Raskausviikko 33. (32+0-32+6)

14.07.2021

Laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa, ja siihen, että tämä vauva on ollut mahassa yhtä kauan kuin esikoinen syntyessään, on enää alle kolme viikkoa. Huh. Kai tässä pikkuhiljaa voi tosiaan alkaa asennoitumaan siihen, että viimeisiä viedään. Olo on edelleen hyvä, mutta kyllä tässä on alkanut myös huomata, että loppu lähestyy. Vauva on kasvanut kokoa tosi paljon ja huomaa, että lapsivettä on vähemmän ja vauvaa enemmän. Liikkeet näkyy tosi hurjasti ulospäin, maha muuttaa muotoaan ihan valtavan paljon joka päivä, kun vauva siellä muljuu. Toki vauva on ollut tosi aktiivinen alusta asti (tunsin liikkeet jo 11+), mutta nyt viime aikoina liikkeet ovat näyttäneet oikeasti ihan joltain alien-invaasiolta. Ihan kreisi meininki mahassa, joka näkyy ja tuntuu.

Viime aikoina osumaa ovat saaneet erityisesti nivuset ja kohdunsuu, mutta samalla myös napa ja ylämaha. Kai hänellä alkaa jo oikeasti olla pituuttakin aika hyvin, kun hän onnistuu terrorisoimaan yhtäaikaa sekä ihan alhaalla että ihan ylhäällä. Siellä kohdussa hän suorittaa kunnon venyttelyitä. On myös helpottavaa, että vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Ei tarvitse arvailla hänen vointia. Edelleen mua kuitenkin askarruttaa tosi paljon se, miten päin hän on mahassa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää, kun sekä ylhäällä että alhaalla tuntuu niin voimakkaasti liikkeet. Hikka tuntuu edelleen vain alhaalla, mutta ei siihen voi 100% luottaa. Välillä liikkeet tuntuu tosi epämukavalta ja jopa kivuliaalta, mutta onneksi ei koko ajan.

Supistuksia ei ole ollut sen enempää kuin edelliselläkään viikolla, mutta ehkä n. joka toinen tai joka kolmas päivä on ollut vähän sellaista kuukautiskipumaista jomottelua alaselässä. Se on mennyt kuitenkin ohi panadolilla. Jotenkin oudosti tämä menkkajomotus ei ole ollut yhteydessä lainkaan siihen, kuinka paljon olen liikkunut päivän aikana. Yleensä näitä jomotteluita on nimittäin tullut juuri niinä päivinä kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko tämä vauvan tapa kertoa, että hän tykkää siitä kun kävelen ja touhuilen ja ei pitäisi pötkötellä? Kenties.

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut näitä kovia helteitäkin. Olen saanut yöt nukuttua ja olo on ollut varsin hyvä. Toki kuumuus on uuvuttavaa välillä, mutta kun olen vaan juonut riittävästi, mennyt tarvittaessa varjoon ja viilentänyt joko uimalla tai viileällä suihkulla, on jaksaminen pysynyt ihan hyvänä. Viikonloppuna käytiin Porvoossa Oton pikkuserkun perheen kanssa ja siellä oli kyllä jopa tuskastuttavan kuuma, 32 astetta, eikä tuullut yhtään. Mutta siitäkin selvittiin ja illalla jaksettiin lähteä vielä Hietsuun uimaan pienen siestan jälkeen.

Mulle ei ainakaan vielä ole tullut helteistä kovia turvotuksia. Täytyy toivoa, ettei tulekaan. Kengät mahtuu hyvin jalkaan edelleen onneksi. En muista, että mulla olisi ollut muissakaan raskauksissa turvotusta, mutta synnytyksen jälkeen olen yleensä turvonnut jonkin verran ainakin ekoina päivinä. Veikkaan, että sama käy myös tällä kertaa, koska se tuntuu olevan mulle tyypillistä.

Yritän käydä päivittäin edes pienellä kävelyllä ja pysyä muutenkin aktiivisena, koska olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus mun jaksamiseen ylipäätään. Toivon, että kun olen pystynyt tässä raskaudessa liikkumaan paljon enemmän, ei synnytyksen jälkeenkään tulisi niin kovia liitoskipuja. Mutta voihan se olla, että sillä ei ole siihen mitään vaikutusta. Liitoskivut on kyllä niin outoja! Voi mennä viikkoja, ettei mulla ole niitä lainkaan. Sitten yhtäkkiä jonain hetkenä taas ei pysty kääntämään kylkeä sohvalla lainkaan, kun tuntuu, että lonkka repeää irti. Ja sitten kun nousen ylös ja kävelen muutaman minuutin, niin kipua ei tunnu taas ollenkaan, eikä se tule takaisin taas moneen viikkoon. Juuri tällä viikolla mulla oli yhtenä iltana tosi kova kipu lonkissa ja jouduin pyytämään Otolta apua sohvalta ylös nousemiseen. Sitten kun menin pihalle ja käppäilin hetken, kipu helpotti, eikä ole tullut takaisin.

Levottomat jalat vaivasivat mua pari kuukautta sitten ja nyt ne ovat tehneet kevyen comebackin. Tai oikeastaan mulla on vain yksi levoton jalka, haha. Rautatabletit auttoivat alkuun tosi hyvin siihen jalkojen levottomuuteen, mutta nyt se oire on jostain syystä osittain palannut, vaikka arvojen pitäisi olla ihan hyvät. Pitänee ostaa myös magnesiumia ja B12-vitamiinia ja kokeilla jos niistä olisi apua. Onneksi vielä ei ole tullut sitä, että molemmat jalat ja toinen käsi on levottomia, vain yhden jalan levottomuutta on helpompaa sietää ja saada unenpäästä kiinni.

Hyvällä, odottavalla fiiliksellä eteenpäin! Nyt alkaakin jo 34. raskausviikko, ihan älytöntä.

Checklist raskausviikko 33.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen

Cravings: Ne mansikat edelleen. 

Oireet: Satunnainen levoton vasen jalka yöllä, satunnaista menkkajomottelua. 


Raskausviikko 32. (31+0-31+6)

07.07.2021

Viikot käy niin vähiin, mutta ihanaa! Pikkuhiljaa on alkanut tulla (sen pienen mahahaikeuden lisäksi) sellainen valmis olo. Että nyt me aletaan oikeasti olla valmiita ottamaan tämä pikkuihminen tänne meidän kanssa niin henkisesti kuin muutenkin. Vauvakuume alkaa olla melkoinen koko perheellä ja odotellaan aivan into piukassa, että milloin me hänet saadaan. Toki kaikki tiedetään, että varmasti menee vielä monen monta viikkoa, mutta kuitenkin. Kun vielä aiemmin vaaka kallistui enemmän siihen ”en ole vielä valmis luopumaan ihanasta masusta” -puolelle, niin nyt se alkaa olla enemmän kallellaan sille ”voi kun saataisi jo tavata vauva” -puolelle.

Koska laskettu aika on 1.9. ja mun synnytysten ajankohdat on olleet mitä on, uskallan melko varmasti sanoa näin heinäkuussa, että ensi kuussa me tavataan meidän vauva! Tai ainakin olen todella yllättynyt jos hänestä tulisikin syyskuinen. Sitten hän todellakin olisi meidän perheen Matti Myöhäinen jos antaisi odotuttaa itseään sinne asti. Hauskaa muuten nähdä myös tuleeko hänestä leijona vai neitsyt, vaikka en sinällään olekaan mikään horoskooppiharrastelija. Meidän perheessä on jo kaksi neitsyttä, joten siksi hauska nähdä tuleeko kolmas samanlainen vai ensimmäinen leijona.

Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä oli kaikki oikein mallikkaasti. Painoa on nyt tullut alusta alkaen tasan 10kg ja neuvolan hoitaja sanoi, että se nousee juuri sopivassa tahdissa. Mulla on tullut aiemmissa raskauksissa yhteensä 12-17kg painoa (en nyt muista missä raskaudessa tuli minkäkin verran tarkalleen, mutta eniten mitä tuli on 17 kg ja vähiten 12kg. Eli sen kanssa on ainakin melko linjassa. Myös verenpaineet oli oikein hyvät, hemoglobiini oli noussut lisäraudalla ja vauvan sydänäänet oli oikein hyvät.

Seuraava neuvola-aika mulla on vasta viikolla 36 oleva neuvolalääkäri, jossa sitten ilmeisesti katsotaan ultralla vauvan kokoa ja asentoa myös. Ainakin viimeksi mulla oli neuvolalääkärissä ultra, mutta katsotaan onko tälläkin kertaa. Ja sen jälkeen on vielä yksi neuvolakäynti viikolla 37. Hurjaa, miten vähän niitä on tässä lopussakin, mutta edelleen, mitäpä siellä ramppaamaan sen enempää, kun kaikki on hyvin. Ja yhteyden saa aina tarvittaessa kuitenkin esim. Maisan kautta. Sekin on ihan kiva, ettei tarvitse esim. ramppailla vaa’alla parin viikon välein, koska siitä tulee ainakin itselle ihan turhaa stressiä sitten etukäteen, että jännittää paljonko se paino on noussut. Meillä ei ole kotona vaakaa, mikä on hyvä, koska en muutenkaan halua koko ajan olla perillä siitä paljonko painan. Oma olo kertoo enemmän kuin vaa’an lukema.

Vointi on ollut melko hyvä edelleen. Olen jaksanut käydä Lintsillä ja rannalla ja puistossa ja kaupoilla ihan hyvin. Vauva hakee nyt selkeästi asentoa tosi paljon, sillä välillä on todella epämukava tunne mahassa tai alakerrassa, kun hän on ihan ihmeellisissä asennoissa. Ei ole vieläkään kiinnittynyt vaan liikuskelee tosi paljon. Ihan poikittain ei ole ollut, mutta aika vinossa kuitenkin. Ja välillä maha on tosi ylhäällä ja painaa keuhkoja, mutta välillä taas hän menee selkeästi alemmas. Jännityksellä odotan jatkaako hän tätä pyörimistä ihan loppuun saakka. Toivottavasti ei.

Nukuttua olen saanut edelleen 1-2 herätyksellä pääosin. Välillä heräilen enemmän kyljen kääntämiseen ja välillä taas en. Varsinaisia suonenvetoja ei ole ollut öisin, mutta jonkin verran sellaista kevyttä pohjekramppailua aina välillä. Täytyy toivoa, että ei tule kunnon suonenvetoja, kun ne on niin ikäviä. Mulla on muissa raskauksissa suonenvedot olleet osa näitä viimeisiä raskausviikkoja, eli en kyllä yllättyisi, jos niitä tulisi taas.

Maha alkaa oikeasti tuntua tosi isolta jo ja toimii hyvin iltapalapöytänä Netflixiä katsellessa, haha. Olen kuitenkin jaksanut näitä kovia helteitäkin yllättävän hyvin tämän pötsin kanssa, vielä ei ole tuntunut liian kuumalta tai raskaalta. Se toki helpottaa, että öisin meillä on kuitenkin kotona riittävän viileää, että saa nukuttua. Nyt pyörähtää käyntiin jo viikko 33, what! 

Checklist raskausviikko 32.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni.

Cravings: Ananas! Tekee tosi paljon mieli ananasta ja mansikoita koko ajan. 

Oireet: Kevyet pohjekrampit yöllä.