Lauantai sujui juhlatunnelmissa Annan Babyshowereissa. Anna oli järjestänyt ihanat juhlat ja kuolaan vieläkin herkullisen, juhlissa tarjoillun rockyroadin perään. Mua vähän jännitti aluksi mennä juhliin, sillä en tuntenut sieltä etukäteen muita kuin Annan ja Lähiömutsin. Jännitys oli kuitenkin ihan turhaa, juhlissa oli tosi kivaa seuraa, mukavia ihmisiä ja ihan mielettömät tarjoilut ja koristelut. Pienet paineet Tiaran tuleville 3v-synttäreille, meillä kun yleensä ei edes kakku ole valmis siinä vaiheessa kun ovikello soi jo kymmenettä kertaa synttäripäivänä. Mutta ehkä se pitää vain hyväksyä, että toiset ovat taitavia pienissä yksityiskohdissa ja toiset vähän suurpiirteisempiä, heheh.

Eilinen oli ihan perus sunnuntai, tämä sateinen sää ei oikein houkuttele tekemään mitään kivaa, mikä vaatii kotoa poistumista. Suunnitelmissa oli reissu Snadi Stadiin, mutta kaatosade ja flunssatoipilas Otto oli syytä pitää erossa toisistaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin! Jos eilinen oli perus sunnuntai, niin tänään oli kyllä niin maanantai maanantai kuin vain voi olla. Aamu alkoi kello viisi, sillä että Tiara päätti tulla meidän huoneen lattialle nukkumaan, ja jatkui katkonaisena kello seitsemään jolloin Zelda heräsi. Tänään oli mun aamu nukkua, mutta enhän mä tietenkään saanut unta siinä härdellissä, herkkäuninen kuin olen. Eiliset haaveiluni ”kuin uudesta minästä kahdeksan tunnin yöunilla” vaihtuivat vielä vähän normijätesäkkejä suurempiin silmäpusseihin, ja juotujen kahvikupillisten tuplaantumiseen.

Erittäin hitaasti (aikuisten osalta) käynnistyneen aamun jälkeen me otettiin suunnaksi hammashoitola, ja lähdettiin käymään molempien neitien hammastarkastuksissa. Tiaralla meni niin hienosti, että olin haljeta ylpeydestä. Edellispäivän hammaslääkärisadun lukeminen lievitti ilmeisesti jännitystä, ja mukava hammaslääkäritäti sai täysin ongelmitta tutkia Tiaran hampaat ja kehui vielä useaan otteeseen miten hienosti hoidetut ja puhtaat hampaat Tiaralla on, ja miten hyvin puhe on kehittynyt. Tiaralla ei kuulemma ainakaan ole tiukka kielijänne, niin selkeästi tulee puhetta. Mulla itselläni oli tiukka kielijänne, ja kärsin L- ja R-viasta ennenkuin ne korjaantuivat puheterapiassa ennen eskaria.

Zelda oli vähän eri mieltä tutkimuksesta, vaikka turvallisesti saikin olla mun sylissä. Hän huusi komeasti suoraa kurkkua koko parin minuutin tsekkauksen ajan, mutta ainakin lääkärillä oli hyvät näkymät hampaisiin. Taisi jäädä pelko parin viikon takaisista lääkärikäynneistä, kun otettiin tulehdusarvoja ja tutkittiin kurkkua, kun eihän yksivuotias vielä osaa erottaa muuta kuin tutun valkoisen takin. Neidille on kuulemma neljä hammasta, kulmahampaat ja jotkut toisetkin, puhkeamassa yhtäaikaa, joten saatiin ohjeeksi olla säikähtämättä mahdollista kiukkuisuutta tai lämmönnousua.

Hammaslääkäriltä kuulin uudesta suosituksesta, joka on ihan vasta tullut voimaan, ja josta meille ei esimerkiksi neuvolassa, tai Tiaran reilun vuoden takaisessa 1v-hammastarkistuksessa siksi oltu voitu kertoa vielä mitään. Eli nykyään tuttia ei suositella enää 8kk iän jälkeen ollenkaan, sillä silloin kitalaen ”sauma” menee umpeen, minkä jälkeen tutin imeminen alkaa vaikuttaa purentaan. Myöskään tuttipulloa ei suositella saman iän jälkeen. Tiara luopui tutistaan n. 1,5v iässä, ja aina mulle on ollut selvää että tutista kannattaa luopua mahdollisimman aikaisin, mutta tuo 8kk oli ihan uutta!

Zelda ei syönyt koko tuttia, ennen kuin lopetin imetyksen Zeldan ollessa 11,5kk ikäinen, ja tuttipullohan ei ole koskaan maistunut, vaan hän juo tavallisesta mukista. Mutta se ei pelasta sitä faktaa että tälläkin hetkellä Zelda nukkuu tuolla tutti suussa, ja se saattaa vaikuttaa hänen purentaansa, ja aiheuttaa vuosien oikomishoidot niinkuin mä itse jouduin kouluiässä läpikäymään. Nyt missiona onkin päästä eroon tutista mahdollisimman pian, mahdollisimman helposti. Tiaran kanssa tutista luopuminen oli helppoa, koska hän ei syönyt sitä enää muulloin kuin yöunilla, ja tutin mentyä hukkaan ei vaan enää ostettu uutta, vieroitus kesti muistaakseni yhden päivän ennenkuin tutti oli unohtunut juttu.

Zelda taas on tuttiinsa erittäin kiintynyt, ja söisi sitä mielellään ihan kokoajan, vaikka otankin sen aina pois ulottuvilta muuten kuin uniaikaan. Zelda käy etsimässä tuttiaan monta kertaa päivässä ja huutelee usein ”tutti, tutti” samalla. Eli se tekee luopumisesta haastavampaa, kun hän osaa pyytää tuttia, ei sitä oikein voi kyynel silmässä tuttia pyytävälle yksivuotiaalle sanoa, että ”et sä nyt saa sitä koska se voi aiheuttaa sulle purentavian”.  Siitä huolimatta tutista täytyy päästä eroon nopeasti, nyt siis kaikki vinkit kehiin mitä vain mieleen saattaa tulla, kiitos! Miten teillä on päästy eroon tutista siihen kovasti kiintyneen kanssa?

Hammaslääkärikäynti teki Tiaraan selvästi vaikutuksen, sillä kotiin tultuamme Otto tarjosi tytöille pillimehua ja hän kieltäytyi erittäin painokkaasti: ”En halua pillimehua, siinä on sokeria ja se ei ole hyväksi minun hampaille!”. Ei kyllä juteltu tästä hammaslääkärikäynnin aikana ollenkaan, mutta siinä hammaslääkärisatukirjassa on kerrottu myös hampaille hyvistä jutuista, ja hampaille huonoista jutuista, ja Tiaralle on jäänyt siitä tuo sokeri mieleen. Kirjassakaan ei tosin mainita pillimehua, aika hyvä päättelykyky Tipalla siis! Mutta jäi tosiaan pillimehu juomatta, hyvä Tipa!

Hammaslääkärikäynnin jälkeen käytiin kaupassa, ja loppupäivä sujuikin siivoillen. Zelda oli onnesta soikeana, kun laskin hetkeksi imurin käsistäni kerätäkseni hänen levittämiään (jo kerran tieltä pois siivottuja) leluja, ja hän sai ottaa imurin omiin käsiinsä. Keskittyneenä hän imuroi ja ihan jykevällä otteella, selkeästi katsonut tarkkaan miten imuria käytetään, haha. Ihana pikku apulainen, paljon kiinnostuneempi siivouksesta kuin uhmaikäinen isosiskonsa tai minä.

Tulipas pitkästä aikaa höpöteltyä kuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan, toivottavasti ei haittaa! Me ollaan täällä ihan lomafiiliksellä, ja vaikka hommia riittää, niin mulla ei ole kertaakaan ollut sellainen olo että olisi kiire. Ihanaa miten äkkiä loma vaikuttaa omaan fiilikseen, ja jaksaa taas paljon paremmin. Mahtavaa maanantai-iltaa ja hyvää yötä kaikille, saapuisipa se aurinko pian tänne pääkaupunkiseudullekin!

Niin moni toivoi tutista luopumis -tarinaa että päätin sen sitten kirjoittaa! Tiara ei oikeastaan koskaan ole ollut hirveän kova syömään tuttia, vaan on syönyt sitä lähinnä päiväunilla, yöunilla ja silloin jos on ollut jokin harmi kuten flunssa tai se syksyinen vauvarokko. Hampaiden tulo on neidillä tapahtunut sen verran huomaamattomasti että Tiara ei ole niidenkään takia oikeastaan koskaan itkeskellyt tai syönyt tavallista enempää tuttia ainakaan niin että olisin kiinnittänyt siihen huomiota. Kai meidän neidillä on sitten aina ollut vain niin paljon asiaa että tutti on ollut tiellä!

1-vuotissynttäreiden aikoihin mä aloin tehdä niin että tutti oli aina sängyssä/vaunuissa jos ei ollut uniaika ja sitten toki annoin jos Tiara vaikka kaatui kävelyharjoituksissaan ja tuli pipi ja paha mieli. Meidän muuton aikoihin marraskuussa tuttipullo jäi kokonaan pois, siihen asti se oli ollut vielä käytössä yhden kerran iltaisin ennen yöunia. Tiara nukahti muuttopäivänä ilman iltamaitoa ja samalla mä heitin kaikki tuttipullot roskikseen ja päätin että tuttipullon käyttö oli nyt siinä. Eikä Tiara kertaakaan itkeskellyt tai kysellyt iltamaidon perään, kai se oli äidille enemmän jännittävä asia kuin Tiaralle.

Tutin kanssa en pitänyt kiirettä, koska Tiara ei ole sitä niin paljoa syönyt että se olisi hirveästi haitaksi hampaille vaikka luopumisessa olisikin kestänyt pidempään. Alkukeväällä mietin hetken että oltaisiin jätetty tutti pois ennen pikkusiskon syntymää, mutta päätettiin sitten Oton kanssa että antaa Tiaran syödä tuttia vielä. Olisi tuntunut ilkeältä viedä tutti ennen niin isoa muutosta! Kun pikkusiskon syntymä ei sitten ollutkaan Tiaralle niin traumoja aiheuttava ja mullistava elämänmuutos kuin mitä etukäteen ajattelin, olen vain odotellut sopivaa hetkeä tutista luopumiselle.

Tipa 1kk

Tiistaina sitten sopivasti mä en kertakaikkiaan löytänyt tuttia mistään kun Tiara oli menossa päiväunille ja päätin että kokeilen mitä tapahtuu jos en annakaan tuttia. Sanoin Tiaralle tutin menneen hukkaan ja Tiara tyytyi siihen. Neiti totesi itse vielä perään että ”Iso tyttö, ei tartte!” ja jäi reippaasti omaan sänkyynsä höpöttelemään. ”Voiko tää oikeasti käydä muka näin helposti?” mä ajattelin ja eihän se ihan sitten niin helposti mennyt. Tiara höpötteli yli tunnin omassa sängyssään saamatta unta ollenkaan ja sitten mä kävin hakemassa hänet ja hän iloisena toivotti ”Huomenta kaikille!”. Ei siis nukkunut sekuntiakaan.

Mä en kuitenkaan halunnut luovuttaa, koska tiesin että kun päikkärit jäi välistä niin nukahtaminen käy illalla vielä tavallistakin nopeammin, luultavasti siis myös ilman tuttia. Illalla sitten tavalliseen tapaan laitettiin Tiara nukkumaan, annettiin puput kainaloon ja toivotettiin hyvät yöt. Tiara kerran sievästi totesi että ”Tutti hukassa, äiti etsimässä!” johon sanoin että äiti ei löytänyt tuttia ja taas Tipa onneksi otti ihan lunkisti ja laittoi pään ihan tyytyväisenä tyynyyn. Tiara höpötteli varttitunnin ja nukahti sitten, jes!

Ensimmäisen nukahtamisen jälkeen mä olin vakuuttunut että nyt tämä onnistui ja sen jälkeen ei ole tuttia näkynyt Tiaran suussa. Tiara ei myöskään ole varastanut vauvan tutteja, eikä enää kysellyt tutin perään. Sen sijaan iltarutiineista on tullut sitäkin tärkeämpiä (sen lisäksi että ennen piti käydä äiti, isi ja sisko läpi kun mietittiin ketkä rakastavat Tiaraa on nykyään mukana myös mummu, Mörkö ja miljoona kaveria, jokainen yksitellen ja jos joku unohtuu välistä niin Tiara huomauttaa heti asiasta). Vaan eipä se haittaa! Nukahtamisessa kestää Tiaralla edelleen hieman kauemmin kuin ilman tuttia, mutta Tiara on aina jäänyt tosi sievästi sänkyyn itsekseen eikä ole sieltä kiipeillyt omin luvin pois vaikkei uni olekaan heti tullut että se ei mua stressaa todellakaan jos hän hetkisen pidempään selittää omiaan sängyssä ennen kuin uni tulee.

Tipa 6kk

Meillä tämä kävi helpoiten näin, etten alkanut höpöttelemään mitään että tutti viedään oravavauvoille/annetaan siskolle ym. koska Tiara tyytyi noin hienosti siihen että se vain meni hukkaan. Joskus yksinkertainenkin vain toimii, eikö!