”31. Lapsella on oikeus levätä, leikkiä ja viettää vapaa-aikaa. Lapsella on oikeus tutustua taiteeseen ja kulttuuriin.”

Tänään vietetään lapsen oikeuksien päivää, ja juhlitaan 25-vuotista YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Tämän päivän teemana on lapsen oikeus leikkiin, joka on myös itse sopimuksessa mainittu. Jo aiemmin kirjoittamassani päiväkotipostauksessa mulle eniten mieleen jääneitä asioita olivat juuri omat leikit. Ei sitä muista niin hyvin tavallisia matikantunteja, tai päiväkodin aamunavauksia, mutta ne parhaat ja höpsöimmät leikit muistaa aina, ja niistä leikeistä myös oppii eniten.

Leikki on lapsen luontainen tapa oppia. Leikin kautta opetellaan vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisua ja itseluottamusta. Viikko sitten Legon pikkujouluissa Legon edustaja Helene Teichert Tanskasta puhui todella hyvin erilaisista leikeistä ja leikin vaiheista, ja lapsen kannustamisesta leikkiin. Oli mielenkiintoista kuulla ammattilaiselta erilaisista leikkimistavoista, ja siitä mitä kaikkea lapset niistä erilaisista leikeistä voivat oppia.

Leikeissä lapsi toteuttaa itseään, ja opettelee uusia, kiinnostavia asioita vanhojen tuttujen lomassa. Leikissä lapsi pystyy mihin vaan, vain mielikuvitus on rajana, ja mielikuvituksen kehittymistä mä haluan tukea. Mä haluan antaa lapsille mahdollisuuksia leikkiä ilman rajoja, pyöriä ympäri asuntoa, tutkia ulkona ja juosta minne vain, tehdä barbeille talon legoista, tai littlest petshopeille pesän sukkalaatikkoon. Tässä vaiheessa täytyy jo huomauttaa, kuinka rajoittunut oma, aikuinen mielikuvitukseni on, kun nuo ovat hurjimpia juonenkäänteitä jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. Voin kertoa, että meidän kolmevuotiaan jutut ovat vähintäänkin absurdeja jos näihin mun kuvioihin vertaa, ja hyvä niin!

Meillä kotona saa leikkiä nyt, ja aina. Mä en ikinä halua, että lapset palavat loppuun jatkuvissa tarkoissa aikatauluissa, opiskeluissa ja harrastuksissa. Haluan, että he saavat harrastaa juuri sen verran kuin haluavat, varhaiskasvatuksen ja koulun puolesta luotan siihen että viranomaiset osaavat jatkossakin määritellä sopivan oppimäärän ikään nähden. Jos lapsille itselleen harrastuskin on leikkiä, ei mikään estä harrastamasta niin paljon kuin haluaa, mutta aion pitää avoinna myös sen mahdollisuuden, että on ihan okei tulla koulusta suoraan kotiin tiistai-iltapäivänä, kaivaa lautapeli tai pikkulegot esiin, ja vain olla ja nauttia. Joka päivälle ei tarvitse olla harrastusta, eikä edes joka toiselle, ellei itse niin halua.

Meidän elämä on ajoittain ihan uskomattoman hektistä, niinkuin varmaan suurimman osan ruuhkavuosia elävistä lapsiperheistä, elämä on. Silti lapset onnistuvat pakenemaan tätä kiirettä leikin maailmaan, ja usein myös ainakin meidän perheen aikuiset heidän mukanaan. Tekee niin hyvää unohtaa omat kiireet ja lukemattomat sähköpostit, ja vain uppoutua hetkeksi kasaamaan palikoita päällekkäin. Se on rentouttavaa, ja kyllä mä edelleen ilahdun tekemistäni hienoista rakennelmista, melkein yhtä paljon kuin lapsena.

Lapsella on oikeus tutustua kulttuuriin ja taiteeseen. Miten tämä toimii meillä 1,5- ja 3-vuotiaiden kanssa? Me käydään, jos ei viikottain, niin ainakin pari kertaa kuukaudessa kirjastossa. Istutaan, leikitään kirjaston leluilla, ihmetellään ja selaillaan. Lainataan hullut kasat kirjoja, tietokirjoja, satukirjoja, askartelukirjoja, kuvakirjoja. Kotona katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja, maalataan ja piirretään, askarrellaan ja annetaan lasten olla luovia. Käydään ravintolassa syömässä, kaupungilla ihmettelemässä patsaita tai hassuja rakennuksia ja bongaamassa jouluvaloja parvekkeilta. Taidetta ja kulttuuria on siellä missä lapsi itse sitä näkee, ja mistä nauttii.

Pienten kanssa taide- ja kulttuurikokemuksia voi toteuttaa hyvin yksinkertaisestikin. Sunnuntaina on Aleksanterinkadulla perinteiset joulukadun avajaiset, niissä ollaan käyty joka vuosi, ja tänä vuonna tarkoitus olisi mennä taas. Kesällä on kierretty eläintarhat ja huvipuistot, ehkä tänä talvena on vuorossa luonnontieteellinen museo tai Sealife, tai mikseivät molemmat. Kulttuurikokemukset piristävät arkea, niin lapsen kuin aikuisenkin.

Lapsella on oikeus leikkiin, ja sitä oikeutta pitää tukea kaikin mahdollisin keinoin. Lapsella on oikeus myös lepoon, ja lapsen riittävän unensaannin turvaaminen on yksi meidän vanhempien tärkeimmistä tehtävistä. Joskus se tarkoittaa myös sitä, että vanhemman pitää olla se kakkapää joka toteaa, että nyt ei enää yhtään legotornia, iltapalalle, -pesulle, -sadulle ja sänkyyn. Tässä itse rättiväsyneenä kolmen tunnin yöunien jälkeen voin vain unelmoida, että saisin joskus nukkua vielä yhtä hyvin kuin lapsena, ja toivon, että tämä viikkokausia piinannut flunssakierre vihdoin menisi ohi, ja meidänkin mukulat saisivat taas katkeamattomat yöunet. Olisi ihanaa, jos joku tulisi sanomaan mulle yhdeksältä, että mene nyt nukkumaan, huomenna on uusi päivä!

Lapsen oikeuksien sopimus löytyy lyhennettynä versiona täältä, ja mielestäni jokaisen vanhemman, tai lasten kanssa muuten tekemisissä olevan, olisi hyvä lukea se. Se käsittää niin paljon muutakin kuin nämä minun luettelemani, yhden kohdan käsittelemät aiheet. Lasten itsensä on myös hyvä tietää, mitkä heidän oikeutensa ovat.

Hyvää lasten oikeuksien päivää kaikille <3

Mitä te tykkäätte leikkiä yhdessä lasten kanssa, tai tykkäättekö leikkiä? Muistatteko omasta lapsuudesta hauskoja leikkejä? Mitä lasten oikeuksien päivä merkitsee teille?