Ei ehkä se helpoin ensimmäinen arkiviikko

16.08.2019

Me tiedettiin jo etukäteen, että tämä ensimmäinen arkiviikko tulee olemaan toiminnan täyteinen, ehkä jopa raskas. Siksi haluttiin lomailla oikein kunnolla Oulussa vielä viime viikolla. Ja onneksi me lomailtiin, koska se todella tuli tarpeeseen.

Me tiedettiin, että tällä viikolla Otolla tulee olemaan tämän viikon ajan koulua sekä päivisin lähiopetuksena että iltaisin normaalisti monimuotona. Tiedettiin, että mulla on viisaudenhampaan poisto heti keskiviikkona. Tiedettiin, että lapsilla on dagiksen, eskarin ja koulun sekä normaalien harrastusten lisäksi tutustumistunnit x3 uuteen (mahdolliseen) harrastukseen. Niiden vuoksi harrastuksia oli ekalle viikolle yhteensä 5 kertaa ja kaikki jo alkuviikosta. Pyrin itse varautumaan töiden puolesta tekemällä maanantaina ja tiistaina 12h työpäivät, jotta ehdin sitten levätä oman hammasoperaationi jälkeen kunnolla.

Tiistaina mun äiti joutui sairaalaan sydänoireiden ja hengitysvaikeuksien vuoksi ja huoli varjosti meidän viikkoa, kun ei tiedetty mistä oli kysymys. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä en juurikaan nukkunut, kun pelotti sairaalassa olevan äidin puolesta ja lisäksi ahdisti se oma hammasoperaatio. Onneksi keskiviikko vaihtui iloiseksi, kun melkein heti kun olin itse päässyt hammaslääkäristä kotiin, äiti laittoi viestiä, että hänkin pääsee sairaalasta kotiin. Kyseessä ei ollutkaan onneksi mikään vakava juttu. Äiti tutkittiin ja kuvattiin tosi hyvin, joten ei jäänyt mitään sellaista pelkoa, että entä jos se sittenkin oli jotain pahempaa, mitä ei vaan löydetty. Nyt voi olla ihan rauhallisin mielin.

Siinä vuorokauden aikana kaikenlaisia pelkoja kerkesi kuitenkin käydä taas mielessä ja harmitti niin hirveästi, että oltiin just ehditty tulla takaisin tänne kauas Helsinkiin kun äidin oireet alkoivat. Epätietoisuus oli pahinta ja se, että ei oltu läsnä. Ei voitu olla siellä tukena ja auttamassa esimerkiksi Armaksen kanssa. Onneksi kaikki selvisi ja äiti voi nyt jo hyvin. Olin niin helpottunut kun äiti pääsi kotiin.

Kuopuksella on torstait ja perjantait vapaat, joten hän on ollut täällä mun kanssa eilen ja tänään päivät, kun Otto on ollut koululla. Eilen Oton sisko oli onneksi auttamassa myös. Operaation jälkeen ei saa kolmeen päivään nostaa mitään painavaa tai tehdä mitään raskasta (eikä ollut hirveästi energiaakaan). Ainakin meidän taapero kun tulee vielä mielellään syliin, niin oli ihan hyvä, kun täällä oli joku leikkikaverina ja viemässä ulos eilenkin. Tänään me ulkoiltiin jo taaperon kanssa kahdestaan, eikä häntä ole tänään tarvinnut nostella. Huomisesta eteenpäin mulla on lupa nostaa ja vaikka hikoilla, mutta taidan olla vielä rauhassa viikonlopun ajan, kun Ottokin on kotona.

Suu on parantunut tosi hyvin eikä hampaan jättämä kolo ole ollut juuri ollenkaan kipeä hetkittäisiä vihlaisuja lukuunottamatta. Ikävää on ollut nälän aiheuttama heikko olo ja päänsärky. Kaksi ekaa päivää söin vain neste/sosemuotoista ruokaa, joten nälkä yltyi välillä kovaksi, vaikka kuinka koitin koko ajan juoda proteiinijuomia ja smoothieita ja syödä sosekeittoa. Tänään olen uskaltanut jo syödä kiinteää ruokaa ja ai että miten olo on parantunut ja tuntuu taas omalta itseltä. Ruualla on niiiiiiiin iso merkitys mun jaksamiseen!

Vaikka tämä ensimmäinen arkiviikko on tuntunut välillä ihan loputtoman pitkältä ja ollaan vietetty kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa lähinnä keskiviikkona siellä hammasoperaatiossa (senkin jälkeen Otto teki koulujuttuja koko päivän lasten ollessa hoidossa ja illan heidän mentyä nukkumaan ja mä lepäsin sohvalla), me selvittiin.

Ei tämä nyt pahin mahdollinen viikko tietenkään ollut ja se sai ihan onnellisen lopunkin. Onneksi kenelläkään ei ollutkaan mitään pahaa hätää ja kaikki hommat on saatu hoidettua. Ja onneksi edessä on nyt aivan tavallinen viikonloppu, johon kuuluu ystävien tapaamista ja huominen päivä vaan rentoa hengausta perheen kesken. Ensi viikko näyttää kalenterissa jo huomattavasti tavallisemmalta ja mukavammalta ja rennommalta ja sitä odotan todella innolla. Onpahan nyt ainakin palattu rytinällä arkeen ja se aivan tavallinen arki ilman mitään erikoista kuulostaa just nyt todella houkuttelevalta. Sitä odotellessa!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua, toivottavasti teillä on sujunut arkeen paluu hieman rauhallisemmin <3 


Tämä vapauden kesä

10.08.2019

Tämä kesä on itse asiassa meidän kolmas kesä, joka ollaan saatu viettää yhdessä perheen kesken ja lapset ovat olleet lomalla täydet 10 viikkoa. Viime vuonna ajattelin, että se oli meidän viimeinen sellainen kesä. Tänä vuonna ajattelen, että en halua koskaan enää viettää minkään muunlaista kesää. Tämä kesä on ollut ihana ja tämä vapaus on ollut ihanaa. Vaikka Otto on opiskellut koko kesän ja mä olen tehnyt töitä enemmän tai vähemmän koko kesän kahta juhannuksen kokonaista vapaapäivää lukuunottamatta, me ollaan oltu vapaita.

Me ollaankin puhuttu yhdessä, että olisi upeaa, jos meillä olisi mahdollisuus viettää tällaisia kesiä myös jatkossa, sitten kun Otto on valmistunut. Nykyisin kun kuitenkin monissa Oton tulevan alan työpaikoissa etätyömahdollisuus on olemassa ja alalla on myös mahdollisuus työskennellä projektiluontoisesti tai vaikka perustaa oma yritys ja sanella itse omat ehdot sen kautta.

Toki jos Otolle tulee vastaan joskus mahtava työpaikka, joka kuitenkin tarjoaa ne ihan normaalit loma- ja työajat toimistolla 8-16, mutta on muuten kaikkea mitä hän on aina halunnut, niin kyllähän siihen kannattaa tietenkin tarttua. Ja sitten me sopeudutaan. Ehkä ensi kesänä Otolla on vain kaksi viikkoa lomaa, mistä sitä tietää. Mutta sitten hänellä on varmaan maailman siistein duuni myös, josta hän nauttii ja saa irti niin paljon, että se on todellakin sen arvoista.

Ennen mun yrittäjyyttä en edes tiennyt, että tällainen elämä on mahdollista. Mun lapsuudessa kouluikäisenä mä vietin parhaimmillaan 6 viikkoa mummulassa ilman äitiä, koska äidin piti olla töissä. Ja ne neljä äidin lomaviikkoa oli tietenkin koko kesän kohokohta. Päiväkoti-ikäisenä olin päiväkodissa ison osan kesästä, pari viikkoa yksin mummulassa ja ne neljä viikkoa äidin kanssa.

Meidän perheen ensimmäinen yhteinen kesä oli se, kun Otto oli vanhempainvapaalla kuopuksen vauvavuonna. Viime vuonna Otolla oli vielä isyyslomaviikkoja tavallisen 4 viikon kesäloman kaveriksi, ja hän teki vain pari viikkoa heinäkuussa töitä, joista suurimman osan hän teki etänä kotoa. Tänä vuonna taas hän on ollut opintovapaalla ja opinnot voi suorittaa kotoa käsin omassa tahdissa.

Tämä kesä on ollut mieletön. Se on ollut meidän näköinen, stressitön, hauska, spontaani, välillä kylmä mutta onneksi myös lämmin, iloinen ja rakkauden täyteinen. Töitä ja koulua on ollut sopivasti, niin, että ollaan voitu luoda lapsille (ja itsellemme) illuusio kesälomasta, mutta puuhaa on riittänyt kuitenkin tarpeeksi että opinnot etenevät ja yritystoiminta on kannattavaa. Ollaan välillä nähty paljon ihmisiä ja ollaan välillä oltu rauhassa oman perheen kesken.

Ollaan vietetty päiviä tekemättä juuri mitään spesiaalia ja ollaan vietetty päiviä eläinpuistossa, Särkänniemessä ja Tallinnassa. Ollaan uitu sydämemme kyllyydestä ja tehty pitkiä lenkkejä luontopolulla. Ollaan tehty hiekasta merenneidon pyrstöjä ja ollaan rakennettu vesiputous. Ollaan luettu paljon, esikoinen sai tällä viikolla luettua tämän kesän 19. yli 100-sivuisen kirjan. Hän päihittää mut mennen tullen ja palatessa, kun mä olen lukenut vain  seitsemän. Se seitsemän on kuitenkin mulle iso määrä verrattuna kaikkiin muihin äitivuosieni kesiin. Olen priorisoinut ja se on saanut aikaan hyvän fiiliksen.

Me ollaan naurettu tänä kesänä älyttömän paljon.  Ollaan tehty juuri niitä asioita, jotka tuottavat meille iloa eikä olla stressattu niistä, jotka ei ole niin tärkeitä. Välillä ollaan annettu pyykkikasojen vaa kasvaa ja päätetty, että kyllä niitä ehtii pestä sitten myöhemminkin. Vaikka se on sitten sinä lopulta koittaneena pyykkipäivänä vähän kiristellyt hermoja, ei olla kaduttu sitä, miten vapaita, onnellisia ja huolettomia päiviä meillä on yhdessä ollut.

Tästä on hyvä lähteä takaisin arkeen. Toivon, että tämä syksy pitää sisällään ainakin yhtä paljon naurua kuin kulunut kesä.  Vaikka arki tuo mukanaan aikataulut ja rutiinien täyteiset päivät, haluan pitää kiinni siitä rennosta meiningistä, joka meillä on ollut kesälläkin. Tehdään spontaanisti asioita, nautitaan ja ennen kaikkea ollaan yhdessä. Myös niinä kiireisimpinä päivinä, jolloin Otolla on läsnäolopakko koululla, mulla on tapaamisia koko päivä ja lapsilla on kaksi eri harrastusta kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Niinäkin päivinä, tehdään jotain yhdessä, edes jotain pientä. Koska se, mistä lapset meitä eniten kiittävät, oli arki tai kesä, on yhteinen aika. Joskus voi koittaa se hetki kun lapset on niin isoja, että heitä ei kiinnosta äidin ja isän seura enää. Niin kauan kuin kiinnostaa ja niin kauan kun he siitä nauttivat, nautitaan mekin.

Ehkä hassua näin kolmen lapsen vanhempina, kolmen lapsen kanssa koko kesän viettäneinä puhua vapauden kesästä, kun yleensä vapaus rinnastetaan siihen, että saa rellestää ja rillutella nuorena ilman vastuuta. Mutta vapauden kesä tämä on meille ollut. Me ollaan vietetty koko kesä just niinkuin ollaan haluttu viettää ja mikä voisi olla sitä vapaampaa?

Kiitos tästä kesästä jokaiselle ihanalle jonka kanssa ollaan sitä vietetty. Tämä kesä on ollut kultaa <3 Tervetuloa arki!