Meidän Ruotsin reissu lähestyy kovaa vauhtia, ja ensi viikon tiistaina on tarkoitus suunnata Mall Of Skandinaviaan. Ajattelin tehdä pitkästä aikaa tällaista ostoslistaa syksyä varten, kun ei ole tullut tehtyä.  Nämä aina selkeyttävät ajatuksia, ja tuleepahan jätettyä turhia heräteostoksia tekemättä, kun on tarkka lista jota seurata. Pyrin siis olemaan ostamatta mitään ylimääräistä, mitä ei tällä listalla ole. Ja olen jo henkisesti varautunut siihenkin, että nyt kun mulla on lista, en löydä juuri mitään mitä siinä listalla on. Usein käy juuri sillä tavalla. Sitten en osta mitään (paitsi lapsille, t. superdroppiviikosta_jo_valmiiksi_liian_innoissaan91). Se on aika tuttu kuvio, että lähden ostamaan itselleni tarpeellisia juttuja ja palaan kotiin kolmen lastenvaatekassin kanssa, itselleni ehkä uudet sukat mukana.

Asukuvat ja ostosjutut ovat olleet koko vuoden aika vähällä, kun raskaus ja imetys ovat sekä hankaloittaneet pukemista, että myös vähentäneet pukeutumisintoa. Nyt kun imetyksessä voi pitää jo pari-kolme tuntia väliä, voi joku yksittäinen reissu onnistua hyvinkin paidassa, jossa ei voi imettää. Pääosin suosin kuitenkin edelleen vaatteita joissa imetys on helppoa ja ruuan saa nopeasti esiin vauvalle. Ja näin tulee varmasti olemaan niin kauan kuin säännöllinen päivällä tapahtuva imetys kuuluu meidän arkeen. Se on vaan helpompaa meille molemmille, ja onneksi imetysitsevarmuus on kasvanut tässä kuukausien aikana ihan kohinalla. Siinä missä ekoina viikkoina imetyspaita tai -toppi oli ihan must-juttu, nyt en ole käyttänyt rintsikoita lukuunottamatta mitään varsinaisia imetysvaatteita aikapäiviin.

Tuotekuvat: River Island & Zara, kollaasi tehty Canvalla.

Kaipaan kovasti uutta takkia. Bomberit ovat olleet niin pitkään pinnalla, ja myös osa mun vaatekaapin sisältöä, että nyt kaipaan jo jotain muutakin. On iskenyt sellainen bomber-ähky ja kaipaan jotain ryhdikkäämpää ja tyylikkäämpää. Myös musta nahkatakki on ollut mulla viime vuosina ihan super kovassa käytössä, ja pehmeä vaaleanharmaa mokka kiinnostaa. Vaikka kaipaan ryhtiä, kaipaan myös pehmeitä materiaaleja. Varsinkin vauvaa sylissä pitäessä (teko)mokka on huomattavasti mukavampi materiaali kuin nihkeännahkea keinonahka.

Selkäkuvioinnit on edelleen tosi makeita mun mielestä, ja olen etsinyt sellaista farkkutakkia jossa olisi joku upea kirjailu selässä. Ehkä sellainen voisi löytyä reissun aikana, kuka tietää. Se olisi kivan rento takki joka sopisi alkusyksyn keleihin ihan loistavasti. Kaipaan myös siistiä skarppia bleiseriä, joka ryhdistäisi muuten rennompaa asua.

Tuotekuvat: Zara & River Island, Kollaasi tehty Canvalla

Olen etsinyt sopivan mittaisia mustia culottes-housuja, jos joku pitkäjalkainen tietää hyvät niin kerro heti! Mulla on yhdet, mutta ne kutistuivat heti ekassa pesussa polvihousuiksi mulle, enkä voi mitenkään niitä enää käyttää. Culottesit ovat yksi niistä trendeistä johon mun silmillä kesti kauan tottua. Olen kuitenkin huomannut niiden hienouden vihdoin: ne istuvat hyvin, ja millainen tahansa vartalo näyttää niissä hyvältä. Ne ovat armolliset myös mun kropalle.

Farkkuhame on klassikko jota mun kaapissa ei yläasteen jälkeen ole ollutkaan. Nyt se kuitenkin tuntuu raikkaalta ja kivalta, sellaiselta johon olisi helppo yhdistellä esimerkiksi neuleita ja melkein mitä vaan. Lämpimät ja paksut neuleet kiinnostavat, ja kaipaan jotain ihanilla yksityiskohdilla koristeltua vaaleanpunaista tai vaaleanharmaata neuletta. Sisäjakuista myös joku jännällä kuviolla varustettu kimono voisi olla siisti. Ja tupsut – tupsut tupsut tupsut! Olen jo kauan tykännyt, ja nyt mun tupsuinto vaan eskaloituu. Ehkä mä hommaan tupsukengät, tupsukorvikset nyt ainakin. Laukkutupsu mulla on jo ja se on ihana!

Koska on tulossa syksy, myös ”jotain viininpunaista” löytyy mun listalta. Se on syksyn klassikko, ja sitten kun se joku viininpunainen löytyy, mä tiedän kyllä. Tämä on hyvä ohjenuora, ja suurin osa listan jutuista sopii kivasti ristiin toistensa kanssa yhdistellen. Haaveilen edelleen helposta vaatekaapista, jonka edessä ei tarvitse seistä liian kauan aamuisin.

Mitä teillä on ostoslistalla syksyä varten? Mikä on tän hetken lempparitrendi?

Koin tuossa viime viikonloppuna eräänlaisen ahaa-elämyksen, ja heti perään itseasiassa toiseen. Istuimme tusinan muun miehen kanssa iltayhdeksän maissa sunnuntaina laivan baarissa matkalla Tallinnasta Helsinkiin, toinen toistaan väsyneempinä odottamassa kotiin pääsyä kahden päivän Latvian polttarireissun jäljiltä.

Jostain hetken mielijohteesta päädyin esittelemään kuvaa meidän Novasta vieressäni istuvalle sulhasen veljelle, täysin tämän sitä pyytämättä. Nuoren sinkkumiehen kohteliaasta, mutta erittäin epäkiinnostuneesta ilmeestä, tajusin kuinka kotiutunut ja faijautunut minusta on tullut. Omasta välinpitämättömyydestäni tätä tosiasiaa kohtaan tajusin, että minua ei haittaa se ollenkaan. Kuvien esittelyn kuitenkin lopetin siihen paikkaan, ja tyydyin selaamaan niitä itsekseni.

Olen ollut poissa töistä nyt pääsiäisestä asti, enkä pysty oikein sanoiksi pukemaan kuinka paljon olen nauttinut siitä että olen saanut olla koti-isä. Tottakai kokemukseni on tähän mennessä ollut siinä mielessä aavistuksen epärealistinen, että olemme koko perhe kotona kesälomalla. Enkä voi kyllä vakavalla naamalla väittää, etteikö sama homma jatkuisi jossain määrin silloinkin kun lapset palaavat päiväkotiin ja eskariin, sillä Iina tekee kuitenkin töitä kotoa käsin.

Kyllä, vauvan hoito ja kodin siisteys sun muu ovat suurimmilta osin arkena minun vastuullani, mutta koska Nova kuitenkin edelleen vetää tissimaitoa eikä minun hieman isävartalosta kärsivä rintani sitä ainakaan viime tarkistuksessa erittänyt, saan minä pieniä breikkejä pitkin päivää Novan syödessä, ja välillä myös sammuessa tissille.

Tätä kevyttä luksusta lukuunottamatta olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan, ja mielestäni aika hyvin ottanutkin, vetovastuun vauva-arjesta. Rintaruokinta kun tosiaan on ainoa asia, mihin minä en sattuneesta syystä pysty. Vaunulenkit, sormiruokailu, vaipanvaihto, puistoreissut sun muu vauva-arki sujuu minulta siinä missä tuolta paremmalta puoliskoltanikin. Vaatteiden valinnoissa ja muissa esteettisissä seikoissa Iina tosin ottaa täysin pyytämättä ohjat, minä kun en erota persikkaa lohenpunaisesta. Vauvan pukemisen hoidan kuitenkin minä.

Iso muutoshan tämä on kuitenkin ollut. Reilun puoli vuosikymmentä istumaduunia painaneena toimistorottana, on siirtyminen täysaikaiseen isyyteen ollut pientä hakemista. Ei haastavaa, mutta hakemista. Kaikki sellaiset pienet jutut kuten omien ruoka-aikojen siirtyminen, ja normaalin päivärytmin muuttuminen, ovat vaatineet pienoista sopeutumista. Esimerkiksi nyt kun en enää istu kolmasosaa vuorokaudesta tietokoneen ääressä, vaan kuljen usein sellainen kahdeksankiloinen möhkäle sylissäni, onnistuin minä saamaan niskani kuukaudessa niin jumiin ettei pää enää kääntynyt. Itse lastenhoito on onneksi sujunut sillä samalla varmuudella ja kokemuksella, jota olen ehtinyt keräämään jo kahden aikaisemman lapsen verran, tällä kertaa isi on vain enemmän kotona. Ja siitähän tässä vanhempainvapaassa loppupeleissä on kyse, ajasta ja läsnäolosta.

Ehdottomasti suurin muutos on nimenomaan se, että olen saanut olla kaikessa läsnä. Kertaakaan en ole Novan vauva-aikana joutunut siihen tilanteeseen että tyttö oppii, tekee tai kokee jotain uutta ilman että minä olen ollut paikalla.

Se vauvakupla joka Suomen perhanan lyhyiden isyysvapaiden takia kestää yleensä vain pari viikkoa, on tällä kertaa kestänyt jo pian puoli vuotta. Voin meinaan vannoa että Tiaran ja Zeldan monet ekat hetket ovat paremmin tallessa puhelimeni kuvagalleriassa kuin minun päässäni. Täysin toisinpäin kuin tällä kertaa.

Tällä hetkellä me herätään usein rauhassa koko perhe, tytöt omasta takaa katsomaan aamu-lastenohjelmia, ja me Iinan kanssa sitten kun välissämme nukkuva möykky iloisesti hymyillen mäiskii, ja rapsuttaa meidät unesta. Tänäänkin heräsin aamulla siihen, kun Nova ensin naama säteillen rapsutti mua silmäkuopasta, ja käännettyäni kylkeä vielä takaraivosta.

Eikä tällä hetkellä tarvitse olla kokoaikaa tekemässä jotain. Normaalisti töissä ollessani tuntui usein siltä, että oli pakko kokoajan mennä ja tehdä ja olla, ettei työn ulkopuolinen aika tuntunut hukkaan heitetyltä. Välillä niin jopa oman jaksamisen rajoilla. On ihanaa, kun pystyy hyvällä omallatunnolla istua rauhassa tunnin sohvalla vauva sylissä, siskojen touhuja ihmetellen ja kirjoja tutkien. Niin ihanaa, että minä, aikuinen mies, täysin epäironisesti, käytin juuri sanaa ”ihana”.

Ja vaikka vauvanhoito tällä hetkellä kaappaakin suuren osan päivästä, jää minulla huomattavasti enemmän aikaa viettää isompien tyttöjen kanssa kuin mitä ”normaalissa” arjessa jäi duunin, kodinhoidon sun muun pakollisen jäljiltä. Ja vaikka suhteeni Novaan onkin ehkä läheisempi nyt näin vauva-aika kuin mitä kahteen vanhempaan oli heidän ollessa vielä vaippaikäisiä, en välttämättä usko että niin tulee aina olemaan.

Tiara ja Zelda kun nyt sattuvat jo olemaan aika itsenäisessä iässä verrattuna vauvaan joka vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja on vaikea suhtautua heihin täysin samalla tavalla. Uskon että vaikka en olekaan ollut läsnä isompien tyttöjen vauva-arjessa yhtä paljoa ajallisesti kuin Novan, olen onnistunut paikkaamaan sitä aidolla läsnäololla myöhemmässä iässä. Kertaakaan ei ole ilmennyt  isommilta tytöiltä vastahakoisuutta tai mustasukkaisuutta kun Nova tarvitsee isiä ja/tai äitiä. Ja hyvä niin.

En nyt tietenkään osaa tässä vaiheessa sanoa olisiko minusta tähän pitkällä tähtäimellä, vaikka tällä hetkellä siltä ehdottomasti tuntuukin. Tilanne on kuitenkin  minulle uusi, ja olemme tosiaan toistaiseksi kaikki kotona, toisin kuin sitten syksyllä, kun toinen tytöistä palaa päiväkotiin ja toinen aloittaa eskarin. Päivärytmi muuttuu taas aikaisemmaksi ja arki taas, noh, erilaiseksi.

Sen näkee vasta sitten kuinka meillä päivät oikeasti luonnistuu, Iinan työkiireiden syksyn myötä eskaloituessa, ja minun ja Novan ollessa tätä kesää enemmän kahdestaan. Tähänastisen kokemukseni perusteella tahdon kuitenkin suositella, jos tilaisuus vaan tarjoutuu, muitakin isejä edes kokeilemaan vanhempainvapaata. Itse olen nauttinut tästä ajasta tähän asti täysin rinnoin, vaikka jokseenkin eri tavalla kuin rinnoista suorastaan pursuava vaimoni.

-Otto

Me päästiin Oton kanssa kokemaan eilen jotain ihan uutta, kun saatiin käydä Hongiston nosturin kyydistä ihailemassa Oulua 48m korkeudessa. Mun sukulainen on Hongistolla töissä, niin hän päästi meidät kurkkimaan maisemia mielettömästä paikasta. Eilen sattui kyllä ihan jäätävä tuuli ja sade, joten ei ollut ehkä ihan maailman paras keli tälle kokemukselle, mutta hauskaa oli kelistä huolimatta. Saatiin kyllä onneksi tuulen ja veden pitävät takit päälle niin se vähän auttoi piiskaavaan sateeseen. Valjaat pujotin hienosti midimittaisen hameen päälle, ja näytin kyllä niin mahtavalta niissä ja takissa, tukka vettä valuen.

Ennen nosturikyytiä me yritettiin mennä Oulun Amarilloon syömään porukalla, vaan eipä siellä ollut meidän kokoiselle köörille enää pöytää vapaana. Päädyttiin sitten viereiseen Burger Kingiin, ihan hyvät ruuat oli sielläkin. Nosturikyydin jälkeen tuuli ja sade sopivasti laantui, ja me mentiin Toivoniemen rantaan lasten kanssa kuuntelemaan Antti Tuiskua. Rannasta näkyi hyvin lavan viereinen screeni ja kaikki erikoistehosteet, ja musatkin kuuluivat veden yli ihan kuin olisi ollut itse festariyleisössä. Lapset tanssivat innoissaan musiikin tahtiin, ja Nova veteli sikeitä.

Tultiin takaisin tänne mun tädin luo, ja illalla mentiin pariksi tunniksi samaan rantaan istumaan ihan aikuisporukalla. Nova jäi siksi aikaa muiden lasten kanssa mun äidin huomaan, tänne mun tädille, ja hyvin oli mennyt. Nova nukkui päiväunet, ja sitten oli herkutellut päärynällä, ja leikkinyt hetken mun äidin ja siskojensa kanssa. Tiara soitti sitten omalla puhelimella, että nyt Novalla on äitiä ikävä, kun Novalle alkoi tulla väsy, ja me ajettiin tänne takaisin. En vaan vielä ole valmis jättämään Novaa kunnolla hoitoon, ja tämä vauvavuosi on oikeasti tosi lyhyt eikä mulla ole mikään kiire. Katsellaan sitten parin kuukauden päästä uudelleen, kun Nova on taas vähän vanhempi, että miltä tuntuu meistä molemmista. Nyt on hyvä just näin.

Takki SheiIn* / Body H&M / Hame Gina Tricot* / Kengät Flattered* / Laukku Rebecca Minkoff / Kello Daniel Wellington* / Aurinkolasit Dior / *tuotteet saatu blogin kautta.

Postaukseen pääsi pitkästä aikaa myös vähän asukuvia, kun napattiin muutama ennen kuin sade yltyi ihan hurjaksi ja kaikki kastui ja lässähti, haha. Tämä pinkki Gina Tricotin pliseerattu hame on kyllä yksi mun suurimpia kesälemppareita, se on niin ihanan herkullisen värinen ja pirteä että se piristää vaikka harmaana sadepäivänä. Voisin ottaa itselleni ohjenuoraksi loppuelämän vaatekaappiin, että sieltä pitää aina löytyä yksi pinkki hame, jonka voi pukea päälle silloin kun mikään muu ei tunnu hyvältä!

Tänään mennään mun isovanhemmille kahvittelemaan, kun mummu on päässyt hoitokodista kotilomalle, ja ehkä mennään taas uimaan jos on tarpeeksi lämmintä. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Tultiin eilen tänne Ouluun jälleen, koska haluttiin vielä tulla moikkaamaan mun mummua ja muita sukulaisia tälle kesälle. Alunperin meidän piti osallistua huomenna oleville Skidit Festareille (vahva suositus, menkää ihmeessä jos olette Helsingissä tai lähialueilla, siellä on vaikka mitä kivaa luvassa!), mutta ne vaihtuukin nyt siihen että mennään Oulussa kuuntelemaan lasten kanssa Ana Tudea Qstockin ulkopuolelle.

Ja ehkä jopa käydään pari tuntia sitten aikuisporukalla illalla siinä ulkopuolella, ja lapset jäävät mun äidin hellään huomaan siksi aikaa. Aion kuitenkin tulla nukuttamaan Novan yöunille, että kovin myöhään en itse voi olla, ja siksi en viitsinyt alkaa festarilippujakaan hankkimaan. Ja kyllä mä tässä vieläkin mietin että uskallanko edes lähteä pariksi tunniksi, saa nähdä. Onneksi tuolta Kuusisaaresta kuuluu erittäin hyvin kauemmaskin, ja parinkin tunnin tuulettuminen tekee varmasti aika höpöä. Niin, ja siitä on onneksi myös lyhyt matka tänne mun tädille, että jos alkaa tuntua että en uskalla olla erossa, tai Novalla on kauhea ikävä, niin pääsen kyllä nopeasti takaisin tänne.

Tämä kesä on ollut kyllä harvinaisen helteetön, ja tänään ollaan saatu nautiskella ekasta kerrasta kun lämpömittari on ylittänyt hellerajan 25 astetta niin että me ollaan oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Heti aamupäivällä käytiin ensin moikkaamassa mun mummua hoitokodissa, ja iltapäiväksi suunnattiin uimarannalle. Oli ihanaa nähdä mummua ja hänestäkin oli selvästi mukava nähdä meitä, vaikka meidän nähdessä hänet hän ei ensin edes tunnistanut meitä. Joka kerta kyllä riipaisee sydämestä kun tauon jälkeen näkee. Toivoisin vaan että voitaisiin käydä täällä vieläkin useammin, että saisin viettää jokaikisen hyvän hetken pilkahduksen mummun kanssa, silloin kun hänellä niitä vielä on.

Kyllähän tuo uiminen muuten on vielä aavistuksen nautinnollisempaa näin hellesäällä, kun on oikeasti kuumaa. Lapset olivat aivan innoissaan uintireissusta ja meilläkin oli kivaa. Ja kun talviturkin on jo heittänyt aikoja sitten tälle kesälle, niin ei ole niin suuri kynnys itselläkään siihen uimiseen. Tämä onkin hassu yhdistelmä: harvinaisen helteetön kesä, ja silti olen uinut enemmän kuin viime- tai sitä edellisenä kesänä. Hyvä mä! Me leikittiin vesisotaa ja tytöt polskivat menemään uimarenkaiden kanssa.

Tytöillä on ollut hyvät leikit ja pokemonjahdit mun kummipojan kanssa, ja eilen käytiin myös jäätelöautolla hakemassa vähän liikennevalomehujäitä ja toffeeveneitä, oli siinä lapsilla ihmeteltävää. He olivat aivan täpinöissään kun saivat hakea jätskiä jätskiautolta. Pieni juttu, suuri ilo!

Me odotellaan kovasti jo huomista ja Antti Tuiskua, tulee varmasti kiva ja jännittävä päivä meidän pienille Anatude-faneille (ja vähän isommillekin). Sitä ennen luvassa kuitenkin sauna- ja leffailta meille kaikille, ihanaa rentoutumista.

Mahtavaa viikonloppua kaikille! <3

Tehtiin viime viikolla upea retki veneillen Saaristomerellä Mathildedalin kylään, jossa ei koskaan ennen oltu käyty. Mathildedal löytyy Teijon kansallispuiston kupeesta, ja siellä sijaitsevat Mathildedalin ruukkitehtaat, ja ihanat pikkuputiikit, jotka on rakennettu 1800-luvulla. Luonnonkauniissa kylämiljöössä pääsee myös ihan ilmaiseksi katselemaan ja syöttämään alpakoita, joita oli useammassa aitauksessa vaikka kuinka paljon. Me annettiin alpakoille voikukan lehtiä, ja tytöt olivat aivan innoissaan pehmeistä ja suloisen rauhallisista eläimistä.

Alpakoiden katselun jälkeen me piipahdettiin kuuman päivän viilennykseksi Kyläravintola Terhon terassilla juomassa viilentävät virvokkeet ja syömässä pientä välipalaa. Mäkin uskaltauduin ottamaan tämän kesän ensimmäisen terassijuoman, ihan mielettömän herkullisen vadelmamojiton, jossa oli raikasta limeä, minttua ja paljon tuoreita vadelmia. Terhon kanssa samassa kauniissa pihapiirissä sijaitsee myös pieni puoti josta ostettiin mukaan tuoretta Mathildedalissa juureen leivottua leipää, joka oli todella hyvää. Puodista saa myös paikallisen pienpanimon erikoisoluita, ja virvoitusjuomia.

Käytiin piipahtamassa myös Ruukin kehräämössä, kutomossa ja puodissa, jossa myytiin alpakanvillasta tehtyjä tuotteita. Upeita neuleita, lankoja, huiveja, tyylikkäitä pipoja ja kaikkea mahdollista ihanaa. Melkein jo sorruin ostamaan ihanaa jättilankaa että olisin tehnyt meille alpakanvillasta jättineulepeiton. Mutta en sitten ostanut, se oli ehkä hippusen liian arvokasta ajatellen, että en välttämättä koskaan saisikaan projektia valmiiksi. Mutta joo, tuo putiikki on kyllä käsityöihmisen unelma, upeita materiaaleja!

Shoppailua jatkettiin Second Chance & Petri’s Chocolate room -putiikissa, missä oli ihania käsintehtyjä suklaita sekä tyylikkäitä Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita sekä lapsille että aikuisille. Sen vieressä oli myös mahtava kesäputiikki, jossa myytiin leluja, käsitöitä, vaatteita ja esimerkiksi Molo Kidsin lastenvaatteita. Myymälässä oli kesäalet käynnissä ja ihan hyviä hintoja.

*Mun ja Oton kumpparit & osa lasten vaatteista saatu blogin kautta.

Shoppailukierroksen jälkeen mentiin illalliselle Ravintola Ruukin Krouviin joka sijaitsi ihan vierasvenesataman lähellä. Ruukin Krouvissa oli hyvä valikoima erilaisia pizzoja, burgereita, salaatteja ja pastoja. Pizzapohjat leivotaan juureen ja ne ovat todella herkullisia. Meidän lapset ottivat hauskat ”mikkipizzat” joissa taikinasta oli tehty pizzalle korvat. Voin kertoa että niistä pizzoista puhutaan vieläkin. Mä nautin herkullisen ruisburgerin, ja Otto söi italialaistyyppisen pizzan.

Meillä oli kyllä ihana päivä Mathildedalissa, ja jos siellä teidän ihanien joukossa on veneiljöitä tai muuten tuolla saaristossa liikkuvia, niin suosittelen ehdottomasti vierailua Mathildedaliin. Lapset nauttivat tosi paljon, varsinkin niistä ihanista alpakoista (ja mikkipizzoista!).

Ihanaa iltaa kaikille <3