Kevään 2020 tilinpäätös

30.05.2020

Sinne se meni. Oudoin kevät ikinä. Ja nyt on kesäloman ensimmäinen päivä. Tämä kevät tuntui samaan aikaan tosi pitkältä ja samaan aikaan meni ihan yhdessä hujauksessa. Meille tapahtui tänä keväänä niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä osasin vuoden ensimmäisenä päivänä aavistaakaan. 

Kun söin aamupalaa 1.1.2020 ei mielessä kyllä ollut, että ollaankohan kaikki tänä keväänä kaksi kuukautta eristäytyneinä omiin koteihin. Enkä osannut arvata sitäkään, että tänä keväänä me vihdoin löydettäisiin se meidän unelmien koti. Toki sitä kodin löytymistä toivoin uutena vuonna kun kello löi 00.00, olenhan salaa leikisti taikauskoinen hömppä. Mutta en silti arvannut. En oikeasti arvannut, että kevät toisi meidät tänne.

Maaliskuussa maailma ja elämä muuttui yhdessä viikossa enemmän kuin se on muuttunut koko mun aikuisuuden aikana. Viikon sisällä teimme ostotarjouksen asunnosta ja Suomi siirtyi poikkeustilaan. Tuntui uskomattomalta, miten kaikki vaan yhtäkkiä tyhjeni. Miten kaupassakäynnistä tuli pelottavaa ja miten niinkin tavallinen asia kuin laivareissu alkoi yhtäkkiä tuntua täysin utopistiselta ajatukselta.

Mutta niin siihenkin vaan tottui. Kotona olosta tuli uusi normaali. Halaukset ja kättelyt elokuvissa alkoivat tuntua oudolta. Haudattiin suunnitelmat Oton ja hänen ystävänsä ysäri-megakolmekymppisistä kesällä. Lakattiiin suunnittelemasta road trippiä. Järjestettiin tekemistä kotiin kasvimaan ja remontoinnin merkeissä. Kiinnityimme vahvemmin kotiin ja toisiimme. Jos mahdollista, hiouduimme entistäkin tiiviimmäksi yksiköksi perheenä. 

Kaksi kuukautta poikkeusarkea ja nyt vanhaan normaaliin asteittain palaaminen tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Ylihuomenna avataan osittain ravintolat, matkustaminen kotimaassa on turvallisuus huomioiden hallituksen mukaan jopa suositeltua ja nyt lapsilla on kesäloma. Ihan samanlainen kymmenen viikon kesäloma kuin aiempinakin vuosina. Nyt ollaan kesän kynnyksellä ja ilmassa on toivoa. 

Olen valtavan onnekas, kun olen saanut viettää tätä kevättä perheen kanssa. En ole kärsinyt yksinäisyydestä ja silloin kun tilanne ja tulevaisuus on ahdistanut tai pelottanut, olen voinut turvautua Ottoon. Olen voinut keskittää ajatukset perheeseen ja töihin ja se on pitänyt pään kasassa pahimman yli. Nyt kun kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, alkaa vasta tajuta mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Miten epävarmaa ihan kaikki on ollut ja on osittain edelleen. Miten paljon olen pelännyt sitä, että virus lähtee kaikesta huolimatta leviämään hallitsemattomasti ja mun äidille käy huonosti. Miten kovasti olen pelännyt tulevaisuuden epävarmuutta.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Mutta uskallan ottaa pitkän henkäyksen ja keskittää kaiken tähän hetkeen. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tässä hetkessä meillä tai äidillä ei ole mitään hätää. Meillä on toivoa, meillä on toisemme, meillä on edessä ihana kesä, josta otamme kaiken irti niissä puitteissa kuin voimme. Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se. 

Huomenna meillä on edessä ensimmäiset treffit sitten helmikuun New Yorkin reissun. Oton isä tulee meidän lasten seuraksi, kun me menemme Oton kanssa siivoamaan vanhan asunnon lattiasta kattoon ennen sen luovutusta eteenpäin. Edessä on muutama tunti musiikkia, kaakeleiden ja ikkunoiden armotonta hinkutusta ja ennen kaikkea katkeamatonta jutteluaikaa kahden kesken. Siivoustreffit kuulostaa erittäin tervetulleelta tähän hetkeen. 

Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. 

Nyt olen ihan valmis kesään kaikkine kujeineen. Lämpöön ja aurinkoon. Hitaisiin aamuihin, jolloin astellaan paljain varpain pihalle syömään aamupalaa. Siihen, että aurinko ei laske ollenkaan. Kukkaseppeleisiin, hiekkakakkuihin ja puhallettavaan uima-altaaseen. Ja jopa siihen keittiöremppaan, joka edessä siintää ja jännittää. 

Lopuksi haluan vielä sanoa, kuinka äärettömän ylpeä olen sekä lapsista että Otosta. Otto ja isommat lapset ovat hoitaneet omat koulunsa ja eskarinsa niin hienosti tänä keväänä. Kuopus on kasvanut ihan älyttömästi ja meillä on mennyt hienosti kotona ja hän on oppinut paljon uutta. Kaikkien neljän oppimista on ollut uskomatonta saada seurata vierestä. Kiitos, kun olette kaikki tehneet parhaanne <3 

Tervetuloa kesä 2020 ja ihanaa alkavaa kesää kaikille <3 


Meidän piti tehdä Euroopan roadtrip – mitä me nyt tehdään?

28.05.2020

Kun alkuvuodesta kirjoittelin siitä, että on ihanaa kun lapset ovat nyt kaikki isompia ja se mahdollistaa sellaisia asioita, mitkä ennen olisivat olleet ehkä hankalampia toteuttaa, puhuin meidän kesäsuunnitelmista. Tarkoitin erityisesti sitä, kuinka meillä oli tämän kesän suunnitelmissa Euroopan roadtrip meidän omalla autolla. Ideasta oli puhuttu jo useampi vuosi ja tänä kesänä ajoitus olisi ollut loistava: Otolla opintovapaan vuoksi paria kurssia lukuunottamatta vapaa kesä, lapsilla 10 viikon kesäloma ja kuopuskin sen verran iso, että matkustaminen on jo hyvin helppoa ja joustavaa. Aloitettiin matkan suunnittelu jo alkutalvesta ja meille alkoi pikkuhiljaa hahmottua hyvä reitti n. kolmen-neljän viikon reissulle. Säästöjäkin oli kertynyt hyvin reissubudjettiin.

Ensin lautalla Tukholmaan, ja sitten Ruotsin läpi Malmön kautta Tanskaan. Tanskasta Saksaan ja Saksassa viihdyttäisiin pidemmän aikaa. Saksasta lopulta Ranskaan ja Ranskassakin viihdyttäisiin pidempi tovi. Ranskasta Italiaan, joka olisi reissun käännekohta. Sieltä sitten lähdettäisiin pikkuhiljaa kotiinpäin Itävallan, Tsekin ja Puolan kautta. Päiväkohtaiset ajomatkat oli tarkoitus pitää 300-600 kilometrissä ja tehdä myös pidempiä pysähdyksiä, eli joka päivä ei ajettaisi. Yhden yön yöpymiset pääosin edullisissa hostelleissa ja pidemmillä pysähdyksillä kivoissa hotelleissa. Telttailua leirintäalueillakin mietittiin, ainakin teltan olisi voinut ottaa mukaan varmuuden vuoksi. Tälle reitille osuu hurja määrä ihania paikkoja, joissa olisi lasten kanssa vierailtu: Legolandista Disneylandiin ja Europa Parkista Prateriin.

Mutta nyt ei päästä tälle reissulle. Enkä tiedä milloin tulee olemaan seuraava hyvä ajankohta, vai tuleeko sitä ikinä ennen eläkeikää. Ehkä tulee, ehkä ei. Ensi vuonna vasta näemme, millaiseksi Oton työelämä muodostuu koulusta valmistumisen jälkeen. Onko hänellä vapaus päättää omista työajoista ja miljööstä, jossa työskentelee, vai lakisääteiset loma-ajat, jolloin näin pitkä reissu veisi lähes kaiken loman, eikä jäisi aikaa lomailla sukulaisten kanssa kotimaassa kesäloman aikana (kuten me halutaan myös tehdä). Sitä ei voi vielä tietää. Unelmareissun peruuntuminen yhdeltä kesältä on kuitenkin hyvin pieni murhe verrattuna siihen, mitä koronavirus voi aiheuttaa, eikä me sitä jäädä harmittelemaan todellakaan.

Kyllä sen varmasti voi jollain aikataululla toteuttaa joskus ja lyhyemmän Eurooppa road tripin varmasti melkeinpä milloin vain tätä vuotta lukuunottamatta. Mutta hitsi se olisi ollut kiva reissu tehdä! Oltaisiin voitu pakata ensi viikolla kimpsut ja kampsut, ottaa auto alle ja lähteä. Se olisi ollut niin siistiä. Nokka kohti Eurooppaa ja koko maailma avoinna.

Mutta nyt ei lähdetä. Ensi viikolle ei ole mitään suunnitelmia, paitsi kampaajalla ajattelin käydä ekaa kertaa sitten tammikuun. Ehkä mennään uimaan, sääennusteet lupailivat yhdelle päivälle jopa 27 astetta. Ehkä heittäydytään hurjaksi ja käydään joku päivä ravintolan terassilla syömässä, kun ne maanantaina jälleen avautuvat.

STM:n Kirsi Varhilan mukaan vahva suositus on, että tällä hetkellä kotimaassakaan ei matkailla. Matkailusta vastaava ministeri Mika Lintilä taas kannusti Twitterissä ihmisiä kotimaan matkailuun. Hallitus ei ole vielä tehnyt linjausta kotimaan matkailun suhteen, mutta siitä tullaan tekemään erillinen linjaus, jota me odotamme kuumeisesti ja niin varmasti moni muukin. Voisiko olla mahdollista, että meidän kovasti odotettu Euroopan roadtrip voisi vielä vaihtua kenties kaikkein jännittävimpään vaihtoehtoon – tutkimusmatkaan omaan kotimaahan?

Olisi aivan ihanaa tehdä roadtrip Suomessa. Täällä on niin paljon upeita paikkoja, joissa en ole vielä ikinä käynyt! Olen koko ikäni matkustanut autolla Suomen halki, mutta lähinnä nelostietä pitkin Ouluun, sekä tietysti Turkuun ja Tampereelle. Itärajan seutu ja monin paikoin myös länsirannikko on mulle täysin tuntematonta aluetta. En ole käynyt esimerkiksi Porissa tai Raumalla ikinä ja Vaasassakin vain kerran joskus vuoden ikäisenä. Kuopiossa en ole käynyt ja Joensuu on ihan tuntematon. Pohjoisin paikka, jossa olen vieraillut on Rovaniemi.

Saa nähdä millainen linjaus tulee, pysytäänkö tänä kesänä ihan vaan Uudellamaalla vai päästäänkö Ouluun tai jopa Suomi-roadtripille. Pidetään sormet ristissä ja peukalot pystyssä, että päästäisiin tänä kesänä tutustumaan uusiin paikkoihin edes kotimaassa. Vielä en ole luopunut toivosta. Kaikkien kotimaisten matkailualan yritysten puolesta toivon tietenkin myös ihan valtavan paljon, että jos se vain on turvallista, matkailu kotimaassa sallittaisiin.

Yle:n tekemän kyselyn mukaan koronavirus on vaikuttanut neljän viidestä vastaajasta matkasuunnitelmiin, eli reippaasti suurimmalla osalla 400 vastaajasta. Meillä suuri helpotus on se, että koska oltiin menossa niin ”go with the flow” -meiningillä, niin ei oltu tehty myöskään mitään varauksia mihinkään suuntaan.

Miten korona on vaikuttanut teidän kesä- tai matkasuunnitelmiin?