Viimeistä päivää nimetön

31.03.2017

Huomenna meidän tytär kastetaan, ja samalla hänen nimensä paljastetaan viimein kaikille muillekin ihmisille. Viimeistä päivää nimetön on ehkä harhaanjohtava, onhan tuolla ihanalla minillä ollut nimi jo monta kuukautta, se on vaan pysynyt visusti salassa. Ei olla lipsautettu kenellekään, ainoat joilla nimi on tiedossa ovat kastepappi, sekä leipuri joka tekee kakun. Leipurikin tietää vain etunimen. Salailu ei ole ollut hankalaa, kyllä siihen on näin kolmannella kerralla jo tottunut että päivisin meidän vauva on nimenomaan ”vauva”, ja illalla kahdestaan nukkuvaa tuhisijaa ihastellessa hän on sitten *nimi*.

Moni teistä on samanlaisia nimi-intoilijoita kuin minäkin. Tykkäätte pohdiskella erilaisia nimiä ja lukea harvinaisista nimistä. Moni teistä on jopa kertonut löytäneensä tänne blogiin meidän tyttöjen harvinaisten nimien ansiosta. Musta se on ihanaa, nimet ovat ihan hurjan mielenkiintoisia! Nimimakuja on paljon erilaisia, ja musta se on mahtavaa että Suomessa lapsen saa nimetä ihan oman maun mukaan, tietenkin asiallisuuden rajoissa. Meille nimen etsiminen ja keksiminen on aina ollut tärkeä prosessi, ja ollaan valittu jokainen nimi pitkän harkinnan ja mietinnän tuloksena. Tätäkin nimeä ollaan makusteltu lokakuusta asti ja se tuntuu tismalleen oikealta.

Tärkeintä on ollut löytää jokaiselle lapselle sellainen nimi joka sopii juuri heille, joka kuulostaa kauniilta meidän omaan korvaan ja jolla on jokin meille rakas tai tärkeä merkitys. Niin myös näin kolmannella kerralla. Me ollaan löydetty vauvalle kolme ihanaa nimeä jotka kuvaavat häntä ja liittävät hänet meidän perheeseen ja hänen sisaruksiinsa. Joka kerta kun kutsun vauvaa hänen nimellään, mua hymyilyttää. Se on ihana!

Ensimmäisellä kerralla nimeä paljastaessa mua jännitti paljon enemmän kuin nyt. Nyt mulla on jo pian kuuden vuoden kokemus harvinaisen nimen omaavien lasten äitinä. Tiedän että harvinaiset nimet ovat nykyään todella yleisiä ja tiedän että lasten päiväkoti- ja harrastuskavereilla on toinen toistaan jännittävämpiä ja erikoisempia nimiä joista osaa en ole koskaan aiemmin kuullut. Ihanaa että erilaiset nimet saavat kaikki kukkia ja tulla kuulluksi, olivat ne sitten perinteisempiä tai harvinaisempia.

Mä tiedän että nimi tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, niinkuin nimet yleensäkin. Se on ihan ok, on mullakin nimiä joista pidän enemmän ja jotka eivät niin ole minun makuuni. Toivon silti asiallista kommentointia, sillä en tule julkaisemaan yhtäkään asiatonta kommenttia. Jos ei mielipidettään osaa ilmaista toisia ihmisiä kunnioittavasti, se ei ansaitse tulla kuulluksi tai luetuksi. Tämä vain näin etukäteen pienenä muistutuksena, koska tiedän että teidän kaikkien melkein sadan tuhannen ihanan joukossa on myös muutama sellainen jotka eivät tätä aina muista. Pysytään siis asiallisena, eikö!

Multa pyydettiin että saisitte arvailla nimeä vielä kerran ennen kuin sen paljastan. Nyt saatte siis arvata vielä nimeä, tai saatte kertoa minkä nimen TE antaisitte meidän kolmannelle neidille nyt kun olette nähneet hänet. Musta on tosi hauskaa aina lukea ehdotuksia ja arvailuja esim. äitiryhmistä kun äidit lisäävät kuvia vauvoista ja kysyvät että minkä nimen toiset äidit antaisivat kun he itse eivät meinaa keksiä nimeä. Vaikka me ollaankin nimi päätetty jo aikaa sitten, on hauska lukea myös toisenlaisia näkökulmia.

Sen verran paljastan nimestä, että nimiä tulee kolme ja nimi sopii isosiskojen nimien kanssa yhteen. <3

Eipä tässä muuta kuin nyt vaan jatkan leipomista ja valmistaudun huomiseen upeaan päivään, mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille!


Puoliso mukaan vauvanodotukseen – Libero Baby Buzz

30.03.2017

Toimin vuoden 2017 ajan Liberon Ambassadorina, ja tämä postaus on osa Liberon ja Lifien kaupallista kampanjaa. Mun raskausajasta on pian kaksi kuukautta, tämä aika sen jälkeen on lentänyt kuin siivillä. Raskausaika sen sijaan tuntui välillä aivan tuskastuttavan pitkältä. Siinä missä nämä kaksi kuukautta raskauden jälkeen tuntuvat yhdeltä silmänräpäykseltä, oli yhdeksän kuukauden raskausaika ainakin seitsemän vuotta pitkä. Vaikka vauvanodotus on aivan ihanaa aikaa, on se omalta osaltaan myös hermoja raastavaa pelkoa siitä että onko vauvalla kaikki hyvin, sekä ainakin mulla erilaisia oireita oireiden perään.

Parasta raskaudessa ovat vauvan liikkeet, jotka kertovat siitä että vauva on elossa ja voi hyvin, sekä luovat kuvaa siitä millainen tyyppi tuleva pikkuinen on. Monesti vauvat ovat jo mahassa sellaisia kun tulevat sitten olemaan synnyttyäänkin, eloisia tai rauhallisempia. Mulle mielikuvien muodostaminen tulevasta vauvasta helpottui ainakin huomattavasti sen myötä kun hän alkoi liikkumaan, se teki raskaudesta paljon todentuntuisempaa. Ja näin jälkeenpäin voin sanoa että ainakin toistaiseksi hän vaikuttaa juuri sellaiselta kuin oli mahassakin, tosi aktiivinen ja kova liikkumaan, mutta nukkuessaan ihan rauhallinen.

Äiti on tietenkin kokoajan perillä omasta raskaudestaan ja vauvan menoista mahassa, mutta entäs sitten puoliso? Hän vain kulkee vierellä ja yrittää omalta osaltaan osallistua odotukseen. Otto on tukenut mua jokaisessa raskaudessa alusta loppuun asti ihan täysillä ja ollut niin mukana kun on voinut. Hän on kokeillut mahaa kerta toisensa jälkeen kun olen huutanut että ”tuu äkkiä kokeilemaan vauva riehuu!”, ja hän on hieronut selkää ja paijannut masua.

Hän on myös rehellisesti kertonut jokaisen raskauden jälkeen, miten paljon todellisempaa siitä tuli vasta sitten kun vauva syntyi. Ainakin mä olen saanut sellaisen fiiliksen että minun miehelleni raskaus ja vauva on aikamoisen absurdi asia siihen asti että lapsen voi oikeasti nähdä mahan ulkopuolella. Puolisolle raskaus on tietysti iloinen asia, mutta koska hän ei voi itse tuntea kaikkea sitä mitä äiti tuntee, raskausaika saattaa olla myös kovan stressin ja huolen aikaa, huolen siitä onko kaikki hyvin.

Kaikki muutokset tapahtuvat äidin kehossa, ja ne valmistavat häntä kokoajan vauvan tuloon, mutta puoliso ei saa samanlaista luonnon apua muutokseen. Libero on ottanut tehtäväkseen tuoda raskausaikaa lähemmäs myös toista tulevaa vanhempaa, ja siksi Libero on kehittänyt Baby Buzz-rannekkeen, jolla hänkin pysyy mukana vauvan liikkeissä. Ranneketta kevyesti painamalla äiti voi lähettää puolisolleen viestin, ”buzzin”, kun vauva liikkuu, ja näin hänkin tuntee liikkeen vaikka ei olisikaan mahasta kosketusetäisyydellä. Baby Buzz-rannekkeen saa Liberolta ilmaiseksi lainaan raskauden ajaksi, ihan uskoamattoman hienoa eikö?

Uskon että ainakin meille tämä olisi ollut mahtava lisä varsinkin ensimmäisessä raskaudessa, kun kumpikaan meistä ei tiennyt vielä vanhemmuudesta mitään. Toki tämä olisi ollut hauska tokalla ja kolmannellakin kerralla, mutta uskon että etenkin esikoisen odottajille ranneke voisi olla todella hieno lisä odotusaikaan.

Jos olet raskaana ja haluaisit ottaa puolisosi rannekkeen avulla odotukseen mukaan, mene osoitteeseen libero.fi/babybuzz ja tilaa rannekkeet ilmaiseksi lainaan sinulle ja puolisollesi. Mun mielestä on uskomattoman hienoa että Libero tarjoaa tämän mahdollisuuden maksuttomasti! Baby Buzz-ranneke ja sovellus toimivat Applen puhelimilla joissa on käytössä iOs 9 tai uudempi, sekä bluetooth -yhteys. App storessa on saatavilla Baby Buzz-sovellus jonka avulla rannekkeet toimivat, ja appi on ladattavissa iPhone 4S-mallista eteenpäin. Rannekkeen voi tilata lainaan raskausviikolle 35 asti, ja siinä on n. kahden viikon toimitusaika.

Yhteistyössä Libero.

Kokeilkaa te ihmeessä miten tämä toimii, mua ainakin harmittaa että en kerennyt itse kokeilemaan kun raskaus päättyi vain pari kuukautta liian aikaisin tämän kannalta, hah!


Kuulumisia juhlajärjestelyn keskeltä

29.03.2017

Moikka! Tuntuu että koko tämä viikko on ollut yhtä hulinaa ja tahti vain kiihtyy loppua kohden kun lauantaina on kastejuhla. Mulla on ollut paljon töitä ja samaan aikaan vauva on vaihtanut joka toinen päivä rytmin ihan päälaelleen ja mun on ollut vähän haasteellista ennakoida päivän sisältöä. Esimerkkinä että maanantaina hän aloitti päivän ekat päiväunet kello 7.45 ja tänään me herättiin yöunilta puoli kymmeneltä ja hän nukahti ekan kerran vähän ennen puolta päivää. Yöt hän on nukkunut niinkuin ennenkin mutta tämä päivärytmi nyt taas heittelee todella paljon. Se ei muuten haittaa mutta tosiaan päiviä ei voi suunnitella kovin tarkkaan kun kaikki saattaakin mennä aivan eri tavalla kuin on ajatellut.

Nyt ollaan kuitenkin saatu taas monia kastejuhla-asioita hoidettua, koristeet ovat jo kotona, kastetodistus, -kynttilä ja kummitodistukset on noudettu, ja olen etsinyt valmiiksi meidän kastemaljan, vihkiraamatun ja liinan jolla myös mun pää on aikoinaan pyyhitty kasteessa. Menun suunnittelu on edelleenkin vaiheessa ja se taitaa olla tämän illan puuha kunhan kaikki lapset nukkuvat. Kukat tilaan varmaankin huomenna, sillä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mun tilaama kastejuhlamekko tuli Asokselta toissapäivänä, mutta se olikin suoraan sanoen ihan tosi huono. Ei istunut ollenkaan, väri ei ollut sellainen kuin kuvissa ja mekossa oli tosi kauhea kemikaalien haju. En kertakaikkiaan voinut kuvitella laittavani sitä lauantaina päälle, vaikka siinä kätevät imetysluukut olikin. No, mä sitten paniikissa skouttasin kaikki mahdolliset perusvaatekauppojen nettisivut ja bongasin Zarasta yhden aivan ihanan mekon, jota vielä sattui olemaan meidän lähimmässä Zarassa. Käytiin eilen siellä ja sovitin mekkoa ja se on ihan täydellinen, ja se päällä myös imetys onnistuu todella helposti ja huomaamattomasti vaikka se ei varsinainen imetysmekko olekaan. Onneksi löytyi kiva mekko, nyt on hyvä fiilis asun suhteen.

Huomenna olen menossa päivällä vauvan kanssa pariin työtapaamiseen, sekä lounaalle keskustaan mun entisen työkaverin kanssa jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Ihana päästä vaihtamaan kuulumisia ja herkuttelemaan pitkästä aikaa yhdessä. Toivottavasti vauva viihtyy hyvin kaupungilla ja julkisissa tällä kertaa, hän ei nimittäin vieläkään syö tuttia. Nyt pääsen sentään liikkeelle niin aikaisin että voin välttää ruuhkametrot ja ihan hyvin vaikka imettääkin metrossa tarvittaessa, kun päästään vauvan kanssa istumaan jos nälkä yllättää hänet.

Samalla kun mä kirjoitan tätä (klo 16.30), Otto torkkuu eteisen lattialla ja keinuttaa unissaan vauvan kaukaloa, jossa vauva nukkuu nukahdettuaan autoon juuri ennen kuin tultiin kotiin. Nuo kaksi on kyllä hellyyttävä näky. Otto meni siihen keinuttamaan ja pötköttämään, että mä sain tehtyä tämän kun vauva meinasi herätä vaikka ei ollut nukkunut vielä kuin pienen hetken. Siihen nukahtivat sitten kunnolla molemmat. Onneksi Otto ei ole kovin vanha vielä niin hänellä kestää selkä tuollaista lattialla nukkumista, vaikka ei paras paikka olekaan. Ja nyt Zelda meni tuohon viereen paijaamaan isin tukkaa. Voi apua, täällähän sumenee kohta näkö onnenkyynelistä.

Joo-o, tämä on kyllä toimintaa täynnä oleva viikko! Mutta blogi ei hiljene, huomenna on tulossa raskauteen liittyvää asiaa ja loppuviikko fiilistelläänkin sitten nimeä ja kastejuhlaa. En malta odottaa!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3


Korvakoruja ja muotinäytöksiä

28.03.2017

Meidän perheen tyylitaituri on kyllä ehdottomasti keskimmäinen neiti. Hän on erittäin kiinnostunut vaatteista ja tyylistä ja stailaamisesta ja suurin osa hänen leikeistäänkin liittyy jollain tavalla pukemiseen tai pukeutumiseen. Musta se on ihanaa, koska näen siinä pienen itseni. Vaikka meillä on sama kiinnostuksenkohde, musta on myös ihanaa että hän on löytänyt tämän rakkauden vaatteita kohtaan aivan itse. Mä en ole koskaan pukuleikkejä tuputtanut tai muutakaan, mutta olen tietysti mahdollistanut niitä omalta osaltani tarjoamalla esimerkiksi roolivaatteita leikkeihin.

Esikoinen on paljon mutkattomampi omien vaatteidensa kanssa, hän pukee päälle sitä mitä kaapista ekana sattuu käteen (tai mitä äiti antaa), ja valitsee joskus kaupasta jotain jos löytää jotain hauskaa. Mä järjestin aina pienenä kavereiden kanssa muotinäytöksiä, yksi toimi aina juontajana ja sitten me esiteltiin porukalla meidän äideille kaikkea mitä mun kaapista löytyi. Muuten vanhemmat kyllä tykkäsivät meidän esityksistä, mutta sama homma taisi ärsyttää mun äitiä kuin muakin: kaikki vaatteet mytyssä ja sotkussa lattialla sen jälkeen. Hah! Mutta mitäpä sitä ei hyvän leikin eteen tekisi, eikö.

Takki Lindex (saatu) / Paita ZARA / Housut Lucky nr. 7 (saatu) / Kengät ZARA / Korut H&M / Pinnit H&M 

Tämän kevään röyhelöt ja tikatut bomber-takit on löytäneet tiensä myös lastenosastolle, ja ne sopivat musta aivan ihanasti lapsille. Jotkut aikuisten trendit on sellaisia että ei missään nimessä tarvitsisi päätyä lasten hyllyyn, mutta nämä kaksi on juuri sellaisia joita mielellään pukee minien päälle. Söpöjä, rentoja ja tyylikkäitä. Bomberit ovat kivaa vaihtelua nahkatakkitrendin jälkeen, ja paljon käytännöllisempiä.

Kevään trendeistä myös vaaleansininen väri on löytänyt tiensä meille. Se on ihanan raikas ja suloinen väri joka sopii musta tosi nätisti lasten päälle. Vaaleansinistä löytyy niin takista kuin paidastakin, ja tarttuipa meille juuri kaupasta mukaan myös vaaleansininen välikausipipo. Kuvissa Zeldalla on klipsikorvakorut korvissa, hän eräänä päivänä ilmoitti että haluaa käydä ostamassa klipsikorvikset niinkuin isosiskollakin on, ja niin me sitten löydettiin nämä H&M:ltä.

Meidän tytöt saavat oikeat korvakorut sitten kun he itse haluavat (itse sain 3-vuotiaana kun halusin), mutta ainakaan toistaiseksi heillä ei ole mikään kiire ollut. Olen rehellisesti kertonut että se sattuu, ja että siinä kestää parantua ja niitä pitää hoitaa tosi hyvin.

Tähän asti klipsit on riittäneet eikä kumpikaan ole vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta ottamaan oikeita korviksia, vaikka joillain dagis- ja harrastuskavereilla ovatkin niitä ihastelleet. Mulle ei kyllä mitään traumoja jäänyt korvistenlaitosta eikä koskaan tullut mitään ongelmia, olin vaan ylpeä siitä että olin ensimmäinen omassa tarharyhmässäni joka sai korvakorut. Se oli mulle silloin naperona iso juttu vaikka eihän sillä mitään väliä ole, hah. Saa nähdä milloin tytöt haluavat, vai haluavatko ikinä. Eikai niitä mikään pakko ole ikinä laittaa jos he eivät itse halua.

Ollaanko teillä innostuneita korvakoruista tai pukuleikeistä? Minkä ikäisenä teidän muksut ovat saaneet/saavat korvakorut, tai milloin itse saitte?


Säästäminen osana hyvinvointia – Henki-Fennian säästövakuutus

27.03.2017

Toimin vuoden 2017 ajan Henki-Fennian ambassadorina, ja postaus on osa Henki-Fennian ja Lifien kaupallista kampanjaa. Henki-Fennia on haastanut mut kiinnittämään huomiota itseni ja perheeni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin erilaisten teemojen kautta.

Tällä kertaa mun tehtävänä oli pohtia miten pystyn turvaamaan meidän koko perheen tulevaisuuden entistä paremmin ja nauttimaan tästä päivästä – toisin sanoen keskittymään kunnolla tämän vuoden haasteeseeni, eli lisäämään meidän perheen hyvinvointia. Tällä viikolla vietetään myös Global Money Weekia, joten aihekin on enemmän kuin ajankohtainen. Rahasta ja säästämisestä pitäisi puhua enemmän, sillä se todella on tärkeä osa elämää.

Siitä asti kun tulin äidiksi olen alkanut säästää rahaa tulevaisuuteen. Kyllä, vasta siitä asti. Siihen asti että tulin äidiksi kuusi vuotta sitten, mä pystyin kyllä säästämään joihinkin asioihin joita esimerkiksi halusin ostaa, tai vaikkapa matkoihin, mutta pidempiaikainen säästäminen on tullut mukaan vasta vanhemmuuden myötä. Vanhemmuuden myötä on alkanut miettiä tulevaisuutta ja elämää paljon pidemmälle, ja halu turvata perheen tulevaisuus ajoi mut ottamaan selvää erilaisista säästämistavoista ja konkreettisesti säästämään ja sijoittamaan.

Aluksi säästäminen ihan vaan tilille tuntui ajatuksena helpolta, mutta se ei kuitenkaan pidemmän päälle ole kannattavaa, päin vastoin, inflaation myötä säästetyn rahan arvo vain laskee vuosi vuodelta, koska raha ei tilillä makuuttamalla kasva ollenkaan korkoa. Aika pian siis ymmärsin että jos haluan oikeasti säästää, se tarkoittaa käytännössä sijoittamista.

Henki-Fennian säästövakuutus on hyvä vaihtoehto silloin jos sijoittaminen esimerkiksi rahastoihin ei ole kovin tuttua, ja riskinotto pelottaa mutta rahat olisi kuitenkin kiva saada tuottamaan. Koska säästövakuutus on räätälöitävissä jokaisen tarpeisiin, se sopii loistavasti myös tuottohakuisemmalle säästäjälle joka on valmis ottamaan riskiä enemmänkin. Säästövakuutus sisältää myös henkivakuutusturvan joka tuo turvaa lähimmäisillesi pahimman sattuessa.

Kun pääsin säästämisessä alkuun, musta on tullut tosi innokas säästäjä ja olenkin säästänyt jo monta vuotta. Säästän sekä lyhytaikaisemmin esimerkiksi matkoja ja hankintoja varten joka kuukausi tietyn summan maltillisella riskillä, ja sen lisäksi me säästetään lapsille tuottohakuisemmin aavistuksen korkeammalla riskillä, koska säästöaika on niin pitkä että se kohtuullistaa riskiä. Henki-Fennian joustavalla säästövakuutuksella voi säästää täysin omaan elämään sopivasti. Sillä voi säästää vaikkapa joka kuukausi tietyn summan, esim 50€/kk, tai sitten voi laittaa aina vähän harvemmin isomman summan sivuun.

Vakuutusta tehtäessä voi määrittää samalla kertaa muun muassa sijoitusajan pituuden, sijoitettavan summan suuruuden, sijoituskohteet ja vakuutuksen edunsaajat. Näihin voi tehdä muutoksia milloin tahansa vakuutuskauden aikana, ja säästöön kertyneen summan voi nostaa osissa tai kokonaan ihan milloin haluaa. Eli jos vaikka tulee äkillinen rahantarve, voi säästöstä nostaa sitä varten koska tahansa. Esimerkiksi jos mulla vaikka menisi kamera rikki ja tarvitsisin nopeasti uuden blogin takia, on hyvä olla rahaa säästössä. Ilman kameraa mä en voisi tehdä mun töitä, ja uusi laadukas kamera maksaa vähintään tuhat euroa. Vaikka sen voisi maksaa kuukausittaisesta budjetista, on kiva että löytyy sen verran ylimääräistä säästöstä, että ei tarvitse.

Lapsille me säästetään siksi, että me halutaan auttaa heitä myös sitten kun heidän on aika lähteä omille teilleen, tai sitten kun he haluavat toteuttaa elämänsä suuria haaveita. Oli se sitten vaihto-oppilasvuosi tai oman kodin pesämuna, mä haluan kyetä tukemaan taloudellisesti meidän kaikkia lapsia sitten jos he sitä tukea joskus tarvitsevat. Tai vaikka eivät niin kovin tarvitsisikaan, mutta se olisi mukavaa ja helpottaisi elämää. En missään nimessä sano etteivätkö lapset saisi ja heidän pitäisi itsekin tehdä töitä unelmiensa ja tulevaisuutensa eteen, mutta haluan tukea kaikkea mahdollista opiskelua, haaveiden toteuttamista ja omaan tulevaisuuteen sijoittamista parhaani mukaan. Haluan myös kannustaa lapsia itseään laittamaan vaikkapa synttärilahja- ja muita rahoja säästöön ja opettaa näin säästämistä heillekin jo pienestä pitäen.

Henki-Fennian säästövakuutuksella voi halutessaan säästää hyvin myös lapselle tai lapsenlapselle, tai muille lähiomaisille. Mäkin aloitin säästämisen nimenomaan lapsista, säästin ensin heille koska se tuntui tärkeältä ja oli jotenkin helppo polku säästämiseen. Pikkuhiljaa innostuin sitten säästämään itsellenikin, enkä hetkeäkään ole katunut. On maailman paras tunne kun tietää että kaikkeen yllättäväänkin on varautunut ja että jos oikeasti tuntuu että haluaa tai joutuu ostamaan jotain kallista, siihen on mahdollisuus.

Minulle ehdottoman tärkeä osa hyvinvointia on, että pystyn olemaan huoletta meidän tulevaisuudesta myös rahallisesti. Henki-Fennia säästövakuutuksen avulla voi sekä elää hetkessä, että varautua tulevaisuuteen. Mikäs sen parempaa!

KILPAILU:

Klikkaa itsesi Henki-Fennian sivuille ja vastaa lyhyesti kolmeen kysymykseen säästämisestä niin voit voittaa 50 euron lahjakortin Stockmannille! Kilpailusivulle pääset TÄSTÄ.

Yhteistyössä Henki-Fennia.

Aurinkoista päivää kaikille!