Mun oli tarkoitus tulla jo eilen höpöttelemään teille mutta eilinen kului sitten taas mukavasti sängynpohjalla niinkuin ainakin mulla näin naisena kerran kuukaudessa on tavallista, ei kiva. Ajattelinkin että sunnuntai oli liian hyvää ollakseen totta (tämä ihana suomalaisten negatiivinen ajattelutapa) joten tietenkään ei voinut kahta yhtä ihanaa päivää olla peräkkäin ja mä olin eilen niin kipeä että piti itkutkin tirauttaa pariin otteeseen. Onneksi Tiara on niin reipas neiti että jaksoi kiltisti keksiä itselleen leikkejä koko päivän vaikka äidistä ei oikein ollut mihinkään. Kyllä mä toki siis huomioin Tiaraa ja höpöttelin sille minkä kerkesin ja lueskeltiin me sängyllä kirjoja ym. mutta mihinkään meidän normaaleihin riehumisleikkeihin musta ei tosiaan ollut. Multa on toivottu sitä äitiyden haasteet -postausta ja siinä tulen varmasti kertomaan lisää juuri tästä aiheesta, koska suunnilleen ainoa oikea haaste jonka mä äitinä olemisesta keksin on se että miten pirussa sitä selviää pienen lapsen hoidosta silloin kun sattuu niin paljon että ei voi muuta kuin kiemurrella?

              Mutta nyt iloisempiin juttuihin! Tänään ilokseni heräsin ilman kipuja ja parasta oli se että heräsin ihan itse, en herännyt siihen että iloinen pulputus alkaa kuulua neidin huoneesta (on sekin mukava herätys siis), vaan siihen että mua itseäni ei enää väsyttänyt ja mä vaan heräsin! Ihan mahtava tunne ja niin aikaisin, mä nousin kasin maissa täysin pirteänä kuin peipponen ylös ja Tirriskä veteli hirsiä vartin yli yhdeksään vaikka oli mennyt nukkumaan illalla jo 20.30. Oli ihanaa juoda aamukahvit ihan omassa rauhassa ja lukea lehteä ja selailla facebookia ja sitten kun Tiara heräsi niin olin ihan pirteänä ja leikittiinkin siinä heti pitkä tovi. 

             Tiara oli koko päivän vielä normaaliakin iloisempi itsensä ja on keksinyt tänään kyllä jos jonkinmoista kommellusta aivan kokoajan. Aamupäivällä meidän ihana neiti nälkäkurki kävi kaivamassa vaunujen tavarakorin perimmäisestä nurkasta oman välipalarasiansa, sai sen vielä jotenkin ihmeen kaupalla auki ja levitteli sitten täysjyvämuroja ja riisikakkuja ympäri eteistä. Ja tosiaan puoli tuntia ennen tätä oli tyttö kiskaissut ison lautasellisen puuroa. Iltapäivällä taas tyhjentelin astianpesukonetta kaikessa rauhassa, sitten avasin jääkaapin oven että hörppään törkeästi suoraan pullon suusta viimeiset Coca-colapisarat niin arvatkaa mitä meidän atleettinen tyttäremme teki! Se alkoi roikkumaan pakastimen yläreunasta ja päästi jalat irti maasta! Siinä se roikkui käsien varassa vaan ilmassa ja tuijotteli jääkaappiin! Huomenna se varmaan vetää leukoja sitä samaista pakastinta vasten.

                   Mitäs muuta me tänään ollaan tehty? No ei mitään kovin ihmeellistä, kaupassa piipahdettiin ja muuten ollaan lähinnä koitettu laittaa BRIO-palikoita oikeisiin reikiin, syöty tulista kanapastaa, ihmetelty eläimiä eläinkirjasta ja naurettu vedet silmissä Tiaran kiljaisuille ja ihanille sanoille joita se on oppinut. Tiara osaa siis nykyään kolme sanaa: Ankka (akka, kakka tai joskus harvoin myös ankka), Kake (kaukosäädin, useimmiten neiti lausuu sen huutamalla KA-KE) ja sitten se perinteinen Äiti (ääti, äti, äätä tai äiti). Mummua ja mammaa Tirriskä hokee myös usein ja luulen että osaa se nekin, mutta ne on molemmat niin helppoja että en tiedä laskenko niitä ihan samalla tavalla oikeiksi sanoiksi kuin noita muita. Tiara myös yksi päivä tässä toisteli kovasti ”ääti, haipa” kun selitin että vaihdan vaippaa, mutta vaippa-sana ilmeisesti unohtui yhtä nopeasti kuin mitä neiti sen oppikin. Eipä tässä ole mihinkään kiire, oon ihan hirmuisen ylpeä meidän ihanasta pallerosta ja sen suloistakin suloisemmista sanoista!

Toppi – H&M

Shortsit – Vero Moda

Ohut  musta vyö – ZARA

Kengät – Kirppis

Huomenna Otolla alkaa rankka viikko kun siitä tulee ainokainen herra meidän huushollissa VIIDEN naisen lisäksi. Mun äiti ja mun kaksi serkkua tulee meille huomenna, äiti ja pienempi 9v serkkuni viikoksi ja isompi serkkuni Riina tulee pariksi päiväksi shoppailureissulle. Luvassa on shoppailua, Linnanmäkeä, Korkeasaarta ja lauantaina me lähdetään Oton kanssa vähän ulkoilemaan pitkästä aikaa. Mä en tiedä kuinka paljon ehdin blogin puolella kirjoitella kun luvassa on varmaan aikamoista haipakkaa, mutta yritän kumminkin tulla päivittelemään mitä Tirriskä sanoo Lintsin hepparadasta ja ovatko Korkeasaaren leijonat pelottavia vai mahtavia! Facebookissa varmaan ehdin ainakin pistäytymään ja jakamaan parhaimmat palat! Ihanaa viikkoa teille kaikille ja mahtavaa elokuuta<3

PS: Ja nyt niiden kommenttien kimppuun –>

Tänään on ollut varmaan koko kesän kivoin päivä! On mulla ollut ihana ja paras kesä ikinä muutenkin, mutta tänään kesäfiilis on ollut ihan huipussaan! Aamulla heräsin pirteänä puoli kasin aikoihin neidin kanssa, pirteä olin siis siksi koska kerrankin väsymys voitti mun tyhmät aivot ja nukahdin reilusti ennen yhtätoista sohvalle kesken leffan. Tyhmillä aivoillani tarkoitan sitä, että vaikka mua väsyttää iltaisin ihan pirusti usein jo kymmeneltä ja silmät ei meinaa pysyä auki niin silti on aina pakko vähän ”viettää omaa aikaa” ja istua koneella, kattoa telkkaria tai lukea lehteä ihan vaan ”koska on  kerrankin aikaa”. Mutta nyt poikkesin ihan sivuraiteille, olin selittämässä sitä kuinka kerrankin päästiin ajoissa liikkeelle, oltiin jo yhdentoista maissa metrossa koko perhe ja matkalla hyvää vauhtia Kallioon Skideille Festareille. 

           Metromatka oli tällä kertaa huomattavasti mukavampi kuin taannoinen matka ihme äkäpusseineen kesäkuussa. Seisoskeltiin vaunupaikalla kun yhtäkkiä joku vanhempi englanninkielinen herra tuli kertomaan meille kuinka hienoa hänen mielestään on että me olemme näin nuorina ottaneet vastuuta ja alkaneet vanhemmiksi. Rupateltiin siinä hetki ja lopuksi hän kertoi kuinka hän neljän pojan isänä toivoo että hänen poikansa toimisivat samoin kuin me ja alkaisivat vanhemmiksi jo nuorella iällä. Kuinka hyvä mieli voi tulla tuollaisesta keskustelusta?! Kuinka itsetuntoa kohottavaa on että kerrankin joku ylistää meitä nuoria vanhempia juuri sellaisina kuin olemme, eikä parjaa vastuuttomuudesta tai keskenkasvuisuudesta. Lisää tälläisiä ihmisiä metroihin kiitos! 

        Kun päästiin paikanpäälle Kallioon niin tunnelma oli käsinkosketeltavaa ja kaikilla tuntui olevan hauskaa! Kengurumeininki hoilasi lavalla ja me kierreltiin ympäriinsä. Mulle tuli ihan loistofiilis kun Kengurumeiningin esityksen jälkeen lavalla soitettiin jotain välimusiikkia ja yhtäkkiä kaiuttimista alkoi pauhaamaan ”Take me down to the Helsinki city…..” eli siis tuo klassikkobiisi hieman muokattuna, ja mä muistin taas kuinka paljon mä rakastankaan Helsinkiä. Just tämän takia täällä on niin ihanaa asua; mahtavaa porukkaa, aina jotain tapahtumaa jos haluaa jonnekin mennä ja täällä mulla on sellainen olo että olen kotona. Ja vaikka usein kun hengailee vaan täällä Vuosaaressa, joka siis tuntuu ainakin musta suunnilleen landelta Helsingin keskustaan verrattuna metsäpolkuineen ja loputtomine rantaviivoineen, on sellainen fiilis että sitähän voisi olla samanlaista ihan missä vaan; voisi muuttaa vaikka Utsjoelle tai Namibiaan ja samalaista se olisi sielläkin, mutta ei se vain olekaan ihan niin. Täällä mulla on kumminkin aina se mahdollisuus, kaikki tapahtumat on muutaman minuutin päässä ja kaikki ovet on mulle avoinna. Täällä mulla on tilaa hengittää. Mä en koe Helsinkiä kiireisenä tai liian suurena kaupunkina, vaan just sopivana! Mutta nyt vähän festarikuvia!

Festareilta me käveltiin Hakaniemeen ja mentiin siitä metroon. Noustiin metrosta pois Kaisaniemessä kun tajuttiinkin yhtäkkiä että halutaan mennä pitkästä aikaa Vapianoon syömään. Oltais toki voitu tuo yksi pysäkinväli kävelläkin ja tuntuikin tosi tyhmältä istua yksi minuutti metrossa, mutta eipä sitä aina näköjään tajua. Onneksi tehtiin illalla kumminkin kunnon kävelylenkki, mutta siitä lisää ruokakuvien jälkeen (ai että tuli taas nälkä, liian monta tuntia kulunut Vapianon herkkuruokien syönnistä!).

Ruoan jälkeen tultiin kaupan kautta kotiin ja oltiin jo muka ihan rättipoikkipuhkiväsyneitä. Tirriskäkin kiskaisi melkein parin tunnin päikkärit pitkän päivän jälkeen ja me lojuttiin Oton kanssa vaan sängyllä ihan väsyneinä. Tiaran herättyä mä päätin että eihän me voida tuhlata tälläistä mieletöntä hellepäivää ollenkaan sisällä möllöttelyyn vaan päätettiin suunnata vielä Aurinkolahden rannalle uittamaan Tirriskän varpaat meressä. Kerättiin siis kimpsut ja kampsut ja neidin ruuan jälkeen kipiteltiin rannalle jolta ensimmäisenä sattumalta bongasinkin vanhan kaverini Puntsin ja Hannan! Oli hauska nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia ja esitellä meidän ihanaa neiti hienohelmaa joka ei vieläkään tykännyt hiekasta, itku tuli kun varvas kosketti hiekkaa. En voi käsittää mikä siinä hiekassa niin hirvittää Tiaraa?! Onko teillä muilla äideillä koskaan tullut vastaan tuollaista hiekkapelkoa, kun musta tuntuu että aina kaikki lapset vaan rakastaa/syö hiekkaa mutta ei koskaan inhoa!

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Meillä oli maailman mukavin päivä!  

Mitenkäs teidän viikonloppu on sujunut? En ole muuten hirveästi koskaan kysellyt mun blogissa, että mistä päin mun lukijani ovat kotoisin joten ajattelinkin nyt kysyä että miksi juuri sinä tykkäät omasta kotikaupungistasi? Mikä siellä on parasta? Mihin kaupunkiin et ikinä haluaisi muuttaa, miksi? Musta on aina tosi kiva lukea teidän vastauksia ja oli ihanaa kun viimeksi pahamaineisista lähiöistä kysellessäni sain oikeasti keskustelua heräteltyä ja oli kiva tietää vähän eri kaupungeista!

Sellainen juttu tuli eräästä aiemmasta kommentista vielä mieleen, että kuinkakohan moni muukin sähköposti mulle on jäänyt saapumatta perille? Olettehan varmasti huomanneet että blogin s-posti osoite on couturecouture@windowslive.com siis yhdellä e-kirjaimella, eikä niinkuin blogin osoitteessa kahdella e:llä! Inhottavaa jos posteja on mennyt hukkateille enemmänkin koska musta on aina niin ihana niitä lueskella ja niihin vastailla!

Nyt toivottelen teille kaikille ihanaa viikkoa ja alan vastailemaan aiempiin kommentteihin. Heippahei ihanat ja hyvää yötä<3

Mä olin jo aivan luovuttanut noiden ilmojen suhteen ja odottelin jo paatuneena viileitä syyssateita, mutta eilen aamulla ihana lämpö yllätti mut! Tuntuu että sain ihan uutta virtaa kun aurinko viitsii taas näyttäytyä ja ulkona voi hengailla taas minishortseissa. Järkevästi eilen vietettiin koko päivä sisällä, juurikin tästä mun energiasta johtuen koska sain siivousinspiraation ja kuurasin koko kämpän lattiasta kattoon. Mun oli tarkoitus jo eilen tulla postailemaan kuten facebookissa mainitsinkin, mutta illalla mun vanhat tarhakaverit tuli meille pitkästä aikaa kahvittelemaan ja Tiaran mentyä nukkumaan Otto pyysi että leikkaisin sen hiukset ja sen jälkeen suuntasinkin suoraan nukkumatin huudeille. Mä olin aivan valmista kauraa nukkumaan siinä vaiheessa kun Otto ehdotti hiustenleikkuuta, mutta heti kun sain sakset käteen niin piristyin taas. En tiedää mikä siinä hiusten leikkaamisessa on niin ihmeellistä, mutta rakastan sitä kun tupoittain hiuksia putoilee lattialle ja ylikasvaneen kuontalon alta paljastuu virtaviivaiset kasvot ja uusi säpäkkä tukka.

           Tänään on suunnitelmissa eilisen ulkoilemattomuuden korvaaminen sillä että vietetään koko päivä ulkona! Koko aamu istuskeltiin jo Tiaran kanssa parvekkeella lukemassa kirjoja ja leikkimässä, kunnes neiti konttasi sisälle kun tuli päikkäreiden aika. Päikkäreiden jälkeen suunnitelmissa olis lähteä pihalle keinumaan ja mulla kyllä himottais myös kävellä Aurinkolahden rantaan hakemaan itselleni joku herkullinen jäätelö! Inhottavaa kun nää mahtavat säät osui juuri Oton iltavuoroviikolle kun ei sitä illalla seitsemän-kahdeksan aikaan enää oikein viitsi koko perheen kesken lähteä minnekään. Huominenkin on Otolla vielä töitä, mutta sunnuntaina meillä on tarkoitus mennä Skideille festareille eli Kalliossa järjestettävään lastentapahtumaan ja siihen kuuluvalle lasten puistokirppikselle erityisesti. Muita meitä kiinnostavia juttuja on mm. ravintola Siltasessa järjestettävä lapsiystävällinen brunssi, pomppulinna ja värikylvyt. Tapahtumiahan tuolla riittää klo 10-15 ihan kaiken ikäisille lapsille ja aivan laidasta laitaan, mut noi oli vain ne mun numero uno-jutut, suosittelen vierailemaan jos satutte Helsingissä asumaan/vierailemaan sunnuntaina. Toivotaan siis että hyvät säät jatkuu myös silloin ja voidaan viettää mukava ja aurinkoinen päivä! Saa tulla moikkaamaan jos meidät sattuu jostain sieltä bongaamaan!

              Mun silmätulehdus on jo vähän paremmassa kuosissa, mutta en uskalla nyt vielä käyttää mun uutta ripsiväriä etten tartuta siihenkin sitä tulehdusta joten meikittä mennään vielä ainakin muutama päivä. Mutta mä oon oikeastaan alkanut tottuakin tähän, edelleenkin toki rakastan laittautumista, mutta ei ole enää maailmanloppu olla ilman ripsiväriä julkisilla paikoilla. Kirkkaanväriset huulipunat pelastavat jo paljon, niilläkin saa huomattavasti raikkaamman ilmeen kasvoille. Mutta nyt ajattelin esitellä niitä ostoksia, niistähän mun alunperinkin piti tulla höpöttelemään!

 Tirriskälle vähän syysvaatetta Lindexiltä, sinne oli tullut kaikkea ihanaa! Tummanharmaat kengurutaskulliset collegehousut viileämpiä päiviä varten, ihanan värikäs raitabody, farkkuleggingsit joita löytyi taas pitkän tauon jälkeen Lindexiltä, tuollaisethan Tiaralla oli siis jo viime vuonna koossa 62 ja ne oli mun lempparit! Sitten vielä parit suloiset sukat (leopardikuviota tietenkin ;D) ja tollainen maailman makein musta tähtipipo! Noi tummanharmaat collegehousut ja toi tähtipipo oli poikien puolelta, mä en voi käsittää miksi tytöille on aina vain ja ainoastaan vaaleanpunaista ja kukkakuviota! Onhan ne söpöjä joo ja rakastan itsekin röyhelöitä ja pitsiä ja kaikkea tyttömäistä, mutta olis sitä nyt kiva olla välillä jotain vaihteluakin tyttöjen vaatteisiin.Eilen lähti muuten myös vihdoin tilaukseen ne H&M:n leopardikuvioiset vauvan pussilakanat ja -huppupyyhe, kerkesin unohtaa koko homman mutta eilen tämän kuun postauksia selaillessani ne muistuivat onneksi taas mieleen.

Itselleni löysin Lindexiltä ihanan raitapaidan neonkeltaisilla raidoilla. Mä oon ihan rakastunut tohon, raikkaimman näköinen vaate mitä olen pitkään aikaan nähnyt! Piristää varmaan kummasti jotain synkän viileää talviaamua kun tuon kiskaisee päällensä, huomasin nimittäin eilen illalla parvekkeella istuskellessani että noi raidat hohtaa pimeässä kun ne on niin kirkkaat. Otto nappasi eilen Tirriskästä ihanan väsykuvan kun neiti oli just tullut kylvystä ja menossa nukkumaan, mä puolestaan räpsin sitten aamulla neidistä ihania vastaheränneitä hymykuvia. Aika kiva ero illan ja aamun ilmeissä Tiaralla! Meinasi muuten taas neiti nukahtaa eilen syöttötuoliin kesken iltaruuan, mikähän siinä syömisessä on niin uuvuttavaa! Muutaman kuvan nappailin vielä meidän parvekehengailustakin, Tiara mm. maisteli omaa käsivarttaan oikein kiinnostuneena.

 Ensin lueskeltiin kirjoja ja ”vähän” kuolattiin. Naapurit varmaan tykkäsivät kun mä innoissani matkin mm. lehmää ja lammasta kun tuossa kädensyöntikuvassa olevassa eläinkirjassa niin käsketään tehdä. Paineltiin myös nonstoppina lehmä- ja lammasnappuloita kun niistä kuuluu hauskimmat äänet. Lehmä muka sanoo ”Ennääää”, mutta kirjassa silti lukee ”ammuu”, harhaanjohtavaa eikö? Tiara rakastaa tuota kirjaa yli kaiken ja me luetaan se valehtelematta lähemmäs 15 kertaa joka päivä. Tuleekohan Tiarasta yhtä eläinrakas kuin musta? Viime viikolla pakotin Oton pelastamaan mehiläisen joka oli tippunut Tiaran uima-altaaseen kun mun kävi sitä niin sääliksi kun se sätki siellä. Meinasi  itku tulla, mutta onneksi se lähti vielä lentoon kun pääsi pois!

Mä muistuttelisin vielä että jos yhtään kiinnostaa lueskella meidän kuulumisia vähän lyhyemmässä muodossa tai nähdä kuvia vähän etuajassa niin kannattaa käydä tykkäämässä But I’m a human not a sandwichista Facebookissa! Kiitos myös jo teille kaikille 275:lle tykänneelle, ihan huikean kivaa että jaksatte seurailla meidän kuulumisia myös sitä kautta ja tulla juttelemaan!

Nyt mä alan syömään lounasta ja sitten suunnataan Tiaran kanssa ulos kunhan se herää päikkäreiltä.
Ihanaa viikonloppua kaikille ja nauttikaa upeasta säästä :)!

Tiistai-aamu valkeni maanantaita mukavammin ja herätessä oli kiva tietää että on mukavaa tekemistä tiedossa! Tiara nukkui hyvin yön ja aamulla lattialla istuskeli ihana pieni peittokääryle. Oli ihanaa juoda Oton kanssa aamukahvit rauhassa ja leikkiä koko perheen kesken piilosta. Oton lähdettyä töihin mä kävin pitkässä kuumassa suihkussa, Tiara on nimittäin ihan hulluna suihkuun! Tai no siihen että mä käyn suihkussa, vielä nyt 10kk iässäkin Tiara loikoilee sitterissä kylppärissä puoli tuntia ja höpöttää mulle kun oon suihkussa, eikä yritäkään päästä pois. Jos Tiaralla on paha mieli niin mä meen suihkuun ja sit Tiara on taas iloinen. Mistä tää voi johtua, onko mun tyttäreni luonnonoikku? Ja tää suihkujuttu on ollut aina, niin kauan kun mä jaksan muistaa niin oon ottanut Tiaran mukaan suihkuun ja ne on ollut meidän omia höpöttelyhetkiä. Onhan se mukavaa että on juttuseuraa kun hieroo shampoota päähän ja arvostava yleisö aplodeineen päivineen kun intoutuu vetämään suihkuserenadeja oikein olan takaa! Äidin ihana pieni hömppä suihkutonttu!

                 Mutta palatakseni aiheeseen, me suunnattiin lounaan jälkeen neidin kanssa keskustaan pitkästä aikaa ja mentiin kahvittelemaan Tirriskän kummitädin kanssa sekä moikkaamaan mun kaveria Ringoa. Mä olin liikenteessä pelkän meikkipohjan, kulmakarvojen ja huulipunan voimin tästä ah-niin-ihanasta silmätulehduksesta johtuen ja vaikka ensin olikin hieman alaston olo ilman silmämeikkiä niin nyt kun katson näitä kuvia niin en mä ehkä ollutkaan ihan niin alastoman näköinen? Mentiin Kampin Johtoon istuskelemaan ja tilasin ihanaa kasvis-vuohenjuustopiirakkaa sekä naminamin mango-mansikka -fruitien. Tiara höpötteli iloisena meille koko kahvittelun ajan omilla leluillaan leikkien ja osoitti kovasti kiinnostusta mun fruitieta kohtaan kun se oli niin herkullisen värinen! 

                 Kun lähdettiin moikkaamaan Ringoa niin Tiara nukahti vaunuihin varmaan sekunnin sadasosassa ja mun kaavailema puistohengailu Tiaran kanssa muuttuikin vanhojen aikojen muisteluksi vanhalla porukalla, tutussa vanhassa puistossa ja oli mukavaa vaikkei ilma kauheasti suosinutkaan. Tuli naurettua ja muistin monta vanhaa juttua jotka olin jo unohtanut. Vaikkei mulla olekaan enää hinkua elää sellaista elämää  kuin ennen niin musta on silti ihana muistella kaikkia hauskoja kommelluksia kavereiden kesken ja kelata tapahtumia kaveruuden alusta nykypäivään asti. Ilman niitä kokemuksia mä en ois nyt tässä tälläisenä kuin olen joten mä oon kaikesta kokemastani kiitollinen. Huh menipäs syvälliseksi, nyt mulla olis sellanen idea että koska yleensä mun postauksissa on kauheesti jotain jäykkiä posekuvia, niin tänään mä jaankin teille ”normaalien” kuvien lisäksi ne kaikki pieleen menneet asu-otokset, enjoy!

 Miksi mä en osaa kattoa kameraan yhdessäkään kuvassa? Vissiin oli liian jännittävää olla Stadissa viikkojen tauon jälkeen kun piti keskittyä kaikkeen muuhun. Mutta ei nää vielä mitään, kattokaapa noita alempia:

 Mitäköhän ihmettä puuhaaan ensimmäisessä kuvassa? Miksi mulla ei ole kaulaa? Mikä on tokan kuvan käsien asento, kuka oikeasti pitää käsiä tolleen ja kuvittelee että se näyttää hyvältä? Minä näköjään. Ja kolmas kuva, mitä ihmettä mä huidon siinä ja silti oon noin jäykkä? Voi hyvää päivää oikeesti!

Bleiseri – H&M

Toppi – Seppälä

Farkut – ZARA

Ballerinat – kirppis

alla olevan kuvan pääkallohuivi – Gina Tricot

 Sitten mulla olis vielä aamulta pari kuvaa! Meidän peittokääryle ihana vastaheränny Tirriskä:

 Ja sitten, the TÖYHTÖ! Muistatteko tekin töyhdön josta valitin taannoisessa postuksessa?  No nyt se on kasvanut ja mulla on otsatukka, ilman että hiuksia olen yhtään siis leikannut. Minä joka luulin että raskauden jälkeen mulla EI ollut sitä hiustenlähtöä josta kaikki niin kovasti puhuivat mutta mulla taisikin olla se potenssiin kymmenen. Kattokaa vaikka! Pahoittelut  ihanasta meikittömästä naamasta!

  

Tiedättekö tekin tuon laulun? No eilisenä maanantainapa tää mamma ei mennyt minnekään. Meillä maanantai oli täydellisen tyylipuhdas normi tavis perus kotipäivä. Mun mielestä kotipäivät on ihania. Vaikken kovin usein viihdykään kokonaista päivää sisätiloissa, niin joskus sellaiset löllöverkkaripäivät on enemmän kuin tervetulleita. Eilen en olis vaan jaksanut lähteä minnekään vaikkei ilma olisikaan ollut niin surkea ja sateinen mitä se oli, joten onneksi sain säästä upean tekosyyn köllötellä sisätiloissa. Tiara päätti että kyllä nyt yhden käden sormet täytyy ekan vuoden aikana saada pystyyn huonoja öitä laskettaessa, ja alkoi itkemään taukoamatta kello 5.30. Mä ymmärrän että 5.30 on monessa perheessä aivan normaali heräämisaika aamulla, joillekin jopa luksusta, mutta meillä sekä Tiara että minä ollaan totuttu 21-9.00 öihin jo usemman kuukauden ajan joten eilinen oli pienoinen järkytys meille molemmille. 

            Tiara ei edes herännyt omaan itkuunsa, vaan nukkui kokoajan ihan paikallaan mutta samalla itkeskellen kokoajan. Mä yritin silitellä, antaa tuttia ja pehmolelua ja jutella rauhoittavasti ja ottaa syliin, mutta mikään ei auttanut neidin hätään. Mä sitten suuntasin keittiöön ja annoin neidille maitoa ja edelleen nukkuen Tiara joi sen lopulta oikein tyytyväisenä, ja sen jälkeen olikin yhtäkkiä aivan pirteänä ja munkin olisi pitänyt olla. Mutta arvatkaapa kuka oli juuri edellisenä iltana valvonut Oton kanssa puoli kahteen koska Otto menee tällä viikolla myöhempään töihin ja ajateltiin että saadaan molemmat nukkua yhdeksään. Onneksi sain nukuttua vielä tunnin ennen kuin Otto lähti töihin kun se onneksi kilttinä heräsi tuntia aiemmin Tiaran seuraksi ja jaksoin sitten yhteensä viiden tunnin unisaldolla suhteellisen hyvin loppupäivän. 

             Mä en tiedä mistä johtuu, mutta mulla oli silti eilen nukkumaan alkaessa enemmän hyvä fiilis kuluneesta päivästä, kuin huono fiilis. Eilinen oli hyvä päivä siitä huolimatta että nukuttiin surkeasti, Otto oli myöhään töissä, sää oli kauhean kamalan kammottava ja Tiara kaatui taaperokärrynsä kanssa saaden haavan huuleen (onneksi vain ihan pienen joka unohtui neidillä puolessa minuutissa). Siihen päälle mulla iski vielä silmätulehdus ja Tiaralla meinasi loppua vaipat kesken ennen kun Otto tuli töistä kaupan kautta kotiin uuden paketillisen kanssa. Eilinen oli hyvä päivä tuosta kaikesta huolimatta, koska:

– Tiara oli maailman suloisin herättyään päikkäreiltä kun me köllittiin sängyllä yhdessä ja annoin neidin maistaa pikkurillinkynnen kokoisin murusen täysjyvä digestivekeksiä. Miten kukaan voi tulla niin onnelliseksi pienestä keksinmurusta? Miten kukaan voi olla niin suloinen ja ihana käpertyessään mun kainaloon mutustamaan onnesta soikeana omaa pientä keksinmuruaan?

– Jostain kumman syystä sain lakattua kynnet vaikken ole uhrannut niille ajatustakaan viikkokausiin

– Tiara oppi naksuttamaan kielellä ja teki sitä kokoajan vuoroin naureskellen hassulle äänelle ja vuoroin naksutellen.
– Jaksoin silittää puolet lakanasta saadakseni siitä vaalean taustan Tiaralle kun halusin ottaa kuvia

– Otto toi kaupasta mulle piristykseksi Tobleronekakkua ja uuden Cosmon ja vietin illalla rauhassa aivan oman pienen hemmotteluhetken kakkua nautiskellen ja Cosmon farkkuvinkkejä selaillen.

– Katsottiin Oton kanssa Tiarriskän mentyä nukkumaan se kakkoskauden viimeinen jakso Game of Thronesista ja se oli ihan loistava!

– Mulla on maailman kultaisimmat ja rakkaimmat Otto ja Tirriskä<3

Siksi meidän maanantai oli mukavantai tai ainakin enemmän kuin okeintai! Mites teidän maanantaipäivä sujui? Oliko yltiomukavaa, aivan kauheaa vai ihan perus maanantai?

PS: Mä julkaisen pian vielä tiistaipostauksen tähän perään kunhan saan kuvat lisättyä, hauskaa iltaa kaikille<3