Kesä tuli ja se tuntuu niin hyvältä

26.05.2020

Nukuin viime yönä huonosti jostain syystä, en vain saanut unta. Aloitin sänkyyn mentyäni lukemaan uutta e-kirjaa ennen nukahtamista. Se olikin niin kiinnostava ja samalla jotenkin raadollinen, että en malttanut laskea sitä käsistäni (kyseessä oli räppäri Mercedes Bentson parin vuoden takainen kirja nimeltä Ei koira muttei mieskään). Huomasin, että Otto tuhisi jo kovaa vauhtia mun vieressä. Siitä tuli sellainen ahdistus, että hitto, jos Ottokin jo nukkuu niin nyt kyllä olen valvonut ihan liian myöhään. Ja sitten en meinannut millään nukahtaa, kuuntelin vaan Oton tuhinaa. Voi olla, että sekin vaikutti, kun oltiin syöty iltapala liian myöhään. Me jumituttiin katsomaan Dynastian uusia jaksoja ja ei huomattu, että kello oli jo puoli kaksitoista. Ehkä mun kroppa meni sekaisin ja piristyi kun söin juuri ennen nukkumaanmenoa ja siksi en saanut unta.

Aamulla silti heräsin vielä seitsemältä, enkä enää nukahtanut. Yleensä mä nukun aina öisin hyvin. Kun menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni, mä yleensä nukahdan saman tien. Aamulla herään normaalisti tismalleen klo 8 pirteänä.

Siksi on aina vähän pasmat sekaisin, kun tulee nukuttua huonot yöunet. Aina mietin kauhulla, että miten ihmeessä sitä on pärjännyt silloin kun on heräillyt koko yön joka yö vauvan kanssa! Mutta silloin hormonit on auttaneet toki, nyt ei ole mitään imetyshormoneja apuna omiin nukkumisongelmiin. Mutta onneksi on a u r i n k o ! Aamulla kun heräsin ja avasin meidän terassin oven, mua vastaan tuli ihana kesäinen lämpö ja jotenkin tuli vaan niin hyvä fiilis! Päätin, että en anna kyllä huonojen yöunien lannistaa mun päivää ja ne kyllä unohtuikin siitä lähes samantien kun menin pihalle. Huonot yöunet tuntuu miljoona kertaa huonommalta sellaisena päivänä kun on pilvistä tai sateista ja koleaa.

Päätin ottaa tämän päivän todella rennosti ja jo aiemmin olin päättänyt pitää  vähän rennomman työviikon. Otolla on tällä viikolla intensiivikurssi, jonka ansiosta hän istuu kotona koneella 8h päivässä joka päivä kamera ja mikki päällä ja vielä pari tuntia iltaisin tekemässä läksyjä. Kurssi on super hyödyllinen ja olen tosi iloinen, että Otto käy sen.

Siksi otinkin mielelläni vetovastuun meidän arjen pyörittämisestä tällä viikolla ja teen töitä lähinnä iltaisin, sillä meidän 3-vuotias on kotona päivät, koska ei nähty mitään järkeä siinä, että hän olisi mennyt viikoksi tai kahdeksi päiväkotiin juuri ennen 10 viikon kesälomaa, kun ei ollut mikään pakko. Mä pidän siis tällä viikolla vähän tällaisen puoli-lomaviikon hänen kanssa ja sehän sopii aivan loistavasti myös näiden tämän hetken säiden kanssa! En ollenkaan valita, että saa nautiskella elämästä vaan ja olla lähes kaiken ajan ulkona lasten kanssa, kun mittari näyttää yli 20 astetta. Teen kyllä uusia postauksia tällä viikolla (no tämä on jo toinen jonka tein ja tänään tiistai), mutta en varmaan ihan niin montaa kuin yleensä.

Eilenkin oltiin monta tuntia ulkona ja otettiin 3-vuotiaan pyörästä talutustanko pois. Eilen hän pyöräili ensimmäiset kymmenet metrit itsekseen ilman, että kukaan piti kiinni! Tänään hän oppi ihan kunnolla pyöräilemään itse, liikkeelle lähtökin sujuu hienosti ja hitaammassakin vauhdissa pysyy jo tasapaino. Jarruttamista vielä harjoitellaan, mutta tosi hienosti jo sujuu. Aika juoksee niin hirveää vauhtia! Viikon suunnitelmissa on ainakin paljon lisää pyöräilyä, paljon lisää ulkoilua (olen muuten muistanut kastella meidän kasvit joka päivä ja kaikki ovat hengissä!) ja trampoliinilla pomppimista. Ihan mun lempparijuttuja on iltaisin vaan hengailla lasten kanssa trampalla ja kuunnella musiikkia ja hyppiä ja tanssia.

Tällä viikolla vietetään jo päättäreitä ja sitten alkaa lasten kesäloma ihan oikeasti. Niin mahtavaa!

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille!


Toukokuun kuulumisia & fiiliksiä

18.05.2020

Mitä meille kuuluu? Kiitos hyvää, sitä samaa, sitä samaa. Näin tulisi vastattua, jos joku nyt kysyisi kuulumisia. Töitä ja kotona oloa, sisustusta ja remontin suunnittelua, pihahommia ja grillausta. Mutta mitä muuta meille oikeasti niiden asioiden ympärillä kuuluu? Se onkin hyvä kysymys. Ihan hyvä pysähtyä sen kysymyksen äärelle hetkeksi.

Kuten kirjoitinkin, täällä kotona on hyvä olla ja tämä koti on ylittänyt kaikki meidän odotukset ja jatkaa niin tekemistä edelleen. Alue on huikea, naapurit ihan älyttömän mukavia (mitä nyt turvavälin päästä on ehtinyt moikkailla ulkona) ja on ollut mahtavaa keskittää paljon energiaa juuri kodin laittamiseen. Täytyy sanoa, että ilman tätä muuttoa tämä kevät olisi varmasti ollut noin miljoona kertaa stressaavampi ja seinät olisi kaatunut enemmän päälle. Muutto oli niin loistava juuri tähän saumaan, kun sen tiimoilta on riittänyt niin paljon tekemistä, että seinät ei ole ehtinyt huomata samalla tavalla sitä, että tässä ollaan oltu kaksi kuukautta vaan kotona.

Kun päästiin ihan uuteen ympäristöön, ei ole tullut sitä kyllästymistä samalla tavalla, että EN JAKSA OLLA TÄÄLLÄ, mitä mulla vanhassa kodissa tuli välillä ihan ilmankin poikkeusoloja, kun töiden puolesta tuli oltua paljon kotona. Silloin lähdettiin reissuun tai vaikka museoon tai kaupungille. Mutta nyt ei ole voinut lähteä mihinkään muualle kuin ulkoilemaan.

Vaikka rakastan uutta kotia ja rakastan puuhailla kaikkea kotona, niin on kyllä sanottava, että mun spontaanille luonteelle nyt alkaa olla aika paljon sitä kotona oleskelua jo takana. Nyt alkaa pikkuhiljaa tulla se yllättävän tekemisen kaipaus, mitä ei alkuun ollut ollenkaan. Edelleen rakastan kiireettömyyttä ja sitä, ettei ole p a k k o mennä minnekään. Silti olen saanut itseni useammin kiinni ajattelemasta, miten ihanaa olisi lähteä spontaanisti ravintolaan, kirppiskierrokselle, Tukholman risteilylle tai kesälomalla Kreikkaan. Erityisen usein olen huomannut ikävöiväni läheisiä. Vaikka me ei normaalistikaan oltaisi tässä vaiheessa vielä oltu Oulussa hiihtoloman jälkeen, niin tässä vaiheessa kuitenkin meillä olisi seuraava reissu tiedossa. Tietäisin, että muutaman viikon päästä viimeistään pääsen Ouluun. Mutta nyt ei ole sitä varmaa tietoa, että mennäänkö sinne koko kesänä.

Vaikka joku jo sanoikin, että mehän voitaisiin esimerkiksi pitää itsemme kaksi viikkoa vapaaehtoisessa karanteenissa ja sitten lähteä Ouluun (mikä oli muuten ihan hyvä idea), siinä on silti se puoli, että mun täytyy pohtia tätä muutenkin kuin vain itseni ja omien läheisteni kannalta. En halua missään nimessä välittää kenellekään sellaista viestiä, että olisin välinpitämätön tai vielä pahempaa: kannustaisin ketään muuta uhmaamaan suosituksia. Nämä ovat ihan älyttömän isoja asioita pohdittavaksi ja toivon, että ylempää tulisi selkeä konkreettinen linjaus siitä, mitä saa tai ei saa tehdä esimerkiksi kesäkuusta eteenpäin, kun osa rajoituksista puretaan. Tällä hetkellä kun niin paljon on oman tulkinnan varassa, on vaikeaa tietää. Epätietoisuus on kaikkein raastavinta, kun on se pieni toivonkipinä, että jos kuitenkin jossain vaiheessa olisi ihan ok lähteä, mutta ei varmaa tietoa.

Raastavan ikävän ja ajoittaisen kotona olemiseen kyllästymisen lisäksi muuten kuuluu oikeasti hyvää. Meidän keittiöremontti on nyt tilattu ja kerron siitä lisää nyt loppuviikosta. Ollaan löydetty myös kauniit ja meidän näköiset lattiamateriaalit keittiöön ja eteiseen ja on hyvä fiilis siitä, että kaikki vihdoinkin etenee. Vanhalla asunnolla ei ole enää mitään, mitä tulisi tänne kotiin. Ja pian meillä ei ole sinne enää avaimiakaan, kun kesäkuun alussa luovutamme ne.

Me ei olla kyllä vieläkään täällä uudessa kodissa tehty meidän uudelle makuuhuoneelle mitään muuta, kuin maalattu seinä ja laitettu peili jo valmiiksi seinässä olleeseen naulaan. Se ei etene. Toisaalta, siellä on kyllä ihana nukkua kun huoneessa ei ole muuta kuin sänky ja peili. Ei sotkua tai liikaa tavaraa, kuten meidän vanhassa makuuhuoneessa. Ihanan rauhallista ja siistiä.

Pihalle päätettiin rakentaa sohva kuormalavoista, joita luultavasti tulee aika monta meidän tulevien lattioiden mukana. Olen onnistunut pitämään kaikki meidän ostamat taimet hengissä yhtä tomaattia lukuunottamatta (ja lisäksi kaikki meidän viherkasvit ja kukat) ja olen siitä aika ylpeä. En ole varmaan ikinä onnistunut pitämään mitään kasveja näin kauan elossa. Porkkanat ja herneet eivät ole vielä itäneet, joten niissä saattaa olla kyllä jotain vialla. Mutta katsotaan, katsotaan. Tällä viikolla olisi tarkoitus loppuviikosta kylvää lisää suorakylvettäviä siemeniä, kun nyt näyttää siltä, että ilmat alkavat lämmetä vihdoinkin. Ehkä taimetkin voisi vaikka ensi viikolla jo siirtää pikkuruukuista laatikoihin. Kirsikkapuusta bongasin eilen vihdoinkin ensimmäisen kukan! Ihanaa, kun kohta saa nauttia kirsikankukkien loistosta omalla pihalla.

Sellaisia kuulumisia meille. Pääosin siis pelkkää hyvää, ei mitään sen suurempaa kuin pientä ajoittaista normi-arjen kaipuuta. Olen kiitollinen siitä, että ei ole mitään sen isompia haasteita ja olemme pysyneet terveenä kaikki. Eniten huomaan läheisten lisäksi kaipaavani niin pieniä ja höperöitä juttuja, että en olisi etukäteen uskonut: Euroviisujen kisastudiota, lätkän MM-kisoja (enhän mä edes katso lätkää kun MM-semifinaaleista eteenpäin), sitä kun voi valita ruokakaupan sushibuffetista lemppareita, eikä ostaa jonkun muun valmiiksi tekemää lajitelmaa. Ollaan viimeksi oltu ”treffeillä” tai edes kahdestaan silloin kun oltiin Oulussa helmikuussa. Vaikka iltaisin on kahdenkeskistä aikaa, niin olisi ihana lähteä vaikka kahdestaan lenkille. Mutta kaikki taas aikanaan. Katsotaan miten kaikki etenee kesäkuusta eteenpäin ja millaisia linjauksia tulee.

Millaisia fiiliksiä teillä on tällä hetkellä? Joko kyllästyttää kotona oleminen? Oletko muuttanut jotain arjessa rajoitusten purkamisen myötä? 

PS: Mut on valittu ehdolle Suomen parhaaksi bloggaajaksi Finnish Web Awardseihin erittäin kovaan seuraan ja olen super kiitollinen jos haluat käydä antamassa äänesi TÄSTÄ! Äänestäminen tapahtuu yksinkertaisesti klikkaamalla ”äänestä” eli ei tarvitse täytellä mitään tietoja. Kiitos hurjasti <3