Synnytysmuistoja ja kuvia, joita en ennen kehdannut näyttää

19.08.2019

Mulla on takana kolme synnytystä, jotka on kaikki olleet toistensa kanssa tosi erilaisia. Jokainen on jäänyt mieleen mun elämän parhaana hetkenä lopulta, vaikka kaikilla kerroilla lopputulosta ei ole saavutettu ihan kuten oppikirjoissa. Eikä mulla ole jäänyt mitään traumoja synnyttämisestä, olen siinä tosi onnekas. Mulle synnytys on kokemuksena sellainen, että voisin kokea sen vaikka kerran vuodessa, ihan oikeasti. Se on intensiivistä, se on euforista, se on vaan jotenkin mielettömin tapahtuma, mitä koskaan mun elämässä on ollut (tai tulee olemaan).

Synnyttäminen on mulle tunteiden räjähdys ja alusta loppuun asti mä vaan rakastan sitä yli kaiken. Vaikka meidänkin synnytyksissä on aina ollut kaikenlaisia kommelluksia, kipua ja pelottaviakin hetkiä, niin mitään mä en vaihtaisi niistä. Olen vaan tosi kiitollinen, että olen saanut kokea ne ja lopputuloksena on ollut terve lapsi ja terve äiti.

Kuva on otettu n. viikkoa ennen mun ensimmäistä synnytystä, kun olin sairaalassa saamassa kortisonipiikkejä ja supistuksenestolääkettä. 

Synnytyksen kaikki vaiheet on omalla tavallaan mun mielestä tosi hienoja ja voimaannuttavia ja se ajatus, että kestää sitä kovaa kipua on myös mulle jotenkin voimaa antava. Mulla on aina ollut synnytyksen jälkeen sellainen superwoman olo, että pystyn ihan mihin vaan, kun pystyin siihen. Mun on ollut helppo luottaa omiin kykyihin varsinkin ekan synnytyksen jälkeen, kun oli jo sellainen tuntuma siihen ja tiesi, että oma kroppa pystyy siihen vähän oudommissakin olosuhteissa (perätila).

Se on ehkä ”vähän” ongelmallista, että synnytykseen liittyy aina myös raskaus ja lapsen vanhemmuus koko loppuelämäksi, muuten mä voisin oikeastikin synnyttää ihan synnyttämisen ilosta joka vuosi. Mutta raskausaikoja en jaksaisi, eikä meille ehkä niin montaa lastakaan voisi tulla kuin mitä mulla on hedelmällisiä vuosia tässä jäljellä. Se ei ihan toimisi. Enkä tiedä olisiko synnytys ihan niin euforinen ja tajunnanräjäyttävä kokemus ilman sitä build-upia eli raskautta tai palkintoa eli vauvaa. Ehkä ei.

Tässä mä olin pääsemässä kotiin odottamaan, että mun synnytys käynnistyy luonnollisesti, sen jälkeen kun mulle ensin oli monta päivää sanottu, että en lähde enää kotiin ilman vauvaa. 

Mä rakastan muistella omia synnytyksiä ja rakastan lukea muiden synnytystarinoita tai katsoa niitä sarjoissa ja leffoissa, tai YouTubessa. Mulle myös toisten synnytykset on takuuvarma itkettäjä, mä itken aina silmät päästäni kun vauva syntyy, oli kyseessä sitten joku ohjelma tai synnytystarina blogissa. Olen varma, että ei ole fyysisesti mahdollista mulle olla itkemättä katsoessani tai lukiessani synnytyksestä. Silloin aina eniten itkettää se, kun katsoo sitä ilmettä synnyttäneen äidin kasvoilla, josta näkyy ne kaikki tunteet kerralla ja miettii, että just toltakin musta tuntui, mä tiedän ton!

Aina kun mä puhun omista synnytyksistä tai muiden synnytyksistä, tulee sellainen synnytysikävä ja haikea fiilis. Saakohan sitä enää koskaan kokea? Pari kertaa olen jo ajatellutkin, että tämä oli mun viimeinen synnytys, enää en koskaan saa kokea tätä mieletöntä tunnetta. Olen surrutkin sitä. Mutta eihän sitä tiedä jos joskus vielä.

Postauksen kuvina on kuvia musta juuri ennen synnytystä ja heti sen jälkeen, joita en ennen ole näyttänyt ollenkaan tai joista olen rajannut kasvot pois, koska häpesin sitä, miltä näytin. Nyt mä näytän ne, koska mä näytin niissä ihan itseltäni, juuri siltä, miltä mä nyt synnyttämässä näytin. Kaikkeni antaneelta, onnelliselta, turvonneelta (koska mua synnytys turvottaa) ja omalta itseltäni. Niissä ei ole mitään noloa, hävettävää tai rumaa. Niissä on minä.

Tässä kuvassa meidän esikoinen on n. 12h ikäinen. 

Me tehtiin Oton kanssa podcast-jakso synnytykseen sekä isän rooliin liittyen (synnytyksessä). Sen tekeminen oli hauskaa, koska Otto muisti monta sellaista juttua, mitä mä en ja sama toisinpäin. Otto oli esimerkiksi unohtanut lapsivedet, jotka räjähtivät kätilön naamalle ja hiuksille. Oli myös mahtavaa keskustella toisen fiiliksistä siinä synnytyksen aikana, koska ei niistä todellakaan siellä synnytyksissä ehtinyt juuri puhumaan.

Nauhoitusten jälkeen luin mun synnytysten jälkeen tuoreeltaan kirjoittamia synnytystarinoita ja huomasin, että niin moni sellainen pikkujuttu on jo unohtunut ihan kokonaan vuosien saatossa. Onneksi kirjoitin ne silloin heti synnytysten jälkeen ylös, muuten olisi unohtunut monta ihanaa yksityiskohtaa ihan täysin. Haluttiin kuitenkin tehdä podijakso spontaanisti sen pohjalta, mitä muistettiin, eikä käsikirjoittaa jaksoa mun postausten mukaan. Siksi luin ne vasta sen jälkeen uudelleen.

Tässä lukiessani ihan yllätyin siitä, miten raskaasti otin ennen esikoisen syntymää epätietoisen sairaalassaoloajan, jolloin synnytyksen käynnistymistä esteltiin. Aika oli täysin kullannut mun muistot, ja se oli mun päässä enää sellainen ”hassu pikku yksityiskohta”, jonka olin autuaasti unohtanut. Nyt kun luin tuota omaa tekstiäni, mieleen muistuivat kaikki ne tunteet. Miten huolestunut, ahdistunut ja pettynyt olin silloin. Mutta aika kultasi muistot, sekä tietysti se, kun saatiin meidän esikoinen ja kaikki meni niin hyvin kuitenkin.

Mun epäsynnytyskertomuksen, kaikki kolme synnytyskertomusta sekä Oton synnytyskertomuksen viimeisimmästä synnytyksestä pääsee lukemaan tästä:

  1. Epäsynnytyskertomus
  2. synnytys nro. 1
  3. synnytys nro. 2
  4. synnytys nro. 3
  5. Oton synnytyskertomus

Kuuntele podcast-jakso Spotifyssa TÄSTÄ tai Soundcloudissa TÄSTÄ. Paljon on myös kysytty, että voiko podia kuunnella ihan ilmaiseksi, eli voi kuunnella. Soundcloudissa onnistuu kuuntelu aivan ilmaiseksi ja tosi helposti. Kuuntelu onnistuu myös Spotifyssa ilman premiumia. Ja ensi jaksosta eli 3. jaksosta eteenpäin podia voi kuunnella myös Apple-puhelimien podcast appista.

Tämän jakson yhtenä epävirallisena teemana olivat myös Oton kommellukset synnytyksissä ja siihen liittyen ollaankin kyselty instassa teidän puolisoiden kommelluksista tai möläytyksistä. Ollaan naurettu aivan vedet silmissä teidän kertomuksille, niin hauskoja juttuja! Olisi tosi hauskaa lukea niitä myös täältä blogin puolelta! Eli mitä teidän puolisot tai tukihenkilöt on möläyttäneet tai koheloineet synnytyksen aikana? 


Taaperon vaatekaappi syksyllä 2019

18.08.2019

Sain kuvattua viikonlopun aikana kaikki taaperon vaatteet, kun viimeinkin selätin pyykkisuman kunnolla. Tein samalla kunnon inventaarion kaappiin ja keräsin sieltä pois kesän aikana pieneksi jääneet. Ilahduin, sillä inventaarion jälkeen kaapin tilanne näytti erittäin hyvältä. Me ei tarvita muuta kuin sukkahousuja ja parit leggingssit, muuten tilanne on erittäin jees.

Mulla on tässä nyt jo reilun vuoden ollut meneillään murrettujen sävyjen, sekä erityisesti keltaisen, ruskean, beigen ja puuteriroosan värinen kausi lastenvaatteissa. Lisäksi miellyttävät eläinkuosit – sekä eläimet että leopardikuvio ja seeprakuvio. Niitä löytyykin aika paljon meidän taaperon kaapista ja hän onneksi tykkää myös itse kyseisistä väreistä ja kuoseista.

Samalla kun kävin vaatteita läpi, taapero halusi itse tulla kertomaan mitkä on hänen lempivaatteita. Hän hyppäsi niiden vaatteiden päälle mistä tykkäsi ja ilmoitti aina ”TÄMÄ ON MINUN LEMPPARI!”. Hauskaa oli huomata, että moni lemppari oli myös siskojen vanha, kuten leopardi- ja pingviinimekot.

Tein tämän postauksen samalla tyylillä kuin aiemmatkin vaatekaappipostaukset, mutta lisäksi kuvasin erikseen ne vaatteet, jotka on ostettu käytettynä tai jotka ovat siskojen tai sukulaislasten vanhoja. Ajattelin, että olisi itsellenikin hauskaa käydä läpi ne, mitkä ovat vaatekaapissa vanhaa uuden sijaan. Vanhoja vaatteita oli ihanan paljon. Musta on ihan mahtavaa, että moni vaate näyttää tänä päivänä edelleen yhtä hyvältä, kuin ostaessani ne kuusi vuotta sitten.

Tältä näyttää koko kaappi: 

Vaatteiden määrä:

14kpl housuja tai leggingssejä (2/14 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa)

12kpl pitkähihaisia paitoja (2/12 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa)

10kpl lyhythihaisia paitoja (3/10 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa tai pyykissä)

2 hametta

3 hupparia

8 collegea (2/8 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa)

3 neuletta/neuletakkia (1/3 puuttuu, koska pyykissä)

8 mekkoa

Housut (vasemmalta oikealle): Mini Rodini, Papu, Mainio (2nd hand), Molo kids, Polarn O. Pyret, Mini Rodini, Mini Rodini, Mainio (2nd hand). 

Alaosat: Pieces (2nd hand), Adidas, Adidas, Gina Tricot Mini, Zara (2nd hand)

Alaosissa näkyy hyvin mun lempivärimaailma, sekä se, että suosin enimmäkseen tummia alaosia, koska ne ovat käytännöllisimpiä mun mielestä. Alaosissa on niin siskojen ja sukulaislasten vanhaa, kirpparilta ostettua, kuin uuttakin. Papun polvipaikat on ostettu jo viime syksyksi, mutta ne menevät edelleen tänä syksynä, koska koko on niin reilu. Käännettävät resorit on ihan best, koska ne lisäävät vaatteen käyttöikää. Tykkään housuissa eniten yksivärisistä, koska ne on niin helppo yhdistellä. Parit printtihousut on kuitenkin kiva olla yksiväristen yläosien kaveriksi.

Paidat ylärivi: Zara, Bobo Choses, Polarn O. Pyret, Paidat keskirivi: Tinycottons, Lindex (2nd hand), Gugguu (2nd hand), Tinycottons, Paidat alarivi: Nosh (2nd hand), Mini Rodini, Kaiko 

T-Paidat: Bobo Choses, Makia, Mini Rodini, Mini Rodini (2nd hand), Gina Tricot Mini, Adidas, Gina Tricor Mini

Paidoissa yllätyin siitä, miten paljon puuteriroosaa ja vaaleanpunaista kaappiin on kertynyt! En ollut edes tajunnut, että sitä väriä on noin paljon. Mutta toisaalta, ne on kaikki ihania ja taapero tykkää kyseisestä väristä myös. Koen, että paidoissa yksiväriset ja printit on hyvin tasapainossa, molempia löytyy sopivasti. Osa näistäkin paidoista on ostettu jo viime syksyksi, osa siskojen/sukulaisten vanhoja ja osa kirpparilta. Paidat on siitä kivoja, kun hihoja käärimällä pitkähihaiset menevät pitkään ja lyhythihaiset menevät muutenkin pitkään. Siksi ostan paidat aina vähän reilummassa koossa, niin taaperokin pystyy käyttämään samoja paitoja jopa 1-2 vuotta, ensin melko reiluna, sitten vähän vähemmän reiluna ja lopulta juuri sopivana.

Mekot: Gugguu (2nd hand), Bobo Choses, Gina Tricot mini, Gina Tricot mini, Mini Rodini (2nd hand), Mini Rodini (2nd hand), Bobo Choses, Mainio 

Mekoissa tykkään leikkiä enemmän printeillä, koska ne puetaan usein joko paljain säärin tai yksiväristen sukkahousujen kanssa. Mä rakastan näitä kaikkia mekkoja niiiiiiiiiiin paljon! Pingviinimekko on ollut nonstop-käytössä meidän lapsilla nyt syksystä 2013 asti ja se on edelleen yksi mun ehdottomista lempparikuoseista.

Myös mekot on tosi pitkäikäisiä, kun ensin niitä voi käyttää vähän reilumpina ja sitten juuri sopivina, ja etenkin lyhythihaiset mekot menee hyvin vielä leggareiden kanssa tunikana, vaikka muuten helma olisi jo liian lyhyt. Monella merkillä on myös tapana tehdä yläosiin ihan tajuttoman pitkät hihat, mikä pidentää niiden käyttöikää just tunikoina, vaikka helma alkaa olla jo nafti. Näin ollen tuo pingviinimekkokin tulee olemaan käytössä vielä pitkään, vaikka on kokoa 92/98.

Colleget: Mini Rodini (2nd hand), Adidas, Gina Tricot mini, Bobo Choses, Muka va mini (2nd hand), Gina Tricot Mini, 

Hupparit ja neuleet: Huxbaby, Zara (2nd hand), H&M (2nd hand), Zara, Vimma

Hupparit ja hupparimekot sekä neuleet on ihan mun lemppareita. Ja tykkään kovasti, kun alkusyksystä ne riittävät hyvin ihan sellaisenaan uloskin päälle. Hupparit ja neuleet säilyvät helposti vuosikausia kauniin näköisenä, koska ainakaan meillä niitä ei pestä ihan niin usein kuin vaikka t-paitoja. Ruokaillessa hupparit ja muut otetaan pois, jolloin ne likaantuvat paljon harvemmin, eikä tarvitse sitten niin usein pyörittää pesussa. Toki meillä kaikki vaatteet on ihan käytettäväksi tarkoitettu, enkä ulkoleikeissä varjele mitään vaatekappaleita, vaan niillä saa olla aivan normaalisti. Mutta kuitenkin just esim. riisumalla hupparin ennen ruokailua taaperolta, voi hyvin ennaltaehkäistä turhaa sotkeutumista.

Kaikki tämän kuvan vaatteet ovat joko a) sisarusten vanhoja, b) sisarusten ja sukulaislasten vanhoja tai c) ostettu kirpparilta. Useimmat näistä vaatteista ovat olleet käytössä lähes taukoamatta jo vuosien ajan, paitsi tietty kirppariostosten historiasta en osaa sanoa mitään. Käytettyjen vaatteiden osuus taaperon vaatekaapissa kasvaa jatkuvasti, kun hän alkaa pikkuhiljaa kasvaa siihen vaatekokoon, jonka aikana saatiin tietää, että meille on tulossa kolmas lapsi ja osasin alkaa varautumaan säästämällä vaatteita. Ennen sitä säästin vain ne superlempparit. Onneksi joitakin jo sitä aiemmin pieneksi jääneitä isosiskojen lemppareita ollaan juuri saatu sukulaisilta takaisin, kuten esimerkiksi tuo Minni Hiiri -huppari ja ihanat harmaat villakangashousut.

Loppuun laitoin vielä muutaman kuvan tän hetken lemppariasuista. Olen aivan rakastunut tuohon taaperon itse valkkaamaan Mainion pipoon, joka on täydellinen pian alkaviin syyskeleihin. Se on niin söpö ja ihanan värinen. Sellaisia syysvaatteita hänen vaatekaapissa, mä olen näihin tyytyväinen ja mikä tärkeintä, niin on myös hän itse. Vaatteita on määrällisesti juuri sopivasti: pyykkiä ei tarvitse pestä joka päivä, mutta vaatteita ei ole yhtään liikaa. Olen hyvin perillä siitä, mitä kaapista löytyy, mitkä vaatteet yhdistyvät keskenään ja mitkä on jäämässä seuraavaksi pieneksi. Haluan pitää vaatekaapin sisällön melko kompaktina, jotta ei tule ensinnäkään hamstrattua liikaa vaatteita ja jotta on just helppo pysyä kärryillä siitä, mitä kaapissa tapahtuu.

Olen vaateostosten suhteen sen verran laiska, että mulle kaikkein helpointa on just ostaa vaatteet sillä tavalla vähän reiluina (ne jotka ostan uutena) jolloin ne kestävät käyttöä mahdollisimman pitkään. En jaksaisi uusia koko vaatekaapin sisältöä puolen vuoden välein, enkä edes haluaisikaan. Suosin erityisesti kaksoiskokoja ja sellaisia vaatekappaleita, joissa reiluus ei haittaa lapsen menoa ollenkaan. Näin pystytään käyttämään suurinta osaa vaatteista yhdellä lapsella taaperoiässä 1-2 vuotta ja isompana vieläkin pidempään, kun kasvu hieman hidastuu. Monikäyttöisimpiä ja pitkäikäisimpiä on lyhythihaiset t-paidat ja lyhythihaiset mekot.

Tsekkaa myös muut vaatekaappi-sarjan postaukset:

Vauvan toimiva vaatekaappi

Taaperon vaatekaappi (1v)

Ekaluokkalaisen vaatekaappi

5-vuotiaan vaatekaappi

Mitkä värit ja kuosit hallitsevat teidän lasten vaatekaapeissa tällä hetkellä? Kuinka pitkään teillä käytetään suunnilleen 1-2-vuotiaan vaatetta yhdessä koossa? Kuinka paljon vaatteita on teidän mielestä sopivasti?