Tässä postauksessa aattelin kertoa miten meidän matkat meni, lähinnä siksi että jos joku miettii uskaltaako lähteä pienen lapsen kanssa junalla pitkälle matkalle. Helsinki – Oulu -välihän on lyhyimmillään sen 6,5 tuntia jonka meidänkin matkat kesti ja täytyy kyllä sanoa että ton kauempaa ei oltais kyllä varmana jaksettu Tiaran kanssa. Eli mentiin siis pendolinolla ja pendolinossa oli muutenkin se kiva et siellä on paremmin tilaa ja helpompi liikkua kun noissa vanhemmissa junissa.
Menomatka:
+ Emmis seurana
+ Tiara oli niin nätisti koko matkan ettei mitään rajaa
+ Juteltiin suunnilleen koko junavaunun kaikkien matkustajien kanssa kun Tiara oli niin kova tutustumaan
+ Oltiin perillä jo 15.30
– Tiara nukkui koko matkan aikana yhteensä vain 40 minuuttia ja nekin kolmessa eri pätkässä sen kuuden ja puolen tunnin aikana
– Meidän istumapaikat oli ihan hirveen kaukana vaunupaikoista vaikka se myyjä sanoi että laittaa meidät ihan vaunupaikan viereen, eli ei voitu nukuttaa neitiä vaunuihin
– Vaunu oli täynnä pieniä lapsia jotka kaikki kilju ja huusi niin oli hieman rauhatonta
Tulomatka:
+Oltiin ihan vaunupaikan vieressä joten pystyin nukuttamaan Tiaran vaunuihin
+ Tiara nukkui kolmet päikkärit jotka kaikki kesti 30min-1h eli sain vähän istuakin ihan rauhassa
+ Koko juna oli ihan tyhjä joten oli aika rauhallista
+ Tiara taas tutustui kaikkiin vieruskavereihin jotka olivatkin aika avuliaita ja mukavia
– Tiara ei ollut ihan niin iloinen kun menomatkalla eli kiukkua tuli jonkin verran
– Vieraan mikroaaltouunin tehoa on vaikeaa arvioida ja tästä johtuen jäähdyttelin ravintolavaunutyöntekijän lämmittämää maitoa 20 minuuttia ennen kuin sain sen annettua Tiaralle
– Tiara teki kakkostavarat vaippaan ja oli aika epämukavaa suorittaa pyllypesua kokoajan katkeilevan vesisuihkun kanssa junan haisevassa vessassa, mutta selvittiin!
Tälleen yhteenvetona mä sanoisin että kyllä pienen vauvan kanssa voi ihan hyvin matkustaa junalla, jopa yksin. Mutta on se huomattavasti mukavampaa jos on puoliso tai kaveri mukana koska vessakäynnit ym on lähinnä kiinni siitä sattuuko vaunussa olemaan mukavia ja luotettavia vieruskavereita. Meillä onneksi sattui nyt paluumatkalla kun olin yksin olemaan mukava mummo vastapäisessä penkissä istumassa ja hän piteli Tiaraa sylissä kerran kun kävin vessassa. Kyllä mua jännitti kovasti menä junalla mutta kyllä noi matkat sujui mun mielestä aika hyvin siihen nähden miten mä pelkäsin niiden sujuvan.
Mitäs ootte mieltä, ootteko itse matkustanut pitkiä matkoja pienten lasten kanssa? Miten on sujunut? Matkustaisitteko mieluiten lentokoneella, autolla vai junalla vauvan kanssa?
