Polttarit & vappuaatto – juhlakuulumisia

30.04.2019

Olin viikonloppuna polttareissa, kun mun ystävä Emmis menee pian naimisiin ja minä saan olla hänen kaasonsa. Tämä oli mulle suuri kunnia, sillä Emmis oli myös mun kaaso mun omissa polttareissa ja häissä, ja sain järjestää Emmiksen polttarit yhdessä mun toisen kaason Netan kanssa. Hauskaa sinänsä, että myös viime vuonna vietin juuri tämän saman kyseisen vappua edeltävän viikonlopun polttareissa, silloin oli Emilian Game Of Thrones -polttarit. Tästä voisi tulla vaikka perinne, että joka vuosi on jonkun ihanan polttarit tänä samana viikonloppuna, ei haittaisi yhtään!

Mä tykkään hirveästi järjestää juhlia, joten tämä oli mulle aivan ihana piristys tähän kevääseen! Polttareissa on myös ihan älyttömän hauskaa aina se, että pääsee tutustumaan moniin uusiin ihmisiin. Yleensä jos on ystävä jonkun kanssa, niin tämän ”jonkun” muutkin läheiset ystävät ovat sellaisia tyyppejä, joiden kanssa myös itsellä synkkaa hyvin. Näin kävi tälläkin kertaa ja oli tosi kivaa tutustua niin moneen uuteen ihanaan ihmiseen, joista on kuullut paljon, mutta joita ei ennen vaan ollut tavannut.

Meille sattui polttaripäiväksi aivan mieletön lämmin päivä. Se oli varmasti tämän kevään kaikkein lämpimin päivä. Ihan älyttömän hyvä tuuri siis, koska jo seuraavana päivänä viileni taas ja tänään on ollut alle 10 astetta! Me oltiin lauantaina ilman takkeja ja tuli suorastaan hiki ulkona. Niin hyvä! Just sellainen sää jonka tilasinkin, hah.

Polttaripäiväksi oltiin järjestetty kolme hauskaa polttarileikkiä, ihana hotellihuone, itsetehty brunssi, illallinen ravintolassa, escape room- peli ulkona sekä tietysti sitten illalla jatkot yökerhossa. Polttaripaidat tilattiin Englannista Henparty Superstoresta. Ne olivatkin ihan loistavat, kun ei tarvinnut miettiä asuja koko päivänä, eikä morsiamenkaan tarvinnut stressailla, että mitkä vaatteet pakkaa mukaan.

Mä ajattelin itse asiassa kirjoittaa vinkit polttareiden järjestämiseen kaason näkökulmasta, sillä nyt on takana jo kahdet järjestetyt polttarit, sekä tietty omat polttarit sieltä ikuisuuden takaa. Tehdessä oppii ja on tullut mieleen sekä kivoja leikkejä, että hyödyllisiä vinkkejä esim. porukan kokoamiseen, yhdessä suunnitteluun ja toteuttamiseen. Vastaanotin itse asiassa myös muutaman viestin, joissa tätä pyydettiin, joten kaason polttarivinkkipostaus on luvassa aivan tässä lähiaikoina, niin ehtii vielä toivottavasti auttaa mahdollisimman montaa tämän kesän kaasoa (ja morsianta).

Juhlameininki on vain jatkunut, sillä tänään on jo vappuaatto! Meillä ei ollut tälle päivälle mitään kovin ihmeellisiä suunnitelmia vielä, ihan normi työpäivä ja nyt illalla syötiin vappuherkkuja. Lapset sokeroivat munkkeja ja leikittiin arvausleikkiä. Kahdella nuorimmalla oli vappunaamiaiset dagiksessa ja meidän taapero ilmoitti eilen, että hän haluaa pukeutua sushiksi. SUSHIKSI. Mietin hetken, että mistäs ihmeestä mä hänelle keksin sushipuvun yhdessä illassa ilman ompelukonetta? Onneksi ihana seuraaja laittoi instassa hyvän linkkivinkin, jonka takaa löytyi helppo DIY-ohje englanniksi.

Tunteroisen ahersin yhdessä lasten kanssa ja sain kuin sainkin sushipuvun valmiiksi. Hän oli illalla niin innoissaan sushina ja aikoi laittaa asun päiväkotiin. Aamulla hän kuitenkin kieltäytyi pukeutumasta sushipukuun, ja kertoi haluavansa pukeutua norsuksi. Norsuasu meiltä löytyi siskojen jäljiltä, mutta norsun päähineen päähän saatuaan hän ilmoitti, että haluaa sittenkin olla supersankari-prinsessa, kuten isosiskokin aikoi olla.

Supersankariprinsessana hän sitten lähti tänään naamiaisiin. Sushipuku oli maailman ihanin ja omaperäisin idea häneltä itseltään. Mulle oli tärkeää tukea tätä ideaa, koska hän oli itse sen keksinyt. Ei siis tosiaan harmita jälkeenpäinkään, että käytin tunnin elämästäni sushipuvun väsäämiseen, vaikka hän ei sitä lopulta laittanutkaan. Tehdessä oli hauskaa ja saipahan monet kaapissa lojuneet vanhat kangaspalat käyttöön. Nyt on valmiina hieno sushipuku tulevaisuuden pukeutumistarpeita varten. Dagiksen jälkeen hän kyllä halusi taas olla sushi, vaikka supersankariprinsessan asukin oli kuulemma ollut hitti.

Vappupäivänä eli huomenna me aiotaan kehitellä jotain hauskaa rennosti ja extempore-meiningillä lasten kanssa. Ihanaa vappua kaikille!


3x mekot kesän arkeen ja juhlaan

29.04.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen kanssa.

Täytyy sanoa, että yksi kivoimmista jutuista pukeutumisen kannalta keväässä on se hetki, kun mekot voi taas pukea paljaiden säärten kanssa. Mä en itse ole ollenkaan sukkahousujen kaveri, vaan mieluummin olen aina paljain säärin, mikäli lämpömittari sen sallii. Nyt on jo pari viikkoa voinut kulkea ilman sukkahousuja ja olenkin ottanut siitä kaiken ilon irti. Mä rakastan mekkoja ja käytän paljon mekkoja, joten kevät ja kesä on aivan mun lemppari pukeutumisaikaa. Kävin Sokoksella tämän kaupallisen yhteistyön merkeissä tutustumassa kevään uutuuksiin ja lainasin sieltä itselleni mun kolme lemppari kevätmekkoa Sokoksen valikoimasta ja niihin sopivat laukut, jotka esittelen nyt tässä postauksessa. Mukaan mahtui niin arkisempaa kuin juhlavampaakin mekkoa, mikä niistä on teidän suosikki?

Sokoksella on nyt kaikki kevään mallistot esillä ja paljon aivan ihania asuja niin arkeen kuin juhlaankin. Mä tykkään siitä, että mekkoja voi yhdistellä upeasti kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Mekot on juuri sellaisia vaatteita, joita voi asusteilla muokata enemmän arkiseksi (esim. college tyllihelmaisen mekon päälle & tennarit) tai juhlavammaksi pukemalla korkeat korot ja juhlavat korut. Arkisemmastakin mekosta saa juhlavan asustamalla sen juhlavasti.

1. Asu: Valkoinen pitsi-tylliunelma & vaaleanpunainen laukku

Meillä on tiedossa heti toukokuussa omien lasten kevätjuhlien lisäksi yhdet häät ja kahdet isot valmistujaiset. Toukokuussa saa siis käyttää luovuutta juhlapukeutumisen suhteen. Häihin en tietenkään itse pukisi missään nimessä valkoista mekkoa, ellei morsian pukeudu johonkin toiseen väriin, mutta muihin kevään juhlavampiin tilaisuuksiin sopii mun mielestä loistavasti valkoinen asu. Ihastuin Sokoksella Espritin valkoiseen tyllihelmaiseen mekkoon, jossa on kaunis ja herkkä pitsinen yläosa. Voisin hyvin kuvitella pukevani tämän mekon mihin tahansa muuhun juhlavampaan kesätilaisuuteen, paitsi niihin häihin.

Mekossa on alusmekko mukana, sillä sekä tylli että pitsi ovat aavistuksen läpikuultavia. Alusmekon kanssa materiaalit pääsevät oikeuksiinsa kauniisti. Mä yhdistin mekkoon ihan perus omat vanhat korkkarini, sekä Lumin mielettömän kauniin vaaleanpunaisen laukun. Sokoksella on hyvä valikoima suomalaisen Lumin laukkuja, jotka kestävät aikaa ja käyttöä.

2. Asu: Graafisesti kuvioitu mekko & musta trendilaukku

Toinen asuni oli Philosophy Blues Originalin Miami -mekko, joka poikkeaa mun normaalista mekkomausta olemalla tosi rohkea ja graafinen. Yleensä mä valitsen yksiväristä tai jotain hempeää kukkakuosia, mutta tässä ihastuin juuri siihen rohkeaan kuvioon ja värimaailmaan. Mekko on jo itsessään niin näyttävä, että sen kaveriksi sopi hyvin upean simppeli Marimekon Pikku Karla -laukku ja tavalliset mustat korkkarit. Näkisin tämän mekon tosi hyvin arkisemmassakin tilaisuudessa ja yhdistettynä vaikka Vansin tennareihin.

3. Asu: Hempeä festariunelmamekko & tennarit

Mulle kaikkein omimmalta tuntuva mekkomalli tällä hetkellä on midimittainen ”smock dress” eli löysähkö yläosa ja vyötäröltä alaspäin levenevä helma. Nämä ovat niin rentoja ja kauniita, niiden helmat pyörähtävät ihanasti ja ne sopivat niin arkeen kuin festareillekin. Voisin niin kuvitella juuri tämän asun jonnekin festareille lettikampauksen ja tennareiden tai maihareiden kanssa. Mekko on Second Femalen ja mä olen siihen niin ihastunut, että harkitsen sen ostamista lainaamisen jälkeen.

Tämän mekon päälle voisi hyvin pukea myös rennon neuleen tai esim. kirkasvärisen farkkutakin, tai sitten ihan klassisen mustan biker-rotsin. Mekko aiheuttaa todella kovaa festarikuumetta ja kukkaseppeleen kaipuuta hiuksille, sekä glitterhimoa poskille. Korvissa pauhaa jo festarimusiikki ja tuntuu, että pitäisi päästä kuumaan kesäiltaan tanssimaan. Ai että!

TARJOUSKAMPANJA:

Sokoksella on kaikki normaalihintaiset mekot ja korut S-Etukortilla -20% 29.4.-5.5, eli jos ihastuit johonkin näistä tai muuten kaipaat uutta ihanaa mekkoa, niin tällä viikolla kannattaa käydä ostamassa.

Sokoksella on tosi laajat valikoimat eri merkkien mekkoja, asusteita ja kenkiä myös. Esim. Vanseja saa myös Sokokselta, vaikka mulla onkin kuvissa omat vanhat ja jo hieman kuluneet yksilöt. Sokoksen naistenosastolla on laajasti myös Adidasta, Levi’stä, Tiger of Swedeniä, Filippa K.ta ja myös monia suomalaisia merkkejä. Myös laukkuvalikoima on kovasti mun mieleen. Jos siis on kevääksi tai kesäksi kaapissa tilaa mekoille tai ihan mille tahansa vaatteille tai asusteille, kannattaa suunnata Sokokselle. Sieltä voi myös kysyä neuvoa pukeutumiseen liittyen ja mukavat myyjät varmasti auttavat. Sokoksen netistä voi muuten kätevästi tsekata oman myymälän saatavuustilanteen, jos ihastuu johonkin tiettyyn tuotteeseen. Se on ominaisuus, jota mä arvostan valtavasti!

Mikä asuista oli sun suosikki? Oletko itse enemmän mekko- vai housutyyppi?


Ihanat erilaiset perheet: Siiri ja Hannele & kaksi lasta

28.04.2019

Tämän vuoden aikana tulen esittelemään täällä blogissa 12 ihanaa, erilaista perhettä, jotka kaikki ovat lähteneet perhe-elämään erilaisista lähtökohdista ja erilaisilla kokoonpanoilla. Perheitä yhdistää se, että he näkevät onnea ja iloa siinä omassa arjessaan ja perheessään, oli se arki ja perhe millainen tahansa. Tämän postaussarjan ideana on tuoda esiin lapsiperheiden diversiteettiä Suomessa. Yksikään perhe, yksikään lapsi eikä yksikään vanhempi ole samanlainen kuin toinen. Hyvin erilaisista lähtökohdista voi kuitenkin tulla samaan lopputulokseen: ihanaan ja omalta tuntuvaan lapsiperheen arkeen. Tänään on vuorossa sarjan kolmas perhe. Ensimmäisen perheen tarinan voit lukea täältä ja toisen perheen tarinan täältä.

Siiri, 26, & Hannele, 26, sekä esikoinen, 1v9kk, ja kuopus, 3kk, Espoo

Taivaalla paistaa aurinko ja on yksi kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Kävelen kodikkaan pihan poikki terassin ovelle ja koputan. Avaamaan tulee iloisesti hymyillen Siiri ja aurinkoinen taapero. Olohuoneen sohvalla Hannele leikittää kolmen kuukauden ikäistä vauvaa.

Istutaan alas kahvipöytään, joka on täynnä toinen toistaan ihanampia herkkuja, hedelmäsalaattia ja kahvia. Meillä synkkaa heti ja rupatellaan niin remontoinnista kuin lapsistakin. Siirin ja Hannelen upeasti itse remppaama koti kylpee keväisessä auringonvalossa.

Suhde alkoi Tinderistä

Hannele ja Siiri tutustuivat toisiinsa Tinderissä vuoden 2014 jouluaattona. Jo uutena vuotena Hannele tuli Siirin luokse, mutta he eivät kuitenkaan ihan alkaneet heti seurustelemaan.

– Mulle tuli pieni puolen vuoden identiteettikriisi, sillä olin aiemmin tapaillut vain miehiä, Siiri kertoo.

– Kevät oli Siirin osalta sellaista kipuilua, mutta toukokuussa 2015 me vihdoin alettiin virallisesti seurustelemaan, Hannele naurahtaa.

Pari puhui lapsista melko nopeasti sen jälkeen kun olivat alkaneet seurustelemaan ja vuonna 2016 he ostivat nykyisen kodin, jossa tuleville lapsille oli tilaa ja vaihtoivat isompaan autoon.

– 2016 kesällä me sitten varattiin aika Dextralle, Siiri kertoo.

– Jouduimme etsimään klinikan joka suostui hoitamaan naispareja. Ikärajat vaihtelivat myös eri klinikoiden välillä, piti olla yli 25v. Dextralla ei ollut mitään ongelmia. Dextra sanoi heti, että tottakai he voivat auttaa meitä. Siellä henkilökunta on erikseen koulutettu kaikenlaisten perheiden kohtaamiseen ja seinillä on paljon esitteitä ja kirjoja myös naispareille ja apilaperheille, Hannele jatkaa.

Lapsettomuushoitojen ensimmäisellä käynnillä kartoitettiin perheen tilannetta. Ensimmäisellä käynnillä juteltiin siitä, miksi Siiri ja Hannele olivat tulleet vastaanotolle, kauanko he olivat olleet yhdessä ja miten perhehaavetta voisi lähteä toteuttamaan.

 

Molemmat halusivat olla raskaana

Hannele alkoi odottaa esikoista marraskuussa parin 2016 hääjuhlien jälkeen.

–Pohdimme yhdessä, että oli sillä hetkellä taloudellisesti järkevämpää, että lapsettomuushoidot tehdään Hannelelle ja Hannele on raskaana, Siiri kertoo.

Raskausaika sujui Hannelella hyvin, vaikka hän saikin vaivoikseen iskiaksen ja jännekalvontulehduksen.

–Iso maha ja kepit olivat mielenkiintoinen yhdistelmä, mutta onneksi raskausaikana auttaa se, että tietää kaiken olevan vain väliaikaista, Hannele pohtii.

Siiri ja Hannele tiesivät haluavansa toisenkin lapsen ja Siirikin halusi kokea raskauden.

– Yritimme sinnitellä, että lapsille tulisi edes järkevä ikäero ja esikoinen saisi olla ainokainen ja ehdittäisiin tottua rauhassa perhe-elämään.

Siirillekin tuli iskias raskausaikana, mutta sen suurempia haasteita ei onneksi ollut.

– Toisen lapsen raskausaika oli ehkä rankempaa, koska oli se esikoinen kuitenkin siinä. Olin fyysisesti rajoittunut kun liikkuminen oli niin vaikeaa iskiaksen takia, lapsen pukeminen ja muut askareet olivat aika vaikeita.

Molempien synnytykset olivat imukuppiavusteisia. Kuopus syntyi napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri kiertyneenä. Dramaattisia käänteitä ei siis puuttunut, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin molemmilla kerroilla.

Naisparia ei osattu kohdata sairaalassa

Sairaalassa pari kuitenkin huomasi saavansa joissain asioissa erilaista kohtelua kuin heteropariskunnat.

– Jännitti mennä synnyttämään. Mulle sanottiin Siiristä, että olet ottanut siskon mukaan synnytykseen, Hannele muistelee.

– Kuopuksen synnyttyä kun meitä tultiin siirtämään synnytyssalista osastolle tai sinne perhepesään, niin työntekijä ei meinannut yhtään ymmärtää, että Hannele tulee mun mukaan, eikä huomioinut mitenkään Hannelea. Jouduin erikseen sanomaan, että vaimo tulee mukaan osastolle, Siiri kertoo.

Ennen äitiyslakia naisparien tie vanhemmuuteen oli pitkä ja hankala

Huhtikuun alusta voimaan tullut uusi äitiyslaki muutti byrokratian osalta huomattavasti aiempaa parempaan suuntaan naisparien osalta, mutta Siiri ja Hannele joutuivat vielä käymään läpi perheen sisäisen adoptioprosessin molempien lasten kanssa, ennen kuin molemmat olivat virallisesti lasten vanhempia, eikä vain toinen.

– Esikoisen synnytyksessä pelotti eniten se, että mitä jos Hannelelle käy jotain. Minulla ei olisi ollut esikoiseen mitään virallista sidettä, Siiri kertoo.

Aiemmin adoptioprosessi käynnistyi lastenvalvojan luona yleensä kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä. Hannele ja Siiri pääsivät hieman helpommalla, sillä he saivat aloittaa adoptioprosessin heti synnytyksen jälkeen, ilman harkinta-aikaa. Lastenvalvojan tapaamisissa pengottiin koko elämä läpi.

– Meiltä kysyttiin tapaamisessa molempien palkat, mitä mieltä lapsi on adoptiosta (vaikka kyseessä oli vastasyntynyt), miksi haluat adoptoida lapsen, mikä suhde sinulla lapseen, oma lapsuus, onko toimeentulotuen asiakas, lainat, lastensuojelun mahdolliset asiakkuudet ja kaikki.

Tapaamisessa täytettiin nelisivuinen kaavake, jonka jälkeen lastenvalvoja kirjoitti puoltavan lausunnon adoptiolle. Lausunto vietiin käräjäoikeuteen, missä notaari kävi sen läpi. Sitten odotettiin parin kuukauden ajan päätöstä. Adoptioprosessi maksoi molemmilla kerroilla n. 200 euroa.

Uuden huhtikuun 1. päivä voimaan tulleen äitiyslain myötä naisparille hedelmöityshoidoilla syntyvän lapsen juridinen suhde molempiin vanhempiinsa voidaan vahvistaa tunnustamalla lapsi neuvolassa raskausaikana tai lastenvalvojan luona, ilman tarvetta perheen sisäiseen adoptioon. Naisparille syntyvän lapsen oikeusturva paranee huomattavasti, koska hänen juridinen suhteensa molempiin vanhempiinsa on selvä jo syntymästä lähtien. (lähde: Seta.fi)

Neuvolassa Siiri ja Hannele ovat aina saaneet hyvää palvelua ja hoitoa. Monet kaavakkeet ja kysymykset on kuitenkin neuvolassakin edelleen suunniteltu vain yhdenlaisille perheille: kahden vanhemman heteroperheille.

– Sateenkaariperheiden lisäksi ei ole myöskään otettu huomioon sitä asetelmaa, että olisi vain yksi vanhempi. Ei huomioida perheiden monimuotoisuutta mitenkään, Hannele toteaa.

Koko lähipiiri perheen tukena

Lähipiiri on suhtautunut Hannelen ja Siirin suhteeseen ja perheeseen pienen totuttelun jälkeen mahtavasti.

– Hannelen perhe suhtautui alusta asti jo hyvin, koska perhe tiesi jo etukäteen, että Hannele on kiinnostunut naisista. Minulla oli vähän kivikkoisempi tie. Alku oli aika hankalaa, mutta ymmärrän sen, koska se oli itsellekin niin iso kriisi ja yllätys, niin se oli iso yllätys myös vanhemmille, Siiri kertoo.

– Siiri on kotoisin pienemmästä paikasta, niin siellä suhtautuminen oli vähän erilaista kuin pääkaupungissa asuvilla. Vanhemmille sukulaisille oli hankalin juttu ja he esittivät hassuimmat kysymykset. Oletuksena oli se, että ei saa esimerkiksi ikinä lapsenlapsenlapsia. Ei osattu nähdä sitä, että naisparitkin voi saada lapsia, Hannele muistelee.

Alun jälkeen Hannelen ja Siirin perhe on aivan normaali juttu kaikille ja heistä on ollut ihanaa nähdä, miten molempien perheet tukevat ja ovat mukana heidän elämässä paljon.

Uimahallissa samaan pukuhuoneeseen

Kun molemmat  vanhemmat ovat saaneet kokea sekä raskausajan että synnytyksen, tulee väistämättä mieleen kysymys, että onko asioita helpompi käsitellä yhdessä, kun molemmat ovat kokeneet saman?

– EI. Ollaan niin eri tyyppisiä ihmisiä. Siiri on enemmän sohvalle käpertyjä, joka syö suklaata ja katsoo telkkaria. Mä maalasin kattoa vaikka oli iskias silloin raskausaikana, Hannele naurahtaa.

– Ollaan sen verran erilaisia ihmisiä, että vaikka koettaisiin samoja asioita, koetaan ne ihan eri tavalla. Tilanteen ollessa päällä meidän tuntemukset eivät kohtaa.

Joissain asioissa siitä on kuitenkin vissi etu, että molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta.

– Me saadaan kaikki mennä uimahallissa samaan pukuhuoneeseen, mikä todella helpottaa pienten lasten kanssa, Siiri naurahtaa.

Aiemmin miesten kanssa tapailut Siiri kokee myös, että Hannelen kanssa on helpompi puhua tunteista ja heillä on eroavaisuuksista samankaltaisia ajattelumalleja.

– Kuunteleminen ja jutteleminen on meille molemmille tyypillistä, Hannele vahvistaa.

Myös perhe-elämään valmistautumisessa on ollut hyötyä siitä, että molemmat ovat naisia. Hedelmöityshoitojen alkuvaiheessa on pakollinen psykologin käynti, jonka molemmat kokivat hyödylliseksi.

– Siellä mietitään jo valmiiksi etukäteen kasvatusta ja tulevaa perhe-elämää monelta eri kannalta, myös sitä, miten lapsille tulevaisuudessa kerrotaan heidän saaneen alkunsa. Sen jälkeen oli paljon valmentautuneempi olo vanhemmuuteen, Siiri kertoo.

Ja minä uskon sen hyvinkin. Mikäli valtion tai kuntien budjetti sen sallisi, olisi aivan loistava juttu, että esimerkiksi yksi neuvolapsykologin käynti tulisi kiinteäksi kaikille kuuluvaksi osaksi neuvolakäyntejä. Vaikka siihen satsaaminen vaatisi paljon rahaa, se voisi kuitenkin ennaltaehkäistä monia myöhempiä ongelmia perheissä ja ehkä siten myös säästää resursseja toisesta päästä. Ongelmiin on parasta puuttua silloin kun ne eivät vielä ole edes syntyneet.

Kun molemmat ovat äitejä

Molemmat äidit ovat löytäneet äitiyden omalla tavallaan ja ovat edelleen omia itsejään, vaikka jossain määrin äitiys on tarkoittanut myös muutoksia.

– Yllätyin siitä, miten paljon Hannele muuttui äitiyden myötä. Hän oli ennen jäykempi, en olisi voinut ikinä kuvitella Hannelea vaikka laulamassa, mutta nykyisin hän laulaa meidän lapsille. Hannele pehmentyi tosi paljon äitiyden myötä, Siiri pohtii.

Siirille lastentarhanopettajana äitiys oli tosi luonnollinen ajatus. Kaikki yllättyivätkin siitä, että Hannele oli ensin raskaana.

– Mun piti todistella kaikille, että olen yhtä hyvä äiti kun Siiri. Kun mun synnytyksen jälkeen Siirillä ei tietenkään ollut samanlaista univelkaa eikä fyysisiä kipuja kuin minulla, niin häneltä onnistui helpommin monet asiat alkuun helpommin, Hannele kertoo.

– Me olemme molemmat äitejä ja se oli itsellekin tosi vaikeaa, että Hannele oli ensin raskaana. Tuntui, että minunhan kuuluisi olla raskaana ja minunhan kuuluisi pystyä ruokkimaan lapsi. Itse olin esikoisen synnyttyä vain kuukauden kotona ja menin takaisin töihin, ja se oli ihan super vaikeaa, Siiri muistelee.

Hannelesta tuntui haastavalta ja oudolta palata töihin ja jättää esikoinen Siirin kanssa kotiin. Nyt Siirin synnytettyä kuopuksen Hannele taas juoksee riemusta kiljuen töihin, ja Siiri on lasten kanssa kotona.

– Meillä molemmilla varmaan hormonit vaikutti aika paljon tunteisiin, Siiri ja Hannele pohdiskelevat.

Lasten pieni ikäero on joskus arjessa raskasta

Esikoisella ja kuopuksella on vain 1,5 vuotta ikäeroa, mikä tuntuu välillä arjessa rankalta.

– Uhmaikä ja pienen vauvan yhdistäminen on välillä haasteellista. Se kun molemmilla lapsilla on tarpeita samaan aikaan hirveästi ja vielä ihan eri asioita, Hannele kertoo.

– Taapero on vielä niin pieni, että ei osaa esimerkiksi odottaa vielä vuoroa. Varsinkin silloin kun on lasten kanssa yksin, tulee mietittyä, että miten oikein voi tehdä kaiken samaan aikaan. Sitten on vielä kaksi kissaa ja kaksi koiraa siihen päälle, jotka aiheuttaa välillä melkoisen sirkuksen, Siiri jatkaa.

Siirille rankinta vanhemmuudessa on ollut se, että kaikesta ammatin tuomasta tietotaidosta huolimatta hänkään ei aina pysty toimimaan kaikessa oikein, kuten ei kukaan.

–  Olen kuitenkin työssäni neuvonut perheitä ja sitten huomaan, että teen itse niitä samoja virheitä. Että tiedän tasan miten pitäisi tehdä, mutta sitten en kuitenkaan itse pysty toimimaan niin. Armollisuus itseä kohtaan on hankalaa, tulee tosi huono omatunto tosi pienistäkin asioista, Siiri kertoo.

 

Äitien välinen arvostelu turhauttaa

Molemmat kokevat joskus rankaksi myös äitien välisen arvostelun ja kyseenalaistamisen, niin netissä kuin oikeassakin elämässä.

– Tuntuu kuin olisi jatkuvasti joku susilauma perässä. Se on ihan sama onko kaupassa vai netissä, niin äidit arvostelee toisiaan. Sukulaisetkin kyseenalaistivat alkuun meidän ratkaisuja. Jatkuvasti piti perustella miksi meillä on tiettyjä ratkaisuja, esimerkiksi lapsi selkä menosuuntaan autossa, onko lapsella tarpeeksi vaatteita päällä jne, Hannele lataa.

Toisen lapsen myötä ratkaisujen kyseenalaistaminen ja neuvojen antaminen on onneksi vähentynyt hieman, mutta edelleen äitien välinen arvostelu turhauttaa.

Toisaalta itsekin saa olla keskustellessa usein varpaillaan, jotta ei tule pahoittaneeksi toisten äitien mieltä. Monet ottavat tosi henkilökohtaisesti keskustelun esimerkiksi turvaistuinten valinnasta ja muista kasvatukseen ja vanhemmuuten liittyvistä valinnoista.

– Hirveästi pitää miettiä, että miten jotkut asiat muotoilee ilman, että vastapuoli ottaa negatiivisena kommenttina. Kyllä perus keskustelu pitää kestää, jos itse on sitä mieltä, että toimii oikein. Niskavillat nousee ehkä helpommin pystyyn jos tietää, että itse ei toimi suositusten mukaan.

Yhdessäolo on tärkeintä

Siiri ja Hannele tykkäävät kaikkein eniten siitä, kun koko perhe on yhdessä. Molemmat nauttivat siitä, kun arjessa on sopivassa suhteessa sekä rauhallista kotona oloa että aktiivisuutta. Yhdessä tekeminen ja ilo lasten uusista taidoista ja jutuista on palkitsevaa.

– Ei ihan hirveästi jakseta paikallaan olla. Tykätään tehdä paljon ja vaikka ollaan kotona niin silti tehdään paljon, remontoidaan ja touhutaan. Välillä se on rankkaa, mutta on se kyllä kivaakin, ei me jotenkin osata olla muuten, Siiri kertoo hymyillen.

Naiset ovat kovia remontoimaan omaa kotiaan, mutta tykkäävät he tehdä paljon muutakin. Lasten kanssa Siiri ja Hannele käyvät Hoplopissa ja Sealifessa ja nauttivat lukemisesta, ulkoilusta ja leikkipuistoista. Perheessä myös lauletaan ja tanssitaan paljon.

– Me otetaan nyt kaikki ilo irti siitä kun lapset haluaa olla meidän kanssa ja tehdä yhdessä ja kulutetaan kaikki energia ja vapaa-aika niihin lasten juttuihin. Ei mene kuin 10 vuotta ja esikoinen haluaa jo yksin rinteeseen ja muualle.

Tunteet saavat näkyä ja kuulua

Siirin ja Hannelen perheessä tunteet saavat näkyä ja kuulua niin lapsilla kuin aikuisillakin.

– Meillä näytetään kaikki tunteet ja me vanhempina näytetään meidän tunteet myös lasten nähden. Keskustelu ja tunteiden sanoittaminen ja anteeksipyytäminen on meille tärkeää. Puhutaan paljon asioista lapsille ja toisillemme, Hannele kertoo.

– Kaikkein paras juttu on se, kun lapsi katsoo silmiin ja tulee syliin ja halaamaan. Se on ihanaa kun lapsi osoittaa rakkautta ja sitä, että vanhempi on tärkeä, Siiri jatkaa.

Tulevaisuudelta Siiri ja Hannele toivovat ennen kaikkea paljon kivoja yhteisiä kokemuksia ja terveyttä.

– Ja vähemmän remonttia, Hannele naurahtaa.

– Eniten odotamme sitä, että saadaan tutusta meidän omiin lapsiin joka päivä. Jo nyt on ihanaa kuunnella taaperon lauseita ja lauluja ja oppia hänestä lisää. Tulevaisuudessa saadaan oppia vielä enemmän, Siiri päättää.

Siirin ja Hannelen terveiset muille vanhemmuudesta haaveileville naispareille:

Älkää välittäkö muiden mielipiteistä, uskaltakaa elää sellaista elämää kuin itse haluatte, oman näköistä perhe-elämää. Liikaa ajatellaan sitä, mitä muut miettii tai otetaan kommentteja itseensä. Jos yhtään miettii perhe-elämää johon kuuluu lapset, kannattaa mennä rohkeasti käymään lapsettomuushoitojen ensikäynnillä, niin pääsee juttelemaan psykologin kanssa. Ajateltiin ensin, että meidän pitää mennä siksi kun ollaan naispari ja että se on meille vaan rasite, koska heteroparit vaan tekevät lapsia eikä heidän tarvitse käydä missään. Mutta sen käynnin pitäisi sisältyä automaattisesti neuvolaan kun se on niin hyvä juttu!

Haluan kiittää lämpimästi Siiriä ja Hannelea, jotka päästivät mut kurkistamaan omaan ihanaan arkeensa ja joiden tarinan sain kertoa teille. Musta oli jotenkin niin ihanaa nähdä mikä lämpö ja rakkaus ja onni koko perheestä välittyi. Kotona oli ihana tunnelma ja niin kauniisti, selkeästi rakkaudella yhdessä rempattu koti. Siiri ja Hannele ottivat esiin myös tärkeän aiheen: äitien väliset ristiriidat. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitiydestä pitäisi voida keskustella avoimesti ja arvostelematta toisia. Uskon, että avoimuudella ja sillä, että yrittää edes asettua toisen asemaan pääsee pitkälle kaikessa, niin äitiydessä kuin elämässä yleensäkin. Kiitos vielä Siiri, Hannele ja lapset äärimmäisen ihanasta ja mielenkiintoisesta tapaamisesta. 


Makuuhuoneen kesälook

26.04.2019

Meidän makuuhuone on jo aika pitkään ollut sillä tavalla ”valmis”, että sinne ei ole tehty mitään sen suurempia hankintoja. Sänky tuli vanhasta kodista, ja on muuten palvellut loistavasti jo vuodesta 2015, jolloin ostettiin se osittain teidän suositusten perusteella. Me ollaan siis oltu tähän Ikeasta ostettuun Brimnes-sänkyyn tosi tyytyväisiä. Ostettiin siihen samalla silloin pussijousitetut paksut patjat, jotka ovat myös olleet todella hyvät. Koko tänä aikana ei ole ollut sängystä mitään valitettavaa. Se ei nitise tai natise (mikä oli tärkeä juttu etenkin silloin kun opetettiin kuopusta nukkumaan pinniksessä sivuvaunussa) ja siinä on ennen kaikkea tosi hyvä nukkua. Täydennettiin sänkyä Torista bongaamallani käytetyllä Brimnes-sängynpäädyllä 2017 keväällä ja se oli kyllä piste i:n päälle.

Sängyn lisäksi huoneessa on lipasto, joka ostettiin aikanaan kuopuksen vauvan vaatteita varten. Nyt siellä on meidän alusvaatteet ja sukat, sekä alimmassa laatikossa mun meikkejä ja korurasioita. Taulut on edelleen samat perhe- ja hääkuvat kuten on olleet jo vuosia. Lattialla samat lampaantaljat jotka jo edellisessä kodissa oli. No nojatuoli on ostettu tähän kotiin, se ostettiin silloin 2016 (vai 2017) alunperin olohuoneeseen. Se tuli kuitenkin olkkarista yläkertaan, kun olkkariin tarvittiin lisää tilaa lasten leikeille ja liikkumiselle.

Mä tykkään meidän makkarista juuri tuollaisena kuin se on. Sinne paistaa ihan mieletön ilta-aurinko ja parvekkeelta näkee upean auringonlaskun. Makkari on meillä aika vähällä käytöllä, vaikka onkin viihtyisä. Lähinnä mä valitsen/sovitan vaatteita siellä, tai sitten nukun. Kaikki muu aika menee yleensä alakerrassa milloin missäkin, lasten leikeissä heidän omissa huoneissaan tai sitten kylppärissä tai yläkerran aulassa laittamassa pyykkejä. Makkarissa siis lähinnä käydään vain kääntymässä.

Musta on silti ihanaa sukeltaa puhtaisiin ja raikkaisiin lakanoihin yöunille ja on paljon levollisempi olo silloin, kun makuuhuone on siisti ja rauhallinen. Liian usein se vain kääntymässä käyminen näkyy siinä, että tuolilla on vähän liian korkea vaatekasa ja lattialla jotain sukkia ja muita lojumassa matkalla pyykkiin. Mutta ai että, se on ihana fiilis kun siivoaa makkarin ihan kunnolla, vaihtaa lakanat ja tuulettaa.

Me ostettiin vuosi sitten talvella Oton kanssa ”parisuhdepeitto” eli sellainen tuplaleveä peitto kahdelle. Viime kesäksi vielä vaihdettiin takaisin meidän omiin yhden hengen kesäpeittoihin, mutta nyt musta tuntuu, että niin kauan kuin peitolla pystyy nukkumaan, me nukutaan tällä meidän leveällä peitolla. Ollaan niin tottuneita siihen pitkän syksyn ja talven jälkeen.

Me ollaan talven ajan vaihdeltu kahden pussilakanan välillä, pellavaisen ja flanellisen, mutta nyt ne ovat molemmat alkaneet tuntua liian kuumalta. Mua vähän kummastuttaa erityisesti se, että meidän pellavaiset pussilakanat tuntuvat kuumemmalta kuin flanelliset! Miten se voi olla mahdollista, pellava kun on vielä vilpoinen ja ihana kesävaatemateriaali? En tajua. Mutta siitä syystä me ostettiin nyt ohuesta puuvillasatiinista valmistetut kukkaiset pussilakanat, josko ne olisivat sitten aavistuksen viileämmät. Toivotaan, että niissä on hieman viileämpi nukkua.

Ja mä toivon myös, että heinäkuussa taas luovutaan koko peitosta ja nukutaan astiapyyhkeisiin käärittyjen kylmäkallejen kanssa. Vaikka se oli välillä vähän tuskaista, ne hellepäivät olivat kuitenkin niin ihania! Ja musta se oli myös omalla tavallaan hauskaa, nukkua nyt Suomessa yöt kylmäkallejen kanssa. Mä toivon mielettömiä helteitä ja upeita aurinkoisia päiviä myös tälle kesälle, eikä haittaa helteiset yötkään. Onneksi on jo aiemmin hankittu tuuletin ja ne kylmäkallet valmiina. Mä olen kyllä (valitettavasti) lukenut jostain, että Suomessa keskimäärin joka neljäs kesä on megahelteinen. Eli sen puolesta en uskalla ihan liikaa olla optimistinen. Mutta tämän ihanan lämpimän kevään jälkeen ei auta kuin toivoa, että säät jatkavat lämpenemistä ja saataisiin upea kesä.

Mitäs mieltä uusista kukkapussilakanoista? Iskeekö teihin tällä hetkellä kukkainen vehreys ja painokuosit, vai mieluummin yksivärinen sisustuksessa?

 


Tärkeää työtä & helppo tapa tehdä hyvää

25.04.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä UNICEFin kanssa.

Mä olen toiminut kuukausilahjoittajana useammalle kohteelle jo monen vuoden ajan. Tunnen sen antoisaksi ja palkitsevaksi tavaksi tehdä hyvää. Ja onhan se myös mulle itselleni tosi helppoa, saan vain nauttia siitä hyvästä fiiliksestä, että mun pienellä panostuksella saadaan paljon hyvää aikaan, eikä muuta tarvitse tehdä ellei itse halua. Kaikkia mun hyväntekeväisyyskohteita yhdistää se, että olen ryhtynyt kuukausilahjoittajaksi jutellessani feissarin kanssa kadulla. En ole keksinyt yhtäkään hyvää syytä olla ryhtymättä lahjoittajaksi ja feissarit ovat saaneet mut kiinnostumaan ja innostumaan auttamisesta.

Feissarit tekevät todella tärkeää työtä, sillä iso osa kuukausilahjoittajista tulee esimerkiksi UNICEFille juuri feissareiden kautta. Feissarit esittelevät UNICEFin työtä ja kannustavat ihmisiä liittymään kuukausilahjoittajiksi. Feissausta tehdään kaduilla, tapahtumissa ja ovilla. Feissareita koulutetaan ja tuetaan monin eri tavoin onnistumaan työssään. UNICEFilta huikataankin, että usein feissarin ansiosta pelastuu enemmän lapsia kuin yhdenkään suomalaisen lääkärin. Jos mietitte, että kuinka se on muka mahdollista, niin esimerkiksi siten, että jo yhdellä 5€ lahjoituksella saadaan 33 poliorokotetta kriisialueelle tai 1250 vedenpuhdistustablettia, joilla saadaan 5000 litraa puhdasta vettä. Jo viidellä eurolla voi siis olla merkittävä vaikutus kymmenien lasten elämään.

©Suomen UNICEF

Feissarit kohtaavat työssään paljon kaikenlaista. Mä ihailen kaikkien heidän rohkeutta, jotka feissariksi ryhtyvät. Ei ole helpointa hommaa lähestyä tuntemattomia ihmisiä livenä ja houkutella heitä lahjoittamaan. Se vaatii asennetta, rohkeutta ja halua tehdä hyvää. Toisaalta, se on varmasti myös aivan älyttömän palkitsevaa työtä ja sen ansiosta voi päätyä myös yllättäviin hauskoihin tilanteisiin: feissareita on kuulemma varsinkin ovifeissauksessa esimerkiksi kutsuttu bileisiin mukaan perjantai-iltana tai mukaan pelaamaan pleikkarilla ja samalla juttelemaan. Välillä feissarit kohtaavat ihmisiä ovella tukkaväri päässä, peittoon kääriytyneenä tai milloin missäkin hassussa tilanteessa.

Jos sinä haluat hakea UNICEFille feissariksi avoimella hakemuksella, klikkaa TÄSTÄ. Unicef laajentaa tänä vuonna feissaustoimintaa uusiin kaupunkeihin.

©Suomen UNICEF

Kaikista useimmin feissarit kohtaavat varmasti niitä kieltäviä ”ei ehdi nyt” -vastauksia tai hätävalheita siitä, miksi kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen ei vaan sovi juuri nyt. Katsoin Unicefin Maailman tärkein ilta-tilaisuutta varten tekemän hauskan sketsin feissarin työstä, joka aika hyvin avasi sitä, millaisia huvittavia tilanteita syntyy, kun ihmiset yrittävät keksiä miten voisivat kohteliaasti kieltäytyä. Tottahan se on, että on monia ihmisiä, joille Unicefin 12€ kuukausilahjoitus on kerta kaikkiaan mahdoton, eikä vaan pysty ryhtymään lahjoittajaksi vaikka haluaisikin. Tottakai silloin laitetaan oma talous edelle. Mutta vähintään yhtä monia on kuitenkin, jotka käyttävät huomattavasti suurempia summia kuukausittain esim. eri suoratoistopalveluihin, lehtitilauksiin ja jäsenyyksiin tai lahjoituksen verran vaikka kolmeen lattemukilliseen kuukauden aikana.

Ehkä pääsin tässä itse helpommalla, koska erilaisia kuukausipalveluita ei edes ollut niin paljoa silloin vielä, kun itse ryhdyin lahjoittajaksi. Nykyisin monet eri asiat kilpailevat niistä samoista kuukausieristä. Silloin kun mä ryhdyin lahjoittajaksi, ei kilpailua juuri ollut, oli helppo laittaa se ne pienet kuukausierät hyvään tarkoitukseen, vaikka mun tulotaso olikin silloin vuosia sitten kotihoidon tuella ja satunnaisilla blogista tienatuilla euroilla huomattavasti matalampi kuin nykyisin.

 © UNICEF/UNI173604/Balasundaram

Olen tilannut suoratoistopalvelut ja muut kuukausittaiset jutut vasta lahjoittajaksi liittymisen jälkeen. Nykyään osa lahjoittajaksi ryhtymistä miettivistä joutuisi pohtimaan, että olisiko valmis luopumaan jostain pienestä ylellisyydestä hyvän tarkoituksen vuoksi, tai olisiko jotain tarpeetonta juttua, jonka voisi vaihtaa kuukausilahjoittajaksi ryhtymiseen. Jotain juttua, jota ei ole edes tajunnut tarpeettomaksi kulueräksi kun ei ole erikseen pysähtynyt miettimään. 12 euroa on sellainen summa, joka helposti kuluu yhdellä kauppareissulla jo johonkin naposteltavaan ja vaikka aikakauslehteen. Niiden sijaan sen voisi hyvin käyttää Unicefin kuukausilahjoitukseen.

© UNICEF/UN042749/Khuzaie

UNICEF eli YK:n lastenjärjestö, on maailman vaikutusvaltaisin lastenjärjestö, jonka työ perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Sen tärkein tavoite on perusoikeuksien: terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen jokaiselle lapselle. Unicef tekee työtä kaikilla tasoilla lasten hyväksi. Unicef vaikuttaa hallitusten työhön, mutta tekee työtä myös ruohonjuuritasolla lasten ja perheiden parissa. Työ tehdään aina yhdessä kumppanimaan viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja paikallisten yhteisöjen kanssa. Tavoitteena on, että maa pärjää lopulta omillaan. Lisää Unicefin pääkohteista ja periaatteista voi helposti lukea UNICEFin sivuilta.

Vuonna 2017 jokaisesta UNICEFille lahjoitetusta eurosta käytettiin 79 senttiä UNICEFin työhön kaikkialla maailmassa sekä 21 senttiä keräysten toteuttamiseen ja hallintoon. Näihin keräysten ja hallinnon vuosikuluihin sisältyvät siis myös henkilökunnan palkat Suomessa sekä markkinointi- ja tiedotuskulut. Edullisin ja tehokkain tapa lahjoittaa on kuukausilahjoittaminen.

12€ kuukausilahjoituksella voi saada aikaan mm. seuraavia asioita:

  • 5€ = 33 annosta poliorokotetta, eli yli 70 annosta yhdellä kuukausilahjoituksella
  • 5 € – 1 250 vedenpuhdistustablettia, joilla saadaan jopa 5 000 litraa puhdasta vettä, eli yli 10 000 litraa yhdellä kuukausilahjoituksella
  • 10€ = 27 tuhkarokkorokotetta
  •  12€ – vihkot ja kynät 30 lapselle

Kuukausilahjoituksista vuoden aikana kertyvällä summalla (144€) voi saada aikaan mm. seuraavia asioita:

  • 14 € – kuusi hyttysverkkoa suojaamaan perheitä malariaa vastaan
  • 15 € – 44 pussia maapähkinätahnaa
  • 20 € – 23 pussia ravitsevaa maitoa
  • 25 € – 1250 pussia vitaminijauhetta
  • 27 € – Ensiapupakkaus terveyskeskuksiin ja kriisialueille.
  • 30 € – koulureput 10 lapselle
  • 37 € – Hätäapupaketti, joka sisältää kuukauden vesi-ja hygieniatarvikkeet koko perheelle.

Tämä vuosi on hieno vuosi ryhtyä UNICEFin kuukausilahjoittajaksi, sillä YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Lapsen oikeuksien päivää vietetään 20.11. jolloin tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta sen syntymisestä. 

Ryhdy sinäkin kuukausilahjoittajaksi, niin voit auttaa apua tarvitsevia lapsia ympäri maailman!

Lähteet: 

https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-paakohteet/

https://www.unicef.fi/unicef/tietoa-taloudesta/mita-rahalla-saadaan/