Sain Otolta synttärilahjaksi jo pitkään himoitsemani Kenzon tiikericollegen, ja siitä tuli heti yksi mun lempparivaatteista, ellei jopa se kaikkein lempparein. Se on taas yksi askel eteenpäin kohti lemppareiden täyttämää unelmien vaatekaappia, joka koostuu vain harkituista, helposti yhdisteltävistä osasista. Lempparivaatekaappi on pitkä projekti, mutta sitäkin ihanampi. Tavoitteena on se että joskus vielä tässä elämässä jokainen kaappini vaate aiheuttaa samanlaisen ”aah ihana kun tää oli puhtaana ja voin laittaa sen päälle!” -fiiliksen, kuin tämä Kenzon college.

Mustassa collegessa on tummaa metsänvihreää, hopeaa ja kiiltävää mustaa, ja sitä on todellakin helppo yhdistellä moniin eri vaatteisiin joita mulla on. Värit on sellaiset että toimii niin monenlaisissa yhdistelmissä, ja kuitenkin musta pohja rauhoittaa villiä kuvaa. Tällä kertaa yhdistin collegen yhteen toiseen lemppariini, mustiin tekonahkahousuihin jotka ostin samalla viikolla kun pääsin synnäriltä kotiin viime keväänä. Tilasin kokoa isommat kuin normaalikokoni oli ennen raskautta, ja ajattelin mahtuvani niihin helposti. No voin kertoa että en mahtunut. Housut ei suunnilleen mahtuneet edes mun viereen, ja hautasin ne kaapin perälle.

Löytö vaatekaapista

Tässä alkusyksystä yhtenä päivänä laitoin kesävaatteita ylemmälle hyllylle, kun alkoi tulla viileämpää, ja samalla löysin ne tekonahkahousut sieltä muiden housujen alta. Päätin läpällä kokeilla, ja nehän olivat aivan täydelliset! Nyt ne ovat vyötäröstä jopa aavistuksen löysät jo, mutta pysyvät kuitenkin onneksi ylhäällä. Ihanaa kun sain ne viimeinkin käyttöön, koska tekonahkahousut on yksi monikäyttöisimpiä alaosia mun mielestä. Siihen on niin helppo ja kiva yhdistellä kaikkea, paitsi nahkatakkia. Sekin on hyvä, nää pökät pakottavat mut käyttämään jotain muuta takkia, mä kun oon niin kangistunut viime aikoina valitsemaan aina saman nahkatakin vaikka naulakossa roikkuu muitakin kivoja lemppareita.

Puin asuun pitkästä aikaa pari vuotta sitten ostamani beigen trenssitakin, joka on mun mielestä klassisen mallinsa ansiosta edelleen ajankohtainen. Muistan kuinka silloin pari vuotta sitten vauvasta haaveillessani mietin että trenssi on sitten ihan täydellinen vauvamasun kanssa. Lopulta en kuitenkaan käyttänyt sitä kertaakaan koko raskausaikana, enkä edes tiedä miksi! Mutta ihana tämä on ilman masuakin.

Takki H&M / College Kenzo / Housut H&M / Kengät Flattered (saatu) / Aurinkolasit H&M / Laukku Coach /

Mitäs tykkäätte asusta, hot or not? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa, ja toimin tämän vuoden ajan Liberon ambassadorina.

Nova on syntymästään asti käyttänyt Liberon vaippoja, eli reilut seitsemän kuukautta. Tällä hetkellä meillä on käytössä jo viitoskoko, joka istuu hänelle hyvin ja pysyy mukana päivän meiningeissä. Jo Novan ollessa vastasyntynyt me ihastuttiin Liberon Touch-vaippoihin, jotka on meidän lisäksi aika moni muukin testannut parhaiksi vaipoiksi. Ollaan testattu myös Comfortia ja Up&Go -housuvaippoja. Niissäkään ei ole ollut mitään vikaa, mutta ollaan silti palattu aina takaisin Toucheihin, koska ne vaan on meidän lemppareita. Ne on pehmeitä, kauniita, ja mukavia. Miettikää, vaippakin voi olla kaunis.

Liberon Touch -vaipat on kehitetty n. 1,5 vuotta sitten, eli ne ovat aivan uusinta uutta. Vuosi sitten Libero järjesti kaikkien aikojen suurimman vaippatestinsä Pohjoismaissa, jossa yli 60 000 perhettä testasi Touch-vaippoja. Mukana oli Suomesta yli 7000 perhettä, ja kaikkien perheiden vastaukset koottiin tietokantaan, mistä ne ovat kenen tahansa luettavissa koska tahansa.

Vaikka Libero Touchit ovat muutenkin uusia ja parhaita, on tullut aika päivittää ne vielä parempiin. Testiperheiden vastaukset lähetettiin Göteborgiin Liberon laboratorioon, ja vastausten pohjalta vaippoja on upgreidattu vielä paremmiksi. Uudet Libero Touchit ovat entistäkin pehmeämpiä, parhaiten istuvia ja jokaisessa koossa on kätevä kosteusindikaattori. Jokainen uusi pehmeä yksityiskohta on toteutettu yhdessä vanhempien kanssa, vanhempien toiveiden pohjalta.

Eli parhaastakin voi vielä parantaa, ja sitä Libero pyrkii aktiivisesti tekemään yhteistyössä vaippojen käyttäjien, eli meidän perheiden, kanssa. Nyt kun Nova jo liikkuu tosi paljon, on vaipan istuvuudella suuri merkitys. Välillä hän on ihan ylösalaisin, hän kierii, konttaa, kävelee ja pyörii. Vaippa ei saa puristaa tai olla tiellä, se ei saa olla liian paksu tai ahdistava. Vaipan pitää tuntua mahdollisimman vähän, mielellään ei ollenkaan. Ainakaan me ei olla huomattu että vaippa ikinä häiritsisi Novan menoa, ainoastaan vaipan laittaminen. Hän ei nimittäin meinaa pysyä enää paikoillaan sen vertaa että vaipan saisi päälle, kun on niin hurjan kova kiire joka suuntaan koko ajan.

Liberolla on juuri nyt käynnissä kampanja, jossa ostamalla Liberon Touch-vaippoja saa alennuskoodin Lindexin verkkokauppaan. Alennuskoodilla saa vähintään 30€ ostoksesta 10 euron alennuksen. Koodi käy siis vain Lindexin verkkokauppaan, ja se on mukana Liberon vaippapaketeissa, joista löytyy kampanjatarra, joka sisältää uniikin koodin ja ohjeet, kuinka käyttää alennus. Tarjous koskee koko lastenvaatevalikoimaa (44-170cm). Toimitus lähimpään Lindex-myymälään on maksuton, muualle 4€ toimitusmaksu. Tarjous on voimassa 30.11.2017 asti. Liberon tarjousta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin tai alennuksiin.

Tuntuu tosi haikealta kirjoittaa tätä ambassador-vuotemme toisiksi viimeistä postausta – vastahan Nova syntyi ja me laitettiin ensimmäinen minikokoinen Touch-vaippa tyypille päälle. Muistan ne pienet rimpulajalat ja unelmanpehmeän vastasyntyneen ohuen ihon. Siitäkään ei muka ole kauaa kun liityttiin  Libero-kerhoon ja päivitin meidän kerhosivulle kuvia Novasta.

Nyt kun katsoo niitä samoja kuvia  niin huomaa että hän oli ihan minipieni vielä silloin. Nyt hän on jo tuollainen ihana rakas möllykkä jonka jaloista huomaa että äidin supermaito on maistunut, yhdessä kiinteiden ruokien kanssa. Ja niihin pieniin hentoisiin jalkoihin on tullut uskomatonta voimaa ja tarmoa. Onneksi vielä ei olla ihan lopussa, on tätä vauvavuotta vielä vähän jäljellä<3

Ihanaa päivää kaikille!

Maanantaina vietettiin päivää Tukholmassa tyttöjen ja Oton kanssa, ja meillä oli ihan mielettömän mukavaa. Juuri nyt kaikki kolme tyttöä ovat omalta osaltaan ihan mahtavassa matkustusiässä, ja varmasti isompien osalta jo tottuminenkin vaikuttaa: heidän kanssaan on todella mukavaa ja helppoa matkustella. Ollaan matkusteltu tyttöjen kanssa pienestä asti melko usein, varsinkin näitä pienempiä reissuja, ja heistä on tullut mahtavia matkaseuralaisia. Heidän kanssaan on ihan parasta tutkia uusia ja vanhoja tuttuja paikkoja, shoppailla, käydä syömässä ja etsiä uusia nähtävyyksiä tai vaikka vessaa.

Me ollaan löydetty sellainen yhteinen hyvä matkustusflow ja osataan mennä jo rennolla asenteella. Varsinkin me vanhemmat ollaan opittu löysäämään pipon nyörejä matkustaessa, ja kun lapset saavat luottamusta ja vapautta, he myös haluavat olla niiden arvoisia. Se luottamus ja vapaus ei tarkoita sitä että päästettäisiin lapset yksin liikkumaan vieraassa kaupungissa, ei tosiaankaan. Mutta se tarkoittaa sitä että vaikkapa laivan buffassa he saavat käydä itse hakemassa mieleisiään ruokia, kun ollaan ensin tsekattu tarjonta läpi ja reitti takaisin omalle pöydälle on selvä. Ja kaupungilla he saavat tutkia paikkoja, eikä me ikinä matkusteta tulipalokiire-aikataululla, vaan varataan aina aikaa siihen että voidaan myös spontaanisti tehdä asioita. Esimerkiksi jos joku kauppa, tai patsas, tai vaikka kahvila näyttää lapsista erityisen kivalta, voidaan mennä sinne. Pieniä juttuja, mutta lapsille niin tärkeitä.

Heillä on matkalla mukana myös omat lompakot joissa on vähän omaa rahaa, säästettyjä viikkorahoja ja lahjaksi saatuja rahoja. Omista rahoistaan he saavat päättää ihan itse miten käyttävät ne, ja saavat myös harjoitella aina maksamista halutessaan itse, toki vanhempien avustuksella. Tällä kertaa lapset ostivat itselleen lelut laivalta omalla rahalla, ja sitten maista me Oton kanssa ostettiin kaikille kolmelle omat uudet lasten kirjat.

Kierrettiin melkein tunti Tukholmassa isossa BR-lelukaupassa, ja lopuksi matkaan tarttui kolme huippumielenkiintoista ja mahtavaa kirjaa, eikä yhtään lelua. BR-lelukauppa Tukholmassa on jotain aivan erilaista kuin vastaavat Suomessa. Siellä on joka paikassa mukavia tuoleja, joissa lukee että ota paussi ja istu hetki tässä sillä aikaa kun lapset leikkivät leikkipaikkojen tavaroilla. Kauppa on huippusiisti ja tilava, siellä on mukavaa viettää aikaa ja tutkia. Lisäksi plussaa siitä että siellä oli kompakti mutta tosi kiva kirjavalikoima, en tiedä yhtäkään lelukauppaa Suomessa josta saisi ostettua lasten kirjoja (jos sellainen jo löytyy niin kertokaa ihmeessä!). Toivottavasti joku joskus perustaa Suomeen yhtä mukavan ja avaran lelukaupan.

Meillä toimiva resepti lasten kanssa reissussa shoppailuun on se, että käydään vuorotellen lasten ja aikuisten kaupoissa/paikoissa. Näin mielenkiinto pysyy lapsilla yllä, mutta aikuisetkin pääsevät shoppailemaan niin halutessaan. Jos vaan tykittäisi putkeen kymmenen vaatekauppaa, niin kyllä varmana alkaisi lapsilla kyllästyttää. Me tehdään aina matkoilla shoppaillessa niin että käydään ekaksi vaikka lastenvaatekaupassa (niissä on lähes aina leikkipaikka), sitten aikuisten vaatekaupassa, sitten lelukaupassa, sitten aikuisten vaatekaupassa, ja sitten vaikka syömässä. Välillä lapset saavat purkaa energiaa kiipeämällä betoniporsailla, leikkimällä hyppykisaa tai tutkimalla paikallista puistoa. Ei nyt välttämättä juuri tässä järjestyksessä, eikä aina noissa kaikissa, mutta kuitenkin, you get the point.

Siten lapset eivät ehdi kyllästyä, mutta me isommatkin päästään vähän shoppailemaan. Ja me kyllä nautitaan myös niistä lelukaupoista Oton kanssa, ja vastaavasti lapsetkin tykkäävät vaateshoppailusta. He tulevat aina mielellään makutuomariksi sovituskoppiin, ja käyvät into piukassa hakemassa vaikka eri koon vaatteesta, jos sovittaessa koko onkin väärä. En tietenkään mihinkään kauas päästä hakemaan vaatetta, mutta jos kyse on pienestä putiikista mistä voin tiirailla lasta sovituskopin verhonraosta koko hakemisen ajan, niin silloin se on enemmän kuin ok. Lapsista on kivaa osallistua, oli kyse sitten mistä tahansa. Kun heidät ottaa mukaan myös ”aikuisten” shoppailuun, on kaikilla paljon hauskempaa. Toki puhun vain omista lapsistani, ei varmasti kaikkia lapsia kiinnosta makutuomarointi tai minkäänlainen shoppailu.

Nova viihtyy hienosti omissa mukavissa rattaissaan, ja lelukaupassa hänkin pääsi pois rattaista tutkimaan paikkoja. Välillä Nova oli sylissä, ja välillä hän sai kävellä sisällä kaupassa pitäen meidän käsistä kiinni. Lelukaupassa hän pääsi leikkimään. Rattaissa mukana oli leluja, ja kirjoja jotka sai kiinnitettyä rattaisiin etteivät ne pudonneet hukkaan. Ja ruokatauolla hän oli tietenkin syöttötuolissa, ja välillä kävi tissillä.

Lasten viihtyvyys reissussa syntyy niistä pienistä asioista joilla heitä huomioi, ja kun lapset viihtyvät, on aikuisillakin mukavampaa. Reissun ei ainakaan meillä tarvitse olla joko tai, että tehdään vaan lasten juttuja, tai vaan aikuisten juttuja, vaan kaikkea voi yhdistellä kivasti keskenään niin että koko perhe viihtyy. Pidemmillä reissuilla me tehdään aina pääasiassa kaikkea muuta kuin shoppaillaan, mutta tällä kertaa laivalla kaikki oli pelkästään lapsia varten, niin Tukholma-päivä oli ihan ok keskittää shoppailuun.

Nyt on kiva olla kotona ja puuhailla kotijuttuja, ja viettää ihan normiarkea. Seuraavaa reissua odotellessa!

Ihanaa tiistaipäivää kaikille <3

Jos olette seuranneet blogiani pitkään, olette varmasti huomanneet, että meidän perhe on käynyt useaan kertaan kesällä järjestettävillä Skidit Festareilla Kalliossa. Tänä kesänäkin meidän oli tarkoitus mennä Skidit Festareille, mutta valitettavasti festareiden ajankohta meni päällekkäin meidän kesäreissun kanssa, ja festarit jäivät kesällä välistä. Lapsia on kovasti harmittanut se, että he eivät päässeet festareille, mutta onneksi Skidit Festarit kutsui meidät mukaan tämän syksyn ensimmäiselle Skidit Risteilylle, jolla siis oltiin sunnuntaista tähän tiistaihin.

Skidit risteily on vähän niinkuin Skidit Festarit mutta merellä: paljon kivaa puuhaa, naamiaisasuja, glitteriä ja diskoilua! Risteilylle lähdettiin sunnuntaina iltapäivällä, ja tultiin tänään aamulla kotiin. Eilinen päivä kulutettiin Tukholmassa. Tämä oli jo meidän kolmas risteily tälle vuodelle, naureskeltiinkin tyttöjen kanssa että hekin osaavat jo ihan ulkomuistista kaikki paikat laivalla, ja muistivat Tukholmassakin mistä mennään Tunnelbanaan ja missä on Åhlen’s. Mutta ei se haittaa että risteillään usein, sehän on vaan kivaa, ei mua haittaisi ollenkaan käydä vielä tämän vuoden puolella risteilemässä uudelleenkin.

Sunnuntai-iltana aloitettiin Skidit risteily (herkuteltuamme ensin buffetissa) hakemalla tytöille makeat glitterit Glitternistin kimallispisteeltä, missä tehtiin lapsille (ja aikuisille) mageita glittertatuointeja, ja glitterposkia. Olisi pitänyt ottaa itsellenikin, mutta en kehdannut, kun takana oli niin pitkä jono, ja ajattelin että on tärkeämpää että lapset pääsevät ottamaan niitä glittereitä. Sitten katselin kaihoisasti discossa muita glitteröityjä mameja, kun itselläni ei ollut, haha. No mutta, ehkä mä tilaan glitterinistin glittereitä kotiin niin voin olla joka päivä diskofiiliksissä. Mutta se glittereistä (jotka muuten pysyivät superhyvin, tytöillä on vieläkin glittertatuoinnit käsivarsissa).

Glitterpisteen jälkeen tytöt esteratsastivat keppihevosilla, ja mäkin vähän yritin muka kokeilla. Tytöt olivat siinä puuhassa paljon mua parempia. 7. kannella järkättiin upea Valomatka -työpaja, jossa pääsi tekemään varjoteatteria. Kerettiin myös käydä tsekkaamassa leikkipaikkaa ja shoppailla laivan myymälöissä, ennen illan tunnin mittaista Skidit Diskoa laivan ylimmässä kerroksessa. Skidit Diskossa oli esiintymässä DJ Hermanni, joka soitti aivan huippua musiikkia, ja sai kaikki lapset viihtymään ja tanssimaan. Skidit Risteilyllä oli kuninkaallinen teema, ja diskossa näkyikin paljon kuninkaallisia, ja myös muita naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia. Meidän tytöt halusivat olla kuninkaallisia yksisarvisia, ja sulautuivat hienosti joukkoon kuninkaallisten Spidermanien ja muiden kanssa.

Huikean tunnin mittaisen diskon jälkeen oli vielä iltasatuhetken vuoro. Eilinen tosiaan vietettiin Tukholmassa, ja järjettömän kuvatulvan vuoksi teen siitä vielä ihan oman postauksensa huomiselle, muuten tämä postaus olisi ihan superöveripitkä.

Eilen illalla Skidit Risteilyllä oli ohjelmassa vatsastapuhuja Sari Aallon Höpö Höpö -esitystä, Skidit Diskoa, Kimalluspiste ja myös iltasatu. Meidän mielestä Skidit Risteilyllä oli tosi kivasti ohjelmaa, ei liikaa mutta ei missään nimessä myöskään liian vähän. Lapset nauttivat kaikesta touhusta joka oli järjestetty ihan vaan heitä ajatellen. Diskossa kaikki saivat valotikkuja ja pääsivät osallistumaan hauskoihin leikkeihin. Meininki oli vauhdikas ja hyvä! Novakin viihtyi diskossa, vaikka katselikin menoa vähän kauempaa turvallisesti isin tai äidin sylistä.

*Pääsimme risteilylle mukaan maksuttomasti Skidit Risteilyn kutsumina.

Oli hauskaa matkustaa nyt Novan kanssa, kun hän on kasvanut niin hurjasti näiden muutaman viikon aikana jotka edellisestä reissusta on kulunut. Nyt hän leikkipaikallakin meni jo itse lattialle touhuilemaan, ja hytissä istui ihan niinkuin ainakin isona tyyppinä siskojensa kanssa ikkunasyvennyksessä leikkimässä. Me saatiin tästä reissusta huippuja muistoja ja ihana pieni irtiotto.

Seuraavan kerran Skidit Risteily järjestetään marraskuun 26. päivä ja se on tällainen samanlainen kahden yön reissu Helsinki-Tukholma-Helsinki. Suosittelen lämpimästi! Skidit Festareiden fb-sivulla taisi muuten olla alekoodi risteilyyn, jos kiinnostaa lähteä lasten kanssa matkaan.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Tämä aihe on pyörinyt mulla kirjoituslistalla pitkään, sillä se on erityisen lähellä mun sydäntä. Siis se, miten puhutaan lasten kuullen, tai oikeastaan miten puhutaan ihan ylipäätään. Tietysti kaiken merkitys kasvaa, kun sitä on kuuntelemassa uusi sukupolvi joka imee itseensä vaikutteita, mutta oikeasti ihan kaikkien tulisi miettiä omaa puhettaan, vaikka lapsia ei olisikaan kuulemassa. Kuinka puhumme itsestämme, kuinka puhumme toisista ihmisistä. Kuinka kohtaamme vaikeudet, ja mitä sanomme omista saavutuksistamme? Vähättelemmekö itseämme tai toisia? Kun ärsyynnymme, miten reagoimme?

Moni miettii sitä, miten voi puhua lapsille suoraan. Saako heille lässyttää, vai pitääkö puhua kuin aikuisille. Saako korottaa ääntä, saako sanoa ”EI”, saako antaa päätösvaltaa, puhuuko sukupuolineutraalisti. Mutta aina sitä ei tule ajatelleeksi, miten puhutaan lasten kuullen, mutta aikuisten kesken. Siinä on nimittäin usein vissi ero, sen olen huomannut. Aikuisten kesken ääni kellossa saattaa olla monella ihan toinen, kuin lapsille puhuttaessa. Ja sitten lapset kuulevat sen toisen äänen, ja hämmentyvät. ”Miksi ne samat säännöt eivät koskekaan meitä kaikkia? Miksi iskä haukkuu telkkarin naista rumaksi kaverilleen, vaikka minulle on sanottu että ketään ei saa haukkua? Miksi äiti sanoo olevansa läski, vaikka minulle hän on sanonut olevansa hyvä juuri sellaisena kuin on?”

Lapset kuulevat KAIKEN, ja paljon enemmän. He ovat fiksumpia kuin me vanhemmat tajutaankaan, ja jäävät usein miettimään kuulemiaan asioita. On olemassa aikuisten asioita, joita lasten ei tarvitse kuulla. Niistä jutellaan silloin kun lapset eivät ole ihan oikeasti kuuloetäisyydellä, ja se on ihan fine. Mutta se mihin haluan kiinnittää huomiota, on se miten puhutaan silloin kun luullaan että lapset eivät kuuntele.  Silloin kun istutaan kahvipöydässä ja lapset leikkivät yläkerrassa, tai silloin kun puhutaan kaverille puhelimessa ja lapset lukevat Aku Ankkaa. Tai silloin jos ei ole lapsia ollenkaan, ja ajatellaan että voidaan puhua ihan miten vaan.

Kautta aikain esimerkiksi juoruaminen on ollut suosittua. On nautittu muiden vaikeuksilla mässäilyllä, päivitelty jonkun uutta kampausta, uusia tissejä, avioeroa tai tyyliä. Toisista puhuminen ja toisten asioilla mässäily miellyttää, koska se kääntää huomion pois oman elämän epäkohdista. Voi tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi, kun keskittää oman tai toisten huomion jonkun muun ihmisen vaikeuksiin, tai asioihin joista ei muissa ihmisissä pidä. Oikeastihan se ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, että jollain toisella menee huonommin, tai että naureskelee toisten ulkonäölle. Ei se tee huonommaksikaan ihmiseksi, mutta onhan se vähän surullista. Ainakin mulle tulee siitä heti sellainen olo, että juoruilijalla on omassa elämässään epämukavaa jollain tasolla.

Lapset eivät juoruile tai hauku, jos heillä on mukavaa olla itsellään, tai jos he eivät ole oppineet sitä keneltäkään toiselta. Tosin he puhuvat monesti toisista ihailevaan sävyyn, ja kertovat ihaillen toisten ihmisten saavutuksista, tai uusista jutuista. Tai vaikkapa uudesta lapsesta eskariryhmässä, ja siitä että hänellä on hieno erikoinen nimi, joka on lapsen aiemmassa kotimaassa ihan tavallinen nimi, vaikka me ei olla koskaan ennen kuultu sitä. Lapsilla on taito puhua toisista pelkkää hyvää, niin kauan kun kukaan ei opeta heille pahan puhumista. Heistä erikoisuus ja erilaisuus on ihanaa ja inspiroivaa.

Sama esimerkiksi omasta ulkonäöstä puhuessa. Lapset kyllä huomaavat jos vanhempi menee peilin eteen päivittelemään ”rumia läskimakkaroitaan” tai ”isoa pyllyä”. He huomaavat myös ne äidin makkarat jos niitä löytyy, ainakin meillä on huomattu mun makkarat. Mutta lapset eivät näe niitä rumana vaan ihanana, ne on äidin rakkausmakkaroita. Ne johtuvat siitä, että äidin maha on venynyt kolme kertaa, ja sieltä on tullut kolme ihanaa rakasta tyttöä. Ne ovat maailman parhaita rakkausmakkaroita.

Mä olen alusta asti noudattanut periaatetta, että en puhu omasta kehostani rumasti lasten kuullen, ja alettuani noudattaa sitä periaatetta, olen alkanut ehkä rakastaa ja arvostaa omaa kroppaani enemmän. Miksi haluaisin puhua siitä rumasti muutenkaan, kuin lasten kuullen? On joitain kohtia jotka eivät ehkä muistuta ihanteiden mukaista vartaloa, mutta miksi pitäisikään? Mun kroppa on mun kroppa, ja olen ylpeä siitä sellaisena kuin se on. Se on tehnyt tärkeitä asioita, ja palautunut siitä uskomattoman hienosti. Mä pystyn liikkumaan, elämään ja olemaan mun kropassa terveenä, ja se on hemmetin hienoa.

Yksi kompastuskivi puhumisessa yleisesti on myös riitely. Jokainen meistä tarvitsee taitoa käydä keskustelua ja ratkaista konflikteja, koska jokainen meistä tulee kohtaamaan elämässään erimielisyyksiä. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten riitelee. Riiteleekö rakentavasti vai hajottavasti, haukkuuko toista ja pyrkiikö satuttamaan, vai toivooko pääsevänsä kaikkia osapuolia miellyttävään ratkaisuun?

Jokainen joutuu joskus konfliktitilanteeseen, ja joskus niitä tilanteita syntyy myös lasten kuullen. Me kyllä kinastellaan välillä lasten kuullen ihan huolellakin, väsyneenä tai silloin kun on muuten vaan hankala hetki. Mutta pyritään kiinnittämään huomiota jopa kinastellessa siihen, että ei sivalleta ikinä toista, tai pyritä ”voittamaan”, vaan yritetään ymmärtää toista ja päästä yhteiseen lopputulokseen. Ja sitten lopuksi pyydetään anteeksi, osoitetaan rakkautta ja kehutaan. Ja todetaan että just näinhän tän pitikin mennä.

Tärkeintä puhumisessa onkin mun mielestä se, että puhuu aina, niinkuin puhuisi lapsille. Rakentavasti, ymmärtämään pyrkien, itseään ja toisiaan arvostaen. Silloin ei voi mennä pieleen. Näin meillä toimitaan, ja aika hyvin ollaan mun mielestä onnistuttu, ainakin tähän asti. En ole KOSKAAN kuullut lasten haukkuvan itseään tai toisia, vaikka toki sisarukset joskus riitelevätkin keskenään. Riitely ei aina ole ehkä vielä 4- ja 6-vuotiailla niin rakentavaa, mutta haukkumista siihen ei kuulu. Ja juoruilu – sitä meidän perheessä ei harrasta kukaan.

Kiinnitättekö huomiota siihen miten puhutte lapsille, tai lasten kuullen?