Tänään ollaan lähinnä äidin mukavuudenhalun vuoksi pakoiltu lumipyryä sisätiloissa koko päivä, enpä muista milloin viimeksi oltaisiin oltu ihan vain kotosalla näin. Päikkärit neiti sentään kiskaisi parvekkeella että sai vähän raitistakin ilmaa. Yllättävän kivasti sujui koko päivä vaikka yleensä tuntuukin että viimeistään puolenpäivän aikaan on jo pakko päästä ulkoilemaan! Tiara on innostunut hirveästi piirtämisestä ja piirteleekin jo puuväreillä oikein suloisia ja värikkäitä kuvia paperille. Piirtäminen on neidistä niin hauskaa puuhaa että sillä aikaa mä sain kivasti paketoitua vielä viimeisiä joululahjoja pakettiin. Mun paketointiurakka on tältä vuodelta ohi, nyt on enää Oton vuoro paketoida kaikki mun lahjat. Meni mulla kolme rullaa lahjapaperia ja varmaan lähemmäs parisataa metriä lahjanarua, mutta nyt on mun osalta valmista. Hyvissä ajoin, kerrankin! Muutaman konvehtirasian ehkä laitan vielä pakettiin, voi sitten hyvällä omallatunnolla herkutella kun pitäähän lahjat syödä pois 😉 Ja pakko mun on vielä vähän saada paketoida, se on vaan niin kivaa puuhaa että iski oikein haikeus kun viimeinenkin lahja oli kääräisty punaiseen paperiin ja tajusin että taas pitää odotella vuosi ennen kuin saan miettiä lahjoja rakkailleni ja paketoida niitä. Mä kuvasin meidän paketointitarvikkeet jo muutama viikko sitten kun ekan satsin ostin joten tarviekuvista puuttuu osa pakettikorteista ja punainen lahjapaperi, mutta etteköhän te näe ihan tarpeeksi silti! Laitoin osan paketeista kuusen alle kuvanottohetkeksi että sai vähän lisää jouluista tunnelmaa kuviin, sitten vein ne kiltisti takaisin piiloon.
Kuten meidän kaikki muutkin jouluiset koristeet ynnä muut, lahjapaketitkin on verhoiltu hopeaan, mustaan ja punaiseen. Mä päätin että tänä vuonna haluan saada aikaan yksinkertaisen nättejä paketteja ja valitsin mustaa, punaista ja hopeaa yksiväristä paperia. Olen ennen aina käyttänyt kaikenmaailman kuviopapereita ja ajattelin että vaihtelu virkistää! Lahjapaperit, kuten myös musta kiiltävä naru ja punainen mattapintainen naru löytyivät Citymarketin valikoimista. Tigerista bongasin nuo ihanat puiset paketti”kortit” tonttukuvioilla ja hamstrasin niitä muutamaan otteeseen lisääkin, noi oli mun mielestä aivan mielettömän suloisia ja kiva vaihtoehto ainaiselle pakettikorttien liimaamiselle. Kirjoitin nimet lyijykynällä, ajattelin nimittäin että noin söpöjä pakettikortteja voi uusiokäyttää myös tulevina vuosina. Lisäkoristeiksi ostin Tigerista tuollaisen paketin jossa oli hopeita, kultaisia ja mustia koristeruusukkeita ja käytin tuolta ne mustat ja hopeat. Kultaisetkin säästyvät vielä tuleville vuosille! Tiimarista mukaan tarttui joulukuusen, sydämen ja tontun muotoisia 3d-koristetarroja ja yksi liuska ”Hyvää Joulua” -tarroja, kun ajattelin että niitä voi liimata myös paketteihin ja kirjoittaa nimen alle jos ei halua noita puisia kortteja kaikissa paketeissa käyttää. Ensi vuonna haluaisin ehkä kokeilla paketoinnissa vielä jotain aivan täysin perinteistä poikkeavaa ja sen lisäksi laittaa ehkä paketteihin pieniä suloisia koristeita kuten vaikka helminauhaa tai pieniä kuusenpalloja. Mutta lopulta, ne on kuitenkin vain paketteja. Paketteja jotka ensi vuonna ainakin meille tuo joulupukki joten niitä ei kovinkaan kauan kerkeä esimerkiksi kuusen alla katselemaan, kääreitä jotka revitään sekunneissa palasiksi ja unohdetaan samantien, pakettikortteja jotka sinkoilevat muiden riekaleiden mukana. Onko se kaiken vaivan arvoista? Löytyykö mun lukijoiden joukosta samanlaisia tai kenties vielä pahempia paketointihirmuja kuin minä? Vihaako joku paketointia yli kaiken?
Huomenna me lähdetään kyllä ulos vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria, sen verran puuduttavaa sisällä kökkiminen kaikessa kodikkuudessaan kuitenkin on. Tänään napsaisin pari kuvaa Tiarasta Zaran valkoisessa ihanassa mekossa kun muistin yhtäkkiä sen olemassaolon ja säikähdin että mahtuuko se enää meidän kilometrin pituutta venähtäneen neidin päälle! Mutta mahtui se onneksi, kuten supersuloiset ballerinatkin. Itse testailin myös joulunpunaista huulipunaa kun mulla oli niin huipputylsää Tiaran päikkäriaikaan. Mä luovutin tuon aivan surkean ”luonnonvalon” kanssa ja käytin salamaa varmaan reippaasti yli vuoden kestäneen tauon jälkeen, armahtakaa mua! Ainakin kuvista saa selvää sentään eivätkä ne ole keltaisia!
Nyt mä käperryn murun viereen katsomaan telkkaria ja tunnustelemaan pikkumurun möyrintää masussa, se on taas tänään ollut aivan villillä tuulella! Enää viikon päivät rakenneultraan, toivottavasti menisi äkkiä tää aika kun en jaksa odottaa! Hyvää yötä teille kaikille ihanille ja ihanaa huomista keskiviikkopäivää!
PS: Enää alle kaksi viikkoa Jouluun, ihanaa!