Kaupallinen yhteistyö: Kirja.fi

Ai miten saa lapset lukemaan? Ei mitenkään, jos ei halua lapselta itseltään löydy. Mutta siihen, miten lapsen voisi saada itse haluamaan viettää aikaa kirjojen parissa, mulla on useampi vinkki jaettavaksi. Meillä on neljä eri ikäistä lasta ja kirjat ovat tiiviisti mukana kaikkien heidän elämässä. On myös ollut aikoja, jolloin joku heistä ei ole lainkaan ollut oma-aloitteisesti kiinnostunut kirjoista tai lukemisesta, ei yksin eikä yhdessä aikuisen kanssa. Ne ajat ovat onneksi aina menneet jossain vaiheessa ohi, mutta olisi myös ollut tosi inhimillistä jäädä jumiin siihen ja ajatella, että tämä lapsi nyt ei vaan ole kiinnostunut kirjoista, enkä voi sille enää mitään. Nyt kerron teille mitkä ovat niitä juttuja, jotka tekevät kirjoista kiinnostavia lasten silmissä.

1. Lukeva aikuinen kasvattaa lukevan aikuisen.

Esimerkin voima on valtava. Kun lapsi näkee säännöllisesti aikuisen nauttimassa erilaisista kirjoista, puhumassa innostuneesti lukemastaan tai kertomassa mitä on oppinut kirjasta, hän näkee, että kirjoista on iloa ja hyötyä. Tässähän voi vähän huijatakin, etenkin isompien lasten kanssa, eli voi lukea itse jonkun kirjan joka on juuri nyt TikTok-hitti tai joka käsittelee aihetta, jonka tietää kiinnostavan lasta. Sitten voi puhua siitä innostuneesti kaverille tai puolisolle lapsen kuullen, ja ehkä lapsi kysyy saako hänkin lukea sen. Todistetusti toimii! Näin on käynyt tänä vuonna esimerkiksi lukemieni Kaksi tuntia aikaa kadota ja Maailman kauhea vihreys kirjojen kanssa. Itsestäni myös kiinnostavinta oli 10+ vuotiaana usein lukea sitä, mitä äidin hyllystä löytyi, tai lainata niitä ”jo vähän vanhempien” kirjoja kirjastosta. Jos se innostaa lukemisen pariin – go for it!

2. Lukea saa missä tahansa ja kirjoissa saa näkyä elämä.

Sain itse aina lapsena lukea aamu-, väli- ja iltapalalla ruokapöydässä. Illallinen erikseen, mutta tällaisilla pikkuaterioilla luin aina kirjaa. Ja mielestäni se on maailman ihanin näky: lapsi ruokapöydän ääressä mutustamassa leipää kirja kädessään. Ei haittaa jos kirjaan tulee vähän jugurttia tai banaania kulmaan, kirjoissa saa näkyä elämä. Niitä saa raahata kassin pohjalla ja lukea metrossa, trampoliinilla tai vessassa. Viime aikoina meillä on näkynyt aamupala- ja iltapalapöydässä esimerkiksi: Musse & Helium, Nolo elämäni ja Koiramies, josta on juuri ilmestynyt uutuus Pipot & Rangaistus.

3. Jos lukee kirjaa, saa valvoa myöhempään kuin ilman kirjaa.

Isompien lasten kanssa vinkki numero ykkönen! Illalla saa valvoa puoli tuntia tai tunnin pidempään, jos lukee kirjaa sen aikaa. Eli sovitaan puoli tuntia aiempaa myöhäisempi nukkumaanmenoaika, jos sen viimeisen puoli tuntia lukee kirjaa sängyssä. Toimii ihan super hyvin! Meidän lapset rakastavat lukea illalla sängyssä jännittäviä seikkailukirjoja, kuten Soturikissoja tai Uljasmaa-sarjaa.

4. Kirjoja lahjaksi ja lukemaan lahjominen.

Kouluvuoden päätteeksi saa valita uuden kesälomakirjan palkinnoksi suoritetusta kouluvuodesta ja jouluisin ensimmäinen annettava/avattava joululahja aamulla on joululomakirja, jonka parissa vierähtää heti aamulla muutama tunti, niin aatto ei ehkä tunnu niin pitkältä. Ja lukemaan lahjominen toimii yksinkertaisimmillaan esimerkiksi niin, että puoli tuntia kirjan lukemista = puoli tuntia lisää ruutuaikaa. Vaikka kiinnostus kirjaa kohtaan ei tällöin ole sisäsyntyistä, puoli tuntia on jo hyvä aika päästä sisään uuteen kirjaan ja ehkä sitä kautta kiinnostua lukemaan se myös loppuun. Ja jos ei, niin ainakin lapsi luki sen puoli tuntia.

5. Lapsi valitsee itse mitä lukee tai mitä luetaan.

Etenkin pienempien kanssa toimii mainiosti kahden vaihtoehdon taktiikka, eli aikuinen valitsee, että nyt luetaan, ja lapsi saa valita sitten kahdesta vaihtoehdosta sen mitä haluaa luettavan. Siihen on hyvä valita kaksi vähän erilaista kirjaa, niin lapsi voi valita sen kirjan, joka sillä hetkellä tuntuu kiinnostavammalta tai mätsää paremmin energiaan. Kirjastoreissuilla ja kirjakaupassa on hyvä antaa lapsen valita niitä kirjoja hyllystä, joista tykkää, mutta toki aikuinenkin voi auttaa löytämään sieltä kiinnostavia kirjoja, koska lapset eivät aina edes yllä itse löytämään kaikkia hauskoja kirjoja.

6. Kirjoja joka puolilla kotia helposti saatavilla ja herättämässä kiinnostusta.

Meillä on värikkäitä ja sekalaisia kirjapinoja keittiössä, olohuoneessa, portaissa matkalla yläkertaan ja jokaisessa makuuhuoneessa. Vessassa on sarjakuvalehtiä ja lastenhuoneessa kirjat on helposti saatavilla. Kirjastokirjat laitetaan aina esille houkuttelevasti, enkä koskaan valita siitä, jos kirjoja on kertynyt paljon sohvapöydälle sotkuiseksi kasaksi. Kirjasotku = hyvä sotku!

7. Suosikkihahmot ja -leffat saavat näkyä myös kirjoissa.

Ah, TÄMÄ! Vaikka aikuista ei aina kiinnostaisi kaikista eniten lukea jotain piirroshahmokirjaa, ne hahmot ovat tärkeitä lapsille ja jos ne auttavat lapsen kirjojen pariin, se on sen arvoista. Ja onneksi minun kokemuksellani piirroshahmokirjatkin ovat esim. tässä pian 12 vuoden vanhemmuuden aikana parantuneet todella paljon – toki hyviä klassikkohahmoja oli jo omassa lapsuudessani, kuten vaikka Risto Räppääjä. Rakastan sitä, että kaikki kolme meidän lukutaitoista lasta ovat nauraneet samoille kauheille makkaroille ja Herra Lindbergille kuin itsekin nauroin lapsena. Risto Räppääjissä, Supermarsuissa ja vaikka Disneyn kirjoissa on paljon hahmoja ja kivaa luettavaa. Risto Räppääjä -kirjoja on saatavilla jo pitkästi yli kaksikymmentä. Upeita kuvituksia ja elokuvamaisuutta löytyy myös Musse & Helium -sarjasta, joka sopii hyvin jo eskarilaisesta alkaen.

8. Ratkaisu arjen haasteeseen tai helpotus isoihin tunteisiin voi löytyä kirjasta.

Monia tunteita tai uusia tilanteita on helpompaa käsitellä yhdessä lapsen kanssa kirjojen avulla. Suosittelen tähän lämpimästi esimerkiksi Maaret Kallion Murkens -sarjaa, josta on ilmestynyt jo kaksi kirjaa. Molemmissa käsitellään jotakin tärkeää tunnetta lempeästi ihanan ja samaistuttavan tarinan kautta. Isommille taas tähän tarkoitukseen suosittelen itsenäisesti luettavaksi esimerkiksi Isosisko -sarjaa, joissa pääosassa on Elinan & Sofian Elina.

9. Tunnista lapsen kiinnostuksen kohteet ja vinkkaa kirjoista, jotka kertovat niistä lisää.

Jos lapsi on kiinnostunut mysteereistä tai jännityksestä, ehdota vaikka Pet Agents -sarjaa (Kahdeksas kirja Tehtävä kuussa ilmestyi juuri) tai Lasse-Maijan etsivätoimistoa. Jos supersankarit ovat juuri nyt kova juttu, miten olisi Loki: Pahisjumalan päiväkirja ja hyvyyshaaste? Älä myöskään aliarvioi pissakakkajuttujen voimaa. Hulluja satuja -kirjat vetävät lapsia puoleensa kuin ilmaiset ämpärit suomalaisia. Ne kiinnostavat yllättävän monen ikäisiä lapsia. Bonusvinkkinä se, että lapsia hyvin usein kiinnostavat sellaiset lapset, jotka tekevät jotain vähän kiellettyä tai hurjaa. Klassikot kuten Astrid Lindgrenin kirjat, esimerkiksi Vaahteramäen Eemeli ja Peppi Pitkätossu innostavat vuosikymmenestä toiseen. Tänä vuonna vietetään Vaahteramäen Eemelin juhlavuotta ja vanhemmillekin on täytettäväksi Vaahteramäen Eemelin metkukirja, johon voi täyttää oman lapsen tai lasten hauskimmat metkut!

10. ”Ruutuvapaa tunti” koko perheellä.

Ruutuvapaa tunti voi kalskahtaa karmealta, ettäkö päivässä tai herranjumala viikossa olisi vain yksi ruutuvapaa tunti. Mutta se ei tarkoita sitä, että vain yksi tunti päivässä olisi ruutuvapaata, vaan se tarkoittaa, että koko perhe pitää yhtäaikaa täysin ruutuvapaan tunnin, jolloin puhelimia ei edes vilkaista. Tämä ainakin meidän suurperheessä toteutuu paljon harvemmin ”vahingossa” ellei vaikkapa ulkoilua lasketa mukaan. Kaikki meistä pitävät ruutuvapaata joka päivä ja paljonkin, mutta se ei aina tapahdu yhtäaikaa. Monesti olen muuten tämän ruutuvapaan tunnin aluksi ilmoittanut, että alan nyt lukemaan ääneen kirjaa XX ja ne jotka haluavat, voivat tulla kuuntelemaan. Ruutuvapaalla tunnilla on luettu esimerkiksi Nata Salmelan ja Jasmin Hamidin RAHA, josta heräsi loistavia keskusteluita porukalla. Viime kerralla luettiin juuri aiemmin mainittu Murkens, ja sitä edellisellä kerralla Lola Odusogan Lolan suuri salaisuus.

+1: Lyhyet lukutuokiot avuksi, jos kirjat tuntuvat tosi vaikeasti lähestyttäviltä.

”Luetaan joka ilta yksi luku tätä kirjaa” on jo paljon enemmän kuin ”ei lueta ollenkaan”. Jos lapsi on haluton kuuntelemaan iltasatua, kannattaa aloittaa lyhyistä tuokioista, kirjoilla joissa on paljon värikkäitä kuvia ja kiinnostavia tapahtumia. Viimeksi kun käytin tätä viiden-kymmenen minuutin tai yhden luvun taktiikkaa, se johti siihen, että lapsi sanoikin, että ”Mä haluan että sä luet tän koko kirjan mulle nyt heti!”. Ja se oli muuten Risto Räppääjä. Ei luettu ihan koko kirjaa heti yhdeltä istumalta, mutta jatkettiin seuraavina iltoina myös. Se voi oikeasti olla tosi pienestä hetkestä kiinni, että kiinnostus taas herää.

ALEKOODI: Koodilla saa 25% alennuksen koko kirja.fi-verkkokaupan valikoimasta. Alennus lasketaan kassalla koko ostoskorista. Nyt siis kannattaa ostaa kesälomakirjat itselle ja lapsille 25% edullisemmin! 

Toivottavasti tässä tuli joku uusi vinkki, jos siellä kamppaillaan kirjoista kiinnostumisen kanssa! Saa myös mielellään jakaa omia vinkkejä, jaan niitä Instagramissa storyjen puolella! Ihanaa kirjakesää 2023!

Kaupallinen yhteistyö: Novart 

Aivan uskomatonta, mutta niin se vain on, että meidän keittiöremontista tulee tuota pikaa kuluneeksi jo kolme vuotta. Aika on mennyt kuin siivillä, koska ihan vastahan meidän huikea keittiöasentaja tuli tänne aina jo aikaisin aamulla asentelemaan keittiötä koko päiväksi ja me nautittiin hellesäästä päivisin lasten kanssa rannalla. Keittiöstä sitä ajan kulua ei kyllä huomaa, mutta mennään siihen ihan kohta, kun jaan kokemuksia Novart-keittiöstä kolmen vuoden ajalta.

Keittiömaailmasta Novart

Joku teistä voi ehkä hämmentyä, mikä Novart, eikö meillä olekaan Keittiömaailman keittiö? No onhan meillä, mutta Keittiömaailman takana ollut kotimainen Novart yhdisti kaikki brändinsä yhteisen Novart-nimen alle tässä hiljattain, eli Keittiömaailma ja sen tutut kotimaiset design keittiöbrändit A’la Carte -keittiöt ja Petra-keittiöt ovat nyt nimeltään Novart. Eli jos vaikkapa haaveilet samantyylisestä keittiöstä kuin meillä, niin oikea osoite on novart.fi. 

Elämämme ensimmäinen remontti oli keittiöremontti

Keittiöremontti oli meidän ihan ensimmäinen isompi remontti, koska tämä on meidän ensiasunto. Meillä ei ollut mitään aiempaa kokemusta muusta kuin seinien maalaamisesta, joten koko remonttiprosessi oli todella jännittävä ja hieman kauhistuttavakin etukäteen. Käytimme keittiöön ison summan rahaa ja suunnittelimme sen meille parhaita toimintoja ja materiaaleja hyvin tarkasti pohtien mahtavan keittiösuunnittelijan Katin avustuksella. 

Keittiön suunnitelmat, tasotila, lattiatila ja materiaalivalinnat herättivät valtavasti keskustelua ja huomiota blogin ja Instan puolella ja yllätyinkin siitä, miten intohimoisesti muut ihmiset suhtautuivat meidän keittiöremonttiin. Välillä remppaprosessin aikana epäilevät kommentit saivat kyseenalaistamaan omia valintoja, vaikka oltiin itse todella tyytyväisiä kaikkeen mitä oltiin tilattu. 

Nyt kolme vuotta myöhemmin voin sanoa käsi sydämellä, että teimme juuri ne oikeat valinnat meidän keittiöön. Keittiö on ollut aivan todella toimiva ja kaunis ja oikeastaan muuttanut koko ruuanlaiton dynamiikan meidän perheessä. Me kaikki rakastamme kokata tässä keittiössä ja se on lisännyt Oton ruuanlaittoa n. 1000%. Myös lasten on helppo leipoa kavereiden kanssa tässä keittiössä ja parasta on se, että keittiöstä näkee hyvin ruokailutilaan ja olohuoneeseen, se on helpottanut paljon arkea vauvan ja nyt taaperon kanssa. Lisäksi olen tosi iloinen siitä, että valitsimme kotimaisen avainlippumerkityn keittiön, joka on vastuullisesti ja laadukkaasti valmistettu ja asennettu. Se sekä nostaa kotimme arvoa että tuntuu tärkeältä ja fiksulta valinnalta. 

Novartilla on vahvat juuret suomalaisessa käsityöperinteessä. Keittiöiden valmistus alkoi Nastolan tehtaan tontilla jo vuonna 1945. Nykyisin Novartin tehtaalta lähtee sata keittiötä päivässä suomalaisiin koteihin. Paikallinen tuotanto vähentää logistiikkaa ja keskittyy kestävään tuotantoon. Novart on Suomen suurin keittiökalustevalmistaja ja sitoutunut noudattamaan Science Based Targets Initiative sitoumusta, jossa vähentämällä tuotannon ja kuljetusten hiilidioksidipäästöjä Novart vaikuttaa omalla toiminnallaan lämpötilan nousun rajoittamiseen 1,5 asteeseen. Vähäpäästöisyydestä kertova M1-merkki kattaa lähes koko Novartin valikoiman ja Novartin tärkein raaka-aine eli puu tulee lähes sataprosenttisesti sertifioiduista metsistä.

Rakastan meidän tilavaa Nerosteinin Noble Supreme White kvartsikomposiittitasoa, jonka vaalea ja ajaton väri tuo ihanasti valoa ja jonka ääreen mahtuu koko perheen ja/tai ystävien kanssa kokkailemaan. Tykkään ihan älyttömän paljon meidän A’la Carte -keittiöiden vaaleanharmaista kaapistoista ja rakastan messinkisiä yksityiskohtia kuten vetimiä ja hanaa, jotka ovat kestäneet käytössä todella hyvin.

Onko aamiaiskaappi ollut tarpeellinen?

Aamiaiskaappi on ollut juuri niin nerokas kuin toivoinkin. Sinne mahtuvat kaikki meidän pienkodinkoneet ja näin tasot saa pidettyä tyhjänä. Säilytämme siellä aamiaisastioita ja -tarvikkeita, kahvinkeitintä, leivänpaahdinta ja mikroaaltouunia. Myös aamiaiskaapissa oleva Nerosteinin kvartsikomposiittitaso on ollut huikea, koska ei haittaa vaikka sen päälle roiskuisi kahvia tai kauramaitoa tai mitään muutakaan. Se kestää kaiken sähellyksen, jota meidän kuusihenkinen perhe saa kaapissa aikaan.

Kaapin alla olevat kuivaruokalaatikot ovat kovassa käytössä. Rehellisyyden nimissä, ne menevät kyllä usein sotkuun. Mutta ne on myös tosi helppo siivota, koska kaiken näkee kätevästi kerralla, eikä tarvitse kaivella mitään mistään kaappien takaosista piilosta, jonne helposti unohtuisi asioita.

Riittääkö säilytystila?

Säilytystilan määrä oli toinen juttu, jonka riittävyyttä moni epäili etukäteen. Me kuitenkin maksimoimme sekä säilytystilan että tasotilan, joka näihin neliöihin oli mahdollista laittaa. Ja meille tämä on riittänyt vallan mainiosti meidän tarpeisiin. Tiesimme jo alunperin, että haluamme seinälle vielä avohyllyn juomalaseja varten ja se on ollut hyvä siinä. Laseja on aina käden ulottuvilla. Muuten keittiön omien kaappien ja laatikoiden säilytystila on riittänyt meille mainiosti. Laatikot on ollut helppo pitää siistinä ja imuroimme ja pyyhimme ne säännöllisesti. Myös kattoon asti ulottuvat yläkaapit ovat toimineet loistavasti harvemmin käytössä olevien astioiden ja esimerkiksi juhlatarvikkeiden säilytyksessä. 

Yksi laatikko keittiöstä on myös edelleenkin mun työkäytössä, se on sellainen kauhujen laatikko, johon jemmaan kaiken ja käyn sen läpi aina kerran vuodessa, kun se ei mahdu enää kiinni. Se kertoo ehkä parhaiten säilytystilan riittävyydestä meille, että on hyvin tilaa pitää tällaista paperilaatikkoakin siellä.

Kokemuksia Siemensin kodinkoneista keittiössä

Siemensin kodinkoneisiin olemme olleet myös todella tyytyväisiä, etenkin sähkön hintojen kallistuttua. Meidän iQ500 Höyryuuni on ollut ihan loistava ja energiapihi. Olemme myös olleet todella iloisia siitä, että se on ylempänä, jolloin uuniin on helppo laittaa tavaraa, eikä tarvitse kyykistellä. Lisäksi se on mainiosti taaperon ulottumattomissa, mikä helpottaa, kun hän ei ole päässyt sitä koskemaan. Uunin pyrolyysipuhdistus on huippuominaisuus, koska sen avulla uuni puhdistuu ihan itsekseen, eikä tarvitse hinkata ja menettää hermoja. Uuni ei kuumene lainkaan ulkoapäin, mikä on myös turvallisuutta lisäävä tekijä lapsiperheessä.

Myös meidän kaunis Siemensin liesitaso ja aktiivihiili-liesituuletin on ollut ihan paras juttu ikinä. Se on todella helppo pitää puhtaana, perinteistä liesituuletinta ei todellakaan pesty kerran viikossa, mutta tämän osat pyöräytämme tiskikoneessa vähintään joka viikko edelleen näin kolmen vuoden jälkeen. Tiskikonekin on Siemensin ja se on ollut huippu myös käytännössä. Siellä saa pestyä nopeasti ja energiatehokkaasti ison satsin astioita ja se kuivaa astiat ihan kuivaksi – ollaan siis pärjätty todella hyvin ilman astiankuivauskaappia, mitä moni ihmetteli myös. Ne astiat joita ei koneessa voi pestä voi kuivata heti käsinpesun jälkeen ja niitä on onneksi vain muutama. 

Siemensin integroidut jääkaappi sekä pakastin ovat olleet myös erinomaiset. Ei todellakaan ole ikävä pakastimen sulattamista, tämä pakastin pitää itse huolen itsestään ja meidän tehtäväksi jää vain pakastaa mitä mieli tekee. Oli onni onnettomuudessa, että vaihdoimme kaikki keittiön laitteet uusiin ja kaikkein energiatehokkaimpiin juuri ennen kuin energian hinta lähti nousuun. Ei ole tarvinnut pihistellä kokkailussa tai uunin käytössä. 

Mitä tekisin toisin?

Jos jotain saisin muuttaa keittiön suunnitteluprosessista, lisäisin pari pistorasiaa! Ei osattu ajatella, että olisi kätevää lisätä vielä pari lisää esimerkiksi tason toiseen päätyyn, kun nyt jo lisäsimme pistorasioiden määrää siitä mitä vanhassa keittiössä oli. Sitä olen harmitellut jälkikäteen, kun ei tajuttu. Mutta mitään muuta en muuttaisi. 

Rakastan meidän keittiötä juuri tällaisena ja uskon sen kestävän aikaa hyvin kymmeniä vuosia, juuri kuten toivoimmekin. Jos joskus alkaa kyllästyttää joku, harmaan ja valkoisen kaveriksi on todella helppo vaihtaa vaikka pastelliväriset tai mustat vetimet ja hana, joilla saa jo tosi paljon ilmettä muutettua. Mutta toistaiseksi rakastan messinkisiä yksityiskohtia ihan yhtä paljon kuin kolme vuotta sitten, eikä ole mitään aikeita tehdä mitään muutoksia tähän keittiöön. 

Tässä keittiössä on luotu valtavasti muistoja. Seisoin meidän keittiössä kokkaamassa uunifetapastaa, kun neljäs synnytykseni käynnistyi. Tälle tasoille katoimme upeat kastejuhlaherkut pitkäksi ja näyttäväksi grazing tableksi. Tällä tasolla olemme leiponeet lasten kanssa piparkakku-Tylypahkan ja Otolle värikkään karkkikakun. Tämän tason päälle on katettu niin jouluruuat kuin synttäriherkutkin moneen kertaan ja kokattu yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa niin sushia, pizzaa, tortilloja kuin bowlejakin. Tämän tason äärellä olen kirjoittanut kirjaani sata sivua ja käynyt läpi mun elämän vaikeimpia asioita samalla päästäen niistä irti. Melkein itkettää, kun mietin miten paljon ihania ja tärkeitä muistoja tullaan vielä tässä keittiössä luomaan yhdessä. Tämä keittiö on todellakin meidän kodin sydän, kuten sanonta kuuluu.

Voin edelleen sanoa saman kuin kesällä 2020: olen superhyperextramegatyytyväinen!

Jos teillä on keittiöremontti ajankohtainen, suosittelen ehdottomasti käymään Novart-myymälässä ja juttelemaan asiantuntevan keittiösuunnittelijan kanssa. Novart-myymälöitä löytyy useista isoista kaupungeista aina Ouluun ja Rovaniemelle asti. Meidän keittiöstä olisi tullut todella eri näköinen ilman osaavaa suunnittelijaa, eikä varmasti oltaisi siihen yhtä tyytyväisiä kuin nyt ollaan oltu. Novartin ammattilaiset auttavat mielellään ja suunnittelukäynti on ilmainen, eikä sido mihinkään.

Moikka ihanat! Ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia ihan tänne blogin puolelle, kun viime aikoina ei ole tullut sitä tehtyä. Tämä vuoden alku on ollut rankempi kuin osasin odottaa, mutta pikkuhiljaa mieli alkaa olla valoisampi ja alan palata takaisin niille raiteille, joilla vielä toiveikkaana vuoden ensimmäisenä päivänä olin. Kyllä tällä vuodella voi olla mulle vielä paljon hyvääkin annettavaa. Pitää vain avata sydän uusille mahdollisuuksille ja ihanille asioille ja olla valmiina vastaanottamaan niitä. Vuosi on vasta ihan alussa, ja sen, että se alkoi surullisissa merkeissä ei tarvitse määritellä koko loppuvuoden suuntaa.

Ja oikeastaan musta tuntuu, että nyt kun hautajaiset ovat olleet ja ollaan saatu käsitellä surua yhdessä läheisten kanssa ja jättää jäähyväiset, on mieli kevyempi ja huomaan helpommin taas niitä hyviä juttuja. Vaikka suru ja ikävä ei koskaan poistu täysin, nyt on taas tilaa myös ilolle ja ihanille asioille. Jo heti eilen sain hyviä uutisia, joilla voi kenties olla suurikin vaikutus tämän vuoden tekemisiin. Kerron siitä lisää vielä myöhemmin.

Tänään meillä oli kuopuksen 1,5-vuotisneuvola ja hän oli kasvanut niin hienosti! Neuvolan vastaanotolla hän piirteli innoissaan paperin täyteen ja sai kehuja ilmiömäisestä kynäotteestaan. Kuopukselle kuuluu oikein hyvää. Hän on alkanut puhumaan pikkuhiljaa sellaisia kahden sanan lauseita ja yöunetkin ovat sujuneet hieman paremmin viime aikoina. Katkonaisille unille tammikuussa löytyi selitykseksi se, että hampaita tuli todella rivakassa tahdissa monta lisää.

Kolmonen täytti viime viikolla jo kuusi vuotta ja hyväksyttiin hänelle eskaripaikka. Niin jännittävää! Odotan kyllä eskaria innolla, sillä meillä ainakin koululaiset tykkäsivät tosi paljon olla eskarissa aikanaan ja se oli jotenkin sellainen tosi kiva elämänvaihe. Mutta en kyllä silti kestä, että ensi vuonna meidän kolmas vauva menee muka jo kouluun, miten! No, ei pidä hötkyillä, ensin tässä on vielä tämä dagiskevät ja sitten pitkän kesäloman jälkeen eskarivuosi. Mutta kokemuksesta tiedän, että se menee hurjan nopeasti ja kohta sitten odotellaan jo sitä koulun alkua.

Oton kanssa vietimme viime viikolla yhdeksättä hääpäivää ja 12. vuosipäivää. Otto antoi mulle hääpäivälahjaksi Soda Streamin ja sen kanssa ikuisen ylläpidon – hän kuulemma pitää aina huolen, että mulla on tuoretta hiiliihapotettua vettä saatavilla ja pullot puhtaana! Voin kertoa, että tämä käytännöllinen lahja yhdessä ylläpitopalvelun kanssa oli ehkä yksi romanttisimmista jutuista, mitä oon ikinä saanut. Otto tietää tasan mitä kaipaan ja on valmis huolehtimaan, että saan sen. Ihana! Mäkin annoin Otolle hääpäivälahjan, mutta se jääköön meidän kahden väliseksi. Oli tyytyväinen lahjaansa hänkin. Käytiin myös kahdestaan syömässä ravintola Hugossa Oulussa ja oli kyllä herkullista ruokaa.

Tällä viikolla mulla on ihan täysi työviikko, mutta ensi viikolla lapset ovat hiihtolomalla ja suunnitelmissa on itsekin tehdä vähän lyhyempää päivää. Ajateltiin käydä ainakin laskettelemassa koko perhe tässä Helsingin lähellä jonain päivänä. Muuten ollaan varmaankin aika paljon kotona ja ulkoillaan ja rentoudutaan. Kaksi Oulun reissua ajomatkoineen tälle vuodelle on jo tehty, joten nyt tekee hyvää olla ihan vaan kotiympäristössä, eikä matkustella minnekään. Ihanaa kun hiihtolomalla meidän isotkin ovat enemmän kotona, kun ei ole koulua ja harrastuksia. Aiotaan käydä myös meidän toisen koululaisen kanssa katsomassa Titanic leffassa, kun siitä ilmestyy se 25-vuotisjuhlaversio! Siitä tulee varmasti ihanaa. Ollaan molemmat nähty se leffa varmaan ainakin kymmenen kertaa, mutta koskaan siihen ei kyllästy.

Meillä on paljon kivoja suunnitelmia tälle vuodelle ja tässä vuoden alussa on aina jännittävä fiilis, kun ei vielä tiedä mitkä kaikki niistä tulevat toteutumaan tai mitä muuta uutta ja jännää universumi heittää meidän tielle. Mutta olen varma, että tästä vuodesta tulee vielä hyvä vuosi. Olen toiveikas ja olen kiitollinen niin paljosta. Ihanaa huomista ystävänpäivää kaikille ja valtavan suuri kiitos vielä kaikista lämpimistä ajatuksista ja kauniista sanoista, joita olette lähettäneet. <3

Perjantaina 13. päivä sain kuulla ne kaikkein surullisimmat uutiset: rakas pappa oli kuollut. Osasin valmistautua uutiseen, sillä edellisen päivän vietin papan luona aamusta iltaan sairaalassa Oulussa ja selvää oli, että kun sieltä illalla lähdin halattuani pappaa viimeisen kerran, en enää koskaan tulisi häntä näkemään. En olisi millään halunnut lähteä ja viimeinen halaus tuntui siltä kuin sydäntä olisi revitty rinnasta. Kuiskasin papalle, että rakastan maailman eniten ja päästin irti. Pappa ei sitä enää kuullut, mutta onneksi päivällä olin saanut sanottua kaiken mitä halusin niin, että hän oli vielä hereillä ja tiesi kuka hänelle puhuu. Onneksi pappa ei jäänyt yksin mun lähtiessä, meitä oli kaikki läheiset siellä papan luona yhdessä. Silti lähteminen tuntui ihan hirveältä.

Nyt olen ehtinyt elää tiedon kanssa jo muutaman päivän. Kun äiti soitti ja kertoi uutisen, tuli ensimmäinen itku ja tärinä. Tärisin kuin horkassa, vaikka olin kotona lämpimät vaatteet päällä. Onneksi Otto lohdutti ja halasi mua. Lapset olivat jo nukkumassa, ja sain käsitellä asiaa ensin rauhassa. Viime päivinä suru on ollut läsnä. Ei kokoajan, ei niin etten olisi toimintakykyinen. Mutta niin, että aina tilaisuuden tullen se yllättää varkain ja pyyhkäisee yli kuin valtava tsunami.

Kuten lauantaina, kun etsin kaupassa marenkeja ja näin Pullavat hyllyssä. Pullavaa vein aina papalle kun käytiin kylässä. Unohdin ostaa marengit ja kaurakeksit kakkua varten, kun oli vaan pakko lähteä pois. Tai kun istuin autossa odottamassa Ottoa, joka oli hakemassa lasta laulutunnilta, ja kuuntelin Benjaminin uutta bängeri UMK-biisiä. En huomannut ajoissa, että biisi loppui ja uusi biisi ehti alkaa, kun kuulin tekstarin kilahduksen puhelimesta. Pian huomasin lukevani kutsua papan hautajaisiin näiden sanojen tahtiin:

Meidän kehot vanhenee
Niin se vaan menee
Mut loppuun asti mieli viel juoksee
Juokse mun kaa, juokse mun kaa
Kunnes sammutaan
Ei aika ainakaan lisää tuntejaan
Joten kunnes kaikki laitteet suljetaan
Nauti mun kaa, nauti mun kaa
Kunnes sammutaan

Itkin silmät päästäni. Otto tuli takaisin autoon, lohdutti ja sanoi, että juuri tästä syystä hän ei ole soittanut ollenkaan musiikkia autossa viime päivinä, kun tietää, että musiikki on mulle kaikkein pahin itkettäjä, kun oikea biisi osuu kohdalle.

Ei nämä päivät ole olleet itkua täynnä. Neljän lapsen arjessa on niin paljon organisoitavaa, että ihan jo tavalliset arjen askareet vievät ajatukset tehokkaasti muualle. Olen keskittynyt tekemään kivoja asioita ja ollut kiitollinen siitä, että rinnallani on juuri Otto, joka käsittelee mua normaalistikin kuin kukkaa kämmenellä, mutta nyt vielä silkkihansikkain. Otto naurattaa mua oikeissa kohdissa, huomioi mua ekstra ihanasti, kurvaa autolla Lindt-Outletiin pyytämättä hakemaan mango-Lindoreita ja antaa mun surra tai olla surematta juuri omalla tavalla. Rauhassa yksin tai kainalossa, leipomalla tai askartelemalla. Siivoaa mun sotkut pyytämättä, auttaa mua kaikessa ja ottaa koppia siitä, että arki pysyy kasassa. En tiedä mitä tekisin ilman, enkä haluakaan tietää.

Ja onneksi on lapset. Lapset, jotka suhtautuvat niin mutkattomasti kaikkeen ja joiden elämä rullaa eteenpäin, vaikka mulla tunteet myllertääkin. Heidän kanssa kaikki murheet unohtuu tehokkaasti.

Vuosi ei alkanut lainkaan niinkuin etukäteen oletin. Ei tasaisen mukavasti ja inspiroivasti, ei uutta luoden ja töistä voimaantuen. Nyt se alkoi näin. Mun täytyy antaa itselleni aikaa, mutta myös palata pikkuhiljaa töiden pariin. Tunnen edelleen inspiraatiota ja iloa mun töistä ja uskon, että arkeen paluu tekee hyvää. Sain ottaa muutaman päivän hiljentymiseen perheen kanssa ja nyt olen valmis jatkamaan. En ilman pysähdyksiä, en ilman surun hyökyaaltoja aina välillä. Mutta kuitenkin eteenpäin. Viiden vuoden takaisen mummun kuoleman jälkeen olen oppinut, että ikävä ja suru ei koskaan lopu, mutta hellittää kyllä otettaan, väistää takavasemmalle.

Päivä kerrallaan eteenpäin.

Vuoden viimeistä viedään ja on perinteisen vuosikoosteen aika. Olen tehnyt näitä vuosikoosteita ihan alusta asti. Ensimmäisenä vuonna en vielä osannut tehdä kollaaseja, mutta hyvin sitä vuoden kulkua hahmotti ilmankin. 2012 vuodesta eteenpäin löytyy vuosikooste kollaaseineen jokaisesta vuodesta. Miten ihanaa, että voi palata kaikkiin meidän yhteisiin vuosiin näiden kautta ja muistella mitä kaikkea meille onkaan tapahtunut vuosien varrella. Mutta noniin, koska tästä postauksesta tulee vähintään yhtä pitkä kuin aiemmista, niin aloitetaan sen pidemmittä puheitta tämän blogin kahdestoista vuosikooste.

Tammikuu

Vuosi alkoi rauhallisissa tunnelmissa kotona. Tammikuun alkupuolella suunnattiin Ouluun mun serkun valmistujaisiin ja moikkaamaan mun pappaa. Meidän kuopus aloitti sormiruokailun 5kk iässä ja se alkoi sujumaan heti hienosti. Ostettiin tammikuussa myös lentoliput New Yorkiin huhti-toukokuulle meidän perheelle ja Oton siskolle. Siitä alkoi jännittävän reissun odotus ja jännitys, että päästäänkö matkaan, koska koronatilanne oli edelleen vielä melko epävarma.

Ulkoiltiin paljon ja nautittiin lumisesta talvesta. Luisteltiin, tehtiin lumiukkoja, käytiin pulkkamäessä ja kävelyllä. Pidin tammikuun melko väljänä töiden suhteen joten pystyin itsekin aloittamaan vuoden tosi rennoissa merkeissä. Tammikuu oli ihana talvinen kupla, jota muistelen lämmöllä.

Helmikuu

Kuukausi alkoi kuopuksen puolivuotispäivällä ja kolmosen 5-vuotissynttäreillä ja heti perään meidän kahdeksannella hääpäivällä. Mun äiti oli meillä käymässä synttäreiden kunniaksi ja vietti vähän pidemmänkin ajan, koska helmikuussa oli myös mun sukulaisen hautajaiset, joissa käytiin yhdessä. Kuopus oppi helmikuussa istumaan itse ilman tukea ja vietettiin myös hiihtolomaa rennosti kotona. Helmikuun loppupuolella Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika tuntui pysähtyvän. Halasin silloin tiukasti meidän lapsia ja se tuntui vaan niin käsittämättömältä. Hirveintä on se, miten pitkään sota on jatkunut ja miten koko maailma on vaan turtunut siihen, minä mukaan lukien. Ei olisi voinut kuvitellakaan vielä pari viikkoa aiemmin mitä tulee oikeasti tapahtumaan, vaikka kovasti uutisointia seurasin ja mahdollista hyökkäystä spekuloitiin. Vaikka sota ei suoraan kosketa meitä, niin kyllähän se koskettaa koko Eurooppaa joka ikinen päivä ja uhkaa koko maailman turvallisuutta. Voi vain toivoa, että ratkaisuja alkaisi löytymään pian.

Maaliskuu

Käytiin maaliskuussa kuopuksen ja esikoisen kanssa yhden yön staycationilla hotellissa ja se oli ihanaa! Kuopus oppi myös konttaamaan, karhukävelemään, nousemaan seisomaan, kävelemään tukea vasten ja seisomaan ilman tukea, kaikki vain parin viikon aikana siinä 7kk päivän molemmin puolin. Maaliskuu oli taitojen suhteen siis hullua tykitystä mutta muistelen, että hän taisi nukkua siitä huolimatta edelleen ihan hyvin. Otto kävi jossain karkeloissa kavereiden kanssa ja meillä oli tyttöjen kanssa mocktail-ilta ja se oli hullun hauskaa. Valon määrä lisääntyi koko ajan ja oli ihanaa ulkoilla auringossa, kun pääsi kuitenkin edelleen pulkkamäkeen. Löydettiin kiva airbnb majoitus NYCistä ja varattiin se tulevalle reissulle. Maaliskuussa tuli TV:stä ulos myös meidän jakso Rikkaista ja Rahattomista, jonka kuvaamisesta on nyt siis kulunut jo pitkästi yli kaksi vuotta. Tein siihen liittyen Q&A-postauksen rahasta.

Huhtikuu

Vietettiin palmusunnuntaita ystävien kanssa ja pääsiäistä perheen kesken kotona. Vauva täytti kahdeksan kuukautta ja tässä kodissa tuli täyteen jo kaksi vuotta. Lumet alkoivat sulaa ulkona ja tuli lämpimämpää, nahkatakin sai kaivaa esiin. Meidän esikoisella oli upea kuorokonsertti huhtikuun loppupuolella ja heti sen jälkeen meille koitti vuoden jännittävin hetki: lähdettiin seuraavana aamuna koko perhe sekä Oton sisko kohti New Yorkia. Tästä reissusta oltiin puhuttu ja haaveiltu koko kevät. Meitä jännitti niin paljon ja samalla oltiin niin innoissamme, että tuntui että räjähdetään! Lento meni todella hyvin ja vaikka matkapäivä oli pitkä ja uuvuttava niin lopussa kaikki vaivannäkö palkittiin ja istuttiin meidän airbnbssä syömässä hampparia Brooklynissa ja mentiin jo ennen iltakasia nukkumaan koko perhe. Siitä alkoi ihan mieletön seikkailu ja vappuaattona oltiin Manhattanilla ja kierreltiin Midtownissa Times Squarella ja Bryant Parkissa.

Toukokuu

Kuukauden ensimmäiset yhdeksän päivää vietettiin vielä New Yorkissa. Hengailtiin Central Parkissa, käytiin Color Factoryssa, shoppailtiin 5th avenuella, kierreltiin vintageliikkeitä, käytiin American Museum Of Natural Historyssa ja MoMassa ja hengitettiin ja elettiin New York viboja. Katseltiin maisemia Top of the Rockista, ihasteltiin Harry Potter storea, kierreltiin leikkipuistoja ja nautittiin herkullisesta ruuasta. Koettiin ja nähtiin niin käsittämättömän paljon sillä reissulla ja tein postaukset niin nähtävyyksistä ja lapsiperhekohteista kuin kaikista käytännön asioistakin! Jokainen päivä oli seikkailu ja oltiin vaan niin uskomattoman kiitollisia ja fiiliksissä siitä, että oikeasti saatiin toteuttaa koko perheen yhteinen unelma ja kaikki meni niin hienosti. Äitienpäivänkin sain viettää vielä New Yorkissa ja sitten oli aika lähteä kotiin.

NYCin jälkeen mulla oli todella kiireinen toukokuu, kun yritin puristaa yli kuukauden työt vajaaseen kolmeen viikkoon. Mutta oli kyllä todella sen arvoista, sitä reissua me ei unohdeta koskaan. Mun äiti tuli myös käymään meillä kun vietettiin hieman myöhässä meidän 9-vuotiaan synttäreitä, kun ei uskallettu niitä järkätä juuri ennen reissua, ettei vaan kukaan tule kipeäksi.

Kesäkuu

Alkukuusta lapsilla oli päättäjäiset ja sitten alkoi kauan odotettu kesäloma. Käytiin myös kummipojan synttäreillä Turussa. Laitettiin pihaa ja terassia kuntoon ja oltiin vieraina Oton serkun kauniissa häissä Sipoossa. Tein kesäkuun ekat pari viikkoa töitä valmiiksi ja puolivälissä heti Oton synttäreiden jälkeen aloitin pienen kesäloman. Juhlittiin Oton synttärit Oton isän ja sisarusten kanssa meidän pihalla grillaten ja sen jälkeen olikin aika vuoden tokalle reissulle! Nimittäin sille roadtripille, joka meidän alunperin piti tehdä jo vuonna 2020, mutta joka koronan vuoksi tietysti peruuntui.

Me lähdettiin roadtripille tosi extempore-meiningillä eikä suunniteltu kauheasti. Varattiin aina seuraava majoitus vasta sitten kun oltiin lähdössä edellisestä ja ajeltiin sinne minne huvitti. Käytiin Tanskassa, Saksassa ja Ruotsissa. Nähtiin Tukholma, Malmö, Kööpenhamina, Lyypekki, Travemunde ja Hampuri ja käytiinpä Kolmårdenissakin. Se oli mahtava reissu! Nähtiin lasten kanssa niin paljon sielläkin. Ja aika paljon siitä reissusta kertoo se, että lapset on koko loppuvuoden kyselleet voidaanko ensi kesänä tehdä taas kunnon roadtrip. Roadtripin jälkeen vietettiin ihana juhanus kotona lasten kanssa ja nautittiin kesäisestä säästä ja lomasta.

Heinäkuu

Meidän kuopus oppi kävelemään kuun vaihteessa ja se oli niin hieno merkkipaalu! Käytiin uimassa melkein joka päivä ja nautittiin upeasta kesästä ja vapaudesta. Tehtiin päiväreissu Porvooseen ja meidän koululaiset matkustivat kuun loppupuolella mummun luokse Ouluun muutamaksi päiväksi. Heinäkuu oli täydellisen rento kesälomakuukausi. Ei tehty mitään kovin ihmeellistä, nautittiin vaan kesästä ja perheen yhteisestä ajasta. Alettiin myös opettaa kuopusta omaan sänkyyn nukkumaan alkuyöksi, kun siihen asti hän oli nukkunut aina koko yön meidän kanssa.

Elokuu

Elokuu oli vielä todella helteinen ja lämmin ja niinpä kesä tuntui jatkuvan ikuisesti, se oli ihanaa. Heti kuun alussa meidän kuopus täytti yksi vuotta ja juhlistettiin sitä läheisten kanssa. Käytiin retkellä Vuosaaren huipulla ja käytiin myös veneilemässä. Pidettiin perinteiset kuvaukset auringonkukkapellolla kesämekoissa ja käytiin uimassakin vielä elokuun loppupuolella meressä. Mun yritys täytti kuusi vuotta ja se oli hieno hetki myös. Kesäloma loppui ja lapset palasivat kouluun, kolmoselle ja vitoselle, jotka ovat monen mukaan alakoulun rankimmat vuodet, jolloin tulee paljon uutta. Ja paljon uutta on kyllä tullutkin. Olen ylpeä lapsista, miten hienosti he ovat ottaneet uusia asioita haltuun ja jaksaneet.

Syyskuu

Meidän supersynttärikuukausi eli syyskuu! Silloin on aina mun, meidän esikoisen sekä mun äidin synttärit. Mä täytin 31 vuotta ja esikoinen 11 vuotta. Käytiin leffassa koululaisten kanssa ja se oli niin kivaa. Loppukuusta lähdettiin isolla porukalla reissuun, jonka myös piti olla jo vuonna 2021, mutta päästiin vasta nyt. Siellä oli mukana Oton isä ja sisarukset puolisoineen ja meillä oli iso talo Pafosissa Kyproksella. Reissu oli niin ihana! Kyproksella lämpöä riitti vielä syyskuun lopussa ja lokakuun alussa runsaasti ja siellä oli paljon upeita kohteita ja tekemistä. Ihan loistokohde lapsiperheelle ja tuollaiselle useamman sukupolven reissulle, jokaiselle jotakin.  Lopetin juuri ennen reissua yöimetyksen ja se sujui yllättävän kivuttomasti. Myös reissussa me nukuttiin hyvin.

Lokakuu

Tehtiin lokakuussa meidän koululaisten huoneelle iso makeover ja jaettiin huone kahtia kerrossängyn avulla. Se oli hauska projekti ja onnistui tosi hyvin, vaikka aika paljon aikaa sen toteutus veikin. Tytöt ovat rakastaneet omia huoneitaan ensihetkistä alkaen ja ollaan niin iloisia, että tämä ratkaisu toimii meillä. Huoneproggiksen lisäksi lokakuussa oli ainakin ihan sikana töitä ja syysloma. Kävin myös Oton siskon kanssa nukkumassa yhden yön hotellissa, koska meidän taapero nukkui tosi katkonaisia öitä ja olin aika väsynyt. Se teki tosi hyvää. Kuun lopussa oli ihan kauheasti halloweenjuhlia (etenkin lapsilla) ja tuntuu että tein vaan erilaisia maskeerauksia joka päivä. Se oli kyllä ihan hauskaa, en valita. Pyhäinpäivä nyt lipsahti tähän kollaasiin mukaan, vaikka onkin vasta marraskuun puolella, mutta silloin käytiin viemässä kynttilä upeaan kynttilämereen Hietaniemen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.

Marraskuu

Marraskuussa oli Oton 12. isänpäivä ja juhlistettiin sitä tietysti brunssilla, kuten yleensäkin. Me kaivattiin iloa ja lämpöä marraskuun keskelle ja laitettiin joulukuusi jo ennen kuun puoliväliä. Marraskuussa juhlittiin myös esikoisen 11-vuotissynttäreitä, jotka siirtyivät kaksi kertaa syyskuulta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Päästiin Oton kanssa treffeille kun mun äiti oli meillä synttäreiden vuoksi ja se oli niin ihanaa kahdenkeskistä aikaa. Käytiin rennosti pizzalla Putte’sissa ja pyörittiin jouluvaloin valaistussa keskustassa. Piipahdettiin myös Turussa moikkaamassa kummipoikaa ja ihmeteltiin miten esikoinen kasvaa ihan älytöntä vauhtia ja ottaa kohta mut kiinni.

Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi humpsahti ohi aivan hetkessä, sillä se oli täynnä lasten esiintymisiä ja niiden harjoituksia, sekä joulujuhlia, joulukamppiksia ja joulukalenterin tekemistä. Lisäksi esikoisella oli vihdoin pormestarin itsenäisyyspäivän juhlat, jotka olisi pitänyt olla jo nelosella, mutta koronan vuoksi siirtyivät vitosluokalle. Ihanaa, kun ne pystyttiin vihdoin pitämään! Käytiin ystävien kanssa tuplatreffeillä Cheri-ravintolassa ja siellä oli todella herkullista ruokaa ja ihana tunnelma. Meillä oli niin hauska ilta! Jouluaattoa juhlittiin meillä kotona yhdessä mun äidin, Oton isän ja sisarusten sekä heidän puolisoiden kanssa. Meillä oli ihana ja lämmintunnelmainen joulu yhdessä rakkaiden kanssa. Nautittiin herkullisesta ruuasta, pelattiin Smart10-peliä ja naurettiin.

Tämä vuosi on ollut ihan käsittämätön. Ollaan koettu perheenä niin paljon ja toteutettu monia unelmia ja päästy tekemään paljon sellaista, mikä koronan vuoksi oli siirtynyt pitkän aikaa eteenpäin. Olen kiitollinen kaikesta, mitä ollaan koettu. Ollaan vietetty tosi paljon aikaa yhdessä ja se on mulle aina kaikkein arvokkainta.  Toki vuoteen on mahtunut aika paljon huonoja yöunia taaperon kanssa myös, mutta onneksi ollaan Oton kanssa voitu mahdollistaa kumpikin toisillemme aina tarvittaessa niitä kokonaisia hyviä öitä ja päiväunia. Ja nyt voin kuiskata tosi varovaisesti, että meidän taapero on nukkunut pian kaksi viikkoa putkeen kokonaisia öitä n. klo 21-07 heräämättä ollenkaan kertaakaan. Varmasti niitä uusia vaiheita taas tulee ja huonojakin öitä, mutta nyt nautitaan näistä yöunista niin kauan kuin niitä kestää.

Tänään vietetään koko perhe uuttavuotta kotona hodaribuffan ja leffaillan merkeissä ja pian suunnataan Ouluun sukuloimaan ja jatketaan joululomaa vielä, mutta palaan ensi vuoden puolella!

Toivotan kaikille ihanaa uutta vuotta ja toivottavasti koko maailmalle parempaa vuotta 2023 kuin tämä vuosi on ollut! <3 Kiitos ihan valtavan paljon kaikista kannustavista sanoista ja viesteistä, kokemuksista ja vertaistuesta, jota olette tänäkin vuonna jakaneet runsain mitoin. Se on mulle kultaakin kalliimpaa!