Sairaalakassin pakkaaminen tuli tällä viikolla ajankohtaiseksi, kun sain viimein pestyä vauvan pikkupyykit ja tehtyä synnytyssuunnitelman valmiiksi. Tätä kirjoittaessani on viikkoja 35+5, ja elokuun toinen päivä. Tämä on hyvin todennäköisesti se kuukausi kun meidän vauva näkee päivänvalon. Mutta mitä me sitten pakattiin mukaan sinne sairaalakassiin näin neljännellä kerralla? No aika paljon kaikkea taas, mitä ei välttämättä tarvita, mutta saatetaan kuitenkin tarvita.

Koronarajoitusten vuoksi synnärillä ilmeisesti toivotaan, että mahdollisesti perhehuoneessa yöpyvä puoliso poistuisi mahdollisimman vähän huoneesta/sairaalasta ja siksi otettiin ehkä hieman enemmän kampetta mukaan, kuin mitä toivon mukaan edes tarvitaan. Meillä on toiveena polikliininen synnytys tai varhainen kotiutuminen ja perhepesähotellissa yöpyminen, ja toivotaankin ettei sairaalassa tarvitsisi viettää kuin ihan minimaalinen aika synnytyksen jälkeen. Mutta kun sitä ei koskaan etukäteen tiedä, on hyvä varautua kaikkeen. Jos sairaalassa vierähtäisikin pidempi tovi, on hyvä, että mukana on riittävästi esim. tekemistä ja omia mukavia sukkia.

Mietin ensin jonkun fancyn sairaalakassin ostamista, mutta sitten ajattelin, että miksi vaihtaa vanhaa ja hyväksi havaittua? Tälläkin kertaa meidän sairaalakassina toimii siis Oton vanha kisareissukassi teinivuosilta, by Kauniaisten Karate. Se ei ehkä ole se tyylikkäin mahdollinen, mutta mitä sitten. Sinne mahtuu paljon tavaraa ja Oton on helppo kantaa kaikki siellä.

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

Sairaalakassin sisältö lyhyesti listattuna lähes kokonaisuudessaan:

• Neuvolakortti, synnytyssuunnitelma ja lompakko
• Kamera, kameran jalusta ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet
• Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvojen puhdistusaine
• Meikkipussi, kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle, deodorantti, siteitä
• Hammasharjat ja -tahna
• Pompuloita, pinnejä ja hiusharja
• Tutti ja harsot
• Imetysliivit, lanoliinivoide ja liivinsuojat
• Mukavat oleskeluvaatteet
• Kotiutumisvaatteet mulle
• Sisätohvelit
• Vauvan kotiutumisvaatteet koossa 50 ja 56
• Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.
• Pientä syötävää ja juotavaa
• Turkinpippureita
• Vauvakirja, kynä ja ensipehmolelu vauvalle
• Turvakaukalo, telakka ja viltti
• Kaurapussi lämmitettäväksi
• Särkylääkettä
• Mustia FFP2-maskeja

Seuraavaksi käyn läpi vähän yksityiskohtaisemmin tätä listausta, miksi mikäkin on mukana ja mihin uskon eri juttuja tarvitsevani.

Neuvolakortti, synnytyssuunnitelma ja lompakko (henkkarit)

Nämä eivät varmaan hirveästi perusteluita kaipaa, kaikki on hyvä olla mukana.

 

Kamera, kameran jalusta, kameran laturi ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet

Jos synnytystä aikoo yhtään dokumentoida, on hyvä olla mukana kamera (tai puhelimen kamera). Kameran jalustan otamme mukaan, jotta voimme mahdollisesti kuvata osan synnytyksestä myös videolle (eikä Oton tarvitse olla siellä kamera kädessä silloin kun tarvitsen tukea). Puhelin ja laturi tietty, että voi sitten soitella lapsille videopuheluita, kun he eivät nyt pääse ollenkaan sairaalaan/perhepesähotelliin katsomaan meitä koronan takia. Ja kuulokkeet sitä ikävää tilannetta varten, mikäli joutuisin useamman henkilön huoneeseen, jotta voin rauhassa sitten soittaa läheisille videopuheluita, kun vierailuaika olisi sitten Otollekin vain yhden tunnin päivässä. Näistä kuvista nyt kamera sekä jalusta puuttuvat (jalusta on autossa ja kameralla otin kuvat), mutta mukaan tulevat!

Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvojen puhdistusaine

Suihku synnytyksen jälkeen on ehkä ihanin suihku ikinä ja silloin on kiva olla omat tökötit, varsinkin kun itse olen niin herkkä tuoksuille, että hajusteettomissakin pesuaineissa saattaa olla mun nenää häiritsevä tuoksu. Synnytyksen jälkeen mulla on muutenkin korkea riski migreenille hormonien vuoksi, joten haluan ehdottomasti käyttää vain omia pesuaineita, joiden hajusteettoman tuoksun kestän varmasti.

Meikkipussi, kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle, deodorantti, siteitä

Olen itse tykännyt meikata aina kotiin lähtiessä kevyesti, koska siitä tulee niin fresh fiilis. Toki riippuu ihan siitä milloin me kotiudumme, onko synnytys polikliininen vai ollaanko osastolla/hotellissa pidempään. Jos kotiudutaan 6h synnytyksestä niin sitten en varmasti meikkaa kotiin lähtiessä. Jos taas ollaan siellä 1-2vrk niin saatan hyvinkin laittaa hieman peittaria silmänalusiin ja kulmakarvageelillä karvat ojennukseen. Deodorantti ja siteet on hyvä olla myös, vaikka sairaalassa/hotellissa onkin siteitä myös sairaalan puolesta.

Hammasharjat ja -tahna

Obviously! Meillä on onneksi ylimääräisiä sähköhammasharjan runkoja ja vaihtopäitä, niin voi laittaa jo valmiiksi synnärikassiin odottamaan, ettei tarvitse niitäkään enää pakata paniikissa juuri ennen lähtöä.

Pompuloita, pinnejä ja hiusharja

Hiukset on kiva saada synnytyksessä kiinni, etteivät ne tule hikisenä naamalle. Ja toki hiuksia on hyvä harjata, ettei kehity jotain kestorastaa takatukkaan lapsivuodeaikana.

Tutti ja harsot

Voi olla, että ei käytetä tuttia lainkaan, mutta on kiva olla mukana se kuitenkin. Olen tietoinen suosituksista tutin suhteen (että ei kannata antaa liian aikaisin, jotta ei vaikuta imetykseen), mutta otan sen kuitenkin mukaan. Esimerkiksi meidän esikoinen söi tuttia heti synnärillä joutuessaan sinivalohoitoon. Harsoja varmuuden vuoksi imetystä varten.

Imetysliivit, lanoliinivoide ja liivinsuojat

Tarkoituksena on imettää tätäkin vauvaa heti alusta lähtien ja imetysliivit ja liivinsuojat tekevät siitä huomattavasti mukavampaa, niin maitoa ei ole välttämättä ihan joka puolella sitten. Lanoliinivoide myös, jotta alkuun kipeytyvät nännit paranevat nopsaa. Itse olen lanoliinivoiteella saanut kipeät ja haavaiset nännit toipumaan ihan parissa päivässä, jonka jälkeen sitä ei ole enää tarvittu.

Mukavat oleskeluvaatteet + sukkia

Mikäli pääsemme perhepesähotelliin, siellä käytetään omia vaatteita. Mukavia sukkia haluan pakata itselleni mukaan myös, koska sairaalan putkilosukat eivät kuulu lemppareihin. Mulla lähti mukaan mm. mukava musta ribbimekko, joka on pehmeä ja venyvä, collegepaita, paksumpi neuletakki, venyvä toppi, jonka kanssa helppo imettää sekä Lulu Lemonin lempparileggarit, jotka menivät hyvin mulle vielä raskauden puolivälin jälkeenkin jalkaan, niin oletan että ne voisivat mahtua vielä synnytyksenkin jälkeen. Ainakin ne venyvät eivätkä purista. Mukavia omia sukkia sairaalan putkilosukkien sijaan, haha.

Kotiutumisvaatteet mulle

Nämä tarvitsen joka tapauksessa, yövyttiin me sitten missä tahansa.

Sisätohvelit

Mikäli ollaan sairaalassa osastolla tai perhepesähotellissa, on hyvä olla itselle mukavat sisätossut.

Vauvan kotiutumisvaatteet koossa 50 ja 56

Vauva on varmasti suurimman osan ajasta ihokontaktissa eli vaippasillaan mun tai Oton sylissä, mutta kotiutumisvaatteet tietenkin tarvitaan. Otan niitä mukaan parissa eri koossa ja pari eri vaihtoehtoa, niin voi sitten katsoa minkä kokoiset kamppeet ovat hyvät juuri tälle vauvalle.

Kotiutumisvaatteiksi elokuiselle ajattelin: Body, housut ja sukat sekä tumput ja pipo. Jos on viileää, päälle vielä collegejumppis ja viltti tarvittaessa. Jos on oikein oikein viileää, niin sitten vielä kaukalolämpöpussi mukaan.

Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.

Toivon niin kovasti, että saadaan yöpyä yhdessä. Pakataan nämä siis mukaan varmuuden vuoksi.

Pientä syötävää ja juotavaa

Jotain pikku välipaloja ja helppoa juotavaa otetaan mukaan jos muistetaan, näitä ei ole vielä sairaalakassissa. Varmaan ainakin hiilihapotettua lähdevettä ja jotain granolapatukoita.

Turkinpippureita

NÄITÄ ON ODOTETTU JOULUSTA ASTI! Sitten kun on supistukset pahimmillaan keskellä synnytystä, aion tsempata ajattelemalla sitä täydellistä tunnetta kun saan ekan turkinpippurin suuhun, hah! Jos muistan. No ehkä se vauvan ajatteleminen voi olla sillä hetkellä vielä isompi tsemppi, mutta turkinpippurit hyvänä kakkosena. Ei enää kauaa rakkaat ystäväni, ei enää kauaa.

Vauvakirja, kynä ja ensipehmolelu vauvalle

Vauvakirja on tärkeää olla mukana heti synnärillä, jotta sinne saa tuoreeltaan kirjoitettua kaikki ylös, mikä muuten saattaa unohtua. Aion myös tehdä puhelimeen jotain muistiinpanoja, mutta mulle on aina ollut tärkeää kirjoittaa käsin sinne vauvakirjaan kaikkea ihanaa pientä heti. Ensipehmolelu tietty vauvalle heti alusta asti mukaan myös.

Turvakaukalo, telakka ja viltti

Mikäli päästään perhepesähotelliin, näille tulee heti tarvetta, sillä sinne siirrytään joko tilataksilla tai omalla autolla. Me siirrytään varmasti omalla autolla ja siksi kaukalo ja telakka on jo asennettuna autoon valmiiksi.

Kaurapussi lämmitettäväksi

Jälkisupistukset voivat olla viheliäisiä ja niiden kanssa lämmitettävä oma rakas kaurapussi on paras.

Särkylääkettä

Luin meidän kk-ryhmästä, että joku oli odotellut Naistenklinikan synnyttäneiden osastolla tällä viikolla 3h  saadakseen särkylääkettä. En haluaisi itse odotella kivuissa niin kauan, eikä Burana ja Panadol ole kovin kalliita, joten sellaiset paketit pakkaan mukaan omaan sairaalakassiin, niin ei tarvitsekaan odottaa. Toimii myös siellä perhepesähotellissa, jossa kätilö vierailee perheen luona kolme kertaa vuorokaudessa. Varmasti osastolla ja hotellissa saa tarvittaessa särkylääkettä, mutta ei ole iso vaiva ottaa omia mukaan varmuuden vuoksi.

Mustia FFP2-maskeja

Sairaalastakin saa varmasti maskeja, mutta migreenin vuoksi en itse voi käyttää muita kuin mustia, niin pakkaan omat ennemmin mukaan. (Valkoiset/vaaleat maskit heijastaa valoa silmän alla, mikä ainakin mulle on aiheuttanut pari kertaa migreenin). FFP2-maskit suojaavat myös minua, toisin kuin tavalliset maskit, jotka suojaavat vain muita ihmisiä ja siksi pakkasin mukaan juuri niitä paketillisen. Sairaalassa/hotellissa pitää oman huoneen ulkopuolella liikuttaessa käyttää maskia ja tukihenkilöllä pitää olla maski myös synnytyksen aikana.

Nyt on niin hyvä fiilis, kun sairaalakassikin on pakattu. Kaikki alkaa olla valmista vauvelin syntymää varten! (Myös minä!). Kirjoittelen raskausviikkokuulumisia kunhan viikot vaihtuu tuossa keskiviikkona jälleen, mutta voin kertoa, että fiilikset alkaa olla aika malttamattomat jo, kun on niin innoissaan!

Jos viime viikolla puhuinkin siitä, kuinka vauvan liikkeet ovat olleet kivuliaita, niin tällä viikolla ne eivät ole enää olleet kivuliaita, mutta sitäkin kuumottavampia. Vauva on nimittäin pyörinyt ja hyörinyt ihan hulluna ja ollut vähintään joka toinen päivä mahassa p o i k i t t a i n. Olen pomppinut jumppapallolla, ollut nelinkontin ja etukumarassa ja yrittänyt kaikin keinoin auttaa vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon, mutta häntä ei juurikaan kiinnosta, eikä tilanpuute ole koitunut hänelle vielä ongelmaksi. Hän hienosti näyttää, kuinka mahtuu vielä näilläkin viikoilla pyörimään akselinsa ympäri juuri silloin kun häntä huvittaa. Nyt alkaa olla se 36. viikko kun ei tarvitsisi enää olla ainakaan poikittain siellä. Perätila tai raivotarjonta ihan ok, mutta poikittain olemiset saisivat nyt riittää.

Mulla on tällä viikolla vielä viimeinen neuvolalääkäri, jossa pääsen ultrallakin kurkkaamaan vauvan meininkejä. Siellä saadaan siis ainakin katsaus minityypin tämänhetkiseen asentoon. Mutta en uskalla sen perusteella tuudittautua vielä siihen, että vauva olisi loppuun asti samassa asennossa, kun hän oikeasti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Mun maha ottaa mitä mielenkiintoisimpia muotoja harva se hetki, kun hän siellä kokeilee, että mitenkäs päin nyt mentäisiin.

Olen saanut nukuttua tosi hyvin taas muutaman yön, mikä on ollut ihanaa. Nyt olen alkanut heräämään suunnilleen 2-3 kertaa yössä vessaan (aiemmin oli 1-2), mutta unet ovat onneksi jatkuneet aina siitä mihin ovat jääneet. Unta on tullut siis yössä hyvin se kahdeksan tuntia ja olo on levännyt. Viime viikolla en nukkunut ihan niin hyvin parina yönä ja sitten tuli nukuttua päiväunia, mitä en ole tehnyt sitten alkuraskauden. Mutta pääasia, että saa levättyä, oli se sitten yöllä tai päivällä. Tärkeintä on kerätä voimia synnytykseen, joka lähestyy lähestymistään.

Kävin eilen raskaushieronnassa, jonka sain lahjaksi babyshowereissa mun ystäviltä ja se oli aivan ihanan rentouttavaa. Huomaa kyllä, kuinka saa heti paremman ryhdin ja niska ja hartiat ei ole yhtään niin jumiset kuin aiemmin. Lisäksi mulla alkoi tällä viikolla vaivaamaan ilmeisesti raskausaikana melko yleinen rannekanavaoireyhtymä (tai joku muu hermopinne) oikeassa kädessä, koska mulla on ollut nimetön ja keskisormi todella kipeät ja hieman turvonneet jo pari päivää. Mulla ei muuten onneksi ole turvotuksia missään, enkä huomaa, että rannekaan olisi erityisen turvonnut, mutta nuo kaksi sormea ovat olleet kuin kaksi kipeää nakkia, haha. Onneksi mainitsin tästä hieronnassa ja musta tuntuu, että käden hieronta auttoi jonkin verran myös tähän vaivaan. Eivät ne sormet ihan vielä entisensä ole, mutta ainakin paljon paremmat kuin ennen hierontaa.

To do -listalta ollaan hoidettu nyt viimeisiä pieniä ostoksia (kuten Lansinohin lanoliinivoide ja tuttipullo) ja lisäksi olen alkanut pikkuhiljaa miettiä synnytyssuunnitelmaa. Jaan mun synnytyssuunnitelman täällä blogissa vielä tällä viikolla. Ne viimeiset yön yli -treffitkin saatiin pidettyä extempore. Kaikki alkaa oikeasti olla niin valmista meidän pientä rakasta varten kuin mahdollista. Paitsi pikkupyykit! Kaikki vauvan vaatteet ja petivaatteet ja harsot pitäisi alkaa nyt seuraavaksi pesemään.

Nyt kun tuli 35+0 täyteen tänään, niin vauvaa ei enää esteltäisi jos hän päättäisi sieltä lähteä tulemaan. Toki hän saisi mieluiten pysytellä mahassa ainakin sen 2-3 viikkoa vielä kasvamassa ja kehittymässä, mutta nyt uskaltaa itsekin olla tosi rennoin mielin, eikä tarvitse pelätä, että synnytys käynnistyy ”ennenaikaisesti”.

Ihan hurjaa ajatella, että jos vauva syntyisi samaan aikaan kuin esikoinen, synnytys olisi kuuden yön päästä! Ja jos samaan aikaan kuin meidän myöhäisin syntyjä eli 4v, niin ei siihenkään ole enää kuin kolme viikkoa ja kolme päivää. Mutta tokihan tämä bebbe voi antaa meidän odotella laskettuun aikaan asti tai jopa sen ylikin, kun ei ne aiemmat synnytykset ole mikään tae siitä, että kaikki menee aina samalla tavalla. Mutta on kyllä hauskaa miettiä, että nyt hän voi periaatteessa tulla ihan milloin vaan. Nyt taidetaan olla ”viimeisillään” ainakin oman määritelmäni mukaan, mutta olo ei kyllä vielä ole sellainen kovin turhautunut tai kyllästynyt, jaksan hyvin vielä odotella. Hieronta auttoi siinä paljon, kun tuli vieläkin toimintakykyisempi ja rennompi olo sen jälkeen.

Tosi hyvillä fiiliksillä, mutta hieman vauvan asentoa jännitän! Mutta ei anneta sen häiritä, hän on tosiaan niin liikkuvainen, että ei ehkä toisaalta tarvitse pelätä, että jämähtäisi siihen poikittaiseen asentoonkaan. Neuvolalääkäriä odottelen myös, kiva päästä kurkkaamaan vauvaa, vaikka ei sieltä varmasti kovin hyvin mitään enää näykään näillä viikoilla ja neuvolan laitteella.

Checklist raskausviikko 35.: 

Vauvan koko hedelmänä: Vauvan viimeinen viikko hunajamelonina, ensi viikolla vaihtuu isompaan meloniin.

Cravings: Puolukkajugua olen himoinnut edelleen, siis näin siitä viime yönä untakin ja joka kerta kun heräsin (viime yönä kolmesti) niin mietin, että ah, sitten kun herään niin syön kyllä taas puolukkajugurttia! Oikein myhäilin tyytyväisenä keskellä yötä, kuinka aamulla saan taas sitä ihanaa herkkua. On se hyvä, että on jotain odotettavaa, haha. 

Oireet: Sormien särky oikeassa kädessä. 

Enää kolme viikkoa siihen, että vauva on täysiaikainen! Ja ihan hullua, että vain 13 päivää siihen, että vauva on saman ikäinen kuin meidän esikoinen syntyessään. Kyllä tässä viikot käy vähiin. Mutta supistuksia mulla ei edelleenkään ole hirveästi, joten voihan se olla, että oikeasti tämä raskaus kestää jopa laskettuun aikaan asti, tai huh, jopa sen yli, vaikka aiemmat ovatkin päättyneet reilusti aikaisemmin. Mutta kun ei sitä koskaan tiedä ja jokainen raskaus on todellakin niin erilainen.

Mulla on muuten ollut tosi hyvä olo edelleen, mutta viime aikoina vauvan liikkeet ovat olleet välillä niin kivuliaita, että kyyneleet on noussut silmiin ja välillä on tullut ihan oksettava olo, kun on sattunut niin paljon. Vauva ei ole rauhoittunut ollenkaan, vaikka viikot ovat menneet eteenpäin. Monestihan sitä sanotaan, että vauvat rauhoittuvat sitten, kun tila alkaa loppua, mutta tämä kaveri on ainakin ihan eri mieltä. Hän ei tilan vähyydestä välitä, vaan yrittää tulla läpi joka puolelta mahaa.

Mulla oli viikonloppuna ihanat ystävien järjestämät baby showerit ja samalla mun ystävä, joka on lääkäri, myös kokeili mun pyynnöstä vauvan asentoa mahassa. Ja halleluja, vauva on siellä pää alaspäin! Mutta hän edelleen liikkuu aivan hurjan paljon, ja sivusuunnassa vaihtaa paikkaa ihan koko ajan. Toivon, että hän ei kuitenkaan enää päättäisi kääntyä pää ylöspäin, kerran hän on nyt löytänyt sentään oikein päin siellä.

Vauva oli pari päivää hieman ylempänä ja asento oli mulle tosi hankala. Hän puski päällä mun kumpaakin lonkkaluuta vuorotellen samalla kun pahoinpiteli mun napaa ja olo oli liikkeiden kanssa välillä todella tukala. Mutta ihanaa, että vauva voi hyvin ja ei ainakaan tarvitse olla huolissaan, että hän ei liikkuisi riittävästi. Tämä vauva todellakin pitää itsestään meteliä ja kertaakaan ei ole tarvinnut tehdä liikelaskentaa. Viime yön aikana hän oli mennyt mahassa alemmas ja nyt mulla ei ole enää lainkaan niin tukala olo kuin vielä eilen. Ihanaa! Aion nauttia tästä hyvästä olosta nyt niin pitkään kuin sitä kestää ja olen todella kiitollinen, että hän päätti nyt asettua hieman alemmas.

Puhuin viime viikolla levottomista jaloista ja se vaiva ei ole pahentuntut, mutta ei helpottanutkaan. Ostin mun vitamiinirepertuaariin vielä magnesiumia seuraajien suosituksesta, mutta se ei ainakaan vielä ole vaikuttanut kovin paljoa. Mutta täytyy toivoa, että se alkaisi vaikuttaa mahd. pian. Onneksi oireena on edelleen ollut lähinnä vain toisen jalan levottomuus, niin kyllä sen kestää.

Nukkuminen on sujunut ihan ok, mutta nuo pari päivää kun mulla oli tuo navan seutu vauvan asennon takia aika kipeä, niin heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä, koska siihen napaan sattui. Eli heräilyä  oli aika monta kertaa yössä. Onneksi viime yö sujui jo paremmin. Täytyy toivoa, että vauva olisi nyt pysyvästi päättänyt hengailla tuolla vähän alempana, niin olo ei menisi enää asennon puolesta tukalaksi. Nyt ne voimakkaat liikkeetkin on helpompi ottaa vastaan, kun napa ei ole käsittämättömän venytyksen kohteena koko ajan.

Synnytys on alkanut olla aika paljon mielessä ja olen kuunnellut BookBeatista Peloton synnytys -kirjaa. Mulla ei ole itsellä synnytyspelkoa, mutta koen, että kirjan avulla olen voinut palauttaa mieleen niitä hetkiä synnytyksestä, kun rentoutuminen on ollut mulle vaikeampaa ja ehkä tehdä sellaisia mielikuvaharjoituksia, että miten pystyisin kivusta huolimatta rentoutumaan tässä tulevassa synnytyksessä. Koen, että mun synnytykset on ollut tosi ihania ja positiivisia kokemuksia kaikki (ja nopeita ja helppoja myös), mutta en usko, että synnytyksessä voi olla LIIAN rentoutunut ja hyvä fiilis, eli kyllä sitä vanhankin koiran kannattaa opetella uusia temppuja.

Hullua, että nyt pyörähtää käyntiin siis jo 35. raskausviikko. Kai sitä nyt aletaan mun mittapuulla olla sitten viimeisillään. Seuraavaksi katseet kohti sitä sairaalakassia ja synnytyssuunnitelmaa. Raskaushieronta on jo varattu, joten synnytykseen valmistautumis -to do lista etenee pikkuhiljaa! Viime viikolla siivosin myös keittiön kuivaruokalaatikot ja aamiaiskaapin ja vauvanurkkauskin saatiin valmiiksi. Ehkä ensi viikolla pesen myös pikkupyykit, kääk!

Checklist raskausviikko 34.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen.

Cravings: Helsingin meijerin puolukkajogurttia on nyt mennyt joka päivä yksi purkillinen ja lisäksi mulla tekee koko ajan hulluna mieli kahvia! Olen pitäytynyt vain yhdessä päivittäisessä aamukahvissa, mutta harkitsen vahvasti, että kävisin ostamassa kofeiinitonta kahvia tähän himoon, niin saisi juoda vielä iltapäiväkahvitkin aamukahvin lisäksi. 

Oireet: Kova kipu navassa vauvan liikkeistä ja levottomat jalat. 

Laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa, ja siihen, että tämä vauva on ollut mahassa yhtä kauan kuin esikoinen syntyessään, on enää alle kolme viikkoa. Huh. Kai tässä pikkuhiljaa voi tosiaan alkaa asennoitumaan siihen, että viimeisiä viedään. Olo on edelleen hyvä, mutta kyllä tässä on alkanut myös huomata, että loppu lähestyy. Vauva on kasvanut kokoa tosi paljon ja huomaa, että lapsivettä on vähemmän ja vauvaa enemmän. Liikkeet näkyy tosi hurjasti ulospäin, maha muuttaa muotoaan ihan valtavan paljon joka päivä, kun vauva siellä muljuu. Toki vauva on ollut tosi aktiivinen alusta asti (tunsin liikkeet jo 11+), mutta nyt viime aikoina liikkeet ovat näyttäneet oikeasti ihan joltain alien-invaasiolta. Ihan kreisi meininki mahassa, joka näkyy ja tuntuu.

Viime aikoina osumaa ovat saaneet erityisesti nivuset ja kohdunsuu, mutta samalla myös napa ja ylämaha. Kai hänellä alkaa jo oikeasti olla pituuttakin aika hyvin, kun hän onnistuu terrorisoimaan yhtäaikaa sekä ihan alhaalla että ihan ylhäällä. Siellä kohdussa hän suorittaa kunnon venyttelyitä. On myös helpottavaa, että vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Ei tarvitse arvailla hänen vointia. Edelleen mua kuitenkin askarruttaa tosi paljon se, miten päin hän on mahassa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää, kun sekä ylhäällä että alhaalla tuntuu niin voimakkaasti liikkeet. Hikka tuntuu edelleen vain alhaalla, mutta ei siihen voi 100% luottaa. Välillä liikkeet tuntuu tosi epämukavalta ja jopa kivuliaalta, mutta onneksi ei koko ajan.

Supistuksia ei ole ollut sen enempää kuin edelliselläkään viikolla, mutta ehkä n. joka toinen tai joka kolmas päivä on ollut vähän sellaista kuukautiskipumaista jomottelua alaselässä. Se on mennyt kuitenkin ohi panadolilla. Jotenkin oudosti tämä menkkajomotus ei ole ollut yhteydessä lainkaan siihen, kuinka paljon olen liikkunut päivän aikana. Yleensä näitä jomotteluita on nimittäin tullut juuri niinä päivinä kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko tämä vauvan tapa kertoa, että hän tykkää siitä kun kävelen ja touhuilen ja ei pitäisi pötkötellä? Kenties.

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut näitä kovia helteitäkin. Olen saanut yöt nukuttua ja olo on ollut varsin hyvä. Toki kuumuus on uuvuttavaa välillä, mutta kun olen vaan juonut riittävästi, mennyt tarvittaessa varjoon ja viilentänyt joko uimalla tai viileällä suihkulla, on jaksaminen pysynyt ihan hyvänä. Viikonloppuna käytiin Porvoossa Oton pikkuserkun perheen kanssa ja siellä oli kyllä jopa tuskastuttavan kuuma, 32 astetta, eikä tuullut yhtään. Mutta siitäkin selvittiin ja illalla jaksettiin lähteä vielä Hietsuun uimaan pienen siestan jälkeen.

Mulle ei ainakaan vielä ole tullut helteistä kovia turvotuksia. Täytyy toivoa, ettei tulekaan. Kengät mahtuu hyvin jalkaan edelleen onneksi. En muista, että mulla olisi ollut muissakaan raskauksissa turvotusta, mutta synnytyksen jälkeen olen yleensä turvonnut jonkin verran ainakin ekoina päivinä. Veikkaan, että sama käy myös tällä kertaa, koska se tuntuu olevan mulle tyypillistä.

Yritän käydä päivittäin edes pienellä kävelyllä ja pysyä muutenkin aktiivisena, koska olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus mun jaksamiseen ylipäätään. Toivon, että kun olen pystynyt tässä raskaudessa liikkumaan paljon enemmän, ei synnytyksen jälkeenkään tulisi niin kovia liitoskipuja. Mutta voihan se olla, että sillä ei ole siihen mitään vaikutusta. Liitoskivut on kyllä niin outoja! Voi mennä viikkoja, ettei mulla ole niitä lainkaan. Sitten yhtäkkiä jonain hetkenä taas ei pysty kääntämään kylkeä sohvalla lainkaan, kun tuntuu, että lonkka repeää irti. Ja sitten kun nousen ylös ja kävelen muutaman minuutin, niin kipua ei tunnu taas ollenkaan, eikä se tule takaisin taas moneen viikkoon. Juuri tällä viikolla mulla oli yhtenä iltana tosi kova kipu lonkissa ja jouduin pyytämään Otolta apua sohvalta ylös nousemiseen. Sitten kun menin pihalle ja käppäilin hetken, kipu helpotti, eikä ole tullut takaisin.

Levottomat jalat vaivasivat mua pari kuukautta sitten ja nyt ne ovat tehneet kevyen comebackin. Tai oikeastaan mulla on vain yksi levoton jalka, haha. Rautatabletit auttoivat alkuun tosi hyvin siihen jalkojen levottomuuteen, mutta nyt se oire on jostain syystä osittain palannut, vaikka arvojen pitäisi olla ihan hyvät. Pitänee ostaa myös magnesiumia ja B12-vitamiinia ja kokeilla jos niistä olisi apua. Onneksi vielä ei ole tullut sitä, että molemmat jalat ja toinen käsi on levottomia, vain yhden jalan levottomuutta on helpompaa sietää ja saada unenpäästä kiinni.

Hyvällä, odottavalla fiiliksellä eteenpäin! Nyt alkaakin jo 34. raskausviikko, ihan älytöntä.

Checklist raskausviikko 33.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen

Cravings: Ne mansikat edelleen. 

Oireet: Satunnainen levoton vasen jalka yöllä, satunnaista menkkajomottelua. 

Viikot käy niin vähiin, mutta ihanaa! Pikkuhiljaa on alkanut tulla (sen pienen mahahaikeuden lisäksi) sellainen valmis olo. Että nyt me aletaan oikeasti olla valmiita ottamaan tämä pikkuihminen tänne meidän kanssa niin henkisesti kuin muutenkin. Vauvakuume alkaa olla melkoinen koko perheellä ja odotellaan aivan into piukassa, että milloin me hänet saadaan. Toki kaikki tiedetään, että varmasti menee vielä monen monta viikkoa, mutta kuitenkin. Kun vielä aiemmin vaaka kallistui enemmän siihen ”en ole vielä valmis luopumaan ihanasta masusta” -puolelle, niin nyt se alkaa olla enemmän kallellaan sille ”voi kun saataisi jo tavata vauva” -puolelle.

Koska laskettu aika on 1.9. ja mun synnytysten ajankohdat on olleet mitä on, uskallan melko varmasti sanoa näin heinäkuussa, että ensi kuussa me tavataan meidän vauva! Tai ainakin olen todella yllättynyt jos hänestä tulisikin syyskuinen. Sitten hän todellakin olisi meidän perheen Matti Myöhäinen jos antaisi odotuttaa itseään sinne asti. Hauskaa muuten nähdä myös tuleeko hänestä leijona vai neitsyt, vaikka en sinällään olekaan mikään horoskooppiharrastelija. Meidän perheessä on jo kaksi neitsyttä, joten siksi hauska nähdä tuleeko kolmas samanlainen vai ensimmäinen leijona.

Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä oli kaikki oikein mallikkaasti. Painoa on nyt tullut alusta alkaen tasan 10kg ja neuvolan hoitaja sanoi, että se nousee juuri sopivassa tahdissa. Mulla on tullut aiemmissa raskauksissa yhteensä 12-17kg painoa (en nyt muista missä raskaudessa tuli minkäkin verran tarkalleen, mutta eniten mitä tuli on 17 kg ja vähiten 12kg. Eli sen kanssa on ainakin melko linjassa. Myös verenpaineet oli oikein hyvät, hemoglobiini oli noussut lisäraudalla ja vauvan sydänäänet oli oikein hyvät.

Seuraava neuvola-aika mulla on vasta viikolla 36 oleva neuvolalääkäri, jossa sitten ilmeisesti katsotaan ultralla vauvan kokoa ja asentoa myös. Ainakin viimeksi mulla oli neuvolalääkärissä ultra, mutta katsotaan onko tälläkin kertaa. Ja sen jälkeen on vielä yksi neuvolakäynti viikolla 37. Hurjaa, miten vähän niitä on tässä lopussakin, mutta edelleen, mitäpä siellä ramppaamaan sen enempää, kun kaikki on hyvin. Ja yhteyden saa aina tarvittaessa kuitenkin esim. Maisan kautta. Sekin on ihan kiva, ettei tarvitse esim. ramppailla vaa’alla parin viikon välein, koska siitä tulee ainakin itselle ihan turhaa stressiä sitten etukäteen, että jännittää paljonko se paino on noussut. Meillä ei ole kotona vaakaa, mikä on hyvä, koska en muutenkaan halua koko ajan olla perillä siitä paljonko painan. Oma olo kertoo enemmän kuin vaa’an lukema.

Vointi on ollut melko hyvä edelleen. Olen jaksanut käydä Lintsillä ja rannalla ja puistossa ja kaupoilla ihan hyvin. Vauva hakee nyt selkeästi asentoa tosi paljon, sillä välillä on todella epämukava tunne mahassa tai alakerrassa, kun hän on ihan ihmeellisissä asennoissa. Ei ole vieläkään kiinnittynyt vaan liikuskelee tosi paljon. Ihan poikittain ei ole ollut, mutta aika vinossa kuitenkin. Ja välillä maha on tosi ylhäällä ja painaa keuhkoja, mutta välillä taas hän menee selkeästi alemmas. Jännityksellä odotan jatkaako hän tätä pyörimistä ihan loppuun saakka. Toivottavasti ei.

Nukuttua olen saanut edelleen 1-2 herätyksellä pääosin. Välillä heräilen enemmän kyljen kääntämiseen ja välillä taas en. Varsinaisia suonenvetoja ei ole ollut öisin, mutta jonkin verran sellaista kevyttä pohjekramppailua aina välillä. Täytyy toivoa, että ei tule kunnon suonenvetoja, kun ne on niin ikäviä. Mulla on muissa raskauksissa suonenvedot olleet osa näitä viimeisiä raskausviikkoja, eli en kyllä yllättyisi, jos niitä tulisi taas.

Maha alkaa oikeasti tuntua tosi isolta jo ja toimii hyvin iltapalapöytänä Netflixiä katsellessa, haha. Olen kuitenkin jaksanut näitä kovia helteitäkin yllättävän hyvin tämän pötsin kanssa, vielä ei ole tuntunut liian kuumalta tai raskaalta. Se toki helpottaa, että öisin meillä on kuitenkin kotona riittävän viileää, että saa nukuttua. Nyt pyörähtää käyntiin jo viikko 33, what! 

Checklist raskausviikko 32.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni.

Cravings: Ananas! Tekee tosi paljon mieli ananasta ja mansikoita koko ajan. 

Oireet: Kevyet pohjekrampit yöllä.