Vuosikooste 2023

31.12.2023

Ai että, joululoma on tehnyt niin hyvää ja tullut niin tarpeeseen, mutta nyt on aika katkaista lomailut hetkeksi ja istahtaa alas kirjoittamaan vuosikooste tästä vuodesta 2023. Tämä vuosi on ollut vuoristorata alusta loppuun, mutta kiitollisena saan lopettaa sen hyvillä fiiliksillä ja täynnä toivoa tulevasta. Nyt sukelletaan kuitenkin hetkeksi vielä kaikkien käänteiden kimppuun.

 

Tammikuu

Ajettiin heti vuoden ensimmäisenä päivänä pohjoiseen sukulaisia ja ennenkaikkea mun pappaa moikkaamaan. Yövyttiin mun serkun luona maalla Oulun lähellä. Vietiin papalle lakkaliköörikonvehteja kun käytiin papan luona kylässä. Hän oli niistä niin iloinen. Vietettiin myös aikaa yhdessä mun tädin ja serkkujen kanssa. Oltiin Oulussa muutama päivä ja heti kun oltiin lähdetty takaisin kotia kohti, sain kuulla, että pappa oli joutunut sairaalaan. Siitä muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että jos haluan vielä nähdä papan, on Ouluun lähdettävä heti. Lensin seuraavana aamuna aikaisin Ouluun ja vietin päivän papan luona sairaalassa sukulaisten kanssa. Seuraavana päivänä pappa kuoli. Se oli niin kova isku ja tapahtui niin äkkiä. Vielä viikkoa aiemmin naurettiin papan kanssa ja syötiin konvehteja, ja yhtäkkiä pappaa ei vaan enää ollut.

Ei se alku vuodelle jota odotin, ei todellakaan. Tammikuu on edelleen aika sumuisena mielessäni, mutta näiden uutisten jälkeen lohdutin itseäni keskittymällä kotiin ja perheeseen. Tehtiin Oton kanssa DIY-juttuja kuten violetti kulmahylly, vaihdettiin olkkarin järjestystä ja ulkoiltiin lasten kanssa. Meillä kotona -sivusto teki jutun meidän koululaisten huonejaosta kerrossängyn avulla. Tammikuun jälkeen en tiennyt mitä odottaa loppuvuodelta.

Helmikuu

Helmikuu on meidän perheelle aina juhlakuukausi, koska silloin juhlitaan niin kolmosen synttäreitä, hääpäivää kuin seurustelun vuosipäivääkin. Siitäkin tuli kuluneeksi jo 12 vuotta, kun kerroin Otolle olevani raskaana. Tänä vuonna mukaan mahtui myös ne juhlista surullisimmat, eli papan hautajaiset, jolloin ajettiin koko perhe Ouluun. Hautajaiset olivat tärkeä askel surun käsittelyssä ja sen jälkeen tuntui, että suru alkoi vähän helpottaa. Vietimme lasten kanssa hiihtolomaa ja kävimme Peuramaalla laskettelemassa. Kärsin myös pahoista migreeneistä, joita ehkä osasin odottaakin, koska migreeni aktivoituu mulla usein kovan stressin tai isojen tunteiden seurauksena. Pankista soitettiin, sillä asuntolainan korontarkistuspäivä lähestyi ja tiedossa oli 12kk Euriborille ja lainanlyhennykselle mojova nousu. Samalla päätimme ohimennen  kysäistä lainalupausta sijoitusasunnolle ja saimme sen heti siinä puhelimessa helposti, mikä tuli suurena iloisena yllätyksenä. Siitä alkoi jännittävä matka kohti ensimmäisen sijoitusasunnon ostoa.

Maaliskuu

Saimme lisää surullisia uutisia Oulusta ja tuntui, että kurjasti alkanut vuosi jatkuisi ehkä kurjana loppuun asti. Yritin uskoa hyvään ja keskittää energiaa työntekoon. Otto oli tukena. Olimme alkuvuodesta haaveilleet, että tämä on se vuosi kun perustamme yhteisen yrityksen Oton kanssa, eikä Otto enää palaisi hoitovapaalta palkkatöihin. Maaliskuussa päätimme kuitenkin, että emme ole siihen valmiita vielä ja fiksuinta olisi, että lykkäämme yrityksen perustamista ja Otto menee takaisin vanhalle tutulle työpaikalle syksyllä. Se tuntui turvalliselta ajatukselta, vaikka samalla harmitti, että yhteinen iso unelma lykkääntyisi jälleen. Etsimme kuumeisesti sijoitusasuntoa, mutta oikein mitään sopivaa ei tuntunut löytyvän. Treenasin paljon, koska huomasin, että siitä tulee parempi fiilis.

 

Huhtikuu

Huhtikuun alussa matkustin vuoden neljännen kerran Ouluun ja hautajaisiin. Ne olivat kauneimmat ja surullisimmat hautajaiset, missä olin koskaan ollut. Päätin keskittyä täysillä töihin ja huhtikuu olikin yksi mun yrittäjyyshistorian kiireisimpiä kuukausia. Painoin aivan täysillä hommia ja se teki kyllä hyvää. Juhlimme kakkosen 10-vuotissynttäreitä ja se oli ihana ilon pilkahdus. Kävimme Oton kanssa vihdoin treffeillä juhlimassa helmikuun hääpäivää Shinobissa ja se oli ihana ilta. Alkoi tuntua keväisemmältä ja aurinko antoi voimaa. Maalasimme myös ulko-oven pinkiksi, mikä oli paras juttu ikinä. Se muutti eteisen synkästä ihanaksi. Huhtikuussa oli myös eduskuntavaalit, joissa tietysti äänestimme.

Toukokuu

Vaihdoimme taas olkkarin järjestystä, mikä muutti koko alakerran fiiliksen. Paras järjestys ikinä. Käärijä-huuma valtasi koko Suomen ja tietysti meidät myös. Kaikki vihreä trendasi ja seurasimme euroviisuja suuren jännityksen vallassa. Paljastimme silloin, että saamme uudet somesta tutut naapurit Sallan ja Markuksen. Tämä oli niin ihana juttu, vuoden eka superihana uutinen. Se tuli niin tarpeeseen. Juhlistimme Hannen nelikymppisiä, kävimme Heurekassa ja esikoisen kevätkonsertin esitystä katsomassa. Tiukka työtahti jatkui toukokuussakin, mikä teki hyvää. Varasimme myös reissun Rodokselle kesäkuuksi koko perheelle.

Kesäkuu

Käytiin koko perhe Tampereen reissulla mun työn puolesta ja meillä oli niin hauskaa! Reissun päätteeksi kävimme omakustanteisesti Särkänniemessä, mikä oli lapsille vuoden kohokohta siihen asti. Juhlittiin Oton synttäreitä ja Oton veljen kolmikymppisiä. Matkustimme kuun puolivälissä viikoksi Kreikkaan ja se oli niin ihanaa. Vuokrasimme auton koko viikoksi ja yövyimme ihanassa airbnb-talossa, jossa oli oma uima-allas. Lepäsimme, nautimme auringosta ja lämmöstä ja rentouduimme täysillä. Reissu tuttuun kohteeseen oli ihana turvallinen rentoutumisloma, juuri sellainen jota kaipasimme siihen hetkeen. Olemme muistelleet reissua vuoden aikana niin monta kertaa, se oli meille kaikille ihana elämys. Reissun jälkeen vietimme kotona kaupunkijuhannusta. Kesäkuu oli vuoden ensimmäinen  aidosti pelkästään ihana kuukausi, jolloin tapahtui vain kivoja juttuja. Silloin alkoi tuntua, että ehkä vuoden suunta voikin kääntyä, ehkä meille on luvassa vielä mukavampi vuoden toinen puolisko.

 

Heinäkuu

Vaihdoimme heinäkuussa huoneita päittäin pienten kanssa ja teimme uuden lastenhuoneen meidän vanhaan makuuhuoneeseen. Se oli niin kiva projekti ja lapset rakastuivat uuteen huoneeseensa. Kävimme veneilemässä ja kahdesti Suomenlinnassa läheisten kanssa. Kävin ulkona mun päiväkotikavereiden kanssa, joiden kanssa olemme tunteneet jo 26 vuotta. Lasten kanssa oli ihan paras päivä, kun menimme katsomaan Barbie-elokuvan, jota olimme odottaneet koko alkuvuoden. Se oli vielä parempi kuin toivoimme! Maalasimme uusia tauluja esikoisen kanssa olkkarin seinälle. Pidimme lasten kanssa New York -päivän, jolloin teimme Helsingissä niitä juttuja, joita teimme New Yorkissa viime vuonna, söimme pizzaa, kävimme museossa ja korkeassa paikassa, shoppailimme pikkuputiikeissa, joimme boba teetä ja kävelimme ihan sikana. Vietimme Oton kanssa treffi-iltaa ja kävimme syömässä ja ajelemassa muutaman tunnin. Loppukuusta ajoimme Ouluun ja mun serkun luokse. Lapset pääsivät ratsastamaan ja hoitamaan eläimiä.

Elokuu

Alkukuusta olimme jumissa Oulussa, kun meidän auto meni rikki. Muutaman ekstrapäivän aikana löysimme sopivan sijoitusasunnon, jonka halusimme ostaa. Meidän lainalupaus oli kuitenkin ehtinyt umpeutua (ovat voimassa vain 3kk kerrallaan) ja jouduimme aloittamaan koko prosessin alusta jonkun kesäsijaisen kanssa, joka ei tuntenut meitä ollenkaan. Siinä oli monenmoista jännitystä ja odottelua ja vaihetta, mutta lopulta saimme kaupat tehtyä ja lainankin vielä paremmilla ehdoilla, kuin aiempi lupaus oli ollut.

Vietimme kuopuksen 2-vuotissynttäreitä muumiteemalla ja koulut alkoivat. Kolmonen aloitti samalla eskarin ja kaksivuotias päiväkodin. Jännitin sitä etukäteen, mutta aloitus sujui hienosti. Otolla oli töihinpaluu, mutta samalla meillä alkoi kypsyä ajatus, että ehkä uskallamme sittenkin perustaa sen yhteisen yrityksen vielä tänä vuonna. Kävimme myös lasten kanssa Vuosaaren huipulla.

Syyskuu

Toinen meidän perheen juhlakuukausi on syyskuu ja silloin juhlitaan niin minun, esikoisen kuin mun äidinkin synttäreitä. Tänä vuonna juhlapäiviin liittyi erityinen jännitys ja pelko, sillä mun äidin yli vuoden odottama leikkaus oli buukattu minun ja esikoisen synttäreiden välissä olevalle päivälle. Äiti oli jo leikkaussalissa kaikki valmiina, kun leikkaus pitikin yllättäen peruuttaa kiireellisemmän potilaan vuoksi. Tämä oli lopulta onni onnettomuudessa, mutta silloin ei sitä vielä tiedetty.

Otto piti mulle synttäripäivänä Yes dayn, eli sanoi kaikkeen mulle kyllä. Meillä oli niin hauska päivä (tai heh ainakin mulla oli, kun sain päättää kaikesta). Olimme aivan ihmeissämme siitä, että esikoinen täytti jo 12 vuotta. Miten voi olla mahdollista!

Lokakuu

Äidin leikkaus siirtyi syyskuulta lokakuun 10. päivään ja sitä päivää odotimme pelonsekaisin tuntein. Leikkauspäivänä sain soittaa kello viiden jälkeen illalla sairaalan osastolle ja kysyä miten leikkaus oli sujunut, ja kun vihdoin soitin ja sain kuulla kaiken mitä oli tapahtunut, olin todella järkyttynyt ja lamaantunut. Saimme roppakaupalla lisää huolta, komplikaatioista jollaisia en ollut osannut edes pahimmissa painajaisissani kuvitella. Seuraavana päivänä uuden leikkauksen jälkeen huoli helpotti hieman, mutta parin päivän toipumisen jälkeen äidin vointi romahti täysin ja hän joutui uudelleen teholle. Ajoimme Ouluun äidin luokse ja vietin monta päivää äidin kanssa siellä. Kukaan ei voinut luvata, että äiti toipuu ja vielä yksikin uusi romahdus olisi tarkoittanut, että hänellä ei ole enää mahdollisuuksia kotiutua ja elää itsenäisesti.

Pelko ja epätietoisuus oli hirveää, mutta jostain äiti löysi vielä voimaa ja tahtoa toipua. Pikkuhiljaa hän alkoi palautua omaksi itsekseen ja pääsi pois teho-osastolta. Edessä oli pitkä tie toipumiseen, mutta ainakin oli toivoa. Se viikko Oulussa sattui juuri syysloman ajaksi, mikä oli hyvä. Lapset saivat viettää Oton ja mun tädin ja serkun kanssa syyslomaa sillä aikaa kun minä olin ollut sairaalalla. Kotiin palattuamme kerroimme somessa, että olimme perustaneet Oton kanssa yhteisen yrityksen ja Otto jäi pois palkkatöistä. Kuukausi oli täynnä töitä ja olin melko uupunut kaikesta. Kaikki stressi purkautui fyysisenä oireina. Pikkuhiljaa näin, että äiti alkoi oikeasti toipumaan ja huoli helpotti vähän. Ei ollut mitään tietoa kuinka pitkä aika sairaalassa vierähtäisi, mutta oli kuitenkin se toivo, että hän sieltä vielä kotiin pääsee.

Marraskuu

Laitoimme joulukuusen heti marraskuun ensimmäisinä päivinä ja se toi valoa synkkyyden keskelle. Pyhäinpäivänä veimme ensimmäistä kertaa kynttilän mummun lisäksi myös papalle ja muille läheisille. Lumi toi joulukuusen lisäksi valoa ja oli ihana nähdä miten taapero nautti talviulkoilusta. Odotimme kovasti esikoisen kanssa reissua, josta oli puhuttu pitkään: matkustimme kahdestaan Amsterdamiin hänen 12-vuotissynttärimatkalle. Se matka oli ihana hengähdystauko kaikesta. Nautimme toistemme seurasta, kävimme Anne Frankin talossa, söimme herkullisissa ravintoloissa, kiertelimme putiikeissa ja kävelimme kauniita kanaalien rantoja pitkin. Juttelimme kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta ja fiilistelin sitä, miten uskomattoman ihana 12-vuotias me ollaan kasvatettu. Vielä enemmän fiiliksissä olen siitä, että jokainen meidän lapsi pääsee kokemaan samanlaisen reissun täyttäessään 12 vuotta.

Äiti oli koko marraskuun sairaalassa, mutta edistyi siellä hienosti. Olin ja olen niin ylpeä hänestä. Kotiin pääseminen alkoi loppukuusta näyttää jo mahdolliselta ja todennäköiseltä melko piankin.

Joulukuu

Teimme perinteisen perhejoulukalenterin tonttuoviversiona, eli tonttu toi aina yön aikana tonttuoven postilaatikkoon viestin, mitä päivän luukusta löytyisi. Äiti pääsi kotiin sairaalasta, mikä oli samalla helpotus ja kauhistus. Nyt piti vain luottaa, että hän pärjää itse. Vietimme itsenäisyyspäivää ja kävin yhden yön reissulla Tampereella meidän 10-vuotiaan kanssa. Kävimme myös koko perhe Tampereen Muumi-museossa. Joulua edeltävät viikot kiisivät ohi valtavalla nopeudella ja olivat todella työntäyteiset. Lapsilla oli myös upeita esityksiä harrastusten joulunäytöksissä. Joululoma tuli todella tarpeeseen ja vietimme ihanan joulun yhdessä läheisten kanssa. Välipäivinä näimme ystäviä ja kävimme mm. Turussa. Vietimme Oton kanssa myös ihanan treffipäivän ja kahdenkeskisen yön ensimmäistä kertaa sitten kuopuksen syntymän. Se oli ihanaa.

Vuoristoratavuosi 2023 oli vuosi, jonka aikana toteutui monta suurta unelmaa, mutta myös vuosi, jona koettiin valtavan suuria pelkoja ja suruja ja saatiin niitä puheluita, joita kukaan ei halua saada. Vuosi, jona heräsin keskellä yötä siihen, kun sairaalasta soitetaan, että nyt täytyy varautua ihan mihin tahansa ja seuraavat tunnit näyttävät miten käy. Kohtasin tänä vuonna vanhat traumat kävellessäni samoja OYSin käytäviä kuin silloin 14-vuotiaana, kun äiti sairastui ensimmäistä kertaa. Samat tunteet, pelko ja epätietoisuus, tismalleen samassa ympäristössä. Se ei ollut helppoa.

Olen kuitenkin valtavan onnekas, kun kaikesssa mitä ikinä onkin tapahtunut, on mun vierellä ollut Otto ja tukena maailman paras perhe. En ole kertaakaan ollut yksin, en ole joutunut pelkäämään yksin tai  suremaan yksin. Se on niin iso voimavara ja se on niin paljon enemmän kuin mitä mulla 14-vuotiaana oli. Olen niin valmis sanomaan heipat tälle vuodelle kuin vain voi olla.


Luukku 24. Joulutervehdys 2023

24.12.2023

Moikka ihanat! Tässä tulee joulukalenterin viimeinen luukku, perinteinen joulutervehdys videomuodossa yhdessä Oton kanssa. Perinteiseen tapaan kuvasimme sen putkeen ilman leikkaamista ja ilman minkäänlaista käsikirjoitusta, joten katso omalla vastuulla meidän random höpöttelyt!

Videomuotoisia joulutervehdyksiä ollaan tehty lähes blogijoulukalenterin alusta asti, paitsi ekana vuonna mulla taisi jäädä luukku nro. 24 tekemättä kokonaan. Ainakaan en sitä löytänyt, kun yritin joku päivä etsiä, että oliko siinä silloin jo videotervehdys. Mutta mitäs pienistä, ei haittaa jos yksi luukku sieltä puuttuu.

En rehellisesti sanottuna ole koskaan katsonut, että kuinka moni näitä joulutervehdysvideoita katsoo, vaikka muuten olen tietty joulukalenterin tilastoja joskus vilkuillut. En kuitenkaan tee tätä joulukalenteria, enkä joulutervehdystäkään lukuja pohtien, vaan 100% ensin omaksi ilokseni ja sen jälkeen heidän huvitukseksi, jotka ovat tätä jo monena vuonna seuranneet. Olen saanut teiltä aivan ihania viestejä ja palautetta läpi joulukuun ja siitä päätellyt, että joulukalenteri on ollut mieluisa ainakin heille, jotka sitä yleensä ovat muutenkin seuranneet!

Kiitos kun luette joulukalenteria, se merkitsee mulle paljon ja sen tekeminen on suuri ilo. Tämä päivittäisen luukun julkaiseminen on tehnyt blogin kirjoittamisesta taas jotenkin paljon helpompaa. Pitkän tauon jälkeen on aina vaikea kirjoittaa, mutta just nyt kirjoittaminen tuntuu tosi helpolta ja tekstiä syntyy kuin bloggaamisen kultavuosina. Mutta katsotaan miten kirjoittaminen innostaa sitten taas joululoman jälkeen. Ainakin perinteinen vuosikooste on tulossa ja sitä olen aloittanut jo valmistelemaankin, mutta palaan sen pariin sitten välipäivinä, kun ollaan ensin vietetty joulua rauhassa.

Aika uskomaton fiilis, että nyt on kaikki hommat tehtynä, saan painaa koneen kiinni ja rauhoittua täysillä joulun viettoon yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Loppuvuosi on ollut iso rutistus, mutta nyt ollaan just siellä mitä olen odottanut ja se kaikkein ihanin aika on käsillä.  Niin parasta!

Haluan toivottaa kaikille rauhallista, ihanaa, hauskaa, lämmintä ja rakkaudentäyteistä joulua! <3 Suuri kiitos vielä tästä vuodesta, niin blogissa, Instassa, TikTokissa kuin kaikissa muissakin kanavissa seuraaville, kaikille teille ihanille, jotka olette kommentoineet ja tykänneet ja laittaneet viestiä. <3


Luukku 23. Tämän joulun aakkoset

23.12.2023

Tämän joulun aakkoset tulevat tässä. Toimikoon tämä samana sellaisena bucketlistinä, mitkä ovat niitä lempiasioita joulussa, jotka haluan ja tarvitsen juuri tänä jouluna.

A: Armo. Armoa itselle ja toisille. Me kaikki tarvitaan nyt lepoa ja rauhoittumista yhdessä. Joka päivä ei ole pakko tehdä kaikkea ihmeellistä ja keksiä sirkushuveja. Ollaan itsellemme armollisia ja levätään. Se päivä, jona ei tapahdu mitään erikoista voi olla joululoman ihmeellisin päivä, kun taaksepäin katsoo.

B: Bataattilaatikko. Lemppari, jota tehdään joka joulu ja odotan sitä innolla.

C: Christmas day eli joulupäivä tulee olemaan yökkäripäivä. Lämmitetään valmiiksi kokattuja jouluruokia, luetaan kirjoja, pelataan lautapelejä tai Let’s Singiä ja vaan ollaan.

D: Date night. Ollaan buukattu itsellemme hyvissä ajoin Oton kanssa treffit joululomalle, ja mennään ensimmäistä kertaa taaperon syntymän jälkeen kahdestaan yöksi hotelliin, ja lapsia tulee hoitamaan isoisä. Odotan sitä niin paljon.

E: Elf. Mietittiin Oton kanssa vanhoja joululeffoja yksi päivä, ja todettiin, että Elf on kyllä niin hyvä, pitäisi katsoa se uudestaan tänä jouluna.

F: Fazer eli suklaa. Aion herkutella kaikilla ihanilla konvehdeilla joululomalla.

G: Glögi! Mun lemppari on Valion vaalea glögi, ja Valion Hehku -juomat, joita on pariakin eri makua. Alkoholiton Blossan perusglögi on myös herkullista.

H: Haudalla käynti. Tänä vuonna vien yhden kynttilän sijaan useamman muualle haudattujen muistomerkille. Ensimmäinen joulu ilman pappaa. </3 Ostin jo hienot kynttilät kultaisella tekstillä. Jouluaaton haudallakäynti harvoin on sellainen rauhallinen hiljentymisen hetki, kun mennään isommalla porukalla ja siellä on aina koko muukin kaupunki yhtäaikaa muistamassa rakkaita. Mutta se on mulle tosi tärkeä hetki.

I: Innostus. Se ilo ja innostus lasten kasvoilla jouluaattoaamuna (tai jo edeltävänä iltana) on ihan parasta mitä voi olla. Kun sen saa nähdä ja kokea, on itsekin helppo päästää irti kaikesta muusta ja keskittyä vain siihen ihanaan hetkeen.

J: Juustot! Ostettiin jouluaatoksi appiukon luo melko mahtava valikoima juustoja vietäväksi. Rakastan Chaumes-punakittihomejuustoa, Vuohen goudaa, Gruyereä ja St. Aguria. Taisin ottaa kaveriksi vielä jotain muutakin.

K: Kirjat. Aion lukea jonkun ihanan herkullisen jouluhömppäkirjan, ne kuuluvat mun jouluun. Ehkä luen myös pari dekkaria, sillä mielessä on pari hyvää.

L: Lepo. Olen iloinen, että nyt edessä on kaksi viikkoa ilman aikaisia aamuherätyksiä. Lasten joululomaa on odotettu niin paljon!

M: Mistelin oksa. Mietin joka vuosi, että haluaisin sellaisen meille, ja sitten olisi hyvä tekosyy aina pussata Ottoa kun satutaan sen alle samaan aikaan (tai jotain sinne päin). En ole vielä muistanut tätä sopivalla hetkellä ja misteli on aina jäänyt hankkimatta. Ehkä ensi jouluna?

N: Nauru. Haluan kuulla mahdollisimman paljon naurua ja nauraa itsekin jouluna. Ei sitä turhaan sanota, että nauru pidentää ikää.

O: Otto. Meidän eka yhteinen loma sen jälkeen kun perustettiin yhteinen yritys. Ihanaa rentoutua yhdessä, kokkailla jouluruokia, katsoa leffoja ja valvoa vähän liian myöhään.

P: Pyjama! Eli joulun ajan paras oloasu. Lapsille on ainakin uudet pyjamat joulupaketissa, tuleekohan mulle omaa? Otto on meidän perheestä ainoa, joka ei pyjamassa hengaile. Hänen juttunsa on verkkarit.

Q: Quarter pounder. Okei en syö koskaan quarter pounderia Mäkkärissä, mutta ihan satavarmasti mäkkisafkat maistuu joku päivä aivan taivaalliselta, kun jouluruokia on vedetty jo monta päivää. Olen melko varma, että Mäkkärin autokaista kutsuu jossain vaiheessa.

R: Rakkaus. Toivon, että meidän joulu on täynnä rakkautta ja yhteistä aikaa.

S: Sauna. Joulusauna on mulle niin rakas perinne ja toivon, että ehditään aattona käydä aamulla joulusaunassa.

T: Tapaninpäivä. Meille on tulossa silloin sukulainen kylään ja odotan sitä innolla. Tarjolla on mitäpä muutakaan kuin jouluruokaa, koska tapsan päivään asti sitä meillä syödään.

U: Ulkoilu. Joululomalla suunnitelmissa on ainakin pulkkamäki ja luistelu ja lumiukon tekeminen omalla pihalla.

V: Vuodenvaihde. Meille on muodostunut eräänlaiseksi perinteeksi se, että

W: Wiener Nougat! Siis lapsena se oli yksi mun lempiherkuista, mutta en ole syönyt sitä varmaan yli kymmeneen vuoteen. Nyt ostettiin rasiallinen jouluksi Oton kanssa, kun nähtiin kaupassa.

X: X eli entinen Twitter ei ole mulle tuttu, mutta ehkä voisin jakaa jouluna muutaman ajatuksen uudessa Threadsissa?

Y: Ystävät. Ollaan näkemässä meidän ystäviä lomalla ja meillä on pöytä varattuna kivasta ravintolasta. Odotan sitä innolla. Toivon, että nähdään mahdollisimman paljon ystäviä ja läheisiä joululomalla.

Z: Zabaglione eli se konvehti, jonka lapsena aina jätin syömättä. Nykyään olen oppinut pitämään siitäkin ja nappaan sellaisen tyytyväisenä, kun muut ovat jättäneet sen jäljelle rasiaan.

Å: Åbo eli Turku ja joulurauhan julistus. Tänäkin jouluna me lähdetään heti sen jälkeen käymään haudoilla. On myös tarkoituksena mennä joululomalla Turkuun moikkaamaan kummipoikaa. 

Ä: Äiti. Tänä jouluna hän ei pääse meidän luo, eikä me mennä joululomalla Ouluun, mutta me nähdään onneksi heti tammi-helmikuun vaihteessa. On surullinen fiilis, että äiti ei tänä jouluna ole meidän kanssa, mutta äiti tarvitsee vielä rauhassa aikaa toipumiseen. Me lähetettiin äidille iso herkku- ja lahjapaketti ja onneksi soitellaan joka päivä pari kertaa. Jouluaattona otetaan videopuhelua ja äiti saa avata paketit meidän kanssa.

Ö: Öllöttely on täydellinen sana ö-kirjaimeen. Rennosti löhöäminen on meillä öllöttelyä, ja sitä aiotaan todellakin tänä jouluna harrastaa (okei, kaikkina jouluina).


Luukku 22. Aattoaamun selviytymispakkaukset ja joulukirjeet

22.12.2023

Yksi jouluperinne, jota lapset odottavat joka vuosi, on meillä ”aattoaamun selviytymispakkaukset”. Eli pienet lahjat, jotka lapset saavat avata jo heti aamulla jouluaattona. Niissä on yleensä lapselle jotain luettavaa tai tekemistä, jotain puettavaa kuten oloasu, yökkäri tai juhla-asu, jokin herkku (kuten vaikka ainekset vaahtokarkkikaakaoon) sekä jokaiselle oma joulukirje, johon kirjoitan ihania asioita ja vahvuuksia lapsesta, yhteisiä muistoja ja lapsen hienoja onnistumisen hetkiä tältä vuodelta ja miksi rakastan lasta ja olen ylpeä hänestä. Rakastan tehdä aattoaamun selviytymispakkauksia ja tiedän, että ne merkitsevät myös lapsille paljon.

Viime vuonna lainasimme kirjat pakkauksiin luettavaksi kirjastosta ja se idea oli lasten mielestä ihan loistava! Olimme myös onnistuneet valitsemaan heille kiinnostavaa luettavaa. Tänä vuonna päätimme toimia samalla tavalla, eli lainasimme kirjastosta heille kirjat ja nyt on sormet ristissä, että kirjavalinnat menivät nappiin. Lapset saivat massiivisen kirjapaketin luettavaksi jo kuukautta ennen joulua mun työn puolesta, ja siellä oli kaikki ne uutuudet suomeksi, joita he odottivat. Joten nyt lainattiin sitten vain ruotsinkielisiä kirjoja (ja yksi englanninkielinen), että saavat myös toisella kielellä kiinnostavaa luettavaa.

Kirjastosta lainattujen kirjojen lisäksi paketteihin pakattiin tänä jouluna jälleen lapsille uudet yökkärit. Siis miten ihmeessä he voivatkin kasvaa niin paljon vuodessa? Toivottavasti he tykkäävät uusista yökkäreistään ja joulukirjeistään. Mua ainakin itketti kirjoittaessani niitä. Miten hienoja lapsia meillä on, miten upea vuosi heillä on takana, vaikka tämä vuosi on menetysten ja äitini sairaala-ajan ja sairastamisen vuoksi ollut heillekin varmasti rankka. Olen niin valtavan ylpeä heistä. 

Laitetaan vielä pehmeiden yökkäreiden ja kirjojen lisäksi mukaan perinteiset vaahtokarkkikaakaon ainekset heidän omissa kirjainmukeissa. Tämäkin on perinne jo varmaan kahdeksan vuoden ajalta, että jouluaattoaamuna keitellään vaahtokarkkikaakaot samalla kun katsellaan Joulupukin kuumalinjaa.

Huomenna ja jouluaattona ilmestyy vielä viimeiset joulukalenterin luukut <3 Ihanaa päivää kaikille! 


Luukku 21. Tuomaan markkinat

21.12.2023

Tänä vuonna emme ehtineet koko perhe yhdessä Tuomaan markkinoille, kuten aiempina vuosina. Kaikki joulukuun viikonloput olivat täynnä ohjelmaa: matkoja, lasten harrastusten joulunäytöksiä ja ystävien juhlia. Mutta kerkesimme kaksi päivää ennen markkinoiden loppumista mennä tsekkaamaan meiningit Oton ja jo joululomalla olevan taaperon kanssa.

Taapero pääsi karuselliin, johon ei arkipäivänä ollut onneksi pitkää jonoa. Hän oli niin innoissaan, kun pääsi hepan kyytiin ja karuselli veti monta kierrosta. 2-vuotias vilkutti iloisesti sieltä. Hittiriisipuuroa tarjoilevalle Kåska & N4ku -kojulle sen sijaan oli niin pitkä jono, että päädyimme skippaamaan sen, kun emme halunneet jonottaa taaperon kanssa puolta tuntia. Pitänee testata hittiriisipuuro vaikka joululomalla itsetehtynä Hesarissa jaetulla ohjeella, aattona me kuitenkin syömme riisipuuron kanelisokerin kanssa.

Yritin etsiä markkinoilta äidilleni villasukkia, mutta mistään ei löytynyt sellaisia sukkia, joissa ei olisi joko a) tiukkaa nilkkaosaa tai b) tiukkaa resoria nilkassa ja sukan yläreunassa. Jatkamme etsintää vielä, mutta jouluksi eivät ehtineet. Hitsi kun osaisin itse! Mutta ei, en koskaan ole neulonut sukkia edes koulussa, siellä tein kaulahuivin. Voisihan sitä opetella neulomaan sukkaa vaikka joululomalla, mutta luottamus ei ole kauhean korkealla omaan pitkäjänteisyyteeni tässä neulomisasiassa. Aloimme viime vuonna esikoisen kanssa neulomaan muhkupipoja, mutta ensimmäisen kolmen kerroksen jälkeen se homma vain jäi. Muut jutut veivät voiton ja siellä ne pipon kutimet ovat edelleen korissa makkarin nurkassa.

Tuomaan markkinoilla on  niin upea tunnelma ja siellä tuntee aina joulun. Ja rakastan sitä, että siellä on myös paljon turisteja! Tuomaan markkinat ovat yksi upeimpia joulun ajan juttuja Suomessa ja olen iloinen, että ihmiset kaikkialta maailmasta pääsevät kokemaan sen myös. Siellä on esillä upeita käsitöitä ja pieniä yrityksiä, herkullista ruokaa ja toteutus on muutenkin aina vuosi vuodelta hienompi!

Huomenna Tuomaan markkinat ovat auki viimeistä päivää, joten vielä ehtii piipahtamaan! Sinne kannattaa kyllä mennä kauempaakin, paljon ihanaa nähtävää ja koettavaa. Muista lämpimät vaatteet jos menet! Vaikka mittarissa olisi plusasteita, käy Senaatintorilla aina kylmä viima koska meri on niin lähellä.

Ja en mä kestä, enää kolme yötä jouluun! Tänä vuonna joulu tulee kuin varkain, kun lapsilla on kouluakin vielä huomenna. Ihan uskomatonta, että ylihuomenna on jo aatonaatto.

Ihanaa päivää kaikille <3