Niin vaan päivät kuluu ja jouluaattoon on enää 2,5 viikkoa! Aivan kreisiä. Tässä luukussa onkin hyvä valottaa vähän meidän suunnitelmia tämän vuoden jouluaatolle. Kuten tiedätte, me ollaan sellaisia tyyppejä, jotka nauttivat perinteistä. Tykätään jouluruokaperinteistä ja tykätään muutenkin jouluperinteistä. Siksi meidän jouluaatto noudattaa sellaista meille aika perinteistä kaavaa. Käyn sen tässä läpi.

Jouluaattoa vietämme tänä vuonna meillä kotona. Meille tulee aattona mun äiti (jo muutamaa päivää ennen joulua), sekä Oton isä ja sisarukset. Meitä on siis joulua viettämässä niin iso ja runsas porukka, että meidän ruokapöytää täytyy jatkaa lisäpöydällä. IHANAA! Juuri tällaisen joulun järjestämistä mä rakastan niin paljon. Viimeksi kun vietettiin joulua isolla porukalla meidän kotona vuonna 2017, meidän kuopus oli vielä vauva ja mun mummu oli juuri kuollut. Vaikka vauva toi ihanaa vauvamaista tunnelmaa joulun viettoon, niiden järjestelyiden toteuttaminen hieman katkonaisilla yöunilla oli vähän haastavaa.

Lisäksi tunnelma ei ehkä ollut niin katossa, kun meillä oli suruaika vielä meneillään. Ihana joulu me saatiin olosuhteista huolimatta, mutta odotan ihan hirveästi sitä, että tänä jouluna meillä on kaikki voimavarat kohdillaan tämän ison perhejoulun järjestämiseen. Jouluaattoa edeltää (ainakin toivottavasti) hyvät kahdeksan tunnin yöunet ja koko porukalla on hyvä fiilis. Siitä on jo hyvä lähteä.

Aattoaamuna me herätään perinteisesti lasten kanssa katsomaan Joulupukin kuumalinjaa sekä muita aamun joulu-lastenohjelmia. Samalla viimeistellään jouluruokia, mikäli jotain viimeisteltävää vielä on. Jos oltaisiin niin onnekkaita, että maassa olisi jo lunta ja ilma olisi kaunis, tämä olisi se hetki kun me sännättäisiin pulkkamäkeen. Lapset myös avaavat kuusen alta löytyvät ”jouluaaton selviytymispakkaukset”, jotka yleensä sisältävät aaton asun tai yöpuvun, kirjan sekä pienen itsetehdyn herkun. Lumiukko-piirretyn jälkeen syödään riisipuurolounas ja mennään käymään joulusaunassa. Sitten laittaudutaan ja lähdetään joko käymään haudoilla (ellei olla käyty jo 23.päivä) tai sitten valmistaudutaan rauhassa kotona vieraiden saapumiseen.

Iltapäivällä meille tulee joulupukki, jonka kanssa vietetään pieni tuokio ja ehkä lauletaan joulupukkii, joulupukkii. Lapset jakavat pukin apuna osan lahjoista. Lisäksi he saavat avata yhdet lahjat. Tämän jälkeen on jouluillallisen vuoro, joka syödään kaikessa rauhassa nautiskellen. Pukki on jo käynyt, niin iso osa joulujännityksestäkin on jo lauennut ja lapset jaksavat keskittyä ruokailuun. Santsataan monta kertaa, jutellaan ja sitten me aikuiset valitellaan ähkyä (muuten en harrasta tällaista ähkyyn asti syömistä, mutta joulu on joulu).

Ruuan jälkeen jaetaan loput lahjat ja lapset saavat availla niitä. Istuskellaan, kuunnellaan joulumusiikkia (ehkä Michael Buble) ja autetaan lapsia avaamisessa. Jossain vaiheessa nautitaan jälkiruokaa. Pelataan mahdollisesti jotain lautapeliä, jos pukki sellaisia tuo. Seurustellaan ja nautitaan. Katsotaan vähän aikuistenkin lahjoja, että mitä se pukki toi. Jossain vaiheessa lapset menevät nukkumaan ja aikuiset jatkavat iltaa vielä mahdollisesti aikuisten seurapelin, glögin ja juustotarjottimen kanssa. Tämä osuus jäi ainakin silloin pari vuotta sitten pois, kun meidän vauva ei alkanut yöunille kovinkaan aikaisin ja oltiin muutenkin aivan puhkipoikki kaikesta. Siksi odotan tätä aikuisten rauhallista loppuiltaa tänä vuonna tosi paljon, siitä tulee varmasti ihana päätös päivälle. Rupattelua, joulumusiikkia, hilloja, juustoja, oliiveja ja viikunoita. NAM!

Ja sitten alkaakin se joulun paras osuus: joulupäivä ja tapaninpäivä. Silloin ollaan yökkäreissä, pelataan, luetaan, leikitään ja nautitaan rauhasta.

Aivan mielettömän ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille ja onnea Suomi 102 vuotta <3

Millaiset suunnitelmat teillä on jouluaatolle? Onko teillä paljon jouluperinteitä, vai menettekö enemmän fiilispohjalta?

Multa toivottiin kovasti postausta meidän lasten itse valitsemista joulukoristeista, sillä kuten tiedätte, meillä on joulukoriste-perinne. Lapset saavat joka vuosi valita yhden koristeen jokainen ja sitten kun aikuisena muuttavat omaan kotiin, saavat kerätyn joulukoristekokoelman mukaansa. Näin heidän ei tarvitse aloittaa koristeiden keräämistä tyhjästä (mikäli sellaista haluaisivat isona tehdä) ja lisäksi heillä on tuttuja, rakkaita koristeita, joilla on tarina. Mun mielestä tämä on ihana perinne, jonka avulla voi samalla myös seurata sitä, mistä lapset innostuvat tänäkin vuonna.

Koristeita tätä varten kuvatessani huomasin, että vuonna 2015 me ei noudatettu tätä perinnettä. Olen ollut varma, että koristeet on valittu joka vuonna, mutta ei. Vuonna 2015 tämä jäi välistä kokonaan. Miten harmi! No mutta, ehkä he saavat jonakin vuonna sitten valita kaksi koristetta yhden sijaan, jotta voidaan korjata tilanne. Lisäksi yksi valittu koriste kerkesi mennä innokkaan taaperon käsissä rikki, joten sen tilalle on ostettu uusi melkein vastaava. Muuten kaikki koristeet ovat juuri niitä alkuperäisiä, joita meidän lapset ovat alunperinkin valinneet. Onneksi tässä on ehditty jo aika monta vuotta harrastaa tätä, niin on jo monen monta koristetta esiteltävänä. Aloitetaan alusta:

2011:

Aina ensimmäisenä joulunaan meille syntynyt vauva on saanut kliseisesti Weisteen Baby’s First Christmas -koristeen. Aloitin perinteen vuonna 2011, joten sitä jatkettiin sitten myös keskimmäisen ja kuopuksen kanssa.

2012:

Toisena joulunaan meidän esikoinen valitsi tämän ihanan pehmeän tonttukoristeen.

2013:

Ekana jouluna keskimmäinenkin sai siis vaaleanpunaisen vuosipallon ja meidän esikoinen taas valitsi tämän ihanan kimaltelevan jäätelöannoksen.

2014:

Vuoden 2014 koristeet me ostimme Tukholmasta. Alunperin meidän esikoinen valitsi aivan ihanan glitter-robotin ja keskimmäinen suloisen punaisen kilpa-auton. Kilpa-auto on kuitenkin sittemmin mennyt rikki ja korvattu punaisella Kleinbusilla, jonka katolla on joulukuusi. Tuossa alemmassa kuvassa ikuistettuna kilpa-auto vuonna 2015.

2016:

Tänä vuonna lapset valitsivat yllättäen lasiset koristeet, joiden sisällä on toisessa joulukuusi ja toisessa kuusi sekä ihana lumiukko. Nyt en kyllä yhtään muista kumpi on kumman, mutta nämä on tosi kauniit.

2017:

Meidän kuopus sai syntyessään myös tuon perinteisen vaaleanpunaisen vuosi-joulupallon. Isommat heittäytyivät villeiksi ja valitsivat kuuseen eläimiä. Toinen pöllön ja toinen puusta veistetyn munanmuotoisen poron pään, jossa on punainen tupsu. Nämä ovat aika hauskoja.

2018:

Viime vuonna meidän taapero ihastui punaiseen lentokoneeseen. Toinen isoista valitsi lasipallon tekstillä ja paljeteilla ja toinen jatkoi hyväksi havaitsemallaan eläinlinjalla: hän valitsi jääkarhun, jonka suussa on hopeinen kala.

2019:

Tänä vuonna eläinlinjaa noudattivat ei-niin-yllättäen kaikki kolme. Yksi valitsi raidallisen laaman, joka muistuttaa pinjataa. Yksi ihastui suloisen pehmoiseen siiliin ja yksi valitsi valtavan karvaisen kirahvin. Kirahvit ovat meidän taaperolla pop tällä hetkellä muutenkin, joten heti koristeen nähdessäni mä arvasin, että hän varmaan valitsee sen.