Hetkiä viikonlopulta

04.04.2022

Meillä oli tosi tavallinen ja ihana, tavallisen ihana viikonloppu. Tässäpä hieman ajatusten virtaa viikonlopun hetkistä.

Perjantaina toinen koululaisista oli kaverin synttäreillä keilaamassa ja me muut katsottiin elokuvaa. Tehtiin iso herkkuplatter olkkarin pöydälle ja laitettiin Netflixistä pyörimään Over the Moon -elokuva, jossa oli hyvät musiikit. Pötköteltiin sohvalla, vauva mönki ja kiipeili ympäri olkkaria ja isosiskot eläytyivät elokuvaan. Lasten kasvaessa on yhä enemmän niin, että joku on jossain. Kaverilla, harrastuksessa, synttäreillä tai ulkona. Mutta yritetään pitää kiinni perjantain leffaillasta ja toteuttaa se aina jollakin kokoonpanolla.

Musta on ihanaa kun lapset kasvavat ja löytävät niitä omia tyyppejä, joiden kanssa keksivät tekemistä ja joita näkevät. Kulkevat itsekseen, ovat jatkuvasti yhteydessä kavereihin myös kotona ollessaan. Se muutos on jo niin selkeästi nähtävissä, muutos kohti sitä aikaa kun ne omat kaverit ovat ihan valtavassa roolissa elämässä. Sitä aikaa, jonka muistan hyvin elävästi edelleen myös omilta teinivuosilta. Sitä on ihanaa ja kutkuttavan jännittävää seurata vierestä. Ja olen niin onnellinen, että lapset ovat löytäneet niin ihania ja fiksuja ystäviä.

Lauantaina nähtiin Oton siskoa. Ei tehty hänen kanssa mitään ihmeellistä, oikeastaan ei tehty mitään muuta kuin höpötettiin ja hengattiin verkkareissa sohvalla. Miten kiitollinen olen siitä, että Oton myötä olen saanut itselleni pikkusiskon, josta aina haaveilin lapsena. Pikkusiskon, jonka kanssa voi olla just niin rennosti kuin pikkusiskon kanssa toivoo voivansa olla. Joka arvostaa kun lähetän hänelle etukameralla otettuja vahinkolaukauksia itsestäni, jonka kanssa voi keskustella vatsan toiminnasta tai tyhmistä unista, joka auttaa mua valitsemaan asuja ja ihastelee mun kanssa lasten touhuja ja ilmeitä vähintään yhtä innokkaasti kuin Otto tai mun äiti. Ja jolle saan itse olla isosisko, isosisko josta ehkä on joskus hyötyäkin. Tuki ja turva ja hyväksyvä ja kannustava vähän vanhempi tyyppi, jonka puoleen voi aina kääntyä missä tahansa asiassa.

Sunnuntaina lapset valmistelivat meille Encanto-elokuvasta inspiroituneen We don’t talk about Bruno -esityksen, jota harjoittelivat kolmestaan oikein antaumuksella. Esitys sisälsi koko We don’t talk about Bruno -laulun ja monta asunvaihtoa. He esittivät kaikki biisin roolit itse ja eläytyivät täysillä lauluun. Mukana oli niin peruukkeja, esirippu kuin lentäviä hameitakin. Vauva taputti melkein koko esityksen ajan, hän kun oli upeasti just oppinut taputtamaan ”oikein” eikä enää muumitaputusta.

Mietin siinä hetkessä, että tää on kyllä yks parhaita juttuja siinä kun on monta lasta. Seurata sitä omien lasten yhdessä tekemistä ja innostusta. Miten upeasti jokainen oli mukana esityksen valmistelussa ja miten hauskaa heillä oli yhdessä. He sulkeutuivat yläkertaan harjoittelemaan ja suunnittelemaan pitkäksi aikaa ja yritettiin täällä alhaalla kuunnella mitä he tekivät. Niin taitavia ihania tyyppejä! Ja esityksen jälkeen viisivuotias halusi vielä esittää sen uudelleen niin, että hän esitti yksin kaikki roolit. Mitä huikeaa heittäytymistä – saatiin nähdä kaksi mahtavaa versiota.

Kuten sanoin, ihanan tavallinen viikonloppu. Ei tehty mitään ihmeellistä, ei ostettu muuta kuin ruokaa ja seinäpakkelia, eikä käyty muualla kuin puistossa ja kaupassa. Viikonloppu oli täynnä rentoa yhdessäoloa, kotia ja ulkoilua. Viikonloppuun sisältyi myös yksi ihan sairaan hyvin vauvan kanssa nukuttu yö vain parilla nopealla herätyksellä, ja toinen ihan surkea yö täynnä heräilyä ja kitinää. Syötiin paljon hyvää ruokaa,  ja kuuluipa viikonloppuun myös siivousta ja pyykkiä, eteisen seinän paikkaamista (siihen on tullut kolo, kun ollaan oltu liian innokkaita liukuovien kanssa ja ne on joskus pamahtaneet siihen) ja haleja ja lasten kinastelua keskenään.

Ihana, rakkaudentäyteinen perhekeskeinen viikonloppu. Just sellainen viikonloppu jota mä rakastan.


Viikon kuulumiset ja viikonlopun suunnitelmat

20.11.2020

Tämä arkiviikko on tähän asti ollut oikeastaan tosi hyvä, mistä olen hieman yllättynyt. Mulla on ollut tässä nyt PMS pari päivää ja se on toki välillä rassannut, mutta noin niinkun muuten tämä on ollut sellainen hyvien oivallusten ja aikaansaamisen viikko. Jännä yhdistelmä tuo PMS ja se, että olen tehnyt oivalluksia ja saanut monta asiaa hoidettua, yleensä niitä ei voi todellakaan mainita samassa lauseessa. Jokaisen raskauden myötä mun PMS-oireet ovat voimistuneet ja nykyisin olen kyllä usein muutaman päivän ennen menkkoja yleensä aika tunteellinen, räjähdysherkkä ja myöskin turvottaa ja kaikki on vähän hankalaa. Niin on ollut tälläkin viikolla, mutta siitä huolimatta kirjoittaminen on sujunut paremmin kuin pitkään aikaan ja sain kaiken to do -listalta tehtyä hyvässä tahdissa. Mulla on siis oikein hyvä fiilis!

Niistä oivalluksista mitä olen tehnyt: mitä enemmän keskityn niihin asioihin, joista itse nautin ja mitä vähemmän stressaan siitä, että ”pitäisi” tehdä jotain, sitä helpompaa mun on tuottaa sisältöä johon olen tyytyväinen. Ei kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta on oikeasti ollut mulle tärkeä oivallus jälleen kerran. Miten se pääseekin aina välillä unohtumaan ja tulee otettua paineita siitä, että pitäisi tehdä hirveästi jotain muuta. Ei tarvitse.

Tällä viikolla olen kuvannut monta tulevaa kamppista loppuvuoteen, tehnyt tulevaa blogijoulukalenteria (parasta!!) ja kirjoittanut paljon. Käytettiin myös auto huollossa marraskuun myrskyisimpänä päivänä ja pelattiin ihan sikana lautapelejä lasten kanssa.  Katsottiin myös The Queens Gambit sarja loppuun Netflixistä ja se oli aivan älyttömän hyvä. Suosittelen hyvin vahvasti, tarina oli huikea ja mukaansatempaava! Tein muuten myös historiaa, kun sain Oton suostuteltua opettelemaan yhden tanssin Reelsiä varten. Otto vihaa tanssimista, mutta tämän helpon tanssin hän suostui opettelemaan ja olin siitä niiiiin fiiliksissä! Ehkä meistä kuoriutuu vielä sellainen kunnon tanssi-couple kuin Noah Beck Ja Dixie D’amilio konsanaan. No ei, siihen en ihan usko. Mutta tämä on kuulkaa hyvä alku.

Ollaan otettu aika rennolla meiningillä koko viikko ja vaan fiilistelty kotia ja joulua. Otto laittoi jouluvalot meidän kuistille ja ne on niin ihanat. Niin mukava tulla kotiin pimeälläkin kun kauniit jouluvalot toivottavat tervetulleeksi. Vielä on yksi paketti led-valoja laittamatta, aiotaan koristella kyllä taloa lisää ulkopuolelta vielä ennen joulua, mutta kuistin valot olivat hyvä alku. Valoa toi hurjasti myös tänään maahan satanut lumi! Ai että miten ihanaa oli herätä niin kauniiseen maisemaan. Ei olla nähty tätä kotia vielä näin lumisena kertaakaan, kun keväällä lunta ei ollut nimeksikään. Ihana luminen piha ja puut!

Lauantaina aamulla Otto lähtee veljensä ja isänsä kanssa poikien mökkireissulle, joka oli itse asiassa viime vuoden joululahja appiukolleni. Me taas vietetään tyttöjen viikonloppua kälyjeni ja meidän lasten kanssa täällä meillä. Ollaan odotettu tätä jo kauan ja niin kiva kun päästään vihdoinkin pitämään. Suunnitelmissa on ainakin joululeffoja, saunomista, myöhään yöhön höpöttelyä ja paljon ruokaa ja herkkuja. En malta odottaa. Meille tulee varmasti niin ihana viikonloppu yhdessä ja mökkeilijöille varmasti myös. Ihanaa piristystä ja vähän erilaista puuhaa tähän syksyyn, kun niin paljon on tullut oltua perheen kesken.

Tänään kuitenkin nautitaan perheen yhteisestä ajasta ja tehtiin leffapesä olkkariin. Aiotaan pitää joululeffamaratoni yhdessä, koska pitäähän mun testata uutuusleffat, joita suosittelen tulevan joulukalenterin luukussa. Osa on jo katsottu, mutta vielä muutama jäljellä onneksi! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!


10x Parasta just nyt heinäkuu

03.07.2020

* Postauksessa mainittu Suon villi laulu -kirja saatu ilmaiseksi arvostelukappaleena Wsoy:ltä. 

Tänään on heinäkuun ensimmäinen perjantai ja sen kunniaksi jaan teille muutamia tämän hetken suosikkiasioita. Näitä on kiva lukea jälkeenpäin ja muistella, että mitä sarjoja tai leffoja on tullut milloinkin katsottua ja mitä musiikkia kuunneltua. Mutta oikeasti mun suurin syy tämän postauksen tekemiselle oli leffa, joka me katsottiin tällä viikolla ja josta halusin ehdottomasti vinkata!

Paras leffa: Eurovision Song Contest: The story of Fire Saga.

Porattiin Oton kanssa molemmat loppuhuipennuksessa ja kysyttiin koko leffan ajan toisiltamme “MIKS TÄÄ ON NIIN HYVÄ?!?”. Leffa tuli Netflixiin kai viime viikolla ja katsottiin se yhtenä arki-iltana tällä viikolla. Se oli vaan tosi viihdyttävä ja oikea hyvän mielen leffa. Will Ferrell ja Rachel McAdams olivat rooleissaan huikeita ja tykkäsin myös kovasti kaikista leffan “euroviisubiiseistä”, ne olivat niin euroviisuja kun voi vaan olla. Hyvää lääkettä kun tänä vuonna euroviisut jäivät koronan takia väliin, tässä oli vähintään yhtä hyvät musat ja näyttävät esitykset. Meillä ei ollut mitään ennakko-odotuksia leffan suhteen, mutta se oli niin hauska! Leffan IMDB-arvosana on 6,6, eli mikään draaman mestariteos se ei todellakaan ole. Mutta jos haluaa nauraa ja tykkää euroviisuista, niin se on ihan täydellinen. 

Paras sarja: Tänään Netflixiin tullut The Babysitters Club!

Me odotettiin tätä esikoisen kanssa kuin kuuta nousevaa ja bingetettiin päivällä sitä jo muutama tunti. Sarjasta oli huhuja jo yli vuosi sitten, joten tätä on todella odotettu pitkään. Sarja oli juuri niin ihana kuin toivoinkin ja kirjasarjan faneille ehdoton katsottava!

Paras biisi: The Black Eyed Peas – Mamacita.

Siis kuinka siistiä, että varhaisnuoruuteni lempibändi on tehnyt paluun! Lähes kaikki (myös minä) kirjoittivat mun Krissen ystäväkirjaan vitosluokalla, että lempibändi oli The BEP ja kyllähän se nyt oli hitsin kova. Mamacitasta tulee hyvä ja tanssiva kesäfiilis. Ja parasta on se, että meidän 3v huutelee caliente milloin mihinkin asiaan. 

Paras kirja: Delia Owens: Suon villi laulu* (saatu arvostelukappaleena ilmaiseksi Wsoy:ltä). 

Meidän tämän kuun lukupiirikirja, jota on myyty maalmanlaajuisesti yli 6 miljoonaa kappaletta! Ihan huippuhyvä, vaikka ensin en meinannut millään päästä sisään. Ekat 50 sivua oli sellaista taistelua, sitten yhtäkkiä tarina vei mukanaan ja nyt olen kirjan puolivälissä ja en millään malttaisi laskea sitä käsistäni.  Kirja ilmestyy 17.8. luettavaksi.

Paras kosmetiikkatuote: La Roche Posayn 50+ aurinkosuojavoide.

Kuivuu tosi nopeasti, on hajusteeton ja suojaa ihan super hyvin! Tämä oli todella kovassa käytössä viime viikolla, kun oltiin paljon rannalla ja käytiin veneilemässä. Myynnissä apteekeissa. Myös lasten vastaava on hyvä, vaikka ei kuivukaan ihan yhtä nopsaa kuin tämä aikuisten versio. 

Paras juttu tässä viikossa: Nähtiin pitkästä aikaa rakkaita ystäviä, joita ei oltu nähty kuin viimeksi ennen meidän NYCin reissua. 

Syötiin pizzaa, lapset leikkivät, juteltiin kaikkea mahdollista, herkuteltiin mansikoilla ja kirsikoilla. Oli kyllä niin ihanaa!

Paras juttu, joka on vielä tulossa: MUN KESÄLOMA.

Loma, loma, loma. Päätin jo alkukesästä, että tänä kesänä pidän kaksi viikkoa lomaa. Ensimmäinen lomaviikko alkaa ensi viikon viikonloppuna, lauantaina 11.7. Toisen pidän vasta myöhemmin, kunhan löytyy sopiva ajankohta. Odotan lomaa ihan älyttömän paljon tämän koko intensiivisen kevään jälkeen. Se tulee tekemään niin hyvää. Loman aikana pidän blogivapaata, instaa saatan päivittää, mutta en ota siitä paineita ja teen sitä ihan omassa tahdissa, jos siltä tuntuu. Loman jälkeen jatkan taas samalla tavalla kuin ennenkin. 

Paras tekeminen lasten kanssa: Näin sadeviikolla täytyy sanoa, että pelikorteilla pelaaminen.

Siis meidän lapset on kehittyneet niin hyviksi kortin pelaajiksi, että kaksi vanhinta voittaa meidät vanhemmat ihan yhtä usein kun me heidät! Ihan huippua, kun he tarjoavat oikeasti haastetta. Kortin pelaaminen on ihanan helppoa ja viihdyttävää ja täydellistä sadepäivän puuhaa. Tänään tosin oli niin upea sää, että ei paljoa korttia pelattu vaan oltiin ulkona koko päivä ja pompittiin trampalla. 

Paras arkiruoka: Kaikki uuniruuat, koska meillä on viimein toimiva uuni!

Mutta erityisesti tänään ruuaksi nautittu tortelliinivuoka uunissa, johon sain reseptin ihanalta Kokit & Potit -Hannelelta! Ruoka valmistui tosi nopeasti ja oli ihana syödä pastaa parin viikon tauon jälkeen. Pasta on mun ikilemppari ja ihanaa kun sitäkin voi valmistaa uunissa. Tämä resepti valmistui 20 minuutissa ja oli tosi helppo, onnistuisi varmasti meidän lapsiltakin esim. valmistaa itsekseen. 

Paras juoma: Hiilihapotettu lähdevesi.

Ikisuosikki, jota etenkin näin kesällä kuluu paljon. Onko teillä muuten jotain hiilihapotuslaitetta kotona käytössä? Suositteletteok jotain, tai onko joku tietty, jota ette suosittele missään nimessä? Me ollaan pitkään mietitty, että olisiko sellainen kätevä, kun kuitenkin juodaan paljon juuri hiilihapotettua vettä.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Viikon arkikuva 13/52

25.04.2020

Viikon arkikuva on ollut hetken aikaa tauolla meidän remppapuuhien ajan, mutta nyt palataan takaisin ja vuorossa on viikon arkikuva nro. 13! Paljon on puhuttu siitä, että koronan aikana pitää olla itselleen armollisempi ja sitä olen yrittänyt olla minäkin. En ole ottanut stressiä siitä, että tuotanko juuri oikeaan aikaan uuden arkikuvan, vaan olen mennyt fiilispohjalta. Tässä nyt oli kuitenkin loistava paikka viikon arkikuvalle, sillä tämä kuva on otettu juuri tänään ja se kuvastaa hyvin yhtä meidän tämänhetkisen arjen lempipuuhista: mun ja meidän 7- ja 8-vuotiaiden yhteisiä juoksu-pyörälenkkejä. Tämä kuva on otettu kun oltiin juuri lähdössä lenkille tänään iltapäivällä. Lapset pyöräilevät ja minä juoksen. 

Ja voi pojat, että juoksenkin! Lapset pyöräilevät kovaa, eivätkä kauheasti himmaile, joten mä saan pinkoa ihan kunnolla heidän perässä tai rinnalla. Sen jälkeen kun muutettiin tänne, on tullut käytyä lasten kanssa tällä tavalla lenkillä montakin kertaa. On niin mukavaa nauttia valoisista illoista ja kevään merkeistä. Käydään sellaisia 4-5km lenkkejä, mitä olen yksinkin juossut ja se on niin mukavaa. Lasten kanssa juostessa mun lenkkien keskivauhti on ollut yleensä 9,9km/h, mikä on jopa vähän nopeampi kuin mulla on yksin juostessa. 

Ollaan bongailtu erilaisia kukkia ja on ihana seurata yhdessä lasten kanssa miten pikkuhljaa kevät etenee. Vielä viikko sitten pensaissa ja puissa oli vain pienen pieniä silmuja. Nyt jo ruohikot vihertävät, monet pensaat ovat kasvattaneet vihreät lehdet ja joidenkin talojen edustalla on oikea kukkameri. Voikukkiakin on jo vaikka kuinka paljon! Ja on ihana muutenkin tutustua lähiympäristöön ja nähdä erilaisia paikkoja. Me aina vähän vaihdellaan reittejä tai juostaan sama reitti toiseen suuntaan, niin saa ihan erilaisia maisemia. 

Varmasti tämä vuodenaika vaikuttaa: on vaan niin paljon kivempi lähteä ulos juoksemaan, kun riittää, että laittaa kengät jalkaan ja juoksutakin päälle, eikä tarvitse kerrospukeutua. Olen kyllä silti ylpeä ja iloinen, että onnistuin pitämään juoksuharrastuksesta kiinni juuri sen kaikkein “vaikeimman” ajan. Aloitin syyskuun loppupuolella ja siitä päivät vaan pimenivät ja viilenivät. Nyt ollaan todellakin jo voiton puolella ja musta tuntuu, että mun juoksuinto vain yltyy säiden lämmetessä.

Muutenkin tuntuu, että tällä hetkellä tekee mieli liikkua tosi paljon. Aamuisin käyn yleensä pomppimassa trampoliinilla vartin, siinä tulee niin hyvä fiilis. Rakastan vaan kuunnella lintujen laulua pihalla ja fiilistellä aurinkoa. Ja lisäksi ollaan käyty paljon myös hitaammilla lenkeillä koko perhe niin, että meidän perheen potkupyöräilijä pysyy mukana hyvin. Hänkin on jo aika nopea potkuttelija, mutta matkalla tulee aina vähän ihania ylimääräisiä stoppeja kun pysähdytään ihmettelemään hienoja kukkia, tien toisella puolella olevaa koiraa tai jännittävää rakennusta. Ja mä rakastan niitä pysähdyksiä ja niistä heränneitä keskusteluita. Siksi kuitenkin ne varsinaiset juoksulenkit on edelleen mielekkäämpää hoitaa joko yksin tai isompien kanssa, niin voi keskittyä olennaiseen silloin. 

Vaikka mulla on vähän ikävä mun ja Oton kahdenkeskisiä juoksulenkkejä, joihin on tullut pitkä tauko, niin nautin kyllä näistäkin lenkeistä ihan hirmuisesti. Ja kyllä me ehditään taas kahdestaankin lenkille sitten, kun arki joskus palautuu ihan normaaliksi. Siihen asti nautitaan täysillä niistä jutuista, mistä juuri nyt voidaan. 

Meillä on muuten edessä uuden pyörän hankinta meidän esikoiselle, sillä tämä on jäänyt pieneksi (ja samalla keskimmäinen saa tämän esikoisen nykyisen pyörän). Nyt vaan juuri mietityttää, että minkähän kokoinen olisi hyvä ja joko pitäisi laittaa sellainen pyörä, jossa on vaihteetkin. Kertokaa ihmeessä millaisia pyöriä teidän koululaisilla on? Mä en muista yhtään millainen mulla itsellä oli tuossa iässä. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille <3

PS: Tuli mieleen, että tauolla on myös mulle rakas Ihanat erilaiset perheet -sarja, jonka perään on kyselty. Mulla oli tosiaan seuraava haastattelu silloin sovittuna juuri sille viikolle, kun koronarajoitukset asetettiin maaliskuussa ja jouduttiin lykkäämään sitä eteenpäin. Mulle sarjan tekemisessä kyse on nimenomaan perheiden tapaamisesta henkilökohtaisesti, eikä se ole juuri nyt mahdollista. Koko se perheen tarina syntyy nimenomaan siitä keskustelusta ja tapaamisesta ja tunnelmasta. Mutta Ihanat erilaiset perheet palaa heti kun se taas on mahdollista ja en malta odottaa, että pääsen tapaamaan seuraavan perheen!


Viikonlopun parhaat palat

06.05.2019

Vaikka viime viikonloppu oli hyytävän kylmä verrattuna edeltävään, se oli ihana ja tunnelmaltaan lämmin. Ja sunnuntaina sentään lämpeni jo vähän lauantaihin verrattuna ilmatkin. Lauantain lumisateet naurattivat lapsia, mutta eivät niin Ottoa, joka oli koko päivän noutamassa ja laskemassa venettä vesille (ei meidän omaa, meillä ei ole venettä). Mutta onneksi meillä tytöillä oli lämmintä ja hauskaa koko päivän. Leikittiin stailausleikkiä (=glitteriä lapsille poskiin ja lapset saivat meikata mut), pelattiin Eye Found It! -peliä, meillä oli kaveri käymässä ja herkuteltiin hyvillä ruuilla. Illalla katsottiin Putous-finaali koko perhe yhdessä, kun Ottokin oli kotiutunut.

Sunnuntaina herkuteltiin pitkästä aikaa banaaniletuilla (joista multa muuten kysyttiin moneen kertaan instassa, että miten saan ne pysymään niin hyvin kasassa). Mä teen banaaniletut aina tosi simppelisti: 1 banaani/2 munaa/ muutama tippa vanilja-aromia. Eli kun laitan 4 banaania, laitan 8 munaa. Paistan letut rypsiöljyssä meidän superhyvällä lettupannulla. Ekat 1 tai 2 ei yleensä pysy ihan kokonaisena, mutta siitä se sitten lähtee. Tärkeintä on iso lasta ja se, ettei tee liian isoja lettuja, muuten niitä ei saa käännettyä. Kääntäminen vasta sitten, kun lettu on kokonaan hyytynyt päältä, vaikka ei ole vielä käännetty. Ja banskujen pitää olla mielellään mahdollisimman kypsiä, ei haittaa vaikka olisi jo ihan mustuneita. Mulla kestää aina ihan törkeän kauan paistaa ne banskuletut, koska pannulle mahtuu vain 2 kerrallaan ja ne on aika pieniä. Mutta kun paistaa rauhassa eikä liian kovalla lämmöllä, niin ne eivät pala kiinni ja pysyvät kasassa.

Käytiin Fallkullassa rapsuttelemassa eläimiä ja syöttämässä vuohille ja lampaille ruohoa, kun niitä saa syöttää kädestä.  Sunnuntaille onneksi tosiaan ilmat jo lämpesivät huomattavasti ja saatiin nauttia mielettömän upeasta auringonpaisteesta.

Taaperoa niin nauratti suloiset vuodet ja lampaat, jotka nuolivat hänen pieniä sormia samalla, kun hän antoi niille ruohoa. Hän ei olisi millään malttanut lähteä kotiin, kun nautti niin paljon eläimistä. Oli se kyllä ihanaa munkin mielestä. Eläimissä on jotain niin rauhoittavaa ja ihanaa, tekee hyvää aina välillä käydä vähän rapsuttelemassa. Vaikka Helsinki muuten on kovin kaupunkimainen niin on ihan mahtavaa, että täältäkin löytyy upea Fallkulla ja myös Haltialan tila ihan läheltä, niin pääsee viettämään aikaa eläinten parissa helposti.

Katsottiin eilen leffaa ulkoilun jälkeen ja herkuteltiin lasagnella. Mukavan rauhallinen viikonloppu ja paljon kaikkea kivaa tekemistä. Oli kiva viettää chilli kotiviikonloppu edellisen viikon (ihanan) polttarihulinan jälkeen. Tällä viikolla luvassa on paljon kaikkea kivaa, sillä keskiviikkona on mulle tärkeä päivä (kuka muistaa mikä päivä on 8.5.?) ja torstaina ja perjantaina mulla on kivoja töihin liittyviä menoja. Viikonloppuna juhlitaan myös äitienpäivää, jota odotan innolla lähinnä siksi, kun tiedän saavani silloin ainakin tosi hyvän aamupalan ja paljon haleja.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

PS: Tuntuuko muistakin, että maanantait on tällä hetkellä huomattavasti kivempia kuin yleensä, kun saa aina aloittaa viikon katsomalla Game Of Thronesin uusimman jakson?