Viikon arkikuva 6/52

21.02.2020

Tämän kuvan on napannut meidän 3-vuotias minusta ja isästään. Hän rakastaa valokuvaamista ja onkin varmaan meidän perheen ahkerin kuvaaja. Meidän lapset on myös just niitä tyyppejä, jotka saa Otosta noin leveän hymyn tallennettua kameran muistikortille. Ei hän hymyile kenellekään toiselle niinkuin meidän lapsille. Mä rakastan tuota hymyä Oton kasvoilla, kun hän katsoo meidän minejä. Se on niin täynnä rakkautta ja lämpöä, se hymy huokuu kaikkea sitä, mitä Otto on isänä.

Kuvassa me laitetaan meidän olohuoneen sohvaan uusia päällisiä, mikä ei ollutkaan ihan niin pieni ja helppo homma kuin muistelin etukäteen. Piti irrottaa ainakin miljoona mutteria ja osasta toisistaan ja sitten kasata koko homma takaisin. Tässä kuvassa me oltiin vasta päästy alkuun ja suurin osa työstä oli vielä edessä. Mutta oli kyllä todellakin vaivan arvoista, kun saatiin sitten niin kivan näköinen olkkari.

Me rakastetaan kasata huonekaluja Oton kanssa ja laittaa kotia muutenkin. Se on kivaa yhteistä tekemistä. Tavallaan voihan se olla, että me tykättäisiin myös vaikkapa remontoida, jos meillä olisi siitä kokemusta yhtä paljon kuin Ikea-huonekalujen kasaamisesta. Ehkä me tykättäisiinkin ostaa joku vanha talo, jota laitettaisiin pikkuhiljaa yhdessä? Ei voi tietää kun ei ole kokeiltu. Tietty huonekalujen kasaaminen on pikkuisen helpompaa kuin se remppaaminen, että ei niitä oikein voi verrata toisiinsa. Mutta noin niinkuin yleisesti niin yhdessä kotihommissa puuhastelu sopii meille. Ainakin pintaremontointi on sellaista kivaa hommaa, mitä me jopa osataan tehdä.

Keskusteltiin yksi ilta Oton kanssa perustavanlaatuisesti ajatuksista muuttamiseen nähden. Todettiin molemmat, että ei jakseta enää olla koko ajan sellaisessa ”no me muutetaan tästä kuitenkin kohta pois” -moodissa, missä ollaan oltu yli vuosi. Yli vuoden ajan ollaan ajateltu, että ei tehdä muutoksia kotona, ei sisusteta ei mitään, koska kuitenkin ollaan lähdössä. Samalla monet asiat kotona on alkanut pikkuhiljaa ärsyttääkin. Päätettiin, että kyllä me jotain pieniä muutoksia voidaan ihan hyvin tehdä, kuten vaihtaa sohvan päälliset tai verhot. Kunhan nyt ei investoida mihinkään tuhansien eurojen design-huonekaluihin ennen kuin ollaan muutettu ja tiedetään, että ne sopivat myös uuteen kotiin.

Tekstiilejä ja sisustusjuttuja voi aivan hyvin päivittää vanhassakin kodissa, sehän vain lisää viihtyvyyttä. Ja harvoin tekstiilit ovat sopimattomia johonkin toiseen kotiin. Violetin liman, koiran oksennuksen ja tämän keskustelun turvin sitten päädyttiin päivittämään olohuonetta ja lopputuloksen näette tästä postauksesta, jos ette ole vielä nähneet. Nyt kotona on paljon parempi ilme ja se tuntuu taas sellaiselta raikkaalta ja oman näköiseltä. Ehkä nyt on helpompi etsiä uutta kotiakin, kun ei ärsytä olla vanhassa niin paljon? Hyvä kotihan se on edelleen, jota rakastetaan ja joka joskus tuntui ihan unelmakodilta. Sen on vaan unohtunut, kun on niin kova kiire päästä kokonaan omaan kotiin.

Ihanaa viikonloppua kaikille!


Samat farkut, monta eri asua

20.02.2020

Ostin New Yorkista itselleni Levi’s Balloon -farkut, joihin olen aivan rakastunut. Mallista tulee mieleen 90-luku ainakin itselleni, mutta se on siis vaan hyvä mielleyhtymä. Aiemmin kun ostin farkkuja, mulla oli mielessä se vanha periaate, että farkkujen pitää ostettaessa olla niin tiukat, että ei suunnilleen pysty hengittämään. Tätä neuvoa jaettiin ainakin vielä 2010-luvun alkupuolella ahkerasti farkuista puhumisen yhteydessä, en tiedä onko tilanne sittemmin muuttunut. Näin kolmen lapsen äitinä se on neuvo, joka takaa sen, etteivät farkut tule mulla ikinä käytetyksi. En nimittäin pysty enää käyttämään vaatteita, jotka puristavat mun mahaa.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että kolmen raskauden jälkeen kireät, mahaa puristavat vaatteet eivät tule mulle enää kysymykseen. Ne aiheuttavat alavatsa- ja alaselkäkipuja ja turvotusta, siis sellaista fiilistä kuin olisi menkat alkamassa, vaikka ne olisivat juuri olleet. Tilanne oli ”pahin” ensimmäiset 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen, mutta edelleen liian kireät housut saattavat tätä tunnetta aiheuttaa, jos pidän niitä pidempään. Siksipä nykyään farkkuostoksilla mulla onkin vain yksi periaate: farkkujen pitää olla mukavat ja riittävän löysät jo ekalla sovituksella. Sillä periaatteella valitsin myös nämä. Olisin saanut ahdettua itseni hyvin myös pienempään tuumakokoon, mutta otin nämä, koska muuten ne jäisivät käyttämättä. Voi olla, että nämä löystyvät käytössä, eivätkä sitten istu niin nätisti, mutta se on mun mielestä parempi vaihtoehto kuin kärsiä kivuista.

Tässä postauksessa jaan neljä eri asua samojen farkkujen kanssa. Nämä ovat mun arkiasuja, samanlaisia käyttöasuja kuin aiemmissa arkiasupostauksissa. Olen käyttänyt niin paljon näitä uusia farkkuja, että voin hyvin tehdä arkiasupostauksen pelkästään niitä käyttäen!

1. Puhvihihapaita, mustat nilkkurit & farkut

Tämä Gina Tricot’in paita oli uusi löytö täältä Oulusta. Juuri sellainen paita, jota olin etsinyt ja johon ihastuin heti! En ollut ostanut koko alkuvuonna yhtään paitaa (New Yorkista ostin vain nämä kuvissa näkyvät farkut sekä yhdet jumppatrikoot itselleni). Mun mielestä tämä istuu hyvin ja on kiva kaveri leveille farkuille. Rakastan paidan yksityiskohtia ja se tuntuu hyvältä päällä. Menee niin arkeen kuin juhlaan ja sen voi yhdistää hyvin myös vaikkapa farkkuhameeseen, suoriin housuihin tai kesällä vaikka shortseihin. Tämä asu on varmaan mun tämän hetken lemppariasu, se tuntuu niin omalta ja hyvältä!

2. Musta body & farkut

Tämä kuva on New Yorkista ja tässä mulla on nämä farkut ekaa kertaa jalassa. Parhaalta ne näyttävät kun on silitetty oikein kunnolla, ylemmässä asukuvassa olen pukenut ne jalkaani matkalaukusta Oulussa. Vaikka silitin ne ennen lähtöä ja olen säilyttänyt niitä täällä hengarissa, niin kerkesivät rypistyä matkan aikana. Tämä musta puhvihihabody on toinen mun tämän hetken lemppariyläosa. Sen ostin viime vuonna jo. Mun vartalon malli on aika suora ja tykkään siitä, että sekä puhvihihat että balloon-farkut tuovat siihen muotoa. Puhvihihojen kanssa myös niskanuttura näyttää kivalta ja freesiltä mun mielestä.

3. Villakangastakki, musta neule, maiharit ja farkut

Musta perusneule, suosikki-villakangastakki, farkut ja mustat niittimaiharit. Tämä on sellainen ihana turva-asu, joka ei voi mennä pieleen. Tässä asussa hengasin New Yorkissa kattoterassilla ja tässä asussa voisin hengata kotona koulun vanhempainillassa tai pr-tapahtumassa. Se sopii joka paikkaan. Tässä tosin takana oli jo ainakin 10h kävelyä New Yorkin kaduilla ja ulkonäkö ei ollut ehkä enää se freesein mahdollinen, mutta mun mielestä aivan riittävän hyvä kuitenkin.

4. Villakangastakki, leopardibleiseri, musta toppi, farkut ja maiharit

Tämä kuva on otettu Times Squarella, kun oltiin lähdössä syömään illalla. Yhdistin uudet farkut mustaan toppiin ja olkatoppauksilla varustettuun pari vuotta vanhaan leopardibleiseriin. Leopardibleiseriä tulee harvoin käytettyä kotimaassa, mutta New Yorkiin pakkasin sen mukaan. Tässä se ei tietty näy edes kunnolla, mutta se oli oikein sopiva. En tiedä miksi sitä ei tule niin usein käytettyä täällä Suomessa, kun kuitenkin tykkään siitä niin paljon. Pakkasin sen mukaan myös tänne Ouluun, koska laitan sen ehkä mun tädin synttäreille päälle yhdistettynä mustaan toppiin ja farkkuihin tai nahkahameeseen.

Nämä farkut ovat ehdottomasti yksi sellainen lempivaate ja vaatekaapin klassikko, jotka tulen pitämään siellä vuodesta toiseen. Voi olla, että jossain vaiheessa nämä ovat just ne housut, joiden olemassaololle meidän lapset nauravat (ja parin vuoden päästä lainaavat, kun ne tulevat takaisin muotiin).

Mikä oli sun lemppari näistä asuista? Millaisista farkuista tykkäät juuri tällä hetkellä?