15 asiaa, joita kukaan ei kertonut vanhemmuudesta etukäteen

22.05.2020

Olen tehnyt aiemmin postauksen siitä, mitä kukaan ei kerro synnytyksestä ja mitä kukaan ei kerro äitiydestä etukäteen. Näiden tekeminen on niin hauskaa, että nyt kun kokemuksia vanhemmuudesta on kertynyt muutaman vuoden verran lisää, ajattelin tehdä uuden version. Nämä on tehty huumorilla ja täysin omasta näkökulmastani, joten eivät päde kaikkiin lapsiin tai kaikkiin vanhempiin. Kertokaa ihmeessä lisää näitä asioita, jos teille tulee mieleen!

1. Auton takapenkki jatkaa hirveältä näyttämistä edelleen, vaikka lapset kasvaakin. 

2. Lapset voi opettaa tekemään aina salaatin ruuan kylkeen, niin ei itse tarvitse pilkkoa vihanneksia! Ihan parasta. 

3. Lapset oppivat yllättävän pienenä sen, kumpi vanhemmista antaa helpommin luvan johonkin asiaan ja käyttävät sitä hyväksi tehokkaasti. 

4. Kuulen sanat “emmä tiiä” paljon useammin kuin koskaan osasin kuvitella vastauksena kaikkeen mahdolliseen, huolimatta siitä, että tiedän vastaajien tietävän myös muunkinlaisen vastauksen. 

5. Mun nimi on “ÄITI” ja kuulen sen nimen usein. Paitsi esim. metrossa, lapsi on muistanut mun koko nimen yhtäkkiä ja kertonut sen koko metrolle.

6. Olohuoneessa ei ole koskaan siistiä, vaikka siellä ei olisi enää lelulaatikkoa tai -kaappia. Siellä on pinnejä, ponnareita, kyniä (varsinkin sohvatyynyjen välissä), pelejä, kirjoja ja tietysti kaikki pehmolelut, jotka pitää joka aamu ottaa mukaan. 

7. Jään itse koukkuun esiteinien sarjoihin. Ne on oikeasti vieläkin yllättävän hyviä.

8. Lapset opettaa mulle yllättävän paljon asioita. Kun he innostuvat jostain, he haluavat tietää siitä kaiken (ja kertovat sen muillekin). 

9. Ihan kaikki sujuu nopeammin ja helpommin, kun siitä tekee haasteen. Siivoushaaste, piirtohaaste, järjestelyhaaste, tanssihaaste, kuka laittaa astiat useimmin koneeseen ruuan jälkeen -haaste. Kun vaan kutsuu jotain asiaa haasteeksi, siitä innostutaan heti. Siivoushaastetta voi tehostaa ajastimella. Hurja kilpailu aikaa vastaan johtaa helpommin siistiin huoneeseen, kuin epämääräinen vellominen ja turhien lappujen ja pikkutavaroiden analysoiminen, jota lapset kutsuvat “siivoukseksi”: 

10. Saatat innostua itsekin lasten uusista kiinnostuksen kohteista, kuten TikTok-tanssien tekemisestä. En ole ainoa TikTok-tanssiva äiti, and that’s a fact.

11. Lapset ei enää käytä sitä “mut kun kaikki muutkin” -perustelua. Ainakin meidän lasten perustelut on nykyisin aivan eri levelillä kuin omani lapsena. He kirjoittavat jopa ylös loistavia perusteluita, joita vastaan omien päätösten punnitseminen on paljon haastavampaa. 

12. Lasten sarjojen tunnarit jää pahasti päähän ja niitä tulee laulettua ihan liian usein. Se ei mene ohi kun siirrytään esiteinisarjoihin, vaan pahenee vaan.

13. Nykyajan lapset oppivat englannin paljon nopeammin kuin ikinä osasi kuvitella. On siis opeteltava joku muu salakieli, jos haluaa puhua aikuisten asioita lasten ollessa hereillä.

14. Lapset täytyy oikeasti itse opettaa osallistumaan kotitöihin, he eivät vaan maagisesti ala tekemään niitä. Vaikka heidät ottaisi pienestä asti mukaan puuhasteluun, he eivät ala tekemään kotitöitä säännöllisesti, ellei heitä aidosti velvoita tekemään jotain säännöllisesti. Tämän olen oppinut kantapään kautta.

15. Tärkeitä papereita on paljon enemmän kuin koskaan osasin kuvitella. Hyvin moni erilainen paperi voi olla tärkeä. Esimerkiksi ihan rypistynyt paperi, jossa on viiva ja yksi sana, voi olla todella tärkeä. Niitä ei koskaan saa heittää ilman lupaa pois.

+ Bonus: Kaikki on aina vähän tahmaista. Puhelin on vähän tahmainen, seinät on vähän tahmaiset, porraskaiteet on vähän tahmaiset. Kaikki on aina vähän tahmaista, vaikka yrittää usein pyyhkiä pinnat. Tahmaa voi löytää yllättävistä paikoista.

Nämä mulla tuli ihan ekana vanhemmuudesta mieleen, kun aloin näitä juttuja miettimään, mitä en osannut ajatellakaan etukäteen. Yritin keksiä sellaisia myös, jotka eivät ole netin jokaisella listalla heti ensimmäisenä (kuten ne ovat, miten valtavaa on rakkaus omaa lasta kohtaan ja miten hauskaa lasten kanssa on).

Tuleeko teille mieleen joitain juttuja, joita ette tiennyt vanhemmuudesta etukäteen? 


Lapsen seksuaalikasvatus

17.03.2020

Aihe liittyy suoraan meidän Yhdessä-podcastin uusimpaan jaksoon, jossa meidän vieraana oli upea erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), tietokirjailija Marja Kihlström. Jaksossa avataan meidän itse lapsuudessa ja nuoruudessa saamaa seksuaalikasvatusta ja sitä, miten se on vaikuttanut esimerkiksi meidän omaan kehitykseen ja parisuhteeseen. Jaksossa Marja myös vastaa kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin liittyen seksuaalikasvatukseen. En itse ole mikään tämän alan asiantuntija, mutta tämän postauksen vinkit ja keinot pohjautuvat Väestöliiton ja THL:n sivuilta kaikille luettavissa oleviin materiaaleihin, sekä Marjan kanssa käytyyn keskusteluun.

Marja sanoo jaksossa hienosti, että seksuaalikasvatus aloitetaan (tai pitäisi aloittaa) jo raskausaikana. Ei sitten, kun lapsi kiinnostuu siitä, mistä vauvat tulee, eikä sitten kun kuukautiset alkaa tai ehkäisystä tulee ajankohtaista, vaan silloin, kun lapsi on vasta mahassa. Miten? No siten, että vanhemmat juttelevat keskenään siitä, miten haluavat toteuttaa seksuaalikasvatusta tulevaisuudessa, mitä parisuhde merkitsee, mitä seksi ja seksuaalisuus merkitsee, millaisia vanhempia he haluavat olla.

Silloin kun ”me ollaan oltu raskaana” x3, ei olla kyllä osattu ajatella tällaista asiaa. Ei me tiedetty 19- ja 20-vuotiaina esikoisen odottajina, että meidän pitäisi osata puhua tällaisista asioista etukäteen, eikä kukaan sitä meille silloin sanonut. Eikä neuvolasta siitä sanottu tokan tai kolmannenkaan lapsen odotusaikana mitään. Toki aina on annettu lippulappusia ja keskusteltu kyllä vanhemmuudesta ja parisuhteesta yleisesti, mutta ihan näin pitkälle ei neuvolassa päästy. Ja kuten Marja sanoikin myös jaksossa meille lohdullisesti, niin ei se haittaa mitään. Me ollaan opittu lennosta, luettu itsenäisesti aiheesta ja seksuaalikasvatusta parhaimmillaan on myös se, että lapset saavat nähdä miten vanhemmat kohtelevat toisiaan, osoittavat hellyyttä toisilleen, puhuvat toisistaan. Ja toki se, miten lapsesta huolehditaan hyvin, miten lasta kuunnellaan ja miten lapsen kehoa ja omia mielipiteitä ja ajatuksia arvostetaan ja huomioidaan arjessa.

Tärkeä huomio on se, että seksuaalikasvatus on iso ja  merkittävä osa vanhemmuutta. Se on myös osa, jolla on ihan valtavan suuri merkitys lapsen tulevaisuuden ja itsetunnon kannalta. Seksuaalikasvatus vaikuttaa niin moneen asiaan, THL:n mukaan ”Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on suojella lasta ja tukea hänen seksuaalista kehitystä, kasvattamalla lasta itsearvostukseen. Itsearvostuksen avulla lapsi pystyy tekemään valintoja, jotka tukevat hänen hyvinvointia eri kehityksen vaiheissa.”

Ei mikään pikkujuttu siis, vai mitä? Se koskettaa meitä kaikkia. Seksuaalikasvatusta on myös se, että ei kerro seksuaaliasioista lapselle mitään. Se, että vaikenee asioista, jotka ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta oleellisia ja tärkeitä, antaa lapselle kuvan siitä, että seksuaalisuus on merkityksetöntä. Se vaikuttaa lapsen hyvinvointiin haitallisesti.

WHO:n mukaan ”Lapsen kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus kattaa kehoon, itsestä huolehtimiseen, minäkuvaan, itsetuntemukseen, tunteisiin, käyttäytymiseen, ihmissuhteisiin ja turvataitoihin liittyviä asioita. Asianmukaisella ja ikätasoisella seksuaalikasvatuksella voidaan vahvistaa näitä lapsen tietoja ja taitoja ja sitä kautta elämänhallintaa ja itsesuojelua sekä seksuaalisuutta voimavarana.”

Ajattelin listata tähän alle muutaman keinon, joilla me ollaan toteutettu seksuaalikasvatusta ikätasoisesti.

1. Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. Ollaan puhuttu kaikista kehon osista ihan samalla tavalla ja nimetty niitä alusta asti. Meillä ei puhuta mistään etupyllystä, vaan pimppi on pimppi. Ei myöskään hihitellä kehon osille tai kysymyksille niistä. Jokainen kehon osa on yhtälailla arvokas ja hyvä.

2. Positiivinen ja arvostava asenne itseä ja muita kohtaan. Jokainen ihminen ja keho on arvokas sellaisena kuin on. Ei naureskella toisille, ei vähätellä toisia.

3. Lapsen turvataidot ja uimapukusääntö. Me otettiin turvataitojen opettamisen pohjaksi YLE:n Emmy-palkittu Kehoni on minun -animaatiosarja. Animaatiosarja on merkitty ensimmäistä jaksoa lukuunottamatta K12-merkinnällä, mutta sen voi asiantuntijoiden mukaan vanhemman seurassa katsella yli 3-vuotias. Sarjan neljän jakson tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää, houkuttelua ja seksuaaliväkivaltaa sekä edistää varhaista puuttumista lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.  Sarjan avulla tietoa ja opastusta saanut lapsi oppii tunnistamaan häneen kohdistuvan seksuaalisen häirinnän, houkuttelun ja seksuaaliväkivallan sekä kertomaan kokemastaan turvalliselle aikuiselle.

4. Kysymyksiin vastaaminen ikätasolle sopivasti. Kysymysten tueksi on hyvä ottaa esimerkiksi kirja. Me ollaan koettu todella hyvinä kirjoina Vuokko Hurmeen Pikkurillin käsikirja, sekä Anna Fisken Kuinka vauvoja tehdään?. Molemmissa vastataan oikeastaan aikalailla kaikkiin niihin kysymyksiin, mitkä lapsia voivat askarruttaa esimerkiksi vauvan odotuksessa ja syntymässä, seksissä, kehossa ja kaikessa niihin liittyvässä. Suosittelen molempia, muta erityisesti tämä Anna Fisken Kuinka vauvoja tehdään vastasi mun mielestä vielä kokonaisvaltaisemmin kaikkiin kysymyksiin ja siinä oli asiaa nimenomaan näihin liittyen, siinä missä Pikkurillin käsikirja taas käsittelee esimerkiksi lapsen kasvamista ja oikeuksia enemmän kokonaisuutena ja vauvajuttuja ja seksuaalisuutta käsitellään muutamalla aukeamalla. Molemmat kirjat ovat loistavia.

5. Tunteista puhuminen ja niiden sanoittaminen. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niillä on nimi. Lapsi saa olla myös vihainen, surullinen, pettynyt ja ärsyyntynyt. Näytetään, miten tunteita ja erilaisia asioita voi selvittää puhumalla. Osoitetaan rakkautta, lohdutetaan tarvittaessa. Opetetaan rauhoittumaan, rakastamaan, ilahduttamaan, innostumaan ja kaikkea maan ja taivaan väliltä.

6. Kunnioitetaan, jos joku sanoo EI. Ketään ei saa koskettaa, kutittaa, halata tai pussata ilman lupaa. Me ei ikinä pakoteta  lapsia antamaan halia vaikka isovanhemmalle tai kummille, jos lapsi ei itse halua.

7. Ei ikinä vitsailla mistään tyttö- tai poikaystävistä. Jos lapsi esimerkiksi tykkää leikkiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, ei heitetä mitään ”meettekö isona naimisiin” tai ”ootko siihen ihastunut” -läppää. Ei myöskään oleteta, että meidän lapset tulisivat joskus olemaan kiinnostuneita juuri tietyn sukupuolen edustajasta. Ollaan luettu paljon erilaisista ihmisistä, perheistä ja parisuhteista ja arvostetaan kaikkia erilaisia ihmisiä, perheitä ja parisuhteita ihan yhtä paljon.

Vaikka seksuaalikasvatus onkin todella tärkeä juttu, siitä ei kannata ottaa stressiä tai paineita. Jo lukemalla muutamat lyhyet ja hyvin selitetyt ohjeet esimerkiksi Väestöliiton sivuilta, on vanhemmalla melko hyvä pohja lähteä toteuttamaan seksuaalikasvatusta arjessa. Marja Kihlström itse asiassa kirjoittaa tällä hetkellä uutta kirjaa liittyen seksuaalikasvatukseen. Kirja ilmestyy ensi syksynä. Mä aion ehdottomasti kyllä lukea sen, sillä arvostan niin kovasti Marjan empaattista, mutkatonta suhtautumista kaikkeen ja sitä, että hän puhuu asioista niiden oikeilla nimillä.

Aihe on ihan uskomattoman laaja ja tämä yksi postaus on vain pieni pintaraapaisu siihen. Mutta meidän reilun tunnin mittaisessa Yhdessä-podin jaksossa aihetta käsitellään vähän kattavammin ja siellä tosiaan on Marjan vastauksia tavallisimpiin seksuaalikasvatukseen liittyen vanhempien mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Lisää kannattaa myös lukea Väestöliiton sivuilta, missä aiheesta on paljon ohjeita ja videoita.

Kuuntele Yhdessä-podcastin Seksijakso 2, vieraana seksuaaliterapeutti Marja Kihlström:

Spotifyssa

Soundcloudissa

Apple Podcasteissa

Millaisia neuvoja olette saaneet esimerkiksi neuvolasta seksuaalikasvatukseen liittyen? Oletteko keskustelleet näistä asioista jo raskausaikana, vai vasta myöhemmin?