En usko että kukaan joka somea käyttää on voinut välttyä valtaisalta #metoo -ilmiöltä, jossa jokaista seksuaalista häirintää kokenutta pyydetään postaamaan omalle sometililleen yksinkertaisesti hashtag #metoo. Alyssa Milanon tweetistä liikkeelle lähtenyt #metoo on levinnyt niin suureksi, että jopa Suomen suurin sanomalehti Hesari on tänään omistanut hashtagille useita artikkeleita päätoimittajaa myöten, ja siitä on tullut Twitterin suosituin aihetunniste. Loistavaa, että tästä aiheesta puhutaan rohkeasti, vihdoin.
Mitä on seksuaalinen häirintä?
Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos THL määrittelee seksuaalisen häirinnän näin:
”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin:
- Sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet.
- Härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset.
- Seksuaalisesti värittyneet aineistot, viestit tai puhelut.
- Fyysinen koskettelu.
- Sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset.
- Raiskaus tai sen yritys.”
Myös esimerkiksi tässä artikkelissa on kerrottu seksuaalisesta häirinnästä, jos se tämän yksinkertaisen määritelmän jälkeen tuntuu epäselvältä.
Ensimmäisen kerran se tapahtui alakouluikäisenä, nuorisotalon diskossa. Tanssin kaverini kanssa, ikää oli ehkä 8 tai 9 vuotta, ja joku random poika, vähän meitä vanhempi, puristi mua takapuolesta aivan yhtäkkiä. Hihiteltiin sille kaverin kanssa, mutta jälkeenpäin jäi kyllä outo fiilis. Miksi se koski mua, vaikka en tuntenut sitä, enkä halunnut että se koskee muhun? Saiko se tehdä niin? Onko tää ihan normaalia, ja mun pitää vain tottua siihen? Jotain sekin kertoo, että muistan tämän tapahtuman vieläkin, vaikka se kesti vain hetken, ja siitä on jo reilusti yli 15 vuotta aikaa. Mä olin kahdeksan tai yhdeksän, vain pari vuotta esikoistani vanhempi, kun joku ensimmäisen kerran kosketti mua niin että siitä jäi outo fiilis.
Ja se oli vasta alkua.
Sporassa, keikalla ja kotibileissä
Seiskaluokalla olin menossa kouluun sporalla, niin kuin joka aamu. Kuuntelin musiikkia hiljaisella kannettavasta CD-soittimestani, ja olin juuri jäämässä pois kouluni pysäkillä Kalliossa, kun humalainen ällöttävän likainen mies, jonka naama oli hakattu verille ja vyöltä roikkui verinen porakone, huusi mulle ”Hei leidi, meetsä mun kaa naimisiin?”. Kun en vastannut, hän lähti tulemaan kohti ja vaatimaan ”Hei, vastaa mulle.” Astuin raitiovaunusta ulos ja juoksin aivan täysillä sporapysäkiltä kouluun sydän hakaten.
Pari viikkoa tämän jälkeen istuin jälleen sporassa, kun toinen humalainen, aivan kusen hajuinen mies, istui mun taakse ja yhtäkkiä varoittamatta tarttui mua hiuksista. Huusin aivan paniikissa että ”Päästä irti mun hiuksista!” ja vaihdoin paikkaa toiseen päähän sporaa. Kotona menin suihkuun ja pesin hiuksia varmaan tunnin. Oli varsin ”ihanaa” että Helsingin ainoa kuvataidepainotteinen luokka sijaitsi 2000-luvun alussa juuri Kalliossa, ja sain kokea näitä tilanteita raitiovaunussa harva se päivä.
Teinivuosien illanvietoissa härskit puheet, kaksimieliset sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset, olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Oli kyse sitten diskosta, bändin keikasta tai kotibileistä, niitä tuli, aina. Enkä todellakaan ollut ainoa joka niitä sai osakseen. Varsinkin bändien keikoilla tuntui olevan ihan normaali juttu, että edessä seisovaan tyttöön sai koskea.
Yökerhossa, bussissa ja hississä
Yökerhot ja baarit eivät 18-vuotiaana todellakaan tuoneet muutosta tilanteeseen, niissä häirintä oli aivan yhtä yleistä kuin muuallakin, ellei jopa yleisempää. Tanssilattialla tanssittiin aina ringissä muiden tyttöjen kanssa, ja joka ikinen kerta meihin liimautui yhtäkkiä takaapäin ei-toivottua miesseuraa. Joskus riitti ystävällinen pyyntö siirtyä muualle, joskus vaadittiin vähemmän ystävällisiä sanoja. Aina sekään ei riittänyt. Onneksi mulla oli rohkeita kavereita, jotka olivat aina valmiita tulemaan väliin, kun tilanne sitä vaati.
Muistan monta kertaa, kun olen soittanut teininä kaverilleni Jarnolle, että ”tuu esittämään mun poikaystävää ja pelastamaan mut, kun henkilö X ei jätä mua rauhaan”. Kerran olin bussissa matkalla koulusta kotiin iltapäivällä, kun viereen istui yhtäkkiä nuori mies, joka tarttui mua jaloista kiinni ja kysyi saako hieroa niitä. Kieltäydyin monta kertaa, ja jouduin lopulta vaihtamaan paikkaa.
Mua on seurattu illalla bussipysäkiltä, ja olen monta kertaa juossut kotiin peläten että en ehdi saada rapun ovea ajoissa kiinni. Varmasti olen pelännyt myös turhaankin, mutta usein aivan aiheellisesti. Kerran olin varma, että mua jälleen kerran seurataan, kävelin niin nopeaa kuin pääsin ja huokaisin jo helpotuksesta, kun olin astumassa kotitalon hissiin. Se tyyppi olikin naapuri, ja eiköhän hän tullut samaan hissiin ja ehdottanut ”kuumalle naapurin neidille illanviettoa”.
Viimeksi olin yökerhossa melkein kaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä, ystäväni sekä Oton ja meidän yhteisen kaverin kanssa. Tanssittiin kaverini kanssa, ja pojat olivat vähän etäämmällä hengailemassa. Meidät piiritti pari poikaa, jotka eivät millään meinanneet uskoa että meitä ei kiinnosta tanssia heidän kanssaan, vaan halutaan tanssia ihan kahdestaan. He uskoivat vasta, kun Otto ja hänen kaverinsa tulivat siihen sanomaan. Naurettavinta on se, että Ottokin joutui sanomaan monta kertaa ennen kuin he lähtivät, vaikka hän on sentään mun aviomies.
Blogeissa ja somessa
Seksuaaliseen häirintään törmää myös netissä. Aapelin minigolfin chatissa ehdoteltiin jo silloin kun olin alakoulussa. Irc-galleriasta puhumattakaan. Snapchatissa mulle on lähetetty dickpicejä. Kerran olen tehnyt rikosilmoituksen. Aloin saamaan joka ikinen lauantain ja sunnuntain välinen yö blogiini kommentteja samasta ip-osoitteesta, joissa kommentin lähettäjä kertoi tulevansa raiskaamaan mut. Aina lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vähän puolen yön jälkeen. Kommentit muuttuivat sairaammiksi ja ällöttävämmiksi kerta kerralta, ja alkoi oikeasti jo ahdistaa. Tätä kesti monta viikkoa, ennen kuin tein rikosilmoituksen. Lopulta tilanne selvisi ja tekijä saatiin kiinni – kommentteja lähetteli alakouluikäinen poika, joka ei tietenkään ollut rikosoikeudellisessa vastuussa, eikä oikeasti ollut tulossa raiskaamaan yhtään ketään. Se oli helpotus kaikin puolin. Heräsi vaan silloin ajatus, että mistä ihmeestä tämä kumpuaa, jo noin pienillä?
Seksuaalinen häirintä koskee meitä kaikkia. Sitä kokevat naisten lisäksi myös miehet ja muun sukupuoliset. Sitä kokevat pienet lapset, keski-ikäiset ja vanhukset. Työpaikoilla, baarissa, metrossa ja ruokakaupassa. Luettelin tässä monta tilannetta, joissa olen kokenut seksuaalista häirintää. Luettelin silti vain murto-osan niistä tilanteista joita olen kokenut. Suurin osa on unohtunut yhtä nopeasti kuin on tapahtunutkin, mutta se ei silti tee niistä tapahtumista hyväksyttäviä. Vaikka en saanut traumoja siitä että mua puristeltiin diskossa, se ei silti tarkoita että se olisi ollut ok.
Mun mielestä on todella hienoa, että tästä asiasta puhutaan. Ymmärrän silti täysin, että joillekin nämä asiat ovat jopa liian kipeitä puhuttaviksi, sillä on mulla itsellänikin kokemuksia joista en halua edes puhua. En tiedä auttaako tämä kansalaisaktivismi ja asian esiin nostaminen mediassa, mutta haittaa siitä ei ainakaan ole. Mua on samaan aikaan sekä voimaannuttanut, että ahdistanut nähdä kuinka monia ihmisiä tämä koskee. Voimaannuttanut, koska olen tajunnut etten todellakaan ole vähemmistössä kokemusteni kanssa. Ja ahdistanut, koska haluan äkkiä tehdä tälle asialle jotain ennen kuin joku omista tytöistäni joutuu tätä kokemaan. Siksi avasin oman sanaisen arkkuni. Jos haluatte jakaa omia kokemuksianne häirinnästä tai jutella aiheesta, sana on vapaa.
#Metoo
Tää on vakava asia ja luonnollisesti oon naisena itsekin joutunut tätä kokemaan.
Mutta tässä on toinenkin puoli. Kukaan ei tunnu miettivän mitä on ITSE tehnyt. Muistaakseni sinä ”iskit” Oton eräänä uutenavuotena ripustautumalla hänen kaulaan ja suutelemalla, koska olit sanonut tekeväsi niin seuraavan kanssa joka tulee ovesta. Eikö se sinusta ole seksuaalista ahdistelua?
Moikka! Ihan validi pointti sinänsä, mutta tuo on minun käsialaani tuo tekstinpätkä josta olet tällaisen käsityksen saanut, ja mulla on pieni taipumus liioitella tarinankerronnan kannalta. Kyllä me juteltiin ensin, ja voin vannoa että meillä oli ihan yhtälailla kielet toistemme kitarisoissa. 😀
Hyvää syksyä!
t. Otto
Omasta puolestani haluan tähän vaan korjata, että en kyllä sanonut että suutelen seuraavaa ovesta tulijaa 😀 Vaan meillä oli pieni kisa mun kaverin kanssa nimenomaan juuri Otosta, ja kaveri yritti ensin kovasti ja mä olin jopa jo luovuttanut, ennen kuin sitten yhtäkkiä sainkin viban että Ottoa kiinnostaa MINÄ. 😀 Vasta sitten päästiin jutteluasteelle, ja siitä pikkuhiljaa raketteja ampumaan ja pussailemaan kun vuosi vaihtui. <3 Sen tosin myönnän että nimeä en ehkä muistanut sanoa ennen pusua. Olipa ihanaa ottaa tällainen pieni nostalgiatuokio ja miettiä ihanaa ja positiivista kokemusta, kun on viettänyt puolet illasta muistellen kaikkea ikävää.
Ollessani 11-vuotias olin kaverini luona yökylässä. Kaverini äiti ruukasi viikonloppuisin käydä baarissa, joten mielestämme oli tosi cool, kun saimme olla kaverini kanssa kahdestaan heidän kodissa, syödä herkkuja ja valvoa myöhään ilman vanhempia. Minun äiti oli sitä mieltä, että voisimme mieluummin olla meillä yötä, mutta joskus oli kivaa vain ”nauttia vapaudesta” kaverini luona.
No.. Eräänä kevättalvisena pe-la välisenä yönä olin kaverillani yötä ja menimme myöhään nukkumaan. Vähän ajan päästö heräsin siihen, että kaverin äiti tuli kotiin ja kuulin, että lisäksi keittiöstä kuuluu muitakin ääniä. Tunsin erään miehen äänen kaverini äidin veljen ääneksi. Ajattelin, että ei meillä ole hätää, koska siellä on tuttuja aikuisia.
Nukahdin uudelleen ja heräsin siihen, kun jollakin aikuisella oli kädet housuissani. Havahduin, että kyseessä oli kaverini äidin veljen kädet.
Sain hätistettyä hänet tieheni. Hän meni olohuoneeseen ja kun kuulin, että hän alkoi kuorsata, pakkasin tavarani ja päätin, että valvon siihen asti, että tulee valoisaa ja lähden sitten kävelemään kotiin. (Matkaa oli 2km)
Aamun valjetessa herätin kaverini, kerroin että minulla on maha kipeä ja lähdin kotiin.
Kotona tietenkin ihmeteltiin, että miksi tulen niin aikaisin kotiin. Sanoin, että oli maha kipeä. (Oikeasti ei ollut). En kuitenkaan saanut sanotuksi muuta.
Olen kärsinyt tämän kokemuksen takia monista ongelmista elämässäni. Seurustelusuhteiden alettua minun oli vaikeaa antaa toisen koskea itseäni. Kävin täysi-ikäiseksi tultuani psykologillakin juttelemassa tästä. Ollessani 20-vuotias, sain vihdoin kerrottua asiasta äidilleni, joka oli asiasta todella järkyttynyt, tietenkin. Ihmetteli, että miksen ollut kertonut heti, kun se oli tapahtunut. Syy oli yksinkertainen:Olin ajatellut,että tapahtunut oli tavallaan minun syytä, koska äitini oli toivonut, että yökyläilisimme kaverini kanssa meillä, jossa on selvin päin olevat aikuiset kotona. En uskonut tätä ja siksi pienenä tyttönä koin syyllisyyttä.
No.. Nyt olen 30-vuotias. Näen tätä silloisen kaverini äidin veljeä toisinaan. Olen nähnyt, että hänellä on lapsi. Se tekee pahaa. Olen miettinyt, että kuinka monelle muulle lapselle tämä mies on tehnyt näitä tekoja. Olisiko minun pitänyt puhua asiasta aiemmin jollekin, jotta mies olisi jäänyt kiinni.
Kieltämättä hänet nähdessäni tulee mieleen, että haluaisin kostaa jotenkin. Mutta vuosien myötä ne ajatukset on jääneet taka-alalle ja mieleen on tullut, että menisin puhumaan hänelle ja näyttäisin, että jos vielä muistat mitä teit, niin haluan että tiedät, että olen kantanut taakkaa sisälläni, mutta et saanut murrettua minua. En kuitenkaan tiedä onko siinä mitään järkeä.
No.. Tulipa jaettua tämä kokemus täälläkin. Facebookiin en tätä halua jakaa ”julkisen” työni vuoksi.
#metoo
Kiitos kun kommentoit ja jaoit oman kokemuksesi, vaikka se ei varmasti ollut helppoa. Ihan kauheaa että joku on ollut niin paha että on voinut tehdä sulle noin, ja vielä kauheampaa että olet joutunut kantamaan syyllisyydentunnetta mukanasi niin monia vuosia, vaikka tapahtunut ei mitenkään päin ollut sinun syytäsi. Hyvä että sait käydä juttelemassa, ja sait kerrottua äidillesikin. Toivottavasti se auttoi sinua edes vähän käsittelemään tapahtumaa, vaikka ei mikään sitä ikävää muistoa ikinä poistakaan.
Voin vaan kuvitella millaisia ajatuksia käyt läpi, kun joudut näkemään ihmistä joka on tehnyt sinulle tuollaista. En edes oikein tiedä mitä muuta voin sanoa, kuin että kiitos kun jaoit tämän <3 Ja onneksi hän ei saanut sinua murrettua!
Tää on kyllä surullisen yleistä. Melkein jokainen tyttö joutunut kokemaan jotain vastaavaa 🙁 Itsellä ekat mieleenpainuneet ahdistelukokemukset on yläasteelta, rappusia kävellessä takana tulevat pojat puristelivat takapuolesta tosi usein, ja sain kuulla paljon kommentteja rintavarustuksestani ihan kaiken ikäisiltä. Rintoihini liittyvät kommentit ja kyselyt ovat edelleen se yleisin mitä kuulee…
Baarissa tapahtuu joka kerta tuota perseeseen liimaantumista, ja jos erehtyy poistumaan yökerhosta yksin, saa takuuvarmasti hätistellä pois humalaisia miehiä jotka haluaisivat viedä mut kotiinsa.
Kaduilla ja julkisissa kulkuvälineissä kuulee paljon kaikennäköistä huutelua ja ehdottelua, ja jopa omalla työpaikallani saan kommentteja tyyliin ”uuu onpa pornot housut”.
Todella monia dickpicejä on tullut myös mun inboxiin muiden ”hey sexy” ja ehdotteluviestien lisäksi. Ja sitten kun näille ahdisteluille ei lämpeä, niin alkaa huorittelu.
Itsellä ei vielä lapsia ole, mutta voin vaan kuvitella miten pelottavaa on kasvattaa tyttöjä tällaiseen maailmaan 🙁 Varsinkin kun sulla itselläkin on ollut noin hurjia kokemuksia…. Toivottavasti vielä jokupäivä saataisiin elää maailmassa jossa ahdistelu ei olisi arkipäivää
Kuulostaa niin tutulta! Ja niin on 🙁 Ja tuokin on valitettavan totta, että sitten jos ei lämmennyt niin sai osakseen sitä huorittelua ja muuta nimittelyä, ja jopa pahempaa. Kyllähän se vanhempana pelottaa, että mitä jos omat lapset joutuvat kokemaan samaa, mutta ei voi kuin toivoa ja tehdä oman osansa, että vielä joku päivä ahdistelu ei olisi arkipäivää, niinkun sanoitkin. Kiitos kun jaoit sun kokemukset <3
Hyi hitto, mitä kokemuksia sulla on ollut 🙁 On kyllä surkeaa, miten yleistä seksuaalinen häirintä on. Mun ekat kokemukseni näiltä tiimoilta ovat ekalta luokalta, kun luokkalaiseni oli kovin ihastunut muhun ja lähetteli jatkuvasti lappusia tunnilla, tunki lähelle ja koitti halata ja pussata. Mua sen pojan antama huomio vaan ahdisti, joten kerroin (naispuoliselle) opettajalleni, joka naureskeli, että ”pojat on poikia” ja että ”kyllä se siitä helpottaa ajan myötä”. Asia ratkesi vasta, kun äiti soitti opettajalle kiukkuisena ja laittoi tämän tekemään asialle jotain. Mutta maailma toivottavasti muuttuu pikkuhiljaa parempaan päin! Ja toivottavasti tuo entinen opettajanikin (joka tosin on jo eläkkeellä varmastikin) on tajunnut, ettei ”pojat on poikia” ole mikään oikeutus seksuaaliselle häirinnälle.
Me too.
Kun olin ala-asteella, mun paras ystävä ja hänen poikaystävänsä painosti mua ”seurustelemaan” tämän poikaystävän parhaan kaverin kanssa, että voitaisiin hengailla neljästään. Sama ystävä ja poikaystävä lukitsi meidät komeroon ja ulos ei kuulemma päästy ennen kuin olin pussannut tätä poikaa. Oltiin myös yötä tämän mun ystävän luona ja heräsin yöllä siihen, että tämä poika pussaili ja ”hyväili” minua.
Näistä on jäänyt aivan hirvittävän ahdistavat muistot. Vieläkin ahdistavammat kuin kaikista niistä dickpiceistä tai 50-vuotiailta saaduista maksullisista seksitarjouksista. Sairas maailma.
Tuntuu että kaikkikai tämmöstä on joutunut tai joutuu kokemaan niin inhottavaa kuin se onkin.
Itselläni ensimmäisen kerran, joka jäi todella vaivamaan jälkikäteen, tapahtui harjoittelussa ollessani muistaakseni 17-vuotias. Minun tapauksessani tällä henkilöllä oli sairaus ja sairauden oireisiin kuului seksuaalinen yliaktiivisuus vaikka sitä ei läheskään kaikilla ole. En voi olla varma pystyykö minun tapustani laittamaan hänen sairauden piikkiin, mutta se ei silti vaikuttanut siihen miten koin asian vaikka koitinkin ajatella jälkeen päin että se oli vaan hänen sairaudestaan johtuvaa.
Olen siis hoitaja ja olin tätä henkilöä hoitamassa työparini kanssa, kun tämä henkilö ehdotti että ottaisin häneltä suihin. Tämän jälkeen tuli vaivaantunut hiljaisuus. En osannut sanoa mitään jatkoin vain töitäni hiljaa En ollut koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa. Tämä minun työparini sitten torui tätä henkilö ja sanoi että oleppas nyt asiallisesti. Tapauksen jälkeen minun oli jonkun aikaa todella hankala työskennellä tämän henkilön luona. Minulla oli todella likainen olo ja mietin teinkö jotain väärin. En uskaltanut sanoa mitään tästä kenellekkän kuin vasta vuoden päästä kun pystyin naurahtamaan tilanteelle.
Monet kerran tämän tapuksen jälkeen mietin että olisiko tämä henkilö ehdotellut mitään, jos hänellä ei olisi sitä sairautta. Mietin myös että olisin heikko, jos kertoisin jolleekkin tästä ja myöntäisin että tämä todella järkytti minua, sillä tämähän kuuluu hoitajan työhän?! Ajattelin että ihmiset vastaisivat minulle, että iteppähän valitsit oman työsi. Mutta kaikkein eniten mietin että kuuluuko tämä oikeasti hoitajan työn huonoihin puoliin ja että onko minulla edes oikeus järkyttyä tai pahottaa mieltä tämä henkilöhän on sairas ja lasketaanko tätä edes seksuaaliseksi härinnäksi. Onko tämä tapaus normaalia hoitajan työssä? En ole siitä edelleenkään varma. Luulen että on. Olen kokenut jotain vastaavaa myöhemminkin mutta mikään ei ole järkyttänyt ja mietityttänyt minua yhtäpaljon kuin tämä.
#METOO
En osallistunut somessa tähän kampanjaan, koska häpeän näitä asioita. Olen lapsuudesta asti kokenut niin paljon seksuaalista hyväksikäyttöä ja ahdistelua etten halua sitä edes ajatella ja aivoni ovat ”blokanneet” paljon muistoja pois.
Nyt kun tämä kampanja tuli näkyväksi somessa niin ajattelin että onneksi ne ajat ovat takanapäin, olen nyt 25-vuotias esikoista odottava itsevarma pitkässä parisuhteessa oleva nainen ja baarireissut ovat jääneet taakse jo useampi vuosi sitten. Ajattelin, että en ole onneksi enää joutunut tämän asian vuoksi kärsimään!
…väärin. Olen sairaanhoitaja yliopistollisessa sairaalassa vuodeosastolla. Ja kohtaan seksuaalista ahdistelua – jos ei nyt ihan päivittäin, niin vähintään viikottain. Meillä on töissä muutama taputtelua ja kaksimielistä ”huumoria” harrastavaa lääkäriä, minkä lisäksi kohtaan töissä paljon sekavia potilaita. Sekavat potilaat (päänsä lyöneet ja humalaiset) ahdistelevat sekä sanallisesti että saattavat käydä käsiksi. Näiden kohdalla huomaan ajattelevani samoin kuin edellinen kirjoittaja, tekisivätkö he niin elleivät olisi sekavassa tilassa? Pitääkö heitä ymmärtää? Pitääkö käytös vain hyväksyä osana työtä? Mutta näiden sekavien potilaiden lisäksi meillä on paljon ihan täysin orientoituneita potilaita (yleensä vanhempia miespuolisia), jotka saattavat ohimennen koskettaa tai sanoa asioita. Siinä sitten yrität ohittaa tilanteen ammatillisesti ja jatkaa töitäsi. Mietin, että toimivatko nämä ihmiset samoin myös esimerkiksi ruokakaupassa? Vaikka näitä tapauksia joutuu varmaan suurin osa hoitajista kohtaamaan urallaan, ei se mielestäni ole silti normaalia eikä työpaikalla pitäisi joutua tällaisesta kärsimään. Herää vain kysymys että mitä tälle asialle voisi tehdä?
Tärkeää on ainakin, ettei asiaa hävetä kuten minä teen, vaan että siitä pidetään ääntä ja tuodaan se näkyväksi. Jos se yhdenkin ihmisen herättäisi miettimään tekosiaan.. Olette kaikki todella rohkeita naisia, jotka osallistutte tähän omalla nimellänne, arvostan suuresti ❤
#metoo
Kokemuksia aiheesta on paljon.. osa vakavampia ja osa ”vain” sanallisia, vaikka kaikki tietenkin kiellettyä.
Kiitollinen olen kuitenkin, kun yläasteella koin seksuaalista häirintää koulussa ja opettaja puuttui asiaan. Se merkitsi tosi paljon.
Käytävällä samaa koulua käyvä poika puristi takapuolesta ja veti rintsikoiden olkaimista. Tuntia pitävä opettaja näki tämän ja pyysi poikaa jäämään juttelemaan ja muiden menevän tunnille. Hetki kului ja poika tuli naama punaisena luokkaan. Opettaja kertoi, että kyseinen poika tunnin aluksi pitää esitelmän seksuaalisesta häirinnästä ja miten se voi vaikuttaa ihmiseen. Tunnilla keskustelimme aiheesta ja monelle tuli ihan uutena, mitä seksuaalinen häirintä oikeastaan on. Tunnin jälkeen sain anteeksipyynnön, enkä nähnyt, että kyseinen poika olisi vastaavaa enää tehnyt. Asiasta pitäisi ehdottomasti jutella enemmän ja kertoa, miten se voi vaikuttaa.
Ensimmäinen kokemukseni seksuaalisesta ahdistelusta tapahtui kun olin 10. Olin kesälomalla tätini luona vanhassa kyläkoulussa ja siellä hänen miehensä ja toisen tätini mies kommentoivat joka päivä rintojani jotka vasta olivat aluillaan. Inhosin näitä miehiä aikuisikään asti enkä ikinä arvostanut heitä. Seuraava tilanne sattui ollessani au-pairina Lontoossa. Olin 17 ja minua yritti raahata makuuhuoneeseen 50 kymppinen ukko. Onneksi perheeni äiti tuli siihen ja veteli tätä miestä ympäri korvia. Sen jälkeen en ollut koskaan missään kahden tämän tyypin kanssa. Viimeisin ja pahin ahdistelu sattui työpaikallani. Olin pitänyt asiakasillanvieton esimieheni kanssa. Kun asiakkaat olivat ruoka- ja juomatarjoilun jälkeen lähteneet jäin siivoamaan tilasta ruoat ja astiat pois. En huomannut että esimieheni oli takalukinnut juhlatilat oven. Sitten hän iski minuun kiinni kuin sika limpppuun. Jouduin ihan tosissaan tappelemaan hänen kanssaan ennenkuin hän uskoi ettei kiinnosta. Kun hän vihdoin humalaltaan tajusi mitä yritti tehdä hän päästi irti minusta, kävi avaamassa takalukon ja lähti pois. Sen verran hänellä oli selkärankaa että seuraavana työpäivänä hän pyysi tekoaan anteeksi ja sanoi että se ei tule toistumaan. Huuteluja ja mukavitsejä kuulee aina kun liikkuu eikä se ole mukavaa.
Moikka. Kiitos että olet mukana kampanjassa. Korjaatko kuitenkin asiavirheen joka leviää kuin kulovalkea. Alyssa Milano ei aloittanut #metoo kampanjaa, vaikka kiitos hänen, homma meni ns viraaliksi. Tässä kuitenkin tietoa kampanjan todellisesta äidistä Tarana Burkesta http://metro.co.uk/2017/10/17/woman-who-started-metoo-movement-has-been-helping-sex-assault-survivors-for-10-years-7005580/
Olisinkohan ollut noin kymmenen vuotias, kun olin kävelemässä isäni työpaikalle ratsastusvaatteissa, koska isäni työpaikalta oli tarkoitus jatkaa matkaa tallille. Kävellessäni ohi pyöräilevä teinipoika taputti pyllylle, ja itselleni jäi todella hämmentynyt olo tilanteesta. Muistan tilanteen hyvin tarkalleen edelleen 20 vuodenkin jälkeen.
Olen töissä miesvaltaisella alalla, ja lukuisia kertoja olen ollut ainoa nainen. Valtaosin kaikki ovat käyttäytyneet töissä asiallisesti. Itse en viihdy laisinkaan baareissa, yökerhoissa ts. Joten niistä en osaa sanoa mitään. Yhden tapauksen muistan, että yksi työkaveri kommentoi täysin asiattomuuksia (en oikein muista sana muotoa enää), mutta toinen mies totesi hyvin painokkaasti tälle kaverille, että ”tuo on täysin asiaton kommentti, älä enää puhu noin”, jonka jälkeen sanoja pyysi minulta anteeksi. Luulen, että paras tapa puuttua asiaan on tuoda asiat näkyväksi. Tarvittaessa huomauttaa asiasta ko. tilanteessa.
On ihan kauheaa ollut lukea tämän kampanjan tiimoilta naisten kertomus tapauksia ja itsellänikin on ihan liikaa näitä epämiellyttäviä kokemuksia.
Kerran eräs mies tuli pyörällä vastaan ja katsoi tosi tarkasti. Hetken päästä kuulin, että hän oli kääntynyt ympäri ja tuli pyöräilemään vierelleni. Pakokauhu nosti hetkeksi päätään… Mies alkoi kysellä, saisiko numeroni, ja kun kieltäydyin hän kysyi Facebookia, instaa jne. Kun olin kohteliaasti sanonut, että en aio hänelle niitä antaa, hän pyysi anteeksi ja jatkoi matkaansa! Olin todella positiivisesti yllättynyt! Toisen kerran eräs komea nuorehko mies pysäytti minut kadulla ja tervehti ja sanoi, että oletpa tosi hyvännäköinen. Ja sitten toivotti päivänjatkoja. Olin yhtä hymyä koko loppupäivän!
Harmittaa ihan, että kaikki miehet eivät tajua, että ”cat calling” tai kadun toiselta puolelta viheltely on alentavaa ja jopa loukkaavaa. Jos heillä olisi pokkaa sanoa suoraan silmiin katsoen, kohteliaasti ja ilman likaisia ehdotuksia vaikka se, että se tyttö on tosi hyvännäköinen, kaikille jäisi niin paljon parempi fiilis!
Mä olen varmaankin parikymppisenä naisena aika onnellisessa vähemmistössä, koska vaikka yritin tämän kampanjan myötä oikein varta vasten muistella, mä en ole ikinä kokenut seksuaalista häirintää. Toki mua on lähestytty ja tultu flirttailemaan, mutta ei ikinä tavalla, josta olisi tullut paha olo tai jossa olisi ollut jotenkin ikävä tai halventava sävy. En tiedä vaikuttaako asiaan se, etten ole koskaan esimerkiksi käynyt baarissa – mutta toisaalta, kuten sanoit, ahdistelua voi tapahtua kyllä ihan missä vain, ihan kenen tahansa toimesta.
Somen täyttyessä muiden ikävistä kokemuksista mulle tuli tavallaan vähän outokin olo siitä, etten ole kokenut ahdistelua siitä huolimatta, että sovin stereotyyppiseen häirinnän kohteen rooliin. Mutta en kyllä todellakaan valita! Tosi kurjaa ja aika ravistelevaakin kuulla, miten monet ovat kohdanneet häirintää – varsinkin, kun usein kyse on vieläpä lukemattomista ikävistä tilanteista.
Olin 11, olimme tyttökuoron kanssa festarimatkalla Japanissa. Majoituimme paikallisessa perheessä, jonka äiti oli suunnilleen saman mittainen kuin itse olin silloin, suunnilleen 150-senttinen.
Olimme meidän isäntäperheen sekä kolmen muun kuorolaisen kanssa ostoskeskuksessa ottamassa valokuva-automaatissa ryhmäkuvia, joihin sai lisätä kaikkia ihania filttereitä ja emojeita (oli muuten 2000-luvun alussa aika uutta ja ihmeellistä!), kun yhtäkkiä kaksi nuorta miestä pysähtyi meidän kohdalla ja toinen alkoi hyväillä mun takapuolta hameen alta. Hämmennyin niin, etten osannut edes reagoida mitenkään, isäntäperheen äiti tuli onneksi siihen raivoamaan näille miehille jotka sitten nopeasti liukenivat paikalta.
Muistan jo sen ikäisenä miettineeni, että tämä oli jotenkin mun vika, ihana pinkki hameeni oli ehkä liian huomiota herättävä ja lyhythihainen toppini 30-asteisessa kesäkelissä liian kevyt.
Jotenkin jännä, että noita baari- ja muita lähentely-yrityksiä ei oikein edes tule laskeneeksi, kun tuntuu että se on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka ei pitäis olla!
#metoo
Lisäksi mua ottaa ihan älyttömästi päähän se, että usein ainoa ”toimiva” puolustus / argumentti ”kevyttä” ahdistelua vastaan on se, että saa jonkun miespuolisen kaverin esittämään poikaystävää, joskus riittää sekin että sanoo olevansa varattu. Pöydän alla siirrellään kavereiden kanssa kulissisormusta sen käteen, joka on epätoivotun huomion kohteena. Se ei riitä, että minä, naispuolinen ihminen, en halua. Pitää leimata itsensä jonkun miespuolisen ”omaksi” ja sitten on se kylkeen nykäisty miespuolinen kaveri saanutkin osakseen pahoitteluja kun hänen ”omaisuuttaan” noin yritettiin viedä.
Todella rohkea ja hieno kirjoitus! ❤
Hyvä, että asia on nostettu esille! Kenekään ei pitäisi kokea tällaisia asioita. Itse en ole uskaltanut puhua kokemuksistani. Olen hävennyt ja syyttänyt itseäni…
Ehdottomasti nämä asiat otetaan omien lasten kanssa puheeksi kunnolla.
#metoo
Tosi inhottavaa ja iljettävää miten monia kokemuksia monilla ihmisillä on seksuaalisesta häirinnästä. Itseäni on yritetty raahata käsistä makuuhuoneeseen, uhkailtu ellen suostu seksiin, olen herännyt siihen kun minulta on riisuttu alushousuja, yökerhoahdistelut, ”näytä tissit”, vanhempien miesten asiaton kommentointi ja ehdottelu on jokapäiväistä työpaikallani kahvilassa. Lista tuntuu olevan valitettavan loputon.
Silti lapsuuden kokemus tuntuu olevan ylitse muiden. Olin 14-vuotias kun olin yksin vaihtamassa uikkareita rakkaimpien serkkutyttöjeni luona yläkerrassa. Juuri kun päälläni oli vain rintsikat, tätini mies kulki avonaisen oven vierestä ja näki minut. Ohi menemisen sijaan hän astuikin ovesta sisään ja jäi tuijottamaan puistattavasti. Jäädyin täysin enkä pystynyt liikahtamaankaan. Hetki tuntui kestäneen ikuisuuden mutta luojan kiitos mies ei tullut lähemmäksi vaan tajusi lähteä. Silti, hän katseellaan tuhosi jotain hyvin herkkää. Tapahtuneen jälkeen mies läpsi minua pyllylle heti jos jäin kaksin hänen kanssaan, ja tänä päivänäkin (8 vuotta myöhemmin) katsoo minua iljettävä katse silmissään ja välttelenkin loppuun asti kohtaamista. Inhoan sitä miestä, mutta onneksi äidilleni kerroin pari vuotta tapahtuneen jälkeen ja hän on suojellut minua.
En siis osaa kuvitellakaan miltä heistä tuntuu, kenelle aikuinen, luotettavana pidetty henkilö on tehnyt vielä paljon pahempia asioita. Mahtavaa kun tämä tärkeä aihe pääsee kunnolla esille!
Voimia ja aurinkoa kaikille
Laitan nyt eri nimellä millä yleensä kommentoin. Olen todella kyyninen sen suhteen, että en usko löytäväni ”normaalia” miestä. Ahdistaa ajatuskin seurustelusta yms… toki haluan joskus jonkun löytää ja lapsiakin mutta luottamus on kadonnut täysin siihen, että just minä löytäisin jonkun joka mut huolii 😀 ensimmäiset kokemukset mitä muistan, oli ala-asteella kun mua parivuotta vanhempi poika (ehkä 6lk :D) sano mulle että nosta hame ja näytä alapääsi. Muistan kuinka mua pelotti tooodella paljon. No lähdin vaa pois tilanteesta ja se siitä. Teininä olin 16v ja silloinen”kaverini” laittoi mun juomaan jotakin jotta sammuin. (Kyllä, olimme alaikäisiä, ei tarvii tätä julkaista jos et halua yms). Heräsin siihen, kun tämä ”kaveri” oli soittanu sinne jonkun jäbän joka mua siinä käytti hyväksi.. Muistan asian jälkeen itkin silmät päästäni, ja kaverini + kyseinen jäbä ja hänen kavereita oli tyyliin ringissä siinä ja nauro mulle. Seuraavana aamuna kun heräsin, ”kaverini” oli jo soittanut mahd.monelle ja kertonut asiasta. Oli kiva mennä seuraavana aamuna bussilla kotiin koska siellä bussissa oli samat pojat jotka nauroivat mulle ja nauru sen kun jatkui…..en kertonut asiasta kellekkään ja koskaan en ole kertonut kellekkään mistään ”mies asioista”. Kaverit jauhoivat niistä joka viikonlopun jälkeen ja mä olin hiljaa. Jonka seurauksena olin kaikkien mielestä lesbo. Jonka seurauksensa talon seinää spray-maalilla maalattiin **** on lesbo. (Eli mun nimi toi **). Siinä se tänä päivänäki on ja muistan noi ajat aina kun siitä ohi menen. Toisaalta enää en jaksa välittää noista ja en pidä enää yhteyttä kehenkää heistä. Edelleen mua vanhat kaverit pitävät lesbona ja näitä kuule on. Surullista että voi tämmöistä antaa tapahtua. Mun mielestä pitäis tämmösestä puhua ja ihan vois itseteosta käräyttää jonkun ja nolosti. Kenenkää ei pitäisi tuollaista joutua kokemaan. Ällöttää ajatuskin. Vois vaikka mitä kertoa mut en jaksa. Voimia kaikille ja muistetaan jos vakavaa käy niin kertokaa rohkeasti<3
Aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa ollessani 15 vuotias, olin tehnyt silloiselle poikaystävälleni selväksi, etten halua harrastaa seksiä vielä suhteemme alussa ja poika sanoi että hän tietysti odottaa,kunnes olen valmis.
Viikot kului ja tää poika alkoi painostamaan mua seksiin, hän tunki käsiään mun housuihin vaikka kielsin ja estelin, loppujen lopuksi sitten nuorena ja ”rakastuneena” suostuin seksiin, vaikka en olisi oikeasti sitä vielä halunnut.
Meni monta vuotta ennen kuin pystyin luottamaan miehiin tämän seurustelusuhteen jälkeen.
Kun pääsin baari ikään niin baareissa miehet oli joka vaiheessa kimpussa ja ehdottelemassa vaikka mitä. Ei tarvinnut kun jonkun ohi kävellä tai mennä baaritiskille odottamaan juotavaa niin joku tarttui takapuolesta tai rinnasta.
Sekä sitten tää tanssilattialla kiinni liimautuminen, niin tuttua.
Välillä tuli ilkeästi ja kovaan ääneenkin kailotettua että ”etkö ymmärrä ei kiinnosta” ja vasta sen jälkeen sai olla rauhassa.
Viimeisin kerta kävi viimevuonna työpaikan pikkujouluissa kun mua reilusti vanhempi mies alkoi humalapäissään mua halia ja pussailla poskille ja hän kertoi kuinka hän haluaisi mua ja kuinka ihana olen. Kerroin selkeästi,ettei mua kiinnosta ja että mulla on mies, että annas jo olla ja etsi joku muu nainen niin silti hän jatkoi ja lopetti vasta kun toinen mun läheisempi työkaveri hänelle vihjasi, että jos jättäisit meidät rauhaan.
Ja todellisuudessa en ole tämän miehen kanssa jutellut kunnolla ikinä, moikannut vain töihin mentäessä ja sieltä pois lähtiessä.
#metoo
Oma biologinen isäni raiskasi minut kun olin 7 v. Sen vuoksi en ole voinut luottaa miehiin kuin vasta lähes 40 vuotiaana. Siis ei perhettä eikä lapsia.
Samoin esimieheni yritti sukupuoli suhdetta ja kun en suostunut sain potkut.
Näin rankkaa on ollut isän sodanjälkeisen psyykkisen trauman seuraus. Ja pomon kostonhalu.