuuteni pikkuvauvan äitinä.

Uskokaa mua, vielä kolmannenkin lapsen kanssa voi olla tosi epävarma omista taidoistaan, ainakin minä olin. Vaikka esimerkiksi vaipanvaihdot menivät melkeinpä ulkomuistista vastasyntyneenkin kanssa, ja imetyskin sujui helposti, mä jännitin silti kaikkea kauheasti. Kirjoittelinkin siitä täällä jo aiemmin, kuinka mua pelotti lähteä vaikkapa yksin vauvan kanssa julkisiin liikennevälineisiin tai yksin kaupungille. Nyt ei pelota enää yhtään, tai jännitä, ja tiedän kyllä että meillä menee ihan hyvin vaikka mentäisiin mihin kahdestaan. Ihanan helpottavaa kun ollaan molemmat kasvettu, Nova isommaksi vauveliksi ja minä hänen äidiksi.

Nyt kun Novalla alkaa olla jo enemmän päivärytmiä, mäkin uskallan olla jo hetken pois hänen luotaan. Tähän mennessä olen ollut Novan luota pois yhden kerran, kun menin mun tädin kanssa käymään mun mummolassa silloin kun oltiin Oulussa koko perhe. Siellä oli silloin muistisairauden vuoksi tilanne päällä ja piti lähteä käymään nopeasti, niin en ehtinyt alkaa pakkaamaan vauvaa ja kaikkia tarvikkeita, vaan hän jäi Oton huomaan. Reissu kesti vajaan tunnin ja Novalla sujui hienosti. Seuraava kerta koittaa ehkä jo parin viikon päästä, kun ilmoitin itseni kuvankäsittelyworkshopiin joka kestää kaksi tuntia. Jos pääsen mukaan, Nova saa olla sen aikaa Oton ja tyttöjen kanssa, ja sekin varmasti sujuu hyvin.

Jotenkin tuntuu ihan hurjalta että kohta meidän pikkuinen kuopuskin on jo neljä kuukautta, vaikka ihanaa hänen kasvuaan onkin seurata. Ja on ilo huomata että vauva on kehittänyt oman muun perheen rytmiin sopivan rytminsä itse, kun hänelle on antanut aikaa ja mahdollisuuksia siihen. Rutiineja ollaan toistettu alusta alkaen samalla tavalla, jotta vauvalle on muodostunut käsitystä siitä mitä milloinkin tehdään. Iltatoimet tehdään aina samalla tavalla, ja aamutoimet myös.

Mä ymmärrän kyllä hyvin heitäkin jotka suosivat kelloon sidottuja rytmejä. Kyllähän päivät on helpompi toteuttaa esimerkiksi isomman lapsikatraan kanssa, kun on tarkka rytmi jota kaikki noudattavat, ja tämä sopii varmasti parhaiten silloin kun meininki ei muutenkaan ole niin spontaania vaan on enemmän samoja, säännöllisiä juttuja. Ja esimerkiksi päiväkodissa tarkka päivärytmi on ihan ehdoton että asiat saadaan sujumaan. Mun oma luonne ja meidän perheen meininki vaan on vähän rennompi, eikä tehdä joka päivä samoja juttuja samoihin kellonaikoihin. Siksi koen helpompana ratkaisuna meille sen että kellonajat vaihtelevat mutta järjestys pysyy samana ja aikavälit suunnilleen samanlaisina esimerkiksi ruokailuissa. Se mahdollistaa sen, että voidaan lähteä toisena päivänä parin tunnin ajomatkan päähän reissuun klo 8 aamulla, ja toisena päivänä nukkua kymmeneen asti koko perhe, ja nauttia kummastakin ihan yhtä paljon.

Millaisia päivärytmejä teiltä löytyy? Tykkäättekö päivä kerrallaan -meiningistä vai onko kellontarkka päivärytmi enemmän teidän juttu?