Vuosikatsaus 2017 – koko vuosi pähkinänkuoressa

31.12.2017

Perinteisen vuosikatsauksen aika on koittanut jälleen, onhan tänään vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on ollut kyllä meidän elämän mullistavin vuosi sitten vuoden 2011, jolloin ihastuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen ja saatiin esikoinen. Ei tämä vuosi ehkä ihan niin paljon ole elämää muuttanut, mutta suuria asioita on tapahtunut, suuria tunteita on tunnettu ja osaltaan vuosi on tuntunut välillä vähän vuoristoradalta. On väliin onneksi mahtunut sitä tasaista arkeakin. On aika käydä vuosi tapahtumineen läpi kuukausi kuukaudelta, ja löydätte myös tekstistä postaukset mainittuihin tapahtumiin liittyen, mikäli haluatte käydä lukemassa tai jotain on mennyt ohi.

TAMMIKUU

Vuosi alkoi masun kasvattelulla, ja olo alkoi olla jo aika tuhti! Raskausviikolla 35 mulla alkoivat jälleen jokailtaiset kipeät ja säännölliset supistukset, joita kelloteltiin ja jännitettiin että kuinka aikaisin meidän kuopus päättää tulla ulos mahasta. Vähän siinä jo säikähdettiinkin, mutta lopulta ne supistukset siitä rauhoittuivat. Olin aivan varma että hän syntyisi tammikuun puolella, mutta ei, hän viihtyi mahassa niin loistavasti että köllötteli siellä kaikessa rauhassa, vaikka supistuksia aiheuttikin. Vastattiin Oton kanssa videolla ja blogissa teidän kysymyksiin. Vietettiin aivan ihanaa talvipäivää Kaivarissa, kirjoitin kirjeen vauvalle, ja hän saavutti täysiaikaisuuden tammikuun loppupuolella. Olin ollut pidempään raskaana kuin koskaan aiemmin, kun keskimmäinenkin saavutti täysiaikaisuuden vain parilla tunnilla juuri ja juuri.

HELMIKUU

Helmikuun ensimmäisellä viikolla aloin olla jo tosi malttamaton, mutta niin vain saavutin viikot 38+0 ja vauva vain viihtyi mahassa. Lopulta helmikuun 6. päivä klo 17.30 raskausviikolla 38+4 mulla meni yhtäkkiä vedet, ja siitä sitten lähdettiinkin pikaisesti synnyttämään. Paria tuntia myöhemmin neiti olikin jo maailmassa, ja ikuisuudelta tuntunut raskaus oli muisto vain. Ottokin kirjoitti oman synnytyskertomuksensa, ja vietettiin ihania ensimmäisiä päiviä ja viikkoja vauvan kanssa kotona vauvakuplassa. Uskaltauduin kirjoittamaan palautumisesta raskauden jälkeen, kun synnytyksestä oli kulunut pari viikkoa. Kolmannella kerralla palautuminen tuntui olevan aavistuksen hitaampaa kuin aiemmin.

MAALISKUU

Alkukuusta meidän vauvalla oli tiheän imun kausi, ja kirjoitinkin imetyksen alkutaipaleesta. Vauva täytti kuukauden, ja mä aloin pikkuhiljaa etsimään itseäni maitoisten imetysrintsikoiden, virttyneiden raskauskolttujen ja löllyvän mahanahkan keskeltä. Saatiin nähdä vauvan ensimmäinen tarkoituksellinen hymy, ja se oli niin sydämet sulattava että en kestä! Otto palasi pariksi kuukaudeksi ennen vanhempainvapaata töihin, ja mä jäin vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Loppukuusta saitte arvuutella nimeä juuri ennen meidän kastejuhlaa, ja muutama liippasi aika läheltä!

HUHTIKUU

Aprillipäivänä vietettiin meidän kuopuksen kastejuhlaa joka oli aivan ihana, vaikka hän ei yhtään itse kastetilanteesta nauttinutkaan. Nyt kun katsoo meidän aurinkoista vauvelia, niin naurattaa kuinka hän karjui koko kastehetken ajan. Vauva täytti kaksi kuukautta, ja keskimmäinen täytti neljä vuotta. Pääsiäiseksi ajettiin Ouluun mun tädille, sillä Otto aloitti ensin kesäloman, ja sen jälkeen puolen vuoden vanhempainvapaan, josta hän kirjoitti ajatuksia blogiin. Vietettiin Oulussa loma-arkea ja piipahdettiin päiväreissulla Haaparannalla. Monia askarrutti kuinka sujui pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mä kerroin.

TOUKOKUU

Juhlittiin vappua, ja lähdettiin Tukholman risteilylle koko perhe. Oli niin parasta vaan saada olla yhdessä kaikki viisi. Alkukuusta jaoin epäsuosittuja mielipiteitä, ja kerroin miltä kolmen lapsen vanhemmuus on maistunut siihen asti. Tähän voisin muuten tehdä piakkoin päivitystä, kun kolmen lapsen vanhemmuutta alkaa olla takana vähän pidempi aika kuin se kolme kuukautta, mitä silloin. Kiinnostaisiko teitä? Kuopus täytti jo kolme kuukautta, ja alettiin löytää jonkinlaista päivärytmiä mistä iloitsin kovasti. Toukokuu tuntui olevan tapahtumia täynnä, ja juhlia varsinkin: juhlittiin nimittäin keskimmäistä Star Wars 4v-synttäreillä, ja blogikin täytti jo kuusi vuotta. Saatiin meidän terassi vihdoinkin valmiiksi kun Otto ahkeroi pihalla, juhlittiin äitienpäivää lasten äitienpäivähaastattelulla, ja jaoin kymmenen fb:n profiilikuvaa kymmenen vuoden ajalta. Kuukauden kohokohta taisi kaikkien muiden huikeiden tapahtumien lisäksi olla kuitenkin se kun me päästiin tapaamaan ROBINIA! Ja halaamaan Robinia, ja se kehui mun paitaa. Mä en vieläkään kestä, pakko nipistää itseäni että uskon todeksi. Tai siis tytöthän sitä fanittaa meillä… Jep. Vierailtiin myös Turussa, ja kirjoitin imetyksen ihanuudesta.

KESÄKUU

Kuun alussa kuopus täytti neljä kuukautta, ja käytiin myös neuvolassa. Sain niin paljon kysymyksiä siitä, millaista on blogata työkseen, että päätin listata ylös kokonaisen työviikon bloggaajana. Lähdettiin Ouluun, käytiin Vauhtipuistossa ja juhlittiin Oton synttäreitä käymällä kahdestaan syömässä eka kertaa kuopuksen syntymän jälkeen. Muisteltiin myös sitä maagista päivää, joka oli vuotta aiemmin muuttanut meidän elämän, eli päivää jolloin olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Kirjoitin myös painavaa asiaa törmättyäni fb:ssä perheväkivaltaa koskevaan keskusteluun, ja keveämpää hömppää eli #vainvauvajuttuja.

HEINÄKUU

Alkukuusta kirjoittelin siitä, miten parisuhteen saa toimimaan kun lapsia on kolme. Tehtiin kesän eka mökkireissu lähistölle, ja päästiin uimaan. Kuopus täytti viisi kuukautta, ja käytiin myös kesän perinteinen Lintsireissu. Ostettiin eskarilaiselle oma puhelin, ja kirjoitin postauksen siitä, miksi koimme sen tarpeelliseksi jo nyt. Puhelimesta on muuten ollut paljon iloa, ja monella eskarikaverilla alkaa olla myös puhelimia, joilla yhteyttä pidetään ja leikkitreffejä sovitaan kätevästi myös lomalla. Vietettiin ihanaa mökkielämää meren rannalla Oton perheen mökillä, käytiin eka kertaa vauvan kanssa veneilemässä, ja tehtiin ihana päiväretki tunnelmalliseen Mathildedaliin. Loppukuusta ajeltiin taas Ouluun, ja päästiin nauttimaan kunnon helteestä. Otto summasi ajatuksiaan vanhempainvapaasta, jota oli heinäkuussa takana muutama kuukausi. Aloitettiin sormiruokailu kuopuksen kanssa, ja hihiteltiin meidän nukutusrutiineille, joihin kuului paljon kikatusta.

ELOKUU

Vertailin kaikkien kolmen lapsen vauvakuvia toisiinsa, ja heti kuun alussa juhlittiin rakkaiden ystävien häitä Suomenlinnassa, mistä heti seuraavana päivänä lähdettiin odotetulle reissulle autolla Ruotsiin. Piipahdettiin Kolmårdenissa ja Tukholmassa, ja tein reissusta myös videon. Vietettiin kuopuksen puolivuotisjuhlia, ja juuri ennen puolivuotispäiväänsä hän oppi nousemaan konttausasentoon. No, ei se konttausasento mitään, kuun puolivälin jälkeen hän nousi sitten seisomaan aivan itse ja ihmettelin rivakkaa liikkeellelähtöä. Kirjoitin oman varsin tiukan mielipiteeni rokottamisesta, samalla kun jaoin vähän neuvolakuulumisia. Tyttöjä haastateltiin kesästä videolle ennen esikoisen ensimmäistä eskaripäivää. Eskarin aloitus ja dagikseen palaaminen toivat mieleen myös ajatuksia meidän perheen kaksikielisyydestä. Elokuussa blogista löytyi myös Oton hauskoja ”asukuvia” ja kertoilin siitä, kuinka olin aloittanut treenaamisen personal trainerin kanssa.

SYYSKUU

Kuopus täytti jo seitsemän kuukautta, ja kirjoitin blogiin siitä, kuinka olen muuttunut äitinä näiden kuuden vuoden aikana. Syyskuu on meillä synttäreiden kuukausi, ja täytin ensin itse 26, minkä jälkeen esikoinen täytti kuusi. Hänelle pidettiin hänen toiveidensa mukaiset huikeat yksisarvissynttärit, joita ennen Otto sai vihdoinkin jatkettua meidän lattiaprojektia kunnolla. Pohdin blogissa sitä, kuinka puhutaan lasten kuullen, ja listasin kuopuksen tärkeitä ensimmäisiä juttuja. Loppukuusta risteiltiin taas, sillä me päästiin mukaan Skidit Risteilylle. Kirjoitin myös ajatuksia siitä, saako lapsi vaikuttaa omaan tyylinsä, sekä ajatuksia kolmen lapsen kanssa reissaamisesta ja shoppailusta. 

LOKAKUU

Nautittiin vanhempainvapaan kuplasta vielä alkukuussa, ja suunniteltiin syyslomaa Oulussa, ja matkaa jonnekin kauemmas vielä vanhempainvapaan lopuksi. Kuopus täytti kahdeksan kuukautta. Kirjoitin toisen osan #vainvauvajuttuja ja jaoin ennen-jälkeen -kuvia kolmen kuukauden treenien tuloksista. Lapsiperhearki puhututti reippaasti, kun yritin kannustaa perheitä jakamaan positiivisia kokemuksia omasta arjestaan. Muistin vuotta aiemmin tekemäni postauksen siitä, mitä aioin tehdä vauva-aikana toisin kuin aiemmin, ja palasin näihin ajatuksiin käyden läpi sitä, miten kaikki sitten todellisuudessa menikään. Vauva-ajan turhat ja tarpeelliset tarvikkeet pääsivät tarkempaan syyniin, ja käytiin hakemassa oma Halloween-kurpitsa ihan oikealta kurpitsatilalta. Osallistuin myös #Metoo-kampanjaan jakaen omia kokemuksiani, ja Otto kertoi vanhempainvapaan kuulumisia, kun viimeinen kuukausi oli meneillään. Loppukuusta me lähdettiin Ouluun ja saatiin surullisia uutisia, mun mummu voi niin huonosti että viimeiset päivät olivat käsillä. Vietettiin paljon aikaa sairaalassa, ja pidin taukoa blogista. Onneksi saatiin viettää mun mummun kanssa vielä aikaa niin paljon kuin pystyttiin. Kuun lopussa palattiin epätietoisina ja haikein mielin takaisin Helsinkiin, kun Otolla alkoivat työt vanhempainvapaan jälkeen, eikä voitu jäädä enää pidemmäksi aikaa.

MARRASKUU

Ei ehditty olla kuin viikko kotona, kun saatiin ne surulliset uutiset joita pelättiin, mun rakas mummu oli menehtynyt. Tuntuu vieläkin hurjalta ja pahalta kirjoittaa nuo sanat, enkä voi uskoa sitä todeksi. Kirjoitin blogissa myös siitä, kuinka puhua surusta lapsille. Vaikka suru oli läsnä, elettiin me sitä normiarkeakin, kuopus täytti yhdeksän kuukautta ja juhlittiin Oton seitsemättä Isänpäivää, jolloin kirjoitin ajatuksia hänestä isänä. Meidän vaaleanpunainen sohva täytti vuoden, ja kirjoitin siitä, onko arka sohvan väri kannattanut lapsiperheessä. Nostalgisoin jakamalla kymmenen huvittavaa kuvaa ja tilannetta lapsuudestani, ja kerroin mikä on ollut meidän lapsiperheen paras hankinta ikinä. Otto palasi töihin, ja kerroin ensimmäisestä aamusta kahdestaan vauvan kanssa sen jälkeen, kun meidän vaaleanpunainen vauvakupla oli puhjennut. Rakkauslasit olivat silmillä siitä huolimatta, ja kirjoitin siitä millaista on, kun tietää että vierellä on just tasan oikea ihminen. Otto ahkeroi blogissa kahden postauksen verran: hän kirjoitti pelottavasta Spiderman & Elsa -youtubeilmiöstä, ja vastasi omaan ottomaiseen tapaansa 17 lauseeseen, ”joita ei koskaan kuule vanhemman suusta.” 

JOULUKUU

Tämä kuukausi on ollut todella intensiivinen ja vaihtelua täynnä, mutta ihan huikea lopetus tälle vuoristoratavuodelle! Alkukuusta nautittiin upeasta lumesta ja käytiin pulkkailemassa, siitä oli hyvä aloittaa joulun odotus. Juhlittiin Itsenäisyyspäivää ja samalla 10-kuukautista kuopusta, ja jaoin 100 ihanaa asiaa 100-vuotiaasta Suomesta. Kaikki huomio keskittyi joulun odotukseen ja jouluisiin juttuihin muutenkin, enkä tässä kuussa kirjoittanut niin paljoa mitään hirveän vakavaa. Tavallaan se oli kyllä hyväkin, loka- ja marraskuussa tuli kirjoitettua niin paljon surusta ja vaikeuksista, että tällainen pirteä joulukalenterihömppä on tehnyt ainakin itselleni todella hyvää! Kirjoitin kuitenkin kirjeen meidän perheelle jouluaatoksi kymmenen vuoden päähän, ja mun mielestä siitä tuli ihana muisto. Tehtiin myös pitkästä aikaa videota yhdessä koko perhe, kun jaoin viimeisessä kalenteriluukussa meidän joulutervehdyksen videolla. Meidän jouluaatto oli I-H-A-N-A vaikka itse sanonkin, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Huh, mikä vuosi. Se on mennyt niin nopeasti, on tapahtunut niin paljon, on ollut niin paljon tunteita, muutoksia ja huippuhetkiä. Lupauksia en aio tehdä mutta mulla on yksi toive ensi vuodelle: tasaista perhearkea ja aikaa läheisten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja että meidän perhe ja läheiset saisivat olla terveenä ja voida hyvin. Se on paljon toivottu, mutta ei voi muuta kuin pitää peukkuja pystyssä että toive toteutuu.

Ihanaa ja mielettömän upeaa uutta vuotta 2018 kaikille teille ja kiitos hurjasti vertaistuesta, vinkeistä, kauniista sanoista ja ihanista kohtaamisista joita teidän kanssa on tänä vuonna ollut <3 Kertokaa ihmeessä, jos joku postaus on jäänyt teille erityisesti mieleen, tai jos teillä on jotain toiveita ensi vuodelle blogin suhteen!


Välipäivien rentoilua ja uudesta vuodesta intoilua

28.12.2017

Torstai, ja kolme päivää tätä vuotta jäljellä. Tuntuu kyllä uskomattomalta, että ihan vastahan mä kirjoitin viime vuoden vuosikatsausta, puin mökillä Oton isoisän toppahousut jalkaan jotka juuri ja juuri menivät kiinni mahan kohdalta, ja juhlittiin uutta vuotta Oton pikkuserkun perheen kanssa hodaribuffetilla ja tähtisadetikuilla. Mutta ei se ollut ihan vasta, se oli vuosi sitten. Kohta on jo aika ottaa vastaan vuosi 2018 ja uudet jutut sen mukana.

Me ollaan otettu ihan rennosti, Otto on tehnyt töitä nämä välipäivät mutta onneksi etänä, niin ollaan saatu olla kuitenkin koko perhe yhdessä. Ollaan leikitty uusilla ja vanhoilla leluilla, ja innostuttu esikoisen hampaasta, joka lähti eilen. Suuri merkkipaalu jota hän oli odottanut jo monta vuotta (hän alkoi odottaa hampaan irtoamista kun kuuli asiasta ekan kerran joskus alle kolmevuotiaana). Hammaskeiju-isi kävi tietenkin viime yönä sujauttamassa pikkurahan tyynyn alle, ja hakemassa hampaan sieltä. Hieno ja mieleenpainuva juttu saatiin kokea siis vielä tämän vuoden puolella. Lisäksi meidän keskimmäinen oppi sanomaan R-kirjaimen aivan itse tässä jouluviikolla, ja sekin on niin hieno juttu!

Mun äiti ja Armas lähtivät tänään jo junalla Ouluun, ja me seurataan parin päivän päästä perässä. Mennään mun tädin luokse viettämään uutta vuotta, luistelemaan ja hengailemaan. Käydään ehdottomasti myös moikkaamassa mun pappaa useamman kerran, ja sitten mulla on yksi mahtava työjuttu siellä myös. Tällä kertaa ollaan Oulussa ihan pikavisiitti, mutta parempi edes muutama päivä kuin ei ollenkaan, niin ikävä on jo kaikkia. Sitten tullaan loppulomaksi kotiin, ja ajateltiin käydä ainakin leffassa ja Heurekassa lasten kanssa.

Ihanaa kun Oulussa on lunta ja saa nauttia kunnon talvesta, toisin kuin täällä Helsingissä. Vantaalla ja Espoossakin on ollut lunta kun ollaan käyty tällä viikolla, mutta ei meillä, ainoastaan tuo tumma ja pimeä maisema. Toivottavasti se siitä muuttuisi valkoisemmaksi sillä aikaa kun ollaan Oulussa, että päästäisiin kotonakin pulkkamäkeen testaamaan kuopuksen uutta hienoa vauvapulkkaa jonka hän sai joulupukilta.

Koko joulukuu on kyllä ollut aivan ihana  ja humpsahtanut ohi ihan hurjaa vauhtia. Vaikka joulu oli aivan ihana, ja rakastan joulukuusta ja koristeita ja sitä lämmintä tunnelmaa, olen kyllä innoissani uudesta vuodesta, lähestyvästä keväästä ja siitä että vuoden pimein päivä on jo takana päin. Nyt mennään vain valoa k0hti, ja se jos mikä on ihan parasta!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3


Mun paras ja ainoa työkaveri – ASUS läppäri

27.12.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ASUSin kanssa.

Mun työ on samaan aikaan tosi yksinäistä, ja silti tosi sosiaalista. Suurimmaksi osaksi mun ainoa työkaveri on läppäri, vaikka toki käyn myös paljon tilaisuuksissa, joissa tapaan ihmisiä ja kollegoita. Kotona mun työkaveri on kuitenkin nimenomaan se läppäri, ja sen kanssa koen päivien, viikkojen ja vuosien aikana pal-jon. Läppäri on se, jonka ääressä saan inspiraation ja kirjoitan näppis sauhuten, se joka vastaanottaa ärsytyksen ikävistä sanoista, se jonka kanssa opin uusia taitoja ja se jonka kanssa haastan itseäni joka päivä.

Mulla on ollut oma läppäri vasta siitä alkaen kun täytin 18, siihen asti käytettiin äidin kanssa yhteistä. Ostin läppärin 18-vuotiaana omilla rahoillani, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini. Se sama läppäri koki kovan kohtalon vain muutamaa kuukautta myöhemmin, kun illanvietossa biisiä vaihtaessani kaadoin punaviinit suoraan koneeni näppikselle. Sen jälkeen läppäri ei ollutkaan enää niin kätevä, kun se toimi vain erillisen näppiksen kanssa. Sillä mä kitkuttelin, kun opiskelijabudjetilla ei ollut varaa uuteen. Sillä samalla läppärillä mä myös perustin tämän blogin vuonna 2011. Aina välillä joku näppäimistä painui itsestään pohjaan, ja kesken postauksen kirjoituksen näytölle alkoi ilmestyä yhtäkkiä pitkä lista ruotsalaista å:ta.

Se vasta oli ärsyttävää! Mutta sillä mä kitkutin siihen asti, että ostin itselleni ihan kunnon läppärin, joka tuntui niin pelastukselta monen vuoden hankaluuksien jälkeen. Kuinka paljon bloggaaminen helpottui kun ei tarvinnut enää tehdä sitä rikkinäisellä koneella! Kun olin ostanut uuden koneen ja tajusin miten paljon nopeampaa ja helpompaa kaikki oli sillä, mua harmitti miten paljon aikaa oli mennyt hukkaan ihan vain rikkinäisen koneen takia, kun piti odotella aina esimerkiksi sovellusten ja nettisivujen latautumista ihan hillittömän kauan.

Koneet on kehittyneet niin paljon niistä ajoista kun mä kaadoin ne punkut, että se vuonna 2009 ostettu läppäri ei riittäisi enää mihinkään, vaikka silloin olikin tosi hieno sen muutaman kuukauden ajan ennen hajoamistaan. Sekin kone on jo aika outdated jonka ostin vuonna 2013, vaikka vielä toimii jos sen laittaa käyntiin. Sen jälkeen hankkimani koneet sen sijaan ovat edelleen ihan priimaa, sillä kun ostaa kerralla kunnollisen, sillä pärjää hyvin monta vuottakin.

Kun tietokone on tärkein työväline, sen ominaisuudet ovat avainasemassa. Mun pitää voida ottaa kone mukaan, kun lähden tekemään töitä kotioven ulkopuolelle. Samalla sen pitää kuitenkin olla riittävän tehokas, jotta pystyn tekemään kaiken mitä tarvitsee. Esimerkiksi videoiden editointi vaatii paljon tehoja koneelta, ja jos samaan aikaan pitää muita ohjelmia auki, ei ihan perustehoilla pärjääkään.

Työn lisäksi läppäri on tärkeässä asemassa myös vapaa-ajalla, sillä sen kautta kuunnellaan musiikkia, katsellaan animea Crunchyrollista tai Netflixiä, tilataan valokuvakalentereita joululahjaksi ja välillä myös lapset saavat pelata sillä esim. Ekapeli Alkua tai vaikka koneelta valmiiksi löytyvää ”kakkupeliä”. Otosta puhumattakaan, suurin osa Oton vapaa-ajan huvituksista tapahtuu nimenomaan tietokoneella, ellei pelikonsoleita lasketa.

Mun työ on liikkuvaa, pätkittäistä ja monipuolista. Tarvitsen koneen, jonka saan päälle heti kun haluan, kymmenkuukautisen vauvan äitinä, kun mun työaikaa ovat esimerkiksi vauvan päiväunet. Jos kuopus nukkuu vaikkapa tunnin, ei minuutteja ole hukattavaksi vaan on ihanaa, että kone menee tehokkaasti päälle heti kun pääsen koneen ääreen istahtamaan.  Jos joku tökkii, se hidastaa työntekoa todella paljon. Siksi olen pitänyt siitä ensimmäistä ehjästä läppäristä eteenpäin todella hyvin huolta työvälineistäni, ja myös valinnut todella huolella sen elektroniikan johon turvaudun.

Mun blogista voi lukea useampia postauksia yhteistyöstä ASUSin kanssa, sillä olen toiminut ASUSin lähettiläänä viime vuonna ja käyttänyt merkin laitteita jo vuosikaudet muutenkin. Olen testannut montaa eri laitetta, nähnyt ihmiset merkin takana ja oppinut monet tarpeelliset bloggaajan taidot sormet ASUS-läppärin näppiksellä heiluen. ASUS on myös nörttimieheni luottobrändi, ja hänen miesnurkkauksensa onkin ASUSia täynnä, hiirestä näyttöön ja tabletista läppäriin. Viimeisen kuukauden ajan Otolla on ollut käytössä mulla käytössä ollut ASUSin pienempi läppäri, kun itse olen testaillut uutta ASUS Zenbook UX430 -läppäriä, jonka sain myös testilainaan.

ZenBook UX430UQ PURE joka mulla on ollut testissä, on ihan mielettömän tehokas, ja samaan aikaan ihanan yksinkertainen käyttää. Siitä löytyy kaikki tarvittavat liitännät valmiina, mikä ilahduttaa mua kovasti. Sen kanssa ei joudu valitsemaan koon tai tehon väliltä, vaan pieneen kokoon on ahdettu mahdollisimman paljon suorituskykyä ja isoin mahdollinen näyttö. ZenBook PURE ei sisällä ollenkaan esiasennettuja kolmannen osapuolen ohjelmia, testiversioita tai sovelluksia, mikä oli ehkä kaikkein parasta. Ei mitään turhaa viemässä tilaa, sillä mun koneet täyttyvät aina ihan tarpeeksi jo pelkistä kuvista ja videoista.  

Vielä ei ole tullut vastaan yhtään huonoa ASUSin konetta, ja se onkin sellainen brändi jota uskallan suositella kenelle tahansa joka on ostamassa itselleen tietokonetta. ASUSin kattavasta valikoimasta löytyy varmasti kone jokaisen tarpeille, kurkkaa vaikka!

Ihanaa päivää kaikille <3


Meidän perheen jouluaatto 2017

26.12.2017

Ihanaa Tapaninpäivän iltaa kaikille! Pieni tauko tietokoneesta teki aika hyvää intensiivisen joulukuun postaustahdin jälkeen. Jouluaatto oli ihana, juuri niin kuin toivoimme, vaikka eihän me kommelluksiltakaan vältytty. Ja arvatkaa mitä: joulupukki tuli liian aikaisin tänäkin vuonna! Vaikka oli eri pukki, siis miten voi olla, että meidän pukit on aina etuajassa?? Onneksi oltiin tehty hyvä päätös syödä vasta pukin käynnin jälkeen, niin ei tullut kiire ruokailla.

Aattoaamuna meillä oli kaikki kinkun kastiketta lukuunottamatta valmiina, ja mä keittelin sen heti siinä aamuseiskalta valmiiksi. Koko aamu mentiin rennolla meiningillä, katseltiin Joulupukin Kuumalinjaa, Lumiukkoa ja luettiin lasten aattoaamun paketeista saamia kirjoja. Aamutossut olivat hitti ihan niin kuin ounastelinkin, ja ovat olleet pikkutyypeillä jalassa siitä asti kun he saivat ne. Varmaan lähtisivät uloskin niissä jos mahdollista, haha.

Puolen päivän aikaan syötiin perinteinen riisipuurolounas kanelilla ja sokerilla tietenkin, oli niin hyvää. Riisipuuroa voisi kyllä syödä useamminkin kuin vain jouluaattona. Mietin tätä samaa joka joulu, ja silti teen sitä kuitenkin seuraavan kerran vasta seuraavana jouluna. Ei vaan tule ikinä mieleen tehdä sitä, mutta sitten kun jouluna syö sitä niin muistaa taas miten uskomattoman herkullista joku niinkin yksinkertainen ruoka voi olla.

Lounaan jälkeen saatiin Oton perhe tänne meidän seuraksi, ja sitten alkoikin olla jo innostus ihan käsinkosketeltavissa, kun pukkia oltiin odotettu jo koko päivä. Melko nopeasti se pukki siitä tulikin sitten, ja laulettiin pukille tietenkin ”Joulupukkii Joulupukkii”. Pukki rupatteli ja oli oikein mukava meille kaikille, ja toi hirveän kasan lahjoja, kun meitä oli niin iso porukka. Hän ei meinannut itse mahtua ovesta sisään kun kaikki säkit olivat tiellä meidän pienessä tuulikaapissa, voi pukkiparkaa. Onneksi hän pääsi sitten kuitenkin sisään. Lapset saivat avata yhdet paketit heti ennen ruokailua, ja loppuja ei edes jaettu ennen ruokaa.

Pukin käynnin jälkeen alettiinkin siis valmistelemaan jouluruokailua, ja meillä oli niiiiiin herkulliset tarjoilut tänä vuonna vaikka itse sanonkin. Kalapöytä pullisteli mitä ihanammista herkuista, ja tuntui niin hyvältä saada kaikkia niitä ruokia, mitä en viime vuonna voinut raskauden takia syödä. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, ja nautittiin kaikista herkuista. Lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin keskittyä ruokailuun ja maistoivat niin mätiä kuin graavilohtakin, (silliä eivät halunneet, minkä ymmärän hyvin, sillien hienouden olen itsekin ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina) vaikka lahjat oli vielä jakamatta.

Lahjat jaettiin, ja kaikki saivat vaikka mitä kivoja juttuja joista on iloa. Mä sain kaikkea älyttömän ihanaa, osaa olen vilauttanut insta storiesin puolellakin, ja siellä kantsii muutenkin seurailla, jos haluaa nähdä muutakin kuin blogin harkittuja kuvia. Siellä näkyy ihan sitä perus hömppää mitä elämä pitää sisällään.

Jouluaattoilta kului lasten leluja kasaillessa, Oton veljen itsetekemää herkullisen sitruksista glögiä maistellessa, ja jälkkäriksi syötiin vielä Oton siskon tekemää puolukka-parfaitia, ja mun tekemää piparihyydykekakkua puolukkakastikkeella. Lapset nukahtivat samantien kun vihdoin malttoivat mennä nukkumaan kivan ja pitkän päivän jälkeen.

Nämä kaksi päivää ollaan öllötelty mukavuusvaatteissa vaan, ja vietetty perheaikaa legojen leffojen ja monopolin parissa. Ja tietysti ollaan myös luettu paljon kirjoja, itsekin kerkesin eilen uppoutua hyvin kirjan pariin, ja jopa nukkua pienet päiväunet, mitä olen tehnyt viimeksi keväällä kun meillä oli vatsatauti. Päiväunet oli ihan luksusta!

Nyt mennään ottamaan erä monopolia, ja illalla suunnataan mun isotädille kyläilemään Espooseen. Ihana, rento joululoma takana. Ja onneksi lapsilla on vielä melkein kaksi viikkoa lomaa jäljellä, ja mekin päästään lomailun makuun uudelleen heti viikonloppuna, kun Otolla on koko ensi viikko vapaata. Parasta!

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille ja kiitos ihanista jouluntoivotuksista ja viesteistä mitä olette laittaneet <3


Luukku 24: Joulutervehdys videolla 2017

24.12.2017

Muutama teistä ehkä arvasikin mitä viimeinen luukku pitää sisällään, ja kyllä, videoterkuthan ne! Tämä on joulukalenteriperinne jo monen vuoden ajalta, ja ehdottomasti haluttiin sitä noudattaa tänäkin vuonna. Kuvattiin eilen, aatonaattona muutaman minuutin video, ja videolta löytyvät meidän perheen jouluterveiset tälle vuotta.

Kiitos jälleen kerran teille kaikille mahtityypeille siitä, että ootte odottaneet yhdessä mun kanssa joulua ja seuranneet mun blogin joulukalenteria! Toivottavasti se oli teille mieluisa, mulla oli ainakin super hauskaa sitä tehdessä. Blogijoulukalenteri siivittää mut joulufiiliksiin, ja pitää sellaisen hyvän tahdin valmistautumisessa yllä. Se on perinne josta en aio luopua niin kauan, kuin mun blogi on pystyssä. Eli toivottavasti kauan, hah! Sen pidemmittä puheitta mä toivotan teille aivan jokaiselle mielettömän ihanaa jouluaattoa ja joulun pyhiä muutenkin. Jouluaattona en koneelle istu naputtelemaan, mutta eiköhän Tapaninpäivään mennessä meidänkin perheen joulumeiningit ilmesty tänne blogiin.

Nauttikaa yhdessäolosta, rakkaudesta, joulupöydästä mitä ikinä se pitääkään sisällään, ja tehkää joulusta omannäköinen, sellainen joka tekee just teidät onnelliseksi. Ihanaa joulua <3