Vihdoinkin helteisiä iltauinteja + toinen kesälomapätkä

09.08.2020

Mulla on ollut niin ikävä tätä lämpöä, kun heinäkuu oli niin viileä. Kesäkuun lopun uimasäät saivat aikaan sellaisen ihanan odotuksen siitä, miten lämmintä ja mahtavaa heinäkuussa varmasti on. Totuus olikin sitten vähän toisenlainen ja heinäkuu oli tavallista viileämpi ja sateisempi. Onneksi kuitenkin saatiin tähän kesän loppuun vielä pieni lämpöputki ja päästään nappaamaan aurinkoenergiat talteen ja pulikoimaan lämpimissä luonnonvesissä.

Mä rakastan sitä, kun elokuussa illalla tulee Helsingissä jo melko aikaisin pimeää, mutta on kuitenkin vielä lämmintä. Rakastan sitä, kun auringonlaskut tulevat sellaiseen aikaan, että jaksan valvoa ja ikuistaa niitä kameran rullalle. Ja rakastan sitä, kun aurinko jo vähän laskee, eikä rannalla ole enää niin paljoa ihmisiä ja vesikin on tyyntä. Iltauinnit, tänä kesänä niitä ei ollut yhtäkään vain aikuisten kesken. Mutta ehkä ensi kesänä taas? Onneksi lastenkin kanssa iltauinnit on jo aika rentoja, kun he ovat jo kaikki vähän vanhempia. Ei tarvitse enää pelätä joka välissä, että kuopus kokeilee dipata päälleen veteen ihan huvin vuoksi, vaikka ei osaa uida. 

Lapsilla on vielä reilu viikko lomaa jäljellä ennen kuin arki alkaa, joten nyt on täydellinen ajoitus munkin ottaa viimeiset ilot irti kesän lämmöstä ja helteisistä illoista. Nyt on myös täydellinen hetki pitää mun tämän kesän toinen lomapätkä. Tällä pätkällä en pysty olemaan ihan täysin lomalla kuten viimeksi, sillä mun elokuu on melko täynnä töitä ja tapaamisia. Mutta se ei haittaa mitään, mä olen vaan todella kiitollinen ja innoissani jokaisesta työprojektista joka mulla on tällä hetkellä meneillään. Blogi on kuitenkin lomalla ensi sunnuntaihin asti ja ajattelin kenties lomalla tarttua vähän toisenlaiseen kirjoitusprojektiin taas: mun kirjaan. 

Tällainen puolilomailu sopii mulle oikein hyvin – aamupäivisin pari tuntia töitä tai kirjan kirjoitusta ja loppupäivä vapaata tehdä mitä ikinä haluaa. Pidän seuraavan kunnon 100% pysähtymisen sitten, kun saa taas vapaasti ja turvallisesti matkustaa jonnekin kauas, missä on helppoa unohtaa työt. Siihen voi vierähtää tovi, mutta ei se mitään. 

Loman jälkeen palataan taas uusilla kujeilla. Nyt on ollut aika paljon sisustusjuttuja, eivätkä ne ole ihan heti loppumassa. Rakastan tehdä sisustusjuttuja ja meillä on edelleen muutama DIY-projektikin kesken. Syksyn myötä kuitenkin tulee taas paljon muutakin sisältöä, kun aivot (ja arki) eivät ole enää pelkkää kesähöttöä. En tiedä samaistuuko joku muukin tähän, mutta kesällä en jaksa ehkä kirjoittaa mitään mielipidetekstejä samalla intensiteetillä kuin muina vuodenaikoina. Kesällä on all good everything ja sitten kun alkaa viilentyä, voi tunteet taas kuumentua, heh. No okei, ei ehkä kuumentua. Mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Kesällä mä menen rennolla meiningillä ja sitten kun on palattu arkeen, voin taas ottaa enemmän kantaa ja tarttua vähän syvempiinkin aiheisiin. 

Vaikka blogi lomailee, Instagram ei ainakaan täysin, joten siellä voi seurata meidän meininkejä ensi viikollakin. Toivottavasti ensi viikollakin jatkuisivat nämä mielettömän kauniit säät ja saataisiin nauttia mahdollisimman paljon auringosta. 

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille ja tsemppiä arkeen paluuseen kaikille, joilla arki alkaa huomenna tai ensi viikolla <3


Oman pihan antimia ruokapöydässä – kokemuksia laatikkoviljelystä

08.08.2020

Me alettiin tänä keväänä lavakaulusviljelyyn aivan noviiseina. Ei tiedetty aloittaessa mistään mitään, mutta päätettiin silti kokeilla. Laitettiin pihalle kolme laatikkoa, ostettiin mullat, kanankakat, siemenet ja taimet ja paljon ruukkuja, joihin laitettiin lisää kasveja. Laitettiin kupariteippiä karkottamaan etanoita ja ostettiin hallaharsoa suojaksi. Alkuun kaikki eteni hitaasti. Meidän ensimmäisistä siemenistä ei tullut mitään, taidettiin istuttaa ne sittenkin hieman liian aikaisin.

Seuraavasta satsista alkoi kuitenkin kasvamaan jo jotain. Pieniä vihreitä sirkkalehtiä. Taimetkin kasvoivat kauniisti, ensin sisällä ja sitten ulkona. Kasvun ihmettä on ollut mieletöntä seurata koko kesä. Olen myös ylpeä meistä ja varsinkin Otosta, joka on muistanut huolehtia laatikoiden sisällöstä ihan joka päivä. Kastellut aina tarvittaessa, lisännyt luonnomukaista ravinnetta ja tarkkaillut kasvua.

Meidän mansikat menivät linnuille. Katsottiin juuri edellisenä iltana, että nyt mansikat alkaa näyttää hyvältä, voitaisiin huomenna poimia. Ja seuraavana aamuna jäljellä oli enää mansikan jämiä nurmikolla ja laatikossa. Olisi pitänyt laittaa siihen joku verkko päälle, mutta kun ne olivat saaneet olla siinä niin nätisti niin luultiin, että ei tarvita. Selvästi linnut vain odottivat, että marjat olivat sopivan kypsiä, kuten mekin. Ensi kesänä ollaan viisaampia ja laitetaan mansikoille verkko heti alusta asti.

Satoa kuitenkin tuli muuten. Ruohosipulia ollaan saatu syödä koko kesä ja salaatitkin kasvoivat jo melko aikaisin. Ollaan selvästi saatu salaattia aivan yli omien tarpeiden. Ruohosipulia ollaan ripustettu nipuissa kuivumaan ja osan ajattelin myös pakastaa valmiina silppuna talveksi. 

Herneet eivät jostain syystä lähteneet kasvamaan ollenkaan, eivätkä myöskään sipulit. Mutta porkkanat, kesäkurpitsat ja kirsikkatomaatit (sekä ne ruohosipulit ja salaatit) kasvoivat aivan mainiosti! Nostettiin tänään ekat porkkanat (pari isoa ja muutama vielä aika mini) ja maistettiin ja ne olivat aivan taivaallisia! Vielä on hulluna porkkanaa laatikossa kasvamassa ja saavat kasvaakin hetken rauhassa, että ovat ihan kunnon porkkanan kokoisia. Porkkanan naateista Otto teki naattipestoa yhdessä Parmiggiano Reggianon ja cashew-pähkinöiden kanssa. Kesäkurpitsa oli niin mehukasta grillattuna. Ollaan saatu jo kaksi hyvän kokoista kesäkurpitsaa ja kaksi on vielä ainakin tuloillaan. Kirsikkatomaattia on tullut koko kesän tasaisesti. 

Auringonkukat vieläkin kasvavat, mutta kukkia ei vielä näy. Meidän muut kesäkukat ovat säilyneet hyvin hengissä, paitsi orvokit, jotka hukkuivat heinäkuun rankkasateissa. Hortensiat, samettikukat ja pelargonit ovat edelleen kauniita. Ensi kesänä laitan orvokitkin altakasteluruukkuun, kuten muut meidän ruukkukasvit. 

Meillä kasvaa pihalla myös kolme valtavaa omenapuuta, joista ollaan saatu jo ekat omenat! Ajattelin viikonlopun aikana leipoa ensimmäisen oman pihan kauraisen omppupiirakan  ja tehdä itse vaniljakastiketta sille kaveriksi. Lisäksi aiotaan tehdä ompuista ainakin mehua ja sosetta ja monta kertaa omena-kaurapaistosta. 

Näin loppukesästä kun tästä laatikkoviljelystä on jo useamman kuukauden kokemus, niin täytyy sanoa, että olen yllättynyt siitä, miten paljon me ollaan saatu satoa. Ja etenkin siitä, miten hyvä fiilis tästä kaikesta on tullut! Siis kuinka hyvältä tuntuu syödä oman pihan satoa ja miten ihanaa on ollut seurata kaiken kasvua lasten kanssa. Jotenkin ihan mahtavaa. Tämä kesä oli meille sellainen harjoituskesä, että vähän katsottiin miten tämä sujuu, miten osataan huolehtia kasveista ja mitä me oikeasti tarvitaan ja syödään. Ensi kesänä ehdottomasti jatketaan näiden kokemusten pohjalta ja entistä viisaampina.

Olen iloinen, että uskallettiin kokeilla, koska aiemmin ei todellakaan olla oltu mitään viherpeukaloita. Samalla kun ollaan kokeiltu, ollaan huomattu, että kyllä kenestä tahansa voi tulla ainakin vähän viherpeukalo, kun tekee kasvien hoidosta vaan rutiinin ja menee rennolla meiningillä, eikä ota liian vakavasti jos joku ei onnistukaan. Meilläkin tämä kokemus sisälsi sekä epäonnistumisia että onnistumisia. Kaikesta ollaan opittu ja ollaan nautittu tästä kokemuksesta ihan älyttömän paljon.