Takana on nyt n. 1,5 viikkoa taaperon nukkumista lastensängyssä pinnasängyn sijaan, miten on mennyt? No, tosi hyvin, ja välillä ei niin hyvin. Ensimmäinen ilta meni aivan loistavasti silloin, kun taapero halusi itse mennä nukkumaan kerrossängyn alasänkyyn. Hän nukahti sinne kymmenessä minuutissa ja nukkui aamuun asti. Muutama seuraavakin yö meni toosi hyvin, vaikka joinakin iltoina nukahtamisessa kesti hieman kauemmin. Viime viikolla meidän isommilla jyllännyt flunssa tuli sitten alkuviikosta taaperollekin, ja hänelle se iski keskellä yötä. Sitä edeltävänä iltana ei vielä ollut mitään flunssan merkkejä havaittavissa, mutta nukahtamisessa kesti varmaan kaksi tuntia.

Oli ne kaikki klassiset sängystä poistumiset, janot ja muut joista aina puhutaan. Keskellä yötä sitten nousi kuume, ja hän tulikin loppuyöksi meidän väliin nukkumaan. Myös seuraava yö oli aikamoista hulinaa, ja silloinkin unet jatkuivat meidän sängyssä aamuyöstä eteenpäin. Onneksi hän toipui flunssasta pikavauhtia, ja sen tokan hulinayön jälkeen ei ollut enää kuumetta tai mitään muutakaan. Nyt on mennyt taas pari yötä hyvin, niinkuin alussakin.

Iltaisin on kestänyt hieman kauemmin kuin sen perus 10 minuuttia, mutta hän on nukkunut koko yön putkeen onneksi. Yhtenä yönä hän myös putosi sängystä keskellä yötä, mutta onneksi ollaan pidetty sängyn edessä patjaa, niin ei käynyt kuinkaan. Hän vaan heräsi ihmetellen, että mitä juuri tapahtui.

Kaiken kaikkiaan siirtyminen meni siis aivan loistavasti, kukapa nyt saisi flunssassa nukuttua hyvin? Itse en ainakaan. Ollaan tosi iloisia, että tämä uusi asia meni näin kivasti, ja toivotaan, että jatkuu mukavasti myös jatkossa. Varmasti erilaisia vaiheita tulee (ainakin näin 7,5 kokemuksella etukäteen ajateltuna) ja jotkut yöt ovat tulevaisuudessakin varmasti satunnaisesti hankalia aina välillä, mutta se ei maailmaa kaada. Nyt on tämä suuri askel otettu, ja ollaan siitä kaikki tosi iloisia.

Lastenhuoneeseen tuli todella paljon lisää leikkitilaa, kun isokokoinen pinnasänky muutti uuteen kotiin viime viikonloppuna. Tässä asunnossa lasten makuuhuoneet ovat sen verran pieniä, että kaksi sänkyä oli aivan liikaa. Nyt tyypit mahtuvat aivan mahtavasti leikkimään, ja on taas sellainen olo, että me mahdutaan tähän ihan hyvin. Parina aamuna lapset ovat jo heränneet itsekseen leikkimään kaikessa rauhassa huoneessa ja se on ollut aivan ihanaa!

Ostettiin lastenhuoneen oveen portti, jotta taapero ei lähde yksinään portaisiin aamulla herätessään. Hän nimittäin osaa avata oven. Sitä ei varmasti tarvita ikuisesti, mutta ainakin toistaiseksi se tuo meille vanhemmille mielenrauhaa ja paremmat yöunet.

Meidän keskimmäinen oli silloin 3v kun tähän kotiin muutettiin, ja hän osasi silloin ihan hyvin kiivetä portaat ylös ja alas, eikä tarvittu porttia mihinkään. Varmasti siis pian voidaan jo luopua siitä taaperonkin kanssa, kunhan hän saa rauhassa harjoitella sitä varmuutta portaiden kulkemiseen ja pienet jalat kasvavat vielä vähän pidemmiksi, niin jyrkät portaat eivät ole niin hankalat.

Sellaisia nukkumisjuttuja täällä meillä! Mä sain itse saman flunssan kun taapero oli parantunut, ja olen itse nyt koittanut parantua siitä inkiväärin, hunajan ja kurkuman voimalla. Toivottavasti tämä jää mulla yhtä lyhyeksi kuin kaikilla muillakin. Kuumetta ei ainakaan ole ollut tänään enää, ja alunperinkin oli vain pientä lämpöä. Odotan kovasti, että päästään ulos riehumaan lumessa ja luistelemaan, kun vajaan parin viikon vuorottelevan flunssaputken takia on tullut oltua niin paljon sisällä, viime viikonlopun luistelureissua lukuunottamatta. Toivottavasti sairastelut olisivat taas meidän osalta pitkäksi aikaa tässä!

Tsemppiä ja paranemisia kaikille, joilla tällä hetkellä on flunssaa tai noroa tai mitä nyt ikinä näin keväällä onkaan itsellä tai lapsilla <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofun kanssa.

Tofu. Siinäpä sellainen ruoka-aine, jota aika harvoin on tullut valittua omaan ostoskärryyn kaupasta, vaikka paljon kasvisvaihtoehtoja suosinkin. Syy sille on ollut se, että en ole osannut valmistaa sitä oikein. Muistan lapsuudestani vaan, että jos joku tarjosi tofua, se yleensä maistui kumimaiselle, tai siis koostumus oli kumimainen ja makua ei juurikaan ollut. Ja voi olla, että mun lisäksi ainakin silloin oli monia muitakin, jotka eivät osanneet valmistaa sitä oikein. Muistan, että Tofua syötiin myös silloin, kun asuin vielä äidin kanssa. Silloinkin lopputulos oli aina sama: mauton ja kumimainen. Siksi mä halusinkin vähän haastaa itseäni, ja lähdin mukaan tähän SoFinen kaupalliseen yhteistyöhön testailemaan luomu tofuja.

Tofu on tosissaan itsessään aika mautonta, siksi se onkin loistava paletti mille tahansa maulle. Tämän kokemuksen myötä tiedän, että tofun onnistuneessa valmistuksessa tärkeimmät seikat ovat sen kuivaus, paistaminen rapeaksi sekä maustaminen. Näin välttyy siltä kumimaiselta ja mauttomalta kokemukselta. Vaikka meille aikuisille se ”mauttomuus” on pahin juttu ruuassa, monet lapset tykkäävät siitä, että tofussa on niin mieto maku.

Tofun valmistuksessa on muutama kriittisen tärkeä vaihe:

1. Ensin tofu leikataan pieniksi paloiksi ja kuivataan kahden talouspaperipalan välissä. Neste puristellaan pois ja vaihdetaan talouspaperit tai astiapyyhe kuiviin niin kauan, kunnes tofu on kuivaa (pinta tuntuu kuivalta). Rakas inspiraation ja elämänviisauksien lähteeni Pinterest neuvoo kuivaamaan tofupaloja vähintään puoli tuntia, ja pitämään painona painavia kirjoja (kirjan ja paperin/astiapyyhkeen väliin voi laittaa vaikkapa leikkuulaudan, niin kirja ei kastu ja/tai ala tuoksua tofulta).

2. Koska tofu ei maistu miltään, siihen on saatava makua. Marinointi on paras tapa maustaa tofu. SoFinen Luomu Tofujen joukosta löytyy sekä maustamattomia että marinoituja vaihtoehtoja.

3. Tofu paistetaan öljyssä. Pannun on oltava todella kuuma ja tofun pinnan kuiva, jotta tofusta tulee rapeaa, eikä kumimaista. Myös tähän löytyi lisäohjeena, että extra rapsakan lopputuloksen toivossa kannattaa lisätä tofupalojen pintaan hieman maissitärkkelystä. Testasin, ja TOIMII!

4. Jos kaikki kolme ylläolevaa vinkkiä tuntuivat liian hankalilta, unohda ne kokonaan, ja kokeile ennemmin SoFine Tofu A’la Minute -kuutioita, jotka ovat valmiiksi marinoituja ja esikypsennettyjä. Niiden kanssa pääsee siis suoraan kokkaamaan.

Me syödään nykyään paljon enemmän kasvisruokaa kuin vaikkapa kolme vuotta sitten. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, ja se on lähtenyt ihan siitä, että ollaan kokeiltu ihan uudenlaisia reseptejä ja tuotteita. Joitakin raaka-aineita ollaan yritetty ”korvata” kasvisvaihtoehdoilla, mutta ollaan huomattu, että parhaita ovat ne kasvisruoka-vaihtoehdot, jotka ihan itsessään ovat niin herkullisia, ettei niiden tarvitse ”korvata” mitään. Mä rakastan kokeilla uusia kasvisruokareseptejä, ja mulle yksi parhaista lähteistä siihen on juurikin aiemmin mainitsemani Pinterest. Sieltä löydän vinkit uusien raaka-aineiden käsittelyyn ja parhaisiin resepteihin.

Me aiotaan jatkaa edelleen tällä samalla tyylillä kuin nytkin, että aina kun se tuntuu hyvältä, valitaan kaupasta kasvisvaihtoehto. Ei pakoteta eikä kielletä itseltämme mitään, vaan mennään hyvällä fiiliksellä. Se toimii meillä, ja se on saanut meidät syömään maapallon kannalta huomattavasti kestävämmin kuin silloin 3 vuotta sitten, kun vasta alettiin pyrkiä yhteen kasvisruokapäivään. Nykyisin meillä ei ole mitään kasvisruokapäiviä viikossa, on vain paljon kasvisruokaa sekä lounaalla että päivällisellä, mutta ei ihan joka päivä.

Nyt mä jaan teille kaksi ihanaa reseptiä, joihin alunperin löysin inspiraation Pinterestistä, mutta joita muokkasin hieman sen perusteella, mitä meiltä löytyi kotoa. Toinen resepti on vegaaninen ja toinen on lakto-ovo-vegetaarinen ja lasten makuun.

Tähti-Nugetit Tofusta (neljälle lapselle tai kahdelle aikuiselle)

3 pakettia SoFine Luomu Tofu Natural  maustamatonta tofua

2 kananmunaa

2rkl vehnäjauhoja

1-2 dl pankojauhoja

1tl  suolaa

1tl mustapippuria

2tl pizzamaustetta tai muuta yrttimaustetta

Aloita valuttamalla nesteet tofusta ja leikkaamalla tofupalat kolmeksi yhtä suureksi viipaleeksi. Lopputuloksena siis yhdeksän viipaletta. Kuivaa tofupaloja mielellään n. puoli tuntia ylempänä olevan ohjeen mukaan. Leikkaa tofupaloista tähti-piparkakkumuotilla (tai muulla haluamallasi muotilla) tähtiä, ja leikkaa jäljelle jäävät palat sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Ota esiin kolme lautasta. Ekalle lautaselle 2rkl vehnäjauhoja. Tokalle lautaselle 2 munaa rakenne rikottuna. Kolmannelle lautaselle pankojauhot ja mausteet hyvin sekoitettuna.

Pyörittele tofun palat ensin kauttaaltaan vehnäjauhossa, sitten munassa ja sitten pankojauho-mausteseoksessa. Kun kaikki palat näyttävät raaoilta nugeteilta, paista ne öljyssä kuumalla pannulla kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita. Tarjoile esim. vihannesten ja vaikkapa riisin kanssa. Kaveriksi sopii vanha kunnon ketsuppi! Meidän lapsille tämä oli ihan hitti.

Valkosipulinen Tofu Sticky Sauce (2 annosta)

2 pakettia SoFine Luomu Tofu Inkivääri-Valkosipulia

1 punasipuli

1/2 punainen chili

5 valkosipulinkynttä

1dl soijaa

1rkl vaahterasiirappia tai ruokosokeria

1tl srirachaa

1tl inkivääriä tai inkivääritahnaa

2 kevätsipulia

2 hengen annos riisiä

seesamiöljyä (tai jotain muuta ruokaöljyä paistamiseen)

seesaminsiemeniä paahdettuna

1rkl maissitärkkelystä

Aloita valuttamalla nesteet & marinadit tofusta talteen (kannattaa lisätä annokseen myöhemmin tuomaan lisämakua) ja kuutioimalla tofu pieniksi kuutioiksi. Kuivaa ylläolevan ohjeen mukaan. Valmista sillä aikaa sticky sauce: sekoita soija, sriracha, vaahterasiirappi ja inkivääri. Pilko chilit, punasipuli ja valkosipuli pieneksi. Laita 1rkl maissitärkkelystä lautaselle ja pyörittele tofukuutiot siinä. Lisää pannulle seesamiöljy. Paista tofukuutioita seesamiöljyssä, kunnes ne vähän rapsakoituvat ja saavat väriä. Lisää sitten valkosipuli, chili ja punasipuli. Pilko samalla kevätsipulit pieneksi. Lisää pannulle kastikeainekset, ja sekoittele, kunnes kastikkeesta on tullut tahmaista ja täyteläistä. Tarjoile riisin ja kevätsipulin kanssa. Tähän sopisi hyvin myös tuoresalaatti kaveriksi!

KILPAILU: VOITA 30€ ARVOINEN SOFINE-LAHJAKORTTI!

Miten te saatte tofun maistumaan lapsille tai itsellenne? Kommentoi ja voita 30€ arvoinen SoFine-lahjakortti! Osallistumisaikaa on 5.2. klo 23:59 asti ja tarkemmat säännöt ja tiedot arvontaan löydätte TÄÄLTÄ.

Mä haluan oppia tofusta lisää ja olen tosi iloinen, että pääsin testaamaan sitä. Jakakaa ihmeessä teidän lemppari tofureseptejä, niin pääsen kokeilemaan lisää!

Me käytiin eilen ensimmäistä kertaa jäällä yhdessä koko perhe tällä kokoonpanolla! Koululainen luistelee jo kovaa vauhtia itsekseen ja 5v on ottanut luistelussa suuria harppauksia tänä keväänä. Hänkin pärjää myös jo ilman aikuisen apua jäällä. Siinä missä keskimmäinen tuli tässä alle 2v iässä mukaan luistelemaan vielä pulkan kyydissä ja esikoinen laittoi luistimet eka kertaa jalkaan 3,5-vuotiaana,  kuopuksemme halusi luistimet jalkaan myös itselleen eilen. Hän on ehkä n. puoli vuotta jo leikkinyt kotona luistelua. Hän ottaa aina duploihin kuuluvat kaksi venettä, laittaa ne jalkaan ja luistelee ympäri olohuonetta. Kun hän kuuli, että oltiin menossa luistelemaan, hän ehdottomasti halusi myös luistimet jalkaan.

En edes muistanut, että meillä voisi olla hänelle sopivan kokoisia luistimia (eikä meillä ihan ollutkaan). 5v kuitenkin muistutti, että meillähän on ne hänen ja esikoisen vanhat harjoitusluistimet. Ne olivat ehkä n. 2 kokoa liian suuret, mutta paksujen villasukkien kanssa pysyivät hyvin jalassa. Meillä ei ollut varmuutta vielä näin ekalla kerralla, että haluaisiko hän edes yrittää seisoa jäällä, tai suostuisiko laittamaan luistimia jalkaan sitten tosipaikan tullen, niin ei haluttu heti ekana investoida uusiin luistimiin. Ne olisivat saattaneet jäädä käyttämättä, koska taaperoista ei ikinä tiedä. Hieman liian suurilla siis mentiin.

Taapero kuitenkin yllätti meidät kaikki, sillä hän oli aivan mahdottoman reipas luistelu-oppilas. Vaikka tasapainon kanssa oli alkuun tosi paljon hakemista, hän ei jännittänyt eikä pelännyt yhtään. Aina kun kysyttiin, että haluaako hän vielä jatkaa, hän vastasi ”JOO! Lisää lisää” Haluan luistella!”. Hän halusi myös kovasti luistella ilman apukelkkaa, mutta se ei vielä aivan onnistunut. Kelkan kanssa hän pysyi pystyssä, mutta myös kaatuili. Kyllä siinä sai aikuinen olla koko ajan ihan lähellä varmistamassa, mutta aivan älyttömän hienosti hän harjoitteli.

Toisaalta, en kyllä tiedä miksi me yllätyttiin tästä. Hän on aina ollut niin kova liikkumaan ja tosi luottavainen omiin kykyihinsä, niin olisi tämäkin pitänyt arvata. Hän ei olisi millään halunnut lähteä kotiin luistelemasta. Reippaan harjoittelun jälkeen iski kuitenkin väsy, ja heti kun istahdettiin autoon luistelun jälkeen, hän nukahti ja jatkoi unia vielä kotona hyvän tovin.

Voi hyvin olla, että esikoinen ja keskimmäinenkin olisivat halunneet luistella jo tässä iässä, mutta me ei vaan tajuttu, että näin pienenäkin voi harjoitella. Tässä sitä oppii itsekin koko ajan uutta, vielä 7,5 vuoden vanhemmuudenkin jälkeen, ihan joka päivä. Kolmannen kanssa on itsekin ollut jotenkin rohkeampi ja rennompi. Isompien kanssa tulee automaattisesti tehtyä jo niin paljon kaikenlaista, että kuopus on vaan aina tullut mukaan, ja aina sivusta katsomisen sijaan ennemmin halunnut osallistua. Ja se on aivan mahtavaa.

En varmasti olisi vienyt esikoista yksin tramppapuistoon puolivuotiaana, tai viilettänyt hillitöntä vauhtia pulkkamäessä 1-vuotiaan kanssa. Kuopuksen kanssa on tehty molemmat, isompien vanavedessä. Hän on aina tepsutellut leikkipuistossakin menemään sinne minne on itse halunnut ja kiivennyt joka paikkaan huomattavasti aiemmin kuin me vanhemmat oltaisiin oltu henkisesti valmiita. Sitä on hauska seurata ja on myös hauskaa huomata, miten me ollaan muututtu paljon rennommiksi vanhemmiksi ja uskalletaan luottaa lapsen omiin taitoihin paremmin, eikä aina olla heti saamassa sydänkohtausta.

Nyt me aiotaan etsiä hänelle sopivan kokoiset omat luistimet, jotta luistelu sujuu helpommin. Tässä on kuitenkin hyvin vielä luistelukevättä jäljellä, kun säät ovat olleet jo niin upeat, eikä olla  vielä edes helmikuussa! Jos tiedätte, mistä saisi luistimia koossa 24 tai 25, huikatkaa ihmeessä! Musta tuntuu, että joka paikassa koot alkavat vasta siitä 27:sta, jotka meillä jo on.

Missä lapset ovat yllättäneet teidät rohkeudellaan? Oletteko huomanneet omassa vanhemmuudessa, että kuopuksen kanssa on itse rohkeampi ja rennompi?

Nyt on viimein se hetki kun saan julkaista ensimmäisen postauksen tästä Ihanat erilaiset perheet -sarjasta! Tämän vuoden aikana tulen esittelemään täällä blogissa 12 ihanaa, erilaista perhettä, jotka kaikki ovat lähteneet perhe-elämään erilaisista lähtökohdista ja erilaisilla kokoonpanoilla. Perheitä yhdistää se, että he näkevät onnea ja iloa siinä omassa arjessaan ja perheessään, oli se arki ja perhe millainen tahansa. Tämän postaussarjan ideana on tuoda esiin lapsiperheiden diversiteettiä Suomessa. Yksikään perhe, yksikään lapsi eikä yksikään vanhempi ole samanlainen kuin toinen. Hyvin erilaisista lähtökohdista voi kuitenkin tulla samaan lopputulokseen: ihanaan ja omalta tuntuvaan lapsiperheen arkeen. On aika tutustua ensimmäiseen ihanaan perheeseen.

Emma 28, Timo 29, Torsti 1, sekä kissat Lumo ja Taika, Lahti

Vanhemmaksi lapsettomuushoitojen avulla

”Oltiin ensin ihan vain ystäviä monta vuotta, ja pitkän ystävyyden jälkeen rakkaus lopulta roihahti. Nyt olemme olleet yhdessä jo viisi vuotta. Muutettiin aika pian yhteen ja molemmat tiedettiin heti, että halutaan lapsi tai lapsia. Oli toive siitä että tullaan raskaaksi mutta mitään ei vaan tapahtunut.” Emma ja Timo yrittivät saada lasta ensin luonnollisin keinoin, mutta tajusivat lopulta että tarvitsevat apua toiveensa toteuttamisessa He hakeutuivat lapsettomuushoitoihin ja Torsti sai alkunsa ICSI-hoidoilla. Hyvä puoli oli se, että ehtivät matkustella ja elää ”pariskuntaelämää” rauhassa ennen lapsen syntymää, ja ehtivät valmistautua vanhemmuuteen pikkuhiljaa.

Hyvä kokemus lapsettomuushoidoista

Hoitoihin joutuminen ei välttämättä ole aina sitä, että saa 15 keskenmenoa 5 vuodessa, vaan kaikki voi myös mennä hyvin. Näin kävi Emmalle ja Timolle. ”Ensin tehtiin alkututkimukset jotka tehdään jokaiselle parille. Sitten päädyttiin siihen, että ei onnistu kevyillä hoidoilla, niin päästiin suoraan ICSI hoitoihin. Timo joutui olemaan ilman lääkitystä pitkäaikaissairauteen, ja hoitojen aikatauluja nopeutettiin sen takia. Lääkäri lupasi, että heti tehdään kaikki sen eteen, että me saadaan vauva. Päijät-hämeen keskussairaalan lapsettomuuspolille isot kiitokset siitä, että heti saatiin apua ja Torsti.”

Torstin syntymä & vanhemmuuden ensimmäiset hetket

Emman synnytys kesti pitkään, ja päivät tuntuivat olevan yhtä valvomista ja jännittynyttä odottamista, että koska synnytys käynnistyisi kunnolla. Supistukset alkoivat tiistaina, mutta Torsti syntyi lopulta vasta perjantaina.  Synnytys meni onneksi todella hyvin ja sairaalassa Emma ja Timo saivat perhehuoneen. Siellä oli ihanaa keskittyä vauvaan ja aloittaa perhe-elämä yhdessä. ”Meille tuli heti se suuri rakkauden tunne. Oli hassua, että kuitenkin vauva oli ihan vieras, vaikka olikin oma lapsi ja tavallaan ihan tuttu.” Timolle ensimmäinen suuri tunteenpurkaus tuli kunnolla sitten, kun hän näki Torstin vastasyntyneenä.

Vanhemmuuden ensi metrit olivat yhteistä opettelua ja säätämistä. Se, miten vauvan saisi nukkumaan, oli kaikkein suurin haaste. Torsti nukkui huonosti unikouluun asti, ja ensimmäiset puoli vuotta olivatkin lähinnä manducassa kantamista ja vaunujen työntelyä. Emmalle oli haastavaa se, että vaikka hän itse oli tarkka ja järjestelmällinen, vauva ei ollutkaan. Vauvat eivät toimineetkaan kuten oppikirjoissa, vaan voi käydä juuri niin, että kun vauvan laittaa päiväunille ja ajattelee hänen nukkuvan 1,5h hän nukkuukin vain viisi minuuttia. ”Vauvan rytmittömyys oli meille suurin yllätys, kun oltiin totuttu säännöllisiin rytmeihin.”

Mikä lapsiperhe-elämässä yllätti?

Rytmittömyyden lisäksi Emma & Timo yllättyivät siitä, että joistakin omista jutuista oli vaan pakko joustaa. Molemmat tykkäävät liikkua ja harrastaa paljon, esimerkiksi kitaran ja pianon soittoa ja salilla käymistä. Yhtäkkiä molemmat eivät voineetkaan käydä viikon jokaisena päivänä jossakin harrastamassa. Vaikka Emma ja Timo tiesivät etukäteen, että arki ja omat menot muuttuvat lapsen myötä, he sisäistivät sen kunnolla vasta Torstin syntymän jälkeen. ”Sekin yllätti, miten itsekästä elämää on joskus elänyt ilman, että sitä on edes sen kummemmin ajatellut. Ja onneksi sitä on saanut joskus elää. Sille on ollut aikansa ja paikkansa ja nyt on aika toisenlaiselle elämälle ja se on enemmän kuin ok.”

Myös se tuli pienenä yllätyksenä, kuinka rankkaa se väsymys  yöheräilyistä voi olla. ”Onneksi meillä on väsymyksestä huolimatta mennyt hyvin, koska Timo jaksaa illalla valvoa pidempään ja Emma on enemmän aamuvirkku, niin valvomista pystyi jakamaan vähän sen mukaan. Saatettiin tehdä vaikka niin, että Emma pumppasi illalla maitoa ja Timo hoiti ekan syötön, Emma nukkui alkuyön sohvalla ja sitten vaihdettiin.”

Parasta on arki itsessään

”Se, mitä perheenä oleminen meille merkitsee ja se millaista meidän ihan tavallinen arki on, on kaikkein parasta”. Emma ja Timo tykkäävät viettää aikaa yhdessä perheenä, oli se sitten kotona, ulkoillen, kyläillen tai kahviloissa. He nauttivat arjen pienistä asioista ja yhdessä tekemisestä. Molemmat ovat huomanneet, että lapsen syntymä on tiivistänyt hurjasti koko lähipiiriä. Nykyään Emma, Timo & Torsti viettävät paljon aikaa molempien perheiden kanssa. Uudella perheenjäsenellä voi olla suuri vaikutus koko sukuun, ja se on aivan ihana asia.

Emma, Timo ja Torsti tykkäävät matkustella kotimaassa koko perhe, ja suunnitelmissa on joku reissu vähän pidemmällekin perheen kesken. Kotona he tykkäävät rakennella duploilla ja ulkona pyöräillä. Torstille on ostettu oma pyörän istuin, niin pidemmätkin lenkit onnistuvat helposti. Pienempänä Torsti oli myös mukana salilla, nykyisin se ei enää onnistu, kun vauvasta on jo kasvanut liikkuvainen taapero.

Aikataulut ovat arjen haasteita, joista selviää sumplimalla

Vaikka Emma ja Timo ovat vähentäneet harrastamista vauvan myötä, sitä ei kuitenkaan ole tarvinnut missään nimessä lopettaa kokonaan. Sumplimista se vaatii jonkin verran, mutta molemmille on tärkeää päästä tekemään niitä omia juttuja ja näkemään omia ystäviä. Siksi on tärkeää myös järjestää sitä aikaa, koska samalla se tuo voimavaroja arkeen.

Viikonloppuisin he esimerkiksi tekevät niin, että kun Torsti herää aamulla jo ennen kuutta, koko perhe nousee ja syö aamupalaa. Aamupalan jälkeen Timo jää Torstin kanssa kotiin tekemään viikkosiivouksen sillä aikaa kun Emma käy salilla. Emman tultua salilta hän laittaa Torstin aamupäikkäreille, ja Timo lähtee puolestaan salille. Lounaspöydässä koko perhe on jo yhdessä ja edessä on vielä koko päivä, ja molemmat vanhemmat ovat saaneet kallisarvoista omaakin aikaa.

Emman vanhemmat ovat tarjoutuneet hoitamaan Torstia säännöllisesti kaksi kertaaa viikossa, ja ovat tehneet sitä jo aivan pikkuvauva-ajoista asti. Se on ollut tosi hieno tuki arjessa, ja näin Emma ja Timo ovat saaneet myös sitä tärkeää kahdenkeskistä aikaa. Silloin he käyvät kahdestaan salilla tai ruokakaupassa. ”On tärkeää, että lapsella on muitakin turvallisia aikuisia elämässä, koska eihän sitä ikinä tiedä jos vaikka vanhemmille sattuu jotain”.

Vanhemmuus yhdistää

Ihaninta vanhemmuudessa on Torstin taitojen seuraaminen ja uusien juttujen kokeminen yhdessä. On myös hauskaa kun Torsti oppii uusia sanoja ja itsensä ilmaisua. ”Meistä on tullut Torstin myötä vielä enemmän tiimi ja perhe ja me kolme. Vaikka parisuhde ei välttämättä kukoista vauvavuonna niin se ei tarkoita sitä, etteikö me silti rakastettaisi toisiamme. Se oli ihan tiedossa, että elämä muuttuu ja siitä ei ole koskaan ollut mitään stressiä.” Emma ja Timo halusivat molemmat samoja asioita, ja ehtivät valmistautua vanhemmuuteen monta vuotta.

Haaveissa toinen vauva

Molemmat odottavat kovasti, että Torsti kasvaa ja hänen kanssaan pääsee pelaamaan jalkapalloa ja pulkkamäkeen laskemaan hurjaa vauhtia. Haaveissa on myös toinen vauva, ja keväällä Emma ja Timo aloittavat lapsettomuushoidot uudelleen. ”Se olisi iso toive, että oltaisiin niin onnekkaita, että saataisiin toinen lapsi. Olen vähän pessimisti, että ei voida onnistua heti, kun Torsti onnistui heti. Mutta meillä on  8 hyvälaatuista alkiota pakkasessa, ehkä niistä joku tärppäisi.”

Emman, Timon ja Torstin terveiset:

”Me ollaan sellaisia, että jos me halutaan, että joku asia arjessa onnistuu niin sitten me suunnitellaan ja järjestetään asiat niin, että se onnistuu. Omaa elämää pystyy kyllä elämään perhe-elämän ohella, ei sitä kannata pelätä että siitä joutuu kokonaan luopumaan, vaan ennemmin järjestelee kaiken niin, että voi tehdä niitä omia juttuja edelleen. Oikealla asenteella perhe-elämä ei vie mitään, vaan tuo vaan lisää. Vauvavuosi on niin lyhyt. Vaikka se tuntuu pitkältä silloin kun vauva on 4kk ja valvoo ja yksi tuntikin on kuin 15 tuntia, niin sitten kun jälkikäteen miettii, niin se vuosi on yksi silmänräpäys vaan. Kannattaa rohkeasti antaa vauva hoitoon myös esimerkiksi isovanhemmille, vaikka se aluksi voisi vaikealta tuntuakin! Lapselle on rikkautta läheiset isovanhemmat/muut turvalliset aikuiset ja vanhemmat saavat tärkeää parisuhdeaikaa.”

Iinan loppusanat:

Mua jännitti hirveästi lähteä tapaamaan ensimmäistä perhettä ja tekemään ensimmäistä haastattelua, mutta Emma, Timo ja Torsti tekivät haastattelemisen hyvin helpoksi ja rennoksi! Juteltiin ja höpöteltiin kaikessa rauhassa, ja heistä huokui vahva onnen, rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunne. Ihan mieletön perhe, johon oli ilo tutustua. Paljon samaistuttavia ajatuksia ja myös asioita, joista ottaa mallia! Kuten tuo omien harrastusten aikatauluttaminen: siitä me voitaisiin Oton kanssa todellakin ottaa mallia. Tämän ensimmäisen haastattelun jälkeen olen entistä enemmän innoissani siitä, että pääsen tekemään näitä vielä paljon lisää! Sarjaan on hakenut niin mielettömän upeita ja erilaisia perheitä mukaan, että en malta odottaa, että pääsen kertomaan kaikki tarinat. 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Venuun ja Apartment Hotel Aallonkodin kanssa.

Kuten mainitsinkin, helmikuussa me juhlitaan Oton kanssa sekä meidän viidettä hääpäivää että kahdeksatta vuosipäivää. Me mentiin naimisiin silloin, kun mä olin 22- ja Otto 23-vuotias. Oltiin siis melko nuoria. Järjestettiin isoja juhlia ensimmäistä kertaa elämässämme, ja meitä jännitti monet asiat. Vaikka päivä oli niin täydellinen kuin mahdollista ja muistelen sitä rakkauden ja onnen kyyneleet silmissäni, oli muutama asia, joita näin vuosia myöhemmin olisin halunnut kokea tai tehdä.

Me oltiin molemmat silloin vielä aika epävarmoja itsestämme ja kuvitelkaa: jopa omissa häissämme ei haluttu kiinnittää liikaa huomiota. Toisin sanoen kumpikaan meistä ei puhunut koko porukan ”edessä” mitään, eikä leikitty yhtäkään leikkiä. Toki meilläkin oli kimpun ja sukkanauhan heitot, kakun leikkaukset, häätanssit ja photoboothit, jotka olivat ihania. Mutta kumpikaan meistä ei esimerkiksi pitänyt puheita, eikä leikitty mitään yhteisiä leikkejä. Onneksi meillä oli maailman paras seremoniamestari, sekä muut ihanat bestmanit ja kaasot, jotka hoitivat kyllä esiintymisen erittäin kunnialla meidänkin puolesta.

Ajateltiin silloin, että koska päivä on muutenkin niin jännittävä, ei haluttu luoda itsellemme lisäpaineita tai lisäjännitystä. Haluttiin muistaa päivä ainoastaan ihanana kokemuksena, ilman hirveää ramppikuumetta puheen pitämisestä tai muusta esiintymisestä, mitkä eivät tuntuneet omalta. Ja se oli todella oikea päätös. Mä muistan siitä päivästä parhaiten rentouden ja järjettömän suuren onnen tunteen. Juuri ne asiat, jotka haluankin muistaa.

Pikkuhiljaa näiden vuosien aikana on tullut kuitenkin sellainen fiilis, että haluttaisiin juhlistaa meidän rakkautta uudelleen ja ehkä sanoakin jotain. Ja niin me päätettiin tehdä. Haluttiin järjestää juhlat meidän läheisille, joissa mennään rennolla fiiliksellä hyvän ruuan ja juoman parissa, leikitään pari hömppää hääleikkiä ja tanssitaan. Ja mä aion pitää mun morsiamen puheen nyt. Viisi vuotta myöhemmin, toivottavasti hieman itsevarmempana.

Kun aloimme miettimään juhlatilaa hääbileille, törmäsimme ensimmäisenä Venuun helppoon varaussivustoon. Venuu on kotimainen startup, joka on Suomen suurin ja suosituin juhlatilojen varauspalvelu. Venuu.fi -sivuilla on listattuna yli 2800 tila- ja elämystoimijaa ja tiloja löytyy niin juhliin, häihin, kokouksiin, saunailtoihin, polttareihin, seminaareihin kuin mökkireissuillekin. Ihan kaikenlaisiin tilaisuuksiin siis toisin sanoen. Venuun nettisivuilta on helppo etsiä ja filtteröidä tiloja omaan tilaisuuteen mm. sijainnin, henkilömäärän, tilaisuustyypin ja muiden kriteerien mukaan. Me oltaisiin niin tarvittu tätä sivua jo silloin kun järjestettiin meidän häitä, mutta silloin ei vielä löydetty sitä. Onneksi viisi vuotta myöhemmin kysyntä ja tarjonta kohtasivat heti!

Me selattiin Venuun sivuja ja etsittiin sopivaa juhlapaikkaa n. 30-40 ihmiselle. Upeita vaihtoehtoja oli monia, mutta yksi meidän lemppareista oli heti Apartment hotel Aallonkodin juhlatila Aallonkulma, joka sijaitsee aivan Töölönlahden, Oodi-kirjaston ja rautatieaseman lähellä. Ollaan joskus itse oltu juhlissa Aallonkodin muissa juhlatiloissa hyvin kokemuksin, ja ehkä siksi Aallonkulma tuntui heti ”omalta”. Nähtiin heti Venuun sivuilta, että Aallonkulma oli meidän haluttuna juhlapäivänä vapaana. Varattiin se Venuun kautta, ja saatiin ruksata yksi iso rasti to do -listalta. Juhlapaikka oli löytynyt. Helposti, nopeasti ja stressittömästi.

Käytiin tällä viikolla katsomassa Aallonkulmaa, ja rakastuttiin täysin! 5v-hääpäivä on perinteen mukaan ”puuhäät” ja siihenkin juhlatila sopii loistavasti. Siellä on paljon upeita puupintoja ja avointa tilaa. Aiotaan koristella tila teeman mukaisesti puulla ja kukilla. Tilasta löytyy kunnon äänentoistolaitteet, videotykki, keittiö ja jopa mielettömän upea kukkaseinä photoboothia varten valmiina. Ilahduttiin myös ihanasta pelihuoneesta, josta löytyi vanha kunnon jukeboksi, sekä shuffle board. Aallonkulmassa on isot ikkunat jotka tuovat valoa ja tilassa on iso terassi upealla näköalalla. Nämä ihanat ominaisuudet tosin hyödyttävät varmasti eniten kesällä, eikä helmikuun pimeydessä ja pakkasessa, missä meidän hääbileitä juhlitaan. 

Tilaan saa tuoda omat ruuat ja juomat tai valinnaisen cateringin, ja 50 hengen astiasto sekä siivous kuuluvat automaattisesti varauksen hintaan. Venuusta varattuna tilan vuokra on aina sama kuin suoraan tilalta, eikä palvelussa ole piilokuluja. Venuun käyttäminen on asiakkaalle aina täysin ilmaista.

Saatiin aivan älyttömän hyvää palvelua sekä Venuun Suvilta että Aallonkodin Bettinalta ja Ringalta. Tuli heti sellainen fiilis, että näistä juhlista ei tarvitse ottaa yhtään stressiä, kaikki menee varmasti loistavasti ja saadaan varmasti apua mihin tahansa sitä tarvitaankin. Me alettiin kunnolla järjestämään näitä juhlia vasta tämän vuoden puolella, ja se onkin Venuun paras puoli, että sen kautta juhlien järjestäminen onnistuu lyhyemmälläkin varoitusajalla todella iisisti, varsinkin näin off-sesonkina.

Joku ehtikin jo kritisoimaan, että miksi ihmeessä me juhlistetaan viidettä hääpäivää, että eihän se ole mikään syy juhlia. Kun Suomen avioerotilastoja katsoo, niin viisi vuottakin on aika hieno saavutus, jota voisi vaikka fanfaarein ja paraatikulkuein juhlistaa. Jokaisellahan on oikeus juhlia juuri niin paljon tai vähän kuin itse haluaa. Me halutaan juhlia vuoden kylmimpään aikaan lämpimillä ja rakkaudentäyteisillä juhlilla, jotka piristävät ja ilahduttavat toivottavasti meidän lisäksi myös lähipiiriä. Suurin syy juhlille on se, että halutaan vaan pitää bileet, ja tämähän on mitä parhain syy. Oltaisiin toki voitu pitää vaikka pakkasenkarkoitusbileet, ystävänpäiväbileet, hiihtolomabileet tai pyhäpäivättömyysbileet, koska helmikuussa ei ole virallisia juhlapyhiä. Valittiin tämä. 

Ei se ole niin vakavaa ainakaan meidän mielestä. Koskaan ei voi viettää liikaa aikaa yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa ja meistä on ihanaa tuoda kaikki yhteen. Mä en malta odottaa meidän juhlia! Suuri kiitos isosta avusta juhlien järjestämisessä Venuulle & Aallonkodille.

PS: Mulla on hillitön asukriisi!

PPS: Juhlainspiraatiota löytyy lisää Venuun FB-sivuilta ja Instagram-tililtä, sekä Aallonkodin Instagram-tililtä.