Moikka! Musta tuntuu kuin olisin pitänyt pidemmänkin tauon bloggaamisesta vaikka päivitin viimeksi eilen aamupäivällä, ihan hupsua! Ehkä se johtuu siitä että eilinen päivä yksinään tuntui kokonaiselta viikonlopulta, kun me tehtiin niin paljon kaikkea tavallisesta arjesta poikkeavaa. Kyllä me arkenakin touhutaan paljon, mutta lasten kanssa aika kuluu aina niin nopeasti kun kokoajan on valppaana ja touhuaa ja koittaa pysyä lasten jutuissa perässä. Sitten kun saakin olla kahdestaan vaan ihan rauhassa, tuntuu tuntikin pidemmältä kuin kolme tuntia lasten kanssa. Kummassakaan tavassa viettää tunteja ei ole mitään vikaa, mä nautin kovasti sekä lasten kanssa olosta että Oton kanssa kahdestaan olosta. Mutta mun mielestä aika silti kuluu lasten kanssa nopeammin kuin ilman, ehkä se on sitten joku alitajuinen selviytymiskeino kaikista touhukkaista vanhemmuuden tunneista, että ne vuorokauden pienet omat hetket tuntuvat pidemmiltä, ja jaksaa paremmin.

Eilen aamupäivällä tosiaan touhuttiin lasten kanssa, katsottiin Risto Räppääjää ja soviteltiin uusia vaatteita. Lähdettiin iltapäivällä keskustaan ja mä en edelleenkään tiennyt minne me oltiin menossa, koska Otolla oli mulle yllätys. Hän sitten vei mut Stockmannin koruosastolle, ja sanoi että saan valita itselleni ystävänpäivä-hääpäivälahjaksi ihan minkä korun ikinä haluan. Se oli niin söpöä että en tiennyt miten päin olisin ollut, näytin aivan varmasti sydänsilmäemojilta kun pyörin siellä ja tutkin koruja. Lopulta päädyin Marc by Marc Jacobsin Standard Supply dogtag-pendantiin, joka on sopivan näyttävä, mutta kuitenkin vähäeleinen arkikäyttöön. Se sopii nätisti mun jouluna lahjaksi saamiin korvakoruihin. Kyllä se Otto tietää mistä vaimo tykkää, hän nimittäin kertoi katsoneensa ihan samaa korua, että olisi kuulemma valinnut sen mulle mutta ei uskaltanut!

Stockalta lähdettiin Pastoriin syömään, ja tällä kertaa kokemus ravintolasta hipoi täydellisyyttä! Paikka ei ollut ollenkaan liian täynnä ja musiikki oli juuri sopivalla äänenvoimakkuudella. Ekaa kertaahan me käytiin siellä mun synttäreiden tienoilla melkein heti avajaisten jälkeen, ja silloinkin ruoka oli täydellistä, mutta paikka oli vähän turhan meluisa intiimejä treffejä varten. Tällä kertaa Pastor ei ollut meidän ykkösvalinta, juuri siksi, koska muistin sen metelin ja halusin jotain rauhallisempaa. Mutta me ei saatu pöytää enää meidän ykkösvaihtoehtoon kun viikkoa etukäteen yritettiin (hyvä me, aina myöhässä), ja siksi päädyttiin antamaan Pastorille toinen mahdollisuus.

Se todella kannatti, ruoka oli jälleen aivan erinomaista, palvelu ensiluokkaista ja ympäristö rauhallinen ja viihtyisä. Veikkaan että käydään siellä vielä aika monta kertaa tulevaisuudessakin. Maisteltiin neljää eri alkupalaa yhdessä, ja pääruoaksi otettiin kanapataa, joka ei ehkä kuulosta niin luksukselta kuin mitä se oli. Mä olisin voinut nuolla lautasen tyhjäksi jos olisin kehdannut, ihan mieletöntä! Jälkkäreille ei löytynyt enää mahasta tilaa, joten lähdettiin vähän pyörimään kaupoissa. Ei me mitään kyllä ostettu, paitsi leffakarkit koska ”shoppailun” jälkeen mentiin Tennariin tsekkaamaan Viikossa Aikuiseksi.

Oli muuten tosi hyvä leffa, ihan mahtavaa suomalaista huumoria. Sellainen leffa jota en ikinä osaisi kuvitella Hollywoodissa tehtävän, mutta joka ainakin muhun upposi aivan täysin. Nauraa rätkätettiin moneen otteeseen, ja niin tuntui tekevän kaikki muutkin leffasalissa. Käytiin viimeksi leffassa Tipan kanssa joululomalla, mutta kahdestaan ollaan käyty leffassa viimeksi muistaakseni Zeldan odotusaikana, eli yli kaksi vuotta sitten. Pitäisi käydä useammin, sen verran hauskaa se oli, ja onhan se leffakokemus vähän kokonaisvaltaisempi kun katsoo isolta kankaalta ja voi uppoutua täysin siihen.

Leffan jälkeen mentiin vielä käymään drinkeillä Kaislan ja Simon eli mun kaason ja Oton bestmanin kanssa. Olisi ollut hauska käydä koko kaaso-bestmanporukalla drinksuilla mutta 4/6 porukasta huitelee tällä hetkellä osa toisella puolen Suomea ja osa toisella puolen maailmaa, joten se ei ihan ollut mahdollista. Mutta ihanaa oli neljästäänkin, istuttiin rauhassa pari tuntia, nautittiin Kokomossa aivan mielettömät drinkit ja höpöteltiin. Mun drinkki oli nimeltään Tiki-Cucu ja nimensä mukaisesti siinä oli mm. kurkkua ja sen lisäksi passionhedelmää ja kaikkea ihanaa, yhteensä kuutta eri ainesosaa. Super raikasta ja hyvää! Jos kaipaatte vähän spesiaalimpia drinkkejä niin Kokomo oli ainakin musta aika kiva paikka!

Lähdettiin kotiin jo kymmenen maissa, ja katsottiin vielä vähän aikaa sarjaa tabletilta, ennenkuin mä nukahdin. Tänään ollaan ulkoiltu ja syöty Oton kokkaamia herkkuja, aika perus sunnuntai ihanasta auringosta nautiskellen. Eilen mä en ottanut kameraa edes mukaan keskustaan, koska haluttiin nauttia hääpäivästä kahdestaan ihan ilman kameraa, puhelinta ei lasketa haha! Se oli virkistävää, mutta ihan yhtä ihanaa oli tänään kuvata lapsia ja Ottoa kauniissa auringonvalossa, mä niin nautin kun saan kuvata taas vähän muutakin kun koko talven vallinnutta harmaata lumi-loskasotkua.

Oli ihana kävellä tyttöjen kanssa meren rannassa, kun auringon lämmön oikeasti tunsi eikä tuullut ollenkaan. Tytöt pääsivät ulkoiluttamaan uusia pipojaan ensi kertaa, ja mä tykkään kyllä molemmista! Zelda puhua pulputti ja osoitteli kaikkea mahdollista ulkona, ihania juttuja sieltä tulee kyllä. Tytöt kävelivät käsi kädessä kahdestaan pitkin rantabulevardia ja halivat toisiaan aina vähän väliä, taisivat matkalla sulattaa muutamat sydämet katseista päätellen. Kertakaikkisen ihana viikonloppu takana, ei voi muuta sanoa. Tuntuu että kaikki on ollut niin tasapainossa, sopivasti kahdenkeskistä aikaa, paljon yhteistä tekemistä lasten kanssa, ihania kavereita, herkullista ruokaa ja tietenkin tuo aurinko. Täydellinen viikonloppu, se olisi ollut mun otsikko jos Otto ei olisi ehtinyt ensiksi, damn! Kiitos kaikille joiden kanssa olen saanut olla ja jutella tänä viikonloppuna!

Huomenna mä esittelen teille ainakin Oton ystävänpäivälahjayllärin ja ensi viikolla luvassa kaikkea muutakin kivaa, kuten se päiväkodin ensimmäinen tutustumiskäynti kun meille tullaan kotiin kylään! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3