Kaksi vuotta tässä kodissa – mikä fiilis?

26.04.2022

Huhtikuun alussa tuli täyteen jo kaksi vuotta tässä meidän ensimmäisessä ikiomassa (no okei, edelleen suurimmaksi osaksi pankin omassa) kodissa. Kaksi vuotta sitten ei todellakaan vielä tiedetty, että vuonna 2022 täällä elelee meitä kuusi tyyppiä, vaikka toki siitä haaveilimmekin. Jo silloin moni ihmetteli, että miksi ihmeessä ostamme ”näin pienen” asunnon ja miten kuvittelimme mahtuvamme tänne kolmen lapsen kanssa. Oltiin etsitty toki hieman isompaa, mutta tämä oli kuitenkin meidän vanhaa kotia suurempi. Sanoin silloin hyvin itsevarmasti, että aivan mainiosti. Sillä oltiin juuri naureskeltu meidän edellisessä kodissa sitä, että oikeastaan oltaisiin mahduttu siihen meidän vanhaan kerrostalokolmioonkin ja tavallaan muutettiin tilan puolesta ihan turhaan silloin vuokralta asumisoikeusasuntoon.

Tilaa ei oltaisi edes tarvittu enempää, vaikka toki asumisoikeusasunto olikin meille hyvä välietappi vuokrakodin ja omistusasunnon välissä taloudellisesti. Vaikka vaihdoimme kolmion neliöön vuonna 2016, suurimmaksi osaksi vietimme aikaa yhdessä koko perhe ja lapset tykkäsivät edelleen nukkua (lähes) joka yö yhdessä toistensa kanssa, vaikka alkuun heille oli ihan omatkin huoneet tarjolla. Joten tiesin jo neljän vuoden kokemuksella, että kyllä me mahdutaan edelleen ihan hyvin kolmen kanssa, varsinkin kun oltiin muuttamassa isoimpaan kotiin jossa ollaan koskaan asuttu. Enemmän kuin omia huoneita jokaiselle me kaivattiin avaraa yhteistä tilaa, kodinhoitohuonetta ja omaa pihaa. Ja ne me myös saatiin.

Näin kahden vuoden ja yhden lisätyypin jälkeen se fiilis on vain vahvistunut, että me mahdutaan tänne loistavasti! Eikä meillä ole minkäänlaisia suunnitelmia muuttaa täältä yhtään mihinkään. Päin vastoin. Me saatiin tästä kodista just ne jutut, joilla oli meille eniten merkitystä. Ja ihanaa sanoa näin kahden vuoden jälkeenkin, että ne asiat joilla kuviteltiin olevan meille merkitystä, oli just ne asiat, joilla on käytännössäkin osoittautunut olevan merkitystä:

Sijainti (edelleen ihan lemppari), Isot makuuhuoneet, kodinhoitohuone, tuplasuihkut (+ ekstrasuihku), korkea huonekorkeus, ekologinen lämmitysmuoto, hyvä kunto, sekä iso oma piha ja terassi.

KHH ENNEN:

Koko ajan tuntuu, että koti toimii meille paremmin ja paremmin, kun saadaan pikkuhiljaa päivitettyä asioita paremmin juuri meille toimiviksi. Vuosi sitten tähän aikaan listasin juttuja, joita oli tarpeellista muuttaa: eteisen säilytysratkaisu, olohuoneen järjestys ja kodinhoitohuone. Ne on kaikki päivitetty nyt vastaamaan paremmin meidän tarpeita. Tänä kesänä vuorossa on terassin ja pihan päivitystä ja syksyllä tehdään sitten meidän perheen pienempien lastenhuoneesta kahdelle sopiva. Etenkin meidän 5-vuotias odottaa jo kovasti, että saa kaverin huoneeseen.

Me rakastetaan tätä kotia niin paljon ja arvostetaan myös. Eikä ikinä tulla ottamaan tätä itsestäänselvyytenä. Koen edelleen kahden vuoden jälkeenkin, että tämä koti oli meille kuin lottovoitto. 1,5 vuoden todella puuduttavan etsinnän jälkeen löydettiin tämä helmi, joka on meille ihan täydellinen. Me aiotaan pitää tästä kodista edelleen hyvää huolta ja uskon, että voidaan viihtyä täällä ihan hyvin vaikka vanhuksiksi asti Oton kanssa. Toki ei sitä ikinä tiedä mitä elämässä tulee eteen tai miten tarpeet muuttuvat tulevaisuudessa, mutta tämänhetkisessä elämäntilanteessa tämä koti on edelleen parasta mitä tiedän. Ja ihanaa kyllä, muu perhe on tasan samaa mieltä. Kenelläkään ei ole minkäänlaisia muuttohaaveita.

Mun mielestä on vaan hyvä, että me asutaan tiiviisti. Se on järkevää niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta, sillä suuri osa hiilijalanjäljestä tulee nimenomaan asumisesta. En todellakaan ole mikään hyvä esimerkki hienoista ympäristöteoista tai täydellinen kuluttaja jokaisella elämän osa-alueella, en lähellekään. Mutta tiiviisti asuminen on yksi niistä hyvistä jutuista jonka voi tehdä, ja joka sopii meille. Oltaisiin voitu ostaa vaikka tuplasti isompi koti, jos oltaisiin ostettu reilusti vanhempi asunto, jota lämmitetään jollain toisella lämmitysvaihtoehdolla. Mutta me päätettiin ostaa just tämä kompakti moderni koti maalämmöllä. Ympäristön lisäksi myös pankkitili kiittää joka kuukausi, kun asumiskulut ovat järkevät ja lämmityksen osuus kuluista on aivan naurettavan pieni jopa talvikuukausina.

Tästäkin valinnasta kiittäminen on kuitenkin enemmän sitä korkeaa huonekorkeutta, pihaa ja sijaintia, jotka tekivät meihin vaikutuksen alunperin, eli mun on aivan turha yrittää kiillottaa sädekehää kuitenkaan tällä ”valinnalla”. Ehkä sen asian tiedostaminen saa kuitenkin harkitsemaan erittäin tarkkaan sitä, että tarvitaanko me ylipäätään ikinä lisää tilaa, vai voisiko tämä koti olla yksi meidän hyvä valinta, josta pidetään kiinni myös tulevaisuudessa, ainakin jos meitä on edelleen kuusi.

Niin kauan kuin lapset ovat tyytyväisiä tässä kodissa ja näihin huonejärjestelyihin, me ei edes mietitä muita vaihtoehtoja. Kyselen lapsilta tasaisin väliajoin kaipaavatko enemmän tilaa ja joka kerta vastaus on ollut, että eivät kaipaa ja eivät todellakaan halua muuttaa mihinkään muualle. He tietävät, että saavat sanoa ihan suoraan jos alkaa tuntua siltä, että se ihan oma huone olisi tosi tärkeä juttu. Viimeksi kun kysyin asiasta, vastaus oli, että eivät kaipaa omaa huonetta, koska

a) nykyinen koululaisten huone kolmella sängyllä (yksi ulos vedettävä) on mahtava pyjamabileiden järjestämiseen kavereille. Toinen sisko voi mennä pyjamabileisiin pikkusiskon huoneeseen, niin kaverit mahtuu koululaisten huoneeseen. Molemmat ovat saaneet järjestää omia pyjamabileitä ja saavat jatkossakin.

b) on kivaa kun on sisko kenen kanssa voi aina tehdä kaikkea ja höpötellä eikä tarvitse nukkua yksin.

c) Kivaa on myös se, että pikkusiskokin mahtuu aina viikonloppuisin yökyläilemään heidän huoneessa, kun he tykkäävät olla yhdessä. 

Meillä on todella läheiset suhteet toistemme kanssa koko perheellä ja viihdymme yhdessä. Jokaiselle kuitenkin löytyy aina myös omaa tilaa ja oma rauhallinen korneri kotoa, jos omaa tilaa kaipaa. Ja se riittää meille.

Meitä mietitytti silloin alkuun, että millaista se pientaloasuminen tulee olemaan ja tuleeko aina ja jatkuvasti kaikkea yllättävää huollettavaa ja tehtävää, mihin ei olla osattu varautua. Viime vuonna yllätti orava välikatossa, tänä vuonna meidät yllätti maalämpöpumpun vesivaraajan hajoaminen. Onneksi senkin sai melko ripeästi korjattua ja tietty kotivakuutus auttoi kustannuksissa. Tänä talvena myös yllätti ihan käsittämätön lumen määrä, me käytettiin ihan valtavasti aikaa lumitöihin. Se sai haaveilemaan ensi talveksi omasta mönkijästä lumiauralla, katsotaan päädytäänkö oikeasti tähän ratkaisuun.

Meillä on pitkä pihatie joka on pakko kolata tai aurata, jotta pihasta edes pääsee liikkeelle autolla, eli aina kun lunta tulee paljon, ne työt on pakko vaan tehdä. Muuten ei kukaan liiku minnekään. Yhtenäkin lauantaina siihen meni kahdelta yhteensä yli kolme tuntia (eli yksin olisi mennyt yli kuusi tuntia). Mutta näistä huolimatta me ollaan kyllä viihdytty hyvin ja vainkeskiluokkajuttuja lainatakseni: eipähän tarvitse ainakaan lumisateella lähteä salille kun tulee huhkittua lumitöissä (ihan kuin kävisin salilla muutenkaan :D). Nyt kun on taas kesä tulossa, alkaa meidän kissanpäivät pihan omistajina: vain vähän puuduttavia hommia (esim ruohon leikkaus, mutta Otto tykkää siitä) ja niin paljon nautintoa ja iloa!

Tämä koti on tärkeä ja rakas meille. Haaveillaan Oton kanssa jo siitä, kuinka joskus mahdolliset lapsenlapset tulee meille yökylään ja silloinkin täällä on hyvin tilaa. Toisaalta tämä ei kuitenkaan ole yhtään liian iso kaksinkaan asuttavaksi, päin vastoin. Ehkä sitten 2030-luvulla meidän nykyisten koululaisten ja 5-vuotiaan aikuistuessa Ottokin saa vihdoin sen oman pelihuoneen täältä, heh. Siihen asti me aiotaan täyttää tämä koti ilolla ja rakkaudella ja naurulla, kuten tähänkin asti, ja tehdä tästä joka päivä enemmän ja enemmän meidän näköinen.


Kuinka paljon meiltä löytyy kotimaista kotoa?

22.11.2021

Kaupallinen yhteistyö: Avainlippu

Ootteko koskaan pysähtyneet miettimään, että kuinka iso osa kodista löytyvistä tuotteista tai itse käytetyistä palveluista on suomalaisia? Itse mietin melko usein yksittäisiä valintoja tehdessäni sitä, että onko ostokseni kotimaista alkuperää, mutta kokonaisuutta en ole aiemmin pysähtynyt miettimään. Avainlippu ja Suomalaisen Työn Liitto haastoi mut pohtimaan minkä verran meidän kotoa löytyy Avainlippu-tuotteita ja tämä oli itsellekin todella mielenkiintoista.

Avainlippu on merkki suomalaisesta työstä ja se voidaan myöntää Suomessa valmistetuille tuotteille. Tällöin tuotteiden täytyy olla valmistettu Suomessa. Osa raaka-aineista kuitenkin voi olla myös ulkomailta, sillä Suomi ei ole täysin omavarainen raaka-aineiden ja komponenttien osalta, kuten ei mikään muukaan maa.  Tuotteen tai palvelun kotimaisuusasteen on oltava kuitenkin vähintään 50 prosenttia. Keskimäärin Avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia.

Tärkein pointti on Avainlipussa se, että tuotteen valmistus työllistää ihmisiä nimenomaan Suomessa. Avainlippua myönnetään myös palvelulle ja yli puolet merkin uusista hakemuksista tuleekin juuri palveluista. Tällöin palvelua tarjoava yritys on kotimaisessa omistuksessa. Avainlipun kulmakiviä on vastuullisuus ja luotettavuus, se on meille kuluttajille tae siitä, että työ on tehty vastuullisesti. 

Tehtiin pieni testi yhdessä koko perheen kanssa ja kokeiltiin kuinka monta Avainlippu-tuotetta löydetään yhteensä meidän kotoa viidessä minuutissa. Tulos oli havainnollistava: tuotteita löytyi kymmeniä. Kotimaista alkuperää olevia tuotteita sekä Suomessa suunniteltuja tuotteita löytyi vielä huomattavasti enemmän, mutta nimenomaan Avainlippu-tuotteita löytyi viidessä minuutissa jo kymmeniä. 

Mukana oli esimerkiksi: hammastahna, Kimble- ja Alias -pelit, käsidesi, Oton isänpäiväkortti, mehu, salaatti, Kotisinappi, korianteri, Muumi-tunnekortit, kaurajuoma, makaronit, leipä, Pentik-astiat, Vauvan harso ja tumput, kaikki meidän kodin puhdistusaineet sekä se kaikkein suurin: meidän Keittiömaailman keittiö, joka onkin aika iso kotimainen ostos. Niin isoa ostosta tehdessä kotimaisuus oli ehdottomasti yksi tärkeä kriteeri meidän valinnalle. 

Oli kiva huomata, että kotimaista on paljon meidän kotona myös muissa kategorioissa. Meillä Suomessa valmistetaan upeita tuotteita ja tarjotaan mahtavia laadukkaita palveluita, joilla on positiivinen vaikutus yhteiskuntaan ja jotka ansaitsevat tulla nähdyksi ja huomatuksi. Suomalainen työ on mahtava juttu! 

Avainlippua ja suomalaista työtä voi löytää yllättävistäkin paikoista, itse esimerkiksi olin yllättynyt siitä, että meidän lautapelien joukosta löytyi useampi Avainlippu. Lapset osaavat selvästi etsiä ihan eri silmällä kuin itse. Kosmetiikkahyllystä ja puhdistusaineiden joukosta ajattelinkin löytäväni nimenomaan Avainlippu-tuotteita helposti, mutta niitä löytyi myös monesta muusta tuoteryhmästä, mitä en ehkä olisi tullut ajatelleeksi heti ensimmäisenä.

Suomalaisen Työn Liitolla on muuten meille kuluttajille huikea Sinivalkoinenvalinta.fi -palvelu, josta voi etsiä nimenomaan kotimaisia tuotteita ja palveluita. Sieltä voi hakea Avainlippu-, Design from Finland – sekä Yhteiskunnallinen Yritys -merkin saaneita tuotteita ja palveluita. Niitä voi hakea sekä merkeittäin että kategorioittain, tai suoraan yrityksen nimellä. Erilaisia kotimaisia tuotteita ja palveluita on ihan valtavasti! 

Olen tosi iloinen Sinivalkoinen valinta -palvelusta, koska se tekee kotimaisen valitsemisesta vielä huomattavasti helpompaa. Vaikka meiltä löytyy paljon nimenomaan Avainlippu-tuotteita, niin vielä huomattavasti enemmän meillä on Design from Finland -merkittyjä tuotteita. Kotimaista suunnittelua olevat lastenvaatemerkit ovat mulle intohimo ja suosin niitä valinnoissani. Myös ne työllistävät paljon ihmisiä Suomessa.

Mun ostopäätöksiä ohjaavat eniten ajatus laadukkuudesta ja kestävyydestä ja usein päädyn valitsemaan suomalaista pelkästään niiden kriteerien pohjalta. En aina, enkä kaikessa, mutta monesti kyllä. Toki aina voisi tehdä enemmänkin. Oli kiinnostavaa lukea enemmänkin Avainlippu-merkin kriteereistä ja taustoista tämän kamppiksen yhteydessä ja olen innoissani siitä, että tämän myötä oivalsin entistä laajemmin, miten monesta tuoteryhmästä sitä löytyy!

Tiesittekö muuten milloin Avainlippu on syntynyt? Avainlippu-tunnus piirrettiin alunperin vuonna 1965 osaksi Osta suomalaista -kampanjaa. Tunnusta alettiin heti käyttää ahkerasti ja avain nähtiin jopa joulupukin kädessä Helsingin joulukadun avajaisissa. Katri Helena lauloi kampanjaan liittyen ”Avainasemassa” jenkan, joka soi ahkerasti radiossa. Kampanjamerkki oli tarkoitettu kertaluonteiseksi, mutta Avainlippu vakiintui nopeasti osaksi yritysten kotimaisia tuotteita. Vuonna 1975 Avainlipusta tuli virallinen alkuperäismerkki, jota saivat käyttää vain tutkitusti kotimaiset tuotteet. 

Käy ihmeessä tutustumassa Sinivalkoinenvalinta.fi -palveluun, sieltä löytää laajasti upeita kotimaisia tuotteita ja palveluita!