En kestä, että se synnytys alkaa oikeasti olla jo niin lähellä, että naputtelin HUS Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lomakkeen valmiiksi.

Siinä lomakkeessa toiveet ja ajatukset synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta on aika tiivistetysti kirjattuna, joten ajattelin, että voisin tähän postaukseen kertoa toiveistani hieman kattavammin, niin, että se ajatus siellä taustalla on selostettu auki myös. Mun aiemmat synnytykset ovat olleet kaikki erilaisia keskenään, mutta yhteistä niillä on ollut se, että ne ovat sujuneet hyvin ja olleet kaikki nopeita ja käynnistyneet spontaanisti.

Ensimmäinen synnytykseni oli esikoisen perätilasynnytys viikolla 35+6 ja sen kesto oli n. 4h30min. Toinen synnytykseni oli ihan normaali raivotarjontainen alatiesynnytys viikolla 37+0, jonka kesto oli n. 1h30min. Kolmas synnytykseni oli myös raivotarjontainen alatiesynnytys viikolla 38+4, ja sen kesto oli 3h. Kaksi ensimmäistä käynnistyi supistuksilla ja kolmas synnytys vesien menolla.

Ensimmäisessä synnytyksessä sain kolme tikkiä, kahdessa jälkimmäisessä en yhtäkään. Eroa on ollut vauvan asennossa, ponnistusvaiheen pituudessa ja kulussa ja synnytyksen käynnistymisessä. Oton kirjoittama isän versio kolmannesta synnytyksestä löytyy blogista myös, sekä ollaan tehty myös synnytys-teemainen jakso meidän Yhdessä-podcastiin. Mutta noin, nyt kun on kerrottu vähän taustaa, niin siirrytäänpä eteenpäin tähän tulevaan neljänteen synnytykseen ja siihen liittyviin toiveisiin. Käyn läpi toiveet & ajatukset järjestyksessä eri kategorioiden osalta.

Avautumisvaihe: 

Avautumisvaihe sujuu itselläni yleensä nopeasti. Toivon silloin vaan, että saan olla liikkeellä ja että pääsemme mahdollisimman nopeasti sairaalaan ja synnytyssaliin. Toivoisin myös, että salissa on hämärä valaistus ja rauhallinen tunnelma. Vapaa liikkuminen auttaa minua rentoutumaan ja vastaanottamaan supistuksia.

Kivunlievitys:

Itselläni tarve kivunlievitykselle tulee yleensä vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. Siihen asti supistusten vastaanottaminen on helppoa, eikä kipu ole kovin kovaa. Ensisijaisina kivunlievityksinä oikeanlainen hengitys, rentoutuminen & Oton antama hieronta. Ilokaasua olen käyttänyt aiemmissa synnytyksissä ja itselleni se sopii hyvin, eikä siitä tule paha olo tai liian tokkurainen olo.  Olen saanut aiemmissa synnytyksissä myös epiduraalin, ja tässäkin synnytyksessä voin ottaa epiduraalin tarvittaessa, mutta vain jos itse pyydän sitä ja mulle tulee sellainen olo, että en pysty rentoutumaan kunnolla saadakseni kohdunsuuta avautumaan täyteen kymmeneen senttin ilman epiduraalia. Epiduraali ei vie minulla kipua lainkaan pois, mutta se rentouttaa kohdunsuun ja sen jälkeen olen aiemmissa synnytyksissä avautunut 10cm asti vain minuuteissa. 

En halua spinaalia, enkä muita puudutteita tai piikkejä. Spinaali voisi auttaa kipuun paremmin ja nopeammin nopeassa synnytyksessä, mutta en kaipaa apua siihen kipuun vaan ainoastaan kohdunsuun rentouttamiseen ja synnytyksen etenemiseen. En halua olla tuntematta mitään ponnistusvaiheessa, vaan haluan, että kipu ja ponnistuksen tarve ohjaavat mua oikeaan suuntaan. En halua vaihtaa hyväksi jo kolmesti toteamaani puudutusta ja tapaa toimia. 

Ponnistusvaihe:

Toivon, että saan kuunnella kehoani ja antaa ponnistusrefleksin toimia luontaisesti. Haluan käyttää ääntä ja hengitystä apuna, enkä ponnistaa hampaat irvessä liian aikaisin. Toivon, että minua ei käsketä harjoittelemaan ponnistusta silloin kun en vielä koe sitä luontaista tarvetta siihen, jotta saan säästää voimiani. Oksitosiinia saa antaa tarvittaessa, mutta mieluummin synnytän ilman, jos omat supistukset vain ovat riittävän voimakkaita. Toivon, että kätilö tukee välilihaa syntyessä, jotta välttyisin tälläkin kertaa repeämiltä. Toivoisin kannustusta lempeästi ja muistutuksia oikeasta hengityksestä. 

Toimenpiteet: 

Kaikkeen synnytyksen kulkuun puuttumiseen ja toimenpiteisiin pitää kysyä ensin lupa ja perustella, mikäli vauvan tai minun vointi ei erityisesti vaadi välitöntä ja kiireellistä puuttumista. Mikäli vauva olisi virheasennossa, toivon ensisijaisesti että saisin kokeilla itse asentoa muuttamalla ohjata vauvaa oikeaan asentoon, ellei siitä ole haittaa. Minua pelottaa tosi paljon ajatus imukupista tai episiotomiasta, koska en aiemminkaan ole niitä tarvinnut. Viimeksi vauva laskeutui oikeaan asentoon vasta ollessani nelinkontin ponnistusvaiheessa ja kätilö antoi minun hakea sitä hyvää asentoa itse rauhassa. Se auttoi ja vauva tuli ihan oikeassa asennossa ulos.

Kun vauva syntyy:

Jos oma vointi sallii, haluaisin ottaa itse vauvan vastaan ja nostaa rinnalle ensi-imetystä varten. Napanuora saa sykkiä loppuun asti ennen kuin isä leikkaa sen ja toivoisin, että mahdolliset verinäytteet otetaan niin, ettei napanuoraa tarvitse sulkea ennenaikaisesti. Toivoisin, että vauva saa olla mahdollisimman pitkään rinnalla ja ihokontaktissa heti salissa ilman kiirettä pesulle tai mitattavaksi. 

Jälkeiset:

Toivon, että istukka ja kalvot saavat syntyä rauhassa, eikä heti laiteta rutiininomaisesti oksitosiinia vauhdittamaan. Toki jos ne eivät sieltä meinaa tulla riittävän nopeasti tai on uhka verenvuodosta, niin oksitosiinia saa tietysti tarvittaessa antaa. Mutta jos tarvetta ei ole, niin ennemmin ainakin hetken rauhassa odotellen. Olen kahdesti saanut rutiininomaisesti heti oksitosiinia ja kerran saanut odotella rauhassa, ja tämä rauhassa odottelu oli huomattavasti miellyttävämpää, eikä lainkaan kivuliasta. Siinä sai rauhassa keskittyä vastasyntyneen ensimmäisiin hetkiin ja unohtaa kokonaan, että joku istukka piti edes vielä synnyttää. Se tuli sieltä omia aikojaan ulos, eikä häirinnyt meidän vauvakuplaa ollenkaan.

Kotiutuminen & vauvan ensimmäiset päivät:

Ensisijaisena toiveena polikliininen synnytys (eli kotiutuminen 6-24h iässä), mutta mikäli ei onnistu vauvan tai minun voinnin vuoksi, varhainen kotiutuminen (alle 48h iässä) ja perhepesähotelli olisi toinen vaihtoehto. Jos sekään ei onnistu, haluaisimme perhehuoneen. Olen kahdesti saanut aloittaa uuden vauva-arjen Oton kanssa perhehuoneessa ja kerran olen ollut yksin vauvan kanssa useamman synnyttäjän yhteisessä huoneessa. Etenkin tämänhetkisessä koronatilanteessa on täysin kestämätön ajatus, että Otto saisi vierailla meidän luona ainoastaan yhden tunnin päivässä maski päällä. Siksi toivomme ehdottomasti sitä, että saamme aloittaa arjen yhdessä koko perhe, tasa-arvoisina vanhempina alusta asti.

Sellaisia toiveita. Toivon niin kovasti (heh), että mun toiveet toteutuu. Suurin unelmani on, että tämä neljäs synnytys sujuisi yhtä helposti ja mukavasti kuin kolme aiempaa. Niissä ei ole ollut mitään suurempia komplikaatioita, eli jos tämä sujuisi suunnilleen samalla tavalla, se olisi mulle ihan täydellinen synnytyskokemus, vaikka kaikki ei menisikään juuri kuin tässä toivelistassa. Pahimmat pelkoni liittyvät odottamattomiin vakaviin komplikaatioihin, mitään muuta en pelkää.

Helsingin neuvolan perheen tuki -sivuilla on muuten hyvin tietoa synnytykseen valmistautumisesta ja erilaisista tekniikoista. Sieltä voi lukea erilaisista hengitystavoista ja rentoutumisesta.

Jos viime viikolla puhuinkin siitä, kuinka vauvan liikkeet ovat olleet kivuliaita, niin tällä viikolla ne eivät ole enää olleet kivuliaita, mutta sitäkin kuumottavampia. Vauva on nimittäin pyörinyt ja hyörinyt ihan hulluna ja ollut vähintään joka toinen päivä mahassa p o i k i t t a i n. Olen pomppinut jumppapallolla, ollut nelinkontin ja etukumarassa ja yrittänyt kaikin keinoin auttaa vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon, mutta häntä ei juurikaan kiinnosta, eikä tilanpuute ole koitunut hänelle vielä ongelmaksi. Hän hienosti näyttää, kuinka mahtuu vielä näilläkin viikoilla pyörimään akselinsa ympäri juuri silloin kun häntä huvittaa. Nyt alkaa olla se 36. viikko kun ei tarvitsisi enää olla ainakaan poikittain siellä. Perätila tai raivotarjonta ihan ok, mutta poikittain olemiset saisivat nyt riittää.

Mulla on tällä viikolla vielä viimeinen neuvolalääkäri, jossa pääsen ultrallakin kurkkaamaan vauvan meininkejä. Siellä saadaan siis ainakin katsaus minityypin tämänhetkiseen asentoon. Mutta en uskalla sen perusteella tuudittautua vielä siihen, että vauva olisi loppuun asti samassa asennossa, kun hän oikeasti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Mun maha ottaa mitä mielenkiintoisimpia muotoja harva se hetki, kun hän siellä kokeilee, että mitenkäs päin nyt mentäisiin.

Olen saanut nukuttua tosi hyvin taas muutaman yön, mikä on ollut ihanaa. Nyt olen alkanut heräämään suunnilleen 2-3 kertaa yössä vessaan (aiemmin oli 1-2), mutta unet ovat onneksi jatkuneet aina siitä mihin ovat jääneet. Unta on tullut siis yössä hyvin se kahdeksan tuntia ja olo on levännyt. Viime viikolla en nukkunut ihan niin hyvin parina yönä ja sitten tuli nukuttua päiväunia, mitä en ole tehnyt sitten alkuraskauden. Mutta pääasia, että saa levättyä, oli se sitten yöllä tai päivällä. Tärkeintä on kerätä voimia synnytykseen, joka lähestyy lähestymistään.

Kävin eilen raskaushieronnassa, jonka sain lahjaksi babyshowereissa mun ystäviltä ja se oli aivan ihanan rentouttavaa. Huomaa kyllä, kuinka saa heti paremman ryhdin ja niska ja hartiat ei ole yhtään niin jumiset kuin aiemmin. Lisäksi mulla alkoi tällä viikolla vaivaamaan ilmeisesti raskausaikana melko yleinen rannekanavaoireyhtymä (tai joku muu hermopinne) oikeassa kädessä, koska mulla on ollut nimetön ja keskisormi todella kipeät ja hieman turvonneet jo pari päivää. Mulla ei muuten onneksi ole turvotuksia missään, enkä huomaa, että rannekaan olisi erityisen turvonnut, mutta nuo kaksi sormea ovat olleet kuin kaksi kipeää nakkia, haha. Onneksi mainitsin tästä hieronnassa ja musta tuntuu, että käden hieronta auttoi jonkin verran myös tähän vaivaan. Eivät ne sormet ihan vielä entisensä ole, mutta ainakin paljon paremmat kuin ennen hierontaa.

To do -listalta ollaan hoidettu nyt viimeisiä pieniä ostoksia (kuten Lansinohin lanoliinivoide ja tuttipullo) ja lisäksi olen alkanut pikkuhiljaa miettiä synnytyssuunnitelmaa. Jaan mun synnytyssuunnitelman täällä blogissa vielä tällä viikolla. Ne viimeiset yön yli -treffitkin saatiin pidettyä extempore. Kaikki alkaa oikeasti olla niin valmista meidän pientä rakasta varten kuin mahdollista. Paitsi pikkupyykit! Kaikki vauvan vaatteet ja petivaatteet ja harsot pitäisi alkaa nyt seuraavaksi pesemään.

Nyt kun tuli 35+0 täyteen tänään, niin vauvaa ei enää esteltäisi jos hän päättäisi sieltä lähteä tulemaan. Toki hän saisi mieluiten pysytellä mahassa ainakin sen 2-3 viikkoa vielä kasvamassa ja kehittymässä, mutta nyt uskaltaa itsekin olla tosi rennoin mielin, eikä tarvitse pelätä, että synnytys käynnistyy ”ennenaikaisesti”.

Ihan hurjaa ajatella, että jos vauva syntyisi samaan aikaan kuin esikoinen, synnytys olisi kuuden yön päästä! Ja jos samaan aikaan kuin meidän myöhäisin syntyjä eli 4v, niin ei siihenkään ole enää kuin kolme viikkoa ja kolme päivää. Mutta tokihan tämä bebbe voi antaa meidän odotella laskettuun aikaan asti tai jopa sen ylikin, kun ei ne aiemmat synnytykset ole mikään tae siitä, että kaikki menee aina samalla tavalla. Mutta on kyllä hauskaa miettiä, että nyt hän voi periaatteessa tulla ihan milloin vaan. Nyt taidetaan olla ”viimeisillään” ainakin oman määritelmäni mukaan, mutta olo ei kyllä vielä ole sellainen kovin turhautunut tai kyllästynyt, jaksan hyvin vielä odotella. Hieronta auttoi siinä paljon, kun tuli vieläkin toimintakykyisempi ja rennompi olo sen jälkeen.

Tosi hyvillä fiiliksillä, mutta hieman vauvan asentoa jännitän! Mutta ei anneta sen häiritä, hän on tosiaan niin liikkuvainen, että ei ehkä toisaalta tarvitse pelätä, että jämähtäisi siihen poikittaiseen asentoonkaan. Neuvolalääkäriä odottelen myös, kiva päästä kurkkaamaan vauvaa, vaikka ei sieltä varmasti kovin hyvin mitään enää näykään näillä viikoilla ja neuvolan laitteella.

Checklist raskausviikko 35.: 

Vauvan koko hedelmänä: Vauvan viimeinen viikko hunajamelonina, ensi viikolla vaihtuu isompaan meloniin.

Cravings: Puolukkajugua olen himoinnut edelleen, siis näin siitä viime yönä untakin ja joka kerta kun heräsin (viime yönä kolmesti) niin mietin, että ah, sitten kun herään niin syön kyllä taas puolukkajugurttia! Oikein myhäilin tyytyväisenä keskellä yötä, kuinka aamulla saan taas sitä ihanaa herkkua. On se hyvä, että on jotain odotettavaa, haha. 

Oireet: Sormien särky oikeassa kädessä.