Vuoden alun kuulumisia

13.02.2023

Moikka ihanat! Ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia ihan tänne blogin puolelle, kun viime aikoina ei ole tullut sitä tehtyä. Tämä vuoden alku on ollut rankempi kuin osasin odottaa, mutta pikkuhiljaa mieli alkaa olla valoisampi ja alan palata takaisin niille raiteille, joilla vielä toiveikkaana vuoden ensimmäisenä päivänä olin. Kyllä tällä vuodella voi olla mulle vielä paljon hyvääkin annettavaa. Pitää vain avata sydän uusille mahdollisuuksille ja ihanille asioille ja olla valmiina vastaanottamaan niitä. Vuosi on vasta ihan alussa, ja sen, että se alkoi surullisissa merkeissä ei tarvitse määritellä koko loppuvuoden suuntaa.

Ja oikeastaan musta tuntuu, että nyt kun hautajaiset ovat olleet ja ollaan saatu käsitellä surua yhdessä läheisten kanssa ja jättää jäähyväiset, on mieli kevyempi ja huomaan helpommin taas niitä hyviä juttuja. Vaikka suru ja ikävä ei koskaan poistu täysin, nyt on taas tilaa myös ilolle ja ihanille asioille. Jo heti eilen sain hyviä uutisia, joilla voi kenties olla suurikin vaikutus tämän vuoden tekemisiin. Kerron siitä lisää vielä myöhemmin.

Tänään meillä oli kuopuksen 1,5-vuotisneuvola ja hän oli kasvanut niin hienosti! Neuvolan vastaanotolla hän piirteli innoissaan paperin täyteen ja sai kehuja ilmiömäisestä kynäotteestaan. Kuopukselle kuuluu oikein hyvää. Hän on alkanut puhumaan pikkuhiljaa sellaisia kahden sanan lauseita ja yöunetkin ovat sujuneet hieman paremmin viime aikoina. Katkonaisille unille tammikuussa löytyi selitykseksi se, että hampaita tuli todella rivakassa tahdissa monta lisää.

Kolmonen täytti viime viikolla jo kuusi vuotta ja hyväksyttiin hänelle eskaripaikka. Niin jännittävää! Odotan kyllä eskaria innolla, sillä meillä ainakin koululaiset tykkäsivät tosi paljon olla eskarissa aikanaan ja se oli jotenkin sellainen tosi kiva elämänvaihe. Mutta en kyllä silti kestä, että ensi vuonna meidän kolmas vauva menee muka jo kouluun, miten! No, ei pidä hötkyillä, ensin tässä on vielä tämä dagiskevät ja sitten pitkän kesäloman jälkeen eskarivuosi. Mutta kokemuksesta tiedän, että se menee hurjan nopeasti ja kohta sitten odotellaan jo sitä koulun alkua.

Oton kanssa vietimme viime viikolla yhdeksättä hääpäivää ja 12. vuosipäivää. Otto antoi mulle hääpäivälahjaksi Soda Streamin ja sen kanssa ikuisen ylläpidon – hän kuulemma pitää aina huolen, että mulla on tuoretta hiiliihapotettua vettä saatavilla ja pullot puhtaana! Voin kertoa, että tämä käytännöllinen lahja yhdessä ylläpitopalvelun kanssa oli ehkä yksi romanttisimmista jutuista, mitä oon ikinä saanut. Otto tietää tasan mitä kaipaan ja on valmis huolehtimaan, että saan sen. Ihana! Mäkin annoin Otolle hääpäivälahjan, mutta se jääköön meidän kahden väliseksi. Oli tyytyväinen lahjaansa hänkin. Käytiin myös kahdestaan syömässä ravintola Hugossa Oulussa ja oli kyllä herkullista ruokaa.

Tällä viikolla mulla on ihan täysi työviikko, mutta ensi viikolla lapset ovat hiihtolomalla ja suunnitelmissa on itsekin tehdä vähän lyhyempää päivää. Ajateltiin käydä ainakin laskettelemassa koko perhe tässä Helsingin lähellä jonain päivänä. Muuten ollaan varmaankin aika paljon kotona ja ulkoillaan ja rentoudutaan. Kaksi Oulun reissua ajomatkoineen tälle vuodelle on jo tehty, joten nyt tekee hyvää olla ihan vaan kotiympäristössä, eikä matkustella minnekään. Ihanaa kun hiihtolomalla meidän isotkin ovat enemmän kotona, kun ei ole koulua ja harrastuksia. Aiotaan käydä myös meidän toisen koululaisen kanssa katsomassa Titanic leffassa, kun siitä ilmestyy se 25-vuotisjuhlaversio! Siitä tulee varmasti ihanaa. Ollaan molemmat nähty se leffa varmaan ainakin kymmenen kertaa, mutta koskaan siihen ei kyllästy.

Meillä on paljon kivoja suunnitelmia tälle vuodelle ja tässä vuoden alussa on aina jännittävä fiilis, kun ei vielä tiedä mitkä kaikki niistä tulevat toteutumaan tai mitä muuta uutta ja jännää universumi heittää meidän tielle. Mutta olen varma, että tästä vuodesta tulee vielä hyvä vuosi. Olen toiveikas ja olen kiitollinen niin paljosta. Ihanaa huomista ystävänpäivää kaikille ja valtavan suuri kiitos vielä kaikista lämpimistä ajatuksista ja kauniista sanoista, joita olette lähettäneet. <3


Suru

18.01.2023

Perjantaina 13. päivä sain kuulla ne kaikkein surullisimmat uutiset: rakas pappa oli kuollut. Osasin valmistautua uutiseen, sillä edellisen päivän vietin papan luona aamusta iltaan sairaalassa Oulussa ja selvää oli, että kun sieltä illalla lähdin halattuani pappaa viimeisen kerran, en enää koskaan tulisi häntä näkemään. En olisi millään halunnut lähteä ja viimeinen halaus tuntui siltä kuin sydäntä olisi revitty rinnasta. Kuiskasin papalle, että rakastan maailman eniten ja päästin irti. Pappa ei sitä enää kuullut, mutta onneksi päivällä olin saanut sanottua kaiken mitä halusin niin, että hän oli vielä hereillä ja tiesi kuka hänelle puhuu. Onneksi pappa ei jäänyt yksin mun lähtiessä, meitä oli kaikki läheiset siellä papan luona yhdessä. Silti lähteminen tuntui ihan hirveältä.

Nyt olen ehtinyt elää tiedon kanssa jo muutaman päivän. Kun äiti soitti ja kertoi uutisen, tuli ensimmäinen itku ja tärinä. Tärisin kuin horkassa, vaikka olin kotona lämpimät vaatteet päällä. Onneksi Otto lohdutti ja halasi mua. Lapset olivat jo nukkumassa, ja sain käsitellä asiaa ensin rauhassa. Viime päivinä suru on ollut läsnä. Ei kokoajan, ei niin etten olisi toimintakykyinen. Mutta niin, että aina tilaisuuden tullen se yllättää varkain ja pyyhkäisee yli kuin valtava tsunami.

Kuten lauantaina, kun etsin kaupassa marenkeja ja näin Pullavat hyllyssä. Pullavaa vein aina papalle kun käytiin kylässä. Unohdin ostaa marengit ja kaurakeksit kakkua varten, kun oli vaan pakko lähteä pois. Tai kun istuin autossa odottamassa Ottoa, joka oli hakemassa lasta laulutunnilta, ja kuuntelin Benjaminin uutta bängeri UMK-biisiä. En huomannut ajoissa, että biisi loppui ja uusi biisi ehti alkaa, kun kuulin tekstarin kilahduksen puhelimesta. Pian huomasin lukevani kutsua papan hautajaisiin näiden sanojen tahtiin:

Meidän kehot vanheneeNiin se vaan meneeMut loppuun asti mieli viel juokseeJuokse mun kaa, juokse mun kaaKunnes sammutaanEi aika ainakaan lisää tuntejaanJoten kunnes kaikki laitteet suljetaanNauti mun kaa, nauti mun kaaKunnes sammutaan

Itkin silmät päästäni. Otto tuli takaisin autoon, lohdutti ja sanoi, että juuri tästä syystä hän ei ole soittanut ollenkaan musiikkia autossa viime päivinä, kun tietää, että musiikki on mulle kaikkein pahin itkettäjä, kun oikea biisi osuu kohdalle.

Ei nämä päivät ole olleet itkua täynnä. Neljän lapsen arjessa on niin paljon organisoitavaa, että ihan jo tavalliset arjen askareet vievät ajatukset tehokkaasti muualle. Olen keskittynyt tekemään kivoja asioita ja ollut kiitollinen siitä, että rinnallani on juuri Otto, joka käsittelee mua normaalistikin kuin kukkaa kämmenellä, mutta nyt vielä silkkihansikkain. Otto naurattaa mua oikeissa kohdissa, huomioi mua ekstra ihanasti, kurvaa autolla Lindt-Outletiin pyytämättä hakemaan mango-Lindoreita ja antaa mun surra tai olla surematta juuri omalla tavalla. Rauhassa yksin tai kainalossa, leipomalla tai askartelemalla. Siivoaa mun sotkut pyytämättä, auttaa mua kaikessa ja ottaa koppia siitä, että arki pysyy kasassa. En tiedä mitä tekisin ilman, enkä haluakaan tietää.

Ja onneksi on lapset. Lapset, jotka suhtautuvat niin mutkattomasti kaikkeen ja joiden elämä rullaa eteenpäin, vaikka mulla tunteet myllertääkin. Heidän kanssa kaikki murheet unohtuu tehokkaasti.

Vuosi ei alkanut lainkaan niinkuin etukäteen oletin. Ei tasaisen mukavasti ja inspiroivasti, ei uutta luoden ja töistä voimaantuen. Nyt se alkoi näin. Mun täytyy antaa itselleni aikaa, mutta myös palata pikkuhiljaa töiden pariin. Tunnen edelleen inspiraatiota ja iloa mun töistä ja uskon, että arkeen paluu tekee hyvää. Sain ottaa muutaman päivän hiljentymiseen perheen kanssa ja nyt olen valmis jatkamaan. En ilman pysähdyksiä, en ilman surun hyökyaaltoja aina välillä. Mutta kuitenkin eteenpäin. Viiden vuoden takaisen mummun kuoleman jälkeen olen oppinut, että ikävä ja suru ei koskaan lopu, mutta hellittää kyllä otettaan, väistää takavasemmalle.

Päivä kerrallaan eteenpäin.


Vuosikooste 2022 – seikkailujen vuosi

31.12.2022

Vuoden viimeistä viedään ja on perinteisen vuosikoosteen aika. Olen tehnyt näitä vuosikoosteita ihan alusta asti. Ensimmäisenä vuonna en vielä osannut tehdä kollaaseja, mutta hyvin sitä vuoden kulkua hahmotti ilmankin. 2012 vuodesta eteenpäin löytyy vuosikooste kollaaseineen jokaisesta vuodesta. Miten ihanaa, että voi palata kaikkiin meidän yhteisiin vuosiin näiden kautta ja muistella mitä kaikkea meille onkaan tapahtunut vuosien varrella. Mutta noniin, koska tästä postauksesta tulee vähintään yhtä pitkä kuin aiemmista, niin aloitetaan sen pidemmittä puheitta tämän blogin kahdestoista vuosikooste.

Tammikuu

Vuosi alkoi rauhallisissa tunnelmissa kotona. Tammikuun alkupuolella suunnattiin Ouluun mun serkun valmistujaisiin ja moikkaamaan mun pappaa. Meidän kuopus aloitti sormiruokailun 5kk iässä ja se alkoi sujumaan heti hienosti. Ostettiin tammikuussa myös lentoliput New Yorkiin huhti-toukokuulle meidän perheelle ja Oton siskolle. Siitä alkoi jännittävän reissun odotus ja jännitys, että päästäänkö matkaan, koska koronatilanne oli edelleen vielä melko epävarma.

Ulkoiltiin paljon ja nautittiin lumisesta talvesta. Luisteltiin, tehtiin lumiukkoja, käytiin pulkkamäessä ja kävelyllä. Pidin tammikuun melko väljänä töiden suhteen joten pystyin itsekin aloittamaan vuoden tosi rennoissa merkeissä. Tammikuu oli ihana talvinen kupla, jota muistelen lämmöllä.

Helmikuu

Kuukausi alkoi kuopuksen puolivuotispäivällä ja kolmosen 5-vuotissynttäreillä ja heti perään meidän kahdeksannella hääpäivällä. Mun äiti oli meillä käymässä synttäreiden kunniaksi ja vietti vähän pidemmänkin ajan, koska helmikuussa oli myös mun sukulaisen hautajaiset, joissa käytiin yhdessä. Kuopus oppi helmikuussa istumaan itse ilman tukea ja vietettiin myös hiihtolomaa rennosti kotona. Helmikuun loppupuolella Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika tuntui pysähtyvän. Halasin silloin tiukasti meidän lapsia ja se tuntui vaan niin käsittämättömältä. Hirveintä on se, miten pitkään sota on jatkunut ja miten koko maailma on vaan turtunut siihen, minä mukaan lukien. Ei olisi voinut kuvitellakaan vielä pari viikkoa aiemmin mitä tulee oikeasti tapahtumaan, vaikka kovasti uutisointia seurasin ja mahdollista hyökkäystä spekuloitiin. Vaikka sota ei suoraan kosketa meitä, niin kyllähän se koskettaa koko Eurooppaa joka ikinen päivä ja uhkaa koko maailman turvallisuutta. Voi vain toivoa, että ratkaisuja alkaisi löytymään pian.

Maaliskuu

Käytiin maaliskuussa kuopuksen ja esikoisen kanssa yhden yön staycationilla hotellissa ja se oli ihanaa! Kuopus oppi myös konttaamaan, karhukävelemään, nousemaan seisomaan, kävelemään tukea vasten ja seisomaan ilman tukea, kaikki vain parin viikon aikana siinä 7kk päivän molemmin puolin. Maaliskuu oli taitojen suhteen siis hullua tykitystä mutta muistelen, että hän taisi nukkua siitä huolimatta edelleen ihan hyvin. Otto kävi jossain karkeloissa kavereiden kanssa ja meillä oli tyttöjen kanssa mocktail-ilta ja se oli hullun hauskaa. Valon määrä lisääntyi koko ajan ja oli ihanaa ulkoilla auringossa, kun pääsi kuitenkin edelleen pulkkamäkeen. Löydettiin kiva airbnb majoitus NYCistä ja varattiin se tulevalle reissulle. Maaliskuussa tuli TV:stä ulos myös meidän jakso Rikkaista ja Rahattomista, jonka kuvaamisesta on nyt siis kulunut jo pitkästi yli kaksi vuotta. Tein siihen liittyen Q&A-postauksen rahasta.

Huhtikuu

Vietettiin palmusunnuntaita ystävien kanssa ja pääsiäistä perheen kesken kotona. Vauva täytti kahdeksan kuukautta ja tässä kodissa tuli täyteen jo kaksi vuotta. Lumet alkoivat sulaa ulkona ja tuli lämpimämpää, nahkatakin sai kaivaa esiin. Meidän esikoisella oli upea kuorokonsertti huhtikuun loppupuolella ja heti sen jälkeen meille koitti vuoden jännittävin hetki: lähdettiin seuraavana aamuna koko perhe sekä Oton sisko kohti New Yorkia. Tästä reissusta oltiin puhuttu ja haaveiltu koko kevät. Meitä jännitti niin paljon ja samalla oltiin niin innoissamme, että tuntui että räjähdetään! Lento meni todella hyvin ja vaikka matkapäivä oli pitkä ja uuvuttava niin lopussa kaikki vaivannäkö palkittiin ja istuttiin meidän airbnbssä syömässä hampparia Brooklynissa ja mentiin jo ennen iltakasia nukkumaan koko perhe. Siitä alkoi ihan mieletön seikkailu ja vappuaattona oltiin Manhattanilla ja kierreltiin Midtownissa Times Squarella ja Bryant Parkissa.

Toukokuu

Kuukauden ensimmäiset yhdeksän päivää vietettiin vielä New Yorkissa. Hengailtiin Central Parkissa, käytiin Color Factoryssa, shoppailtiin 5th avenuella, kierreltiin vintageliikkeitä, käytiin American Museum Of Natural Historyssa ja MoMassa ja hengitettiin ja elettiin New York viboja. Katseltiin maisemia Top of the Rockista, ihasteltiin Harry Potter storea, kierreltiin leikkipuistoja ja nautittiin herkullisesta ruuasta. Koettiin ja nähtiin niin käsittämättömän paljon sillä reissulla ja tein postaukset niin nähtävyyksistä ja lapsiperhekohteista kuin kaikista käytännön asioistakin! Jokainen päivä oli seikkailu ja oltiin vaan niin uskomattoman kiitollisia ja fiiliksissä siitä, että oikeasti saatiin toteuttaa koko perheen yhteinen unelma ja kaikki meni niin hienosti. Äitienpäivänkin sain viettää vielä New Yorkissa ja sitten oli aika lähteä kotiin.

NYCin jälkeen mulla oli todella kiireinen toukokuu, kun yritin puristaa yli kuukauden työt vajaaseen kolmeen viikkoon. Mutta oli kyllä todella sen arvoista, sitä reissua me ei unohdeta koskaan. Mun äiti tuli myös käymään meillä kun vietettiin hieman myöhässä meidän 9-vuotiaan synttäreitä, kun ei uskallettu niitä järkätä juuri ennen reissua, ettei vaan kukaan tule kipeäksi.

Kesäkuu

Alkukuusta lapsilla oli päättäjäiset ja sitten alkoi kauan odotettu kesäloma. Käytiin myös kummipojan synttäreillä Turussa. Laitettiin pihaa ja terassia kuntoon ja oltiin vieraina Oton serkun kauniissa häissä Sipoossa. Tein kesäkuun ekat pari viikkoa töitä valmiiksi ja puolivälissä heti Oton synttäreiden jälkeen aloitin pienen kesäloman. Juhlittiin Oton synttärit Oton isän ja sisarusten kanssa meidän pihalla grillaten ja sen jälkeen olikin aika vuoden tokalle reissulle! Nimittäin sille roadtripille, joka meidän alunperin piti tehdä jo vuonna 2020, mutta joka koronan vuoksi tietysti peruuntui.

Me lähdettiin roadtripille tosi extempore-meiningillä eikä suunniteltu kauheasti. Varattiin aina seuraava majoitus vasta sitten kun oltiin lähdössä edellisestä ja ajeltiin sinne minne huvitti. Käytiin Tanskassa, Saksassa ja Ruotsissa. Nähtiin Tukholma, Malmö, Kööpenhamina, Lyypekki, Travemunde ja Hampuri ja käytiinpä Kolmårdenissakin. Se oli mahtava reissu! Nähtiin lasten kanssa niin paljon sielläkin. Ja aika paljon siitä reissusta kertoo se, että lapset on koko loppuvuoden kyselleet voidaanko ensi kesänä tehdä taas kunnon roadtrip. Roadtripin jälkeen vietettiin ihana juhanus kotona lasten kanssa ja nautittiin kesäisestä säästä ja lomasta.

Heinäkuu

Meidän kuopus oppi kävelemään kuun vaihteessa ja se oli niin hieno merkkipaalu! Käytiin uimassa melkein joka päivä ja nautittiin upeasta kesästä ja vapaudesta. Tehtiin päiväreissu Porvooseen ja meidän koululaiset matkustivat kuun loppupuolella mummun luokse Ouluun muutamaksi päiväksi. Heinäkuu oli täydellisen rento kesälomakuukausi. Ei tehty mitään kovin ihmeellistä, nautittiin vaan kesästä ja perheen yhteisestä ajasta. Alettiin myös opettaa kuopusta omaan sänkyyn nukkumaan alkuyöksi, kun siihen asti hän oli nukkunut aina koko yön meidän kanssa.

Elokuu

Elokuu oli vielä todella helteinen ja lämmin ja niinpä kesä tuntui jatkuvan ikuisesti, se oli ihanaa. Heti kuun alussa meidän kuopus täytti yksi vuotta ja juhlistettiin sitä läheisten kanssa. Käytiin retkellä Vuosaaren huipulla ja käytiin myös veneilemässä. Pidettiin perinteiset kuvaukset auringonkukkapellolla kesämekoissa ja käytiin uimassakin vielä elokuun loppupuolella meressä. Mun yritys täytti kuusi vuotta ja se oli hieno hetki myös. Kesäloma loppui ja lapset palasivat kouluun, kolmoselle ja vitoselle, jotka ovat monen mukaan alakoulun rankimmat vuodet, jolloin tulee paljon uutta. Ja paljon uutta on kyllä tullutkin. Olen ylpeä lapsista, miten hienosti he ovat ottaneet uusia asioita haltuun ja jaksaneet.

Syyskuu

Meidän supersynttärikuukausi eli syyskuu! Silloin on aina mun, meidän esikoisen sekä mun äidin synttärit. Mä täytin 31 vuotta ja esikoinen 11 vuotta. Käytiin leffassa koululaisten kanssa ja se oli niin kivaa. Loppukuusta lähdettiin isolla porukalla reissuun, jonka myös piti olla jo vuonna 2021, mutta päästiin vasta nyt. Siellä oli mukana Oton isä ja sisarukset puolisoineen ja meillä oli iso talo Pafosissa Kyproksella. Reissu oli niin ihana! Kyproksella lämpöä riitti vielä syyskuun lopussa ja lokakuun alussa runsaasti ja siellä oli paljon upeita kohteita ja tekemistä. Ihan loistokohde lapsiperheelle ja tuollaiselle useamman sukupolven reissulle, jokaiselle jotakin.  Lopetin juuri ennen reissua yöimetyksen ja se sujui yllättävän kivuttomasti. Myös reissussa me nukuttiin hyvin.

Lokakuu

Tehtiin lokakuussa meidän koululaisten huoneelle iso makeover ja jaettiin huone kahtia kerrossängyn avulla. Se oli hauska projekti ja onnistui tosi hyvin, vaikka aika paljon aikaa sen toteutus veikin. Tytöt ovat rakastaneet omia huoneitaan ensihetkistä alkaen ja ollaan niin iloisia, että tämä ratkaisu toimii meillä. Huoneproggiksen lisäksi lokakuussa oli ainakin ihan sikana töitä ja syysloma. Kävin myös Oton siskon kanssa nukkumassa yhden yön hotellissa, koska meidän taapero nukkui tosi katkonaisia öitä ja olin aika väsynyt. Se teki tosi hyvää. Kuun lopussa oli ihan kauheasti halloweenjuhlia (etenkin lapsilla) ja tuntuu että tein vaan erilaisia maskeerauksia joka päivä. Se oli kyllä ihan hauskaa, en valita. Pyhäinpäivä nyt lipsahti tähän kollaasiin mukaan, vaikka onkin vasta marraskuun puolella, mutta silloin käytiin viemässä kynttilä upeaan kynttilämereen Hietaniemen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.

Marraskuu

Marraskuussa oli Oton 12. isänpäivä ja juhlistettiin sitä tietysti brunssilla, kuten yleensäkin. Me kaivattiin iloa ja lämpöä marraskuun keskelle ja laitettiin joulukuusi jo ennen kuun puoliväliä. Marraskuussa juhlittiin myös esikoisen 11-vuotissynttäreitä, jotka siirtyivät kaksi kertaa syyskuulta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Päästiin Oton kanssa treffeille kun mun äiti oli meillä synttäreiden vuoksi ja se oli niin ihanaa kahdenkeskistä aikaa. Käytiin rennosti pizzalla Putte’sissa ja pyörittiin jouluvaloin valaistussa keskustassa. Piipahdettiin myös Turussa moikkaamassa kummipoikaa ja ihmeteltiin miten esikoinen kasvaa ihan älytöntä vauhtia ja ottaa kohta mut kiinni.

Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi humpsahti ohi aivan hetkessä, sillä se oli täynnä lasten esiintymisiä ja niiden harjoituksia, sekä joulujuhlia, joulukamppiksia ja joulukalenterin tekemistä. Lisäksi esikoisella oli vihdoin pormestarin itsenäisyyspäivän juhlat, jotka olisi pitänyt olla jo nelosella, mutta koronan vuoksi siirtyivät vitosluokalle. Ihanaa, kun ne pystyttiin vihdoin pitämään! Käytiin ystävien kanssa tuplatreffeillä Cheri-ravintolassa ja siellä oli todella herkullista ruokaa ja ihana tunnelma. Meillä oli niin hauska ilta! Jouluaattoa juhlittiin meillä kotona yhdessä mun äidin, Oton isän ja sisarusten sekä heidän puolisoiden kanssa. Meillä oli ihana ja lämmintunnelmainen joulu yhdessä rakkaiden kanssa. Nautittiin herkullisesta ruuasta, pelattiin Smart10-peliä ja naurettiin.

Tämä vuosi on ollut ihan käsittämätön. Ollaan koettu perheenä niin paljon ja toteutettu monia unelmia ja päästy tekemään paljon sellaista, mikä koronan vuoksi oli siirtynyt pitkän aikaa eteenpäin. Olen kiitollinen kaikesta, mitä ollaan koettu. Ollaan vietetty tosi paljon aikaa yhdessä ja se on mulle aina kaikkein arvokkainta.  Toki vuoteen on mahtunut aika paljon huonoja yöunia taaperon kanssa myös, mutta onneksi ollaan Oton kanssa voitu mahdollistaa kumpikin toisillemme aina tarvittaessa niitä kokonaisia hyviä öitä ja päiväunia. Ja nyt voin kuiskata tosi varovaisesti, että meidän taapero on nukkunut pian kaksi viikkoa putkeen kokonaisia öitä n. klo 21-07 heräämättä ollenkaan kertaakaan. Varmasti niitä uusia vaiheita taas tulee ja huonojakin öitä, mutta nyt nautitaan näistä yöunista niin kauan kuin niitä kestää.

Tänään vietetään koko perhe uuttavuotta kotona hodaribuffan ja leffaillan merkeissä ja pian suunnataan Ouluun sukuloimaan ja jatketaan joululomaa vielä, mutta palaan ensi vuoden puolella!

Toivotan kaikille ihanaa uutta vuotta ja toivottavasti koko maailmalle parempaa vuotta 2023 kuin tämä vuosi on ollut! <3 Kiitos ihan valtavan paljon kaikista kannustavista sanoista ja viesteistä, kokemuksista ja vertaistuesta, jota olette tänäkin vuonna jakaneet runsain mitoin. Se on mulle kultaakin kalliimpaa!


Luukku 24: Perinteinen joulutervehdys videolla 2022

24.12.2022

Jouluaatto ja viimeisen perinneluukun aika, eli joulutervehdys videolla vuosimallia 2022! Video on jälleen kikatuksen ja kälätyksen täyteistä klassikkoainesta, eli lähes täysin leikkaamaton kolmeminuuttinen meidän joulumeiningeistä, jotka ovat menoa ja meininkiä täynnä. Video kuvattiin vuoden pimeimpänä päivänä ja tänä vuonna se päivä oli aidosti ja oikeasti todella pimeä. Mutta joulukuusen valot toivat siihen lämpöä.

Haluan kiittää vielä näin tekstimuodossa teitä kaikkia ihan valtavan paljon tästä vuodesta ja tämän joulukalenterin lukemisesta ja tukemisesta. Kiitos ihanista, avartavista ja mielenkiintoisista keskusteluista, joita ollaan käyty etenkin Instagramin puolella. Kiitos kaikesta palautteesta, jota olette laittaneet ja jokaisesta sydämestä, jonka olette painaneet mun juttujen kohdalla. Kiitos kannustuksesta, vertaistuesta ja tsempistä väsypäivinä. Te ootte parhaita! <3

Jään nyt joululomalle, mutta tulen päivittämään joulutunnelmia omaan tahtiini sitten kun siltä tuntuu ja perinteinen vuosikooste ilmestyy myös sekä blogissa että reelsinä Instagramin puoellla.

Rakkaudentäyteistä joulua kaikille <3 


Luukku 23: Aattoaamun selviytymispakkaukset lapsille 2022

23.12.2022

Tänä(kin) vuonna me halusimme tehdä lapsille jo tutuksi tulleet aattoaamun selviytymispakkaukset. Niissä on yleensä lapselle jotain luettavaa tai tekemistä, jotain puettavaa kuten oloasu, yökkäri tai juhla-asu, jokin herkku sekä luukusta nro 21 tuttu joulukirje. Kysyin lapsilta tänä vuonna, että mitä he toivoisivat tänä vuonna pakkauksiin ja jokainen heistä sanoi, että ”No ainakin joku kirja, kun sitä on kiva lukea aattona aamupäivällä ja joululomalla.” Ja ilahduin ikihyviksi! Koska jotenkin ajattelin, että he vastaisivat ehkä jotain muuta (koska en ole koskaan aiemmin kysynyt). Mutta selkeästi juuri se, millainen pakkaus on aina ollutkin, on ollut heille mieluisa juttu.

Kun kävimme viime viikolla kirjastossa, bongasin sieltä valmiiksi paketoituja kirjoja. Olen jo aiemminkin ajatellut, että on aika hauska idea lainata kirjastosta kirja lahjaksi ja paketoida se! Koska neljän viikon laina-aikana kirjan ehtii hyvin lukea ja siinä voi ottaa vaikka vähän riskiäkin kirjavalinnassa, koska siihen ei tarvitse laittaa yhtään rahaa. Etenkin tänä jouluna kun moni joutuu kiristämään kukkaronnyörejä on musta tosi hienoa, että Helsingin kaupungin kirjastot näin toimiessaan näyttävät, että on hieno juttu paketoida lainakirja ja antaa se lahjaksi!

Me päätimme siis, että aattoaamun selviytymispakkauksen kirjat ovat tänä vuonna lainakirjoja kirjastosta. Kävimme kirjastossa ja löysimme sieltä todella hyvät kirjavalinnat jokaiselle juuri heidän mieltymysten mukaan. Ja ihan hulluttelimme ja valitsimme jokaiselle kaksi, ihan vaan kun oli niin hyvä tarjonta, eikä osattu päättää. Monesti ollaan ostettu kirjat pakkauksiin Kierrätyskeskuksesta tai SPR Kontista, mutta nyt mentiin vielä ”pidemmälle” kun ei ostettu kirjoja enää ollenkaan, vaan lainattiin. Haluan opettaa lapsille myös sitä, että kaikkea ei tarvitse omistaa. En sano, että ei joku vuosi voitaisi taas ostaakin kirjoja pakkauksiin, mutta tänä vuonna nyt toimimme näin. Lapsetkin näkivät kirjastossa aiemmin ne lahjapakettiin pakatut kirjat ja kommentoivat, että vitsit miten hyvä idea. Siitä juuri sain ”rohkaisua” toimia näin, kun selkeästi ajatus oli heidän mielestä hyvä.

Lisäksi paketteihin pakattiin tänä jouluna lapsille uudet yökkärit, sekä herkuiksi perinteiset ainekset vaahtokarkkikaakaoon, jotka laitoin valmiiksi heidän omiin vanhoihin kirjainmukeihin. Mun mielestä pakkauksista tuli taas tosi ihanat, enkä malta odottaa, että lapset näkevät ne huomisaamuna! IIK, enää yksi yö jouluun! <3