Niin moni toivoi tutista luopumis -tarinaa että päätin sen sitten kirjoittaa! Tiara ei oikeastaan koskaan ole ollut hirveän kova syömään tuttia, vaan on syönyt sitä lähinnä päiväunilla, yöunilla ja silloin jos on ollut jokin harmi kuten flunssa tai se syksyinen vauvarokko. Hampaiden tulo on neidillä tapahtunut sen verran huomaamattomasti että Tiara ei ole niidenkään takia oikeastaan koskaan itkeskellyt tai syönyt tavallista enempää tuttia ainakaan niin että olisin kiinnittänyt siihen huomiota. Kai meidän neidillä on sitten aina ollut vain niin paljon asiaa että tutti on ollut tiellä!
1-vuotissynttäreiden aikoihin mä aloin tehdä niin että tutti oli aina sängyssä/vaunuissa jos ei ollut uniaika ja sitten toki annoin jos Tiara vaikka kaatui kävelyharjoituksissaan ja tuli pipi ja paha mieli. Meidän muuton aikoihin marraskuussa tuttipullo jäi kokonaan pois, siihen asti se oli ollut vielä käytössä yhden kerran iltaisin ennen yöunia. Tiara nukahti muuttopäivänä ilman iltamaitoa ja samalla mä heitin kaikki tuttipullot roskikseen ja päätin että tuttipullon käyttö oli nyt siinä. Eikä Tiara kertaakaan itkeskellyt tai kysellyt iltamaidon perään, kai se oli äidille enemmän jännittävä asia kuin Tiaralle.
Tutin kanssa en pitänyt kiirettä, koska Tiara ei ole sitä niin paljoa syönyt että se olisi hirveästi haitaksi hampaille vaikka luopumisessa olisikin kestänyt pidempään. Alkukeväällä mietin hetken että oltaisiin jätetty tutti pois ennen pikkusiskon syntymää, mutta päätettiin sitten Oton kanssa että antaa Tiaran syödä tuttia vielä. Olisi tuntunut ilkeältä viedä tutti ennen niin isoa muutosta! Kun pikkusiskon syntymä ei sitten ollutkaan Tiaralle niin traumoja aiheuttava ja mullistava elämänmuutos kuin mitä etukäteen ajattelin, olen vain odotellut sopivaa hetkeä tutista luopumiselle.
Tipa 1kk
Tiistaina sitten sopivasti mä en kertakaikkiaan löytänyt tuttia mistään kun Tiara oli menossa päiväunille ja päätin että kokeilen mitä tapahtuu jos en annakaan tuttia. Sanoin Tiaralle tutin menneen hukkaan ja Tiara tyytyi siihen. Neiti totesi itse vielä perään että ”Iso tyttö, ei tartte!” ja jäi reippaasti omaan sänkyynsä höpöttelemään. ”Voiko tää oikeasti käydä muka näin helposti?” mä ajattelin ja eihän se ihan sitten niin helposti mennyt. Tiara höpötteli yli tunnin omassa sängyssään saamatta unta ollenkaan ja sitten mä kävin hakemassa hänet ja hän iloisena toivotti ”Huomenta kaikille!”. Ei siis nukkunut sekuntiakaan.
Mä en kuitenkaan halunnut luovuttaa, koska tiesin että kun päikkärit jäi välistä niin nukahtaminen käy illalla vielä tavallistakin nopeammin, luultavasti siis myös ilman tuttia. Illalla sitten tavalliseen tapaan laitettiin Tiara nukkumaan, annettiin puput kainaloon ja toivotettiin hyvät yöt. Tiara kerran sievästi totesi että ”Tutti hukassa, äiti etsimässä!” johon sanoin että äiti ei löytänyt tuttia ja taas Tipa onneksi otti ihan lunkisti ja laittoi pään ihan tyytyväisenä tyynyyn. Tiara höpötteli varttitunnin ja nukahti sitten, jes!
Ensimmäisen nukahtamisen jälkeen mä olin vakuuttunut että nyt tämä onnistui ja sen jälkeen ei ole tuttia näkynyt Tiaran suussa. Tiara ei myöskään ole varastanut vauvan tutteja, eikä enää kysellyt tutin perään. Sen sijaan iltarutiineista on tullut sitäkin tärkeämpiä (sen lisäksi että ennen piti käydä äiti, isi ja sisko läpi kun mietittiin ketkä rakastavat Tiaraa on nykyään mukana myös mummu, Mörkö ja miljoona kaveria, jokainen yksitellen ja jos joku unohtuu välistä niin Tiara huomauttaa heti asiasta). Vaan eipä se haittaa! Nukahtamisessa kestää Tiaralla edelleen hieman kauemmin kuin ilman tuttia, mutta Tiara on aina jäänyt tosi sievästi sänkyyn itsekseen eikä ole sieltä kiipeillyt omin luvin pois vaikkei uni olekaan heti tullut että se ei mua stressaa todellakaan jos hän hetkisen pidempään selittää omiaan sängyssä ennen kuin uni tulee.
Tipa 6kk
Meillä tämä kävi helpoiten näin, etten alkanut höpöttelemään mitään että tutti viedään oravavauvoille/annetaan siskolle ym. koska Tiara tyytyi noin hienosti siihen että se vain meni hukkaan. Joskus yksinkertainenkin vain toimii, eikö!