Kesän raikkaimmat luomujäätelöt – JYMY

29.05.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä JYMYn kanssa.

Pidempään blogiani lukeneet tietävät varmasti, että meidän perheessä tykätään jäätelöstä. Jäätelö on luultavasti meillä eniten syöty herkku, ja näin kesän korvalla sen kulutus lisääntyy entisestään. Meillä herkuttelee jäätelöllä niin lapset kuin aikuisetkin, ja tämä jäätelörakkaus taitaa tulla meillä jo ihan geeniperintönä: lähestulkoon aina kun käydään Oton perheen luona kylässä, saadaan jälkkäriksi jäätelöä. Koska se on hyvää, helppoa, raikasta ja kaikki tykkäävät siitä. Jäätelöön ei voi kyllästyä, ja sitä löytyy aina pakkasesta.

JYMY jäätelöön tutustuin ensimmäistä kertaa juurikin Oton perheen luona, sillä yksi JYMYn perustajista on Oton perhetuttuja. Minulla onkin ollut kunnia tavata persoona tämän herkullisen jäätelöbrändin takana, ja kuulla ihan ilman välikäsiä huikeat tarinat uusien makujen synnystä, ja kommellukset siitä kuinka on metsästetty puhtaita luomusitruunoita Italiasta. Vaikka varmasti ilman tätä yhteyttäkin pitäisin JYMYn jäätelöistä, voitte varmaan arvata että nykyisin ostan kaupasta useimmin juuri JYMYä. Tuntuu hyvältä ostaa tuttua merkkiä jonka luomujäätelöiden tietää omakohtaisesti olevan valmistettu suurella sydämellä Suomessa, puhtaista ja kaikkein laadukkaimmista raaka-aineista.

JYMYn valikoimaan kuuluu sekä onnellisten lehmien maidosta valmistettuja kermajäätelöitä, että kaksi vegaanista uutuusmakua, JYMY Minttusuklaa ja JYMY Kaksi marjaa, jotka ovat kaurapohjaisia ja yhteistyössä vegaanien kanssa kehitettyjä. JYMYjäätelöiden maito tulee todellakin onnellisilta lehmiltä, he nimittäin saavat käyskennellä avaralla niityllä vapaasti tai valoisassa pihatossa, herkuttelevat itse tuotetulla luomuruualla ja käyvät lypsyllä silloin kun heistä siltä tuntuu. Jäätelöt valmistetaan Aurassa, vain muutaman kilometrin päässä luomutilalta, josta maito toimitetaan jäätelötehtaalle aina tuoreena ja vastalypsettynä. Jäätelö valmistetaan aina käsityönä.

Meillä kotona jäätelö sopii herkuksi tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta ekstrasuuren nautinnon siitä saa kun varastaa aikuisten kesken pienen oman herkkuhetken illalla lasten nukahdettua. Kaikessa hiljaisuudessa on ihana avata purkillinen jäätelöä, nostaa jalat ylös ja jutella hetki tai katsella vaikka Netflixiä samalla kun lusikoi herkkua suoraan purkista. Sellainen pieni aikuisten salainen jäätelöhetki.

Kaikki JYMY-jäätelöt ovat puhtaita single-makuja joita voi yhdistellä mielin määrin oman makunsa mukaan. Mun mielestä kiva yhdistelmä tulee esimerkiksi eri marjajäätelöistä – mansikasta, puolukasta ja mustikasta. Otto rakastaa Lakritsi-JYMYä, ja nyt tämän kamppiksen myötä hän ihastui myös sitruunaan. Lakritsista ja sitruunasta saa myös aika näyttävän kontrastin, ja herkullisen yhdistelmän vaikka kuumaan hellepäivään. Tai miltä kuulostaisi raikas raparperi-vanilja -yhdistelmä?

 Yksittäin mä tykkään herkutella erityisesti Suklaa- ja Cafe Latte -JYMYillä. Se fiilis kun istahtaa pitkän päivän jälkeen alas ja avaa purkillisen täyteläisen kermaista Cafe Latte -jäätelöä, ai että. Kaikki JYMYt maistuvat hyvin sekä yksin että yhdessä, vaikka mulla omat lempparini onkin. Rakastan sitä miten jokaiseen jäätelöön on aivan selvästi saatu vangittua juuri se maku mikä sen kuuluukin olla. Raparperi maistuu ihan oikealta aidolta raparperilta, ja vaniljajäätelöstä huokuu täyteläinen Madagaskarin luomuvanilja.

Ollaan maisteltu kaikki JYMY-maut läpi ja ei ollut kyllä yhtäkään josta ei oltaisi tykätty. Ja täytyy sanoa että myöskin nämä vegaaniset uutuusmaut menivät tällaiselle sekaanille ihan täydestä. Jos en tietäisi niin en ollenkaan arvaisi että kyseessä on kaurapohjainen vegaanijäätelö. Kiitos siis vegaaneille joiden kanssa yhdessä JYMY on jätskimaut kehittänyt: olette todellakin onnistuneet!

Suomalaisethan kuluttavat koko maailmassa eniten jäätelöä per asukas, ja sen kyllä huomaa myös jäätelön laadussa. Puhdas väri- ja lisäaineeton suomalainen JYMY luomujäätelö maistuu raikkaalta ja ihanalta, ja sitä kelpaa hyvin tarjota hienommillekin vieraille. Suosittelen muuten maistamaan JYMY Mänty -jäätelöä, se on Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi kehitetty uutuusmaku joka varmasti jakaa mielipiteitä. Mä tykkäsin kovasti, se on tosi erilainen ja jännittävä maku.

Muun mielestä on loistavaa että Suomesta löytyy tällainen kaikkia omia arvojani vastaava sympaattinen pieni jäätelötehdas, joka sen lisäksi että tekee kaiken eettisesti, tuottaa vieläpä maailman parasta jätskiä. GO JYMY!

LUKIJAKILPAILU: Millaisen jäätelöannoksen sä yhdistelisit JYMY-jäätelöistä? Vastanneiden kesken arvotaan 3 kpl 30 €:n arvoista lahjakorttia, joilla voi ostaa JYMY-jäätelöä. Jaa oma vastauksesi kommenttikenttikenttään ja muista jättää sähköpostiosoitteesi, sillä voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Arvonta päättyy 4.6.2017 klo 22.00. Onnea arvontaan kaikille! Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ

Yhteistyössä JYMY.

Tykkäättekö te herkutella jäätelöllä? Mikä JYMY-mauista kuulosti teistä parhaalta, tai onko teillä joku oma JYMY-suosikki?


Mitä tekemistä pihalle?

29.05.2017

Nyt kun piha on grillin ja aikuisten oleskelualueen osalta valmis, on aika kiinnittää huomio siihen mitä me keksitään lapsille sinne. Olen kysellyt lapsilta toiveita ja koittanut itsekin miettiä mikä on realistista mahduttaa meidän terassille, mikä ei häiritse naapureita ja mistä riittäisi iloa koko kesän ajan. Meidän terassilla ei tosiaan ole nurmialuetta ollenkaan, vaan koko terassi on sitä puista terassilautaa.

Vaikka tilaa on paljon, mitään tramppaa tuohon ei siis voi laittaa koska siitähän lähtisi ihan jäätävä meteli kun tramppa kolisisi terassilautoja vasten siinä pomppiessa. Vai lähtisikö? En ole testannut mutta siis mun järki sanoo että varmaan lähtisi? Jos jollakin on tramppa puisella terassilla niin saa kertoa kokemuksia, koska se olisi mun lemppariratkaisu mutta olen vaan automaattisesti siis ajatellut että se on sula mahdottomuus.

1. Intex pomppulinna – Lekmer 2. Smoby liukumäki – Lekmer 3. Woodlii verkkokeinu – Jollyroom 4. Intex lastenallas – Jollyroom 5. Intex perheallas – Toys’R’Us 6. Leikkipöytä – Lekmer

Se mitä trampan sijaan olen tuohon miettinyt, on minikokoinen pomppulinna. Ainakin lapset rakastavat pomppulinnoja, ja siitä ei varmaan tulisi niin kova meteli, että naapureita häiritsee? Siinähän ei ole mitään metalliosia joista mekkalaa kuuluu, toisin kuin trampassa. Mutta tietty pomppulinna ei ole yhtä monipuolinen kuin trampoliini, eikä siinä voi pomppia yhtä korkealle. Onko se tarpeellinen, viihtyisivätkö lapset siinä koko kesän vai olisiko se vain hetken hupi? En tiedä. Kertokaa te viisaammat, onko pomppulinna ollut hitti vai huti?

Puhallettava uima-allas on aivan ehdoton, ja me hankitaan luultavasti sellainen malli mihin aikuisetkin mahtuvat kuumana kesäpäivänä pulahtamaan, ainakin vuorotellen. Eli ”perheallas”. Lapsia varten se hankitaan, mutta toki olisi hauskaa siellä itsekin lillua. Mä katselin että sellaisen peitteen uima-altaaseen, ja puhdistussettejä saa edullisesti, joten isonkin altaan uskaltaa täyttää täyteen ja antaa olla peitteen kanssa niin että aina välillä puhdistelee. Ei nyt tietenkään koko kesää samoilla vesillä, mutta ei myöskään tarvitse tyhjentää ja täyttää joka kerta erikseen.

Uima-altaalle kaveriksi ajateltiin liukumäkeä, sillä useampana kesänä ollaan huomattu miten paljon iloa ihan pienikin liukumäki yhdistettynä tällaiseen puhallettavaan altaaseen tuo lapsille. Viimeksi pari viikkoa sitten kaverin lapsen synttäreillä lapset porukalla laskivat liukumäkeä pitkin veteen, kesän ekana lämpimänä päivänä.  Joten sellainen yhdistelmä varmaan tulee meillekin, koska tiedän sen olevan ehdoton hitti.

Näiden lisäksi olen miettinyt sitten varsinaisia leluja terassille. Telttoja meiltä löytyy kaksin kappalein, sekä paljon bObleseja, hiekkaleluja, pyörät ja potkulaudat, katuliituja, tarrapalloa yms. Mutta mites sitten sellainen hiekka/vesi-pöytä? Tiedättekö sellaisia mitä ainakin mun lapsuudessa 90-luvulla oli päiväkodeissa. Sellaisia jonka voi täyttää hiekalla tai vedellä ja sitten leikkiä muovileluilla siinä. Mä tykkäsin niistä tosi paljon silloin mutta tykkäisivätköhän lapset vieläkin? Lisäksi jonkinlainen keinu olisi varmaan hauska, mutta mikä olisi paras? Ihan perus keinu vai sellainen pyöreä iso keinu niinkuin tässä kuvassa? Vauvakeinu me laitetaan sitten kun Nova on tarpeeksi iso, eli joskus syksyllä vasta.

Nyt otetaan vastaan siis kaikki vinkit terassille lasten viihtyvyyden takaamiseksi. Millaisia ratkaisuja teillä on, mikä on toiminut, mikä ei?


Vauvan päivärytmi

28.05.2017

Olen löytänyt itseni tässä viime viikkoina myhäilemästä tyytyväisenä, kuinka Novalle on alkanut muodostua oma päivärytminsä. Mitään tarkkaa rytmiä meillä ei kellonaikojen osalta ole, mutta kuitenkin hänen nukahtamisensa, nälkänsä, ja vaipan täyttymiset alkavat olla jossain määrin ennustettavissa sen perusteella milloin aamulla heräillään. Alusta asti hänellä on onneksi ollut selkeä rytmi yön osalta, hän on aina nukahtanut suunnilleen siinä 21-22 aikaan ja herännyt 8-10 maissa aamulla (välissä ne 2-5 syöttöä aamuviiden jälkeen).

Päivät olivat vielä muutama viikko sitten vähän rytmittömiä, ja hänellä oli paljon pieniä unipätkiä yksien pidempien unien lisäksi, ja vastaavasti myös paljon lyhyitä hereilläolojaksoja ja rinnalla oloa useammin, mutta lyhyemmän aikaa. Nyt viime aikoina tähän on tullut muutos, ja päivällä hän nukkuu yleensä kolmet tai neljät päiväunet, ja muuten on hereillä. Tissillä hän käy yösyöntien lisäksi aamulla heti herättyä, ennen jokaisia päiväunia, ja tietenkin illalla ennen yöunille nukahtamista. Yleensä myös kerran-pari ihan muuten vain. Yhteensä n. 9-11 kertaa vuorokaudessa, eli varmaan aika keskivertomäärän kun suositus on 8-12 kertaa vuorokaudessa.

Me ollaan perheenä sellaisia aika spontaaneja, ja meidän arkeen kuuluu paljon touhua ja erilaisia päiviä. Joskus ollaan koko päivä kotona, toisinaan kuljetaan paikasta toiseen koko toimistoaika, ja välillä me lähdetään vaikka kavereille yökylään toiseen kaupunkiin. Siksi me ei koskaan olla noudatettu mitään ihan kellontarkkoja rytmejä, vaan enemmänkin sellaista tiettyä järjestystä missä asiat tapahtuvat. Joustava ja suurpiirteinen päivärytmi rutiineineen mahdollistaa kaiken hauskan tekemisen, kun ei tarvitse olla aina tiettyyn aikaan esimerkiksi kotona päiväunilla, vaan ne voi nukkua vaunuissa, kaverin luona tai kaukalossa.

Vastaavasti lapset ovat vauvasta asti tottuneet olemaan mukana joka paikassa, ja elämään juuri meidän perheelle sopivassa rytmissä. Silloin kun he ovat nukkuneet päiväunia, niitä on nukuttu sujuvasti niin kotona kuin kaupungillakin, ja myös yökyläily ja matkustus on onnistunut kun sitä on harrastettu pienestä asti. Ehkä meillä on tarpeeksi samanhenkisiä kavereita/sukulaisia, kun yökylässä ja matkoilla nukkuminen on aina onnistunut kivuttomasti ja melko samaan tyyliin kuin kotosallakin, siis heräämättä ja itsekseen nukahtaen (isommilla lapsilla). Toki näillä isommilla nyt yleensä nukahtamisvaiheessa kuuluu enemmän tai vähemmän kikattelua ja höpöttelyä kavereiden luona, mutta se heille suotakoon. Yökyläilyyn kuuluu pienet kikattelut ja höpöttelyt, sehän on yökylässä parasta kun voi vähän valvoa ja nauraa höpsöille jutuille.

Vauvan kanssa kyllä helpottaa kun nyt pystyy jo vähän arvioimaan että miten vaikkapa seuraavat pari tuntia sujuvat ja milloin vauvalla luultavasti on nälkä. Näin pystyy välttämään melko helposti yllärinälän joka iskee kesken kauppareissun, ja muut vastaavat tapahtumat, joita helposti saattaa pikkuvauvavaiheessa käydä kun joskus pikkuvauvat ovat niin ennalta-arvaamattomia. Sen lisäksi että kyse on varmasti myös vauvan kasvusta ja oman rytminsä löytämisestä, musta tuntuu että alan uudelleen löytää itsevarmuuteni pikkuvauvan äitinä.

Uskokaa mua, vielä kolmannenkin lapsen kanssa voi olla tosi epävarma omista taidoistaan, ainakin minä olin. Vaikka esimerkiksi vaipanvaihdot menivät melkeinpä ulkomuistista vastasyntyneenkin kanssa, ja imetyskin sujui helposti, mä jännitin silti kaikkea kauheasti. Kirjoittelinkin siitä täällä jo aiemmin, kuinka mua pelotti lähteä vaikkapa yksin vauvan kanssa julkisiin liikennevälineisiin tai yksin kaupungille. Nyt ei pelota enää yhtään, tai jännitä, ja tiedän kyllä että meillä menee ihan hyvin vaikka mentäisiin mihin kahdestaan. Ihanan helpottavaa kun ollaan molemmat kasvettu, Nova isommaksi vauveliksi ja minä hänen äidiksi.

Nyt kun Novalla alkaa olla jo enemmän päivärytmiä, mäkin uskallan olla jo hetken pois hänen luotaan. Tähän mennessä olen ollut Novan luota pois yhden kerran, kun menin mun tädin kanssa käymään mun mummolassa silloin kun oltiin Oulussa koko perhe. Siellä oli silloin muistisairauden vuoksi tilanne päällä ja piti lähteä käymään nopeasti, niin en ehtinyt alkaa pakkaamaan vauvaa ja kaikkia tarvikkeita, vaan hän jäi Oton huomaan. Reissu kesti vajaan tunnin ja Novalla sujui hienosti. Seuraava kerta koittaa ehkä jo parin viikon päästä, kun ilmoitin itseni kuvankäsittelyworkshopiin joka kestää kaksi tuntia. Jos pääsen mukaan, Nova saa olla sen aikaa Oton ja tyttöjen kanssa, ja sekin varmasti sujuu hyvin.

Jotenkin tuntuu ihan hurjalta että kohta meidän pikkuinen kuopuskin on jo neljä kuukautta, vaikka ihanaa hänen kasvuaan onkin seurata. Ja on ilo huomata että vauva on kehittänyt oman muun perheen rytmiin sopivan rytminsä itse, kun hänelle on antanut aikaa ja mahdollisuuksia siihen. Rutiineja ollaan toistettu alusta alkaen samalla tavalla, jotta vauvalle on muodostunut käsitystä siitä mitä milloinkin tehdään. Iltatoimet tehdään aina samalla tavalla, ja aamutoimet myös.

Mä ymmärrän kyllä hyvin heitäkin jotka suosivat kelloon sidottuja rytmejä. Kyllähän päivät on helpompi toteuttaa esimerkiksi isomman lapsikatraan kanssa, kun on tarkka rytmi jota kaikki noudattavat, ja tämä sopii varmasti parhaiten silloin kun meininki ei muutenkaan ole niin spontaania vaan on enemmän samoja, säännöllisiä juttuja. Ja esimerkiksi päiväkodissa tarkka päivärytmi on ihan ehdoton että asiat saadaan sujumaan. Mun oma luonne ja meidän perheen meininki vaan on vähän rennompi, eikä tehdä joka päivä samoja juttuja samoihin kellonaikoihin. Siksi koen helpompana ratkaisuna meille sen että kellonajat vaihtelevat mutta järjestys pysyy samana ja aikavälit suunnilleen samanlaisina esimerkiksi ruokailuissa. Se mahdollistaa sen, että voidaan lähteä toisena päivänä parin tunnin ajomatkan päähän reissuun klo 8 aamulla, ja toisena päivänä nukkua kymmeneen asti koko perhe, ja nauttia kummastakin ihan yhtä paljon.

Millaisia päivärytmejä teiltä löytyy? Tykkäättekö päivä kerrallaan -meiningistä vai onko kellontarkka päivärytmi enemmän teidän juttu? 


Turussa ystävien luona

27.05.2017

Ajeltiin Helatorstaina Turkuun Emilian ja Topiaksen luokse pariksi yöksi. Meidän edellisestä Turun reissusta oli vierähtänyt jo tovi, ja oli ihana päästä sinne viettämään aikaa porukalla. Meidän lapset tykkäävät leikkiä yhdessä ja samoin myös Otto ja Topias ovat hyviä ystäviä keskenään, niin on aina ihan mahtavaa nähdä ja hengailla. En ole täällä blogissa kirjoittanutkaan (instassa olen vilauttanut) että sain mahtavan kunnian olla Emilian kaasona Emilian ja Topiaksen häissä, jotka ovat ensi kesänä. Tähän reissuun liittyikin myös kaason velvollisuuksia, kun suunnattiin sovittelemaan hääpukuja Emilialle.

Palasi ihan mieleen omat hääpuvun sovitusmuistot ja se hetki kun löysin oman täydellisen pukuni. Oi niitä aikoja. Vitsailinkin puoliksi tosissani että seitsemän vuoden päästä kun 10v-hääpäivä koittaa niin me uusitaan Oton kanssa vihkivalat. En tiedä onko se ajankohta oikeasti ”jo” 10v hääpäivä mutta ollaan kuitenkin monesti puhuttu että olisi mahtavaa sitten joskus tulevaisuudessa tällainen tilaisuus järkätä ja juhlistaa uudestaan ystävien kesken ja niin että meidän lapsetkin ovat jo isompia ja muistavat juhlasta jotain. Mutta joo, ei ehkä aivan ajankohtaista nyt.

Torstaipäivänä käytiin Emilian, Novan ja muiden kaasojen kanssa lounaalla Turun keskustassa, ja sen jälkeen me suunnattiin Oton, Topiaksen ja isompien lasten kanssa Kupittaalle Seikkikseen eli seikkailupuistoon (apua korjatkaa turkulaiset jos meni termit väärin). Siellä lapset juoksivat ja touhusivat hulluna. Nova nukkui hyvät päiväunet ja oli ihana seurata kun lapset olivat niin innoissaan. Illalla Topias ja Otto laittoivat meille ruokaa ja katsottiin telkkaria ja vaan chillattiin porukalla. Parasta.

Perjantaina me suunnattiin tosiaan pariin hääpukuliikkeeseen ja upea tuleva morsian sovitteli ihania hääpukuja ja me toimittiin Novan kanssa makutuomareina. Löytyi kyllä useampikin mielettömän kaunis puku, oli ihanaa päästä hiplaamaan mielettömiä pitsejä ja tyllejä ja kirjailuja.

Mulle on tosi suuri kunnia saada olla kaasona, ihan mahtavaa päästä konkreettisesti auttamaan toisten tärkeässä päivässä ja luomaan niitä unohtumattomia hetkiä. Ja tietty järkkäämään polttareita, niistäkin tulee varmana ihan superhauskat!

Hääpukusovittelun jälkeen mentiin poikien ja lasten kanssa Myllyyn ja sen jälkeen vielä Turun keskustaan Hello! American Dineriin syömään. Istuttiin siellä hyvä tovi ja oli kyllä hyvät burgerit ja bataattiranskalaiset. Illalla katsottiin porukalla leffoja, ja mulle iski hirveä flunssa jolta luulin jo säästyneeni. Otto oli alkuviikosta flunssassa ja ajattelin jo että säästyin siltä kun se ei iskenyt mulle vielä silloinkaan kun Otto jo oli parantunut. Mutta ei, tuli se sitten mullekin.

Tänään lähdettiin aamulla kotiin ja mä olen kuluttanut päivää nenäliinojen seurassa. Onneksi Otollakin kesti flunssa vain pari hassua päivää niin toivottavasti mullakin menee nopeasti ohi. Jouduttiin perumaan viikonlopun muut kivat suunnitelmat nyt tämän flunssan takia, mutta onneksi kesä on vasta alkamassa ja meillä on paljon aikaa tehdä vaikka mitä kivaa. Nyt otetaan iisisti loppuviikonloppu, ja ensi viikolla alkaakin sitten esikoisen elämän viimeinen päiväkotiviikko ja sen jälkeen kesäloma! Ihan parasta!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3


Kesän kivoin lahjaidea – Instax Polaroid -kamera Adlibriksestä

26.05.2017

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Adlibriksen kanssa.

Bloggaajana mulla tulee otettua ihan hullu määrä kuvia joka viikko, parhaimmillaan kuvaan satoja kuvia päivässä. Usein kuvat kuitenkin unohtuvat kovalevyn syövereihin, ja muistoja tulee selattua lähinnä silloin kun FB muistuttaa niistä. Monet ihanan arkiset, mutta ihanat kuvat myöskin jäävät muiden kuvien varjoon, ja unohdan ne kokonaan. Se on harmi. Muutama viikko sitten sain kuitenkin itselleni Adlibriksestä Fujifilm INSTAX Mini 70 -polaroidkameran, ja se on ollut hurjan kovassa käytössä siitä asti.

Miksi Polaroid-kamera digiaikakaudella? Koska digikuvia saa otettua miljoona, niissä voi hakea aina sitä täydellistä hetkeä ja tunnelmaa. Polaroid-kuvat ovat rehellisiä, ihan kuin omassa lapsuudessani. Niitä otetaan yksi kerrallaan, ja ne näyttävät juuri siltä kuin se hetki oikeasti näytti. Heti tulostuvat kuvat ovat täynnä tunnelmaa ja aitoa meininkiä, ja ne ovat myös yksi tämän hetken trendikkäimpiä sisustuselementtejä esimerkiksi teräsristikkoon ripustettuina.

Fujifilm INSTAX Mini 70 -kamera on kevyt ja ihan syötävän söpö polaroidkamera, jossa on kätevä rannehihna ja LCD-näyttö josta näkee jäljellä olevien kuvien määrän. Kameraa on helppo käyttää ja olenkin antanut myös lasten kuvata sillä paloja arjesta. Vaikka kamera on koko perheen lemppari, ollaan myös keksitty mahtava käyttötarkoitus sille: tallennetaan sillä Oton vanhempainvapaa hauskoiksi arkisiksi muistoiksi. Otto kuvaa paljon kuvia mun blogiin, mutta niihin on aina tarkat ohjeet ja vaatimukset. Instaxilla kuvatessa hän saa ottaa juuri sellaisia kuvia omasta arjestaan kuin haluaa.

Fujifilmin INSTAX Mini 70 -kameroita saa kuudessa eri värissä, miltä kuulostaisi esimerkiksi suloisen pinkki kamera? Mä tykkään tästä kamerasta ihan hulluna, ja se saa kyllä ehdottomasti tulla mukaan kaikille meidän kesän reissuille. Fujifilmin instant color film ‘instax mini’ on edullista, ja yhdessä paketissa tulee kaksi kymmenen kuvan filmiä. Näin digiaikakaudella 20 kuvaa kuulostaa ihan hurjan vähältä, mutta siihen saa kuulkaa mahtumaan vaikka mitä mielettömiä hetkiä, kuten kuvista näkyy. Adlibrikseltä saa myös kameroiden ja filmien lisäksi albumeita jotka on tehty juuri näille kuville, niin ne saa helposti sinne selattavaksi jos ei halua ripustaa niitä sisustuselementiksi esille.

Adlibris on varmasti kaikille tunnettu paremmin netin laajimman valikoiman omaavana kirjakauppana, mutta siellä on ihan hurjan paljon kaikkea muutakin. Sieltä löytyvät parhaiden kirjalahjojen lisäksi myös muut lahjat kevään juhliin. INSTAX -kamerahan on ihan huikea lahja vaikka hääparille – sen avulla häämatka tallentuu ihaniin paperisiin kuviin, tai ylioppilaalle jolla on edessä elämänsä kesä.

Sain valita itselleni kaksi kirjaa tämän huikean kameran kaveriksi, ja nappasin itselleni Nasty Gal -verkkokaupan perustajan Sophia Amoruson kirjoittaman Nasty Galaxyn, sekä Jenni Petäsen ja  Lettikirjan joka on ollut meillä tyttöjen suuri lemppari. Suosittelen kumpaakin: Nasty Galaxy on inspiroivaa luettavaa ja sisältää uskomattoman kauniita ja mahtavia kuvia. Lettikirjasta taas saa kaikki juhla- ja arkikampaukset opeteltua helposti, terveisin Iina joka oppi tekemään kalanruotoletin kahdessa minuutissa kirjan avulla, vaikka ei aiemmin ole koskaan hiffannut sen tekniikkaa edes opetusvideoilta.

ALEKOODI:

Saan jakaa teille mahtavan 10% alekoodin Adlibriksen verkkokauppaan, jolla saatte hankittua lahjat muille tai ihan vaikka itsellenne vielä edullisemmin. Kampanjakoodilla BUTIMHU10, saat 10% alennusta koko valikoimasta. Tarjous on voimassa 30.6.2017 saakka.

Yhteistyössä Adlibris

Ihanaa päivää kaikille!