Farkkua & pellavaa sekä ajatuksia itsensä näkemisestä

30.06.2018

Oulussa on ollut viileää nämä päivät kun ollaan oltu täällä, ja takki ei ole ollut ollenkaan liikaa. Onneksi ollaan kuitenkin nautittu auringosta, ei se viileys mitään haittaa. Me käytiin yhtenä päivänä Oton kanssa treffeillä, ja napattiin samalla nämä asukuvat Oulun keskustassa. Sen olen huomannut, että viisi minuuttia enemmän aikaa tekee asukuvissa mulla super ison eron. Jos yritetään ottaa kuvat vaan äkkiä viidessä minuutissa, niistä ei tule mitään. Jos taas otetaan ne kaikessa rauhassa, meillä menee maksimissaan kymmenen minuuttia, ja kuvissa on paljon suurempi onnistumisprosentti. Kai se on vaan se kiireen tuntu joka häiritsee. Jos tuntuu siltä, että olisi ”pakko” saada kuvat otettua nopeasti, ei pysty rentoutumaan kameran edessä, jolloin kuvien ottaminen on ihan turhaa.

Näihin kuviin me käytettiin varmaan se lähemmäs kymmenen minuuttia, ja otettuja kuvia selatessa mua hymyilytti. Musta tuntui kerrankin, että suurimmassa osassa kuvia näytän siltä, miten itse näen itseni peilistä. Se oli ihanaa, koska joskus epäonnistuneita kuvia katsellessa tulee sellainen ”näytänkö mä oikeasti tuolta, ja näenkö itseni peilistä väärin?” -fiilis. Kuvakulmat ja kiireetön fiilis vaikuttaa vaan niin paljon siihen lopputulokseen.

Niillä kuvakulmilla on oikeasti ihan jäätävän suuri merkitys, ja joku kerta kun uskallan, voisin tehdä postauksen niiden vaikutuksista omaan ulkonäkööni kuvissa. Mitä olette mieltä? Sellainen ”Iinan pahimmat vs. Iinan parhaat kuvakulmat”. Kaikki nyt oikeasti tietää sen, että etukameralla alhaalta päin otetussa kuvassa lähes jokaisella on enemmän kuin yksi leuka. Mutta mikä merkitys on kameran korkeudella ja linssin asennolla? No paljonkin. Mä olen vuosien varrella kerännyt varmasti paljon tähän sopivaa materiaalia, sillä joka kerta kun kuvia otetaan, on siellä joukossa niitä huonoja kuvakulmia ja hyviä kuvakulmia.

Tästä tietty päästäänkin siihen aiheeseen, että kummat kuvat ovat lähempänä todellisuuttta? Ne omasta mielestä parhaat, vai ne omasta mielestä kauheimmat? Mitä mieltä te olette? Mä itse haluan ainakin uskoa, että kun olen ihan tavallinen oma itseni, olen lähempänä niitä mun mielestä hyviä kuvakulmia. Toki silloin kun röhnötän sohvalla selaamassa puhelinta, olen varmasti lähempänä sitä etukameran vahinkolaukausta, ja olen silloinkin oma itseni. Voihan se olla että mun käsitykseni omasta itsestäni on ihan virheellinen, ja oikeasti näytän 90% ajasta siltä, kuin niissä ”huonoissa” kuvissa. Miten te näette itsenne? Järkytyttekö joskus, jos näette itsenne vaikka jonkun toisen ottamassa kuvassa?

Treffien asu koostui mun lempparifarkuista, Rodokselta ostetusta pellavatopista, tekonahkarotsista ja luottokengistä, eli Vanseista. Ihanan rento ja mukava treffiasu viileään kesäpäivään. Pellava on materiaalina aivan ihana, ja kesällä niin kevyt ja hengittävä, sekä kuumempina että viileämpinä päivinä. Mä en shoppaillut Rodoksella mitenkään super paljon, mutta kävin tsekkaamassa Sephoran, Bershkan, Pull & Bearin sekä Stradivariuksen, joita ei meiltä Suomesta löydy. Kahdesta jälkimmäisestä ostin yhteensä kaksi toppia ja yhdet housut, ja Sephorasta ostin muutaman loppuneen tuotteen tilalle uudet, mutta muuten ei tullut ostosteltua juurikaan, kun ei mitään erityisempää tarvetta ollut.

Toppi Pull & Bear | Takki Lindex | Farkut Gina Tricot | Vyö Gucci | Kengät Vans | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Aurinkolasit H&M | Kaulakoru H&M | Kello Daniel Wellington (saatu)

Kuvista vielä sen verran, että pakko kyllä antaa PALJON krediittiä Otolle kaikesta siitä kärsivällisyydestä, mitä hän on näiden reilun seitsemän vuoden aikana osoittanut asukuvauksessa. Hän on kaikki nämä vuodet räpsinyt kuvia, opetellut, auttanut mua ja kehittynyt ihan huiman paljon kuvaajana, vaikka lähdettiin aivan nollasta. Jos näitä kuvia vertaa blogin ekojen postausten asukuviin, on kehitys aivan uskomaton. Kiitos Otto <3


6 Responses to “Farkkua & pellavaa sekä ajatuksia itsensä näkemisestä”

  1. Minnis sanoo:

    Mulla on ihan kammottava kuvauspelko! Näen itseni aivan erilaisena peilistä kuin valokuvista. Varsinkin muiden ottamana. Täytyy sanoa, että mulla on itsetunto toisen ottamiin kuviin 0. Ja se on surullista. En vaan pysty menemään mihinkään kuvaan ku aina joku ylimääräinen leuka yms. Surullista myös, että oman kummitytön ristiäisissä en halunnut kuviin. Olin muutamassa pakollisessa kuvassa ja kun näin ne, heitin samantien roskakoriin. Sama on niiin monessa juhlassa. Musta ei ole myöskään mitään kuvia mistään juhlista vuosiin! En vaan pysty, siis muiden ottamiin. Itse pystyn räpsimään yläkulmasta kasvokuvia :D mut oikeesti, tosi surullista. Muistan vuonna 2010 kun valmistuin koulusta, revin mun valmistujaiskuvani ja en lähettänyt kenellekkään kiitos kortteja. Sanoin vaan että unohtui. Oon oikeesti monet itkutkin itkenyt tän takia. Oon yrittänyt päästä tästä tavasta eroon mutta aina todennut sen, että oon onnellisempi ilman mitään kuvia. Kyllä mut muistaa ilman kuviakin, ne jotka haluaa muistaa :D oon myös miettinyt, että kerran sitä nuoria ollaan ja nuoruusvuosien kuvia ei läheskään ole mut en vaan voi mitään asialla. Yritän parantaa tapani. Siihen mennessähän mun pitäisi omasta mielestäni laihduttaa ja vaikka mitä hirveyksiä :D! Ja se päivä jos joskus menen naimisiin. Täytyy nolona myöntää, että ens vuonna tulossa tuttavani häät ja jo nyt mietin et apua…valokuvia! Siis ihan hirveetä! Ei näin saa.

  2. mirvaannamarian sanoo:

    Sä näytät NIIN hyvältä, wau!! <3 Ja näytät livenä just tältä kuin näissä kuvissa, ellet vieläkin nätimmältä :)

  3. Tuua. sanoo:

    Kuuntelin vasta tän podcastin http://www.healthyhabitshappymoms.com/episode-21-before-you-delete-how-to-handle-a-photo-you-hate/
    Hyviä ajatuksia! Suosittelen kuuntelemaan:)

  4. Minna sanoo:

    Voi kyllä. Peilistä katsoo eri ihminen kuin niissä pikaisesti räpsityissä kyläily-kahvittelu kuvissa. Siis joka kerta katson niitä järkyttyneenä että olenko tuo minä. Näkeekö kaikki ihmiset minut tuon näköisenä. No, sehän on vain yksi sekunti. Vielä jos joutuu odottamaan sitä kuvan ottoa, alkaa hymy olemaan hieman väsynyttä…

  5. ILONA sanoo:

    Tosi hyvä postaus :) Itsensä kelpuuttaa kuvissa yleensä vain tietyistä kuvakulmista ja tietyt samat ilmeet naamalla, vaikka todellisuudessa ympärillä olevat ihmiset näkevät sut ihan niistä kaikista mahdollisista kulmista ja kaikilla ilmeillä! Ja tykkää susta silti.

    Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi

  6. Annika sanoo:

    Kyllä mä ainakin uskon, että peili kertoo totuuden paremmin kuin kamera. Jos on sekunnin murto-osan ajan vaikkapa outo ilme, niin kuvaanhan se voi tallentua, mutta oikeassa elämässä kukaan ei sitä huomaa. Yleensäkin oon sitä mieltä, että ihmiset on livenä viehättävämpiä kuin kuvissa, vaikka toki jotkut valokuvaajat osaavat kuvata mallejaan niin hyvin, että tekevät sääntöön poikkeuksen. :D Olisi kyllä kiva nähdä postausta näistä hyvistä ja vähemmän hyvistä kuvista!

    Niin ja sun paitasi on aivan ihana! Sääli ettei Suomessa ole tuota liikettä, koska muuten olisin varmasti käynyt ostamassa samanlaisen, hahah. :D

Kommentoi