Epäsuositut mielipiteet x8

02.05.2017

Loppuvuodesta 2016 oli blogeissa paljon näitä ”Epäsuositut mielipiteet” -postauksia ja niitä oli musta tosi hauska lukea. Mietin silloin itsekin että pakko tehdä tällainen, mutta silloin se vain jäi jostain syystä. Joulukuussa postauskalenterissa oli melkein 50 postauksen verran muutakin sisältöä niin en ehkä saanut itsestäni silloin vielä tätäkin irti. Mutta nyt on aika mun epäsuosittujen mielipiteiden. Epäsuositut mielipiteet sinällään on hassu termi, jolla on varmasti jokaiselle kirjoittajalle oma merkityksensä.

Mä koen tämän niin että nämä mielipiteet jakavat kansaa, ja löytyy monia jotka varmasti ovat mun kanssa eri mieltä näistä asioista. Varmasti löytyy niitäkin jotka ovat samaa mieltä. Mikä tekee jostain mielipiteestä epäsuositun? Ei välttämättä mikään. Ehkä ne postaukseen listatut asiat lähtevät vaan ihan kirjoittajan omalta fiilispohjalta, minkä itse kokee olevan sellaista jota ei välttämättä uskalla ihan kaikissa keskusteluissa sanoa ääneen tai tuoda esiin. Mutta, tässä sen pidemmittä puheitta mun epäsuositut mielipiteet perusteluineen.

Jos parisuhteessa uhkailee erolla on parempi erota samantien. Olen myös sitä mieltä että jos oman suhteen tilaa joutuu epäilemään, ei suhde vaan toimi. Toimiva parisuhde perustuu sille että molemmat haluavat tehdä toisen onnelliseksi ja kuunnella toista, ja laittaa toisen itsensä edelle, sekä myös toimivat näin käytännössä. Uhkailu tai pelko ei kuulu parisuhteeseen missään muodossa.

Fine dining ei ole mun juttu. Olen kyllä syönyt tosi hyvää ruokaa fine dining -ravintoloissa mutta sitä on aina liian vähän, siis ihan liian vähän. Mä otan ennemmin ison annoksen jotain superhyvää, kuin kymmenen pikku makuannosta joista jää aina vaan sellainen fiilis että olisipa tätä saanut lisää. Bistro-henkiset ravintolat on enemmän mun juttu.

Kookos haisee ja maistuu ikävälle kaikissa muodoissaan. Olen perinyt tämän kookoskammoni äidiltä, meillä ei koskaan käytetty mitään kookosjuttuja kun asuin äidin kanssa koska hän inhoaa kookosta, enkä siis koskaan tottunut siihen. Vanhempana ekoja kertoja kookosta maistaessani ja kookosbuumin myötä haistaessani, on fiilis vaan vahvistunut: ei ole mun makuun. Aina tasaisin väliajoin kokeilen että josko nyt tämä maistuisi tai jos nyt tykkäisin tästä kookosrasvasta, mutta ei. Muilla ihmisillä kookos ei haittaa mua, mutta omaan kroppaani tai kotiini en sitä halua.

Puolison haukkuminen ja hänestä alentavasti puhuminen somessa (tai muutenkaan) on väärin. Tätä tapaa en voi kertakaikkiaan ymmärtää. Nykyään varsinkin miehistä tuntuu olevan sallittua puhua ihan miten vaan. Omien miesten joukkolynkkaus tuntuu olevan suurtakin hupia toisille, ja sellaiset ”mikä on sun miehen ärsyttävin tapa”  ja ”mikä miehessäsi saa sinut raivon partaalle?”-ketjut on yleistyneet hämmästyttävää tahtia. En vaan tajua, mutta ehkä mun ei tarvitsekaan. Varmasti kaikilla meistä on joku ärsyttävä tapa mutta siinä vaiheessa kun sama tyyppi on ensin kommentoinut miehestään kaksi ärsyttävää tapaa ja sen jälkeen vielä kommentoinut toisten listaamien tapojen alle että ”hei mun miehel on tääki ja tää ja tää” niin tulee jo tunne että miksi sitten olette edes yhdessä jos noin paljon ärsyttää. En myöskään tajua miten se hyödyttää omaa parisuhdetta että avautuu näistä ärsytyksenaiheista vieraille ihmisille? Enemmän ehkä hyödyttäisi jos ottaisi ne puheeksi sen oman puolison kanssa hyvässä hengessä.

Raskausajan ruokakieltojen tietoinen noudattamatta jättäminen on vauvan hengellä leikkimistä. Erikseen on suositukset joissa oma harkinta on aivan ok ja kohtuullisesta määrästä ei ole haittaa, mutta jos tietoisesti suoranaisesta kiellosta välittämättä ottaa sen riskin että sairastuu listeriaan niin kakan osuessa tuulettimeen ei voi muuta kuin katsoa peiliin.

Valitsen mieluummin päiväkodin kuin perhepäivähoidon myös pienelle lapselle. Tiedän että on olemassa todella ammattitaitoisia ja ihania perhepäivähoitajia, mutta mulla on omasta lapsuudestani kesien varahoidosta eri perhepäivähoitajilla sen verran ikäviä kokemuksia, että päätin mieluummin luottaa omien lasteni kanssa päiväkotiin. Mulle tulee turvallisempi olo siitä että on useampi aikuinen joiden toimintaa valvotaan, kuin vain yksi tyyppi joka yksin ohjaa päivien kulkua ja voi vanhemman silmän välttäessä käyttäytyä ihan miten tahansa lasta kohtaan, kun kukaan ei ole valvomassa. Oli mulla pienenä yhdessä päiväkodissakin ikävä aikuinen jota pelkäsin, mutta sentään siellä oli useampi muu joihin luotin ja turvauduin.

”Mua ärsyttää..”. Ymmärrän jos joskus on huono päivä, mutta jatkuvan valittamisen kuunteleminen on raskasta. Sellaiset ihmiset joita aina ärsyttää kaikki ovat mahdottomia energiasyöppöjä joiden kannattaisi miettiä omaa käytöstään ja todellisia syitä kaikesta (turhasta) ärsyyntymiseen. Elämä on kivempaa kun ei ärsyynny asioista jotka eivät liity itseen tai joihin ei voi itse vaikuttaa.

Mun mielestä pakollinen ruotsin opiskelu peruskoulussa on ok. Sen lisäksi että se edelleenkin on kotimaamme toinen virallinen kieli, ruotsin kieli auttaa pitkälle työllistymisessä tai opiskelussa Ruotsin lisäksi muissakin Pohjoismaissa, sillä sen opittuaan ymmärtää jo aika hyvin myös norjaa ja tanskaa.  Monissa norjalaisissa tai tanskalaisissa työpaikkailmoituksissa joissa etsitään työntekijää Suomesta, on vaatimuksena ruotsin kielen taito (kyllä, harrastan huvikseni työpaikkailmoitusten kahlaamista aamukahvin kera aina välillä, vaikka olen täystyöllistetty yrittäjä enkä haaveile muutoksesta).  Toki tämä on vaikea asia, onhan alueita Suomessa, sekä työpaikkoja joissa ruotsin kieltä ei tarvitse ollenkaan, mutta koska muka kielen opiskelusta olisi ollut haittaa? Ehkä ratkaisuna olisi kahden kielen pakko – toisena kielenä englanti ja toinen vapaavalintainen kieli? Silloin kielitaito karttuisi, mutta sellaisella kielellä joka itseä kiinnostaa. En siis ole sitä mieltä että kaikkien pitää osata juuri ruotsia, mutta sitä mieltä olen että  kannattaa kartuttaa omia taitojaan opiskelemalla muutakin kieltä kuin vain englantia.

Siinäpä mun omat epäsuositut mielipiteet. Kuten sanottua, eivät välttämättä epäsuosittuja, mutta kuitenkin sellaisia jotka jakavat ihmisiä. Nyt on teidän vuoro! Mitkä on teidän epäsuositut mielipiteet? Ja löytyikö juttuja mistä olette samaa tai täysin päinvastaista mieltä mun kanssa?


43 Responses to “Epäsuositut mielipiteet x8”

  1. Jenni S. | big mamas home sanoo:

    Tämä on kyllä supermielenkiintoinen postausidea ylipäätänsä. Itse en lähtenyt aikanaan toteuttamaan, mutta ehkä pitäisi sittenkin harkita tätä uudelleen. Muutamassa jutussa olen kanssasi samaa mieltä, mutta yhtä monessa jyrkästi eri mieltä. En lähde niitä kuitenkaan tässä ruotimaan, koska se on ihan okei. Eikä se minun elämääni rumenna tai vaikuta päätöksiini, kun toinen on eri mieltä. :) Kuten sanoit, juuri tällaiset ajatukset jakavat ihmisiä. Ja onneksi niin. Maailma saattaisi olla melko tylsä paikka, jos kaikki olisivat samaa mieltä. :)
    Ihanaa risteily-minilomaa teidän perheelle. Toivottavasti reissu menee hyvin.

    • Inka sanoo:

      Ruotsin kielen on kyllä varsin mielipiteitä jakava asia. Itse itäsuomalaisena lukiolaisena kannatan mahdollisuutta lukea ruotsin tilalla esimerkiksi saksaa tai venäjää, joista täällä päin Suomea on työnhaussa ja ylipäätään kansainvälisillä työmarkkinoilla enemmän hyötyä. Ruotsipakko turhauttaa monia muitakin meitä lukiolaisia, koska kiinnostuksesta kieliä kohtaan huolimatta kolmen kielen opiskelu on lukiossa kohtuuttoman raskasta kielellisesti lahjakkaillekin. Mulla esim. jäi saksa lukioon tullessa pois, koska en olisi musiikkiharrastuksen ja muun lukio-opiskelun ohessa jaksanut opiskella kolmea kieltä. Se harmittaa edelleen, koska koen, että saksa olisi mulle tulevaisuuden kannalta huomattavasti toista kotimaista hyödyllisempi. Ruotsin kielen ja suomenruotsalaisten tasaveroisen aseman säilyttäminen on tärkeää, mutta musta sen pakko-opiskelu toisenkin asteen kouluissa ei ole oikea keino.

      • memmi sanoo:

        Monen kielen opiskeleminen voi olla raskasta, mutta ei mielestäni kyllä kohtuuttoman raskasta kielellisesti lahjakkaille. Esimerkiksi minä opiskelin lukiossa oman äidinkieleni suomen lisäksi pitkää englantia, pitkää saksaa ja keskipitkää ruotsia. Kirjoitin kaikista E:t. Lisäksi opiskelin espanjaa 5 kurssia. (Moni muu lukiossani luki saman määrän kieliä tai jopa enemmän, ja ehkä eri kieliä, kuten venäjää, ranskaa tai italiaa.) Samaan aikaan pelasin sm-tasolla koripalloa. Treenit oli 3-4krt viikossa + pelejä vähintään yksi, usein enemmän. Mielestäni esimerkiksi saksa ja ruotsi tukivat toisiaan tosi hyvin. Kuitenkin ehkä juuri venäjän tai saksan opiskelu pakollisena kielenä voisi olla joillekin fiksumpaa kuin ruotsin. Moni kielellisesti lahjattomampi hakkaa päätä seinään pakollisen ruotsin kanssa. Jos ruotsi ei vielä kiinnosta yhtään, tappaa se halut opiskella mitään muutakaan kieltä. Ruotsipakon vihaaminen on mielestäni kuitenkin joillain mennyt aivan ylitse.

  2. Miila sanoo:

    Täällä kans yksi, joka ei oo ikinä oppinut sietämään kookosta! :D en tiedä mikä siinä on mutta en vaan tykkää. Ja samaa mieltä olen kyllä muistakin kohdista, varsinkin toi ruotsin opiskelu… En tajua mitä kukaan siinä häviää, että ”joutuu” sitä opiskelemaan. Sitä on koulussa loppupeleissä kuitenkin tosi pieni määrä, ja ainakin itsellä se on vaan auttanut muidenkin vieraiden kielien opiskelussa. Kielet ja eri kulttuurien tuntemus on vaan rikkaus :)

    • Nora sanoo:

      Jos ruotsin opiskelu ei kiinnosta, siinä tuhlataan mielestäni oppilaan aikaa ja verorahoja. Itse en osaa ruotsia yhtään, vaikka tunneilla kävin. Jos tilalla olisi ollut joku vapaavalintainen kieli, saattaisin jopa osata englannin lisäksi toisen kielen.

  3. Sanna sanoo:

    Mä oon niiin samaa mieltä tossa päiväkoti vs perhepäivähoito. Ihan samasta syystä hain pojan päiväkotiin 1,5vuotiaana.

  4. Mira sanoo:

    Itekin nyt raskaana ollessa oon kauhistellut eri vauva-ryhmien keskusteluja ruokakielloista. ”Ei nyt yks kerta mitään haittaa”, ”kyllä nyt ihan vähän voi syödä”, ”ihan liian tiukkoja tollaset kiellot, mä ainaki ite päätän mitä syön” yms. lauseet mitä niistä saa lukea, kuulostaa ihan käsittämättömän vastuuttomalta ja typerältä. Eikö ihmiset ymmärrä, että se yksikin ihan vaan pienenpieni maistaminen riittää pahimmassa tapauksessa tappamaan lapsen, jos siinä sattuu olemaan bakteeri!?
    Mun mielestä ei voi olla liian varovainen, jos kyse on lapsen terveydestä. Ja 9kk on kuitenkin aika lyhyt aika olla ilman sushia tai sitä tuorejuustoa.

    Muutenkin osu mielipiteet sun kanssa aika hyvin yksiin :)

  5. Elina sanoo:

    Yhdellä sivustolla lastensuojelusta silmäni ammottivat kommenttiin, jonka mukaan ”vanhemmat saavat itse päättää minkälaisen ja missä olosuhteissa lapsensa kasvattavat”. Mun mielestä tässä ei voi olla kun yhtämieltä, mutta…

  6. Lilian sanoo:

    Olen todellakin Iina samaa mieltä sun kanssa ihan joka kohdasta! Positiivisuus tuntuu ärsyttävän ihmisiä, mutta olkoot. Ihanaa kevättä!

  7. Kookosta inhotaan täälläkin! Tosin olen vanhemmiten lieventänyt mielipidettäni vähän. Enää haju ei saa kyökkimään ja käytän jopa kookosmaitoa/-kermaa ruoanlaitossa. Riittävän pitkään kun kypsentää (tai maustaa reilulla kädellä) niin maksu ei lyö läpi.

  8. Piia sanoo:

    Täältä löytyy myös yksi, joka ei myöskään voi sietää (eikä ymmärtää) puolison haukkumista somessa, se saa minulla aina karvat pystyyn! Muutenkin puolison arvostelu tai mollaaminen muille tuntuu minusta pahalta.

  9. Elli sanoo:

    Hih, monia samojakin löyty mitä mulla, mutta mä itse uskon niin voimakkaasti kohtaloon ja siihen et me ei oikeestaan millään fyyisisellä ’jätänpä nyt tän juuston syömättä’ tyylisellä voida vaikuttaa elämäämme vaan usko ja ajatukset sekä sielun ohjaa enemmänkin joten en siis usko noihin ruokarajoitteisiin tippaakaan:) mua ei kyllä haittaa vaikka jengi niitä noudattaa hiki hatussa, siitä saattaa saada sellaista turvallisuuden tunnetta et ’tekee kaiken oikeen’ mut koska itse uskon enemmän just tuohon yllä olevaan elämänfilosofiaan niin en lukenut ruokarajoitteista raskausaikana ollenkaan. Söin mitä tekee mieli, ja täytyy sanoa et vakuumipakattua kalaa, punaviiniä, maksalaatikkoa tai juustoja ei tehnyt mieli. Kuitenkin esim inkivääriä vedin mehujen joukossa, se auttoi mulla raskauspahoinvointiin:) nää on tietty vähän hassuja juttuja myös kun kirjoittaa ylös niin kuulostaa tosi ’kovalle’ tällaiset mielipiteet, mut jos joku läheinen esim. menettäis vauvan niin tuskinpa kukaan ystävä olis siinä vaiheessa kyselemässä et ’söitkö salmiakkia, se sun vauvan varmaan tappoi’ eli siinä vaiheessa ei sitä ystävänä varmasti syyllistä ketään vaan ainoastaan pyrkii auttamaan minkä pystyy.

    • minä vaan sanoo:

      Itse olen synnyttänyt kuolleen lapsen rv 39+1. Verikokeista selvitettiin tuolloin mahdollisuus olisinko sairastanut listerian tai toksoplasmoosin. En ollut, mutta kun näitä tutkittiin niin oletan että jonkintason riski vauvan menetykseen on olemassa.

    • Nora sanoo:

      Siis.. et usko tutkimuksiin? Tippaakaan? Tsiisus. Tsemppiä.

  10. Janita sanoo:

    Ihanaa näin tulevana lastentarhanopettajana lukea tuo päiväkoti kohta. Opiskeluhan on todella pedagogista ja akateemista, lastentarhanopettajan toimi on paljon muutakin kuin ”perustoimintoja”. Kuitenkin ammatti, joka yliopistossa opiskellaan. Niin ja mäkään en vaan yhtään tykkää kookoksen mausta.

    En nyt tiiä onko tää epäsuosittu mielipide, mutta musta tuntuu, että jotkut aliarvioi lastentarhanopettajan tarvetta alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Ja näitä alle 3-vuotiaita aliarvioidaan. Siis alle 3-vuotiaiden kanssa voi myös tehdä vaikka mitä pedagogista toimintaa! :)

  11. Mila sanoo:

    Mielenkiintoinen postaus! :) Oon ihan samaa mieltä sun kanssa tuossa päiväkotiasiassa. Itse olin pienenä hoidossa sekä päiväkodissa että perhepäivähoitajalla ja muistan viihtyneeni huomattavasti paremmin päiväkodissa. Päiväkodin hyvänä puolena pidän juurikin niiden tarkempaa valvottavuutta ja sitä, että vaikka yhden aikuisen kanssa ei aivan yhteistä säveltä löytyisikään, on ryhmässä myös muita aikuisia, joihin turvautua. Varmasti on olemassa myös ihania työlleen omistautuneita perhepäivähoitajia, mutta itse luotan kuitenkin enemmän päiväkodin toimintaan.

  12. Nimk sanoo:

    Samaa mieltä kaikista paitsi yhdestä, ehkä puolikkaasta :D Ainut jossa mielipiteeni eroaa on ruotsin kieli, ymmärrän pointtisi ja olenkin sitä mieltä, että toinen kieli englannin lisäksi olisi parempi vaihtoehto. Sen lisäksi mun mielestä englannin opetukseen pitäisi panostaa entistä enemmän, jotta nuoret koulunsa päättäessään pärjäisivät edes sillä. Itselleni kielet ja erityisesti englanti on todella lähellä sydäntä ja täytyy myöntää, että välillä hävettää kuunnella aikuisia, joilta ei edes alakoulun englanninkieli suju.

    Ja luojan kiitos en ole ainut, joka sitten vihaa kookosta yli kaiken ja kaikissa muodoissa! Nyt kookosbuumin keskellä tuntuu, että sitä on joka reseptissä ja kosmetiikassa ja tunnun olevan ainut, joka karttaa sitä kuin ruttoa :D

    Puhun negatiivisia asioita puolisostani ainoastaan miehelleni itselleen ja parhaalle ystävälleni. Enkä siis mitenkään parjaten vaan silloin kun tuntuu, että tarvitsee purkaa. En myöskään ymmärrä julkista nöyryyttämistä yms. ja hävettää välillä kuunnella, kun naiset herjaavat miestään minkä kerkeävät. Ei minunkaan mies täydellinen ole, ja tottakai on asioita, jotka välillä ärsyttää, mutta pääasiassa kuitenkin rakastan häntä just sellasena kun on <3

    Vielä raskausajan ruokiin. Itse olen nyt viikolla 30+2. Kaverini on minua noin kuukauden jäljessä ja olemme hyvin erilaisia raskauden suhteen. Hän syö suurinpiirtein mitä huvittaa, eikä edes tiennyt osasta suosituksista tai kielloista. Sen lisäksi, vaikka on ihan taloudellisesti "vakaa" niin ostaa KAIKEN käytettynä. Siinä itsessän ei ole mun mielestä mitään vikaa, itsekin olen kirppiksiä kierrellyt, niin kauan kuin myös tuotteen kunto on kohdallaan. Hän kuitenkin osti esim. parilla kympillä elämää nähneen turvaistuimen tuntemattomalta ihmiseltä, tietämättä siis onko se enää edes turvallinen. Tällainen välinpitämättömyys, jossa joko ei oteta asioista edes selvää tai tiedosta huolimatta sivuutetaan se, on mun mielestä huolestuttavaa.

    Puh mikä romaani. Oon siis muistakin samaa mieltä, mut nää herätti ajatuksia ja tunteita :D

  13. Marjo sanoo:

    Valion Viola tuorejuustot on pastöroituja.

    • :) sanoo:

      Aika moni on. Mulle terkka sano, että kaikissa missä lukee pastöroitu ni voi ihan hyvin syödä. Oon siis kyllä syöny juustokakkuja yms. Tosin en raskaus aikana niitä tuorejuustoja esim. leivällä käyttäny. Kaloissa yms. Oon sit taas ollu tarkka. Mutta eihän siinä mitään häviä jos jättää syömättä mitä on siinä rajotteiden listalla. :)

  14. Lukija sanoo:

    Erosta puhuminen ei ole tabu.
    Mikäli suhde ei mielestäsi toimi hyvin ja asioita on jo yritetty muuttaa, voi aivan hyvin puhua eron mahdollisuudesta eron oikealla nimellä. Se ei ole uhkailua, vaan aikuisten keskustelua realistisista mahdollisuuksista. Niiden oikeilla nimillä.

    Kumppanisi ei tarvitse olla paras ystäväsi.
    Hienoa toki, jos hän on. Ei siinä mitään. Kumppanille tosin ei tarvitse haluta tilittää kaikkea. Tekeekö mieli muisteloida eksän tekemää ihanaa yllätystä, tai märehtiä naisena olemisen ”vaikeudesta”? Tarvitsetko analysoivaa perspektiiviä teidän seinien ulkopuolelta? Sitä varten ovat ne parhaat, luotettavat ystävät, jotka eivät lähde hätiköimään sun ajatusten juoksun perusteella.

    Muiden mielipiteistä ei saisi välittää.
    Vaan kylläpäs saa. Ihmisen eräs vahvimmista tarpeista on tulla hyväksytyksi juuri selöaisema

  15. Lukija sanoo:

    Erosta puhuminen ei ole tabu.
    Mikäli suhde ei mielestäsi toimi hyvin ja asioita on jo yritetty muuttaa keskustelun avulla, voi aivan hyvin puhua eron mahdollisuudesta eron oikealla nimellä. Se ei ole uhkailua, vaan aikuisten keskustelua realistisista mahdollisuuksista. Niiden oikeilla nimillä. Näin ne ”ero tuli ihan puskista”-shokitkin vähenisivät.

    Kumppanisi ei tarvitse olla paras ystäväsi.
    Hienoa toki, jos hän on. Ei siinä mitään. Kumppanille tosin ei tarvitse haluta tilittää kaikkea. Tekeekö mieli muisteloida eksän tekemää ihanaa yllätystä, tai märehtiä naisena olemisen ”vaikeudesta”? Tarvitsetko analysoivaa perspektiiviä teidän seinien ulkopuolelta? Sitä varten ovat ne parhaat, luotettavat ystävät, jotka eivät lähde hätiköimään sun ajatusten juoksun perusteella.

    Muiden mielipiteistä ei saisi välittää.
    Vaan kylläpäs saa, ja jokainen varmasti olisi kahdesta vaihtoehdosta enemmän kuin vähemmän pidetty, jos saisi valita. Ihmisen eräs vahvimmista tarpeista on tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin onkaan. Tokihan tähän vaikuttaa paljolti lähipiiri ja seura jossa on, mutta idea taustalla on sama: toisten mielipiteet sinusta vaikuttavat sinuun.

    Jokainen tarvitsee omaa aikaa yksin.
    Oli kyseessä lapsien ja miehen postireissusta, intensiivisestä peli-illasta tai yksinäisestä viikonlopusta, jokainen täydellinen perheenäiti ja -isi tarvitsevat välillä ”hermolomaa” toisistaan ja lapsistaan.

    Mutta tuosta ekasta oon sun kanssa lähtökohtasesti eri mieltä :) mä olen toivoton jahkailija, romantikko ja draamasielu – mun odotuksiin suhteesta voi vaikuttaa ällöromanttisen kirjan ällötäydellinen pari. Ja koska elämä ei ikinä ole fantasiaa, jään helposti haikailemaan sen täydellisen ihanan suhteen perään. Ja uudet ideaalit tulevat taas uuden vaikutteen perästä.
    Tosin tän kun tiedostaa, nii ”paremmasta” haaveilu rajoittuu merkittävästi :D

  16. Lukija sanoo:

    Tärkeintä vauvan ruokinnassa on että tulee ruokituksi! Tuntuu että on epäonnistuja, kun luovuttaa imetyksen suhteen.Korvike on ok. Yritin kumpaakin lasta imettää mut tyssäs muutamaan kuukauteen. Silti kasvoivat korvikkeella.

    Einesruoka on arjen enkeli! Yleensä laitamme terveellisen ruuan mut toisinaan kaupasta hyppää mukaamme jokin valmisruoka, jos on paha tilanne. Ei hävetä laittaa kassalinjalle.

    Olen tyytyväinen Julkiseen terveydenhuoltoon! Kovin yleistä on sen mollaaminen. Meil on hieno järjestelmä. Tavalliset ihmiset sitä pyörittää, uskoisin et parhaansa hekin yrittää ammatissaan.

  17. lu sanoo:

    Tärkeintä vauvan ruokinnassa on että tulee ruokituksi! Tuntuu että on epäonnistuja, kun luovuttaa imetyksen suhteen.Korvike on ok. Yritin kumpaakin lasta imettää mut tyssäs muutamaan kuukauteen. Silti kasvoivat korvikkeella.

    Einesruoka on arjen enkeli! Yleensä laitamme terveellisen ruuan mut toisinaan kaupasta hyppää mukaamme jokin valmisruoka, jos on paha tilanne. Ei hävetä laittaa kassalinjalle.

    Olen tyytyväinen Julkiseen terveydenhuoltoon! Kovin yleistä on sen mollaaminen. Meil on hieno järjestelmä. Tavalliset ihmiset sitä pyörittää, uskoisin et parhaansa hekin yrittää ammatissaan.

  18. Saara sanoo:

    Miun suurin unpopular opinion on se, että inhoan kissoja.

  19. Emilia sanoo:

    On kyllä hauska postausidea! Tässä näkee hyvin myös sen, millaisia asioita bloggaajat pitävät ”normaaleina” kun valitsevat näitä ei-tykättyjä mielipiteitään, sehän myös vaihtelee paljon – joku voi esimerkiksi ajatella että kaikkihan ovat sitä mieltä, ettei erolla saa parisuhteessa koskaan uhkailla (kuten minä ajattelin). Ihanaa ja kiinnostavaa kun ihmisillä on niin paljon erilaisia mielipiteitä, sitten kun vielä joskus opittaisiin keskustelemaan niistä hyvässä hengessä toista heti lyttäämättä :) Tällaiset listaamasi kevyet mielipiteet kannustavat mielestäni hyvin harjoittelemaan rakentavaa otetta rankkojenkin aiheiden läpikäymiseen eriävillä mielipiteillä!

  20. Miukumauku sanoo:

    Tupakoitko? Mikä on sun mielipide tupakointiin lapsiperheessä?

  21. Nea sanoo:

    Tää oli hyvä! Huvittavaa, että oon sun kanssa jokaisessa näissä asiassa täysin samaa mieltä. Ihan kuin olisi omaa tekstiä lukenut✌️

  22. JohannaJohanna sanoo:

    Lähes kaikista kohdista olen samaa mieltä, mutta en siitä että jos joudut miettimään ja epäilemään suhteen tilaa niin sitten se ei vaan toimi. Kun aina tilanteet ei ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.
    Mä tahdon tehdä kaiken mun ja mieheni suhteen eteen. Mies on mun paras ystävä, mahtava tyyppi, todella rakas ja en osaa kuvitella että olisin jonkun muun kanssa… Silti on ollut hetkiä että epäillyt ja on jopa puhuttu erosta (noh riidan keskellä joskus varmaan vähemmän asiallisesti kun tulisia ollaan molemmat).
    Kaikki tuovat suhteisiin omat painolastinsa, toisilla isommat ja toisilla pienemmät. Eikä niistä puhuminen ole aina helppoa vaikka toiseen luottaa ja haluaisi puhua. Meillä nuo painolastit on masennusta ja pitkäaikaissairautta. Varmaan osaltaan myös puhunattomia asioita, mutta jokainen tilanne jossa epäilys on herännyt (ei niitä nyt jatkuvasti ole, muutaman kerran) on lisännyt lopulta päättäväisyyttä ratkaista ja selvittää ongelmat, sekä omat että yhteiset. Näiden epäilyksen hetkien jälkeen on noustu sitten yhdessä ja vielä vahvemmin varmoina siitä että kaikesta selvitään.
    Varmasti siinä vaiheessa kannattaakin vaa erota jos epäily suhteen tilasta on epäilystä onko vieressä oikea ihminen. Meillä se epäilys ei ole kuitenkaan ollut epäilystä siitä onko vieressä oikea ihminen. Ollaan varmoja molemmat siitä että oikea tuo puoliso on eikä muuta halua… Silti elämä on heittänyt meidät tilanteisiin joissa on jouduttu punnitsemaan kantaako se rakkaus ja halu olla toisen kanssa. Masentunut puoliso ei rakkaudesta huolimatta ole aina hyvä ja tasapainoinen kumppani ja kun lähellä on tilanne että itsekin sairastuu/uupuu kun antaa kaikkensa toiselle on pohdittava kyllä hetki mitä tässä edetään kun yhtälöön kuuluu lapsikin.
    Nyt onneksi elämä hymyilee ja pahimmat myrskyt on ohitettu toivottavasti. En vaihtaisi kuitenkaan hetkeäkään pois, ollaan niin tiiviisti kaikkien vaikeuksien keskellä hitsauduttu yhteen…

    • Henna sanoo:

      Ihan samaa mieltä tästä! Oma parisuhteeni ei voisi olla onnellisempi, mutta silti vaikeampina aikoina on joskus tullut mietittyä, että onko just tama suhde se paras vaihtoehto. Mutta sitten kun asiasta on kypsästi juteltu, niin nopeastihan siinä on tajunnut ettei ilman sitä toista vaan halua/pysty elämään :) Eli mielestäni on oikeastaan aika tervettäkin punnita niitä omia ikäviäkin tunteita välillä ja jutella avoimesti. Erolla uhkailua en ymmärrä, mutta jos koko sana ”ero” on tabu, niin mun mielestä tuntuu, että silloin suhde ei ole kovin vakaalla pohjalla, jos ei näin vaikeaa asiaa haluta edes miettiä tai uskalleta puhua siitä. Toki ihmiset ja parisuhteet on erilaisia, mutta itselleni se, että pystymme puolisoni kanssa puhumaan vaikka erostakin vaikeina aikoina ja sen jälkeen toteamaan, että pyh, yhdessä halutaan olla, kertoo jotain siitä vahvasta pohjasta, jolle meidän suhde rakentuu!

  23. M sanoo:

    Hei, kiitos postauksesta! On pakko kommentoida tohon ruotsin kielen opiskelu asiaan, että mielestäni ruotsin kielen oppivelvollisuutta ei tulisi poistaa tai korvata toisella valinnaisella kielellä. Omakohtaisen kokemuksena; asuin lapsuuden/nuoruuden alueella, jossa ei todellakaan tarvinnut ruotsia, enemminkin venäjää, mutta niin tuli lukiosta valmistuminen ja rakastuminen, ja nyt asun alueella, jossa tarvitsen päivittäin ruotsin kieltä töissä. Enkä varmasti olisi työllistynyt ilman ruotsin kielen taitoa, koska Suomi nyt vaan sattuu olemaan kaksikielinen maa. Ja haluan kertoa tämän esimerkin siksi, että se kuvastaa sitä ettei aina tiedä minne elämä vie.. ps. Olen samaa mieltä monesta asiasta kanssasi!

  24. Milja sanoo:

    Oon samaa mieltä tosta puolisoiden haukkumisesta, en ymmärrä sitä ollenkaan! Oon huomannu saman ilmiön, että tuntuu että miehistä saa valittaa koko ajan ja oikein yritetääm etsiä niitä vikoja. Usein tuntuu että ne on vielä sellasia oikeasti tosi pikku juttuja. Kyllä mun tekis mieli vaan puhua mitä ihanaa ja kivaa mun poikaystävä tekee, eikä haukkua häntä kellekään.

  25. Iina sanoo:

    Mä rakastan kookoksen tuoksua! <3
    Tuosta perhepäivähoitaja jutusta samaa mieltä-olen pienenä ollut ihanalla PPH:lla, mutta oli sitten eräs joka suklaan avulla houkutteli minut rasvaamaan hänen varpaitaan. Oli muutenkin todella pelottava tapaus..
    Siksi itsekin olen valinnut p.kodin aikoinaan kun esikoinen meni hoitoon ja aion laittaa kuopuksenkin päiväkotiin.
    Toki tiedän että ihania perhepäivähoitajia on mutta mun oma kokemus on vaan vaikuttanut näin.
    Mukavaa viikkoa kaima ;)

  26. V sanoo:

    Mahtava postaus ja paljon tuttuja ajatuksia! :)
    Tuo kuvituskuva ei muuten näy Safarissa, kuvan nimessä näyttäisi olevan ääkkösiä.

    Ihanaa kevättä koko perheelle! <3

  27. K sanoo:

    Aika pitkälti olen samaa mieltä kanssasi, mutta ”pakkoruotsista” olen eri mieltä. Vaikka omasta peruskouluopiskelusta onkin jo yli 10 vuotta, olen edelleen pakkoruotsia vastaan. Kielten osaaminen on pelkästään hyvä asia, mutta en koe että ruotsi kielenä olisi ihan ”must have”. Tärkeämpänä pidän englannin kielen osaamista, sillä pärjää nykyään lähestulkoon joka maassa. Ja tämä kokoajan yleistyvä tekniikka – on välillä tosi vaikea löytää esim. suomenkielisiä sovelluksia vanhempien puhelimiin tai jopa ohjekirjoja suomeksi joihinkin tiettyihin tuotteisiin. Koen että oma elämäni olisi rikastunut paljon enemmän englannin kielen paremmalla osaamisella.

    Ja niin tuo kookos.. Oon monesti huomannut olevani ainoa, joka ei osta kookosmaitoja tai öljyjä. Saati sitten jotain lastuja jälkiruokien päälle. En osaa sanoa mikä siinä kookoksessa tökkii, mutta ei vaan mene alas.

    Mulla ei kauheesti eriäviä mielipiteitä tule mieleen. Ehkä ainoina tulee mieleen se, että 99% ruuista on parempia kylmänä ja että minä ja kahvi ei olla samalla aaltopituudella. Syön lähestulkoon kaiken ruokani kylmänä. En tiedä mistä se on peräisin, mutta lämmin ruoka ei vaan uppoa. Ja kahvi.. jätän tämän ydinjätteen analysoinnin siitä enemmän tietäville :P

  28. Essi sanoo:

    Hih! Kaikissa muissa olen samoilla linjoilla, mutta ai että mä rakastan kookosta! Tosin pirkan kookosmaito maistuu kammottavalle..
    Toi kaikesta/tyhjästä valittaminen on super raskasta. Tunnen ihmisen joka valittaa aina vähintään yhdestä asiasta kun tapaamme ja on kaikesta aina muille kateellinen. Tuntuu ettei hänen elämässään ole mitään hyvää tai ilon aihetta… surullista ajatella jos oma elämä olisi turhan valittamisen ja tyytymättömyyden täyttämää.
    Ihanaa viikkoa teille kaikille!

  29. Näitä postauksia on aina mielenkiintoista lukea :)

    Mä oon tota hoitojuttua välillä miettinytkin, vaikka se ei onneksi ole vielä ajankohtaista. Molemmissa hoitomuodoissa on varmasti hyvät ja huonot puolensa. Tuntuu kyllä tosi hurjalta, että perhepäivähoitaja kohtelisi lapsia huonosti :( Ei voi ymmärtää, miksi ei sitten tee jotain muuta työtä..

    Yksi mun epäsuosituista mielipiteistä on seläntakana puhuminen. Mitään pahantahtoista läyhäämistä en puolustele, mutta mun mielestä on ihan ok ja ymmärrettävää keskustella joistain asioista toisen seläntakana. Siis esimerkiksi ihmetellä jonkun ystävän toimintaa; kaikkea ei aina sovi tai onnistu kysyä suoraan, mutta jokin toisen toiminnassa voi jäädä vaivaamaan ja sitä on mun mielestä ihan inhimillistä pohtia toisen ihmisen kanssa. Eli vaikka yleisesti on mun mielestä hyvä sääntö, että toisesta ei sanota mitään sellaista, mitä ei olisi valmis sanomaan kasvotusten, niin tähänkin on mun mielestä poikkeuksensa :)

  30. Marbella sanoo:

    Meillä just se yksi tyyppi huolehtii meidän alle vuoden ikäisestä vauvasta ja 4 vuotiaasta leikki-ikäisestä eli mummu, en voisi viedä lapsiani päiväkotiin koska siellä aina hoitajapulaa ja ei aina ole tarpeeksi hoitajia, saati piirustusvälineitä eikä kaikki saa syötyäkään. Luotan siis mummuun ja pappaan joilla maksan itse hoidosta 300 euroa kuussa.

  31. J sanoo:

    Minäkään en tykkää kookoksesta ja se tuntuu usein olevan sellainen ”kyllä” tai ”ei”-tuote, ei mitään siltä väliltä :D Itse liputan ruotsin puolesta, koska siitä olen aina tykännyt ja opiskellutkin sitä yliopistossa, mutta etenkin Itä-Suomessa sitä ei juurikaan tarvitse, nii voisi mielestäni myös valita jnkun muun kielen se tilalle.

    Tuosta eroamisjutusta olen eri mieltä. Melkein kaikissa suhteissa tulee kausia, jolloin tuntuu, ettei asiat mene niin kuin toivoisi. On mielestäni hyvä käydä läpi yhdessä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ja uskaltaa puhua asioista. Muutosta ei voi tapahtua, jos ei kerrota, mitä halutaan muuttuvan. Suhteessakin kehitytään koko ajan. Ja mielestäni suhdetta voi ja on jopa hyvä kyseenalaistaakin välillä, ettei siitä tule itsestäänselvyys, ja että molemmat pysyvät kartalla, missä mennään. Jos kaikki eroaisivat heti kun ero käy mielessä, maailmassa olisi varmaan aika monta suhdetta vähemmän… Ihmismieli on monesti ihmeellinen, eikä ole mitenkään epätyypillistä miettiä tällaisia asioita välillä. Se ei suoranaisesti tarkoita, että suhteessa olisi huono olla.

  32. Annie sanoo:

    Mä olen useista kohdista samaa mieltä. Eniten olen eri mieltä ensimmäisestä kohdasta. Onneksi on paljon ihmisiä, jotka ei ajattele niin, että on parempi erota heti, jos epäilee suhdetta tai puhuu eron mahdollisuudesta. Uskon, että on paljon pitkiä suhteita, joissa on huonompia vaiheita ja välillä jopa mietitään (ja keskustellaan) eroa vaihtoehtona. Monessa tällaisista tilanteista suhteen haasteet on kuitenkin mahdollista selvittää ja saada suhde toimimaan. Meillä ainakin oli tärkeää, että asioista ja eri vaihtoehdoista puhuttiin tällöin suoraan. Olen todella iloinen, ettei erottu heti vaikeuksien tultua. Varsinkin lapsiperheissä toivon, että ihmiset olisivat valmiita tekemään töitä ongelmien eteen, eivätkä eroaisi heti kun alkavat miettiä eroa vaihtoehtona :)

    • J sanoo:

      Ihan samaa mieltä! Jäinkin miettimään, tarkoittiko Iina tuolla lauseella ylipäätään tätä asiaa, vai sellaista erolla uhkailua ja kiristämistä, jolla yritetään rajoittaa toisen tekemisiä? Se on mielestäni sitten asia erikseen.

  33. Penni sanoo:

    Pakko kertoo oma kokemus ja mielipide! Mä en ikinä melkeen mistään hinnasta veis lastani alle 2-3 vuotiaana päiväkotiin, riippuen lapsen kehitystasosta. Olen työskennellyt 6 eri päiväkodissa sijaisuuksia tehden ja jokaisesta niistä lähes sama kokemus hoitajan näkökulmasta. Oli hirveää kun ei voinut tehdä työtään kuten olisi halunnut. Pienten ryhmässä pienimmät eivät saaneet mielestäni sellaista hoitoa kun he tarvitsisivat: Paljon syliä, huomiota, aikaa, pysyvyyttä jne. Pienet vain jäivät isompien/vilkaampien/huomion vaatimista osaavien jalkoihin ja saattoivat säälittävästi vain istua ja katsoa kun isot touhusivat. Aina kiire, siirtymät järkyttäviä, ruokailu hulabaloota jne. Vaikka Suomessa onkin erittäin hyvin suunniteltu varhaiskasvatus ja kaikki kuulostaa paperilla niin hienolta, pilaa lapsiryhmien koot ja henkilökunnan vähyys tämän upeuden. Ja kokemukseni voi varmasti jakaa hyvin moni hoitaja. Perhepäivähoitajista on varmasti lähes kaikki ihania työtään sydämellä tekeviä hoitajia (toki aina poikkeuksia löytyy varmasti) ja varmasti heidän toimintaansa seurataan ja kokemuksia jaetaan. Pienen lapsen veisin siksi perhepäivähoituon, koska hän tarvitsee ensisijaisesti läheisyyttä/pysyvyyttä/rauhallista arkea ja huomiota ja nämä täyttyvät suuremmalla todennäköisyydellä paremmin pph:lla. Päiväkoti onkin sitten eriasia jo menevälle/itsenäisemmälle/kavereita ja tekemistä kaipaavalle lapselle joka selviää päiväkodin kiireisen arjen keskellä nauttien touhusta ja kavereista. Tämä on minun kokemukseni, en vähättele mutta halusin jakaa koska itse olen niin järkyttynyt hoitajana siitä millaista pienten ryhmissä oli.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hei Penni, tosi surullista kuultavaa! Mä olen kyllä lukenut ihan vastaavanlaisia juttuja, mutta nämä on varmasti tosi päiväkotikohtaisia asioita myös. En tiedä onko ruotsinkielisen ja suomenkielisen varhaiskasvatuksen välillä suuria eroja, mutta ainakin meidän päiväkodissa pienten ryhmä oli oikeasti pieni ryhmä jossa henkilökuntaa oli tarpeeksi ja jonne oli ilo jättää oma pieni 1v10kk ikäinen Zelda aikoinaan. Siellä oli ihana henkilökunta ja jokaiselle lapselle varmasti riitti syliä silloin kun sitä tarvitsi.

  34. Dina sanoo:

    Tähän listaan voisi kyllä lisätä varmasti yhden mielipiteen mihin voit samaistua;

    ”En ole huono äiti vaikka lisään lapsistani kuvia sosiaaliseen mediaan”:
    Törmään ihan liian usein kommentteihin siitä kuinka väärin on kun mulla on niin paljon kuvia lapsista instagramissa, niin ärsyttävää! Entäs jos mun 4v ja 2v rakastaa olla kameran edessä?

Kommentoi