Mm. näistä syistä rakastan meidän perhettä

20.01.2020

Koska on maanantai, halusin aloittaa viikon ajattelemalla mahdollisimman paljon lempeitä ja rakkauden täyteisiä asioita. Viikko ei voi alkaa huonosti, jos miettii, mitä kaikkea ihanaa omassa elämässä on. Siispä tässä tulee muutama pieni ja hupsu syy, miksi rakastan meidän perhettä. Näiden lisäksi on tietenkin ne itsestään selvät isot ja merkittävät syyt, jotka on käyty jo läpi miljoonaan kertaan. Mutta mä halusin nyt miettiä näitä pieniä asioita, jotka tuovat onnen ja rakkauden pilkahduksia mun elämään ja arkeen. Toivoisin myös kuulevani (pieniä juttuja), miksi te rakastatte teidän perheitä.

Mm. näistä syistä rakastan meidän perhettä:

Rakastan sitä miten isommat jaksavat kerta toisensa jälkeen leikkiä taaperon kanssa piilosta ja ihmetellen etsiä häntä, vaikka hän menisi piiloon etsijän vieressä seisovan vanhemman taakse. 

Rakastan sitä, miten meillä kaikilla tekee yleensä yhtä aikaa mieli pizzaa. 

Rakastan sitä, miten taapero kysyy isosiskolta, että saanhan mä sitten merkin, kun oon siivonnut mun keittiön. Ja isosisko sanoo että ”joo”, ja ryntää heti askartelemaan pikkusiskolle kunniamerkkiä siivouksesta ja päättää aloittaa siskolle pentupartion, jossa hän saa ansaita merkkejä joka päivä. 

Rakastan sitä, miten Otto herää yllärinä maanantaiaamuna yksin lasten kanssa ja hoitaa yksin kaikki lasten aamutoimet ja viennit, että mä saan nukkua pidempään ja aloittaa viikon rennosti. 

Rakastan, miten isot ovat taaperon oppilaina koulussa ja antavat ”opettajan” opettaa, vaikka kaksivuotiaan opetukset olisivat välillä (lähes aina) vähän höpöjä. 

Rakastan makoilla lattialla taaperon kanssa ja kertoa vaan: rakastan sun ihania pieniä korvia, rakastan sun ihania pikku varpaita, rakastan sun suloista nenää. Rakastan sitä, että lapsi vastaa mulle, ”mäkin rakastan äiti sun kättä”. 

Rakastan sitä, miten taaperon toiveesta mennään usein yhdessä (sohvalle, sisällä) peiton alle katsomaan tähtiä ja avaruutta. ”Pitää olla peitto, koska muuten voi sattua jos tähdet tippuu meidän päälle, kun niissä on sakaroita.” Toim. huom. meidän olkkarin lamput on aurinko ja kuu. 

Rakastan sitä, että kun sanon keskimmäiselle hänen olevan tosi hyvä isosisko ja minun olevan hänestä ylpeä, hän sanoo ottaneensa vain mallia isosiskostaan. 

Rakastan myös ylpeää hymyä esikoisen kasvoilla, kun hän kuulee pikkusiskonsa sanovan näin. 

Rakastan sitä, miten yksi meidän lapsista tulee melkein joka ilta vielä kymmenen minuutin kuluttua nukkumaanmenosta keskustelemaan jostain asiasta, joka on jäänyt mietityttämään, vaikka just puhuttiin ennen hyvänyön toivotuksia kaikesta mahdollisesta, mikä voisi mietityttää. Juuri siksi, ettei tarvitse enää nukkumaanmenon jälkeen hämmentyä yksin mistään. Yleensä silloin nukkumaanmenon jälkeen tulee kuitenkin ne parhaat kysymykset ja ajatukset.

Rakastan katsoa, kun Otto ja tytöt pelaavat yhdessä. Tiedän, miten paljon se merkitsee Otolle ja miten onnelliseksi hän tulee, kun saa jakaa lempiharrastuksensa yhdessä lasten kanssa. Tiedän, miten paljon häntä ilahduttaa se, että he ovat aidosti kiinnostuneita.

Rakastan piirtää yhdessä meidän lasten kanssa. Saan leikkiä opettajaa ja opettaa heille kaiken sen, mitä opin itse lapsena taidekoulussa. Joka kerta he ovat yhtä innoissaan, kun oppivat jotain uutta. Ja joka kerta mä olen yhtä innoissani, kun saan vähän piirrellä ja tuntea onnistumisen tunteita, kun lapset on ihan, että ”wau!”.

Rakastan sitä, kun Otto on viemässä lapsia nukkumaan ja sitten kuulen heleän taaperon äänen sanovan ”isi, mä haluun et sä vähän halailet mua.”

Rakastan sitä, miten syvällisistä asioista voin jo käydä keskusteluita meidän esikoisen kanssa. Hän ymmärtää jo niin älyttömän paljon!

Rakastan sitä, miten meidän perheessä jokainen kannustaa toista, oli kyseessä iso tai pieni asia. Kun joku oivaltaa jotain uutta, jokainen aidosti hihkuu riemusta.

Rakastan sitä, miten nopeasti lapset innostuvat, kun ehdotan jotain yhteistä tekemistä. Nautin tästä täysillä niin kauan kuin sitä kestää, koska voi tulevaisuudessa tulla sellainenkin aika, kun teinejä ei kiinnosta tehdä yhdessä mitään. Tai sitten ei tule.

Rakastan sitä, että Otto on meidän perheessä se, joka opettaa meidän tytärtä ompelemaan ja paikkaa rikki menneet vaatteet, koska itse olen ompelukoneen kanssa aivan poropeukalo.

Rakastan sitä, että meidän lapsille jokainen sellainen juttu, jonka olen halunnut säännölliseksi osaksi arkea (kuten rakkauden ilmaiseminen joka päivä) on vähintään yhtä tärkeä ja luonnollinen  juttu, kuin mulle.

Rakastan sitä, miten armollisia meidän lapset on. Kun joskus sanon, että ”anteeksi, mua väsyttää ja en nyt jaksa tulla mukaan piiloleikkiin, kun haluan vähän aikaa vaan makoilla sohvalla ja lukea kirjaa”, niin he sanovat, että ”ei se haittaa mitään äiti” ja tuovat vielä mulle peiton.

Miksi sä rakastat sun perhettä? 


Alkuvuoden kuulumisia

16.01.2020

Uutta vuosikymmentä on nyt pari viikkoa takana ja ajattelin, että olisi hyvä hetki kertoa hieman alkuvuoden kuulumisia. Mitä meille kuuluu juuri nyt, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ja mitä on suunnitelmissa lähipäivinä.

Aloitettiin tänään meidän Yhdessä -podcastin 2. kauden nauhoitukset! Niin jännittävää ja ihanaa samaan aikaan. Heti, kun tarkka julkaisupäivä varmistuu, kerron sen teille! Mutta oli niin kivaa istahtaa taas studioon parin kuukauden tauon jälkeen. Jos ei tarvitsisi herätä överiaikaisin joka aamu, niin musta ois hauska tehdä vaikka aamuohjelmaa radioon Oton kanssa. Olis niin kiva höpöttää joka päivä! Tänään nauhoitettiin jo kaksi ekaa jaksoa tulevalta kaudelta.

Leikkasin tällä viikolla kokkiveitsellä kurkkua pilkkoessani etusormeen ihan jäätävän haavan, josta oikein pulppusi verta. Haava onneksi tyrehtyi itsekseen (parissa tunnissa), mutta olen onnistunut vahingossa saamaan sen kahdesti jo vuotamaan uudelleen, kun en ikinä muista, että pitäisi välttää sormen käyttöä edes muutama päivä. Ehkä nyt seuraavat pari päivää saan otettua iisisti ja se vihdoin paranee kunnolla?

Kävin tänään kahvilla ihanan Mona Visurin kanssa ja sain kyllä taas niin paljon inspiraatiota ja hyvää fiilistä siitä tapaamisesta. Niin huikea ja ihana tyyppi!

Olen ilmoittautunut mukaan lukupiiriin, mistä olen salaisesti haaveillut jostain teini-iästä asti! Niin siistiä olla mukana lukupiirissä ja päästä sekä tutustumaan kirjoihin, että tutustumaan uusiin tyyppeihin.

Siivottiin Oton kanssa koko perheen vaatekaapit yksi päivä, sillä kaikki kolme miniä ovat taas kasvaneet hulluna ja Oton ja mun kaapit olivat muuten vain aivan kaaoksen vallassa. Oli kivaa Oton kanssa shoppailla omissa vaatekaapeissa, sieltä löytyi vaikka mitä hauskaa, mitä oltiin jo aivan unohdettu. Ihanaa kun nyt kaapit on siistit ja selkeät ja kaikki löytyy nopeasti, kun esim. jouluneuleet on nostettu vuodeksi pois tieltä.

Olen aloittanut tällä viikolla jokaisen päivän listaamalla päivän kolme tärkeintä tavoitetta, sekä tekemällä yksinkertaisen tehtävälistan päivälle. Samalla olen juonut rauhassa kahvia ja syönyt aamupalaa. Se on ollut todella ihana tapa aloittaa päivä ja yllättäen olen joka päivä saanut tehtyä kaikki ne tehtävät ja vieläpä hyvissä ajoin. Tämä on niin paljon parempi tapa aloittaa aamu kuin mun perus Instagramin selailu ja sähköpostien lukeminen kahvin kanssa. Tästä aion pitää kiinni! Lisäksi saan suurta tyydytystä, kun saan yliviivata saavutettuja tavoitteita ja tehtyjä tehtäviä. Siksi listaan jokaisen pienenkin tehtävän.

Kokeiltiin tällä viikolla ruotsalaisten makaronilaatikkoa, eli flygande jacobia. Se oli musta tosi hyvää, vaikka ensin kummeksuin banaania suolaisessa ruuassa. Seuraavaksi testiin lähtee ruotsalaisten vastine ananakselle pizzassa, eli banaanipizza! Pakko senkin on olla jostain kotoisin. Ootteko testanneet?

Tehtiin tällä viikolla meidän ruokaostosten aikaennätys! Tehtiin koko viikon (kolmen ison kestokassin) ruokaostokset vain 25 minuutissa. Meillä oli lista ja meillä oli deadline (aikaa 40min), ostokset piti saada tehtyä tiettyyn kellonaikaan mennessä. Alitettiin tuo aikatavoite todella tehokkaasti, kun vaan seurattiin listaa eikä pööpöilty ollenkaan. Aion siis jatkossakin tunkea tällaisia ruokaostosreissuja johonkin mahdottomalta tuntuvaan väliin, kerran niiden tekeminen listan kanssa onnistuu näinkin nopeasti. Yleensä meillä menee siis isossa hypermarketissa viikon ostoksiin 45min-1h. Mitä me oikein tehdään siellä kaupassa?

Mun katsotuimmat sivut niin puhelimessa kuin koneellakin on etuovi ja oikotie. En tiedä onko mahdollista tsekata niiden tarjontaa enää useammin kuin jo nyt teen. Lisäksi meillä on asuntovahdit useamman kiinteistövälitysfirman sivuilla, jotta nähdään uudet asunnot ennen kuin ne ilmestyvät noille em. sivuille. Ollaan rampattu muutamassa näytössä taas, viimeksi eilen ja muutama asunto on kiinnostanut, mutta markkinat ei kyllä ole vilkastuneet lähellekään sille tasolle kuin toivoin joululoman hiljaisuuden aikana. Siinä missä syksyllä uusia kiinnostavia ilmoituksia saattoi tulla 7-10 joka viikko, nyt niitä ei välttämättä tule edelleenkään edes yhtä oikeasti kiinnostavaa. Turhauttaa. Ollaan mietitty siis myös niitä mahdottomia kämppiä ja laitettu meidän tarpeet jälleen tiukkaan syyniin.

Viikonlopuksi meillä ei ole mitään spessuja suunnitelmia, aiotaan ottaa iisisti ja ulkoilla ja siinä se. Ihana fiilis, kun viikonlopun ruuatkin on jo valmiiksi ostettu perjantaiherkkuja myöten, eikä to do -listalla ole mitään!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3