Vuodelepo on kevään sana

21.01.2013

Niinhän siinä sitten kävi että ei auttanut vain muutaman päivän lepo vaan eilen piti lähteä käymään synnärillä kovien alaselkäkipujen ja supistelun vuoksi. Käyrää otettiin vajaan tunnin ajan ja kyllähän sinne rajujakin supistuksia piirtyi vaikka viikkoja on tosiaan tänään kasassa 25+1 vasta. Aikansa mua tutkittuaan ja ultrailtuaan sekä normilääkäri että ylilääkäri olivat onneksi kuitenkin sitä mieltä että saan vielä ainakin toistaiseksi levätä kotona, mutta tosiaan en saa tehdä muuta kuin makoilla. Perjantaina on seuraava kontrolli äippäpolilla ja toivottavasti pääsen vielä kotiin silloinkin koska on kotona kuitenkin miljoona kertaa kivempaa levätä kuin sairaalassa yksin.

Äiti tuli tänne onneksi meidän avuksi Oulusta joten sentään Tiaralla on kunnon seuraa päivisinkin kun Otto on töissä ja mä en saa edes pitää neitiä sylissä. Pahimmalta oikeasti tässä lepäämisessä tuntuu se ettei saa ottaa tuota maailman rakkainta pientä neitiä syliin! Tiara-raukka vielä eilen pitkän päivän jälkeen tuli kipeäksi ja on nyt kovassa kuumeessa. Noh onpahan mulla ainakin seuraa sängynpohjalla ja saan pitää Tiaraa lähellä vaikkei se olekaan sama asia kuin syli! Ollaan katsottu yhdessä Kaapo-piirrettyjä ja nyt tytsy meni päiväunille kun oli niin naatti. Tiara ei oo suostunut syömäänkään muuta kuin hedelmiä ja mehujäätelöä, mutta onneksi niissä on sentään nestettä molemmissa.

Mä oon aikamoinen touhutäti yleensä enkä kotonakaan viihdy hirveästi paikallaan ja oon ihan satavarma että tää kevät tulee olemaan mulle aika haastavaa aikaa kun ei saa tehdä mitään. Päässä pyörii sata asiaa jotka olisi pitänyt hoitaa ja tapahtumaa joissa käydä, vaunuostoksetkin on tekemättä ja Ikea-reissu samoin. Sen tiedän että stressaaminen ei auta mitään eikä myöskään tee hyvää vauvalle, mutta silti ne hoitamattomat asiat tulevat väkisinkin mieleen ja stressaavat. Tärkeintä on nyt kuitenkin vauvan hyvinvointi ja se että vauva pysyy vielä mahdollisimman kauan masussa, kyllähän ne vaunut ja muut asiat kerkeää käydä hakemassa myöhemminkin. Ja onneksi on nettishoppailu!

Sen voin sanoa että pelottaa, ja paljon pelottaakin. Masutyypillä on kokoa vasta pikkuruiset 630 grammaa ja viikkoja olisi täysiaikaisuuteenkin jäljellä vielä vajaat 12. Kuten viisas kätilö eilen totesikin niin vaikka se tuntuu hankalalta että joutuu vain makoilemaan viikkotolkulla niin on se kuitenkin paljon helpompaa mulle makoilla nyt (ja turvallisempaa vauvalle) kuin se että vauva joutuisi kuukausiksi sairaalaan kasvamaan. Jokainen päivä ja viikko eteenpäin masussa on vauvalle aina parempi ja loppujenlopuksi nämä jäljellä olevat viikot ovat vain pikkiriikkinen aika meidän elämästä. Pitää vain jaksaa uskoa siihen että kaikki menee hyvin ja lepo auttaa!

379274_478396898873036_521909275_n_largekuva weheartit.com IMG_2648x

Koska mulla tässä yhden päivän makoiltuani on jo ollut hurjasti aikaa ajatella vaikka ja mitä, mä oon myös miettinyt että mitä tää lepo tarkoittaa sitten blogin kannalta. Tulin siihen tulokseen että kukaan ei varmasti jaksa lukea joka päivä mun ”tänään  makasin sängyssä, luin kolme lehteä ja katsoin viisi jaksoa Gossip Girliä” -postauksia joten voisin vaikka toteuttaa vihdoinkin kaikika toivepostauksia.Toki välillä päivittelen kuulumisiakin siis ja mulla on muutama muukin kiva juttu tulossa, mutta nyt jos koskaan on aikaa postaustoiveiden toteuttamiselle!

Mulla on edelleen pääsy bloggerin puolelle vanhaan toivepostaus-listaukseen ja siellä olikin monta toteuttamiskelpoista ideaa, mutta ajattelin että voitte nyt tähän postaukseen toivoa postauksia lisää koska tuo lista on tehty jo reippaat puoli vuotta sitten! Mä en voi mitään kovin suureellisia kuvausjärjestelyjä toteuttaa nyt kun makoilen vaan, mutta esim joku meikkipostaus tms onnistuu kyllä. Ja nyt mulla on aikaa kirjoittaa ja paneutua asioihin oikein kunnolla, eli jotkut syväluotaavat analyysit tai esim kysymyspostaus tms onnistuu paremmin kuin hyvin! Mutta nyt menin ihan asioiden edelle ja rupesin itse ideoimaan, teillä on varmasti 100 kertaa kivempiä ideoita kuin mulla joten eikun toiveita tulemaan! 

Mä jatkan nyt makoilua, syömistä ja lehtien lukemista Oton uudella Samsung Galaxy Note 10.1 -tabletilla. Se on muuten kätevä vehje, sillä saa tehtyä helposti vaikka mitä ihania kollaaseja lukemisen lomassa ja kaikkea! Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä että vauva pysyy masussa mahdollisimman pitkään! Kiitos teille kaikille ihanille jotka eilen jo tsemppasitte mua kun kerroin blogin Facebook -sivuilla meidän huonoista uutisista, olette parhaita! Kyllä teidän lukijoiden rohkaisevat tarinat ja vertaistuki on ihan korvaamattoman tärkeitä mulle. Kiitos<3


105 Responses to “Vuodelepo on kevään sana”

  1. Sofia sanoo:

    Voi ei, tsemppiä sinne ja toivotaan että pikkuinen pysyy masussa vielä monen monta viikkoa! Meillä on LA:t niin lähekkäin, että tuntui mahanpohjassa asti ajatus siitä, että oma masuotus tulisi tässä vaiheessa jo ulos. Ihanaa kuitenkin lukea, että osaat asennoitua noin hyvin, ja ajatella asiaa tulevaisuuden kannalta. Muutama kuukausi koko elämästä on ihan naurettavan lyhyt aika 🙂 paranemisia!

  2. laura sanoo:

    Moikkaaa ! 🙂 voitko tehä sen kaksikielisyys että miten Tiaran kanssa puhutte ruotsia ja suomea , kun joskus siitä mainitsit 🙂 tsemppiä Iina <3

  3. Elisabet sanoo:

    Voi kauhistus. 🙁 Noh,nyt vaan rennosti ottamaan! Ja tuo meikkipostaus ois mukava idea.Semmonen raskausajan meikkipostaus,jos se siis eroaa yhtään ’normaalista’. 🙂 Voisit myös vaikka esitellä sun kaikki ihanimmat korut!
    Voimia sinne!♥

    • Iina sanoo:

      No niinpä, ei tässä muu auta kun lepo! Ja joo voisin jonkun meikkipostauksen tehdä vaikka semmosen et mitä tuotteita käytän ym ja korutkin voisin esitellä, kiitos ideoista :)!<3

  4. Ansku sanoo:

    Tsemppiä hirveesti sinne! Mä itse jouduin raskausaikana vuodelepoon viikolla 32+jotain, ensin makasin reilu viikon sairaalassa ja sen jälkeen kotona. Ja tosiaan makasin, ei saanut edes istua. Sain sillon sairaalassa kortisonit ja olin tipassa 48h, ja supistuksia estävää annettiin piikillä monta kertaa. Viikolla 36 sain sit alkaa liikkumaan vapaammin. Ja kaiken ton jälkeen tyyppi syntyi viikon yliaikaisena. 😀 Tiedän, ettei oo herkkua vaan maata, mut parempi sekin on tosiaan tehdä kotona. Tsemppiätsemppiä ja haleja!

    • Iina sanoo:

      Voi kiitoksia<3 Joo eihän tää herkkua ole mut voittaa sairaalassaolon mennen tullen, itselläkin siitä kokemusta Tiaran odotusajalta ja kortisonipiikeistä sekä supistusten estolääkkeistä myös.. Mulla ne estolääkkeet ei tosin auttaneet yhtään :/ Täytyy toivoa että ne supparit nyt pysyttelis poissa vielä monta viikkoa tällä levolla! Halit takaisin!

  5. mamma11 sanoo:

    Zemppiä! Itse sain pojan viikolla 30+4 ja tähän kaikkeen liittyy”kauhu tarina” Oikeesti aika huvittava sellanen 😀 mutta yritä jaksaa maata se on sen arvosta!

    • Iina sanoo:

      Kiitos! Teillä ilmeisesti kaikki päättyi hyvin vaikka poika syntyikin etuajassa kun sun kommentti oli kuitenkin positiiviseen sävyyn kirjoitettu? 🙂 Toivottavasti meilläkin sujuu onnellisesti kaikki 🙂 Mä yritän!

      • mamma11 sanoo:

        Joo no kaikki ei menny ihan niinkuin ”käsikirjoissa” mutta hätäsektiolla selvittiin molemmat. Oli Oikeesti tosi pelottavaa eikä kukaan voinut ennustaa mitä tapahtuu :/ mut en viitti tähän kirjoittaa enempää . Laita vaikka s postia jjos haluat kuulla koko tarinan Mua pyydettiin kaksplus lehteenkin mutta en oikein tiä tarttuakko tilaisuuteen vai ei

        • Iina sanoo:

          Hui kuulostaa pelottavalta, onneksi ei käynyt sen pahemmin kuitenkaan ja selvisitte säikähdyksellä! Nuo lehtihaastattelut on kyllä sellaisia että itsekin mietin aina tosi tarkkaan uskallanko osallistua vaiko en, mutta en oo ainakan tähänmennessä tehtyjä juttuja katunut 🙂 Tee niinkuin susta hyvältä tuntuu!

  6. Matu sanoo:

    koita jaksaa ja paljon tsemppiä! Kyllä se sitten palkitsee kun pikkunyytti vihdoin syntyy 🙂 pidetään kaikki peukkuja että loppuraskaus sujuisi hienosti 🙂

  7. - sanoo:

    Haluisin sen postauksen että jos et olisi tullutkaan raskaaksi, vaikka tää nyt kuulostaakin ehkä töykeeltä 😀 Tsemiä !

  8. plipp sanoo:

    En voi muuta kun sanoa, että paljon voimia, tsemppiä ja kärsivällisyyttä Iina! On hienoa, että äitisi pääsee sinua auttamaan, niin saat rauhassa lepäillä! Ja ne hankinnat ehditte tehdä varmasti ja kaikkea ei edes ole pakko olla ennen vauvan syntymää. Niin kauan olen blogiasi lukenut, että vaikka en henkilökohtaisesti sinua tunnekkaan, niin silti tiedän, että pärjäät tapahtui mitä hyvänsä. Sinulla on niin ihanan positiivinen elämänasenne, että monella olisi syytä ottaa esimerkkiä sinusta! :).. (myös minun)
    Täällä pidetään peukut pystyssä, että vauva pysyisi masussa vielä monta viikkoa!<3

    ps. äläkä varsinkaan ota stressiä tästä blogista, tärkeintä on nyt vauva ja sinä 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitos hurjan paljon<3 En kyllä edes tiedä miten voisin tarpeeksi kiittää noin ihanasta kommentista mutta kyllä piristit mua ainakin ihan yli paljon!<3 Mä koitan olla stressaamatta turhia ja toivotan sulle ihanaa kevään jatkoa<3 🙂

  9. Jarno sanoo:

    Tsemppii kovasti! <3 : )
    Mä niin Iina tiedän tunteen, kun ei vain osaa olla paikoillaan. Vieläpä kotona, mutta onneksi et ole yksin siellä kuitenkaan. 🙂 hehe

  10. Sirkku sanoo:

    Voi ei, hurjasti tsemppiä! Ei se varmasti houkuta jäädä vuodepotilaaksi noilla viikoilla. Mutta yritä lohduttautua ajatuksella, että saat sentään maata kotona eikä sun tartte olla osastolla. 🙂

  11. Nimetön sanoo:

    Tee postaus sun Oulun ajoista esim parhaat Oulun kaverit, parhaat ruoka ja bilepaikat ja rannat yms Kaikkia juttuja mistä pidit Oulussa

  12. Olga sanoo:

    Voi harminharmi! Mutta parempihan se on vauvan ja sun parhaaksi, kuin vauva monta viikkoa sairaalassa erossa sinusta ja perheestä. Mä niiin tiedän, että te kaikki ootte niin mahtavia ja asennointuneita siihen minne tuuli kuljettaa. 🙂 Iina, sinä olet vahva ja ihana persoona. Kyllä nyt muutamat… kymmenet viikot menee hujauksessa. 😀 Keksit vain keinot. Vauva ja sinä olette nyt tärkeimmät. <3 Sinulla on mahtava mies ja valloittava tytär. Oijoi! Ei siihen muuta tarvita kuin haleja ja voimia! Kaikki on sen vaivan arvoista ja saat maan mahtavimman palkinnon. 🙂
    Tuota, jos vaikka nyt latelisin niitä toivepostauksia. 😀
    – Ajatuksia vauva-arjesta ja sen jälkeen. Miten kuvittelisit Tiaran roolin isosiskona. Oletko nyt ns. vanhempi ja viisaampi Tiaran vauva-aikaan verrattuna, mitä ns. opit. Esim. virheitä, joita ei olisi kannattanut tehdä…. Yms. Milloin pidätte/aiotteko pitää ristiäiset? Yms…. 🙂
    P.s Muista Iina, että sinusta välitetään, myös täällä ruudun takana. 🙂

  13. siiri sanoo:

    voi vitsi miten ikävää ! 🙁 ihanaa kuitenkin miten oot asennoitunut tohon, ja voisi asiat tosiaan huonomminkin olla. tiara varmasti nauttii kun on kotona aina joku jonka kainaloon käpertyä. 🙂 musta olisi kiva jos tekisit postauksen joka valottaisi sun elämää vähän ennen tiaraa. 🙂

  14. Mariah sanoo:

    Jaksamista! Tutulla kävi just noin, että joutui vuodelepoon ja ihan sairaalassakin joutui lepäämään, mutta lopulta vauva viihtyikin masussa yliaikaa : )

  15. Jasmin sanoo:

    Voi ei, ei kotona kuulu stressata! Vaan koulussa.. Ei sulla kuitenkaan varmaan mitään ihan semmosta pakollista hommaa oo. Rauhassa vaan ja voimia <3

  16. Jaanh sanoo:

    Hirmuiset tsempit lähetän ja voimia jaksaa levätä vaa! Yhtä helppoo se ei oo, kun on jo yksi lapsi, mutta onneksi luinki facebookista, että sait apua jo. 🙂 Joillaki vauvoilla niin kiire maailmaan, vaikka sais turvallisessa massussa köllötellä. Oma esikoiseni viihtyi lasketun ajan jälkeenki masussa vielä kaksi viikkoa. Toivotaan nyt ettei teijänkää vauva hoppuilis. 🙂

  17. Minävaan sanoo:

    Voi että 🙁 tsemppiä nyt paljon teille kaikille sinne! Toivotaan että pikkutyyppi jaksaa hengailla vielä jonkun aikaa sielä masussa (:
    Mun mielestä hauska postaus olis sellai Tiara-postaus. Sellanen, että mitä kaikkea Tiara nyt osaa, mistä ruuasta tykkää, mitä leikkejä tykkää leikkäi yms. kaikkea Tiarasta (: Ja toinen kiva postaus vois olla joku, miks asut/tykkäät Helsingistä niin paljon. Parhaat ravintolat, kaupat, leikkipaikat ja sellasset ”nähtävyydet” missä kannattas Helsingissä käydä. Vai ootko jo tehny sellasen joskus? En meinaa muista. 😀

  18. tsemppiä sinulle! Ja tietenki Otolle myös, varmaan hänki on huolissaan (ja muut perheen jäsenet). Pidän peukkuja että jaksat makoilla sängyssä ja vauva jaksaa olla mahassasi.

  19. Emme sanoo:

    Tee postaus siitä miten sun tyyli/pukeutuminen on kehittynyt! Oon seurannu sun blogia jo ennen kun Tiara synty ja tuntuu että tänä aikana oot muuttunut ihan hirveesti! Voisit myös samalla kertoa miten oot itse muuttunut, esim. koetko nykyään olevasi itsevarmempi ja vaikuttaako se siihen miten pukeudut/meikkaat? Sun blogi on ihana<3

  20. Anni sanoo:

    Oi voi :/ Tsemppiä kovasti. Mä olin raskauden ensimmäiset kuukaudet käytännössä melkein vuodepotilas pahoinvoinnin takia, ja sen jälkeen tuli raskausanemia enkä kauhean aktiivinen ole jaksanut olla. Lauantaina vauva tuli täysiaikaiseksi, eikä ole vielä mitään merkkejä ulos tulosta. Toivottavasti sunkin vauva malttaa pysyä masussa, mutta jos ei, niin varmasti kaikki silloinkin järjestyy ja keskosista osataan pitää sairaalassa hyvää huolta. Koita olla stressailematta ja muista syödä hyvin niin vauva jaksaa kasvaa 🙂

  21. Linda sanoo:

    Paljon tsemppiä sinne! Itse ootan esikoista, rv 25+3 ja kyllä kouras mahanpohjasta kun kuvittelin, että jos olisin samassa tilanteessa. Paljon haleja <3

  22. Salla sanoo:

    Yritähän jaksaa siellä! Serkku joutui kans vuodelepoon kolmeksi kuukaudeksi kummityttöäni odottaessa, mutta mainitsi lopulta ajan kuluneen oikein nopeasti. Paljon oli käynyt kotona vieraita ja viereisellä pöydällä oli aina kunnon määrä tavaraa: tabletti, lehdet, kirjat, vesikannut, ristikot, kaukosäätimet… you name it! Ja lopulta syntyi oikein terve tyttö <3

  23. Minna sanoo:

    Hyvä kirjavinkki; Fifty Shades Trilogia! 😀

  24. titti sanoo:

    Ääh! Mua ärsyttää, kun unohdan aina käydä täällä lukemassa näitä kun ei bloggeriin päivity. Dementia?! 🙂 Ja voi ei, tosi ikävää toi vuodelepo. Ihana, että oot saanut sun äidin sinne teidän avuksi. Yritä nyt tosiaan vaan lepäillä kunnolla ja yritä saada ajatukset johonkin levollisiin asioihin, sillä toi stressi ei koskaan oo hyväksi vaikka ei olis raskaanakaan.

    Jos jotain pientä lohdutuksen sanaa yritän sanoa, niin serkun avovaimo joutui vuodelepoon myös raskausaikana reilu vuosi sitten. Lopulta sekään ei auttanut vaan kaksoset syntyivät ennenaikaisesti. Laskettuaika oli elokuun lopulla ja vauvat syntyivät sektiolla toukokuussa. Todella pieniä olivat ja kotiin pääsivät vasta lasketun ajan jälkeen, mutta selvisivät ja kaikinpuolin terveitä. En nyt sano tätä siks et maalaisin piruja seinille, vaan siks, et positiivisiakin tarinoita on. Ei saa masentua. Halaukset ja kovasti voimia sulle <3

    • Iina sanoo:

      http://kideblogi.fi/aitilandia/2013/01/03/seuraamista-helpottamaan/ <– tuossa on ohjeet että miten saat postaukset päivittymään bloggeriin myös täältä uudesta osoitteesta! Olen tuon jakanutkin täällä jo muutamaan otteeseen, mutta pitäisi varmaan vielä kerran väsätä ihan omat ohjeet 🙂 Toivottavasti nyt tänne löytäminen helpottuu sulla!

      Se on ihan totta että stressi ei auta mitään, pitäisi vaan levätä ja rentoutua.. Ja kyllä mua lohdutti kovastikin tuo mitä kerroit serkkusi avovaimosta, ihanaa että kaksoset olivat ja ovat terveitä! Kiitos paljon ja toivotaan että kaikki menee hyvin!<3

  25. Amanda sanoo:

    Voi tsemppiä sulle, en osaa edes kuvitella, miten sua mahtaa pelottaa. Mulla itsellä tosiaan ei ole mitään kokemusta vauvoista tai raskaudesta… Oot muuten ainoa bloggaaja, jonka tekstejä luen, vaikka en tunne sua henkilökohtaisesti! Se kertoo aika paljon. 🙂

    Mutta niihin toivepostauksiin: piirrä meille jotain! Eikä mitään tikku-ukkoa, vaan panosta! Myös Tiaran piirrustuksia olis kiva nähdä 🙂

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos! Joo no onhan tämä pelottavaa, mutta pakko vain koittaa asennoitua positiivisesti :/ Ja hurjasti kiitoksia siitä että jaksat mun höpinöitä aina lueskella! 🙂

      HHauska tuo piirustusidea, meidän täytyy Tiaran kans taiteilla jotain :D!

  26. Maiski sanoo:

    Paljon jaksamista ja tsemppiä! Vaikka positiivisen asenteen ylläpitäminen ei varmasti mitenkään helppoa ole, niin sen avulla jaksaa kyllä varmasti tämänkin vastoinkäymisen paremmin. Voisit postailla omista henkilökohtaisista haaveistasi koskien itseäsi ja omaa ”työuraa”. Olisi siis mielenkiintoista kuulla sun mietteitä siitä, millasena näet tulevaisuutesi työelämässä. Millainen olisi unelmatyö, mitä haluaisit vielä mahdollisesti opiskella ja kuinka pitkään haluaisit olla kotona ennen mahdollisia opintoja/työhön menemistä? Olisi myös mielenkiintoista kuulla, miten sun ajatukset unelmatyöstä on muuttunut vuosien aikana, esimerkiksi jos muistat mikä oli ala-asteella sun unelmatyö ja mitä ajattelet niistä haaveista nyt.

    • Iina sanoo:

      Kiitoksia ihan hurjasti!<3 Ja joo ihan oikeassa olet että kyllä varmasti on helpompaa tämä aika jos suhtautuu asioihin positiivisesti kuin siten että masentuisi ja harmittelisi kokoajan! 🙂

      Kiitos myös postaustoiveista, nuo aiheet on tällä hetkellä pyörineetkin paljon mun ajatuksissa vaikkeivät aivan ajankohtaisia ehkä olekaan juuri nyt ;D Kirjoittelen siis urapostausta mahdollisimman pian 🙂

  27. Lila sanoo:

    Voi Iina! Tsemppiä kovasti, ei varmaan ole helppoa. Mutta mitäpä sitä ei oman lapsen vuoksi tekisi. Toivotaan, että tyyppi pysyy masussa vielä monen monta viikkoa <3

    En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta haluisin esittää sulle muutaman postaustoiveen: mitä hyviä ja huonoja puolia on hankkia lapset nuorena? Joku kunnon pohdiskelupostaus tuosta aiheesta olisi superkiva! Sun tekstejä kun jaksaa lukea vaikka kuinka. Ja toinen: ois kiva kuulla syvällisemmin teidän kasvatusmetodeista ja onko joitain asioita mistä ehdottomasti haluatte pitää kiinni kasvatuksessa? Entä onko jostain erimielisyyksiä?

    Tsempit vielä kerran! En yleensä oo kamalan ahkera kommentoimaan, mutta nyt oli pakko 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitos paljon! Oikeassa olet, kyllä se oma lapsi on tärkein ja tietenkin teen ihan mitä tahansa vauvan terveyden eteen! Toivotaan parasta<3

      Ja hei kivoja postausideoita ja kiva kuulla että mun tekstejä jaksaa lukea pidemmästikin, kiitos<3 🙂 Mahtavaa että jaksoit kommentoida ja mukavaa kevättä sulle :)!

  28. Nimetön sanoo:

    Voi ei, harmi kuulla että on ollut vastoinkäymisiä, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin, tosi paljon tsemppiä!! Nyt vaan kirjat, leffat ja sarjat, joita ei ole tullut lukeneeksi/katsoneeksi maratooniin 😀 Mua kiinnostaisi monenkinlaiset postaukset, esim. Millaisia opiskelu-/ammattihaaveita sulla on ja on ollut ihan pienestä pitäen ja tähän päivään saakka, missä kaikkialla oot matkaillut ja missä ainakin haluaisit käydä, ja sitten myös mitkä on sun suosikkeja sarjoista, leffoista ja kirjoista. Ja mitä kaikkea harrastat tai oot harrastanut. Sun blogia on aina tosi kiva lukea, edellisessä postauksessa Tiara oli tosi söpöli niissä kuvissa! 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitoksia hurjasti<3 Toivotaan että kaikki sujuu hyvin 🙂

      Kiitos myös postaustoiveista, oli tosi kivoja ideoita jotka haluaisin kaikki kirjoittaa vaikka heti 😀 Mukava että tykkäät lueskella<3 Ja Tiara kiittää :)<3

  29. Helluw sanoo:

    Voi ei, paljon tsemppiä ja jaksamisia sulle! <3 Varmasti kaikki tulee meneen hyvin! Videopostaukset ois tosi kivoja, jos vaan sellasen jaksat tehdä. 🙂 Samoin joku tyylipostaus! Nii ja paranemisia pikku Tiaralle! <3 Itekkin oon kipeenä, oksennustaudissa.. 🙁

    • Iina sanoo:

      Kiitos paljon<3 Täytyy toivoa että kaikki sujuisi hyvin 🙂 Ja kiitos paljon postausideoista, kyllä mä videoita jaksan tehdä ja tyylipostauskin ois tosi kiva! 🙂 Paranemisia sullekin, toivottavasti menee pian ohi! 🙁

  30. E sanoo:

    Hurjasti tsemppiä teille stressaavaan tilanteeseen! Onneksi kuitenkin tunsit supistukset selvästi ja tilanne huomattiin niin, että vauva ei ihan vielä sentään ehtinyt syntyä! Toivottavasti ainakin muutamat kriittiset viikot kuluisivat leppoisasti ja mukavasti. Niinkuin itsekin kirjoitit, niin jokainen päivä ja viikko on tärkeä ja kasvattaa pientä ja mahdollisuudet hänen selviämiseensä paranevat paranemistaan. Uskon, että levon lopputuloksena kaikki menee hyvin ja saatte ihanan sinnikkään tytön syliin. 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitoksia tosi paljon<3 Joo onneksi älyttiin ajoissa mennä tarkistuttamaan tilanne ja toivotaan että aika kuluisi äkkiä ja pikkuinen pysyisi masussa 🙂 Kyllä täytyy tosiaan toivoa että meidän toinenkin tyttö onsinnikäs neiti, ihan niinkuin isosiskonsakin<3 🙂

  31. ac sanoo:

    Voi ei 🙁 Mut jos koittaa löytää jotain positiivista niin ainakin oot jo viikolla 25 ja nyt vauvalla on jo mahiksia selvitä + että tyttövauvat kehittyy kuulemma nopeammin kuin pojat, joten sekin fakta on teidän puolella 🙂 Kyllä se siellä masussa pysyy vielä jonkin aikaa ♥ Lepäät vaan ja koita olla ottamatta stressiä asioista! Tosiaan lähes kaikki hankinnat voit hoitaa netin kautta ja puhelimitse, lähetät vaan oton hakemaan kaikki ihanuudet kotiin sitten 😉 Ja kyllä me lukijat täällä pysytään, vaikka blogikin hiljentäisi tahtia 🙂 Iso hali ja paljon tsemppiä ♥

    • Iina sanoo:

      No niinpä, se on totta että mahdollisuuksia onneksi on ja ne paranee päivä päivältä 🙂 Toivotaan nyt vaan että tyyppi pysyy siellä ja päivät kuluu nopeesti! Kiitoksia hurjasti ja toivottavasti sulla sujuu odottelu huomattavasti paremmin kuin mulla :D♥

  32. st. brigitten sanoo:

    Hui että, tsemppejä sinne <3 Kyllähän se vauvan turvallisuus auttaa jaksamaan tuota tylsää lepoa. Onneksi tosiaan sun äiti pääsi paikalle auttaan arkiaskareissa ja seuraa pitämään, ihana äiti sulla <3 Ristin käteni, että vauva jaksaa olla loppuun asti masussa. Kaikki menee varmasti hyvin 🙂 Teiän tulevaisuudenhaaveista olis kiva ku kirjottasit 🙂

  33. LPP sanoo:

    Tsemppiä kovasti! Ystäväni tytär syntyi viikolla 26 ja painoi 630g ja on nyt reipas nelivuotias <3
    En tietenkään toivo, että teille niin kävisi, mutta halusin vain kertoa, miten vahvoja nuo pienet ihmeet on 🙂

  34. kape sanoo:

    Ensiksi: hirveesti tsemppia sinne makailumaratoonille Kanadasta! Ei oo varmasti helppoo, mutta selviat kylla ku oot niin vahva:)

    Tuli mieleen semmonen postausidea (jos vaan sun aitille kay) etta sun aiti kertois susta. Minkalainen olit lapsena, minkalainen oot nyt aitina, (ehka nakeeko Tiarassa jotain tuttua pikku-Iinaan verrattuna?) ja semmosia juttuja siis hanen nakokulmastaan!

    • Iina sanoo:

      Kiitoksia tosi paljon, ihana tsemppikommentti!<3

      Ja hei joo mäki haluun lukea tommosen, täytyykin heti kysyä äitiltä! 😀 Kiitos vinkistä! Ja ihana kuulla että ei oo tullu huonoa kirjoitusta vielä vastaan mun blogissa, toi on palautetta jota varmasti jokainen bloggaaja haluaisi kuulla niin tuli kyllä niin super hyvä mieli :)!! Mukavia kevätpäiviä Kanadaan! 🙂

  35. kape sanoo:

    Oho, se kommentti kerkesi jo menna. Yhta kiire sun luokse ku teian masuvauvalla?;) niin olin sanomassa viela, etta ihan sama mista kirjotat: viela ei oo tullu huonoa kirjotusta vastaan sun blogissa!

  36. jjansku sanoo:

    kuinka kauan sen vauvelin pitäis viel pysyä mahassa et ois turvallista syntyä? 😮

  37. Josefina sanoo:

    Eikä, mä niin tiedän miltä susta tuntuu! Mulle tuli ennenaikaisuudenriski viikolla 22. Siitä sitten ihan kamalaa pelkoa, paniikkia, polikäyntejä, supisteluja ja vuodelepoa sinne 32 viikolle asti. Viime kevät menikin siis aikalailla sängynpohjalla, oli aikaa ajatella ja askarrella ( nimim. Vauvalle oli tehtynä monta pipoa, villasukkaa yms..). Meillä vaikka mua kovasti supisteli ja kohdunkaula lyheni jatkuvasti, niin loppujenlopuks synnytys käynnistettiin 😀
    Ihan tosi tosi paljon sulle tsemppiä ja jaksamisia lepäämiseen! Onneks voit kuitenkin pitää Tiara-tyttöä sun lähellä ja vaikka lueskella tytölle kirjaa.. Toivotaan, että kaikki menee hyvin!

    • Iina sanoo:

      Voi hurja, sulla tuli riski vielä aiemmin ja voin kyllä vain kuvitella miten pelottavalta se on tuntunut! Ihanaa kuitenkin kuulla että kaikki meni hyvin teillä kaikesta huolimatta 🙂 Osaisinpa itsekin neuloa, ehkä mä voin nyt opetella? 😀

      Kiitoksia ihan hirmuisen paljon<3 Toivotaan että kaikki menis hyvin juu! Ja mukavaa kevättä teille 🙂

  38. Nuhainen sanoo:

    Jaksamisia makoiluun! Itse jouduin pötköttelemään osastolla rv26+6, painoarvio oli 880g. Minulla oli tosin jo silloin ”huono tilanne”, eli lääkärit ei uskaltaneet luvata mitään ja kortisonit oli pistetty kankkuun. Noudatin pötköttelyä tosi orjallisesti, alussa söinkin makuultaan :D. Ei siitä varmasti haittakaan ollut, sillä neiti syntyi lopulta rv.37+3.

    Eli jos vain suinkin pystyt, niin ota hetki ja päivä kerrallaan :). Makuultaan voi tehdä yllättäviä asioita, kuten opetella neulomaan vauvanvaatteita :D.

  39. Kaisa sanoo:

    Osanotot, toivotaan että masuasukilla on kaikki hyvin ja malttaisi pysytellä sielä masussa vielä hetken♥:( Mä ainakin oon ihan hengessä mukana ja pidän peukkuja teille! 🙂

    Oot kirjotellu blogin puolella omista nuoruusvuosistas, mutta entä Oton nuoruusvuodet? 😀 Niistä olis hauska kuulla! Ja sitten semmonen syvällinen pohdinta nykyajan kauneusihanteista, siitä mikä on sun mielestä kaunista, minkälainen sun itsetunto on nykyään/on ollut ennen, mitä mieltä olet esim. syömishäiriöistä/liikalihavuudesta, millanen olis sun unelma vartalo/ulkonäkö, ja entä mihin olet tyytyväinen nykyisessä, jnejne. Toinen idea olis sellanen että mitä ”toivot” Tiaralta tulevaisuudessa, tottakai hyväksyt hänet millaisena tahansa mutta kai jokaisella äidillä silti jotain salaisia haaveita on…? Ja sit kans voisit kertoo syvällisesti pohdiskellen mitä mieltä oot homoista/lesboista ja adoptoinnista tai avioliitosta, ja että kuulutko sä mihinkään kirkkoon eli että mihin sä uskot/uskotko mihinkään. Entä mitä kaikkea oot harrastanu elämäs aikana? Jotain oot varmasti maininnu joissain postauksissa mutta ei nyt yhtäkkiä tuu mieleen vaikka pitkään oon lukijana ollutkin.

    Pahoittelut kilometriviestistä, ja myös siitä jos jotkut kysymykset/aiheet ovat liian henk. koht. , silloin voit tietenkin jättää vastaamatta 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitos, toivotaan tosiaan että siellä vielä jaksaisi pysytellä<3

      Kiitos myös monista postausideoista, noi oli tosi kivoja ja odotankin innolla että pääsen kirjottelemaan + lukemaan Oton nuoruusvuosista jos herra niistä suostuu kirjoittelemaan ;D!! Kiva että tuli noin monta toivetta! 🙂 Ja mukavia kevätpäiviä sulle!

  40. Eve sanoo:

    Voi tsemppiä kovasti!! Sellasta postausta että minne kaikkialle haluisit matkustaa tulevaisuudessa? (:

  41. Laura sanoo:

    Voih, hirmuisasti tsemppiä ja toivon todella että kaikki menee teillä hyvin. Paljon jaksamista vuodelepoon, onneksi netissä saa ajan kulumaan, vaikka sillä shoppailulla 🙂 Oot niin positiivinen tyyppi, että se varmasti auttaa tässäkin tilanteessa! <3
    Olisi kiva kuulla vinkkejä tai ideoita kevään välikausipukeutumiseen, esim. mitä Tiaralta löytyy tai mitä olette ajatelleet hankkia?

    • Iina sanoo:

      Kiitoksia tosi paljon<3 Ihanasti sanottu! Nettishoppailua pitää todellakin harrastaa oikein urakalla, Tiaran vk-vaatteet on esimerkiksi aivan auki vielä tälle keväälle :D! Mutta postailen heti kun tiedän niistä enemmän 😉

  42. Linkku sanoo:

    Voi sinua 🙁 ikävä kuulla, paikallaan makoilu on ihan yllättävän vaikeaa, oikeasti… Koita jaksella! Ja varmasti motivoi jaksamaan että teet sen pikkuisen vuoksi 🙂

  43. Jelena sanoo:

    tsemppiä sinne päin! <3 olis kiva taas jos Otto laittais tänne jonkinlaisen postauksen! 🙂

  44. Kippuralla sanoo:

    Kerroinkin jo aiemmin, että olen joutunut makoilemaan jokaisessa raskaudessa (3 lasta) ja yhden kerran oli vaihtoehtona joko sairaala tai mummola. Noh oltiin 3 vkoa mummolassa jotta bebe tuli täysiaikaiseksi lopulta, ja alle viikko ehdittiin olla kotona kun syntyi jo.
    Mullakin oli silloin alle 1 1/2v taapero ja mies reissutöissä.

    Oon tuossa tilanteessa nakittanut hankintoja muille, laatinut kuvallisia listoja. Opetellut neulomaan, lukenut paljon ja katsonut kaikkien vähänkään kiinnostavien sarjojen kaikki tuotantokaudet.
    Onneksi kesää vasten teidän vauva syntyy ja ulos pääsemisestä tulee triplasti kivempaa!!

    • Iina sanoo:

      Kiitos vinkeistä, kuvalliset listat voisikin olla käteviä! 🙂 Ja neulomaan pitäisi oikeasti opetella, se ois varmasti mukavaa ja hyödyllistä ajanvietettä! Mukava kuulla että teillä kaikki on kuitenkin sujunut hyvin ja lepo on auttanut kuitenkin, toivottavasti mullakin auttaa!

  45. Vivian sanoo:

    Harmi, että joudut kokonaan vuodelepoon, hurjasti tsemppiä koko poppoolle! ^^ Mie jouduin kanssa rv 23-25 (?) lepäilemään kunnolla, kun alkoi kipeitä supistuksia ilmaantua ja paineentunnetta, jopa pelkästään istuessa, liikkeellä olosta puhumattakaan. Makuulla ollessahan se aika sit meni, tuli katsottua tv-sarjojen tuotantokausia, luettua kirjoja ja lehtiä, ja pelatessa/nettaillessa iPadilla. Muutaman viikon levon jälkeen kumminkin tilanne rauhottui, ja pystyi jo pieniä kauppareissuja ja kotitöitä tekemään. 🙂 Rauhallisesti joutuu välillä ottamaan edelleen, mutta hyvin ollaan päästy jo 34- viikolle asti, kun lepo ja rauhallisesti ottaminen on auttanut. Toivottavasti siullakin lepo auttaisi, etkä ihan koko loppuaikaa joutuisi sängyn pohjalla makailemaan, se käy tylsäksi pidemmän päälle, ellei ole todella paljon tekemistä. Tsemppiä teille vielä toistamiseen, ja kaikkea hyvää loppuraskauteen! 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitoksia paljon<3 Hei ihana kuulla että muutama viikko auttoi jo huomattavasti ja oot saanut vähän liikkuakin, toivottavasti mullakin kävis noin! Ja ihanaa että olette jo turvallisilla viikoilla, tsemppiä vielä loppuun ja kaikkea hyvää sullekin<3 🙂

  46. Kastanjapuu sanoo:

    Voi harmi 🙁 Saat multa kyllä kaikki sympatiat! Itse jouduin olemaan 2 kk pakkolevossa kummassakin raskaudessa ja tiedän todellakin kuinka raskasta se on. Varsinkin silloin kun on jo lapsi hoidettavana. Mahtavaa että sulla on äiti apuna! Me asutaan ulkomailla ja eskoisen piti olla tarhassa 5 pv viikossa kun jouduin ensin makaamaan sairaalassa 2,5 viikkoa. Kotona kun olin kävi appiukko ja ystävät silloin tällöin pari kertaa auttelemassa ja muuten esikoinen oli siellä tarhassa.

    Ajattelin sitten että yritän ottaa kaiken irti siitä pakkolevosta – luin paljon kirjoja, virkkasin, tein ristikoita, katsoin elokuvia…Ajattelin että sitten kun vauva syntyy niin en vähään aikaan kerkee mitään noista tekemään. Meinasin murtua joka kerta kun katsoin ulos ja näin kauniin kesäisen vuoristomaiseman ja itkin sitä kun en päässyt lapsen kanssa ulos enkä edesä sisällä pystynyt mitään hirveesti leikkimään. Mulla pakkolevot on olleet elämäni vaikeimpia aikoja, mutta silti niistä on selvitty kunnialla ja mikä parasta vauvat ovat pysyneet mahassa supistuksista huolimatta (mulla oli supistuksia järkyttäviä määriä sinä ainaka kun lepäsinkin ja sain supistuksen estoa)..Esikoinen syntyi rv 38+3 ja kuopus rv 37+4. Ja ymmärrän täysin pelkosi! Se huoli vauvasta on aivan valtava ja se epätietoisuus kun ei tiedä josko vauva tuleekin jo aikaisemmin maailmaan vai vasta sitten täysiaikaisena. Mulle jokainen päivä jonka vauva pysyi mahassa oli kuin lottovoitto, päivät merkattiin kalenterista yli ja mies osti hyvän viinin jokaisen viikon jälkeen jonka vauva oli pysynyt mahassa. Ja niihin pulloihin merkattiin raskausviikko joka oli takana. Niitä pulloja on vieläkin aika monta viinikellarissa, muutama ollaan juotu mutta siihenkin meni aikaa ennen kuin multa imettäminen loppui että sitä viiniä pääsi maistelemaan 🙂

    Toivon sinulla ja perheellesi oikein oikein paljon voimia ja vaikka pakkolepo on oikeasta rankkaa niin kuten tiedätkin, se on vauvalle tällä hetkellä parasta! Ja olet onnellinen jos saat olla kotona, toivotaan että asia pysyy näin etkä joudu sairaalaan. Oikein monen monta halausta sinulle ja kiitos tästä ihanasta blogista!

    • Iina sanoo:

      Voi että, teillä on kyllä varmasti ollut tosi rankkaa! Hienoa että kuitenkin molemmat syntyivät kaikesta huolimatta ihan täysiaikaisina ja terveinä! Ja ihana tuo viinipullojuttu, mäkin haluan jonkun samantyylisen tsemppauspalkinnon jokaisesta vikosta :D! Mä en itse enää oikein osaa juoda mitään mutta jos vaikka laittais joka viikko viinipullon verran rahaa säästöön uutta luottolaukkua varten niin sais kesällä ostettua jo ihan kivan laukun ;D!

      Kiitoksia ihan hurjasti, sun kommenttisi antoi mulle tosi paljon voimaa ja piristi!<3 Toivotaan parasta ja kaikkea hyvää teidän perheelle :)!

  47. Tiina sanoo:

    Sellainen postaus vois olla mielenkiintoinen, että kuvittelisit oman elämäntilanteen siten, ettet olisikaan vielä äiti. Eli, opiskelisitko, kävisitkö töissä ja millainen ihminen kaiken kaikkiaan olisit? 🙂

  48. Mimmilii sanoo:

    Nyt vaan muistat levätä ja yrität olla stressaamatta, vaikka sehän vaikeaa on! Olisinpa itekin osannut ottaa raskausajan rennommin, mä nimittäin vouhotin koko ajan ja mietin, että tää ei mua hidasta.. No, viikoilla 33+2 meidän typy ei enää kestäny äitin vouhkaamista ja päätti syntyä varoittelematta. Ennen sitä ei ollut supistellut kertaakaan.. No aina voi jossitella. Sairaalassa oltiin pari viikkoa ja nyt typy on 1,5 vuotias ja on jo niin isoa tyttöä. 🙂
    Sinulla on ihana tää blogi <3

  49. janna sanoo:

    Paljon tsemppiä!! toivottavasti kaikki menee hyvin:-)

  50. Johanna sanoo:

    Olisi kiva kuulla sinun mielipiteesi ns. sateenkaariperheistä. 🙂 Voimia odotukseen!

    • Iina sanoo:

      Kiitos! 🙂 Pitääpäs pitää tuo mielessä postauksia ajatellen, vaikka sen voin kyllä tässä jo sanoa että mun mielestä sateenkaariperheet ovat perheitä siinä missä muutkin ja that’s it! 🙂

  51. keskos duo sanoo:

    Hei! Olen seuraillu sun blogia jo jonkin aikaa. Omat pojat ovat syntyneet kumpikin rv 34+1. Kaikki meni hyvin, esikoinen oli 1800g ja kuopus 2700g. Raskasta se on, mutta onneksi Suomessa on hyvät resurssit hoitaa pikkusena syntyneitä. Kummallakin pojalla makasin sairaalassa enkä päässyt kotio ennenkö olin synnyttänyt. Tosin jokainen tilannehan on erilainen, mun kohdalla parempi että lapset ovat nyt tässä en koskaan saa pidettyä lasta täysiaikaiseksi sisällä.

    • Iina sanoo:

      Heippa! 🙂

      Tiarakin meinasi syntyä 34+3 mutta saatiin vielä lääkkeillä hidastettua synnytyksen käynnistyminen 35+6 asti. Täytyy toivoa että masutyyppi pysyisi edes tuonne asti masussa kuin sinun poikasi! Hienoa että molemmat voivat hyvin ennenaikaisuudesta huolimatta ja kiitos tsemppikommentista! 🙂

  52. Emilia sanoo:

    Mä jouduin Avaa odottaessa rv 28 vuodelepoon ennenaikaisten supistusten takia, ja se tunne oli oikeasti tosi kurja. Ja ajatella, että olisi ollut vielä silloin toinen lapsi kotona, jota ei saisi nostella ja leikittää kunnolla… Tsemppiä sulle tosi paljon, toivottavasti vauva pysyisi täysille viikoille asti masussa ja supistukset loppuisivat, jotta saisit nauttia raskaudesta 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitoksia hurjasti, täytyy toivoa että tyyppi pysyy tosiaan siellä masussa vielä turvallisille viikoille asti 🙂 Muistankin lukeneeni sun vuodelevosta, ei ollut varmasti helppoa sekään vaikkei siinä lasta ollutkaan lisäksi hoidettavana :/

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.