Onnea meidän pikkuiselle ihanalle tytölle siitä että eilen kello 23.23 tuli jo seitsemän ihanaa kuukautta ikää täyteen<3 Maailman upeimmat ja antoisimmat kuukaudet, ikinä en ois osannut kuvitella että näin ihanaa tulee olemaan. Tänään aamulla kun pötköteltiin sängyssä koko perhe ja kuunneltiin musiikkia niin Otto laittoi sellasen biisin jota me aina soitettiin Tirriäiselle sillon kun se oli vielä masussa ja mä en oikeesti voinu estää onnenkyyneleitä valumasta ku mulle tuli niin yltiöonnellinen olo. Miten mä oonkin voinut saada kaksi noin ihanaa ihmistä mun elämään? Mä muistin sen odottavan jännittävän tunteen kun me aina viime kesänä soitettiin masuvauvalle sitä biisiä ja mua aina itketti sillonkin ja en osannu yhtään kuvitella ees että miten upeeta voi olla äitinä oleminen. Me ei yhtään tiedetty millanen tyyppi siellä masussa asusteli, mutta kyllä Tiara on ylittäny miljoona kertaa kaikki meidän toiveet ja oletukset, vaikka tiiettiinkin et ei meidän muksu voi mikään ihan pönttö olla ku se on meidän, eiku!

             Sitä aina joka kuukausi herää tajuamaan sen että kuinka paljon kuukauden aikana voikaan tapahtua kehitystä, niin lapsessa kuin vanhemmissakin. Joka kuukausi kun ikää tulee lisää mä jaksan hämmästellä sitä miten paljon lapsi oppii uusia asioita 30 päivän aikana, miten isoja asioita! Jos aikuinen olis kykeneväinen oppimaan noin suuria juttuja niin lyhyessä ajassa niin mehän oltais kaikki ihan älyttömän fiksuja!  Mutta kyllä mun mielestä meissä vanhemmissakin tapahtuu kehitystä aina kuukauden aikana, joka kuukausi (no okei joka päivä) mä huomaan rakastavani meidän neitiä vielä miljoona kertaa enemmän. Ja joka kuukausi mä opin tuntemaan sen paremmin, mistä se tykkää, mistä ei tykkää, mikä saa nauramaan ja mikä ehkä päristelemään. Millä saa pienen itkun loppumaan ja mikä saa ihanan suloisen hymyn Tiaran kasvoille. Okei no Tiara hymyilee melkeinpä aina, nauru on vähän vaikeempi; siihen tarvitaan joko pomputtelua tai masun nuuskutusta, kutituskin joskus toimii. 

                  Mä oon myös oppinut Tiaralta ihan hirveän paljon. Se kunnianhimo ja periksiantamattomuus mikä lapsilla on, on aivan mieletöntä. Se kuinka ne jaksaa yrittää, yrittää ja yrittää niin kauan että ne onnistuu.  Sen mäkin haluan oppia vielä, että en luovuta vaan pyrin johdonmukaisesti siihen että onnistun, esimerkiksi koulutuksen kanssa, enkä mee sieltä mistä aita on matalin tai edes keskeltä. Mä haluan pyrkiä just tasan sinne mitä mä eniten haluan, enkä tyytyä yhtään vähempään. Eniten sen vuoksi että haluan tarjota tuolle mun ihanalle tyttärelle parhaan mahdollisen elämän. Huh, menipäs syvälliseksi, nyt vastapainoksi vähän kuvia meidän ilopilleristä:

Mä voisin vähän kertoa teille mitkä jutut on tällä hetkellä Tiaran mielestä hot, pop ja rock ja mitkä on siis ihan not:

+ istuminen

+ masulleen makoilu ja ryömimisyritykset

+ tuttinauha

+ sormiruokailu

+ nokkamukin pureskelu

+ xbox ohjaimenräpellys

+ nuuskuttelu

+ pomputtelu

+ äidin ja isin naaman repiminen, hakkaaminen ja raapiminen

+ kirjojen pureskelu

+ kaiken pureskelu

+ musiikin kuuntelu

+ äidin laulaminen

+ muskari

– selällään makoilu

– kalaa sisältävät soseet

– kirjojen lukeminen rauhassa (se pureskelu on kivempaa)

– nokkamukista juominen

– vesi

 

Mä oon maailman onnellisin iloisen, pirteän, avoimen, vastaanottavaisen, kauniin, rauhallisen, riehuvaisen, aurinkoisen, kultaisen, rohkean, hauskan, notkean, vekkulin, äänekkään, söpön, suloisen ja ihanan rakkaan tyttären äiti <3

Aivan ihanaa viikonloppua teille kaikille, ja kiitos että jaksatte seurata meidän juttuja täältä ja kannustaa ja iloita aina meidän kanssa. Käykääs ihanaiset vielä osallistumassa arvontaan jos ette vielä ole osallistuneet, enää yksi päivä aikaa!

Mä alan nyt laitteleen ruokaa ja pian voisin vähän meikkailla kun mennään naapuriin kylään koko perheen voimin niin saa Tiara ja Elias vähän leikkiä keskenään ja me isommat lörpötellä kaikesta maan ja taivaan välillä. Moikkamoi ihanat<3

Pahoittelut postaustauosta, joka venähtikin reippaasti aiottua pidemmäksi. Viikonloppuna oli kiireitä ja maanantaina olin ihan naatti vaikka takana olisi pitänyt olla hyvin levätyt kaksi päivää. En sitten mitenkään helpottanut omaa väsymystäni maanantaina valvomalla myöhään ja katsomalla Titanicin miljoonatta kertaa joten eilenkin olin aivan pihalla illalla kun olis ollut aikaa kirjotella. Tälläkin hetkellä kyllä silmät lupsuu mutta nyt päätin karaista itseni ja tulla postaamaan että voin hyvillä mielin mennä nukkumaan kun oon jopa saanut jotain aikaiseksi. Käytiin me tänään sentään kumminkin vauvakerhossa Saran ja Eliaksen kanssa sekä tietysti muskarissa ja voi että oli kivaa! 

               Mulla ois nyt pitkästä aikaa teille vähän ruokajuttuja kun mulle on tullut muutama kommentti että olis kiva jos tekisin sellaisen ruokapostauksen uudelleen jonka tein jokin aika sitten. Mulla ei oo nyt ainakaan toistaiseksi ihan kokonaista pelkkää ruokapostausta, mutta mulla on teille meidän kolmen päivän herkkureseptit kuvineen päivineen, toivottavasti kelpaa! Tuli tälleen sopiva sauma kun ollaan nyt tehty ihan eri ruokia mitä silloin sen postauksen aikaan niin on uusia reseptejä.

Tomaatteja (5-6kpl)

1 Kesäkurpitsa

1 pkt Vuohenjuustoa

Pestoa

Rouhittua mustapippuria

Parmesania

Pilko tomaatit, kesäkurpitsat ja vuohenjuusto. Sivele pestoa tomaatteihin ja kesäkurpitsoihin, asettele vuokaan ja rouhi mustapippuria päälle. Lopuksi kuorruta koko komeus parmesaniraasteella ja laita vuoka uuniin n. 20min/200 astetta. 

Kääräisin kanapihvien ympärille parit pekonisiivut ja tein vielä sekä mulle ja Otolle pienet kesäkurpitsa-tomaatti-pekoninyytit kun jäi pari siivua yli vuoasta ja pihveistä. 

Pizzapohjia

Chili-tomaattimurskaa

Naudan paistijauhelihaa

Taco-maustetta

vettä

Keltainen ja punainen paprika

Vihreää Chiliä

Mozzarellajuustoraastetta

(ananasta)

Levitä tomaattimurska tasaiseksi kerrokseksi pizzapohjien päälle ja anna jauhelihan paistua sillä aikaa. Lisää tacomausteet ja vesi jauhelihan joukkoon ja anna paistua vielä hetken jotta vesi kiehahtaa pois. Pilko sillä aikaa paprikat ja chilit. Asettele ainekset makusi mukaan pizzapohjien päälle ja lisää lopuksi Mozzarellaraastetta. Paista uunissa 250 asteessa n. 7 minuuttia. 

1 pkt pekonia

1 pkt hunajamarinoituja broilerinfileesuikaleita

1 banaanisalottisipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 kevätsipuli 

1 prk mustapekkajuustokermaa

1 kananmuna

100g mozzarellajuustoraastetta

Parmesania

Paista suikaloidut pekonit ja broilerisuikaleet, pilko sillä aikaa kaikki sipulit. Lisää sipulit ruskistettujen pekoneiden ja broilerin joukkoon. Kuullota hetki ja lisää sen jälkeen kerma ja juustoraaste pannulle ja sekoita hyvin. Ihan viimeiseksi riko yksi kananmuna kastikkeen joukkoon jonka jälkeen kastike on valmista tarjottavaksi. Tarjoile esim. Rainbow Kana-Pekoni tortellinien ja parmesan murun kanssa.

Mitäs tykkäsitte resepteistä? Mä oon nyt taas innostunut enemmän kaikista kasviksista ja aivan ihanaa kun kaupoista löytyy jo kevätsipulia! Huomenna aattelin kokkailla jotain ihanaa salaattia ruuaksi kun oli kaupoissa niin hyvännäköisiä vihanneksia ja Tiarallekin ostin porkkanoita ja kurkkua sormiruokailua varten. Tulee hyvät pöperöt!

 Sitten muihin juttuihin: sain aikaiseksi käytyä Piilossa varaamassa itselleni kirppispöydän ja 8.5. alkaen on sitten viikon ajan siellä Tirriäisen vaatteita siellä myynnissä pöydässä nro. 15, mutta tästä tarkempaa infoa sitten lähempänä jos kiinnostusta löytyy. Mä oon nyt kasvatellu tota vaatekasaa ihan riittävän kauan ja siinä vaiheessa kun pieneksi jääneet vaatteet tulee metrin korkuisen kasan verran yli äitiyspakkauslaatikosta niin on mun mielestä jo aika tehdä asialle jotain. Kyllähän se tuntuu haikealta luopua yhtään mistään, mutta toisaalta mä mietin sen asian niin että mä en halua että jos/kun meille tulee lisää lapsia niin ne joutuu kulkemaan pelkästään toisten vanhoissa vaatteissa. Monet on mulle sitä päivitellyt että kannattaako niitä nyt vielä myydä pois jos niitä myöhemmin tarvitsisi kerran, mutta en mä niistä kaikista aio tietenkään luopua vaan osasta. Totuus on se että Tiaralla on ollut ja tulee varmaan aina olemaankin vaatteita reilusti tarvittua enemmän ja siksi niitä on mun mielestä fiksua laittaa kiertoon. Mutta se siitä, tässäpä olis nyt vielä meistäkin muutama kuvatus tältä viikolta:

Raitapaita – Lindex

Musta liivi – H&M

Farkut ja ballerinat – Zara

Ihan mielettömän kivaa muuten että on löytynyt noin paljon osallistujia arvontaan! Mun mielestä noi Stonzit on tosi suloiset ja kätevät, voisinpa itsekin osallistua mun arvontaan, eiku! Mutta nyt mä alan kyllä iltapuuhiin, jos vaikka vihdoin ensi yönä saisin nukuttua mun väsymyksen pois, en voi käsittää mistä se johtuu kun tänäänkin Tiaran kanssa nukuttiin molemmat jopa puoli yhdeksään asti aamulla. Mutta ehkäpä se tästä, ihanaa loppuviikkoa kaikille ja käykää osallistumassa arvontaan jos ette vielä oo osallistuneet! Moikkamoii<3

Ipanaiselta otettiin muhun yhteyttä ja kysyttiin haluaisinko järjestää teille arvontaa ja haluanhan minä! Blogi täyttää parin viikon päästä yhden vuoden ja sen kunniaksi arvomme Ipanaisen kanssa teille lukijoille yhden vapaavalintaisen parin Stonzeja!

Stonzit on vedenpitävät, syötävän suloiset ja näppärät tossut vaaperoille jotka möyrii ja möngertää maassa ja niitä on saatavilla tosi kivoissa kuoseissa. Mun suosikit on noi kuvassa olevat!

Aikaa osallistua on siis sunnuntai-iltaan kello 18.00 asti jolloin suoritan arvonnan. Onnea arvontaan!

Olipas vallan mielikuvituksekas otsikko vai mitä?! No joo ei ollut, mut siitä huolimatta meillä oli eilen ihan super kiva päivä! Hujautettiin jo aamupäivästä Tirriäisen kanssa bussilla Vantaalle kattomaan neidin kummitädin uutta kotia joka olikin aivan ihana. Ilmakin osoittautui yllättävän lämpimäksi ja kivaksi pilvistä huolimatta. Mä kun aamulla farkkutakkia pukiessani kuvittelin joutuvani kärsimään hypotermiasta, mutta onneksi en. Mulla olikin ihan lämmin kokoajan, jotenkin kummallisella tavalla tuntui lämpimämmältä farkkutakin kanssa kun edellisenä päivänä toppatakissa vaikka sää oli suunnilleen samanlainen? Kai se on vaan tää kevätfiilis mikä lämmittää!

               Nona tuli meitä vastaan kämppiksensä Juulin kanssa ja Juuli oli ihan paniikissa että ”Apua! Vauva! se varmasti itkee kokoajan” ja kuulemma pelkäsi vauvoja. Mutta taitaa olla aika ihana toi meidän neiti kun meidän lähtiessä Juuli totesi että hänelle on ilmestynyt jostain kummasta pienenpieni vauvakuume. Ihana Tiara! Nonalla ja Juulilla oli niiden kodissa semmonen tankotanssi -tanko (olipas fiksu sana!) ja mä yritin muka jotain siinä testailla mut enhän mä uskaltanut edes irrottaa molempia jalkoja maasta että voisin kunnolla kokeilla jotain, tyydyin sitten tosi ”coolisti” vaan poseeraamaan tangon kanssa. Tässä siis vähän kuvasia ja päivän asua:

Päivän asu:

Farkkurotsi, käärmekuviomekko ja leggingsit – H&M

Nahkainen hapsuliivi – ONLY

Musta kiiltonahkalaukku – Guess

Punaiset ballarinat – ZARA

Nonalta ja Juulilta suunnattiin sitten keskustaan neljän maissa kun Otto pääsi töistä. Mentiin pitkästä aikaa yhdessä ravintolaan syömään ja ruokapaikaksi valikoitui Vapiano. Täytyy taas miljoonatta kertaa jaksaa ylistää kuinka mielettömän hyvää ruokaa siellä on! Mä otin jotain tulista makkarapastaa ja Otto otti Gorgonzolajuusto -pastaa, molemmat oli niin herkkua kyllä. Tiara istuskeli kiltisti syöttötuolissa ja leikki käsilaukkulelullaan sekä viihdytti meitä ölisemällä. 

Tänään meille ois illalla tulossa muutama ystävä kylään, saapa nähdä mitä siitä tulee kun mulla sitten äsken alkoi mukavat vatsa- ja selkäkivut. Mutta ehkäpä mä jotenkin selviän, ainakin eilisen vielä säästyin niiltä onneksi! Toivottavasti särkylääkkeet auttais kerrankin ja meillä olis mukava ilta! Mä otin äsken Tiarasta niin söpöjä kuvia (vaikka itse sanonkin ;D) että pakko jakaa teidänkin kanssa! Neiti yritti mm. laittaa tuttia itse suuhun vaikka ei se vielä oikein hirveesti onnistu kuukausien harjoittelunkaan jälkeen. Tai sitten se on vaan hauska leikki kun sitä vääntelee ja kääntelee suussa ja käsissä mitenpäin sattuu.

Nyt mä alan lämmittelemään geelipussia ja meen sänkyyn peiton alle kovasti toivoen että lääke auttaa ja Tiara jaksais nukkua kunnon päikkärit. Pitäkää mulle peukkuja! Aivan ihanaa viikonloppua kaikille ja olette ihan parhaita! <3

Tiarasta on tullut ihan oikeestikin kyllä niin tomera tyttö! Viikonlopun jälkeen Tiara on alkanu istumaan niin varmasti ja tomeran näköisesti tuetta ettei tosikaan! Siis nyt uskallan jo vaikka jopa käydä hakemassa vaikka keittiöstä maissinaksun ja jättää neidin olkkariin istumaan hetkeksi, koska tänäänkin Tiara istui vauvakerhossa koko sen ajan (2,5h) mikä oltiin siellä ja horjahti ainoastaan kerran. Ja sekin horjahdus johtui siitä että Tiara tiiraili söpöä poikaa joka lähestyi ja neidin keskittyminen herpaantui, mut onneksi oli toinen söpöliini ritari ottamassa kiinni kun Tiara kaatui suoraan Eliaksen syliin. Aijaijai, millanen flirttaileva neiti tosta Tirriäisestä onkaan tulossa kun nyt jo pojat sekottaa sen pään ja ikää on vasta 6,5 kuukautta!

                  Tosta iästä mulla tuli semmonen juttu mieleen, mikä harmittaa ihan hirveesti, että meillä jäi neidin puolivuotisneuvola välistä tuon Oulun reissun takia! Seuraava neuvola on sitten vasta 27.4. ja silloin ikää on jo reilut 7 kuukautta. Mutta toisaalta, eipäs ainakaan tuu niin pitkää väliä sitten ennen 8kk neuvolalääkäriä kun se pitkä väli onkin ollut vahingossa nyt. Ois vaan niin kiva päästä sinne neuvolaan näyttämään meidän ihanaa taitavaa tytsyä joka istuukin niin hienosti, siis ihan oikeesti mulla meinas tulla tippaki linssiin muskarissa tänään kun olin niin ylpeä Tiarasta. On se vaan niin ihana ja rakas tyttö! Ja tässäpä ois muutama otos tuosta maailman rakkaimmasta neitokaisesta:

Vauvakerhossa oli tänään ihan huikean kivaa ja Tiara ja Eliaskin tuntui olevan leikeissään nyt paljon enemmän samalla tasolla kirjaimellisesti kun molemmat osasivat istua. Oli se niin hassua katsoa muskarissa kun oli niin paljon Tiaraa nuorempia vauvoja. Toisaalta olin ihan silleen että ”aww aww en kestä vauvakuume!!!” Mutta toisaalta oon niin hirmusen hirmusen onnellinen siitä että ollaan jo ohitettu ihan pikkupikkuvauva-aika ja neidistä on jo enemmän seuraakin ja kyllä siinä niiden äitien yövalvomistarinoita kuunnellessa tuli semmonen olo että onneksi meillä ei oo niistä kärsitty enää pitkään aikaan. Mutta kyllä mä silti haluan kokea tän kaiken vielä uudelleenkin, mutta just nyt on hyvä just näin.

Allaolevat kuvat on ottanut ihana Sara, huomaa varmaan kuvanlaadustakin että nyt on kamera ollu jossain vähän kokeneemmissa käsissä kun mun omissa. 

Kuinka söpöjä noi kaksi pientä palleroista voi oikeesti olla yhdessä? Samanlaiset sukatkin söpöliineillä! Mä en kestä, tässä on kyllä vuosisadan rakkaustarina aluillaan! Mä nään jo mun mielessä ”Just Married Tiara & Elias” -kylttejä, Sara älä nyt säikähdä (:——-D)! Mutta siis musta on aivan ihanaa että niistä on seuraa toisilleen ja vielä ihanampaa on se että meistä äideistäkin on seuraa toisillemme ja saadaan patistettua toinen toistamme niin lenkkeilemään kuin vaikka mitä muutakin. Just tällasesta äitikaveruudesta mä haaveilin raskausaikanakin! Sara myös nappasi musta parit päivänasukuvat ulkona, joten seuraavaksi niiden vuoro:

Päivän asu:

Mintunvihreä lyhyt toppi ja valkoinen reikäneule – Gina Tricot

Parka – H&M

Musta tuubihuivi – Seppälä

Nilkkurit – DinSko

Sellaista tänään! Huomenna olis tarkoitus mennä käymään neidin kummitädin Nonan luona ja sen jälkeen suunnata Oton ja Tiaran kanssa Vapianoon herkuttelemaan pitkästä aikaa ihanilla pasta-annoksilla, kaikki on nyt kiinni siitä että saanko mä huomenna nauttia taas ah niin ihanista kuukausittaisista vatsa- ja selkäkivuista vai vältynkö niiltä kenties vielä yhden päivän. Pitäkää mulle peukkuja! Mä alan nyt keittelemään iltateetä kun tuntuu tuolta jostain orastelevan joku ihana pieni kurkkukipukin vielä tähän hät
ään, toivottavasti lähtis sillä teellä pois. Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille ja isot kiitokset siitä että ootte jaksaneet kommentoida niin paljon kaikkea ihanaa viimeaikoina, ootte tuottaneet mulle kyllä niin hyvää mieltä että en tiedä uskottekokaan!

Sellaisia kyselisin vielä, että missä mitoissa teidän muksut on olleet 6kk iässä? Kun ois kiva tietää vaikka jotain arvioita vaan että osaisin ees vähän hahmottaa että missä kokoluokassa Tiara saattaa olla tällä hetkellä. Ja toinen juttu, missä iässä teillä on alettu istuskelemaan tuetta? Ja missä iässä itse on päästy istuma-asentoon, tai toisinsanoen kuinka nopeasti istumaan oppimisen jälkeen?

Moikkamoii<3