Vuoden raskain viikko

12.11.2020

Tämä viikko on ollut itselleni ehkä vuoden raskain. Vaikka se ei ole näkynyt ulospäin, on tällä viikolla itketty monet kyyneleet. Jännityksestä, ahdistuksesta ja viimein helpotuksesta. Mun äiti oli isossa leikkauksessa tällä viikolla (tämä kaikki kirjoitettu äidin luvalla, huom), jota on jännätty ja odotettu koko syksy. Alunperin leikkauksen piti olla jo yli kuukausi sitten, mutta päivää siirrettiin viime tipassa. Tällä viikolla se sitten viimein oli. On tosi kauheaa olla niin kaukana omasta äidistä tällaisella hetkellä ja kaikki ei ihan mennyt kuin Strömsössä muutenkaan, vaan leikkauspäivä meni epätietoisuudessa ja ison huolen kourissa täällä.

Äiti joutui leikkauksen jälkeen yllättäen teho-osastolle ja huoli oli valtava, kun en voinut puhua äidin kanssa, vaan ainoastaan henkilökunnan kanssa. Vaikka henkilökunta oli ihanaa ja tiesin, että äiti oli hyvissä käsissä, pelko oli silti kova. Kun viimein 24 tuntia leikkauksen päättymisestä sain väsyneen, mutta tilanteeseen nähden hyvinvoivan äidin puhelimen päähän, mulla tuli samantien itku. Olin ollut suoraan sanottuna aivan paniikissa ja vihdoin se huoli purkautui, kun kuulin äidin tutun äänen ja äiti lohdutti, että kaikki on hyvin.

Olen jännittänyt tätä koko syksyn, vaikka äitiä olenkin vaan tsempannut, että tietenkin kaikki menee hyvin. Mutta tällaiset jutut nostaa tosi paljon vanhoja tunteita ja pelkoja pintaan ja osa niistä on ihan aiheellisiakin, koska isoihin operaatioihin liittyy aina riski. Leikkaus oli kuitenkin ihan ns. rutiinioperaatio, enkä siksi ollut ollenkaan osannut varautua etukäteen, että äiti joutuisi teholle ja se säikäytti.

Onneksi kaikki meni sitten lopulta kuitenkin hyvin ja nyt äiti jo paranee kovaa vauhtia ja laittelee mulle messengerissä viestiä ihan kuten aina muutenkin. Mutta ne pari päivää tässä välissä, ne oli kyllä aika kauheita. Yritin tehdä töitä ja olla kiinni normaalissa arjessa, mutta ajatukset oli tosi vahvasti vaan äidissä. Epätietoisuus on pahinta. Äiti on mun ainoa äiti ja meidän lasten ainoa mummu ja meille maailman tärkein, ja on ihan hirveä ajatus, että menettäisimme äidin.

Huh, että sellaista. En tietenkään voinut sanoa tästä mitään silloin kun en voinut silloin puhua äidin kanssa ja kysyä hänen mielipidettään asiasta, joten yritin vaan tehdä hommia kuten tavallista. Mutta vaikeaa se oli. Yksi ihana pitkäaikainen seuraaja laittoi mulle niin ihanan ja kannustavan viestin ihan muuten vain juuri silloin leikkauspäivänä, että päädyin itse asiassa juttelemaan hänen kanssaan tästä. Kerroin hänelle, että hän ei tiedäkään kuinka valtavan paljon hänen kauniit sanansa piristivät juuri sinä päivänä!

Kaikkea ei voi aina näyttää ulospäin somessa, monestakaan syystä. Ja juuri siksi kehulla, kannustuksella, kauniilla sanoilla ja hyvillä teoilla on vieläkin suurempi merkitys. Ikinä ei voi tietää mitä toinen käy läpi siellä kuvien tai videoiden takana. Mutta voi ilahduttaa, kehua ja tukea ihan muuten vain toisia.  Ja joskus voi olla, että niillä kauniilla sanoilla on juuri silloin käänteentekevä merkitys. Joskus ne voivat olla se ratkaiseva juttu, joka piristää tai saa toisen jaksamaan vaikealla hetkellä edes vähän paremmin.

Kiitos siis ihan hirmuisesti jokaiselle teistä, joka on joskus laittanut sydämen, ilahduttanut kommentilla tai viestillä tai tykkäyksellä, tänään, tällä viikolla tai näiden yhdeksän vuoden aikana. Ne ilahduttaa aina. Mutta joskus niillä on vieläkin suurempi merkitys, kuin osaa edes etukäteen ajatella. 

Olen maailman onnekkain, kun SAAN tänäänkin soittaa lasten kanssa videopuhelun äidille ja lapset voivat laittaa zombie-filtterin ja mummua naurattaa. Loppu hyvin kaikki hyvin.


Kuulumisia ja muutoksen tuulia

12.10.2020

En tiedä mistä edes aloittaisin. Olen tuijottanut tätä tyhjää sivua tässä hetken ja miettinyt, että miten mä yhtäkkiä palaan, kun en voi aloittaa sitä kertomalla viime viikon kuulumisia. Paljastin viime viikolla Instassa, että olen mukana ensi keväänä ilmestyvässä tv-ohjelmassa, jonka kuvaukset oli viime viikolla. Siksi blogissa oli melkein viikon mittainen tauko postauksissa. En voi kuitenkaan puhua asiasta mitään ennen ensi kevättä, joten siksi myöskään viime viikon kuulumiset eivät oikein ole nyt hyvä postausaihe ja siksi tämä aloittaminen oli niin haastavaa. Nyt täytyy pyrkiä vaan unohtamaan itsekin kaikki viime viikon tapahtumat hetkeksi ja siirtyä vahvasti tähän viikkoon.

Tein viime viikolla linjauksen, jota olen miettinyt tosi pitkään. Jatkossa mun blogiin voi kommentoida vain, jos omistaa WordPress-tunnukset. Mua harmittaa tosi paljon se, että se hankaloittaa kommentointia niin monelle ihanalle tyypille, mutta koen, että tämä on silti ainoa vaihtoehto. Mun ei tarvitse mahdollistaa vihapuhetta ja häirintää. Palautetta voi onneksi jatkossakin antaa suoraan Instagramissa, Facebookissa tai täällä blogin kommenteissa, mikäli on ne WordPress-tunnukset. Vain se mahdollisuus piiloutua täysin anonymiteetin taakse poistuu. 

Sitten iloisempiin aiheisiin! Tällä viikolla lapsilla on parin päivän syysloma, jota odotan jo innolla. Meillä ei ole vielä mitään tarkkoja lukkoonlyötyjä suunnitelmia, mutta tarkoituksena on ottaa rennosti, nukkua pitkään ja olla yhdessä. Mikäs sen parempaa. Koti on kuin kaaoksen jäljiltä, kun on niin paljon pyykkiä ja matkalaukkukin vielä purkamatta. Siinä hieman työsarkaa tälle viikolle myös, kun purkaa sitä pyykkisumaa.

Instagramin puolella vastaanotin eilen ja tänään paljon postaustoiveita, joista tuli kyllä hyvä mieli! Viime viikon tavallinen arki -postaukseen liittyen oli kiva huomata, että en ollut yksin sen arki-ajatuksen kanssa. Moni tosiaankin toivoo kuulumisia, päivä kuvina -postauksia ja sitä ihan tavallista arkea niiden pohdiskelevampien tekstien rinnalle. Sitä on siis todellakin luvassa! Moni toivoi myös erilaisia vinkkipostauksia liittyen kasvatukseen, parisuhteeseen, ruokaostoksiin ja esimerkiksi leffoihin ja kirjoihin, joten niitäkin on varmasti lähiaikoina luvassa. Ja tietty moni toivoi lisää pohdintaa, pitkiä tekstejä ja mielipiteitä. Niitäkin on tulossa. Luulen, että tämä tekemäni linjaus auttaa niiden tuottamisessa. Mulla on tosi hyvä fiilis nyt kirjoittamisesta ja oikein uhkun intoa päästä puhumaan ihan kaikesta.

Olen jo pitkään kokenut, että instassa uskallan rohkeasti puhua asiasta kuin asiasta, koska siellä on niin hyvä henki ja helppo keskustella kaikkien kanssa. Viime viikollakin siellä on puhuttu palkkahaasteesta, tasa-arvosta ja naisten oikeuksista, sekä somehäirinnästä. Toivottavasti tämän muutoksen myötä se sama tunne tulisi myös blogin kanssa ja olisi henkisesti helpompaa puhua myös täällä. 

Halusin aloittaa viikon tällaisella “ajatusten puhdistuksella”. Nyt kun on puhuttu käytännön asioista ja muutoksista, voi hyvin sitten jatkaa ihan puhtaalta pöydältä. Ihanaa! Haluan vielä kiittää teitä kaikkia siitä, miten olette aina hengessä mukana ja osallistutte aktiivisesti kaikkeen keskusteluun eri kanavissa. Se tuntuu niin hyvältä. Olen kiitollinen teistä ja siitä, että saan tehdä tätä juuri teille! 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

PS: En todellakaan tiedä mitä tein tuon kurpitsan kanssa, mutta sen tiedän, että se kurpitsa on söpö!