Vapaaehtoinen idea, pakotettu aikataulu. Moi oon Otto, Iinan kihlattu/avomies, ja mä erehdyksissäni lupasin aikoinaan et mä tekisin joskus blogikirjotuksen Iinan puolesta. Arvatkaapa vaan kerran oonko mä vähintään parin päivän välein saanu muistutuksia aiheesta. Ei sillä että mulla ois ollu jotai tätä vastaan, mä oon vaan patalaiska ihminen, ja hyvä keksii tekosyitä. (”Muruuuu! En mä nyt voi ku mun pitää pelaa kavereitten kaa/kattoo YouTubesta turhia videoita/raapii mun pyllyä sitä kutittaa!”) Noooh, kai ne mullaki tekosyyt joskus loppuu kesken, ja tässähän mä nyt sit istun. 😀

Toisaalta, nyt kun Iina kerta teki sen ”virheen” että päästi mut sen blogiin, mä ajattelin että käytän tilaisuutta hyväkseni ja kerron vähän että kuka ja millanen mä ensinnäki olen, ja mitä tässä talossa OIKEASTI tapahtuu. (Koska mun näkökulma asioihin tottakai on se ainoa oikea… >:D) Mutta niin, asiaan:

Elikkäs, kuten jo sanoin, ja kuten moni varmaan tietää, mä oon Otto, ysikymppinen kesälapsi ja ehdolla maailman laiskimmaksi ihmiseksi. Oon aivan jäätävä nörtti ja oon kaikista nykykonsoleista omistanu vähintään yhden mallin per generaatio, pahimmillaan neljä. WoWiakin takana nyt se 7-8 vuotta. 😀 Vähän sentään pelastan itteni sillä et tuli sitä useita vuosia harrastettua karatea ja alppihiihtoa, tai no, vittuuks täs mitään pelastamaan, MÄ OON NÖRTTI JA YLPEE SIITÄ! Iinaki oppinu jo aika hyvin elämään sen kanssa, ja vaikka mä en enää (ylläripylläri) ehdi pelata ihan niin paljon ku haluisin, nii helposti vierähtää tunteja konsolin ääressä sit ku innostun.

Ennekuin mä tapasin Iinan, mä olin just niitä ihmisiä jotka veteli ympäri Helsinkii ku zombiet arkisin. Koulua, duunia, datausta ja nukkumista. Sekä ruokavalio että unirytmi oli enemmän sekasin ku kukkahattutädit seksimessuilla, ja välillä ei oikeesti tienny et mikä maa, mikä valuutta. Viikonloput meni sitten tuhannen töhinässä, ja sillon ei todellakaan tienny että mikä maa, mikä valuutta. 😀 Olihan se aikansa hauskaa, mut en mä enää rehellisesti ymmärrä et miten sitä jakso.

Sit nää kaks ihanaa neitiä ilmesty mun elämään. <3

Kyl te Iinan lukijat aika pitkälti tiedätte millasta tää meidän elämä on, ja et minkälainen ihminen Iina on. Mut mä kerron teille nyt salaisuuden. Ei Iina oo ihan niin ”hieno” (kts. siisti) ku se antaa ymmärtää. ;> SE ON IHAN SAMANLAINEN APINA KU MINÄ! Se mitä me tehään Iinan blogissaan kirjottamien tapahtumien ulkopuolella on todennäkösesti ihan syystä sensuroitua, hähää. Täällä me vaa röhnötetään sohvalla kattomassa paskoja ohjelmia, naureskellaan toistemme pieruille, kuunnellaan (lähinnä siitä syystä että mä pakotan) huonoa musiikkia ja mietitään kovasti et miks ”pully” ja ”pilly” on oikeesti niin jäätävän vaikeita sanoja ku niitä tarpeeks hokee. Eli siis ei mitään järkeä koko touhussa. 😀 Kyllähän me käydään joo ulkona syömässä, shoppailemassa jne. jne., mut hei oikeesti, eihä sitä hullukaa jaksa kokoaikaa hienostella. Ja mä oon viimeinki alkanu saamaan Iinan innostumaan kolmen kimpasta, mun ja mun toisen kullan, xboxin kanssa. <3

Ja sit on tottakai tää meidän pieni päivänsäde, isin ja äidin lailla piereskelevä pienoisapina. Maailman ihanin pieni otus, joka oikeesti pelastaa päivän ku päivän. Ja jos multa kysyy ni ei tästä neidistä tule äidin huippumallia, vaan isin pikkunörtti. Vaikkei me sen annetakkaa telkkaria katella, ni jeesus sentää, tää neiti on enemmän vauvadatis ku mitä mun kymmenen vuotta nuorempi pikkusisko aikoinaan oli. Siinä missä sisko tuijotti mun sylissä mun nettipelaamista muutaman vuoden ikäsenä, sillon kun mut lapsenvahdiks määrättiin, ja itseasias samoihin aikoihin voitti mut ekaa kertaa pleikkaril, ni tää meidän neiti tuijotti (niille jotka sen tietää) Battlefield 3:en sotatannerta niinku se ois maailman siistein asia, jo tossa reilun 3kk ikäsenä. Eihä siinä nörtti-isi tienny et pitäiskö se kääntää pois vai jatkaa pelaamista ylpee kyynel silmässä. (Ja ennenku kukaan innostuu, joojoo käänsin, niinku jo kerran sanoin ei me anneta sen katella.)

Mut sellasta! Mulla oli aluks ihan selvä suunnitelma et mitä kirjotan ja mitä haluun sanoo, mut ei. Ei vaa riittäny keskittyminen, vaa avautumisekshan tää meni. 😀 Ihan kivaa tää kirjottaminen oli, musta vaa tuntuu et mä oon liian laiska tähän hommaan, JA SIKSI: jos on jotain kysyttävää multa, oli se sitten mistä tahansa (karsin kyl jossen syystä tai toisesta halua vastata) ni kannattaa tehä se nyt! Minä tosiaan vastaan tän postauksen kommenteihin, enkä jaksa tehä erillistä kysymyspostausta taas. Hyvät illanjatkot vaa teille Iinan lukijoille, pitäkää pää pilvissä ja carpe diem sun muut kliseet, tämä mies painuu suihkun puolelle haisemaan pahalle.

P.S. Ihmiset hyvät, jos teillä tai teidän miehillä, tai miksei mahdollisten mieslukijoiden naisillakin, on Xbox 360 ja liveaikaa, ja varsinki jos löytyy se saamarin Battlefield 3, ni lisätkää toki Escapethemoi, peliseuraa on aina mukava saada.