He jakavat elämästään kaiken, synnytyksestä naimisiinmenoon ja uusiin bikineihin. Kuinka irstasta, eikö mitään voi pitää itsellään?
He kertovat vain positiivisia asioita itsestään ja perheestään. Feikkiä, huijausta, luulevatko ne oikeasti, että kukaan uskoo mitä ne selittävät? Eihän kenenkään elämä voi olla noin onnellista! Blogit olisivat paljon aidompia jos niissä kerrottaisiin edes joskus jotain negatiivista.
He kertovat rehellisesti negatiivisia asioita itsestään. Herranjumala miten typeriä ihmisiä he ovat! Eikai oikeasti ole mahdollista, että joku ei pääse ensimmäisellä kerralla kouluun sisään, miten tyhmä voi olla? Poikaystävästä eroaminen tarkoittaa varmasti sitä, että bloggaaja on pettänyt poikkistaan, tai toisinpäin. Tätä on pakko spekuloida joka puolella, koska eihän me nyt voida elää ilman tätä tietoa!
He kirjoittavat vain itsestään ja vaatteistaan, ovat siis yltiöpinnallisia ja suorastaan narsisteja. Eikai kukaan muuten olisi noin huomionhakuinen?
He kertovat lapsistaan ja niiden taidoista, luulevat että lapset ovat jotenkin erityislahjakkaita tai poikkeuksellisen kauniita, typerykset! Ihan tavallisia pulliaisiahan nuo ovat, elleivät vähän pullukampiakin. Kukahan nuo nyt kiskoisi pilvilinnoistaan takaisin maanpinnalle ja kertoisi, että niiden lapset on oikeasti ihan tyhmiä, ja kaikki kaksivuotiaat osaa muutenkin lukea!
He eivät kerro lapsistaan tarpeeksi. Miksi ei muka voisi kertoa Jani-Petterin pottaharjoituksista, ihme salailua! Koska se ei kerro, niin se niiden lapsi on varmasti vielä vaippojen suurkuluttaja, varmasti myös vielä kouluiässä on sama keissi. Kuinka noloa!
He eivät kerro koko nimeään ja piilottavat kasvonsa kuvista. Kuinka tylsää, ketä muka kiinnostaa? Eihän tuollaisella blogilla voi mitenkään menestyä, kun ei jaa koko elämäänsä!
He ostavat kalliita luksuslaukkuja. Kuinka joku voi olla niin pinnallinen, että käyttää tuhansia euroja laukkuun? Bloggaajien päässä ei kyllä liiku mitään muuta kuin pinnallista huttua. Se on ihan sama onko laukku Ginasta vai Marc Jacobsilta.
He eivät osta luksuslaukkuja, ja se yksi kertoi joskus laittaneensa kalapuikkoja ruuaksi. KALAPUIKKOJA???? Ei voi olla totta, siis vitsi mitä köyhiä, varmasti elävät sossun tuilla ja nuo Zaran laukutkin on ihan feikkejä vaan.
He eivät mainitse yhteistöistään tarpeeksi selkeästi. Kyllä postauksessa pitäisi lukea capslockilla ainakin 30 kertaa, että kyseessä on yhteistyö, miten muuten osaisin jättää sen lukematta?
He leuhkivat yhteistöillään. Kirjoittavat päivänasuihinsakin että ”saatu blogiyhteistyön kautta”, onko sillä pakko leuhottaa jos saa jotain? Yhteistöitä on ihan liikaa, on väärin että bloggaajat saavat ilmaista tavaraa, se on ehdottomasti minulta pois!
Bloggaajat eivät järjestä tarpeeksi arvontoja. Siis miten mä jaksaisin lukea blogia, josta mulla ei ole mahdollisuutta hyötyä itse mitenkään?
He hengaavat omissa bloggariporukoissaan ja kuvittelevat olevansa kaikkia muita parempia. Ihan kuin omalla elämällään retostelu ja yhteistöiden vinkuminen tekisi kenestäkään hienompaa ihmistä!
He eivät hengaa bloggaajaporukoissa, ja käyvät joskus verkkarit jalassa puistossa. Uskomattoman noloa! Siis miksi mä lukisin tuollaisen blogia, joka ei edes kelpaa cooleimpien bloggareiden seuraan, tai ei jaksa laittautua aina kun lähtee ovesta ulos!
He hehkuttavat avoimesti rakkauttaan. Eihän kukaan voi oikeasti olla parisuhteessaan onnellinen, eihän? Pelkkää pintaa, kiiltokuvaa ja feikkiä. Pinnan alla on varmasti riitoja, mustasukkaisuutta ja pettämistä. Kuvottavaa esittämistä!
He puhuvat poikaystävästään vain etunimen alkukirjaimella. Hitto miten ärsyttävää, miksi ei muka voi kertoa tyypin nimeä tai näyttää kuvaa?? Siis eihän sitä koko poikaystävää varmasti ole edes olemassa, kun ei voi sitä esitellä blogin puolella. Tai jos onkin, niin ne varmasti vaan tappelevat ja pettävät toisiaan.
Bloggaajat ovat liian lihavia, ja liian laihoja. He näyttävät teiniltä, mutta ovat silti ihan rupsahtaneita. Tekisivät jotain noille silmäpusseille ja pyöreille poskille. Se yksikin näyttää ihan oravalta, paitsi mun kaveri sanoi että sehän on hevosnaama, eikä mikään orava. He ovat laiskoja jos eivät harrasta crossfitiä, mutta ei se fitnesstrendikään ole hyväksyttyä. Nolot salimuijat vaan esittelevät lihaksiaan, ja sairastavat piilossa bulimiaa.
Koska bloggaajat eivät osaa tehdä mitään oikein, on muilla oikeus spekuloida heidän asioitaan ihan missä tahansa, miten tahansa. Jos asioiden todellinen laita ei selviä perusteellisella selvitykselläkään, niin aina voi valehdella, vähän tai paljon, niin saadaan vähän actionia keskusteluun. Koska bloggaajat ovat itse asettaneet itsensä julkisen arvostelun kohteeksi pitämällä julkista blogia, ei heillä ole oikeutta minkäänlaiseen yksityisyydensuojaan.
Kertokaa ihmeessä, jos keksitte vielä jotain muuta minkä bloggaajat tekevät väärin!
Toim. huom. postaus on kieli poskessa kärjistäen huumorilla väännetty blogi-ilmiöstä yleisesti, eikä mun blogin tai mun blogin lukijoiden perusteella, ja minä kauhea bloggaaja täällä ruudun takana tiedän kyllä, että suurin osa teistä siellä ruudun takana on niitä ihania tyyppejä, jotka eivät tunnista omia ajatuksiaan yhdenkään virkkeen kohdalla. Love you guys<3
Haha! Ihan sairaan hyvä. 😀 Just luin jotain bloggaajan haukkumakeskustelua ihan järkyttyneenä. Niin ihmeellisiä ja pakolla väännettyjä teorioita oli asioiden kulusta ja heidän elämästään, ettei voinut kuin miettiä mikä oma ahdistusmörkö siellä takana kirjottavilla tyypeillä oikein on.
Kiva että tykkäsit! 🙂 Niitä keskusteluita löytyy joka lähtöön kyllä, kaikkein hirveintä on se että kuka tahansa voi levitellä sinusta mitä tahansa valheita esittäen ne muka-tosiasioina, ja itse ei asialle voi oikein mitään 🙁
Vaikka tässä postauksessa näitä juttuja olikin kärjistetty ja luin tätä ihan huumorilla ja vähän naureskellen niin silti joku mun ”sisäinen naama” oli tätä lukiessa aika vakavana, koska tän postauksen idea on oikeesti ihan täyttä asiaa. Itse en bloggaa, koska mulla ei varmaan olisi tarpeeksi rohkeutta siihen, että ihan kuka vaan voisi kommentoida mun epäkohtia ja ehkä haukkua vielä niitäkin asioita, joista itsessäni pidän. Mun mielestä on ihan järjetöntä miten törkeästi jotkut käyttäytyvät netissä luullen, että se anonyymius jotenkin oikeuttaa arvostelemaan yhtään sen enempää kuin kasvotustenkaa. On niin helppo laittaa nimimerkiksi joku ”parempi äiti” ja suoltaa ulos kaikki se paha olo mitä itsellä on, kohdistaen se siihen bloggaajan, joka ”on ruma kun laittaa ripsaria ihan väärin. On tyhmä kun paljastaan lapsensa nimen netissä. On vielä tyhmempi kun ei paljastakaan lapsensa nimeä netissä.”. Sitten on vielä näitä suurempia järjen jättiläisiä, jotka kalastelevat kaikin mahdollisin tavoin tietoonsa bloggaajan lapsen nimen ennen ristiäispäivää ja levittelevät ne sitten kaikille vauva-palstoilla. Ihan kuin bloggaajat eivät olisi ihmisiä siinä, missä nämä anonyymitkin. Jokainen arvostelija voisi lukea tämän sun postauksen niin huumorilla kuin vakavanakin ja miettiä, että ihan todellisuudessa bloggaajat eivät ole mitää tunteettomia koneita, eikä heiltä varmaankaan tarvitse odottaa yhtään sen enempää kuin muiltakaan ihmisiltä.
Sä oot valinnut sun tiesi bloggaajana ja mä lukijana ainakin kunnioitan sun päätöksiä. Jos en kunnioittais niin tiedostan kyllä sen, että mun ei tätä blogia mikään pakko olis lukea. 🙂
Kiva että tykkäsit postauksesta! Kiitos<3 Ja sulla oli hyviä pointteja, meitä kun on niin moneen junaan meitä ihmisiä, ja kaikkia ei vaan kykene ymmärtämään. Olisi mahtavaa että kaikki ymmärtäisivät yhtä hyvin kuin esimerkiksi sinä, mutta tuskin sitä tulee koskaan tapahtumaan. Jollain on aina paha olla, ja aina se joku purkaa sitä sitten johonkin toiseen, tavalla tai toisella. :/ Ihanaa kesää sinulle ja toivottavasti viihdyt täällä jatkossakin!
Moikka! Mielestäni useat blogit ovat menneet negatiiviseen suuntaan, kun niistä on tullut suosittuja. Monet kohdat mitä kirjoitit vastaavat monia suosittuja blogeja, ehkei ihan noin kärjistettynä. Mielipiteitä on erilaisia – niinkuin myös lukijoita sekä bloggaajia. Mutta mielestäni kaikkia omia mielipiteitään ei tarvitse nettiin kirjoittaa, vaikka se onkin helppoa anonyymina.
Sinun blogisi on vain parantunut huimasti vuosien varrella vaikka lukijoita on nykyään todella paljon! Sinulla on ihana elämänasenne ja se välittyy blogin kautta. Tykkään blogistasi juuri sen takia, kun tämä on niin posiiviinen. Luen myös Oton blogia. Mielenkiintoista seurata teidän elämää molempien näkökannasta ja kirjoitustavasta. Olette ihania ja samoin niin kuin myös Tiara ja Zeldakin. Vaikutatte niin onnellisilta. Kaikkea hyvää teille! 🙂
Olet siinä aivan oikeassa! Toisia loukkaavia mielipiteitä ei tarvitsisi kenenkään kirjoittaa mihinkään, rakentava kritiikki on tietysti asia erikseen. Kiitos hurjan paljon, kiva että positiivisuus kolahtaa ja kiitos sun kauniista sanoista 🙂 Musta on kiva että Ottokin bloggaa, ja just itsekin aina hauska nähdä, että nähdäänkö me samat asiat ihan eri tavalla tai koetaanko 😀 Ihanaa kesää sinulle ja kaikkea hyvää<3
Mahtava postaus ja ikävä kyllä totta tuntuu että on ne tietyt lukijat joille ei kelpas mikään, mutta kaikkiahan ei voi miellyttää.. Mun mielestä sä kirjotat just hyvin blogias koska et kerro kuitenkaan henk.kohtasesta elämästäsi vaan pidät tietyt asiat omana/läheistesi tietona ikinä ei oo tullu selmasta tunnetta sun blogia lukiessa että oisit kertonut joraon sellaista mitä ei blogissa välttämättä tarvitsisi. Kunnon romaani kommentti mutta joo ylihyvä postsus toivottavasti ne jotka blogeihin kaikesta kommentoivst ilkeääm sävyyn lukee tämän postauksen! 🙂
Kiitos paljon sinulle<3 Mä oon yrittänyt pitää rajaa siinä mitä kerron, ja kokoajan menen tiukempaan suuntaan siinä mitä jaan ja mitä en, mitä vanhemmaksi tytötkin kasvavat, sitä vähemmän heistä tulee kirjoitettua. Kiva kuulla että oot kokenut että mulla on juuri sopiva ote siihen mitä jaan ja mitä en! Ihana että tykkäsit postauksesta ja ihanaa kesää sinulle<3
Amen ja hallelujah! Blogia olen joskus kavereitani ja tuttujani varten pitänyt ja haluaisin aloittaa taas, mutta liekö kukaan kiinnostuisi, koska vaikka tyyliaiheisia juttuja kirjoittelisinkin ja päivänasuja kuvailisin, en halua varsinaisesti kasvoistani kuvaa blogiin. Ehkä joitakin aurinkolasit päässä otettuja / joista en muuten ole niin tunnistettavissa voisi laittaa, mutta muuten no thank you. Keskustelupalstoilla on yksi helvetti irti aina, joten miksi asettaa itseään alttiiksi sille, että joku päivä munkin elämää ruodittais siellä ja mietitään, että olikohan se sen poikaystävä nyt baarissa jonkun toisen naisen kanssa ja onkohan tauon aikana leikattu nenää yms yms. En ymmärrä miten te ammattibloggarit kestätte, enitenhän näitä suosittuja blogeja siellä ruoditaan. Palstalaiset on tietysti aina ihan sataprosenttisen varmoja niistä jutuista, joita levittävät, mutta itseäni ainakin naurattaa; muka niiiin tunnetaan ko. bloggaaja tai sen poikakaveri ja sen pohjalta tiedetään milloin mitäkin hämyjuttuja.
Eniten allekirjoitan tuon kertoo liian vähän / liikaa – kohdan. Mikään ei ole hyvä. Ensin niin maan perkeleesti vituttaa, kun se nyt siellä kirjoittelee lastensa tekemisiä minuutin tarkkuudella – ”siis eiks mikään oo enää yksityistä!!!??” ja sitten jos ei vaikka sen poikakaverin nimeä kerrota ”mitä se nyt haittais kertoa!? luuleeks toi olevansa jotenkin ihmeellinen julkkis ku pitää salailla??”. Huoh. Sitten nettisalapoliisit muropaketista saatu virkamerkki yöpöydän laatikossa alkavat pohtia ties mitä yksityisasioita, en ymmärrä, miten ketään edes kiinnostaa tuntematon ihminen niin paljon? 😀 Tsemppiä Iina blogimaailman pyöritykseen!
Bloggaajat kertovat asukuviensa alla mistä mikäkin vaate on, törkeetä mainostamista tommonen, eikö niillä ole mitään häpyä, kumminkin ovat saaneet kaikki rättinsä ilmaiseksi mutta jättävät vaan kertomatta.
Bloggaajat eivät kerro mistä mikäkin vaate tai tavara on, siis onko liian suuri vaiva kirjoittaa se kuvien alle jotta lukijat tietäisivät mistä mikäkin on hankittu eikä tarvitsisi erikseen kysellä, törkeetä pimittää tolleen, varmaan jostain Prismasta tai Lidlistä hommattu kun ei kehtaa kertoa.
Ja näitähän riittää… 😀 Ristiin rastiin kritiikkiä ja haukkuja eikä koskaan mikään kelpaa, perus AV-meininki. Tää oli hauska postaus, näissä tiiviistyy hyvin se, että kaikkia ei vaan voi miellyttää, jonka vuoksi kannattaa vaan kirjoittaa blogiaan just siten kuin itse tykkää, eikä pahoitella sitä kenellekään. Oma blogi, omat säännöt, ja jos joku ei tykkää, niin hän voi etsiä jotain muuta, josta tykkää. 🙂
Hahahahha, ihana Iina 😀 Tää on niin totta, lueskelen välillä joidenkin blogien kommentteja ja hihittelen yksinäni miten jotkut ihmiset on niin tyhmiä, kaikki mitä bloggaaja tekee on väärin. Ihanaa, että monet silti jaksavat pitää blogeja ja me kaikki kommenttoijat ei olla niin tyhmiä (toivottavasti 😀 )
Ps. Ton edellisen rantapostauksen kuvat, ihania. Varsinkin ne missä Zelda istuu pyyhkeen sisässä sun sylissä ja sun tukka, ah niin kesänen : ))
Hahah, ihana Iina. <3
Kyllä sitä aina välillä miettii, ettei kannattaisi ihan kauheasti jäädä märhetimään negatiivisia palstajuttuja tai blogikommentteja. Ja tämä oli taas muistutus paikallaan.
Jotenkin se, että jos jakaa esim. vauvavuodesta niitä rankkoja juttuja, erit. parisuhteen osalta, oli omalla tontillani oikein punainen vaate. Jos kirjoitin siitä, miten meillä oli jaettu vastuu ja kuormitus tai mistä oli tullut kahnausta, heti oli joku ulvomassa, että miten en osaa olla kiitollinen ja monet ovat yksinhuoltajia tai heidän miehensä eivät tee koskaan mitään kodin tai perheen eteen. Palstoja myöten ruodittiin sitä, miten olen kiittämätön akka. 😀 Anteeksi mitä?
Ja sitten toisaalta joku kommentoi, että liikaa positiivisia juttuja ja MISSÄ on kaikki ANGSTIH?
Että hohhoijjaaaaa. Varmaan itse kullakin on elämässä raskaaksi koettuja ajanjaksoja, kuten meillä vauvavuosi ja sitten parempia kausia, joilloin tulee iloisempaa settiä myös blogiin. Tuskin kukaan täysin voi sitä sivuuttaa kirjoittamalla joko keksimällä keksityistä ongelmista tai puristamalla positiivista blogiin vaikka olisi syvästi masentunut. Jokainen vaan rajaa omaa ilmaisun intensiteettiä ja aiheitaan parhaaksi kokemansa mukaan.
Kiva että tykkäsit :D<3 Ja joo, eihän niitä negatiivisia juttuja kannata märehtiä, vaikka ne pahalta tuntuukin, etenkin kun eivät ole totta :/
Se on niin ristiriitaista, kun toisten mielestä rankkojen juttujen jakaminen on väärin ja valittamista, ja sitten taas toiset kokevat positiiviset jututkin huonona. Kaikkia ei vaan voi miellyttää, sen jos jonkun tässä on oppinut 😀 Tärkeintä on kirjoittaa itse sillä tavalla, että voi aina seistä kirjoitustensa takana, eikä katua niitä jälkeenpäin 🙂
Hahhaha ihan mahtava postaus! Mun mielestä tän kaiken kruunas se, että tästäkin on jo keskustelu! Oli ihan pakko mennä kattomaan! 😀 Tiesithän jo että sun napa on oudossa kohtaa…? 😀
En kestä. Oot mahtava. Jatka samaan malliin!
Voi kiitos paljon 😀 Mukavaa kesää sulle!<3
Niin hyvä:DD
Kiitos 😀
Loistava kirjotus! Ite oon saanu kommenttia siitä, etten kirjota omalla nimelläni, enkä näytä naamaani blogissani ja epäillään kokemuksiani valeeksi, minua trolliksi jne. Jos ihmiset käyttäisivät aivojaan, älyäisivät pitää turpansa tukossa, jos eivät oo kirjottajan pöksyissä. Tai tehköön kaiken paljon paremmin ja etevämmin. Epäilen, ettei kukaan haluaisi olla mun housuissa kokemusteni takia. 😀 Vois aika monella mennä jauhot kurkkuun siinä vaiheessa… 😀
No joo. Bloggarin täytyy olla rohkea, että uskaltaa avata elämäänsä muitten näkösälle. Sinä oot rohkea ja fiksu bloggari. <3
Voi kiitos paljon ihana<3 Tässäkin juuri näkee sen, että vaikka toimitaan blogien kanssa täysin päinvastaisilla tavoilla, niin silti löytyy aina valitettavaa molemmista tavoista 😀 Kaikki ei vaan tykkää kaikesta! Aurinkoista alkavaa viikonloppua<3
Miten mä oon joskus tullut miettineeksi vähä samoja juttuja XD ! http://www.aaveplaneetta.com/fotoja/12-syyta-miksi-tyylibloggaajat-ovat-tyhmia/
Hahaa pakko käydä lukemassa 😀
:DDDD AAMEN! Miksei bloggaajile makseta jättipalkkaa, täähän on ehkä maailman vaikein ammatti, kun ei kukaan näytä onnistuvan 😮 Ainiin, eihän bloggaajalla ole oikeutta tienata bloginsa kautta, ehehe!
Niin ja näihin ”saa ja ei saa tehdä”-klassikoihin kuuluu mun mielestä myös kodin siisteys ja kodista postaaminen, josta kirjoitin vähän aikaa sitten tän ”Onko blogikoti feikkikoti?”-postauksen. Siisti koti niin haukutaan kiiltokuviksi ja jos on sekaista niin pitäisi keskittyä bloggamisen sijaan siivoamiseen… 😀
Mä luinkin tuon sun feikkikotipostauksen, se oli todella hyvä! Tosi hyvin kävit läpi asioita ja perustellusti 🙂 Oot loistava kirjoittaja!
Niile jotka on tuota mieltä niin onneksi niitä blogeja ei ole pakko lukea kun ne kerran on niin pyllstä 😉
No sepä juuri, mutta jotkut tykkäävät lukea blogeja vain ärsyyntyäkseen 😀
Bloggaajat on pyllystä, koska ne ei kestä kritiikkiä. Kai nyt lukijat saa kertoa, jos bloggaaja on ruma ja vieläpä tekee aina kaiken väärin?
Ei vaan, tämä postaus oli niin mahtava, etten oikein tiennyt, pitäisikö nauraa vai itkeä… 😀 Sinänsä ymmärrän, että bloggaajat voivat herättää vähän pahaa verta ja kateellisuutta — voin myöntää, että itsekin olin joskus vähän myrtsi ja kade (varhaisteini) :b Siltikään en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että joku tuntee tarvetta mollata bloggaajia joko kommenteissaan tai foorumeilla, kun paljon helpompaa olisi vain lakata lukemasta blogia ja mennä tekemään jotain, mistä tulisi paremmalle tuulelle! Kun vaan millään halua uskoa, että joku tulisi onnelliseksi toisten säälimättömästä arvostelusta. Nyt kun on itse paljon onnellisempi kuin esim. pari vuotta sitten, niin ymmärtää, etteivät bloggaajien onni tai saamat tavarat ole mitenkään itseltä pois — sehän nyt on täysin hölmö jo ajatuksenakin :–D Toivottavasti ihmiset alkaisivat pikkuhiljaa tajuta, ettei tällaisen netin tarjoaman nimettömyydenkään turvin ole oikein haukkua bloggareita tai ketään muutakaan!
Sun blogisi on kyllä ihan mahtava, ollut mun ehdoton lempparini jo vuosia :–) ♥
Kiitos paljon<3 Kyllähän sen ymmärtää että jotkut blogit voivat herättää kateuttakin, mutta se on harmillista että toiset kanavoivat kateellisuuden negatiivisesti, vaikka yhtä hyvin kateutta aiheuttavaa blogia voisi käyttää inspiraation lähteenä ja pyrkiä saamaan omasta elämästä sellaista, että voisi olla niin tyytyväinen kuin mahdollista 🙂 Usein kun luen jotain blogeja, tulee sellainen ''voi vitsi kun mullakin olisi tuollaista''-fiilis, mutta en mä siksi ala bloggaajaa haukkumaan, päinvastoin! Juuri niinkuin sinäkin olet tehnyt! Ihanaa kesää sulle ja kiitos paljon vielä kauniista sanoista<3
ne ala-arvoiset kommentit ja ruodinnat mitä bloggaritkin saa, osoittavat vain mielestäni ihmisten tyhmyyden ja kateuden. Itse joskus harkitsin blogin kirjoittamista, mutta aika nopeasti hylkäsin ajatuksen. Luulen, että itse en kestäisi negatiivisia kommentteja tai ehkä se kuitenkin on enemmän se, että haluan pitää yksityisyyden tai lapseni yksityisyyden suojassa. Vai kuinka suojassa se muutenkaan nykypäivänä on? Mutta minusta on ok, että jotkut haluavat kirjoittaa blogia, vaikka itse on siihen varmaan koskaan ryhdy. On olemassa totta kai fiksuja blogisteja ja sitten vähemmän fiksuja. Itse ainakin luen vain niitä blogeja, joista pidän 🙂 olen huomannut kuinka mukanvanoloinen ja fiksu olet, joten jatka vain samaan malliin.
Nykypäivänä yksityisyydensuojakin on niin erilainen käsite kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, ja kukaan ei muutenkaan tiedä, mihin tämä blogimaailma ja sosiaalinen media tästä vielä kehittyykään. Itse bloggaajana voi vain pitää huolen siitä, että rajaa aiheet niin että myöhemminkään ei tarvitse tuntea kertoneensa liian henkilökohtaisia asioita! Kiitos hurjan paljon sun kauniista sanoista, kiva että tykkäät!<3 Mukavaa kesää teille!
Hyviä pointteja. :’D
Tämän lisäksi monet bloggaajat ajattelevat, että ihmiset ovat kiinnostuneet heistä, kun he ovat niin ihmeellisiä/fiksuja/kauniita/rikkaita… Tosi asiassa moni suosittu blogi on alkanut vähän nolona sosiaalipornona ja joko pysynyt sellaisena tai kehittynyt suuntaan tai toiseen ja saanut tällä tavoin vangittua lukijansa. Monet bloggaajat ylenkatsovat esimerkiksi Johanna Tukiaista, vaikka isossa kuvassa omat intressit julkisuuteen pyrkimisessä eivät ole yhtään sen pyhempiä. Mutta mitä pahaa on siinä jos haluaa olla julkkis tai julkisuudessa? Entä sitten? Jos joku tykkää niin go for it.
Lisäksi bloggaajat tapaavat sanoa kaikelle kritiikille: ”Et tunne koko tarinaa, et tiedä tilanteesta kaikkea, et voi arvostella, kun et oikeasti tunne…” Kehujille luonnollisesti riittää pintapuolisempikin tunteminen maaliin osumisessa. 😉 Tämäkin on inhimillistä. Kuka ei ottaisi enemmin vastaan kehuja kuin arvosteluja?
Monet pohdinnat ja mielipidekirjoitukset ovat selvästi ei kovin kattavalla ajattelulla jäsenneltyjä. Tämä voi huvittaa jotain iäkkäämpää lukijaa ja toisaalta taas tuntua nerokkaalta omanikäisistä. Entä sitten? Kirjoittajat ovat omia persooniaan omine ajatuksineen. Luonnollisesti 18-vuotias yh-äiti voi omata vähän erilaisen ajatusmaailman kuin 40-vuotias oikeustieteen tohtori.
Lisäksi suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu ”nauttia” toisten epäonnistumisesta. Sairasta, mutta totta.
Vaikea laji. Itse en ikinä haluaisi, mutta ruudun takana seuraan mielellään.
Se vahingonilo on kyllä ikävää, mistä suomalaiset niin kovin tuntuvat nauttivan. Bloggaaminen on tosiaan vaikea laji, eikä sovi kaikille. Silti koen, että näistä huonoista puolista huolimatta, se myös antaa todella paljon ja voi johtaa uskomattomien mahdollisuuksien äärelle 🙂
Työskentelen virallisesti erityisluokanopettajana. Erityispedagogiikan ohella olen suorittanut opintoja psykologiasta ja varhaiskasvatustieteessä ja varsinaisessa työni on suloinen sekoitus näitä kaikkea. Tämän tietämyksen valossa halusin todeta muutaman sanan lasten taitojen kehityksestä.
Älykkyys eri osa-alueineen on suuressa määrin perinnöllistä. Viisaus ja lajinomaiset taidot kehittyvät ja kasvavat iän myötä. Kehityspsykologia antaa tiettyjä aikaikkunoita, jolloin lapselle on tyypillisesti herkkyyskausi tietyn taidon oppimiseen. Sanomattakin on selvää, että ne taidot ja osa-alueet, joiden etenemistä perheen toiminta suosii, kehittyvät usein ensimmäisenä (vrt. uiminen, lukeminen, kirjoittaminen). Sillä, että lapsi oppii varhaislapsuudessa yleisen näkökulman mukaan aikaisin jonkun taidon, ei ole mitään suoraa korrelaatiota älykkyyteen tai myöhempään kehitykseen. Jos perheessä käydään paljon uimassa, lapsi voi hyvinkin oppia parivuotiaana uimaan. Jos lasta kannutetaan piirtämään, hänen hienomotoriikkansa varmasti harjaantuu. Tietenkin myös perinnölliset taipumukset ohjaavat kiinnostusta ja kehitystä.
Kokonaan toinen asia on se, miten vanhemmat asiaan suhtautuvat. ”Meidän Hunajasuu on pienestä asti ollut kiinnostunut piirtämisestä ja sitä on, todellakin, tässä talossa tehty. Tänään huomasin, että Hunajasuu osaa jo kirjoittaa. Se ylpistytti äitiä.” Vai ”Yleensä lapset osaavat kirjoittaa vasta kouluiässä, mutta meidän Hunajasuu tekee sitä jo nyt. Ällistyttävää, miten poikkeuksellisen taitava lapsi.” Aika erilaiset ilmaisutavat minun mielestä.
Jokainen lapsi on vanhemmistaan ainutlaatuisen viisas ja ihmeellinen. Tietenkin. On kuitenkin hyvä miettiä, että ulkomaailma suhtautuu lapseen objektiivisemmin. Lukeva kolmevuotias ei ole maailman suurin ihme, mutta ei myöskään tavoite. Minusta on mielenkiintoista seurata lasten kehitystä, mutta välillä ihmettelen sitä viitekehystä, josta keskustelu isossa kuvassa käydään.
Ehkä täällä blogimaailmassa tulee helposti puolin ja toisin väärinymmärretyksi.
Väärinymmärretyksi tuleminen blogimaailmassa on todella yleistä, puolin ja toisin. Juuri sinun luettelemiesi pointtien takia en itse koskaan sanoisi, tai ole sanonut että meidän lapset ovat jotenkin erityislahjakkaita tai superosaavia.
Mä olen kertonut täällä kehityksestä, siitä mitä meidän lapset osaavat ja kertonut juurikin että ollaan luettu hurjasti kirjoja, mitä kirjoja ollaan luettu ja tiedostanut, että lukeminen on saattanut vaikuttaa siihen, että lapset ovat kiinnostuneet kielistä. Olen myös kysynyt täällä neuvoja ja kokemuksia siitä, miten tukea parhaiten lasten kiinnostuksenkohteita ja kielellistä kehitystä, en suinkaan väittänyt että me tai meidän lapset osattaisiin toimia tismalleen oikein ja hienosti. Silti moni kokee tällaisenkin leuhkimisena, vaikka nimenomaan ei itse sanoisi tai kuvittelisi lapsen olevan erityislahjakas, tai omien kasvatusmetodien olevan jotenkin poikkeuksellisen mahtavia.
Hahah, ihan loistavaa! 😀 Itseeni iski myös henkilökohtaisesti muutama kohta, joihin olen omassa blogissani törmännyt. Kertoo liikaa, tai liian vähän – ihan sama; aina on joka tapauksessa syyllinen.
Kiitos<3 Kiva että tykkäsit 😀 Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, valitettavasti! Mukavaa kesää sinulle<3
Hahhah, voi luoja miten hyvin ilmaistu, osuit asian ytimeen!!:D Ihan sama mitä teet, väärin menee kuitenkin. Vaikka onkin tosi surullista, että tää ei oo mitään vitsiä, vaan ihan todellista elämää 🙁 Miten ihmisistä on tullut niin idiootteja, että ketä vaan voi haukkua ihan älyttömistä asioista ja tietysti se tehdään netissä, anonyymisti. Mutta onneksi suurin osa lukijoista on jotain ihan muuta 🙂
No jep, onneksi suurin osa on kuitenkin niitä ihania tyyppejä jotka iloitsevat toisten onnesta, pahoittelevat toisten harmillisia tapahtumia, ja neuvovat kun apua pyydetään, sekä jakavat omia onnistumisenhetkiään ja hauskoja sattumuksiaan. Te lukijat olette <3 Kiitos paljon<3
niin totta, aina on joku syy mistä pitää valittaa.
ihmiset on lähtökohtasesti kauheen negiksiä
ja arvostelevia ja tuntuu että varsinkin
silloin kun on kyse rakkausasioista.
Esimerkiks mä olin aivan häkeltynyt,
kun yhtenä päivänä kävelin keskustassa
ja satuin kävelemään teidän perhettä
vastaan, niin vaikka en ollut kyseen-
alaistanutkaan jonkin aikaa
blogia jo lukiessani,
että teidän rakkaus
mitenkään olisi ”feikattua”,
niin oi että, siis tuntu että teidän
koko perhe oikeen loisti hymyä
ja oli varmaan onnellisimman
näköinen perhe koko
helsingin katukuvassa 😀
vaikka oli oikeen ruuhkasta
niin näytitte niin hirmusen
onnellisilta ja oikeen
hymyä täynnä.
siis mutta ihmiset on kau-
heen kateellisia, mutta
jos ite tietää miten
asiat oikeasti on,
niin sehän loppupeleissä
ratkaisee
🙂 hirmu hyvää jatkoa!!!!!!!!
Kyllä on ihmisen elämä pientä jos kokee että on tarvetta mussuttaa bloggaajien toiminnasta…tässä maailmassahan ei pahempia asioita olekaan joten miksipä ei käyttää aikaansa siihen että valittaa milloin mistäkin… 😀 Itse ainakin luen blogeja tullakseni hyvälle tuulelle, ja jos on joku blogi mikä jostain syystä ärsyttää niin miksi sitä pitäisi lukea ja vielä kommentoida? Ja bloggaajien pitäisi olla jotakin yli-ihmisiä jotka miellyttävät jokaisen silmää ulkonäöllään, teksteillään ja elämäntyylillään, hei haloo… 😀 Totta kai bloggaajat kohtaavat niitä negatiivisiakin mielipiteitä kun kyse on niin julkisesta ammatista, mutta missä menee raja? Ennen kuin lähettää mitään ilkeitä kommentteja kellekään niin voisi miettiä että mitä jos itselle joku täysin tuntematon tulisi vaikka kadulla vastaan ja alkaisi huutelemaan että ”hyi hitto mikä luuviulu/läskikasa oot, lapseski on ruma ja mitä oikein lesoilet jollain Versacen laukulla, luuletko olevas joku porvari / pikkasen nolo toi sun halppis H&M:n kassi, ootko joku köyhä?” O.o Hieman suhteellisuudentajua ja tervettä järkeä niin tuollaisia kommentteja ei tarvitsisi kenenkään sietää…