Jyväbroilerin patahaaste: Kanaa ja 40 valkosipulinkynttä kaura-riisipedillä

31.03.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jyväbroilerin kanssa.

Mä en ollut koskaan kokannut itse pataruokia, mutta kun saatiin pari joulua sitten Oton perheeltä joululahjaksi valurautapata & pata-reseptikirja, mä aloin opettelemaan yhdessä Oton kanssa. Kokkaillaan pataa yleensä viikonloppuisin, kun on aikaa haudutella pitkään uunissa. Pataruuat on siitä ihania, että niiden valmistelussa ei yleensä kestä kovinkaan kauaa. Vaikka kypsennys ottaa oman aikansa, se ei vaadi aktiivista kokkailua, vaan sen ajan voi käyttää kaikkeen muuhun kivaan! Aika pitkään ollaan menty sellaisella vuorotteluperiaatteella, että joka toinen kerta Otto kokkaa jotain uutta pataa, ja joka toinen kerta minä.

Ollaan kokeiltu vaikka mitä patoja, mutta yksi juttu meillä on vielä ollut kokeilematta: kokonaisen broilerin paahtaminen padassa. Mut haastettiin Jyväbroilerin patahaasteeseen, ja mä lähdin innoissani mukaan, koska olen todellakin tykästynyt patojen kokkailuun tässä puolentoista vuoden aikana, mitä ollaan pata omistettu, ja tässä tuli oiva tilaisuus kokeilla kokonaisen broilerin paistamista ihan itse!

Jyväbroileri haastoi mut jakamaan mun lemppari kanapadan reseptin,  ja jotta haaste olisi oikeasti haaste, reseptissä piti olla mukana kauraa. Ensin meinasi mennä vähän sormi suuhun, sillä kaurasta en ole tainnut tehdä muuta kuin puuroa, tai leipomuksia. Joskus ostanut kaurafraichea tacojen kaveriksi, kun vegaanikaveri on ollut meillä syömässä. Kaura aiheutti päänvaivaa, mutta lopputuloksen maistettuani olen super iloinen että kokkasin nimenomaan kauraa käyttäen, sillä kauran pehmeä maku sopi täydellisesti broilerin kaveriksi!

Ihan ekana selasin läpi sen appiukolta lahjaksi saadun pataruokakirjan. Siellähän oli vaikka mitä herkkuja. Lähdin kehittelemään omaa versiota kirjan reseptistä niin, että korvasin kirjan reseptistä lisäkkeen kaura-riisisekoituksella ja lisämausteilla. Ja sanon vaan, että se vei kielen mennessään. 40 valkosipulinkynttä (Kyllä, 40!!) voi kuulostaa paljolta, mutta vakuutan, että ne tekevät tästä ruuasta aivan suussasulavan. Tätä ei tosin ehkä kannata syödä juuri ennen ekoja treffejä jonkun kanssa, tai juuri ennen työhaastattelua. Mutta rento viikonloppu kotona? Ehdottomasti.

Kanaa ja 40 valkosipulinkynttä kaura-riisipedillä (alkuperäinen resepti Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa -kirjasta)

1 Jyväbroiler n.1,1kg Naturelli Kokonainen Broileri

100g voita huoneenlämpöisenä

1 sitruuna

40 valkosipulinkynttä eli n. 4-5 valkosipulia

kourallinen tuoretta timjamia

suolaa ja mustapippuria

Kaura-riisipeti:

2,5 dl kaura-riisisekoitusta

2 salottisipulia

4dl vettä

1dl valkoviiniä

50g parmankinkkua

Padan esivalmistelut:

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Ota broileri pois pakkauksesta. Huuhtele broileri sisältä ja ulkoa kylmän veden alla, ja kuivaa hellästi talouspaperilla painellen. Avaa kanan lihan ja nahan väliin taskut sormilla vatsaontelon reunan kautta, aina rintafileen etuosaan saakka. Avaa reunan kautta myös tasku reisipalojen päälle. Ripottele kanan vatsaonteloon pari teelusikallista suolaa. Hiero puolet voista nahan ja lihan väliin, ja aavistus broilerin pintaan. Laita loput pataan. 

Pese sitruuna hyvin, ja leikkaa sitruuna pituussuunnassa lohkoiksi. Työnnä pari lohkoa kanan sisälle ja laita loput pataan. Käännä siivet ympäri kanan taakse. Suolaa ja pippuroi broilerin pinta.

Kuori valkosipulin kynnet ja laita kymmenen niistä kanan sisään.

Kaura-riisipedin esivalmistelu:

Kuori ja pilko salottisipulit. Kaada padan pohjalle kaura-riisisekoitus sekä pieneksi silputtu parmankinkku. Lisää sekaan myös loput valkosipulinkynnet ja salottisipulit. Pyörittele niitä voissa. Jätä keskelle sopiva syvennys kanaa varten.

Padan kokoaminen ja kypsennys:

Aseta täytetty broileri kaura-riisipedille. Kaada pohjalle vesi ja valkoviini. Peitä kannella ja nosta uunin keskitasolle 150 asteeseen. Paahda broileria uunissa n. 1,5 tunnin ajan. Ota viimeisen vartin ajaksi kansi pois ja nosta lämpötila 200 asteeseen grillivastuksia käyttäen. Anna broilerin pinnan paahtua ruskeaksi.

Tarjoile pata tuoreen timjamin kanssa. Kaura-riisipedistä tulee ihan mielettömän makuinen kun se imee itseensä kaiken nesteen ja valkosipulin uunissa. Kertakaikkisen herkullinen pata, ehkä mun tähänastinen lemppari! Broileri oli ihanan mehevää ja maukasta, eikä ihmekään: voilla ja valkosipulilla ei oikein voi epäonnistua.

JYVÄBROILERIN PATAHAASTE: OSALLISTU JA VOITA LE CREUSET -KLASSIKKOPATA (ARVO 250€)

Jaa oma kanapatareseptisi Instagramissa hashtagilla #kanapatahaaste tai lähetä se Jyväbroilerille Facebookissa viestillä, ja osallistut Le Creuset -padan arvontaan. Muista että haasteessa sinun pitää yhdistää kanapataasi kauraa jossain muodossa, edes hyppysellinen. Voit käyttää mielikuvitusta: kaura voi olla reseptissä hiutaleina, jyvinä, jauhoina tai vaikka kaurakerman tai kaurafraichen muodossa. Klassikkopata on arvokas ja käytännöllinen esine keittiössä, joka tekee kokkaamisesta helppoa. Muista tykätä Jyväbroilerin FB-sivusta ja seuraa @jyvabroileri -tiliä Instagramissa, jotta voit osallistua kisaan. Molemmat ovat täynnä toinen toistaan herkullisempia broilerireseptejä, niin arkeen kuin juhlaankin. Osallistua voi 8.4 asti ja voittajaan ollaan henkilökohtasesti yhteydessä.Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea kisaan kaikille! Ja hei kertokaa ihmeessä muutenkin teidän lemppari patareseptejä, mä kokeilen mielelläni uusia herkullisia patoja! 


Pääsiäisloma, sinua on odotettu!

29.03.2018

Tänään Otolla oli jo lyhyempi työpäivä, ja huomenna hänellä alkaa neljän päivän vapaa, JES! Voin kertoa että viime viikonlopun sairastelun vuoksi tämä viikko on ollut mulla tavallista hektisempi, kun suuri työmäärä on pitänyt pakata vähän vielä normaaliakin vähempiin työtunteihin. Mutta jotenkin sitä on selvitty tänne asti. Viikko on ollut hektisyydestään huolimatta ihan mielettömän antoisa, mutta näin loppupuolella alkaa vaan olla vähän sellainen kaikkensa antanut fiilis. Ihanaa, että Otolla on muutama päivä vapaata, ja tytöt ovat kotona ja saadaan olla kaikki yhdessä.

Meillä ei ole mitään sen kummempia lomasuunnitelmia, muuta kuin että mennään syömään pääsiäislammasta Oton perheen luokse. Muuten varmaan vain ulkoillaan, rentoudutaan, järjestetään vähän pääsiäismunajahtia ja leivotaan kinderkakkua. Tämä on ensimmäinen vuosi ikinä, kun meillä ei ole pajunkissoja tai rairuohoja ollenkaan. Rairuohot olisi saatu varmasti dagiksesta ja eskarista, mutta lapset ovat olleet koko viikon kotona. Pajunkissat taas piti hakea ja koristella viime viikonloppuna, mutta vatsataudin vuoksi sekin jäi kokonaan. Onneksi lapset eivät ole olleet kuitenkaan harmissaan, he odottavat vaan pääsiäismunajahtia, ja sitä että me tehdään heille aarrekartta ja he saavat etsiä piilotetut yllätysmunat.

Mä odotan eniten vaan rentoa yhdessäoloa, ja ehkä toiseksi eniten kinderkakun leipomista, tai oikeastaan syömistä. En ole herkutellut sitten Oulun reissun, joten ihana päästä vähän herkuttelemaan kinderkakulla. Ulkona alkaa vihdoin tuntua keväiseltä, ja lumetkin on vähän sulaneet jo. Ehkä korkataan lasten kanssa pyöräilykausi tänä viikonloppuna, ja käydään vähän vetämässä lenkkiä tässä lähellä. Tänä vuonna meidän ihan-kohta-5v saa myös ekan polkupyöränsä potkupyörän jälkeen. Jännä nähdä oppiiko hänkin parissa päivässä polkemaan ilman apurattaita niinkuin esikoinen pari vuotta sitten, kun he ovat molemmat opetelleet tasapainon potkupyörillä. Mutta ei meillä kiire ole opettelun kanssa, ihan mennään siinä tahdissa kuin lasta itseään kiinnostaa.

Tänään pidettiin tyttöjen kanssa vähän torstaidiscoa, mistä laitoinkin videoita Insta storiesiin (@iinalaura). Käykää sieltä kurkkimassa meidän meiningit! Ihanaa pääsiäislomaa kaikille, ja kiitos ihan hurjasti kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. On ollut ihanaa lukea teidän tarinoita ja muistoja, ja tullut pitkin päivää sellainen lämmin ja ihana fiilis teidän sanoista. Mulla on kyllä ehdottomasti kaikkein parhaat lukijat <3


Ihan mieletön lukija-ilta – KIITOS!

28.03.2018

Eilen illalla vietettiin mun blogin historian tokaa lukija-iltaa Nona K. -liikkeessä Töölössä. Illan järjesti Lasten PR, ja paikalle olin arponut lukijat Instagramissa, jossa halukkaita tulijoita oli niin paljon, että päätin järjestää toisen lukijaillan vielä tämän kevään aikana! Mua jännitti aivan super paljon, varsinkin kun tällä kertaa lukijailta järjestettiin vain aikuisille. Lasten kanssa on niin helppoa kohdata uusia ihmisiä, kun lapset tuovat omasta takaa niin paljon actionia ja tekevät yleensä kaikkea hassua mistä riittää puhuttavaa.

Se oli kuitenkin tietoinen valinta, sillä halusin tutustua lukijoihin rauhassa, ilman että huomio kiinnittyy nimenomaan lapsiin. Ja vaikka ensin jännittikin ihan mielettömän paljon, se oli loistava päätös. Kävi ilmi, että ilta tarjosi useammallekin äidille hengähdystauon arjesta, ja nautin itsekin siitä ihan superisti, että sain rauhassa jutella lukijoiden kanssa ja vaihtaa ajatuksia. Me höpöteltiin ummet ja lammet arjesta, lapsista, haaveista, elämästä, töistä ja opiskelusta, ja ihan kaikesta muusta. Meitä kaikkia taisi alkuun jännittää ihan yhtä paljon, mutta pienen epävirallisen esittelykierroksen jälkeen rentouduttiin kaikki, ja sen jälkeen höpötyksestä ei ollut tulla loppua.

Osa lukijoista oli matkustanut toiselta puolelta Suomea paikalle vain minun lukijailtani tähden, ja se teki muhun vaan ihan valtavan vaikutuksen, ja vetää kyllä hiljaiseksi ja nöyräksi. Mulle on ihan uskomattoman suuri kunnia, että te haluatte tulla tapaamaan, tutustumaan ja viettämään aikaa. Ja sen lisäksi että on hienoa tavata teitä, on myös ihanaa lukea teidän ajatuksia täällä blogissa vuodesta toiseen. Osa paikalle tulleista lukijoista oli seurannut mun blogia jo sieltä vuodesta 2011 asti, toukokuussa siitä tulee seitsemän vuotta kun tämän blogin perustin. Se, että jaksaa kulkea niin pitkän matkan mun blogia seuraten on mulle ihan valtavan hieno juttu, vaikka toki uudemmatkin lukijat ovat aivan yhtä toivottuja ja tervetulleita.

Mulle on tosi tärkeää, että annan blogissa itsestäni sellaisen kuvan, millainen oikeastikin olen ihmisenä. Toivon että mun persoona ja luonne välittyvät täältä ulospäin juuri sellaisina kuin ne ovat silloin, kun mut tapaa kadulla, kaupassa tai siellä lukija-illassa. Oli ihanaa huomata, että vaikka jokainen teistä blogiani seuraavista on ihan omanlaisensa tyyppi jolla on oma elämäntarinansa, lukija-iltaan oli päätynyt sellaisia avoimia ja rempseitä höpöttelijöitä jollainen olen itsekin. Siksi meillä ehkä luistikin juttu niin hyvin, että aika loppui pahasti kesken! Olisi ollut ihanaa jutella vieläkin pidempään, ja päätinkin eilisen jälkeen että seuraavasta lukijaillasta tulee ainakin tunnin pidempi, ehkä jopa pari tuntia pidempi.

Lukija-illan meille järjesti tosiaankin ystäväni Riikan firma Lasten PR, Töölöntorilla sijaitsevassa Nona K. -lastenvaate- ja lifestyleliikkeessä, joka on kuin maailman ihanin karkkikauppa. Nona K. oli upea paikka lukijaillalle, ja saatiin nauttia hyvästä ruuasta, Raikastamon  tarjoamista juomista ja Nona K:n eksklusiivisista tarjouksista.

Illassa oli paikalla myös pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin Petra tekemässä meille kaikille pikakampauksia. Petra laittoi mun hiukset ihanille boho-laineille ja koristeli ne kahdella letillä, juuri niinkuin toivoin. Hän loihti kaikille vieraille ihanat ilmavat laineet hiuksiin, ja oli ihan super mukava! Kampauspiste toi ihanaa hemmottelufiilistä mukaan iltaan. Lisäksi illassa arvottiin Geffer Groupin upouusi pieni bObles Elefantti kauniin vaaleanpunaisessa värissä yhdelle onnekkaalle lukijalle.

ARVONTA TEILLE KAIKILLE:

Yhteistyökumppanini kokosivat yhdessä Lasten PR:n kanssa kaikille osallistujille ihanat Goodie Bagit, jollaisen saan nyt arpoa vielä yhdelle teistä blogin lukijoista. Goodiebagin sisältä löytyy S&S -kustantamon Avain Hukassa -kirja, joka on viime vuoden lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -voittaja, sekä viime vuoden Rudolf Koivu -palkinnon voittaja, 20€ lahjakortti Geffer.fi -verkkokauppaan jossa tarjolla mm. bObleseja, Fabelabin ihanuuksia ja vaikka mitä, 10€ lahjakortin Lauttasaaren Salon Pepe Åhman-kampaamon väri & leikkaus -palveluun, Nona K.:n ihanan kankaisen rusettipinnin, sekä Greenlipsbeauty-verkkokaupan Petit & Jolie -tuote. Lisäyllätyksenä vielä Greenlipsbeauty.com antaa vain tämän arvonnan voittajalle 50€ lahjakortin verkkokauppaansa!

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän vuosi, jolloin aloit lukemaan blogiani (ja saat myös lisätä mukaan vaikka oman lempparimuiston tästä blogista, jonkun mieleenjääneen postauksen tms. jos haluat, ei ole pakko). Arvonta-aikaa on 3.4. klo 22.00 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan kaikille!

ALEKOODI:

Saan vielä jakaa Goodiebagissa myös olleen Tarramonsterin mielettömän 20% alekoodin teille kaikille, eli koodilla TMNKT3 saatte nyt 20% alennusta Tarramonsterin nimikointitarroista. Koodi on voimassa Tarramonsterin verkkokaupassa 2.4. asti.

Valtavan suuret kiitokset vielä teille kaikille lukijoille siellä ruutujen takana, lukijaillan ihanille vieraille, sekä kaikille jotka olivat mukana järjestämässä iltaa. Se oli ikimuistoinen ja ihana kokemus, ja muistelen sitä varmasti vielä hamassa tulevaisuudessa lämpimällä fiiliksellä <3


Taaperon silmin: 10 kuvaa taaperon aamupäivästä

27.03.2018

Tänään katsellaan maailmaa vähän taaperon näkökulmasta, taaperon silmin maailma on nimittäin aivan hurjan jännittävä paikka. Mitä kaikkea taapero ehtii touhuta yhden aamupäivän aikana, millaisia tunteita tuntea, ja mikä on aamupäivän ihanin hetki?

Aamupalaa, eli ”AAMU!!AJAA!!”

Taapero tahtoo aamupalaa, eli hän sanoo erittäin painokkaasti monta kertaa ”AAMU! AJAA!” ja juosta hilputtaa kohti keittiötä. Tänä aamuna aamu-ajaksi kelpaa maustamaton jugurtti, kaverit nimittäin päätyvät lattialle. Ja jugurtti päätyy suun lisäksi myös parin metrin säteellä ihan joka suuntaan. Mutta voi että on taapero ylpeä sitten kun lautanen on tyhjä, ja lusikalla huitomisen lisäksi hän myös söi sillä ihan itse. Ruoka ei ole viime viikon vatsataudin jälkeen vielä maistunut ihan entiseen malliin, mutta onneksi sentään aina jotain menee alas, ja nestettä hän tankkaa reippaasti.

*Ezpz Halinallelautanen & Elodie Detailsin ihan paras ruokalappu saatu Ipanaiselta. 

Vauva totesi ”PIIPAAAAA” eli ”kiipeää” (portaat ylös)

Hän halusi siskojen huoneeseen leikkimään siskojen jännittävillä leluilla, legoilla, barbeilla ja kassakoneella. Siskot kutsuvat täystuhoksi, mutta omasta mielestään taapero on mitä parhainta leikkiseuraa, jonka voisi ottaa mukaan ihan kaikkiin isojen tyttöjen leikkeihin jo.

 ”Auto. Nuin. Aaauto. Nonni.”

Taapero rakastaa mennä verhon taakse bOblesin päälle seisomaan, ja katselemaan ohi ajavia autoja ikkunasta. Hän kommentoi autoja painokkaasti ja osoittelee, ja höpöttää välissä vauvakielellä.

”Nääääääääin.” 

”Näääääääin” hän sanoo tyytyväisenä, ja yrittää monottaa siskoa naamaan. Sisko nauraa rätkättää onnellisena, ja yritän vieressä sanoa että ei saa nauraa, ettei taapero luule että naamaan monottaminen on ihan ok. Sitten hän sanoo ”Paijaa” ja paijaa ”hellästi” siskon naamaa, edelleen niillä täydellisen söpöillä varpaillaan. Yksi taaperon tämän hetken lemppareita on myös sanoa painokkaasti ”ei! ei!” samalla kun tekee kiellettyä asiaa.

”Kukkuuuuuuuu!”

Alakertaan mennessä on ihan pakko kurkistella pinnojen välistä etätöitä työpisteellään tekevää isiä. ”Kukkuuuuuuu” sanoo taapero intoa puhkuen uudelleen ja uudelleen, ja antaa isille pinnojen välistä märän pusun suoraan nenän päähän.

”Kiiiiiiijaaaaa. Äitiiii, kiijaaaaaaa.”

Taapero ihastelee monta kertaa itse levittämäänsä ja kasaamaansa kirjapinoa. Siellä on vaikka mitä lemppareita niin kirjaston kuin oman kirjahyllynkin valikoimasta. Mikähän tällä kertaa olisi hyvä kirja?

”Tämä. Kiija.”

Sopiva kirja löytyy, ja se onkin tämän hetken luetuin kirja, joka kertoo rakkaista ihmisistä ympärillä. Siskosta, isistä, äidistä, pehmolelusta ja muista tärkeistä jutuista, jotka 1-vuotiasta kiinnostavat. ”Ishi. Ooova.” eli isi ja Nova.

”Tiiishiiiiii.”

On aika tankata läheisyyttä pienen kanssa. Viikonlopun sairastelun ja äidin yhden yön poissaolon jälkeen hän on pitänyt entistäkin hanakammin kiinni imetyksestä, ja halunnut rinnalle ihan kaikessa rauhassa. Siinä on hyvä olla. ”Tiishiii” hän sanoo ja kiipeää syliin.

”Ukkuuu.”

Taapero huomaa itsekin olevansa väsynyt ja nuokkuu äidin sylissä. Hän tahtoo päiväunille. ”Mennäänkö ulos nukkumaan?” kysyn, ja hän vastaa ”ukkuu. tiitti.” Eli nukkumaan, kiitti.

Nukkumassa tyytyväisenä touhukkaan aamupäivän jälkeen.

Hän nukkuu parhaat päiväunet omalla pihalla vaunuissa, kuomu alhaalla hämärässä ja lämpimässä. Taapero nukahti jo ulkovaatteita pukiessa, ja nukkui parin tunnin unet pihalla omissa rattaissaan raikkaassa ulkoilmassa. Lämpöpussista heräsi tyytyväinen ja lämmin tyyppi. <3

Sellainen oli touhukkaan taaperon aamupäivä, ja unien jälkeen jatkettiin lounaalla, leikillä ja sylillä. Ihan tavallinen taaperon tiistai siis, ihana ja touhukas.

Millaisia taaperoita teillä asustaa? Löytyykö samoja lempparipuuhia?


Vatsataudista toivutaan rauhassa kotona

26.03.2018

Vihdoin alkaa tuntua että ollaan takaisin elävien kirjoissa koko perhe. Tänään ulkoiltiin jo aamupäivällä lasten kanssa omalla pihalla ja kävelyn merkeissä, ja huomennakin aiotaan ulkoilla omalla pihalla, ja viettää ihan normipäivää kotona askarrellen, tanssien ja leffaa katsoen. Vaikka lapset ovat olleet tänään ihan virkeitä, ja voivat hyvin, ei olisi tullut mieleenkään viedä heitä vielä eskariin tai päivähoitoon, ja huomennakin he saavat varmuuden vuoksi vielä olla kotona. Syy on se, että mä en todellakaan halua olla se, jonka lasten takia tauti leviää eteenpäin edelleen.

Monissa eskari- ja päiväkotikavereiden perheissä on tällä hetkellä vielä meidän kuopustakin pienempiä tyyppejä, ja muistan itse miten en viime vuonna vastasyntyneen kanssa uskaltanut viedä lapsia viikkokausiin päiväkotiin (vaikka he olisivat halunneet mennä) vatsataudin pelossa, ja melkein heti kun lapset menivät, se tauti sitten tuli. Silloin meidän kuopus oli kuusi viikkoa vanha, ja onneksi selvisi kokonaan ilman rajua tautia, joka iski mulle ja Otolle silloin yhtä aikaa. Se oli ihan karmea kokemus, jota ilman oltaisiin mieluusti oltu. Onneksi sentään kuopus ei sairastunut.

Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen?

Mun mielestä se on ihan uskomatonta, että vanhempia täytyy hoidossa erikseen muistuttaa siitä, että lasta ei saa viedä vatsataudin jälkeen hoitoon, ennen kuin on ollut vähintään yksi kokonaan oireeton päivä (noroviruksessa kaksi). Ja vielä uskomattomampaa on se, että muistutuksesta huolimatta jotkut vanhemmat ajattelevat, että ”no ei se mitään jos kaikki muut lapset sairastuvat ja heidän perheensä sairastuvat” ja vievät lapsen hoitoon heti kun oireet loppuvat. Eihän noin välinpitämätön voi kertakaikkiaan olla! Vatsatauti voi olla pienelle vauvalle hengenvaarallinen, puhumattakaan siitä, mitä se voi aiheuttaa jos päiväkotikaverin perheessä on vaikkapa joku vakavasti sairas, jolle vatsatauti tarttuu.

Vaikka työt tai muut menot olisivat kuinka tärkeitä, ja parin päivän poissaolo aiheuttaisi lisätyötä tai hankaluutta, on se silti pienempi paha kuin se, että tartuttaisi jollekin riskiryhmään kuuluvalle vakavan taudin eteenpäin. Taudin, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaisi hengenvaaran jollekin. Ne pari päivää sisällä voivat oikeasti pelastaa jonkun hengen, sillä vaikka vatsatauti itselle olisi ihan normipöpö, jollekin toiselle se voi olla jotain ihan muuta.  Ja vaikka tietäisi, että ei omassa lähipiirissä tai päiväkotikavereiden lähipiirissä ole pikkuvauvoja tai vakavasti sairaita, ei silti vaan ole reilua levittää inhottavaa sairautta eteenpäin, kun sen kierteen voi helposti katkaista pysymällä pari päivää kotona.

Ihan sama koskee kaikkia muitakin paikkoja kuin päiväkotia. Vasta sairastaneen lapsen kanssa ei lähdetä synttäreille, sisäleikkipuistoon tai kaverille kylään. Sen sijaan jos tuntuu että kotona seinät kaatuvat päälle, voi lähteä kävelylle tai ulkoilla vaikka omalla pihalla tai puhallella saippuakuplia parvekkeella, sekin on lasten mielestä huippu hauskaa sisällä hengailun jälkeen. Ja sisälläkin voi keksiä vaikka mitä tekemistä, kirjojen lukemista, muovailuvahaa, taikahiekkaa tai vaikka askarrella itse lasten lempparia eri limaa.

Mun mielestä tämä on tosi tärkeä juttu, ja toivon että jokainen vanhempi ottaisi huomioon ne muutkin lapset ja perheet kun miettii, onko oma lapsi jo tarpeeksi terve menemään takaisin päiväkotiin. Jos kaikki kipeiden lasten vanhemmat pitäisivät lapset kotona tarpeeksi pitkään, epidemiaa ei välttämättä edes pääsisi syntymään. Toki kotona olemisen lisäksi siihen vaikuttaa myös hyvä käsihygienia ja yleinen vastustuskyky, mutta silti. Meidän perheellä on ainakin vielä reilut kuusi vuotta päiväkoti-uraa jäljellä, sillä niin pitkään on siihen että kuopus menee kouluun. Ehkä jonakin niistä kuudesta vuodesta selvitään yksi kevät ilman vatsatautia? Se vasta olisi hienoa.

Tsemppiä kaikille joilla ikävä vatsatauti tai joku muu kevään tauti jyllää juuri nyt! <3