Postaus on osa Duracell & Lifie -yhteistyökampanjaa. Joulu lähestyy, ja pian kodit täyttyvät joulun tunnelman lisäksi lasten joululahjoista. En tiedä teidän lapsista, mutta ainakin meillä lasten suosikkeja ovat yleensä varsinkin aluksi lahjat joissa on ääntä, liikettä tai valoa – tai niitä kaikkia. Sellaisista haaveillaan tänäkin vuonna. Ne eivät aina ehkä kuulu vanhempien suurimpiin suosikkeihin, mutta ovat lapselle tärkeitä. Muistan kyllä omastakin lapsuudesta, miten barbietalo äänillä ja valoilla oli vaan niin siisti, ja miten huippua oli kun oli oma pattereilla toimiva lasten ompelukone.
Yhden tunteen muistan lapsuudesta kuitenkin myös elävästi, sen kun sai upouuden äänilelun joululahjaksi, mutta joulupukki oli unohtanut laittaa paristot mukaan. Ja sitten piti odottaa monta pitkää välipäivää että kaupat taas aukesivat ja lelulla pystyi leikkimään kunnolla. Nykyään odotusaika ei onneksi ole yhtä pitkä jos patterit unohtuvat matkasta, mutta kyllä se ilo on silti suurimmillaan jos lelu herää henkiin heti. Meidän lapset saivat kamppiksen myötä Disneyn ihanan Animator’s Collection Olaf-hahmon, joka kävelee, puhuu, laulaa ja vastaa kysymyksiin. He olivat riemuissaan kun lisäsin patterit leluun, koska henkiin herättyään lelu oli ”ihan kuin oikea Olaf”.
Lapsille lelut ovat vähän kuin kavereita leikeissä, ja se että kaveri puhuu on huikea juttu. Kun lelu on interaktiivinen, se antaa leikkiin ihan uusia ulottuvuuksia. Meidän tytöt ovat leikkineet Olafilla joka päivä siitä asti kun sen saivat, ja ottaisivat sen mielellään päiväkotiinkin mukaan mutta siellä äänilelut eivät ole ihan niin hyvä juttu kuin kotona. Täällä kotona kuitenkin Olaf saa laulaa niin paljon kuin haluaa, ja meidän tytöt sen mukana. On ihana seurata heidän leikkejään mieluisalla lelulla, ja tietää että leikit voivat jatkua pitkään kun pattereissa riittää virtaa.
KILPAILU, VOITA 200 EURON LAHJAKORTTI BR-LELUKAUPPAAN & PUOLEN VUODEN PATTERIT JOULULAHJAOSTOKSIIN!
Saan järjestää yhteistyössä Duracellin kanssa teille lukijakilpailun, jossa huikeana palkintona on 200 euron lahjakortti BR-lelukauppaan, sekä puolen vuoden Duracell-patterit, palkinnon arvo yhteensä 238 euroa. Mikä on sinun mieluisin tai mieleenpainuvin lahjan avaamiseen liittyvä muistosi? Jaa oma tai lapsesi lahjan avaamiseen liittyvä koskettava muisto tämän postauksen kommenttiboksissa, ja liitä sähköpostiosoitteesi mukaan sille varattuun kenttään niin olet mukana kisassa. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan siis tämä 238 euron arvoinen paketti. Kilpailu on voimassa 23.11. klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.
Onnea kisaan kaikille!
Yhteistyössä Duracell.
Kyllä varmasti viime vuoden joulu on kaikille mieleen jäänyt meidän perheestä. Tyttö 3-v availi paketteja ja kaikista löytyi vaikka mitä mukavaa ja kaikilla leluilla olisi ollut heti kiva rueta touhuamaan. Kuitenkin jossain vaiheessa pakettejen seasta kuoriutui Afrikan tähti peli ja se sai kyllä niin mahtavat tuuletukset kun se oli ainoa lahja mitä oli osannut toivoa 😀 jäi harmittamaan kun en hoksannut kuvata videota pakettejen availusta, mutta jäipähän kyllä mieleen! 🙂
Erityisesti muistan sen, kun lapseni sai viime jouluna joululahjaksi nukketalon, josta on riittänyt iloa ja monen tunnin leikkejä! Voi sitä naurun ja kirkumisen määrää, kun lapseni avasi lahjan. Lapsen ilo on niin ihanaa nähdä ja se myös tarttuu! 🙂 Ps. Ihana blogi sinulla ja ihanaa joulun aikaa sinulle ja koko perheellesi! Ja onnea uuteen kotiin!
Rakastan lahjojen antamista ja lahjan saajan iloa! Erityisesti jouluna pienten sisarusteni aito onnellisuus lahjoja avatessa, on joka kerta niin koskettavaa katsottavaa 🙂 Ehkä mieleenpainuvin lahja on kuitekin itse mieheltäni saama pyörä synttärilahjaksi, joka todellakin tuli tarpeeseen!
Lapsen 6v lahja lego friends limusiini. Oli viime vuoden odotetuin lahja.☺
Paras muisto on kyllä juuri nuo äänilelut. Niitähän tuli joka vuosi lisää. Ja tuo patterien unohdus oli kyllä niin perus… joku joulu sai lelun heti toimimaan ja ilo oli ylimmillään. Nyt vähän vanhempana raskaana olevana naisena rupeaa ajattelemaan joulua jo taas vähän lapsen näkökulmasta. Joulu tuntuu huomattavasti enemmän joululta raskaana ollessa. Voi en malta oottaa millaista se on ensi jouluna puolivuotiaan lapsen kanssa ♡ Ihana ois voittaa niin sais ostaa just äänileluja tuttujen lapsille ja piristää. Ja oon niin ajatellut että vois osallistua siihen joulupakettikeräykseen joka menee vähävaraisten lasten hyväksi, jos vaan voittaisi! 🙂
Ikimuistoisimmat lahjaan avaamismuistot ovat lapsuudesta, jolloin lahjojen avaamiseen liittyi ihana jännitys ja odotus. Varmaan yksi ikimuistoisimmista on, kun sain kauan toivomani puhuvan päiväkirjan! Päiväkirja aukesi vain minun äänellä ja valitsemalla tunnussanalla ja se oli silloin iso juttu, kun alkoi jo kasvaa isommaksi ja oli vielä yhteinen huone siskon kanssa niin oli silti se jokin oma jännä ja salainen juttu. Tämän br:n lahjakortin käyttäisin kummitytön hemmotteluun! Frozen on nyt kova sana hänelle ja olisi ihana päästä ostamaan hänelle laulavat elsa ja anna nuket!
Voi että, tolla sais vaikka mitä kivaa ostettua kahdelle kummipojalle.
Mutta paras oma lahjaelämys on ollut kyllä lapsena kun sain sukset, joita olin pukilta toivonutkin. Niillähän piti sitten hiihtää ihan sisällä kun ei enää aattoiltana ulos saanut mennä ja heti piti päästä koittamaan 😀
Myös kummipoikien lahjan avaamiset on jääneet mieleen, ilmeet on niin näkemisen arvoset ja kun toiset ihan innoissaan sitten esittelee lahjojaan 🙂
Ikuisesti muistan, kun sain muumitalon joululahjaksi. Siinä unohtu kaikki muut lahjat. Nyt omia sisaruksia seuranneena oon todennut, että turha lahjoja on antaa älyttömästi. Lapset ei kuitenkaan jouluna malta leikkiä kuin lemppari lahjoilla.
Mieleen on jäänyt erään joulun hartain toive suksista ja se kun marssin ovelle pukkia vastaan katsoin paketit pikaisesti läpi ja ilmoitin ettei mikään paketti ole suksien muotoinen, joten olisi aivan turha tulla enää peremmälle.
Odottihan ne sukset kumminkin siellä kuistilla…
En tahdo loukata, mutta nyt tuntuu minusta, että aivan liikaa kaupallisia postauksia 🙁 Mukava välissä niitäkin lukea, mutta nyt ollut erittäin paljon näitä.
Ei se loukkaa että sanot mielipiteesi! 🙂 se on ihan totta, marraskuu on yksi parhaita markkinointikuukausia ja nyt on tosiaankin ollut normaalia enemmän kaupallisia kampanjoita. Olen kuitenkin jokaisen niistä väliin tehnyt myös ei-kaupallista sisältöä, ja mikäli kaupallisia kampanjoita ei halua lukea tai niihin osallistua, niin se ei ole pakollista millään muotoa! 🙂 Mikäli taas niistä tykkää niin sitten tämä kuukausi näkyy vaan lisääntyneenä postausmääränä ja kaupallisuuden osalta infona uusista tuotteista ja hauskoina kilpailuina ja arvontoina joista voi voittaa jotain sopivasti näin joulun alla. Pyydän pitämään mielessä sen, että kampanjat tulevat aina jatkossakin välillä hetkellisesti lisääntymään ja välillä vähenemään, blogimarkkinointi kun elää myös sykleissä muun markkinointimaailman mukaan. Aina pyrin kuitenkin tekemään kaiken tuottamani sisällön parhaani mukaan ja edelleen valitsen kaikki kampanjat sen pohjalta mikä sopii juuri meidän elämään. 🙂 ihanaa joulun odotusta sinne!
Olin onneni kukkuloilla saadessani paketista oman potkurin ala-asteella. Se oli punainen ja ”isojen tyttöjen” potkukelkka. 🙂
Muumilaiva ja ääntelevä vauva ovat olleet lapsille mieleenpainuvia leluja jouluna! Voi sitä riemun määrää kun näkee lasten ilmeet kun he avaavat paketit! Onko jännittävämpää ajanvietettä niin lapselle kuin aikuisellekin.
Ehdottomasti kummilasten kasvoilla näkyvä ilme lahjapaketin avaamisen jälkeen, minkä myötä kummitäti saa myös hymyn kasvoille onnistuttuaan lahjavalinnoissa 🙂
muistan kun yhtenä jouluna tyttömme sai robotin veljeltäni Robotin nimi oli Sakura. Laitettiin patterit robotin sisään ja sehän teki vaikka ja mitä! se soitti musiikkia ja tanssi.Sakuralta pystyi kysymään kysymyksiä ja se vastasi niihin ja sille pystyi kertomaan myös salaisuuksia. Tyttö oli aivan innoissaan ja kieltämättä me aikuisetkin koska ei tiedetty yhtään mitä odottaa. Robotti sai aikaiseksi meillä monet naurut.
Pakko osallistua, vaikka omaa perhettä ei olekaan, sillä olisi ihana päästä yllättämään sukulaisten pikkusia! Paras muisto pienenä oli kyllä kun heräsin syntymäpäivänäni super aikaisin kun jännityn oli niin kova. Löysin yllätyksekseni synttärilahjan piilotettuna pöydän alle. Sieltä paljastui pyöräilykypärä ja olin jo kypärästä ihan fiiliksissä ja viiletin se päässä ympäri kämppää. Vanhempien herätessä he toivat myös lahjaan kuuluvan PYÖRÄN piilostaan, enkä voinut uskoa tuuria että saisin kummatkin, kypärän ja pyörän :—D
Lapselleni tuntuu olevan aina yhtä riemukasta saada paperiin kääritty paketti. Ehkä kuitenkin barbit ovat aina hittejä.
Lasten joulu on paras joulu! Odotuksen ilo ja se ylitsepursuava ilo kun paketit avataan tuo itselle mahtavan joulumielen.
Äänikirjat ovat olleet erityisiä elämyksiä 🙂
😀 Harvoin näihin arvontoihin vastailen, mut nyt on kyllä ihan pakko jakaa munkin mieleenpainuvin paketin avaaminen.
Mun mieleenpainuvin lahjan avaaminen tapahtui mun ollessa n. 10-vuotias. Näin kuusen alla todella suuren paketin ja huomasin siinä lukevan paketin olevan mulle. Mielessäni jo kuvittelin kuinka sieltä tulee jokin suuri ja iso hieno lelu tms. Kun vihdoin koitti paketin avaamisen aika, olin haljeta riemusta. Kunnes avasin paketin, sieltä nimittäin paljastu ihan jäätävän iso joulupuutarhatonttu isossa pahvilaatikossa. Lisäksi sain Idols-fanipaidan. Nää molemmat siis tuli mun isoenolta. 😀 Olihan se silloin 10-vuotiaalle pieni pettymys kun ei tullutkaan sitä jättiläislelua sieltä paketista. Eikä Idols ees ollut mun mielestä niin kova juttu et olisin sitä paitaa käyttänyt, ainakaan julkisesti. Nykyään toi muisto huvittaa ja tuo aina hymyn huulille. Isoenoa ei enää ole, mut tontusta en ole raaskinut luopua vieläkään. Pitääkin käydä kaivamassa tuo tonttu varastosta nyt kun tuli mieleen, voisin laittaa sen tänä vuonna kuusen alle isoenkan muistoksi <3
Olimme vasta joulun alla eroneet uskonnollisesta yhteisöstä, joten joulu oli aika raskas kaikkien tunteiden ja ihmisten reaktioiden keskellä. Joululahjat olimme myös ostaneet lapselle ”summassa ja sumussa”, joka harmitti kovasti. Kuitenkin jouluaattona lapsi kiljui riemusta jokaisen lahjan kohdalla. Liikutti se aito onnellisuus kaiken mullistuksen ja vaikeuden keskellä. :’)
Kaksi mieleenpainuvinta lelujoululahjaani: Belville legohevostalli ja paristoilla toimiva koira, joka haukkui, käveli ja istui. Molempia olin toivonut ikuisuuden (ainakin alle kouluikäisen mielestä). Myös ensimmäinen rannekello oli aikoinaan kova juttu.
Muutama tapaus on itselle jäänyt mieleen 😀
Ollesani noin seitsemän vanha, sain joululahjaksi kasettisoittimen, jossa oli mukana mikki ja nauhoitusominaisuus. Ensimmäisen puoli vuotta vietin nauhoittavan kasettisoittimen kanssa luvattoman paljon aikaa ja nauhoitin kaikki käsiini saamani lastenkirjat kasetille 🙂 Kolme vuotta sitten nämä kasetit löytyivät varastosta ja aiheuttivat erittäin kovasti hilpeyttä!
Tällä hetkellä parasta on katsoa oman kummityttären riemua, kun hän repii lahjapapereita ja aidosti ilostuu saamastaan lahjasta (oli sitten äänekäs tai pehmoinen). Tuo riemu on jotain niin ihanaa ja sydäntä lämmittävää <3
Se kun sisarusten kans jouluaattoaamuna herättiin aina kukonlaulun aikaan, hipsittiin joulukuusen luo ja avattiin kummien antamat joululahjat 🙂
Ehdottomasti mieleenpainuvin lahja oli 5-vuotiaan poikani viime jouluna saama robotti. Patterit oli kyllä muistettu mutta ne sattui olemaan eri pussissa ja hetki jouduttiin kaivelemaan 😀 mutta voi sitä riemun määrää, kun robotti vihdoin heräsi henkiin ja alkoi liikkua! Huikea kilpailu, jospa voitto osuisi kohdalle ja saataisi nähdä lasten riemu tänäkin jouluna, kun paketista paljastuisi lemppari lahjatoiveet <3
Joulun alla vuonna 2007 mentiin siskon kans leikkimään varastoon ja löydettiin sieltä isot kauppakassit, joitten sisällä oli kaks baby bornia. Voi sitä onnen määrää, vaikka ei ees tiietty satavarmaks et ne ois meille 😀
Muistan omasta lapsuudesta sen kun äitini kirjoitti lahjapakettien kortteihin aina arvoituksia siitä mitä paketti sisältää, sitten piti yrittää arvailla mitä paketissa on ennen avaamista. Ne arvailut yhdessä äidin kanssa ovat edelleen parhaimpia muistoja lapsuuden joulussa. Omat lapseni vielä liian nuoria tähän mutta kunhan kasvavat vielä aion jatkaa perinnettä.
Ehdottomasti se kun sain kauan toivomani ison vauvanuken n. 6-7 vuotiaana. Nukke oli puettu vauvanvaatteisiin ja mukana oli myös vauvan tarvikkeita. Kaikki oli pakattu äitiyspakkauslaatikkoon Nyt tämä samainen nukke on oman tyttäreni leikeissä.
Elettiin vuotta 2001, jolloin itse olin 12 vuotias nuoren alku. Pari päivää ennen jouluaattoa menetin elämäni tärkeimmän ihmiseni -isoäitini. Juttelimme isoäitini kanssa puhelimitse joka päivä, näimme viikottain. Hänen viimeiset hetket hän oli viettänyt sohvallaan, tvtä katsellen ja minun ja veljeni joululahjoja paketoiden. Muistan ikuisesti kun avasin jouluaattona hänen paketoimansa lahjan, sieltä paljastui maailman ihanimmat mintunväriset lapaset. En käyttänyt lapasia vuosiin, vaan säilytin ne vaatekaapissani, tuntuivat liian arvokkailta pidettäväksi ja pelkäsin hävittäväni ne. Sen jouluaaton ja sen paketin avaamisen muistan aina <3
Meillä lapsi rakastaa Stinkyä (haisuli) 2-vuotis lahjaksi hän sai Stinky paidan, josta oli niin onnellinen, hän halasi paitaa ja pyysi saada sen päälle heti. Se onni mikä lapsen silmistä paistoi oli jotain uskomatonta. Siitä asti stinky paita valitaan aina päälle ja mikäli stinky on likainen äitiä muistutetaan pesemään se mahdollisimman pian 🙂
Ikimuistoisin joululahja on kun sain pikkuisena isältäni barbin. Lapsena asuin äidin ja siskon kanssa, pidin meitä todella köyhinä kun ollaan eroperhe. Ystäväni asuivat koko perheen kanssa, miten kuului. Lapsen mielestäni. Kaverit sai ”aina mitä halusi”. Olin ajatellut etten koskaan tulisi samaan sitä haaveilemaani barbia kun isänikin oli todella köyhä.
Kun isäni näin jouluna ja sain paketin, oli varmaan maailman onnellisin pikkutyttö silloin.
Jälkikäteen sitä olen miettinyt että miten sitä lapsen näkökulmasta asiat olivat niin vääristyneet. Emme olleet köyhiä eikä isä. Eikä kaveritkaan olleet saanet kaikkea haluaamansa. Mutta silloin se tuntui siltä. Mutta onneksi minä sain barbini.
Jos voittaisin, menisi lahja tuttavaperheen lapsille. He saisi tällä kertaa mitä haluaisi 🙂
Parhain lahjan avaamis muisto on muutaman vuoden takaa, kun paketeista paljastui niinkin tavallisia asioita, kuin lastoja, kauhoja ja fiskarsin sakset. Olin joulun jälkeen muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiin ja lahjat teki minut niin iloiseksi ja teki muutosta vieläkin todellisemman 🙂
Lapsena ei pakettien avaamisesta jäänyt juurikaan muistoja, oli niin kiire repiä paketit auki. Nykyään malttaa nautiskella kauemmin ja avata ne pari pakettia jotka pukki tuo. Nykyään kaunis paperi ja kaunis paketti on merkityksellinen.
Muistan ehdottomasti omista lapsuuden jouluista sen, kun sain lahjaksi puhuvan nuken, jota olin toivonut kauan ja hartaasti.
Varmaan mieleenpainuvin on omasta lapsuudesta. Kun ei aina montaakaan lahjaa saanut ja osa niistäkin oli pehmeitä paketteja. Se joulu kun sain lundbyn nukkekodin En muista milloin sen sain mutta sen tunteen muistan.
Nykyisin paras joululahja on aattoaamunpaketti= äidin tekemät villasukat. Silloin pienenä äiti ja isä antoi jotkin sarjakuvajutut aattoaamun paketissa,jotta jaksettiin veljen kanssa iltaa odottaa. Perinne jatkuu yhä ☺ meille aikuisille lapsille ❤
Lahjojen saaminen ja antaminen on parhautta, varsinkin jouluisin näkee ne innokkaat lasten kasvot kun paketista tulew jotain mieluisaa. Ja samat onnelliset kasvot ovat antajan naamalla kun saajan ilme on onnekas. Viime joulun paras hetki oli kuin kummipojat saivan kovasti kaipaamansa kauko-ohjattavat ralliautot, niillä huristeltiin sitten loppuilta.
Mieleenpainuvinta on ollut ne muistot kun on saanut lahjaksi jotain mitä on jo kauan toivonut, mutta mistä ei ole koskaan edes ääneen maininnut mitään
Omat lapset ovat vielä tähän asti olleet niin pieniä Joulun aikaan, että mitään ihan ultimaattisia ”repeämisiä” lahjat eivät ole aiheuttaneet… Tänä vuonna kuitenkin 5- vuotiaalla esikoisella on jo niin selkeät lahja toiveet, niin varmaan jää mieleen pakettien aukaisut niin meillä vanhemmilla kuin lapsella itsellään! Omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen se kun sain ponilinnan, jota olin toivonut KAUAN! Oli ihana vaan leikkiä sillä koko ilta pukin lähdön jälkeen, ja maistella välillä jouluherkkuja. Voi että, lapsuuden joulut on jotenkin niin piirtyneet ikuisesti mieleen, että tulee haikea ja nostalginen olo kun niitä muistelee. Tuntuu, että voiko samanlaista satumaista tunnelmaa osata omille lapsille siirtääkään …Toivottavasti!
Kyllä se oli se jännitys ja joulupukin odotus mikä jäi enemmän mieleen kuin itse lahjat omasta lapsuudesta. Nykyään nautin enemmän antamisen ilosta. <3
Omasta lapsuudestani muistan parhaiten joulun, jolloin olin toivonut lahjaksi omaa kassakonetta kauppaleikkejä varten. Olin jo sen verran vanhempi (ala-asteikäinen), että tavallaan oli jo noloa toivoa leluja lahjaksi, mutta tuo kassakone oli vain pakko saada. Muistan kuinka sanoin äidille, etten halua joulupukin antavan kassakonetta kaikkien silmien edessä ja sainkin kassakoneen erikseen joulupukin lähdettyä. Oli se vaan niin paras lahja, jolla sitten vähän salaa kavereilta leikin kauppaleikkiä. 😀
Lahjojen avaamisessa parasta on aina jännitys siitä, jos ei osaa arvata yhtään mitä paketti sisältää.
Esikoiseni ensimmäisenä jouluna, milloin hän yhtään ymmärsi lahjahössötysten päälle, hän sai isovanhemmiltaan plaston mopon, mikä oli täydellinen lahja hänelle. Edelleen, kohta 5-vuotiaana mopo huristelee päivittäin ympäri kotia. 🙂
Monia muistoja, mutta päällimmäisenä on ikioman barbin saaminen eräänä lapsuuden jouluna kaikkine härpäkkeineen. Nykyään oli ilo seurata omien lasten pakettien avaamista. On ilo antaa ja saada lahjoja. Tämä olisi mahtava lisä juuri tänä jouluna meidän perheelle…
Viime joululta on jäänyt mieleen, kun poika 2v meinas totaallisesti seota salama mcquuen radasta, paketin avattuaan huusi ”voi hitsit mitä pukki toi” ja kunnon tuuletukset ja kiljumiset Ja riemu repes ihan kunnolla, kun sai autoon patterit ja ne autot veteli rataa ympäri, poika ei ois tienny että miten päin ois enään ollu, kun oli niin innoissaan 🙂 kyllä sen näkee ( ja kuulee) sitten kun tulee se ihan best lahja Nyt on toivonu turtles hyökkäysautoa ja voin jo kuulla sen riemun huudon korvissa kun sen saa ❤️ Kyllä se pistää samaa aikaa itkettää ja naurattaa kun niin aidosti lapset näyttää sen miten kiitollasia ja onnellisia ne on ❤️
Mieleenpainuvin hetki on ehdottomasti joulu omasta lapsiudesta. Rakastin kaikkea musiikkiin liittyvää pienenä ja kun joulupaketista avautui mikrofonilla varustettu nauhuri, jolla pystyi oikeasti nauhoittamaan omaa puhetta ei riemulla ollut rajoja. Mieleenpainuvimman hetken tästä teki se, että pieni 5-vuotias minä ei tietenkään ollu vielä aivan perillä suomenkielen sanastosta ja mikrofoni muuttui suussani fööniksi. Tämä hetki tottkai tallentui kotivideolle, joten kaikki sukulaiset ovat saaneet naureskella letkautukselleni jo monta vuotta.
Seuraavat pari vuotta tämä tyttö sitten lauleskeli onnellisena fööniin ja vielä tänäkin päivänä nauhuri toimii ja on käytössä pienemmillä sukulaisilla lähes joka päivä! 🙂
Mulle on jäänyt erityisesti mieleen eräs joulu 90-luvulta, olin todella kova Zorro-fani ja olin pyytänyt joulupukilta Zorro-nukkea, yhdestä paketista sitten suureksi ilokseni paljastuikin aivan mielettömän siisti Zorro naamioineen ja miekkoineen. Nukke oli kuitenkin niin laadukasta tekoa että pari tuntia pakettien avaamisen ja hc leikkimisen jälkeen Zorrolta irtosi jaloissa ja käsissä olevat pienet ruuvit ja nukke oli palasina, pikkuskidinä olin superloukkaantunut että tontut olivat moganneet minun nukkeni valmistuksen kanssa ja vuodatin katkeria kyyneleitä. Nyt naurattaa.
Pienenä mulla oli Teeny Weeny Families sarjan leluja, ja kun niitä paketista tuli, niin oli se jotain niin hienoa ja ihmeellistä. Raha oli pienenä tiukassa, ja se oli itsellä jo lapsenakin tiedossa. Siksi olikin niin ihanaa, kun välillä sai jotain niin ihanan ihmeellistä paketista <3 Niitä onkin sitten huolella varjeltu, vaikka kovasti leikittykin. Löytyy tallesta vieläkin kaikki, kunhan oma typynen on tarpeeksi vanha, niin kaivetaan esiin. Sitä odotellessa <3
Ensimmäisenä tuli mieleen kun pikkuveljeni sai 6vuotis lahjaksi puhuvan ja laulavan minion hahmon. Silmät vaan kirkastu kun paketti aukesi, ja se hymy mikä tuli kun hän huomasi hahmon laulavan ja soittavan kitaraa ei unohdu mielestäni koskaan. Käyttäisinkin tämän lahjakortin pikkuveljieni (7 ja 8 vuotiaat) lahjoihin. tämän joulun viettävät vielä isämme luona joten pääsee ihanasti todistamaan sitä riemun määrää.
Olin toivonut yhtenä jouluna Barbien pinnasänkyä ja kovasti toivoin sen saavani. Avasin paketteja aika kärsimättömällä nopeudella, kun halusin varmistaa, että tuo toiveeni olisi toteutunut. Olin avannut kaikki sopivan kokoiset paketit ja jo aika harmissani, vaikken sitä sanonutkaan kenellekään. Lopulta jäljellä oli vain 2 pakettia, joista toisessa oli se pinnasänky! Olin ajatellut paketin isommaksi ja siksi pelännyt, etten ollut saanut sitä ollenkaan. Ja mukana arvonnassa!
Omia lapsia ei ole, eli pitäisi nyt muistella omia lahjanavaamiskokemuksia. Muistan saaneeni aina lähes kaikki, mitä niinsanottuun lahjalistaan kirjoitin ( Meillä vain äiti kävi töissä ja rahaa ei tosiaan ollut liiaksi, mutta aina sieltä joululahjoista ne toiveet löytyi) En muista mitään yksittäistä kertaa, mutta aina se oli yhtä ihanaa todeta, että hei tätähän mä just toivoin! 🙂
Kuvasimme viime jouluna videon missä 1,3 vee tyttäremme jouluna riemusta kiljahdellen juoksee ihailemaan lahjoja ja lopulta kuitenkin innostuu eniten koristeeksi jätetystä ilmapallosta <3 Lapset on <3
Muistan niin elävästi ku toivoin lahjaksi suksia! No aatto ilta tuli niinku myös joulupukki, jolla oli kädessä sukset. Mutta yksi mutta ne oli pukin kädessä ja kuka pelkäsi pukkia? No minä 😀 naama punaisena, kyyneleet poskilla mummin sylissä otin sukset vastaan ja kiitin 😀 kuin onnellinen olikaan seuraavana aamuna kun pääsi pihalle hiihtämään <3
Muistan tosi hyvin sen yhden joulun ja itseni toivomassa ihanaa pitkäkarvaista pehmokissaperhettä. Siis sellaista, missä pikkuiset naukuvat pennut saa emokissan mahaan ja ulos hoidettavaksi. Vanhemmilla oli kunnollinen jouluhässäkkä päällä ja sitten jouluostoksilla ollut äiti ei saanutkaan autoa käyntiin ja me loppuperhe rynnättiin häntä hakemaan. Voi sitä täpinää ja onnea kun autoon palatessa yksi ostoskasseista naukaisi. Tuli erityisen pitkä aattoillan odotus sinä vuonna, mutta onneksi vahingolla ei ollut vaikutusta joulun taikaan tai edes joulupukkiin uskomiseeni
Omassa lapsuudessa parhaisiin jouluihin kuului se pitkä odotus, jännitys ja ilo. Vielä nyt aikuisenakin niin kyllä se lahjojen avaaminen on ihanaa, ja nyt on parasta seurata omien pienten lasten iloa. Muistan kun siskoni kanssa toivottiin nintendoa joulupukilta, ja voi sitä ilon määrää kun se löytyi paketista. Heti piti päästä tietty testaamaan, mutta iskä halusi kokeilla ensin:). Siinä sitten tuskastuneena vuoroa odotettiin:)
Eniten mieleen muistuu oma lapsuus, jokainen paketti oli jännä avata, eikä odotuksia kalleista lahjoista vielä ollut.
Minulle mieleenpainuvin lahja on ollut iso ihaa -pehmolelu. Olin hartaasti sitä toivonut joululahjaksi ja sen myös sainkin. Ihaa on edelleen tallessa, vaikka se on jo yli kymmenen vuotta vanha ❤
Hämärästi lapsuudesta muistuu kun saatiin pikkusiskon kanssa semmoinen tarinoita kertovan, ruman kuin mikä, otus. Se oli ehdottomasti sen joulun hittilelu ja se piti saada heti tarinoimaan 😀 Ja Barbiet❤ Kyllä oli hyvä kasvaa kolmen siskon kanssa kun samoilla jutuilla leikittiin✌
Parhaat muistot on ehdottomasti omasta lapsuudesta. Silloin lahjoihin liittyi todella paljon jännitystä ja odotusta. Ja voi sitä iloa, kun paketeista paljastui mieleisiä lahjoja.
Varmaan paras oma joulumuistoni on se, kun sain isomman paketin mitä edes itse olin. Olin nimittäin ihan varma, että se paketti olisi ollut isoveljelleni, mutta joulupukki sanoikin, että paketti on minulle. Paketista paljastui aivan ihana leikkikeittiö johon sai moneen kohtaan valoja ja ääniä (pattereilla toimivia). Ainut miinus oli se että oltiin tuo joulu Lapissa meidän mökillä keskellä ei mitään, eikä tietenkään pattereita ollut missään. Leikkikeittiön sain kunnolla leikkiin vasta kaksi viikkoa joulun jälkeen.
Jokainen Joulu on muistissa ..jokainen omalla tavalla ikimuistoinen ja ihana ja herkkä onnen päivä. Oli tosi upea viime Joulu juhlinta kun nuoremmaiselle oli eka joulu ja ilo ja hehku silmissä oli niin voimakas että kaikin tarttui se nauru ja hymyjä..jokaisesta joulukoristeesta ja lahjasta oli niin iso ja voimakas onnen purskahdus että tälle äitille tuli oikein kyynnellet silmiin ja salainen toive olla useampi kuin nämä viattomat lapset jotka iloitsevat näille pienillike asioille mitkä me aikuiset emme niin paljon edes huomaamme.
Ehdottomasti mukana arvonnassa. Helpottaisi tämän äidin ja isän joulujuhlan järjestämistä
Ihana kilpailu! Haluan jakaa parhaimman joululahjamuiatoni. En muista minkä ikäinen olin, mutta ala-asteella kuitenkin ehkä 4 tai 5 luokalla. Silloin Nintendogsit tulivat ihan uusina juttuina ja muistan kuinka pikkusiskon kanssa haaveilimme niistä. Ääneen puhuimme ja haaveilimme, että ne olisivat aivan ihanat ja voi kumpa saisimme joskus pelata sellaista peliä. Koiralle allergisena ajattelin myös, että niin voisin saada oman koiran! Tiesimme siskoni kanssa, että emme voisi koskaan saada kyseisiä pelejä, sillä tiesimme kuinka kalliit ne olivat. Emme edes kirjoittaneet niitä toivelistaan, sillä tiesimme niiden olevan niin kalliit ettemme saisi niitä kuitenkaan, emmekä halunneet toivoa niin kalliita lahjoja. Jouluaattona paketteja avatessa siskoni otti yhden paketin käteen. Samalla muistan kuinka äitini sanoi, että Essi ota sinä samannäköinen paketti ja avatkaa ne yhtä aikaa. Avasimme paketit yhtä aikaa (en tällöin vielä tajunnut mitään) ja voi sitä ilon ja riemun määrää: saimme juuri ne kyseiset nintendogs pelit!! Olimme super innoissamme ja ihan yllättyneitä, emme olisi uskoneet, että saamme pelit lahjaksi. Koko joulu meni pelatessa ja käyttöohteija lukiessa. Vielä 23-vuotiaanakin muistelen lämmöllä tätä hetkeä ja voin sanoa, että tämä on ollut paras joululahja minkä olen lapsena saanut. Se oli täydellinen yllätys <3
Itselle nykyään kaikista suurin ilo on se lahjan antaminen. Ilo lahjan saajan kasvoilla on jotain, mikä tekee itsensäkin todella iloiseksi. Lisäksi oma paras lahjansaamiskokemukseni taitaa olla, kun eräs syntymäpäivä sain mieheltäni lahjaksi erittäin kauan toivomani kellon. Silloin olisi varmasti ollut oma ilme kuvaamisen arvoinen. Tämä lahja olikin erittäin nappivalinta ja käytännöllinenkin vielä, ja kulkeekin joka päivä mukana ranteessa!
Mukana ehdottomasti arvonnassa!
Viime jouluna oli ihanaa nähdä pojan 2,5v riemu kun avasi ekaa lahjaansa! Sieltä tuli cars-duploja ja poika oli onnensa kukkuloilla. Oman lapsen onni on parasta! En malta odottaa tänä vuonna lahjojen availua kun on ekaa kertaa osannut toivoakin jotain! 🙂
Rakastan lahjojen antamista jopa enemmän kuin saamista. On ihanaa antaa jollekin iloa ja yllätyksellisiä hetkiä ja nähdä miten iloiseksi he tulevat!
Omat lahjojen saamiseen liittyvät ihanat muistot ovat lapsuudesta. Muistan kuinka paljon ja kuinka kauan toivoin kävelevää koiraa joka haukkui!! 😀 Sain sen joululahjaksi ja leikin vain sillä monta päivää putkeen. Tyttäreni toivoo nyt myös jotain ääniä pitävää eläintä joululahjaksi ja sen aion hänelle myös hankkia!
Hmm, ehkä mieleenpainuvin lahja oli pieni (mutta iso paketti!) trampoliini, jonka sain pienenä. En voinut uskoa että saisin kaikista isoimman paketin ja ilo oli suunnaton XD Nykyään jouluisin antamisen ilo ihan parasta, jos saa lahjan saajan iloiseksi/yllätetyksi. Varsinkin lapset!
Heh muisto omasta lapsuudesta. Meillä lahjat oli aina vaatehuoneessa ja tottakai uteliaana tyttönä tutkin aina mitä siellä on 😀
Löysin sieltä ison laatikon mun kummitädiltä johon oli tehty reikiä. Tohkeissaan salaa raotin teippejä ja siellä oli pehmokoira. Oli vaikee pysyä housuissa jouluun asti kun dogi kummitteli mielessä. Koirasta tuli mulle niin tärkee ja se on mulla vieläkin omien lasten leikeissä
Se kun lapsena sain lahjaksi kauan haaveilemani baby björn nuken!
Oma paras lahjanavaushetki oli viime vuonna. Mieheni ei juuri koskaan osta mitään lahjoja minulle, mutta viime vuonna yllätti täysin. Oli ostanut MK:n laukun josta olin ohimennen maininnut joululahjaostoksilla ja sai kyllä pienen kyyneleen silmään (kyllä, laukun takia!) 😀
Tyttären viime vuoden lahjojen avaamiset oli myös ihanaa katsottavaa! Hän on saman ikäinen kuin Zelda, ja kun alkoi ymmärtää tuolloin enemmän ja osasi oikeasti toivoa jotain, niin se vilpitön ilo ja onni lämmitti sydäntä 🙂
Nyt on tulossa ensimmäinen joulu esikoisen kanssa enkä malta odottaa pikkuisen reaktiota rapiseviin joulukääreisiin 🙂 Omasta lapsuudesta muistan parhaiten riemun avatessani polkutraktoria jättimäisestä paketista.
Oman lapsen syntymän jälkeen joulusta innostuu aivan erilailla ja lapsen ilon näkeminen tekee onnelliseksi.
Viime jouluna 2,5v frozenfani sai nauravan Olafin ja se oli selvästi mieluinen lahja hymystä ja loistavista silmistä päätellen.
Toinen lempparilahja on ollut junarata+ paristokäyttöinen juna. Molemmat on edelleen ahkerasti leikeissä.
Oma ihana muisto lapsuudesta on kun paketista löytyi muumilaiva! Olin kuusivuotias ja pari vuotta vanhempi siskoni oli etukäteen näyttänyt varaston hyllyllä odottaneen muumilaivapakkauksen ja yhdessä ihailtiin ja ihmeteltiin kenelle se on ja mitä se tekee komerossa. Riemu oli kyllä valtava kun se paljastui paketista!
Jos arpaonni suosii niin siskon pikkupojille aion antaa ainakin muumilaivan, siitä riittää varmasti iloa pitkään! Olisi kyllä ihanaa voida ostaa kaikille pikkuisille jotain mieluisaa, opiskelijana kun on niin pienet tulot ettei ole varaa juuri mihinkään.
Paras muisto on se, kun sai Brion junarataan muistaakseni ambulanssin ja poliisiauton, jotka pitivät samaa ääntä kuin oikeat versionsa. Taisi olla junaradassa myös joku paristoilla toimiva nostosilta jos oikein muistan. Vieläkin pitäisi olla mummolassa tallessa nuo, ellei joku serkuista ole vienyt parempaan hoivaan.
Mieleenpainuvin muisto on, kun ostimme esikoiselle 3-vuotislahjaksi polkupyörän ja pyöräilykypärän, jotka odottivat aamulla synttärisankaria oman huoneen oven takana. Se yllättynyt ja iloinen ilme on painunut mieleeni 🙂 tyttö hyppäsi heti pyörän kyytiin ja lähti polkemaan ympäri asuntoa.
Ekana mieleen tuli miten intoa täynnä meidän poika oli viime jouluna kun oli eka joulu kun osasi itsekin odottaa jo lahjoja 😀
Heippa, muistan ikuisesti sen joulun kun olimme Lapissa, Muoniossa mummoni luona. Söimme hyvää jouluruokaa, savustettua lohta ja siikaa, ja tietysti kinkkua! Taustalla soi joulumusiikit. Olin 8 vuotta vanha ja muistan kuinka tonttu kurkisti ikkunasta ja jätti jalanjälkiä. Pian oveen koputettiin ja aloimme siskoni kanssa laulamaan ja joulupukki pyysi meidät ulos katsomaan Petteri punakuonoa. Ulkona oli tähtitaivas ja kuun valo vain. Nähtiin joulupukin poro ja saatiin antaa porolle heinää ja silittää. Lopuksi mentiin takaisin sisälle ja joulupukki päätti että minä olen lahjojen jakaja ja niin minä päätin ottaa työn vastaan! 🙂 Lopussa kiitimme lahjoista ja annoimme suklaakonvehtirasian joulupukille kiitoksena. Sitten joulupukki lähti ja paras lahjani oli potkukelkka 🙂 Sillä minä potkuttelin ja katselin tähtitaivasta.
Itsellä mieleenpainuvimmat muistot on aina olleet, kun on saanut jotain itsetehtyä. Viime vuonna sain siskolta itse tehtyjä fudge-karkkeja ja äidiltä vanhalla reseptillä tehtyä leipää ym.
Lapset nyt ovat innoissaan mistä vaan paketista:)
Paras joululahjamuisto tulee omasta lapsuudestani. Toivoin joulupukilta koiranpentua (meillä oli jo kissoja joten vnahemmat eivät kovin innoissaan tästä olleet) ja sain lahjaksi pattereilla toimivan kävelevän, haukkuvan, laulavan ja mitähänlie temppuja tekevän robottikoiran. Annoin sille nimenkin. Se oli maailman paras joululahja ja robottikoira pysyi useita vuosia leikeissäni mukana. Itse en ole vielä onnistunut löytämään taaperolleni sitä parasta lelua joka jaksaa kiinostaa päivästä toiseen. Onnellista joulunodotusta!
…Jatkuu, toivoisin että joku joulu poikani joka on nyt 6 kuukautta vanha kokisi samanlaisen joulun kuin minä kahdeksanvuotiaana. Odotan paljon, että poikani kasvaa ja voimme leipoa pipareita ja juoda glögiä ja kuunnella joulumusiikkia, jutella joulusta. Rakastan joulussa sitä rauhaa, jännitystä, ja ruokaa! Ennenkaikkea läheisten kanssa olemista.
Omasta lapsuudesta mieleenpainuvin kokemus oli, kun isoveljeni oli tehnyt minulle puukäsitöissä nuken sängyn. Olin todella otettu.
Mieleenpainuvin joululahja jonka sain oli karttapallo, mihin tuli valo. Se toimi hienosti yövalona, maantiedossa olen yhtä huono edelleenkin 😀 nykyään nautin eniten oman lapseni kanssa yhdessä puuhastelusta, lapsista välittyy se aito joulun tunnelma.
Muistan aina pienempänä ku jokajoulu sai aina yhen isomman lahjan ja sitte suklaata ja muuta pientä. Yhtenä jouluna en sitte saanutkaan joulupukilta sitä isompaa pakettia, enkä oikeestaan mitään mitä olin eniten toivonut. Kunnes illalla myöhemmim ukki antoi mulle kortin missä luvattiin mulle laslettelusukset joista olin tosissaan haaveillut. Siinä sitte pyhien jälkeen käytii ukin kanssa ostamassa mulle ne laskettelukamppeet ja olin onnellisin lapsi ikinä,se oli täydellinen lahja 🙂
Lahjakortin käyttäisin oman pojan joululahjoihin ja haluaisin myös lahjoittaa joulupuu keräykseen pari pakettia ja tehdä niin jonkun toisen lapsista iloisia jouluna
Viime jouluna 6kk vanha poikamme sai niin hurjasti lahjoja, ettei tiennyt mihin keskittyä. Tämä oli tietysti tavallaan söpöä, mutta tänä vuonna lahjakaaos on rajoitettu muutamaan lahjaan
en tiiä miksi, mutta eniten mieleen muistuu se kun sain apinapehmon lahjaksi 😀 sitä mahasta painamalle se vinkui 😀
Paras joulumuistoni on ehdottomasti tyttäreni syntymä 24.12.2014 🙂 Eipä sen parempaa lahjaa voisi saadakaan kuin oman, rakkaan lapsen <3
Ehdottomasti paras muisto on se kun monta joulua putkeen toivoin puhuvaa/ääntelevää nukkea sitä kuitenkaan saamatta, ja kun yhtenä jouluna sellainen pakestista kuitenkin tuli, sitä ilon määrää! Tai kun yhtenä jouluna joulupukin lähdettyä äiti löysi makuuhuoneen vaatekaapista vielä yhden pussillisen lahjoja!
Viime jouluna oli kyllä mieleenpainuvin hetki se, kun kihlatun siskontyttö 4v sai joululahjaksi pienen soittorasian ja tanssi onnellisena sen sävelmän tahtiin. Niin ihanaa, miten pienestä lapset tuleekaan onnelliseksi.
Mieleen painuvin lahjojen avaamis hetki oli varmaan se kun minulle järjestettiin babyshowerit ja avasin ihania lahjoja joita vauvalle tuotiin kyynel silmässä kun olin niin liikuttunut.
Ikimuistoisin hetki oli kolme vuotta sitten jouluaattona, kun äitimme avasi meiltä lahjaksi saaneen uuden puhelimen. Äiti oli kauan tuskaillut vanhalla puhelimella joka reistaili jo. Niimpä siskoni kanssa ostettiin hänelle ensimmäinen älypuhelin. Sitä hämmästyksen ja onnen määrää kun äiti avasi lahjansa! Meidän äiti on aina ollut semmoinen ihminen joka ei pyydä muilta mitään, itse aina valmis auttamaan muita, ja uutta puhelinta ei ikimaailmassa olisi osannut odottaa meiltä! Ihana hetki on onneksi ikuistettu muutamalla lahjan avaamis-kuvalla. 🙂
Ihanan innostuneet ilmeet tytöillä! 🙂 Paras avaamismuisto on lapsuudesta kun joka jouluaatto sai avata yhden paketin aamulla ja loput avattiin vuorotellen illalla perheen kanssa 🙂
Muistan kun lapsena eräällä kauppareissulla jäin haikailemaan yhtä hevoslelua ja ilo oli suunnaton, kun seuraavana jouluna sain sen joulupukilta! 🙂
Toissa jouluna silloin 2-vuotias tyttäreni sai lahjaksi lasten keinutuolin. Lahja oli niin mieleinen, että tyttö keinui siinä koko illan ja nukahtikin siihen.
Omasta lapsuudesta muistan että me ei voitu ottaa mitään kotieläintä kun olin allerginen. Paketista tupsahti sitten käveleväkoira. Voi sitä ilon ja onnenpäivää! 🙂
Kaikkien aikojen paras joululahja taisi olla paljon odotettu iso playmobil-talo, jonka saimme siskoni kanssa jouluna 1990. Ihaninta on se, että koko talo kaikkine lisäosineen on vielä tallella mummolassa ja odottaa, että siskon ja minun lapset kasvavat siihen ikään, että pääsevät leikkimään sillä:)
Muistan kun itse sain joululahjaksi aikoinaan kauan toivomani Furbyn. Sitä tuli hoidettua ja kannettua jokaiseen paikkaan ja oli kyllä niin toivottu lelu että!
Mieleenpainuvin lahjan avaamismuistoni on varmasti ollut se kun lapsena sain synttärilahjaksi kirjekuoren jossa luvattiin minulle kauan toivomani lemmikki, oma hamsteri! Sitä riemua kun luin kortin ja tiesin että saan pian oman pienen lemmikin!! 🙂
Mieleenpainuvinta varmaan yhdeltä joululta kun olin teini ikäinen. Isosisko joka asui englannissa oli lähettänyt minulle monta pakettia – muistan kun arvailun lahjoja ja olin ihastunut ja yllättynyt siitä että sisko oli minua niin monella lahjalla muistanut 🙂
Mieleenpainuvin lahjanavaamishetki on edellisjoululta. Kerroimme raskaudesta sukulaisille jouluaattona, kirjekuoresta paljastui raskaudesta kertova valokuva <3
Koskettavin lahjan avaamishetki on ehdottomasti ollut viime äitienpäivä.. sillä se oli ensimmäinen äitienpäiväni ja mieheni oli askarrellut silloin puolivuotiaan tyttäreni kanssa minulle tyynyliinan ja ihanan kortin <3
Meidän pimut tällä hetkellä 3 ja 4 veet, muutamia ikimuistoisia hetkiä jo kertynyt jouluista Ensimmäinen joulu kahden lapsen kanssa, tytöt 4kk ja vajaa 2vee, lahjoja tuli kummallekin vino pino, pienimmäinen nukkui joulunsa ohi, äiti avasi paketit. Vanhempi sai ensimmäisen pakettinsa, jossa oli niin hienot narut, että sen jälkeen mikään ei enää kiinnostanut, silmät loisti narua tutkiessa ja sovittaessa joka paikkaan, yritettiin saada avaamaan paketit, mutta se naru ❤️ Neiti sitten availi vielä tammikuussakin harva se päivä paketteja
Minusta on aina ihana huomata toisen ilo kun on antanut jonkun mieluisan lahjan 🙂
T:daisy
Mulle on jäänyt lapsuudesta mieleen se kun käytiin ennen joulua tutkimassa kaikki kaapit ja varastot ja etsittiin meidän joululahjoja :’D Sitten kun ne jo kertaalleen nähdyt lahjat avattiin jouluna, oli vaikea näytellä yllättynyttä. 😀
Oma lapseni on vielä sen verta pieni ettei lahjoista niin suuresti ymmärrä. Paperit ja kortit on mieluisampia 🙂 Ehkä tänö jouluna innostuisi jo lahjoistakin enemmän.
Oma paras joululahjamuistoni on se, kun sain kuin sainkin sen toivomani barbin. Äiti oli sanonut että kaikki joulun lahjat on jo hankittu siinä vaiheessa kun löysin lahjapiilon päivän pari ennen joulua. Olin hirveän utelias ja tutkailin paketteja, mutta petyin kun yksikään minulle osoitetuista ei ollut barbilaatikon muotoinen ja kokoinen. Hieman pettyneenä aattona aukailin lahjoja. Olisin vain halunnut sen barbin vaikken muuta olisi saanutkaan. Siitä on valokuvakin kun avaan isompaa pakettia. Ilmeeni on melkoinen. Paketissa oli toivomani barbi sekä äitini sille tekemiä vaatteita ja isoveli oli vielä puusta tehnyt barbille sängynkin 🙂
Muisto omasta lapsuudesta kun me apset saatiin yhteinen lahja joka oli aina uusi lautapeli. Sitäsitten porukalla pelailtiin loppu aattoilta ja välipäivät! Se fiilis kun kerran vuodessa sai kaikki sisarukset saman pelin ääreen <3
Näistä ei kumpikaan liity jouluun, mutta ovat itselle olleet ne tärkeimmät, tai ainakin ikimuistoisimmat lahjat. Omista lahjoista mieleenpainuvin on ollut ihana Monika-nukke 5-vuotissyntymäpäivänäni. Monika on minulla yhä rakkaana muistona lapsuudestani ja meidän perheen Ranskan ajoista, ja nyt oma tyttäreni leikkii sillä <3 Toinen ihana ja takuulla ikimuistoinen lahja on ollut isoisä- ja isoäiti-mukit, jotka annoimme omille vanhemmillemme kertoen heille niillä raskaudestamme esikoista odottaessamme. Ilmeitä en unohda ikinä 😀
Mieleen painuvin lahjan avaamishetki oli esikoiseni ensimmäisenä jouluna. Halusin järjestää ikimuistoisen joulun ja syystä tai toisesta ajaudun aivan hurjaan lahjanostomaniaan ja 1-vuotiaalle kasautui aivan liian iso vuori paketteja… aatto-iltana pukki kävi tuomassa lahjat ja tapahtui sitten tämä perinteinen tarina: lapsi oli kiinnostunut vain lahjapapereista ja naruista ja jaksoi avata ehkä 1-2 pakettia… tämä oli hyvä opetus itselleni siitä, että oikeasti muistin mikä siinä joulussa ja lahjoissa on tärkeintä; ajatus <3 vaivihkaa siirsin osan paketeista sivuun ja pakkasin ne varastoon. Seuraavana jouluna kuskasin kassin HOPE-yhdistykselle ja keskityin järjestämään lapselleni taas ikimuistoisen joulun: sellaisen jossa äiti oli 100% läsnä eikä yrittänyt korvata mitään materialla 🙂 lapsi oli onnellinen ja saatiin täydellinen joulu! Tällaisella linjalla mennään taas tänä vuonna ja matkaan menee taas paketteja myös joulupuu-keräykseen että HOPElle
Lapsuudessa meillä ilmestyi yleensä jo yön aikana lahjat kuusen alle, koska joulupukki ei olisi illalla ehtinyt käymään kiireiden takia 😀 Kivointa siinä oli se, että saatiin siskon kanssa aukaista yhdet lahjat heti herättyämme jotta jaksettiin oottaa iltaan loppujen lahjojen aikaisua 🙂
Tällä hetkellä eniten odotan kummipojan kasvua (hän on vasta 4kk), jotta tulevina jouluina näkisi hänen ilonsa joulun aikaan 🙂
Oman lapsen eka joulu. Tänä vuonna toisen lapsen eka joulu tulossa
Jonakin jouluna ala-asteen viimeisillä luokilla minä ja pikkusiskoni tiesimme, että meille on jokin erityinen joululahja. Jouluaattoiltana avattavaksemme tuotiin pyöreä hattulaatikko. Vanhemmat arvuuttelivat meillä, mitä sisällä voisi olla, muttemme keksineet. Nostimme kannen yhdessä ja meitä tuijotti pieni mustavalkoinen kissanpentu, joka sai nimen Robin Figaro Mozart.
Heppatyttönä (8v.) toivoin kaikkea ratsastukseen liittyvää. Isi sitten sanoi ennen pukin tuloa, että ”Taidat saada piiskan.” Minä kauhuissani uhkasin katkoa sen yms. Ja olin sitten kuitenki innoissani kun paketista paljastu raippa. 😀
Lapsena tunnustelin rakkaan kummitätini antamaa joululahjaa ennen avaamista. Lahja tuntui pehmeältä – salaa olin toivonut jotain leluihin liittyvää pakettia. Hämmästys oli aito ja suuri kun paketista paljastui lahjakkaan kummitätini itse ompelemia äärimmäisen kauniita nukenvaatteita: kylpytakki, tonttuasu, turkis/baskeri/nahkatossut. … Paras joululahjamuisto ikinä!!
Mulla yksi parhaista joululahjoista lapsuudessa mitä tulee mieleen yhtäkkiä oli juurikin sellainen pattereilla toimiva ääniä päästelevä liikkuva lelu 😀 Varmasti muutkin ysärilapset saattaa muistaa sellaiset karvaörkit kuin Chilla Chillat 😀 https://www.youtube.com/watch?v=HOFtqED-SKM Tälläiset me saatiin siskon kanssa molemmat, ja kyllä niillä sitten leikittiinkin pitkään, siskon oma tosin meni rikki, mutta mun oma on edelleen tallessa ja jopa toimiikin, odottelee uusia leikkijöitä… 🙂
mieleen jäänyt viime joulu kun poika alta 3v oli lähemmäs 40 asteen kuumeessa, joulu meni hältä suurimmaksi osaksi ohi kun nukutti, illalla jaksoi availla lahjoja ja paketista löytyi mieluinen paloauto. poika totesi unisella äänellä ”kiitot loulupukki”
Minulla on paljon hyviä muistoja jouluista ja lahjojen avaamisesta. Ehkä mieleenpainuvin muisto on se, kun kaikki perheenjäsenemme saivat samanlaiset paketit, joista paljastui omat muumimukit kaikille. Ne on siitä asti olleet lähes jokaisella aamupalalla käytössä. Aamukahvi on ihana siitä juoda. 🙂
Paras joululahjoihin liittyvä oma muisto on se, kun sain ala-asteikäisenä barbien avoauto. Ja siinäkin soi musiikki. Se oli ihan mahtava lahja ja on yhä tallessa 🙂
Mä muistan ikuisesti yhden joulun joskus vuosia sit, ku mun 3-vuotias pikkuveli sai jos jonkinmoista leluu ja härpäkettä lahjaks, mut kaikista paras lahja oli hänen mielestään silti mummon tekemät, siniset villasukat. Jotenki se oli niin liikuttavaa ja symppistä, jääny todellaki mieleen!
Voi apua mikä ihana Olaf! Mun lapset rakastavat sitä varmaan! Minulla on paljon hyviä muistoja jouluista ja lahjoista 🙂 muistan vielä hyvin että sain ison paketin. Avasin innoissaan, siinä oli ihana barbien iso hevostraileri(en tiedä miten sitä sanotan) ja auto. Siinä on hevonen, tarvikkeet vieläpä hevostrailerista löytyy ihania tavaroita mm penkki, pöytä, peili, aterimet ym.. leikin kovasti paljon ja nyt minun lapset leikkivät niillä 🙂 odotan jo joulua koska odotan antaa lapsille toivelahjoja, niitä he kovasti haluavat. Varmaan tulee ihana joulu 🙂 toi olaf varmaan lasten toivelistalla jos tietäisivät sen olemassaolosta! Heh
Voi apua mikä ihana Olaf! Mun lapset rakastavat sitä varmaan! Minulla on paljon hyviä muistoja jouluista ja lahjoista 🙂 muistan vielä hyvin että sain ison paketin. Avasin innoissaan, siinä oli ihana barbien iso hevostraileri(en tiedä miten sitä sanotan) ja auto. Siinä on hevonen, tarvikkeet vieläpä hevostrailerista löytyy ihania tavaroita mm penkki, pöytä, peili, aterimet ym.. leikin kovasti paljon ja nyt minun lapset leikkivät niillä 🙂 odotan jo joulua koska odotan antaa lapsille toivelahjoja, niitä he kovasti haluavat. Varmaan tulee ihana joulu 🙂 toi olaf varmaan lasten toivelistalla jos tietäisivät sen olemassaolosta! Heh
6-vuotias tyttäreni on tähän asti joka joulu ollut aivan uskomattoman iloinen jokaisesta paketista, jonka pukki on tuonut; pehmeitä paketteja halataan ja kierrätetään jokaisen sukulaisen luona yhdessä ihaillen, niinkuin niitä melkein koko vuoden toivomia (usein niitä äänekkäitä ja valolla kyllästettyjä) toiveleluja.
Kyynel vierähti kuitenkin pienen tytön silmille kun viime jouluna paketista kuoriutui Frozen-legolinna. Äiti oli linnan loppuessa kaupoista turvautunut lentoemo-ystäväänsä, joka toi toivotun lahjan monien satojen kilometrien päästä 🙂
Pienenä ihailin aina lasivitriinissämme olevaa pehmolelua, jonka isäni oli saanut syntyessään ja toivoin aina saavani sen, mutta tiesin, etten sitä saisi, koska se oli yli 40vuotta vanha ja isälläni hyvin tärkeä. Kun vuonna 1998 avasin pukin jakamia lahjoja, löytyi yhdestä paketista tämä kyseinen nalle. Isäni oli päättänyt antaa sen minulle. En ole ikinä ollut niin onnellinen ja olen vielä tänä päivänäkin onnellinen vaikka päivästä on lähemmäs 20vuotta. Parempaa joululahjaa en koskaan tule saamaan. nyt herra nalle 62v istuu minun hyllyssä odottamassa joulua ❤
Oman lapsen lahjanavaamista on ihana seurata, siitä tulee ihania muistoja aikuisellekin 🙂 Viime jouluna esikoinen alkoi todella ymmärtää lahjojen päälle ja kasasi saamiaan lahjoja onnessaan sohvalle 😀 Tänä vuonna odotus onkin alkanut sitten jo ensimmäisistä ilmestyneistä lelulehdistä 🙂
Muistan kun avasin noin viisi vuotiaana ison paketin josta paljastui Lego scaala sarjaan kuuluva kaksikerroksinen talo! Se oli aivan huikeaa ja sillä talolla tuli leikittyä melkeinpä joka päivä 7vuoden ajan ja siitä monta vuotta lisää joskin harvemmin kuin aikaisemmin. Sen talon olen halunnut säilyttää muistona niistä joka aamuisista, päiväisistä ja iltaisista leikeistä<3
Syystä ja toisesta minulla ei juurikaan ole mitään lapsuuden aikaisia tavaroita tallessa. Viime jouluna sain isovanhemmiltani paketin, jonka sisällä oli kehystettynä minun ensiaterimeni. Siis haarukka, veitsi ja lusikka. Lapsia kovasti nauratti kun olin ”jostain vauvan tavaroista” niin iloinen että itku pääsi :’) Rehellisesti – rumathan ne ovat kuin mitkä (sellaiset ihanat 80-luvun baby-pastelli-pinkit) mutta seinälle pääsivät.
Valloittavia kuvia. 🙂 Muistan ikuisesti, kun sain 5-vuotiaana lahjaksi Maija Mehiläinen -nuken kummitädiltäni. En osannut sanoa sitä oikein, vaan nukke oli Maija Elimäinen. Se oli niin rakas ja kulki matkassani joka paikassa kouluikään saakka. Yhä tallessa ja yhä rakas. <3
Ikimuistoisimpia hetkiä ovat olleet viime vuosina ne hetket, jolloin olen jakanut joulun kummilapseni kanssa. Hänen riemunsa ja ilonsa jo pelkästä paketista ja sen aukaisemisesta ovat saaneet sydämeni sykähtämään. 🙂 Toki mieluisin lahja viime vuosina on hänelle ollut iso potkuauto, jolla hän edelleen ajelee, vaikka auto alkaa todella pieni ollakin. 😀
Mulla on hauska muisto omasta lapsuudesta. Olin toivonut joulupukilta lahjaksi erästä ihanaa keijukais-Cindya ja poikaystäväprinssi-Paulia, ne olivat suurinpiirtein ainoat toiveeni. Kun jouluaatto lopulta koitti ja olin yhtä pakettia lukuuottamatta avannut kaikki paketit, oli jäljellä enää YKSI paketti. Ei vieläkään barbeja ja pakettikin muistutti kirjoituskonetta. Pettymys oli valtava. Kuitenkin viimeisen paketin avattuani huomasin, että sen sisältä paljastui päällekkäin olevat nukkepaketit. Huh! Äitini olikin vain paketoinut ne samaan pakettiin ja yhdessä ne näyttivät aivan kirjoituskoneelta 😀
Varmaan kaikki omien lasten lahjojen avaamis hetket on parhaita muistoja. Lapset on aina niin aidosti onnellisia jokaisesta paketista jonka saavat vaikka sitä omaa lemppari lelua ei sieltä paketista paljastuisikaan
Lapsena ehdottomasti parasta oli, kun sain liikkuvan/puhuvan koiran jota olin toivonut pitkään! Mutta nykyään parasta on, kun näkee omien lasten avaavan paketteja innoissaan:)
Paras muisto on kun kolme vuotias poikani sai suosikki unikaverinsa. Hänelle oli paketoitu erikseen kaksi pehmeää pakettia. Ensimmäisestä ja suuremmasta paketista tuli esiin todella suuri pehmolelu pingviini, josta poika piti kovasti. Tämän jälkeen hän avasi pienemmän paketin jossa oli pikkiriikkinen pingviini. Suuri pingviini lensi olan taakse ja pikkuinen pääsi syleilyyn. Siitä lähtien on se pikkuruinen pingu päässyt joka yö kainaloon. Muisto on siitä ihana ettei lapset tarvitse aina sitä suurinta ja äänekkäintä lelua ollakseen onnellisia.
Mahtava arvonta, joka tulisi todella käyttöön! Omasta lapsuudesta muistan parhaiten sen miten oli kiva sukellella avattujen lahjapapereiden keskellä ja tietenkin jännitys siitä saiko sen tietyn toivomansa lelun. Tänä jouluna odotan eniten muiden ilmeitä kun (toivottavasti) saadaan pukea esikoinen 4v ”tuleva isoveli” -paitaan ja kertoa vauva uutiset tällä tavoin.
Mieleenpainuvinta omassa lapsuudessani oli bratz sushibaari ja lapsen lahjoissa oikeastaan kaikki , koska lapsen ilo on ihana nähdä varsinkin kun vilpittömästi innostuu jokaisesta lahjasta:)
Heips! Ihana arvonta! Muistan itse tosi selvästi kun sain 5-vuotiaana pukilta rullaluistelevan nuken! Se oli viimeinen lahja joka jaettiin ja jouduin sen vuoksi laulamaan vielä extralaulun joulupukille! Kyllä kannatti, nukke oli mieletön! Ja toimii edelleen!!
Mun lempparein lahjamuisto on jo monta, monta joulua sitten tapahtunut episodi, jossa oltiin keräännytty iskän puolen suvun kanssa isovanhemmille joulunviettoon ja minä sain nuorimpana toimia tonttuna, eli jakaa lahjat kaikille. Olin vielä aika pieni, ehkä viiden, kuuden vanha enkä osannu vielä ihan täydellisesti lukea, mutta tähän mennessä paketit oli löytäneet omistajansa. Viimesenä vastaan tuli isoin paketti, johon oltiin hassulla käsialalla kirjotettu mun mielestäni mun nimi (eli Iina) ja aloin innoissani repiin pakettia auki ja sieltä paljastu urheilukassi. Katoin sitä pitkän aikaa pettyneenä ja ihmettelin, että mitä mää oikein teen viisivuotiaana urheilukassilla, kunnes iskä tajus sanoo, että taisin jakaa nyt tän lahjan vähän väärälle henkilölle. Paketissa lukikin siis Iinan sijasta ”vaari” – älä kysy miten sain siitä väännettyä Iinan 😀
Kassi löysi lopulta siis oikean omistajansa ja munkin pettymykseni unohtu hyvin pian sen jälkeen kun pääsin availeen oikeasti omia lahjojani. Jostain syystä tää muisto on jääny tosi vahvasti mieleen lapsuudesta ja tuo monia hyviä hetkiä mieleen. Lapsuuden joulut – ja isän puolen isovanhempien luona vietetyt erityisesti – oli ihania! En malta odottaa sitä, että joskus tulevaisuudessa saan rakentaa oman perheeni ja lapsieni kanssa meidän näköiset joulut ja nähdä sen ilon omien lapsieni kasvoilla, mikäli siis ikinä saan olla niin onnellisessa asemassa että omia lapsia saan, kun he availee omia lahjojaan. In the meantime tyydyn hemmottelemaan oman kummilapseni pilalle lahjoilla!
Mäpä vastaan sillain että en oo vielä koskaan ollut kauhea jouluihminen. Joo lahjoi on ostettu ja annettu mutta thats about it. Saan tammikuun alussa esikoisen ja varmaan se koskettavin hetki kun hän avaa ekat lahjansa on vielä edessä 🙂
Viime jouluna 3-v poikani silmät alkoivat loistaa ja ilon huudahduksia aiheutti paketti, josta paljastui pattereilla liikkuva Tuomas veturi ja siihen sopiva junarata. Aiemmin oli jo saanut muita Tuomas veturi -sarjaan kuuluvia vetureita ja vaunuja. Tänä jouluna haluaisin saada lapselle samanlaisen ilon ja onnen, toivottavasti onnistuu
Paras ja viimeisin lahjamuisto on vime joululta. Odotin silloin esikoistani ja sain äidiltäni kirjan äitiyteen liittyen. Samassa paketissa oli vielä pieni body ja pipo tulevalle vauvalle. Äitini ei aluksi ilahtunut raskausuutisesta, mutta tuon lahjan myötä ymmärsin, että alkujärkytyksestä oli selvitty. Nyt poika 6kk ja mummille suuri aarre!
Olin 7 vuotias pieni tyttö, joka oli kasvanut kuusihenkisessä perheessä ja olin sisaruskatraan toiseksi nuorin lapsi. Koko lapsuuteni lempilelujani olivat nuket, olin oikea pikkuäiti. Minulla ei kuitenkaan ikinä ollut ihan omaa nukkea, vain isompien siskojeni vanhoilla leikin ja niitä rakkaudella hoidin. Olin pitkään toivonut Baby Born nukkevauvaa ja siitä salaa haaveilin ja joulupukiltakin toivoin. Saapui joulu ja pukki jakoi lahjat. Avasin lahjoja yksi kerrallaan ja melkein kyyneleet alkoivat valumaan kun lahjakasani hupeni eikä nukkea vaan näkynyt. Tuli aika avata viimeinen paketti ja siellä se oli, ikioma vauvanukkeni jota rakastin ensinäkemästä lähtien maailman eniten. Voi sitä onnea ja riemua, valokuva-albumistani löytyy kuvia aattoillalta joissa poseeraan vauvani kanssa kuusen äärellä ja kasvoillani loistaa onnellinen hymy! Nukke kulki matkassani joka paikassa ja äitini ompeli sille erilaisia vaatteita, joka säähän sopivia. Nyt meillä on pian 2- ja 5-vuotiaat tytöt ja meillä on myös periaate, että joulupukki toteuttaa vain ne hartaimmat lahjatoiveet ja vältytään kaikelta turhalta ja tarpeettomalta tavaralta.
Olen jouluihminen ja rakastan sitä jouluaaton tunnelmaa. Kaikista mieleenpainuvin on kuitenkin viime joulu, oman esikoislapsen ensimmäinen joulu. Voi niitä riemunkiljahduksia kun neiti 5kk sai repiä lahjapaperia ja hypistellä nauhoja. Pakettien sisällöistä kaikki ääntä pitävät lelut ja kirjat oli tietenkin hurjan jännittäviä ja niitä täytyi kulmat kurtussa ihmetellä ja maistella.
Muistan kuinka lapsena olin toivonut vain yhtä tiettyä Little Monkey Lost -apinaa ja voi kuinka sillä tuli leikittyä kun se joulupukin tuomasta paketista paljastui (:
Ehdottomasti mieleenpainuvin lahjamuisto oli se, kun sisko toi minulle alakertaan paketin joka oli kuulemma unohdettu laittaa kuusen alle. Avasin paketin, ja sieltä paljastui kuljetusboksi jossa oli pitkään ja hartaasti toivottu lemmikki, pieni kesyhiiri. ❤ Ja muistan kun joskus sain joululahjaksi maata pitkin vieritettävän Pokémon figuurin, olin älyttömän onnellinen kun sain sellaisen!
Viime jouluna poika oli toivonut salama autoa ja kun se paljastui paketista niin tämä äitikin siinä herkistyi, kun poika huuteli että ” tää on salama mitä mä toivoinkin”
Paras hetki on kun lapsi avaa lahjan ja sieltä paljastuu jotain mitä on kovasti toivonut. Ei ole väliä onko lapsi pieni vai jo vähän vanhempi (tai jopa aikuinen 🙂 ) niin aina on kasvoilla aivan ihana hymy ja onni <3
Viime joulu jäi mieleen, kun tyttöni ensimmäistä kertaa ymmärsi joulun, lahjat, joulupukin yms. Hän oli just täyttämässä kolme vuotta. Oltiin laitettu yöllä lahjat kuusen alle ja voi että mikä riemu, kun joulupukki oli tuonut lahjat. Se on niiin koskettava näky kun näkee sen oman lapsen riemun. Hän sai pitkään toivomansa elsa ja anna nuken, sähköpianon ja olaf lelun ja oli niin onneissaan
Paras lahjan avaus muisto löytyy parin vuoden takaa, tyttäreni ollessa 2 vuoden ikäinen. Oli jouluaatto ja joulupukki kolkutteli ovella jolloin tyttö riensi mummonsa kanssa ovea avaamaan. Me ovelat vanhemmat raahasimme tällä välin valmiiksi kootun leikkikeittiön herkkuineen kylpyhuoneesta olohuoneeseen (paketoituna tietysti ), ja voi sitä tytön ilmettä kun alkoi repimään jättisuuren paketin kääreitä irti ja paketista löytyi iki-ihana leikkihella <3 hella on yhä vahvasti leikeissä mukana , ja nykyään leikkijöitä on kaksin kappalein 🙂
Erityisesti mieleeni on jäänyt kaksivuotiaan poikani reaktio synttäripaketin avaamisesta viime keväänä. Hän rakastaa hälytysajoneuvoja ja aukaistessaan paketista paloauton meidän koko perhe liikuttui siitä ilosta. Pikkumies oli pitkään sanaton ja piiitkän hiljaisuuden, onnenkyynelten ja jättimäisen hymyn seasta hän sai sanottua ”EIKÄ”, jonka jälkeen lähti juoksemaan ja kiljumaan ilosta 😀 Kun tuo ”onnijärkytys” laantui, poikamme teki halauskierroksen ja kiitteli jokaista perheenjäsentä erikseen.
Lasten reaktiot ovat niin ihanan vilpittömiä, olipa sitten kyseessä mikä tunne tahansa.
Pienen palomiehen paloautopaketti, voiko parempaa ollakaan.:)
Paras muisto lapsuudesta on, kun sain joululahjaksi playmobil nukkekodin. Sillä leikin monet vuodet ja vieläkin ihailen sitä.
Mun lapsuuden mieleenpainuvin joululahja tais olla kun sain ekan kännykän! Taisin olla vika meidän luokalta joka sai oman puhelimen ja sitä oli kyllä pitkään ja hartaati toivottu. Nykyäänhän se puhelin olis jo museonähtävyys 😀
Parasta joulussa on lasten riemu. Eikä se lahjojen määrä vaan kun lapsi saa kovasti toivomansa lahjan, josta tulee huikean tärkeä eikä jää lelulaatikkoon pyörimään. Lahjat kuitenkin ovat lapsille tärkeä osa joulua ja toivon ettei kukaan lapsi jäisi lahjatta. Olen päättänyt että jos lahjakortin voitan, käytän sen joulupuun toiveisiin, näin voisin osaltani auttaa
Oltiin siskon kanssa toivottu telkkarissa nähtyjä robotti koiria. Kaikki paketit oli melkeinpä avattu ja mieleen hiipi ajatus ettei niitä tulekkaan. Viimeisissä paketeissa sitten olivat ne ja voi sitä riemua! Niillä leikittiin pitkään eivätkä edes jääneet hetken huuma leluiksi 🙂
Kyllä se oli parasta oli siellä paketissa mitä vaan 🙂 Tottakai äänelliset ja liikkuvat lelut oli parhaita mutta osasi sitä olla onnellinen myös ihan vesiväreistä ja värikynistä. Meidän tyttö 8kk viettää ensimmäistä jouluaan ja kyllä innolla odotan jo ilmeitä kun aattona pääsee paketteja aukomaan 🙂 Veikkaan kyllä että lahjapaperit voittaa sen sisällön :’D Odotan myös miehen äidin ilmettä innolla kun ostettaan suklaa rasia ja laitetaan rasiään ultra kuva pienestä uudesta alusta 😉 Jännittää jo valmiiksi! 😀
Omista joululahjoista on jäänyt ihan päällimmäisenä mieleen se iso paketti, joka odotti kotioven kahvassa saunan jälkeen.. Siellä odotti mun suurin lahjatoive, josta olin niin kovasti haaveillut. Nimittäin eka, oma Baby born, jota pystyi syöttämään ja sai vaippaakin vaihtaa, koska se osasi pissata! Se oli ihan huippu juttu. Edelleenkin kyseinen nukke kulkee omien rakkaiden lapsosten leikeissä. 🙂 Monet lelut lähteneet kiertoon, vaan tämä ei onneksi. Ja mitä tuohon lelujen ääniin tulee, en oo itse koskaan pimittänyt niistä paristoja tai mitään muutakaan, koska ei mua niiden äänet häiritse. Lapset tykkää, niin en mä siihen halua puuttua. 🙂
Ehdottomasti parhain lahjamuistoni liittyy rakkaaseen Apa-apina pehmoleluuni. Muistan edelleen sen kun 6-vuotiaana anttilan leluosastolla iskin silmäni leluhyllyllä istuvaan pehmoapinaan. Muistan kuinka se katsoi minua pienillä nappisilmillään ja olin myyty. Äiti ei kuitenkaan suostunut sitä minulle ostamaan ja muistan kuinka sydän särkyen lähdin kaupasta sillä tuntui kuin olisin hylännyt sen. Äitini oli kuitenkin salaa kiikuttanut apinan kassalle ja se ilon ja onnen määrä kun jouluaattona Apa paljastui lahjapaketista :). Apa on nyt 15 vuotta myöhemmin hieman nuhjuuntunut, mutta edelleen istuu lapsuudenkodissani sängynreunalla odottaen jotakuta leikkimään kanssaan!
Muistan kun sain ihan pienenä kaksi äidin tekemää hiirtä. Tyttö ja poika hiiren. Ne olivat ihan mahtavia, niiden kanssa leikin koko joulun ja eräs leikki tallentui myös videolle ❤
12 vuotta nuorempi pikkuveljeni sai 3 tai 4 vuotiaana ollessaan jouluna lahjaksi Puuha Peten joulu -dvd’n. Entiset telkkarista äänitetyt Puuha Petet osasi veikka etu- ja takaperin ulkoa jo, joten sitä riemun määrää mikä syntyi kun sai uuden Puuha Pete dvd’n 😀 <3 "Tää on paras joulu ikinä" lause kaikui monta tuntia. Sitä dvd'tä katseltiinkin sitten non-stoppina varmaan juhannukseen asti 😀
Oma joululahjamuisto on kun olin pieni, noin kuuden vanha, ja pukki toi toivomani pehmokoiran. Ennen joulua olin jostain lelulehdestä tms. esitellyt koiraa äidilleni kun mainoksessa sanottiin, että koira olisi aivan kuin oikea koiranpentu, painoikin suunnilleen saman verran. Koira oli aina suosikkileluni ja välillä on joutunut paikkailtavaksikin, kun on kokenut kovia. Yhä edelleen tämä koira on minulla tallessa ja edelleen todella rakas, vaikka ikää onkin tullut. Koira on myös muistona muutama vuosi sitten pois nukkuneesta äidistäni ❤
Paras lahjamuisto liittyy siihen kun lapsena sisarusten kanssa aina odotettiin mika lautapeli tana vuonna saataisiin. Oli huippua sitten pelata ja syoda jouluherkkuja yohon saakka yhdessa<3
Omasta lapsuudesta ei ole muistoa koska meidän perheellä ei koskaan ollut varaa ostaa lahjoja. Nyt kahden tytön äitinä, kun näkee omien lasten avaavan lahjoja on joka ikinen mieleenpainuva. Ihana ollut nähdä kuinka iloiseksi tytöt ovat tulleet vaikka lahjoja on ollut vaan muutama 🙂
Lapsuuden odotetuin lahja oli oma ficher price maatila!
Ehdottomasti paras muisto on kun sain 6 vuotiaana joululahjaksi barbietalon. Muistan vieläkin miten kiljuin ja hypin innoissani.
Lapsena oli parasta avata joululahjoja! Rakastan joulua muutenkin yli kaiken:)
Kaikki barbie lelut ja talot oli pienenä kova juttu, saimme usein serkkujen kanssa samoja lahjoja ettei muut tule kateellisiksi 😀
Erityisesti mieleen on jäänyt yksi lapsuuden joulu, kun toivoin lahjaksi jätti isoa nallea ja jouluaattona pukki toi nallen muotoisen paketin. Iso nalle oli siis kiedottu lahjapaperiin niin, että ulkomuodosta jo näki mitä paketti sisälsi.
Heissan! Kyllä kaikkein ihanin ja mieleenpainuvin joulu oli viime vuoden joulu joka oli esikoisellemme ensimmäinen! Hän oli 6kk ikäinen ja niin innoissaan pakettejen avaamisesta että siihen hetkeen olisin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa. Se riemu ja ja onnellisuus pienen lapsen kasvoilla oli paras lahja meille vanhemmille!
Minä rakastan ”lahjomista”; Isänpäivä, äitinpäivä, syntymäpäivä, joulu, nimipäivä, hääpäivä, ystävänpäivä, you name it, musta on aivan ihana käyttää tuntitolkulla aikaa lahjan suunnitteluun ja toteutukseen! Jostain 15-16 -vuotiaasta lähtien olen pyrkinyt välttämään valmiiden tavaroiden / tuotepakkausten ostoa, ja tekemään lahjat mahdollisimman pitkälle itse. Itsetehdyt lahjat ovat mielestäni henkilökohtaisempia ja ”ajatellumpia” kuin kaupasta ostetut, ja näin pyrimme lähipiirini kanssa myös välttämään kulutushysteriaa ja suurta rahanmenoa 🙂
Mieleenpainuvimpia lahjamuistoja ovat lahjani vanhemmilleni. Meillä on ollut vuosia perheen omana vitsinä runoilla tekstiviestein, kirjein, lahjoin jne. Usein runot ovat hölmöjä, huvittavia inside-juttuja, joille nauramme vedet silmissä, mutta mukaan mahtuu myös koskettavia ja kallisarvoisia juttuja. Erityisesti mieleen on jäänyt kahden vuoden takainen Joulu, jolloin annoin vanhemmille lahjaksi puisissa kehyksissä olevan taulun, johon olin kirjoittanut runon kiitollisuudesta ja rakkaudesta heitä kohtaan. Olin kuluneena vuonna kokenut raskaita ja pelottavia asioita elämässäni, ja vanhempani olivat korvaamaton tuki ja apu, mitä en unohda koskaan. Rehellisesti sanottuna, en uskoisi olevani tässä ilman heitä. Taulun runo kosketti sekä vanhempiani että itseäni, ja siinä sitten aattoaamuna vollotimme yhdessä sitä lukiessa 😀 Parhaisiin lahjamuistoihin liittyy vahvasti kyyneleet, onneksi kuitenkin ilosta.
Mukavana joululahjamuistona lapsuudesta on jäänyt mieleen, kun joulupukki oli tuonut vahingossa osan paketeista mummolaamme, joka sijaitsi aivan eri kaupungissa. Olimme siskoni kanssa ihan hämillään, kuinka joulupukille on voinut käydä näin. 😀 Paketeista paljastui leikkikeittiö ja ihanat samanlaiset yöpuvut minulle ja siskolle, jotka muistan niin elävästi vieläkin! <3 Nämä kaikki lahjat taitavat olla vielä tallesakin näin 15 vuoden jälkeen. 🙂
Mieleenpainuvin muisto on vuodelta 2014, kun oma esikoinen oli 1v ja 3kk ja hän sai lahjaksi oman turkoosin pikkukolan Joka talvi, kun on ensimmäiset lumet satanut maahan, pitää ensimmäisenä kaivaa kola esille pojalle!
Mulla on jäänyt parhaiten omasta lapsuudesta yksi lahjan avaamis muisto mieleen ylitse muiden. Olin silloin n. 5v ja rupesin avaamaan yhtä ”pakettia”, joka oli siis vain pakattu muovipussiin. kurkkasin nopeasti sisään ja rupesin jo melkein itkemään kun katsoin että pussin sisällä on potta. Ajattelin että se on oikeesti joku tosi huono vitsi. Otin kumminkin ”potan” pois pussista johonka se oli pakattu ja pussista ilmestyikin jätti nasu! <3 Voi sitä iloa ja riemua kun tajusikin saaneensa nasun lahjaksi eikä pottaa.
Lapsuuden lahjoista ja avaamishetkistä mieleen on jäänyt, kun joskus 1-2 luokalla sain joululahjaksi Barbie ja Ken nuket jotka matkasivat patterikäyttöisellä hevosmenopelillä. Pinkkiä, liikettä, hentoa musiikkia ja Barbiet <3 9-vuotiaan unelma ;D
Kyllä varmaan lapsuuden jouluista sellanen mikä jääny päällimmäisenä mieleen on kun sain keinuhevosen 4-vuotiaana lahkaksi. 🙂 nyt on ihana katsoa kun omat lapset on niin täpinöissään tulevasta joulusta, lelulehtisiä selaillaan ja lahjalistaa ahkerasti kirjotellaan.. <3
Me toivottiin pleikkaria siskojen kanssa pienenä ihan hirveästi, ja mun ollessa varmaankin 5-6-vuotias petyttiin hirveästi, kun joulupukki ei sinä jouluna tuonutkaan sitä meille. Oltiin toki iloisia saaduista lahjoista mutta odotettiin kaikki kovasti sitä konsolia – ja kun pukki oli jo lähtenyt, papá ilmoitti, että pukki on näköjään unohtanut yhden paketin eteiseen. Ja siellähän se pleikkari oli 🙂 jäi mieleen, koska teki spessusta lahjasta vielä spessumman tämmöisellä ”unohtui pukilta”-momentilla!
Isäni itse nikkaroimat barbien huonekalut, monta iltaa hän niitä oli väkertänyt salaa ❤️
Rakkain lahjamuisto on, kun sain paketista ihanat ja kauan haaveilemani seitsemän pientä nukkea ja niille hoitotarvikkeita. Osa niistä on edelleen tallessa lapsuusmuistojen laatikossa vaikka tuosta joulusta on aikaa jo yli 15vuotta. 🙂
Babyshowereissa sain täydeksi yllätykseksi pitkään ja hartaasti odotetun rannekellon lahjaksi siskoltani sekä mieheni siskolta.
Mieleenpainuvin joululahjojen avaus taisi olla, kun olin juuri täyttänyt 7-vuotta (olen syntynyt muutamaa päivää ennen jouluaattoa). Vanhempani olivat tuona alkutalvena eronneet ja jouduin muuttamaan eri paikkakunnalle sekä vaihtamaan koulua. En muista muuttoa enkä syntymäpäiviäni (joita oli kuulemani mukaan kahdet), mutta muistan älyttömän ison lahjavuoren tuona jouluna. Kait se oli läheisten tapa paikata suruani ja koittaa hukuttaa minut lahjoihin. Paras lahja oli yhdestä hassunmallisesta paketista paljastunut sinimusta ballerina-asu sinisine jumppatossuineen. En ollut mikään kovin tyttömäinen tyttö, enkä tuollaista asua edes osannut toivoa mutta monenmonta kuvaa minusta on tuo puku päällä tuon joulun (ja seuraavan vuoden) ajalta. Hassua, miten en muista yhtäkään lelua tuolta ajalta 🙂
Meillä oli maanantaina pojan synttärit ja olin ostanut pojan toivotan ryhmähau -vahtitornin ja oli ihanaa katsoa ku poika avas pienen osan ja tuli näkyviin ryhmähaumerkki ja oli siitä jo niin innoissaan ja repi loppuun paperit pois ja sanoi kiitos äiti. Tuli niin hyvä mieli kun lapsi oli niin iloinen.
Paras muisto ehdottomasti on kun pikkuveljeni sai puhuvan ja soittavan minionin lahjaksi. Hän ei ole juurikaan saanut tuollaisia leluja ikinä, ja voi että se hymy oli leveä kun hän avasi paketin! Jos tämän arvonnan voittaisin, ostaisin hänelle heti uusia vastaavia leluja ja lahjoittaisin myös vähävaraisille lapsille leluja. 🙂
Mieleen on jäänyt viime vuoden jouluaattona pakettien avaaminen. 4 vuotias lapseni oli niin innoissaan lahjojen määrästä ettei tiennyt minkä paketin avaisi ensimmäisenä, voi sitä ilon määrää kun huomasi että omat toivomukset on käynyt toteen ja loppuen lopuksi myös vaatepaketit olivat toivottuja ja niidenkin kohdalla kuului ”tätä minä olen aina toivonut”.
Nyt päällimmäisenä on mielessä kun tyttö oli kauan aikaa toivonut Littlest pet shop-lentokonetta. Hän leikki synttäripäivänään olohuoneessa ja aloin sitten ottamaan puhelimella videota kun mies hiippaili tytön selän taa ja jätti lentokonepaketin lattialle. Oli ilme kyllä näkemisen arvoinen kun hän paketin huomasi ja samantien alkoi taputtaa 😀
Tämä muisto on jäänyt hyvin mieleen esikoisemme toiselta joululta. Tyttö on pienestä pitäen ollut innokas kokkaamaan ja kun hän ensimmäisestä paketista löysi oman astiaston niin muut lahjat unohtui. Vaikka me yritettiin houkutella avaamaan muita lahjoja niin ei, astiasto osoittautui heti parhaaksi 😀
Minulle ehdottomasti parhaiten on jäänyt mieleen se, kyn annoimme äidille 50v lahjaksi ultrakuvan tulevasta lapsenlapsestaan. Ne onnenkyyneeleet, sanat ja häkeltyneet ilmeet muistan ikuisesti <3
Tää nyt ei kirjaimellisesti ole lahjan avaamiseen liittyvä muisto, mutta mieleenpainuvin joululahja lapsuudesta oli, kun kaikkien lahjojen avaamisen päätteeksi isi haki vaatehuoneesta vielä ihka uudet sukset! Siihen saakka olin aina hiihtänyt isojen sisarusten vanhoilla. Ehkä paras paketinavaamiskokemus taas on niinkin tylsä kuin eka oma puhelin 😀
Mukana arvonnassa! Paras lahjamuistoni on se, kun sain kerran lapsuudessa jouluna ison pussillisen Aakkoset-karkkeja
Muistan sen hetken ikuisesti kun toivoin nukkea joka ääntelee lapsena ja sain sen sitten joululahjaks. Muistan kun sanoin isälle ennen nukkumaan menoa että en koskaa aio luopua tästä nukesta ja itkin onnesta. Toivon että saan joskus oman lapsenikin yhtä onnelliseksi kun itse olin. ❤
Omat pojat täyttävät vähän ennen joulua vuoden, joten heiltä ei ihan vielä lahjanavaamismuistoja löydy.
Minulle mieleenpainuvin joululahja oli täydellinen yllätys. Jätin valtavan paketin viimeiseksi, miettien mitä ihmettä siellä voi olla, ja oi sitä onnea, kun paketista löytyi Barbien hevoskuljetusauto! En tiennyt, että sellaista edes oli olemassa ja suurena hevosfanina ja useamman Barbien hevosen omistajana lahja oli täysi kymppi. Muistan ikuisesti sen paketin tuoman ilon.
Toivottavasi osaan ilahduttaa omia poikiani yhtä nappiin osuvilla joululahjoilla tulevina vuosina 🙂
Viime jouluna poikamme oli vasta 6 kk, ja suurimman ilon tuotti ne rapisevat paperit mitä revittiin yhdessä auki 🙂 tänä vuonna uskon, että itse lahjat jo kiinnostaa, ykkösenä varmasti juurikin kaikki ääntä pitävät ja valoja vilkuttavat :)!
Omia lapsia en voi surukseni saada, mutta onneksi minulla on ihana kummityttö. Hänen 1-vuotispäiviään vietettiin eilen. Tyttö löysi paketistamme Uggin ensiaskelkengät sekä roosan pipon. Kengistä toisen hän tunki suuhunsa, veti pipon päähänsä ja jatkoi touhuamistaan. Rakas pieni <3
Autohullu poika sai sedältään sähköauton. Ajeltuaan sillä puolisen tuntia sanoi sedälleen, että ”ethän vielä laita tätä autoa takaisin autoosi” jolloin setä sanoi, että ei laita ollenkaan, että poika saa sen. riemu oli kyllä suunnaton kun sai tietää, että hän saakin auton omaksi eikä vaan lainaan Se oli ikimuistoista
Toivoin yhtenä jouluna ihan hirveästi sellaista Chouchou-nukkea, sitä pehmeävartaloista ja ihan aidonnäköistä nukkea. Olin jo aika iso leikkimään nukeilla, mutta kun sellainen sitten paljastui paketista, taisin itkeäkin vähän. Hoidin sitä hyvin ahkerasti sinä jouluna ja pitkään sen jälkeenkin. Nyt se samainen nukke kulkee tyttärelläni mukana joka paikassa. <3 🙂
Oma mieleen painuvin lahja on yli 10v takaa haukkuva koira. Ensimmäinen leluja jotka äänsi/liikkui. Koira löytyi tänään isänpäivä vierailun yhteydessä ja toimi yhä edelleen. Oma kolmi vuotias neiti ilahtui siitä suuresti!
Oma mieleenpainuvin lahjamuistoni on ehdottomasti se kun sain lapsena oman lemmikin, pienen suloisen kääpiökanin. ☺ Nykyään parasta on omien lasten ilo lahjoja avatessa! ❤
Toki lapsen riemu ja silmien loiste pakettien avatessa on jotain niin ihanaa katsottavaa, mutta erityisesti muistan erään lapsuuden joulun. Kuusen alla odotti aivan valtavan suuri paketti. Itkin jo etukäteen, sillä lahjan päällä ei lukenut nimeä ja isäni kertoi, ettei se paketti taida olla minulle. Olin niin kovasti toivonut nukenvaunuja, ja vieläkään en saisi niitä. No lopulta koitti ilta ja lahjat jaettiin. Suuri yllätys kun se iso paketti olikin minulle ja sen avatessani sieltä löytyi NUKENVAUNUT. Kuinka onnellinen olinkaan. Muistan vieläkin sen fiiliksen, vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta aikaa!
Oisinkohan ollut 4 vuotias, olin niin kovasti toivonut lahjaksi nukkevaunut. Vietimme joulua mommon ja moffan luona, muistan että sain lahjoja ihan hirveästi ja avasin niitä innolla toivoen että se nukkevaunu löytyisi sieltä. Pettmykseni oli suuri kun ei se sieltä löytynyt. Kaikki huomasi petymykseni ja yrittivät piristää minua. Yhtäkkiä ulkoota kuului iso pamahdus ja pappa sanoi minulle että mennäänpä katsomaan mikä se oli. Muistikuvaani mukaan ulkona oli hirveästi lunta, niin paljon että 4v minä melkein hukuin siihen (voi olla että sitä lunta ei ehkä niin paljon ollut ) mutta keskellä pihaa oli paketti ja ryntäsin sinne papan kanssa joka auttoi minut samaan paketin sisälle. Ja siellä se oli, nukke vaunut, jotka vielä tänäkin päivänä, 21v myöhemmin löytyvät mommon ja moffan luota. Vieläkin niitä katsoessa herää se sama ilo ja rakkauden tunne kun silloin 4 vuotiaana nykyään minun 4vuotias tyttöni ja 1 vuotias poikani niillä leikkii. Yhtä innoissaan kun minä silloin aikoinaan
Esikoisen, kovan rekkamiehen 2v synttärit. Kaikki lahjat avattiin normaalilla lapsen ilolla ja leluilla leikittiin kunnes uusi lelu tuli uudesta paketista. Hieman myöhässä saapui rekkamies-ukki, joka ei paljoa turhia pukahda. Poikamme avasi ukin paketista iiiiison täysperäisen rekan ja voi sitä riemun kiljahdusten määrää. Tällä lelulla ukki ja Jiri leikki seuraavat 30min ja edelleen 3kk synttäreiden jälkeen se on ensimmäinen lelu, joka haetaan laatikosta ja illalla viimeisenä viedään takaisin.
Kummipoika sai synttäreillä varmaan ainakin 10 lahjaa. Osa ihania leluja, osa vaatteita, osa herkkuja. Paras lahja oli kuitenkin rahapussi, jossa oli n. euro kolikoina sisällä 😀 Hän oli niin innoissaan omasta rahapussukastaan ja omista rahoistaan, että muut lahjat jäivät ihan huomiotta.
Tälläkin lahjakortilla rahoittaisin saman kummipojan joululahjaa!
Viime vuodesta on jäänyt mieleen leveästi hymyilevä 3v itsensä korkuisen lahjavuoren (ihan liikaa) vieressä odottaen lupaa ryhtyä avaamaan!
Imuri hullu 5-vuotias poikani sai lahjaksi leikki-imurin. Voi sitä riemun määrää, kun hän näki että paketissa on oma imuri 🙂 Lasten aitoa iloa on ihana katsoa.
Tärkein joulumuisto on viime joululta. Nyt 5-vuotias pikkusiskoni oli todella pahasti sairaana, ettei voinut edes sängystä nousta ja itki vaan ja oli todella kuumeinen. Ei tullut ollenkaan joulupukkia, ja pienen joulu ei ollut ihan se mitä oltiin odotettu jo monen monta kuukautta. 🙁 Lahjoja hän ei jaksanut itse avata ollenkaan mutta yhden lahjan, eli omani avasin hänelle ja siinä lahjassa oli pehmoinen Pinkie Pie poni jota hän oli pitkään jo toivonut. Se kiitollisuus ja ilo mikä toiselle tuli vaikka oli niin kipeenä oli ihan mahdoton! <3
Tärkein toiveeni tälle joululle on se, että pieni siskoni saisi olla terveenä ja nauttia joulusta viime joulunkin edestä. Olisi mahtavaa, jos voittaisin kilpailun ja rakas pikkusiskoni saisi toivomansa Elsa -barbien lahjaksi, kun tänä vuonna joululahjabudjetti on melko pieni ja olisi unelma kun saisi valita hänelle jonkun hyvän lahjan eikä tarvitsisi miettiä hintaa.. 🙂
Paras muisto liittyy keskimmäisen lapseni lahjaan viime vuonna hänen ollessa viisi. Lapsi joka ei juuri koskaan leiki millään tai edes jaksa keskittyä leikkeihin niin sai lahjaksi brion junaradan osia ja brio parkkitalon. Ajattelin että voi jee.. taas lisää leluja millä ei tehdä mitään, mutta aattoiltana lapsi yllätti haluamalla kasata niistä kanssani radan ja ensimmäistä kertaa jaksoi leikkiä jopa tunnin putkeen ! <3
Yksi mieleenpainuneimmista lahjoista on ehdottomasti se, kun sain yhtenä jouluna Annabell-nuken. Se äänteli kun sille syötti tuttipulloa, nukkui, alkoi itkeä kun sen herätti ja nauroi kun sitä kutitti mahasta. Se oli 6-vuotiaan mielestä mieletön joululahja, kun se oli ihan kuin oikea vauva. Siitä riitti kyllä iloa pitkäksi aikaa.
Ja jos ton lahjakortin voittaisin, niin sillä ostaisin ehdottomasti jotain kivaa mun ihanalle 2-vuotiaalle kummipojalle. Tää opiskelija-kummitäti ei hirveän kalliita lahjoja voi ostaa, vaikkakin sen sijasta antaa minityypille mielellään paljon, jotain omasta mielestään kalliimpaa, eli aikaa ja läsnäoloa. Olisi kuitenkin mahtavaa päästä yllättämään pieni jollakin superhienolla ja mieleisellä lahjalla! <3
Viime jouluna kun 1-vuotias oma poika oli niin innostunut saamastaan isosta paketista (legoja). Tyyppi hyppi paketin päällä ja kiljui innosta mutta ei älynnyt avata lahjapaperia ympäriltä :D. Meillä on 5min videopätkä naurua ja iloa.
Taisin olla tokalla luokalla ja sillon kaikilla kavereilla oli pleikkari ja olin sitä jo pitkään vinkunut ja saanut aina vastauksen, että meidän taloon ei sitä pelikonetta tule. Jouluna sitten sellainen paljastuikin paketista, enkä todellakaan ollut osannut odottaa sitä. Kiljuin riemusta ja huusin että mä sain oman playstationin (sanoin juuri niin kuin kirjotetaan). Hetken päästä sitten vasta tajusin, että se on pleikkari ja sitten vasta hypinkin riemusta. Luin alkuun vaan tekstin kyljestä ja olin iloinen lahjasta. Enhän tunnistanut sanaa kun aina oli puhuttu vaan pleikkarista! Tätä stooria naureskellaan ja muistellaan perheen kesken edelleen 😀
Mieleenpainuvin muisto oli viimejouluna, kun esikoiseni reilu 2v riemuitsi pukilta saamistaan lahjoista ja etenkin Robinin cd:stä
Mä muistan omasta lapsuudestani sen, että äiti ja iskä antoivat aina avata yhden lahjan etukäteen, monta tuntia ennen ”oikeaa” lahjojen avaus hetkeä ja miltä tuntui aina avata se ensimmäinen lahja! Me sisarusten kanssa pörrättiin kuusen ympärillä ja yritettiin arvata mikä paketti kannattaisi avata ensin että jaksaa sitten odottaa iltaan asti. Yleensä yritettiin löytää joku peli tms. mitä voitaisiin sitten pelata loppu päivä ettei aika käy pitkäksi. Nämä muistot ovat siis sellaisilta vuosilta, kun pukki ei käynyt ja lahjat ilmestyivät kuusen alle kun oltiin ulkona leikkimässä. Mä olin jo unohtanut tämän ihanan muiston kunnes nyt aloin pohtia tätä
Nykyään seuraan miten oma poika innostuu joulun vietosta 🙂
Ehdottomasti mieleenpainuvin joulumuisto tähän mennessä on ollut oman pojan ensimmäinen joulu, jonka vietimme mun lapsuudenkodissa suuren perheen ympäröimänä. Se riemu ja onnellisuus mikä poitsun silmistä loisti paketteja avatessa, oli ihanaa katseltavaa. Paras lahja tuli mummolta ja ukilta, iso traktori, jolla edelleenkin päivittäin päristellään menemään!
Ikimuistoinen hetki on aina, kun lapset avaavat pakettinsa, heidän riemu ja ilo.
Lapsena ehdottomasti siisteintä oli kun Amerikan kummeilta tuli postissa paketteja, joista paljastui aina ihan erinlaisia lahjoja kuin Suomessa. Ihanat jouluaiheiset tarrat taisivat olla ihan lempparit!
Mieleenpainuvin joulu oli n. 1990-luvun lopussa jolloin kesken iltaa ja pakettien jakoa sähköt katkesivat ja loppu ilta paketteja auottiin kynttilän valossa. Lemppari paketeista löytyi ihana pinkki babyborn hoitopöytä joka oli 5vuotiaan miniLauran mielestä niin iso! Toinen (melkein) yhtä ihana lahja oli Prinsessa Ruususen Prinssi Philip-nukke, jonka selkänapista alkoi soimaan Prinsessa Ruususen tunnari. Sen kanssa olohuoneen lattialla tanssiminen oli parasta <3 Saadappa se hetki, ja ihkauuden nuken tuoksu takaisin.
Muistan aina kun alle kouluikäisenä toivoin kovasti Anna Bellaa -nukkea. Kirjoitin joulupukille kirjeen, että minun on aivan pakko saada semmoinen itkevä, naurava ja jokelteleva nukkevauva jota pystyi myös syöttämään ja se osasi nukkua. Kun jouluaamuna sain riisipuurosta mantelin toivoin tätä kyseistä nukkea josta olin puhunut vaikka kuinka pitkään. Kun aattona joulupukki toi lahjat ja näin tietyn muoitoisen paketin olin aivain riemuissani ja kun paketista paljastui Anna Bella nukke se oli pienen elämäni hienoin hetki. Onneksi silloin paketista löytyi myös tarvittavat kaksi paristoa ja pääsin leikkimään nukella heti. Se olikin lempi leluni pitkän aikaa ja olin yhtä onnellinen aina sillä leikkiessä. Nyt nukke odottelee varastossa uusia pieniä leikkijiä. 🙂
Tykkään antaa läheisille lahjoja itsellä ei niin väliä 🙂 äkkisältä ei tuu omasta lapsuudesta mitään isompia muistoja tiettyä lahjaa kohtaan mutta viimevuodelta muistan kun meidän poika 3v 4kk oli iloinen kun sai haluamansa ryhmä hau lelun mutta sitäkin mieleen painuvin muisto on kun poika joulupukin tullessa ovelle oli kovin huolissaan et tiesikö joulupukki että meille on syntynyt vauva ja halusi että pukki tulee katsomaan siskoa olohuoneeseen 🙂 <3 oli liikuttavaa että osasi huolehtia että saakohan sisko mitään lahjoja ku ei ole osannut toivoakkaan 🙂
Yksi eniten mieleen jääneistä lahjojen avaamisesta oli, kun annoimme mummulleni joululahjaksi rikkaimurin. Hän ei ollut osannut odottaa, että suurin paketti olisi hänelle. Se riemu ja ilo oli vaan niin mahtavaa. Oikeastaan paras lahja itselle.
Muistan tyttäreni toisen joulun: hän oli 1 vuoden 4 kk. Ei ymmärtänyt, että saa paljon lahjoja ja hermostui, kun ei voinut rauhassa pitkän kaavan mukaan leikkiä uudelle lelulla/piirtää tai kokeilla vaatteita. Oli jotenkin niin suloista.
Muistan omasta lapsuudesta hartaimman toiveen eli pehmolelu-tiikerin. Sitä käytiin äidin kanssa kaupassa katsomassa ennen joulua ja voi sitä iloa kun jouluna kyseinen tiikeri paketista löytyi. Sitä kannettiin vuosikaudat mukana joka paikkaan ja uni ei tullut ilman. Oma poika 1v löysi tuon pehmolelun meidän vaatehuoneesta ja nukkuu joka äidin vanha lelu vieressä
Muistan kuinka ollessani noin 5-vuotias vietimme joulua äitini ja siskoni sekä hänen lastensa kanssa.
Yhtäkkiä ovikello soi ja menimme siskoni tytön (samaa ikäluokkaa kuin minä) kanssa avaamaan oven ja oven takana oli meillle kaksi isoa pakettia joista paljastui isot pehmoiset dalmatiankoirat , siis sellaiset pehmolelut. 🙂 Oltiin todella onneissamme niistä. Niistä leluista ei lähtenyt ääntä, mutta olivat todella mieluisia leluja meille.
Vuosi taisi olla 1997.
Ikimuistoisin lahjani oli sähkökirjoituskone olleessani 12-vuotias. Tykkäsin kirjoittaa, ja koska olen sen verran ”iäkäs” eikä 90-luvun alussa vielä tiedetty mitään padeista yms. pyysin kirjailijanharrastukseeni avuksi kirjoituskoneen. Ai että oli mukava näpytellä menemään kaikki joulunpyhät! 🙂
Ensimmäisenä mieleen tuli suurin ikinä saamani paketti, kun n. 5-vuotiaana sain leikkikeittiön. Rakastin leikkiä kotia ja keittiön saatuani se sujui entistä paremmin! Nykyään keittiö on siirtynyt siskojeni lapsille ja on ollut edelleen kovassa käytössä!
Parhaita muistoja on kun paketista paljastui toivottu nukkevauva, sekä tarvikkeet. Mieleen on jääneet myös lelut, joista lähtee ääntä.
Viime vuonna 4-vuotiaani sai frozen tavaroita joululahjaksi. Frozen kun oli kova sana silloin. Paketteja aukaistessa totesi niin hurmioituneena että ”miten joulupukki on voinut arvata että tykkään niin paljon frozenista ja tuonut minulle näin ihania frozen juttuja.” Hymyilytti.
Vietettiin perheen kanssa joulu Ruotsissa ihanassa hirsimökissä(vuosi oli ehkä 2000?). Muistan kun saatiin pikkusiskon kanssa molemmat omat pussit täynnä pikkukoiria ja me leikittiin niillä koko sen reissun ajan. Varmaan jääny mieleen koska se tunnelma mikä sillon vallitsi oli jotenki ylijoulunen, lunta paljon, takkatuli, hirsimökki ja pimee metsä ympärillä.
Oma paras muisto kun lapsena sain barbie hevosvaunut joita pysty ohjata kauko-ohjaimella, niin hienot oli.. on vieläkin ehjöt et vois joskus tuua omille tytöille.
Pojalle (Silloin n. 8-v.) oli luvattu lahjaksi maalivahdin maski johon hän itse sai suunnitella maalauksen.
Lahjan hankkiminen meni viime tippaan ja poikaa varoiteltiin että voi olla ettei ehdi jouluksi. Pettymys olikin suuri kun ei sitä paketeista löytyny, kunnes iskä muisti vielä yhden paketin 😉
Se pojan ilme, kun avasi paketin! Ja ne pojan ja muiden onnen kyyneleet! Ja seuraavan viikon nukkui maski kainalossa. Nyt poika on 16-v. ja samainen maski koristaa hänen hyllyään huoneessaan ja edelleen joka joulu hän muistaa jutun kuinka iskä ”kiusasi”
Olin toivonut Pound puppies pikkupiskiä jo pari vuotta, mutta vanhempien mielestä se oli ihan turha. Parhaalla ystävälläni oli niitä monta. Lopulta pappani sanoi, että täytyy tytön saada se ja osti minulle lahjaksi sen piskin!! Olin maailman onnellisin ja nukuin sen kanssa aikuiseksi asti. Nykyään se on tyttären unikaverina.
Palkinnolla ilahduttaisin omia tyttöjä sekä diakoniatyön tms. Kautta muitakin lapsia.
Oma muistoni on lapsuudesta 🙂 Olin toivonut kauan lahjaksi baby björn vauvaa. Sain tooosi ison paketin missä oli baby björn vauva + kaikkea joulutavaraa vauvalle. Oli joulumekkoa ja pantaa yms 😀 Tuolloin oli kyllä ilo suurimmillaan!
Yksi mieleenpainuvimmista joululahjoista on -90-luvun lopulta se yksi nalle, jolla oli unirätti mukana (en muista enää nimeä, niitä oli nalleja ja koiria, eri värisiä uniasuja). Hartaasti sitä olin toivonut ja olin ikionnellinen kun sen sain 🙂
Parhaiten mieleen jäänyt oma joululahja oli 4-vuotiaana saamani sininen lasten potkuri! Isolla aikuisten mallilla oli kovin vaikea pienellä potkutella, oli ollut hoksaavainen pukki 🙂 oman lapsen jouluja vasta yksi takana ja viime vuonna lahjoja enemmän kiinnosti paperit ja narut!
Olin toivonut nukenvaunuja, sainkin ne. Muistan vieläkin minkä väriset ne olivat vaikka aikaa on mennyt jo paljon, puna-mustaruudulliset, upeat ja siskoni kadehti niitä.
Olen ainoa tytär ja sain prinsessalinnan joululahjaksi, linnassa oli kerroksia useita ja valot, harmi kun ei ollut siskoa jonka kanssa leikkiä. Nyt itselläni on kaksi lasta joista olen onnellinen.
Muistan lapsuudesta, että sain aina useita paketteja; leluja, kirjoja, vaatteita, vain kovat paketit oli kiinnostavia. Hyvää joulun odotusta teille.
Lahjanavaus muistoista parhaimpia on ne, kun näet lahjan saajan ilmeet ja eleet, nähdessään mitä paketissa on. Rakkain muisto on omasta pojastani, kun hän avasi ensimmäisen oman lahjansa ja näin kuinka vilpittömän onnellinen ja iloinen hän oli, kun sai mieleisensä lahjan.
Se joulu on jäänyt mieleen kun olin noin 5-vuotias.
Sain paljon toivomani w
Mieleen on erityisesti jäänyt joulu, ollessani 5-vuotias.
Sain kovasti toivomani wuv luvs:sin ja olin onneni kukkuloilla.
Tirkistelin ikkunasta milloin pukki tulee ja näin pukin pihalla, juoksin ulos ja pukki nousi pakuun ja riisui tonttulakin ja parran. :DD
Mieleenpainuvin.. yksi joulu lapsuudesta jolloin sain 2kpl interaktiivista lelua, puhuva pinkki kissa ja semmonen lintu myös. kisu oli kyllä lempparu ja toimii vieläkii. Minulla ei ole lapsia vielä enkä juuri vietä joulua, mutta oman päätösen takia en kuitenkaan voi viedä joulun iloa tiaran ikäiseltä sisarukseltani. En ole lapsen vanhempi joten voisi olettaa ettei joulun järjestäminen tälle 5v ole mun asiani, lapsi on kuitenkin menettänyt toisen vanhempansa syksyllä. Eka joulu ilman äitiä. Mutta nyt loppuu synkistely.. jos tuo lahjakortti kuuluu mulle niin pakettiin pääaee my little pony, frozen, paw patrol tavaraa 🙂
Paras oma joulumuistoni ottaa aikaa tuonne 90-luvun lopulle kun sain jouluna paketista upouuden barbien, barbille yöpaidan ja samanlaisen yöpaidan myös itselleni. Minä (ja barbie) kuljettiin ne yökkärit päällä mummolaan syömään ja kaikkea!
Ihanin lahjojen avaamiseen liittyvä muisto löytyy jo omasta lapsuudesta, kun äitimme teki perinteeksi kääriä pienille koirillemme omat joulupaketit. Joulupukki oli jättänyt herkkuja sisältävät paketit jemmaan aattoiltaa varten, turvaan nelijalkaisilta herkkusuilta, ja me saimme toimia apulaisina kun lahjojen avaaminen alkoi olla käsillä. Oli niin jännittävää piilottaa koirien paketit kuusen alle muiden lahjojen sekaan, ja katsoa kun pienet nenät hoksasivat yllätyksen ja ryhtyivät etsintöihin 🙂 Tämä perinne jatkuu nyt myös oman lapsen sekä koiran kanssa, kun pieni lapseni saa piilottaa herkkupaketin ja auttaa koiraamme sen avaamisessa. On hellyyttävää huomata, että yhtä suuri ilo siitä seuraa joka ikinen kerta, niin koiralle, lapselle kuin minullekkin.
Muistan kun pienenä avasin lahjoja ja yhtäkkiä tonttu kurkisti ikkunasta! Kyllä siinä pieni tyttö oli niiin jännittynyt ettei tiennyt miten olisi ollut. Tonttu tuli moikkaamaan ja varmistamaan, että korvatunturin paketit olivat tulleet perille. Tänä Jouluna on meidän 8kk-ikäisen pojan eka Joulu, innolla odotetaan sitä. 🙂
Nuorien pikkusisarusten joululahjojen avaamisen ilo on se mikä minulle on tehnyt joulun. Hauskinta on ehkä ollut seurata pikkuveljen ja -siskon täysin päinvastaisia reaktioita pehmeisiin paketteihin. Pikkuveljelle nuo ovat kauhistus, kun taas pikkusisko ei voisi onnellisempi olla uuden vaatteen saatuaan ja sadevaatteista lähtien kaikki pitää tietysti heti päästä sovittamaan. Tämä tulee olemaan minulle ensimmäinen joulu poissa perheeni luota, enkä usko että tuota jouluntunnelmaa tulen tänä vuonna saavuttamaan.
Jos voittaisin hankkisin lahjoja hyväntekeväisyyteen Suomessa olevan siskoni avustuksella. Olen muutamana kuluneena vuonna tehnyt pakettilahjoituksia Joulupuu keräykseen lastenkodeissa ja sijoitusperheissä asuville tai vähävaraisten perheiden lapsille jotka eivät muuten saisi välttämättä ainuttakaan pakettia ja olisi mahtavaa voida osallistua tänäkin vuonna. Todellista antamisen iloa paketoida kimmeltäviä paketteja niille lapsille joiden elämä ei ole sieltä helpoimmasta päästä.
Muistan, kun sain ensimmäisen barbienukkeni. Olin toivonut sitä ensin syntymäpäiväksi, koska joulu on lähellä syntymäpäivääni. Äidilläni on tallessa kuva, kun olen juuri avannut joululahjan ja siltä paljastui tämä nukke. En olisi voinut olla iloisempi.
Nyt oma tyttäreni ymmärtää joulusta ja joululahjoista, joten en odota hänen ilmettään avatessaan joululahjojaan. 🙂
Oman mieleenpainuvimman joululahjan avasin 2 vuotta sitten. Mies antoi jo aamusta paketin, jonka sisältä paljastui sydämen muotoisia konvehteja ja narulla rasiassa kiinni oleva kihlasormus.
Lapsuudesta muistan serkkuni riemun, kun hän avasi joulupaketista rattikelkan. Se oli koko joulun paras hetki!
Omasta lapsuudestani ainakin muistan hyvin joulun, kun kaikki lahjat oli mukamas jo jaettu ja lopuksi vanhemmat toivatkin sitten vielä ison paketin minulle ja siellä oli kauan toivomani suuri barbie-talo 😀
Kyllä lasten riemu lahjoja avatessa on ihan parasta! Pojalla oli hyvä ilme,kun aattoaamuna uusi pleikkari olikin jo käyttövalmiina kaapissa!
Oon tän johonkin blogiin ennenkin kommentoinut – toivottavasti en sentään sun ettet ihan kyllästy 😀
Mutta siis: Mun yli kymmenen vuotta nuorempi pikkusisko oli lapsena tosi herkkä ja tunteellinen. Yhtenä vuonna, ehkä kolme-neljävuotiaana hän oli toivonut Baby Bornia joululahjaksi ja sai tietysti sen sitten. Meille muille kauan toivottu lahja ei ollut mikään yllätys, mutta sisko avasi paketin, katsoi lahjaa ja oli täysin shokissa liikutuksesta. Hän käveli pari metriä nukke kädessään, kunnes vajosi polvilleen ja kuiskasi hennolla äänellä ”mä sain sen”. Jotenkin se lapsen teatraalinen liikutus on jäänyt kaikille mieleen, eikä kukaan oo sen jälkeisinä vuosina saanut _niin_ hartaasti rakastettua lahjaa. 😀
Ihanin lahjojen avaamis muisto on viime joululta, kun poikani sai joulupukilta paketin josta tuli sellainen kävelevä ja haukkuva musta koira. Voi sitä iloa mikä hänen kasvoiltaan hehkui. Koira on vieläkin hänen lemppari lelunsa ja kovasti hän toivoo joulupukilta kaveria hauvalleen. 🙂
Sain joskus joululahjaksi ikioman vaaleanpunaisen kitaran, jolla aloin tietysti heti treenaamaan joululauluja. Omaan korvaan kuulosti hyvältä ja päätin mennä naapuritaloihin esittelemään taitojani. Nyt myöhemmin ymmärrän, että olisi ehkä kannattanut harjoitella lisää ennen ”kiertuetta” 😉
Lahjakortti tulisi tarpeeseen, vaikka minulla ei omia lapsia olekaan, mutta sillä saisin maailman rakkaimmalle veljentytölleni vaikka mitä!
No itsellänihän tulee se mieleen kun kummityttöni avasi viime vuonna joululahjoja ja sai ”rintsikat” (eli lyhyen topin ilman toppauksia, hartaasti toivottu :D) ja kiljasi, että ”Jee! Nyt voit iskä kokeilla munki tissejä!”. Että näin, hauskaa oli!
Mulle tuli postauksesta heti mieleen yksi muisto. Saatiin siskon kanssa joululahjaksi singstar ja mikit, mutta ne ei käyneetkään suoraan meidän pleikkariin. Onneksi naapurin tytöiltä löytyi sopiva osa ja päästiin laulamaan. Muistan kyllä epätoivon ja surun, kun ei heti päästy kokeilemaan lahjaa. Kiva postaus ja sulpiset teidän tytöt 🙂
Tytär oli aivan täpinöissään ja onnessaan kun sai 3-vuotislahjaksi ensimmäisen oman polkupyöränsä. Onneksi se oli meillä valmiiksi koottuna ja hän sai sen kesällä ulkona, niin sitä pääsi heti kokeilemaankin. Isä ja äiti olivat varmaan yhtä innoissaan kuin tytärkin 🙂
Olin pienenä aika yksinäinen, ja rakastin pehmoleluja. Joulupaketista paljastui ”iso” nalle johon rakastuin heti. Vielä näin 15 vuoden jälkeen nalle on sängylläni ja monetyöt kainalossani
Omalta kohdalta taitaa kyllä olla parhaiten jäänyt mieleen kun synttärilahjaksi vihdoin sain kauan toivomani tumma ihoisen babyborn nuken 🙂 varmasti tuli silloin kaikille paikalla olleille selväksi että lahja oli mieluinen.. 🙂
Kummipoikani täytti 4-vuotta. Olimme kysyneet, mitä hän toivoisi lahjaksi ja vastaukseksi saimme pinaattilettuja. Näitähän sitten paketista löytyi ”oikean” lahjan lisäksi. Oli mahtava nähdä kuinka pinaattiletut saivat toisen aidosti iloiseksi ja innostuneeksi vaikkei paketista heti lelua löytynytkään
Omasta nuoruudestani muistan 16-vuotiaana saamaani lahjan – kultaista kaulakorua, jonka äitini oli ostanut minulle ennen syntymääni. Oli tunteet pinnassa, koska lahja oli minulle niin monella tapaa henkilökohtainen
Omien lasten iloa ja riemua on joka joulu niin ihanaa katsella, niin aitoa ja sydäntä lämmittävää. Kaikista jouluisista muistoista vahvin on kuitenkin esikoisen ensimmäisen joululahjan avaaminen Ihan kuin se rapiseva ja värikäs paketti, jota hän heilutti niin tarmokkaasti, oli paras juttu ikinä! Mahtavat muistot ja kyyneleet silmissä, kiitos
Jokainen joulu on ikimuistoinen oman lapsen kanssa! Se, että lapset vielä uskovat joulupukkiin ja elävät niin täysillä mukana joulun hengessä saa itsellekin aikaan joulutunnelman ja lahjojen odottamiseen liittyvän kutkuttavan jännityksen! Luulenpa, että tulevasta joulusta tulee taas unohtumaton, eikä vähiten juuri syntyneen pikkuveljen ansiosta!
Mun rakkaimmat muistot liittyy siihen kun lahjoja avattiin vuorotellen, muut siis odottelivat sen aikaa kun yksi avasi lahjan. On niin huippua nähdä muittenki ilmeet ja mitä he saavat lahjaksi.
Mulla tuli ensimmäisenä mieleen se, kun sain joskus n 10- vuotiaana lahjaksi sellaisen nuken, jolle sai lämpimällä vedellä pyyhkiessä meikit kasvoihin ja kylmällä vedellä pyyhkiessä meikit pois. Olin jotenkin niin iloinen siitä lahjasta, ja kyllä leikin silloin vielä nukeilla
Lapsena olin saanut suuren nallen joululahjaksi monta vuotta sitten, kunnes jonakin päivänä rakkaasta nallesta tuli tappelu pikkuveljen kanssa ja se meni lopulta rikki. Harmitti aivan mielettömästi!
Olen yksinhuoltajaäidin kasvattamatta ja rahat ollut tiukilla. Olin pitkään toivonut omaa pientä potkuria kun mullakin oli (silloin 80-luvulla) ja voi sitä iloa kun yksi joulu oli pieni punainen potkuri joulupukin tuomana pihaan ilmestynyt. Olin silloin 8-vuotias
Viime jouluna oma 3,5v tyttö oli maailman onnellisen kun paketista paljastuin ryhmä hau vahtitorni.
Jännitys mitä jouluna sai oli parasta, aamulla kuusen alle tunnustelemaan lahjoja. Pienenä myös oli mahtavaa kun tuli lelukirjoja mistä pystyi valitsemaan sen lemppari lahjatoiveen. Tuleva joulu on lapseni toinen ja odotan jo innolla kun tällä kertaa taitaa olla hiukan isompi asia, ainakin synttärilahjojen avaaminen oli parasta.
Ystäväni poika täytti syksyllä 5v ja ostin hänelle pienen lahjan. Voi sitä riemua ja sinisin nappisilmin sanoo ”tämä oli kyllä tositosi kiva lahja”
Kun ei vielä omia lapsia ole niin ei pääse heidän ikimuistoisia hetkiään muistelemaan, mutta muistan yhden oman joululahjani, joka kulkee vieläkin elämässä mukana!
Olin yläasteella/juuri menossa yläasteelle, kun olin toivonut kaupassa nähtyä ihan mielettömän isoa koirapehmolelua. Sellaista melkein itseni kokoista berhandilaista!
Odotin kovasti saavani tuota pakettia ja kuusen alta löytyikin jouluaattona ihan valtava ja lupaava paketti. Kun vihdoin saatiin lahjat avata, niin aloitin suurimmasta lahjastani ja sieltä tosiaankin löytyi pehmolelu jota olin toivonut.
Teini-iän kynnyksellä univaikeuksista kärsivälle tytölle tuo melkein oman kokoinen pehmoeläin toi turvaa. Nimekseen jouluaattona pehmoeläin sai Pulivari, niinkuin Aku Ankassa oleva berhandilainen.
Tuo suuri pehmokoira on matkustanut mukana jo monta vuotta. Tullut elämässä aina opiskelijaboksin pieneen soluhuoneeseen ja nykyiseen ihan omaan kotiin kihlatun kanssa. Vieläkin yli parikymppisenä on hetkiä, jolloin kaipaa pehmolelun halausta. Ja kun pehmolelu on asia mille ei ole yläikärajaa 🙂
Paras muisto löytyy kultaiselta 90-luvulta, kun sain eräs joulu pukilta lahjaksi Barbi Esmeraldan karavaanari kärryn joka oli täynnä pieniä ihania esineitä. Itse barbia en tarvinnut sillä olin kiinnostunut enemmän huonekaluista ja sisustamisesta kuin itse barbeilla leikkimisestä.
Olen erittäin koirarakas ja tämä on jäänyt mieleen kun sillon olin kaksi vuotias ja pukki oli jakanut jo kaikki lahjat ja harmittelin ääneen että nyt en saanu peehoota. No pukki yllätti ja sanoi että Hetkonen pukki taisi unohtaa vielä yhden lahjan ja sillon kävi hakemassa jättipaketin vielä minulle ja mitäs siellä olikaan. Siellä oli se jätti berhandilainen pehmolelu. Voi muistan aina sen tunteen kun sain sen ison lelun. Vielä tänä päivänä se on kotipaikalla minun sängyllä ja ikäähän minulla on 24vee 😀
Muistan omasta lapsuudestani sen kun toivoin lahjaksi itkevää nukkea. No sitten kun sain semmoisen, minua alkoikin surettaa nuken itku, ja aloin itse parkua lohduttomasti että viekää tuo pois 😀
Yhtenä jouluna toivoimme hartaasti vuotta nuoremman siskoni kanssa pehmoleluilvestä ja sille kahta pentua. Haaveilimme, miten leikkisimme poikasilla ja emolla ja lopulta joulun odotus kävi kestämättömäksi. Tiesimme, missä joululahjoja meillä säilytettiin (niitä oli käyty kurkistelemassa jo aiempina vuosina) ja niin päädyimme varastoon paketteja tutkimaan. Sieltä löytyi lupaava ilvesäidin muotoinen paketti (oli muuten aika iso pehmo, noin 60cm pitkä). Huomasimme, että paketti oli hieman raollaan pohjasta, sujautimme kätemme pakettiin ja kokeilimme ilveksen pehmeää vatsakarvaa. Kyllä, pukki oli tuomassa toivomamme pehmot! Jouluun oli kuitenkin sen verran pitkä aika, että emoilvestä piti käydä silittelemässä muinakin päivinä ja aattona jäimme vakoilustamme kiinni, sillä paketti oli monien silittelykertojen jäljiltä vähän kärsineessä kunnossa. No kaikki päättyi kuitenkin hyvin, pukki toi ilvekset ja ne ovat edelleen äitini luona omien lasteni leikeissä mukana.
Parhaiten omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen se hetki kun kaikki lahjat oli jo avattu eikä toivomaan pientä lasten potkuria näkynyt missään kunnes vanhemmat käskivät mennä katsomaan mitä pihalla vielä oli. Siellähän se oli, pieni punainen potkuri, jolla sitten seuraavat talvet potkuteltiin onnellisena.
Joinain talvina muotia oli sellainen pitkä tonttulakin mallinen pipo, joka roikkui säärissä asti. Toivoin sellaista joululahjaksi, mutta jouluaattona pikkusiskoni avasi pitkän pipon omasta paketistaan. Huuto ja parkuhan siitä olis tullut ellei äiti olis huomannu rustanneensa väärät nimet paketteihin ja vaihtoi äkkiä kahden meidän lahjan paikkoja. Minä sain piponi ja sisko sai mitä sitten olikin toivonut 🙂
Oman lapsen riemu on parasta katsottavaa kun hän availee paketteja. itse muistan lapsuudesta, että paras lahja oli koira joka toimi paristoilla. Sitä tuli hoidettua monta vuotta.
Kolme vuotta sitten jouluna oli koirallamme yksi 5 viikkoinen pentu. Tyttömme oli tuolloin 2 vuotias. Hän avasi kaikki kymmenen lahjaa innoissaan mutta kun hän avasi dublo paketin jossa oli pieni pupu oli riemu ylimillään vain sen pupun takia. Ensimmäisenä hän juoksi pennun luo pentuhäkkiin näyttämään pientä puhua 😀
Mulla ei ole mitään yksittäistä muistoa, mutta parhaita muistoja on ne, kun on kerrankin löytänyt ja keksinyt jonkun täydellisen lahjan, etenkin jos lahja on jotenkin itse tehty, ja saa sen lahjansaajalle antaa. Tälläset hetket on ihania, kun on niin ylpeä siitä omasta lahjasta ja näkee toisen kasvoilla oikean ilon. Mulla on usein tosi vaikea keksiä ihania ja omaperäisiä lahjoja, siitä taidosta olen esimerkiksi mun siskolle erittäin kateellinen. Mutta sitten kun tällänen idea päähäni tulee, on nämä lahjanantohetket todellakin parhaita! 🙂
Mulle tärkein joululahja on ehdottomasti sellainen silmiään liikuttava nukke jonka oon saanu ensimmäisenä jouluna mummilta ja papalta. Nukke ei oo itessään mitenkään erikoinen, ei puhu tms ainoastaan silmät liikkuu. Lapsena leikin nukella kyllä paljon ja annoin sille nimeksi Natalia, mutta erityistä tunnearvoa sille ei kasvanu. 7-vuotiaana sain pikkusiskon, jolle myöhemmin annoin nuken joululahjaksi. Sisko kun oli pari vuotias kerroin hänelle että nukke on mun vanha ja sovittiin että hän antaa sen meistä seuraavalle. Ja näin hän tekikin, ainoa vaan että meille tuli pikkuveli. 😀 pikkuveli ei arvatenkaan tällä nukella leikkiny mutta se oli silti hänen huoneensa hyllyllä istuskelemassa. Pari vuotta myöhemmin saatiin vielä toinenkin pikkuveli ja perinteen mukaan nukke siirtyi taas jouluna seuraavalle. Tuosta aikaa siis 6v ja edelleenkin eilen kotona kun käytiin isänpäivälounaalla nukke sieltä veikan hyllyn nurkalta katso. 🙂
Joulukuussa syntyy mun oma esikoinen ja koska meitä sisaruksia tuskin enää enempää tulee lupaili veikka antavansa nuken lahjaksi mun tulevalle vauvalle… Näin perinne jatkuu ja aluksi ei-niin-tärkeästä-nukesta tulikin monelle ihmiselle aivan erityinen osa elämää ♡♡♡
Isoäitini makaa aika huonokuntoisena hoitokodissa. Sairastaa pitkälle edennyttä muistisairautta. Skannasin ison kasan hänelle tärkeitä valokuvia hänen nuoruudestaan ja teetin niistä valokuvakirjan. Kirja on hänelle ilmeisesti hyvin rakas, se on selattu hiirenkorville ja kannet ovat kuluneet. Hoitajien mukaan hän selaa kirjaa monta kertaa päivässä. Itsekin selaan kirjaa aina hänen kanssaan kun käyn häntä tapaamassa. Kirjassa oli iso työ ja minusta tuntui, että minulla ei ole aikaa sen tekemiseen, mutta nyt ymmärrän kuinka typeriä omat ajatukseni olivat. Kirja on isoäidilleni kaikki kaikessa. <3
Hei apua!
Mistä tuollaisia Olaf-hahmoja pystyy ostamaan???? <3 =)
Meidän kohta 3v. on aivan rakastunut Olafiin ja tuollainen leikkikaveri olisi maailman paras lahja hänelle!!! <3
Ehdottomasti paras muistoni joulusta on kun vauvani nauroi ensimmäisen kerran kunnolla hekottaen ääneen, aattona tonttulakki päässään joululahja paketeille jotka rapisivat.
Viime joulu oli mieleenpainuvin, oma esikoispoika oli silloin kaksivuotias. Ensimmäinen joulu kun hän nautti lahjojen avaamisesta, se riemu kun pukki toi hänelle oman pikku keittiön <3 mukana 🙂
Paras muistoni sijoittuu viimejouluaattoon.
Silloin 3-vuotias tyttöni sai toivomansa nukenrattaat,nuken, sekä ammeen lahjaksi ja ne avattuaan hoki ”mitä ihmettä,mitä ihmettä” se oli ihan paras hetki! Onneksi sain videolle ton hetken,sitä voi kattella vielä vuosien päästä uudestaan ja uudestaan – ja aina siitä tulee mairee ilme ja virne kasvoilleni! <3
Ps. Lahjat löysin fb kirpparilta, olisi iiihan huikeeta tänävuonna ostaa ihka uutena, jospa kestäiskin koko vuoden käytössä!
Yksi mieleenpainuvimmista lahjoista oli, kun yhtenä jouluna sain sen kauan odotetun Bratz-nuken. Ikää oli tuolloin ehkä kuusi, ja joulu sekin oli. Lahjat jaettiin yksitellen, mutta jotenkin pikkuveljen paketit olivat jääneet kasan päälle. Ehdin jo niin lannistua, että lähdin murjottamaan muualle, että eihän niitä lahjoja minulle tullutkaan. Sitten kun avasin paketin ja sain sen nuken, mitä olin toivonutkin, ei tuosta murheesta ollut enää jälkeäkään. Nukella oli mukana sukset ja pulkka, niiden kanssa oikeassa hangessa leikkiessä meni sitten joulun välipäivät ja monet kuukaudet vielä joulun jälkeenkin. Pieni lapsi osaa olla vain aito avatessaan lahjoja. <3
Itselle ehkä mieleenpainuvimpana lahjana on jäänyt mieleen se, kun sain pitkään toivomani nuken, joka itki ja kuorsasi. Vitsit sitä riemua kun sille laitettiin patterit ja vitsit sitä kauhua kun nukke itki enkä saanut sitä hiljenemään 😀 paniikissa työnsin sitä kaikkien syliin kun en saanut sitä hiljenemään 😀 silti en halunnut että siitä otetaan pattereita pois 😀 kun ilta tuli ja me lapset oltiin menty jo nukkumaan, alkoi vanhempani ihmetellä, että mistä toi kuorsauksen ääni tulee ja puolen tunnin etsinnän jälkeen löytyi tämä kuorsaava nukke sohvatyynyn alle piilotettuna ja peiteltynä 😀
Aivan ihana tuo Olaf <3 Meidän esikoinen sai kummiltaan kitaran joululahjaksi. Voi sitä riemua ja naurua, kun hän esiintyi kaikille kuin paraskin rokkitähti 😉 pst. Onneksi oli patterit.. Ja kitara on ollut myös lapsivieraille (ja aikuisillekin) kiva lelu..
Viime joulu oli kyllä mieleenpainuvin kun saimme viettää ensimmäisen joulun oman 9kk vanhan tyttäremme kanssa. Isä ja lapsi availivat lahjoja kuusen alla. Miten onnellinen lapsi voikaan olla ihan jokaisesta lahjasta! Tänä vuonna jouluaattona olisi toisen tytön laskettu aika. Saa nähdä ehdimmekö kotiin availemaan lahjoja, mutta jokatapauksessa tiedän että meidän toisen tytön syntymä on koko perheelle paras joululahja ikinä!❤
Viime jouluna kun omat tytöt sai paljon toivotut lego friendsit lahjaksi. 🙂
Voi että…lapsuudessa mitkään toiveet ei koskaan toteutuneet, mutta jokaisesta lahjasta iloittiin silti. Mitään kohokohtaa en kuitenkaan muista:)
Lasten kohdalla taasen, viime joululta jäi ilahduttavasti mieleen, kun 4-vuotias avasi lahjojaan. Hän kai totesi, että riittää, kun hän saa yhden mieluisan (hevisauruspehmolelu), ja jakoi muut sitten muille läsnäolijoille. Tuli kauhean hyvä joulumieli:)
Tuntuu että omasta lapsuudesta en kauheasti muista mitä lahjoja oon saanu. Vaikka varmasti oonki ilahtunu miljoona kertaa:) Pieni poikani sai kuitenkin juuri synttärilahjaksi pattereilla toimivan porakoneen ja se jos mikä oli mieluinen ja sillä leikittiin paljon!
Voi, muistan kuinka lapsuudessa odotin joulua niin innolla pikkusiskoni kanssa! Kun lelukaupan lehti kohalti postiluukkuun ympyröimme innokkaasti lehdestä kaikki lelut ja pelit mitä toivoimme joulupukilta! Noh, toiveistamme usein toteutui yksi tai kaksi lelua ja muut jäivät haaveeksi 🙂
Ikimuistoisin lahjan avaamiseen liittyvä muisto koskee juurikin näitä leluhaaveita. Kun siskoni kanssa avasimme robottikoiran jouluna yhteisestä paketistamme! Voi sitä iloa ja riemua mitä koimmekaan!
Nyt siskollani on jo oma lapsi! Tämä olisi täydellinen lahja minkä tätinä voisin lahjoittaa pukinkonttiin tuomaan samanlaisia onnen ja riemun kiljahduksia!;)
Oma paras joulu oli, kun toivoin hulluna tiettyä barbia, mutta olin juuri siirtynyt yläasteelle ja tämä oli ns kielletty toive. Äiti olikin sanonut, että tämä toive ei toteudu. Oli kuitenkin huisia löytää se paketista! Sain aivan uutta pontta leikkiä barbeilla pikkusiskojen kanssa jotka siinä ”oikeassa” barbeilla leikkimisen iässä olivat, koska oli joku jolla halusin aidosti leikkiä, enkä leikkinyt vain siskojen mieliksi.
Tänä vuonna juhlin ensimmäistä joulua oman poikani kanssa, joka silloin on 3,5kk vanha <3
Mieleeni on lapsuudesta erityisesti jäänyt koirapehmolelu, jolla vanhemmat yllätti 🙂 nyt odotan kovin että oma lapsi kasvaa ja ehkä ensi vuonna availee itse jo lahjansa!
Meillä vietettiin viimevuonna ekaa joulua ja lahjoissa parasta oli lahjapaperit ja narut, mutta yksi lahja oli ylitse muiden iso- isomummi oli ostanut 8kk pojallemme pehmolelun joka kulkee mukana nykysin jokapaikkaan <3
Nyt meillä varmasti on touhuntäyteisempi joulu. 🙂
Meillä poika oli toivonut lahjaksi tukkirekkaa ja hän ei mistään muusta puhunutkaan ennen joulua. Kun aatto sitten viimein saapui ja yhdestä paketista paljastui paljon toivottu rekka oli poika niin iloinen! Äitinä tuota intoa oli niin mahtava seurata 🙂
Mieleen on jäänyt se kun lapsena sain pukilta leikkiviulun, jota olin jo pitkään toivonut. Oi sitä riemua!
Omasta lapsuudesta paras lahja oli silloin kun sain playstation2 konsolin koska sitä olin toivonut kauan. Toinen hauska muisto on ala-asteelta kun sain pikkuG:n levyn ja levyä kolmatta kertaan putkeen kuunnellessa äiti käski laittaa kuulokkeet korviin ja loppuilta menikin sitten cd soittimen vieressä istuessa 😀 omat pojat on vielä sen verran pieniä että tuleva joulu on ensimmäinen kun esikoinen siitä ymmärtää ja odotan innolla sitä riemua mikä pakettien avaamisesta syntyy.
Pienenä sain joululahjaksi barbihevosen, joka käveli! Tämä lelu oli yksi parhaimmista ja äiti oli onneksi varautunut myös paristoilla 🙂
Paras muisto oli, kun silloin 1-vuotias poika sai paketissa Amerikasta tilatun, suloisen pöllöpehmolelun. On hänen lempipehmonsa vieläkin. 🙂
Tää lahjakortti olis ihan huippu. Ostaisin omille pojille ja kummilapsille joululahjat. ❤
Olin ehkä kahdejsan vuotias, kun jouluna avasimme lahjoja ja sain paljon toivomani Barbien lahjaksi. Serkkuni oli toivonut samanlaista ja hän avasi lahjojaan ja luuli ettei ollutkaan saanut sellaista, kunnes sitten löytyi vielä yksi paketti, joka oli serkulleni ja siellä tietenkin oli samanlainen Barbie.. Voi järkyttävä sitä ilon määrää, kun voitiin leikkiä samanlaisilla nukeilla koko ilta ja varmaan seuraava päiväkin leikittiin! 🙂
Ollessani lapsi ihailin yhtä kaunista barbieta, joka kerta kun kuljimme lelukaupan ohi huokailin barbien perään. Munulla on synttärit lähellä joulua ja kun kerran tulin kotiin (syntymäpäivänäni) oli keittiön pöydällä iso paketti. Inokkaana avasin sen ja sieltä löytyi se kovasti toivimani barbi. Isänikin oli ollut niin innoissaan, ettei malttanut odottaa, että tulee se päivä kun vietämme synttäreitä. Itse olin niin innoissani, että tärisin ja kiljuin ja juoksin naapuriin ystävälleni näyttämään lahjaani. (meillä ei ostettu leluja kuin synttäreillä, jouluna tai matkoilta).
Muistoja on paljon, etenkin nyt omien lasten myötä, mutta nyt mielessä etenkin yksi viime joululta, nuorempi tyttöni oli vajaa 3v ja oli toivonut joululahjaksi erästä ponilelua, lelusta oli puhuttu lakkaamatta useita kuukausia, lelulehti oli luettu puhki kyseisen ponin kohdalta, kaupassa piti aina käydä ihailemassa ponia jne. Kun joulupukki sitten tuli ja jakoi lahjat, tytär oli jännityksestä soikeana saisiko hän ponin? Tytär avasi ensimmäisen paketin josta paljastui muumishampoo-lahjalaukku ja hän rakastui siihen täysin, loput lahjat jäivät pitkäksi aikaa avaamatta! Loppuillan hän kulki laukku olallaan shampoopurkkia kaikille esitellen.:D Ponikin lopulta löytyi paketista ja ilo oli siitäkin ylimmillään mutta kyllä silti muumishampoo taisi viedä voiton!:’D
Varmaan se, kun ala-astella niin kovin toivoi bratzeja ja sitten kun sellaisen löysi omasta joulupaketistaan 😀
Paras lahjamuistoni on kun syntymäpäivänäni joulun aikaan silloinen mieheni kurkottautui ottamaan yllättäen pienen paketin takkamme päältä ja sieltä paljastui huikean kaunis timanttisydänkaulakoru❤️
Parhaan ja ikimuistoisisimman lahjan sain mieheltäni ensimmäisenä yhteisenä joulunamme, kauniin sydänkaulakorun. En ole ennen saanut mitään niin ihanaa. 🙂
Hah, muistan omasta lapsuudestani kuinka paketista kuoriutui jouluisin milloin mikäkin pattereilla toimiva lelu (kuten kävelevä ja haukkuva koira), mutta pattereita harvemmin oli mukana. Noina pitkinä pyhinä pattereita sitten varastettiin mm. kaukosäätimestä… 😀 Nämä ääntä pitävät lelut olivat mahtavia, etenkin muistan juuri tuon jo mainitsemani koiran. Muita hyviä ”leluja” meillä ovat erilaiset lautapelit, joita koko perhe mielellään pelailee.
Minä sain lapsena valkoisen pehmokissan, sen jälkeen se on kulkenut aina mukanani. Nyt se sijaitsee oman lapsen hyllyllä 🙂
Kun sain lapsena joululahjaksi paljon toivomani laskettelija barbin. Sitähän oli pakko päästä heti ulos lumihankeen testailemaan. Siskoni sai lahjaksi toivomansa baywatch barbin johon ei sitten ollutkaan ihan niin tyytyväinen siellä hangessa leikkiessä.
Lapsena toivoin kovasti koirapehmolelua ja nimipäiväaamuna sellainen oli ilmestynyt huoneeni lattialle. Yllätys oli iloinen, vaikkei koiraa paketista voinutkaan avata.
Sovimme mieheni kanssa ensimmäisenä yhteisenä jouluna, ettei osteta mitään lahjoja missään nimessä. Yllätys olikin sitten aattona suurensuuri, kun pienen kuusen alla oli silti molemmille paketit. Kumpikaan meistä ei ollut voinut olla ostamatta toiselle lahjaa, vaikka toisin sovittiinkin! 🙂
Parhaimpia muistoja ovat erityisesti lapsena toivottujen lahjojen avaaminen. Ja viimeksi varmasti avopuolisolta saatu metrin korkuinen nalle <3 ihanaa joulun odotusta teidän perheelle!
Ihana muisto omasta lapsuudesta jolloin sai sen yhden lelun, vihreän My little ponin.
Parhaita muistoja on kun lapsena sai jonkun hartaasti toivotun lahjan. Kiva katsoa meidän lapsuuden jouluina kuvattuja videoita, jolloin avattiin paketteja innoissaan hihkuen ja jokaisen paketin sisällöstä oltiin aidosti iloisia. <3
Koskettavimmat muistot eivät ole niinkään omien lahjojen avaamisessa, vaan siinä, kun näkee perheen avaavan heidän lahjojaan. Sitä iloa, kiitollisuutta ja tunnelmaa mikä loistaa siinä hetkessä ei voi sanoin kuvailla. Se hetki on joulun taikaa <3
Muistan joulun kun sain lahjaksi oman cd-soittimen.Se oli niin toivottu lahja.Tästä on nyt kulunut aikaa reilu 15v.ja sama cd-soitin on mulla edelleen.Nyt omat lapset kuuntelee sillä musiikkia.
Kaikista parasta oli viime vuonna nähdä 3v pikkuveljeni vilpitön ilo jokaisesta avaamastaan paketista. Miten voikaan pienestä tulla pieni onnelliseksi!
Oma ikimuistoisin joululahjan avaaminen oli ehkä joskus 7-8-vuotiaana, kun paketista paljastui paljon toivottu Niiskuneiti -herätyskello. Voi sitä pienen tytön riemun määrää. Ja onneksi oli patteritkin, niin sitä sai soittaa sitten koko joulun ja vähän ylikin. 😀 Nykyään kyseinen kello on koristeena oman lapseni huoneessa ja on vielä toimivakin (mutta näin aikuisena jo hieman ärsyttävä). 😀
Viime jouluna tyttäreni 4v sai lahjaksi Frozen valtikan josta kuuluu musiikki! Voi sitä ilmettä ja suurta riemua kun paketin avasi! 🙂 oli kyllä ilo katsoa. Valtikka on edelleen hyvin mieleinen lelu ja aikuisille ihan kyllästymiseen saakka. 😀 tänään tuli postissa 3 lelukuvastoa joista jo mieleiset ruksittu!
Kyllä ne kaikista ihanimmat muistot liittyy omaan 2 v tyttäreen, kun hän on alkanut ymmärtää lahjojen päälle ja on aina niin innoissaan avaamassa myös muiden lahjat.. :p huippu arvonta!
Ehdottomasti omiin lempileluihin kuului pienempänä interaktiivinen furby, joita vieläkin myydään, mutta ovat menneet vähän liiankin vaikeiksi kun kaikkeen liitetty älypuhelimet ja kaikki mahdolliset erilliset sovellukset. Toinen suosikki oli temppuja tekevä kissa, joka teki voltteja ja maukui ja taisipa vähän laulaa siinä samalla.
Jos lahjakortin voittaisin, käyttäisin sen kummilasteni joululahjoihin ja ehkä ostaisin itselleni jonkun söpön ison kissapehmon, niitä kun ei voi koskaan olla liikaa 😀
Lapsuuden jouluista löytyy paljon ihania lahja-muistoja, mutta taisi Nintendo 64-pelikonsoli olla niistä paras. Siskon ja isän kanssa sitten pelattiinkin koko aatto- ja tiiviisti koko seuraava vuosi Super Mariota. 😀
Konsoli on edelleen olemassa ja huippu edelleen; Oltiin mun vanhemmilla kylässä muutama viikko sitten ja mun 8kk tyttöni oppi siellä ryömimään eteenpäin. Ja ensimmäisenä hän ryömi- no mun vanhan 64:sen luo! 😀
Tänä vuonna tulee varmasti paljon ihania lahjojen availu muistoja lisää kun tuo jouluna 10kk tirppana pääsee repimään ensimmäiset pakettinsa. ❤
Kyllä ne oli joskus vasta yli 10 v ikäisenä saadut ensimmäiset ihan uudet luistimet. Sitä ennen monet käytetyt, kuluneet, toisten vanhat. Voi sitä ihanaa tunnetta uusilla luistimilla, niin valkoiset, puhtaat ja ihana tuoksu!
moikka!
omia lapsia minulla ei vielä valitettavasti ole, mutta muiden lasten riemua olen päässyt seuramaan (: olen itse kova jouluihminen, joten pakettien avaaminen on ihanaa. tai oikeastaan kaikki jouluun liittyvä… parhaat lahjamuistot liittyvät ensimmäiseen yhteiseen jouluun tuon toisen puoliskon kanssa. lapsuudesta muistan, kun sain ison ison pehmonallen! nyt se on jo joutunut pehmolelujen taivaaseen, mutta silloin se oli ihanin lahja ikinä <3
Paras muistoni lahjaan liittyen on ehdottomasti 12-vuotiaana saamani nukkekodin paljastuminen paketista. Olin haaveillut siitä jo pitkään, mutta en olisi uskonut ikinä saavani sitä. Sitä onnea jatkui pitkään, kun rakentelin usein taloon uusia huonekaluja ja tavaroita 🙂
Sain pienenä lahjaksi Ranga-Tangan. Ihastuin siihen kovasti ja tykkäsin painella sen masusta ja korvista, kun silloin kuului hassuja ääniä. En tiedä yhtään, mihin se on päätynyt, mutta uuden ottaisin koska vaan. Söpöjä, eri värisiä apinoita, jotka päästelee hassuja ääniä <3
Minulle on jäänyt mieleen lapsuuden joulu, kun paketista paljastui nukke, joka osasi itkeä. Se oli silloin niiin hieno juttu, ja voi sitä riemua ja iloa kun nukella leikittiin!
Varmaan parhaiten jäänyt mieleen tttön ensimmäinen lahjan avaus, vaikka olisi montakin hyvää ja hauskaa muistoa 3,5v. Lahjan avauksista. Ensimmäinen syntymäpäivälahja ja ensimmäinen ikinä paketissa olevan lahjan avaaminen. 🙂 mietti kauan miten paperit saa pois, kunnes hieman autettiin missä on teippikohdat, lopulta kuin tajusi avausidean, sitä repimisen iloa! Paperin palat vain lensi ja vastassa hello kitty hiekkalelusetti. Oli aivan pakko päästä testaamaan sitä samoin tein vaikka juhlat olivat alkamassa tunnin päästä. 🙂 parasta oli se ilon määrä minkä näki tytöstä 🙂 on muuten vieläkin rakkaimmat hiekkalelut tuo kyseinen setti 😉
Parhaiten muistan kuinka oma pikkusiskoni kiljui riemusta joka vuosi ilosta ja onnesta avatessaan lahjojaan lapsena 😀 Sisko on nyt jo aikuinen mutta vieläkin vannoutunut jouluihminen ja panostaa aina täysillä lahjoihin ja jouluun. Tänä jouluna hän pääsee ensimmäisen kerran seuraamaan oman tyttärensä joulua ja saa nähdä onko lapsi saanut äitinsä joulugeenit <3
Parhaiten muistaa kyllä oman lapsen joulut ja sen ilon ja riemun mikä tarttuu lapsista kaikkiin <3 Tänä vuonna odotetuin lahja on elsa-letti ja Elsa-barbi 😀
Nyt on kyllä niin mielettömän hyvä palkinto arvonnassa, että ei voi jättää osallistumatta!! 🙂
Lapsuuden joulut ja muistot niistä erityisesti liittyen lahjoihin ja joulupukkiin sisältää paljon muistoja enemmänkin tunteista ja tunnelmasta. En osaa sanoa yhtä tietty lahjaa omalta kohdaltani lapsuudesta, joka olisi ollut THE BEST, mutta muistan oman riemun, jännityksen, ilon, pelon tuleeko pukki sittenkään. Ehkä nuo asiat saa tänäkin päivänä hymyn huulille isommin kuin mikään lahja tai vastaava. Samat muistot ja tunnelmat haluan luoda lapselleni ja jouluissa panostan eritoten siihen, että hän saa tunnelmallisen joulun. 4-vuotiaalla se ilo ainakin tällä hetkellä tulee ehkä eniten joulupukista ja saadessaan haluamansa lahjan. Lapsen ilo ja riemu on niin aitoa, että silloin saa hyvänmielen itselle kun onnistuu ilahduttamaan toista. Viime jouluna hyvänmielen minulle toi kun vanha mummoni oli kutonut 4 erikokoiset villasukat minulle ja lapselleni, kuulemma jos hänestä lähivuosina aika jättää minun ja lapseni varpaat pysyvät lämpiminä lähivuosien ajan kunnes minä opin kutomaan yhtä hyvin 😀
Mikä on sinun mieluisin tai mieleenpainuvin lahjan avaamiseen liittyvä muistosi? Jaa oma tai lapsesi lahjan avaamiseen
Oma tytär on vielä niin pieni, että ensimmäinen joulu vasta edessä, eikä hän taida vielä niin lahjojen avaamisesta ymmärtää 🙂 Mutta itselläni on paljon muistoja, paras on ehkä kun sain pattereilla toimivan koiran, joka haukkui ja PISSASI! Se oli paras lahja ikinä, sillä olin toivonut koiraa hirmu pitkään, mutta isäni oli allerginen, eli oikea koiraa ei perheeseen voitu hankkia. Olin niin ylpeä koirastani ja siitä riitti iloa todella pitkään 🙂
Muistan kun avasimme sisarusteni kanssa yhteisen paketin josta paljastui pari Aku Ankka-lehteä. Riemu oli suuri kun kuulimme että lehti tulisi meille koko seuraavan vuoden!
Ihanin lahjamuistoni on kun sain ekan barbin, se on edelleen tallessa 🙂
Ekana tuli mieleen kun pikkuveli sai synttärilahjaksi jääkiekkohanskat. Oli niin onnellinen niistä, että ne täytyi saada seuraavana yönä mukaan sänkyyn.
Paras muistoni on se, kun sain isältäni 6-v syntymäpäivälahjaksi pienen nallen. Nyt yli 25v myöhemmin tuo nalle on edelleen tärkeä ja hyvin pidetty lelu.
Esikoisemme ollessa 2,5v – vietimme ensimmäistä kertaa kunnolla joulua – ”pukki” toi lahjasäkit sillä välin kun lapset vielä oli ruokapöydässä syömässä. Ihan kaikesta hämillään esikoisemme repesi aivan henkseleistään jo ensimmäisen paketin kohdalla ”LEGO, EIKÄ, VOIKO OLLA, TÄÄLLÄ ON LEGOJA, NÄÄ ON LEGOJA!” Sama into jatkui jokaisen paketin kohdalla, ja niitä lahjoja oli kaksi säkillistä. Tänä vuonna vähempi saa riittää.. 😀
Parhaiten lapsuuden jouluista on jäänyt mieleen tietty tunnelma ennemmin kuin lahjat. Muistan kyllä kun sain lahjaksi kauan toivomani ääntelevän valkoisen nallen! Nalle halasi ja kuorsasi. Se oli paras lahja ikinä 🙂
Vuosia sitten poikani ollessa 3-vuotias sai hän suber ihanan pentikin pehmopupun. Se silmien kiilto ja ilo kun jotain niin pehmeää ja ihanaa tuli paketista! Rakkaudella siitä pupusta on pidetty huolta, vieläkin 9 vuotiaan käpertyy kainalossa nukkumaan pupusen kanssa.
Paras joululahja muisto on kun lapsena sain nallekarhun joka kertoi iltasatuja! Olin sitä toivonut niin paljon ja kyllä oli hymy herkässä kun paketista sen löysin! 🙂
Rakastan lahjojen antamista! Ehkä mieleenpainuvin lahjakokemus on se, kun annoin miehelleni isyyspakkauksen isäinpäivänä. Voi sitä yllättyneisyyttä, onnea ja ylpeyttä, joka tulevasta isästä loisti. 🙂
Eräs jouluun liittyvä muisto ”lahjasta” on,kun kissamme sai pennut jouluaattona. Aamulla esikoinen pääsi katsomaan ensimmäistä lahjaa, viittä pientä kissanpentua. Sitä ihastunutta ilmettä en unohda koskaan!Ja taisi olla paras sen joulun lahjoista. Vaikka ”lahja” oli vain väliaikinen,niin mukavat muistot jäi ja yksi musta karvainen emonsa kaveriksi!
Sain 3-vuotiaana joululahjaksi juuri pattereilla toimivan pienen koiran, joka haukkui ja liikkui. Pelkäsin tätä jonkun hyvään tarkoittavan sukulaisen ostamaa joululahjaa ihan kauheasti ja se jouduttiinkin joulun jälkeen heittämään roskiin, kun kiipesin paniikissa mm.vanhempien sängylle sitä koiraa karkuun. Yritän, etten siirtäisi tätä samaa pelkoa 4- ja 2-vuotialle tyttärilleni, vaan että he nauttisivat kaikista erilaisista leluista – elävän oloisistakin 😀
Oman lapsen kanssa on tulossa ensimmäinen joulu, joten siltä osin ei vielä muistoja ole, mutta muistan elävästi sen joulun kun sain lahjaksi ensimmäinen kännykän! Elettiin vuotta 2001, ja olin ronkunut omaa kännykkää jo hyvän tovin vanhemmiltani. Ja aina sain saman vastauksen, rippilahjaksi 3 vuoden päästä. Ja sitten tuli joulu, ja paketista paljasti mun ensimmäinen OMA kännykkä nokia 3310. Ai että! Se ilon määrä kun sain oman puhelimen jo 12 vuotiaana, eikä tarvinnutkaan odotella sinne rippikouluun asti!
Paras muistoni on se, kun olin alle kouluikäinen ja olin jo pitkään toivonut vauvanukkea ja sille tarvikkeita. Olin jouluaattona kovassa vatsataudissa, mutta se ei lannistanu, sillä sain uuden ääntelevän vauvan, jolla oli tuttipullo, jossa oli ”maitoa” sisällä ja isoimpana pakettina sain nukelle omat rattaat. Voi sitä ilon määrää… taisi vatsatautiki jäädä täysin toissijaiseksi..
Viime jouluna 3-vuotias tyttäreni toivoi sähköhammasharjaa. Se oli ainoa lahja jota hän toivoi itselleen. Lisäksi hän toivoi vauvalle tutteja ja unirättiä, sekä 1-vuotiaalle pikkuveljelle kaivuria. Sähköhammasharjaa hän ei kuitenkaan saanut vielä jouluaattona, koska sen oli hankkinut isovanhemmat joille olimme menossa vasta seuraavana päivänä ja sielläkin oli tarkoitus avata vielä muutamia lahjoja. Hän oli selvästi hieman pettynyt kun muut lapset saivat hänen toivomansa lahjat, mutta hän ei. Voi sitä riemua seuraava päivänä kun kaiken odotuksen jälkeen paketista paljastui ihka oma sähköhammasharja. Siis hammasharja! En voi kuvitella että olisin itse ikinä lapsena toivonut mitään noin järkevää.
Kun kummityttö avaa paketin ja alkaa kirjaimellisesti kiljua nähdessään sieltä paljastuvan prinsessalinnan tai Frozen barbin <3 olaf tekisi varmasti ikionnelliseksi myös!
Se kun sain pienenä punaisen pulkan pitkän odotuksen jälkeen ja sillä piti tietysti päästä heti mäkeä laskemaan. 🙂
Kyllä mieleenpainuvinta on nähdä se ilo läheisten kasvoilla kun he avaavat paketteja. Erityisesti pienten lasten ilo on hienoa, kun he ovat niin aitoja tunteissaan.
Kun oma rakas, se elämän paras lahja eli poikamme viime jouluna osasi avata omia lahjoja riemuiten eniten niistä käärepapereista! Voi sitä toisen riemua, ihan vain jo siitä, kun paperit rapisee!
Paras lahja itselle, kun näkee lapsen riemun. Se on kallein lahja itselle <3.
Mieleenpainuvin joulu omasta lapsuudesta oli se kun sain hartaasti toivomani babybjörnin. Parhaita joulut on tietysti nyt kun on omia lapsia, joiden riemua katsella. Tänä vuonna meidän pojat on toivoneet zoomer robottidinosaurusta, enkä malta itsekkään odottaa, että päästään sillä leikkimään!
Mieleenpainuvin lahjamuistoni on joululta, jolloin olin 3-vuotias. Sain tuolloin lahjaksi ainakin brion nukenvaunut ja duplolego talon.
Viime vuonna pikkusiskoni näki joulupukin ensi kertaa. Sitä ilon määrää ei pysty kuvailemaan kun 4 vuotias siskoni näki ensin joulupukin ja sen jälkeen sai vielä kasan lahjoja. Vaikka lahjat ei olekaan tärkein asia joulussa, niin oli huikeeta seurata vierestä sitä hymyä mikä levisi kasvoille kun paketeista paljastui leluja mitkä hän oli pukilta toivonut. Tänä vuonna viisi vuotiaalle siskolle joulussa iso juttu on ne lahjat joten olisi mahtavaa jos tänäkin jouluna saisi annettu pikkusiskolle tuon saman ilon ja hymyn lahjojen avaamisen yhteydessä kuin viime joulunakin.
Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa mutta muistan elävästi kun sain talutettavan ja haukkuvan valkoisen koiran joulupukilta. Olin sitä pitkään ihaillut lelukuvastosta ja muistan kuinka yllätyin että sain sen samanlainen oikeasti :). Koira edelleen tallessa lapsuudenkodissani.
Vaikka kuinka mietin, en muistanut mitään erityistä tilannetta lahjojen avauksiin liittyen. Olen aina viettänyt joulua jossain, missä on myös pieniä lapsia (alkuun sisaruksia, nyt omia). En edes osaa kuvitella joulua ilman joulupukin odotuksen jännittynyttä tunnelmaa tai lasten riemua heidän avatessaan lahjoja. Parasta!
Omasta lapsuudesta on ehdottomasti jäänyt mieleen se joulu, kun paketista löytyi leikkikoira. Ja vieläpä sellainen joka käveli 🙂 Ilo oli siksi niin suuri, koska toiveista huolimatta meidän perheeseen ei voitu oikeaa lemmikkiä koskaan ottaa. Leikkikoiraa kävelytin ulkonakin. Sille piti ihan ommella ihan tossut kun meinasi tassut kulua niin kovasta kävelytyksestä 🙂 Tästä aikaa jo kohta 25 vuotta. Samanlaista ilon tunnetta toivoo myös oman lapsen tuleviin Jouluihin!
Ehdottomasti joulu muutaman vuosi sitten kun tyttäreni oli toivonut lahjaksi nukketaloa. Tytön ilme oli aivan ihana ja hänestä näki miten onnellinen hän oli kun hän avasi lahjan ja näki mitä siellä oli sisällä. Siitä on kuvakin muistona! Parasta tässä on että nukketalo oli ikivanha ja käytettynä ostettu, eikä missään parhaassa kunnossa mutta silti se oli sen joulun lempilahja eikä tainnut tyttö edes miettiä sitä oliko se uusi vai ei, se oli hänelle paras! Se on meillä vieläkin käytössä ja kovassa sellaisessa.
Ehdottomasti joulu muutaman vuosi sitten kun tyttäreni oli toivonut lahjaksi nukketaloa. Tytön ilme oli aivan ihana ja hänestä näki miten onnellinen hän oli kun hän avasi lahjan ja näki mitä siellä oli sisällä. Siitä on kuvakin muistona! Parasta tässä on että nukketalo oli ikivanha ja käytettynä ostettu, eikä missään parhaassa kunnossa mutta silti se oli sen joulun lempilahja eikä tainnut tyttö edes miettiä sitä oliko se uusi vai ei, se oli hänelle paras! Se on meillä vieläkin käytössä ja kovassa sellaisessa.
Voi että nuo omien lapsien reaktiot siihen avaushetkellä kun paketista löytyy se kauan odotettu lelu mitä on lelukirjoista hartaasti odotettu. Kumminkin eräs muisto omasta lapsuudesta kumpoaa. Omat vanhempani olivat aika vähä varaisia emmekä siskojen kanssa saaneet, kuin yhdet tai kahdet lahjat. Yleensä ne oli villasukat tmv. Sitten eräänä jouluna vanhempani oli saaneet avustusta ja saivat hankittua mulle ja mun pikkusiskolle joutsenlampi prinsessabarbit! Oltiin niitä pitkään hartaasti aina katsottu ja kaupassa ihailtu ja viimein saimme ne. Ja kyllä, siinä itkettiin kaikki kuorossa. Ihan vaan ilosta ja onnellisuudesta. 🙂 Ihanaa joulunodotusta sinne!
Sain vaariltani haukkuvan ja kävelen koiran. Vaari oli perusjörrikkä joka ei liikoja puhunut eli oli kova juttu.
Ihanimpia lahjojen avaamiseen liittyviä muistoja on tottakai oman lapsen vilpitön ilo ja riemu kun paperit revitään vauhdilla ja paketti on saatava äkkiä auki. Jo itse lahjanaru ja paperi saa pienelle 1-vuotiaalle hymyn huulille ja touhua pitkäksi aikaa.
Pienenä hurahdin tyystin hevosiin ja toivoin joululahjaksi tosi tosi isoa heppa-pehmolelua jolla olisin voinut ratsastaa ja leikkiä kuin se olisi oikea. Mikä tyrmistys kun paketista paljastuikin 10cm korkea pikkuruinen heppapehmo… Noh, heppa on edelleen pari vuosikymmentä myöhemmin tallessa ja kovin tärkeä ”pikku pettymys” 🙂
Parhain joulumuisto on mökiltä koko ison perheen kanssa, kun kaikki lapset availivat lahjojaan, olivat innoissaan joulupukista ja leikkivät yhdessä.
Oma lapseni on vasta vuoden ikäinen, joten hän ei vielä lahjoista ole osannut innostua. Oma huikein muistoni on, kun eräänä jouluna pääsimme sisarusten kanssa kaivamaan joulupukin säkistä omia lahjojamme ja yksi paketti alkoi soimaan. Sieltä paljastui ensimäinen oma puhelimeni, voi sitä onnen määrää:D olin tosin jo teini-iässä, mutta lapsi silti.
Parhaiten mieleen on jäänyt se, kun toissa vuonna onnistuin löytämään äitini monta vuotta haluaman jouluastian sattumalta kaupasta. Oli viimeinen mitä siellä oli, joten pakkohan se oli ostaa. Kyllä se ilme jouluaattona oli näkemisen arvoinen, kun niitä astioita ei pitänyt enää saada mistään ja nyt se ilmeistyi lahjapaketista..
Omia lapsia minulla ei vielä ole, joten muistelen omia lahjakokemuksiani… Muistan, kun sain jo edesmenneeltä mummiltani ihanan pehmolelu, joka on koiraemo, jolla on sylissään koiravauva. Ihastuin leluun täysillä ja se onkin ainut pehmolelu, jonka olen säilyttänyt itselläni.
Lapsuuden joulut jääneet mieleen, kun sitä jouluaattoa aina odotti kuin kuuta nousevaa. Mieluisin lahja mikä jäänyt mieleen on ollut sukset.
Itse muista lahjan, joka oli paketoitu isoihin laatikoihin (5 eri laatikkoa päällekkäin) ja itse lahja oli pienessä rasiassa sydänkaulakoru 🙂
Olimme pienenä siskoni kanssa varmaan maailman kovimmat pokemon fanit! Meillä oli oli kaikki pokemonjaksot ja elokuvat nauhalla, hirveät määrät pokemon kortteja ja pokemon yöpaidat joita olisimme pitäneet varmaan aina päällä, jos se olisi ollut meistä kiinni:D Joululahjaksi olimme molemmat toivoneet lempihahmomme ja voin kertoa että se riemu oli suunnaton kun paketista avautui puhuva pikatsu♡ Se oli kaikkien aikojen paras joululahja ja sen saatuani pikatsu kulki mukanani kaikkialle 🙂
Mulle ei tule nyt mieleen mitään erityistä lahjaa, mutta se jännitys ja tunnelma pukin tultua on jäänyt todella hyvin mieleen. Just pari päivää sitten katsottiin videolta joulua 2004. Siinä ensin siskoni huutaa innoissaan ”äiti äiti mä sain puhelminen!!” Ja heti perään minä vielä enemmän innoissaan ”äiti mä sain pierulimaa!!” Meillä tais siskon kanssa olla vähän eri toiveet Omia lapsia mulla ei vielä ole mut lahjakortilla ostaisin hoitolapsille lahjat ❤️
On niitä lapsuuden jouluja aika monia muistissa, kun pakettien avaaminen oli todella jännittävää ja toisaalta taas osa oli jo ennalta tiedossa, kun äidillä oli se tapa, että saatettiin käydä yhdessä ostoksilla, mutta tavaroita ei saanut heti käyttöön, vaan ne pakattiin lahjoiksi. Yhden erityisen joulun muistan kuitenkin, vuosi oli ehkä 1988. Olin tilannut syksyllä Fazerin musiikkikerhosta Kylie Minoguen kasetin ja moneen kertaan ääneen ihmetellyt, kun sitä ei kuulunut. Olin jo sanonut äidille, että soitan sinne, mutta hän kehotti vain odottelemaan vielä. Kasetti paljastui joululahjapaketista ja sinä jouluna sain myös erityisen ihania Barbien vaatteita ja tavaroita, joita en ollut itse valinnut. Muistan leikkineeni ja kuunnelleeni Kylietä pitkälle yöhön. =)
Parhain muisto oman lapsen saamasta lahjasta kun eno toi ihan tavallisen pienen ruskean nallen tytön ollessa 1vuotias. Ihan huvinvuoksi ilman mitään juhlapäivää halusi vain muistaa siskontyttöä tuolla nallella. Tyttö nyt 5,5v ja edelleen tämä nalle on tärkein kaikista. Ilman sitä ei voi nukkua 🙂 Itse toivoin kauan aikaa isoa Ihaa pehmoa ja kun sain sen olin ikionnellinen. Nyt yli 13vuoden jälkeen omat tytöt saavat sillä leikkiä 🙂
Koskettavin muisto on, kun neljävuotias siskonpoika itki kun sai pehmoisia paketteja. Mutta annappa kun käteen sattui kova paketti, jo rupesi hymy heltiämään. Paketista paljastui (lasten) sähkökitara! Voi sitä iloa ja meteliä 🙂
Kun My Scene -nuket oli uus juttu niin keksittiin siskon ja serkun kanssa (tv:n mainoksen ja lelulehden ansiosta) toivoa sellaisia. Olin aivan mielissäni kun paketista paljastui sellainen ja vielä skootterin kera. 🙂
Parasta on lahjojen antaminen ja se ilo jonka voi lapsen kasvoilta nähdä, se jää ikuisesti mieleen! <3 Koskettavin muisto on yhdeltä jouluta, kun olin pieni ja odotimme siskoni kanssa kovasti joulupukin tuloa. Pukki tuli ja jakoi lahjat, minä ihmettelin ääneen että miksi minä sain niin vähän lahjoja ja sisko niin paljon. Äiti hyssytteli, että älähän nyt. Viikon päästä mummi kyseli, että mitäs tykkäsitte siitä ja siitä lahjasta. Siinä sitten tajusin, että enhän minä niitä lahjoja ole saanut. Mentiin kotiin ja kappas - siellä nurkassa oli iso säkki täynnä lahjojani sinne unohtuneena. 😀 Tämä jäi kyllä ikuisesti mieleeni!
Parhain muistoni on, kun siskoni sai ensimmäisen kännykkänsä. Koska siihen aikaan kännykkää ei kaikilla ekaluokkalaisilla ollut, oli siskoni täysin tietämätön tulevasta lahjasta. Itse sain olla mukana pakkaamassa kännykkää pakettiin ja jäädä jännityksellä odottamaan pikkusiskon reaktiota.
Kun pukki aattona lähti, availimme lahjoja vuorotellen. Siskon aloittaessa avaamaan kännykkäpakettia, soitti isä pikkusiskon numeroon. Ilme oli korvaamaton! Hämmennys, riemu ja totaalinen hysteria räiskyi siskoni kasvoilla. Sitä oli mahtava katsoa. Illan loikoilimme yhteisessä huoneessamme ja valitsimme siskolle hyvää soittoääntä <3
Muistan omasta lapsuudestani, kuinka ihanaa oli avata lahjoja ja saada vihdoin ja viimein ikioma Baby Born. 🙂